Tietääkö joku neuvoa, onko jotain suomen- tai englanninkielistä juutalaisten tekemää Raamatun (Vanhan Testamentin) käännöstä, joka olisi saatavilla jostain kirjastosta tai kirjakaupasta tai vaihtoehtoisesti luettavissa netissä? Olisi nimittäin mielenkiintoista vertailla juutalaisten ja kristittyjen tekemiä käännöksiä.
löytyykö juutalaisten käännöstä?
påhdiskelija
171541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
englanniksi moniakin. Suomeksi ei taida löytyä yhtäkään käännöstä. Englanninkielisiä saa Suomestakin tilaamalla vaikkapa Suomalaisesta Kirjakaupasta.
(1) JPS Tanakh (uusi, 1985 käännös) ISBN: 0827602529
Näissä vierekkäin käännös ja heprea:
(1) JPS Hebrew-English Tanakh ISBN: 0827606567
(2) Artscroll Tanach ISBN: 0899062709
Netistä löytyy JPS:n vanha (1917) käännös, joka on RV:n (~KJV:n) muunnettu käännös. Löytyy esim. täältä:
http://www.mechon-mamre.org/e/et/et0.htm
Hieman historiaa juutalaisten tekemistä englanninkielisistä käännöksistä ja KJV:sta:
http://www.sbl-site.org/Article.aspx?ArticleId=185
Yksi käännös Toorasta ja synagogassa luettavista profeettojen osioista (Haftarot):
http://bible.ort.org/intro1.asp?lang=1
----
Jos mahdollista, niin kannattaa opetella hepreaa. Ei tarvitse lukea käännöksiä vaan voi lukea alkuperäistä tekstiä. Pelkästään hepreankielisiä Raamattuja löytyy monenlaisia. Yleensä uskonnolliseen käyttöön tarkoitetut tekstit ovat rajoittuneet ainoastaan Tooraan ja Haftaroihin. Niissä on usein lisäksi 'Onkeloksen' arameankielinen käännös sekä jonkun talmudistin kommentaari, yleensä Rashin.
Yksi laajasti käytössä oleva tieteellinen editio masoreettien tekstistä on Biblia Hebraica Stuttgartensia. Siinä siis koko VT:n teksti hepreaksi. Voi olla kyllä mukavampi lukea sellaista tekstiä missä ei ole viittauksia tekstikriittisiin seikkoihin jos ne eivät kiinnosta, koska merkinnät voivat välillä häiritä itse tekstin seassa.
Hieno homma.
Hepreankielinen Raamattu – Raamatun Vanha testamentti – on kirjoitettu käyttämättä vokaaleja. Alkuperäisen hepreankielisen Raamatun tekstejä nykykieliin käännettäessä on tekstit vokaalistettava. Kielitieteilijöiden mukaan hepreankielen yleinen käyttö päättyi aikavälillä 500 eKr. – 400 eKr.
Masoreettiset – masora = perimätieto, masoreettinen = perimätiedon mukainen – juutalaisrabbit käänsivät hepreankielisen Vanhan testamentin tekstejä nykykielille varsin myöhään, vasta aikavälillä 500 jKr. – 1100 jKr. Tuolloin heprean kieli oli ollut kuollut kieli jo tuhat - tuhatviisisataa vuotta, eivätkä Raamatun Vanhan testamentin kääntäjät enää tunteneet heprean kielen kielioppisääntöjä eivätkä tienneet miten Raamatun tekstit olisi tullut oikealla ja alkuperäisellä tavalla vokaalistaa. Tämän vuoksi tekstien käännöstyö oli vaikeaa. Niinpä tekstien vokaalistamista ohjasi pikemminkin vääriin uskomuksiin pohjautuva tarkoitushakuinen Raamatun toimittamistyö, kuin vilpitön ja vaivannäköä kaihtamaton hepreankielisten tekstien totuudenmukainen kääntämistyö.
Hätkähdyttävää – suorastaan järkyttävää – on huomata, että Raamatun Vanhan testamentin sisältämä tietoaines muuttuu hepreankielisen Raamatun oikean vokaalistamisen seurauksena aivan ratkaisevalla tavalla nykyisen Raamatunkäännöksen Vanhan testamentin teksteihin verrattuna.
Oikein käännetyssä Raamatun Vanhassa testamentissa ei esimerkiksi lainkaan puhuta Palestiinasta, Jordan-virrasta, Kuolleesta merestä, jne. Näyttäisi siltä, että niiden esiintyminen nykyisessä Raamatun Vanhassa testamentissa johtuu käännöstyön tehneiden henkilöiden joko taitamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä tai tarkoitushakuisuudesta.
Hepreankielinen Raamatun Vanha testamentti käännettiin jo akhaimenidien kulttuurikauden alussa arameankielelle – Targumin, noin 550 eKr. – ja vasta hellenistisellä ajalla kreikaksi, – Septuaginta, noin 650 – 1100 jKr. – valitettavasti tämä kreikankielinen käännös perustuu masoreettisten juutalaisrabbien ym. virheellisesti vokaalistamiin teksteihin.
Alkuperäisen Targumin tekstit ovat paljon totuudenmukaisempia kuin Septuagintan. Koraanin Raamatun Vanhan testamentin tapahtumia kuvaavat tekstit pohjautuvat paljolti Targumin teksteihin ja ovat niiltä osin totuudenmukaisempia kuin nykyisen Raamatun Vanhan testamentin tekstit.
>Kielitieteilijöiden mukaan hepreankielen yleinen käyttö päättyi aikavälillä 500 eKr. – 400 eKr.<
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen VT:n heprea marginalisoitui ja aramea korvasi sen jokapäiväisissä asioissa. Mutta mikä nyt sitten on yleistä käyttöä? Kyllä hepreaa on osattu aina, jos ei nyt koko kansa niin ainakin 'oppineet'. Bar Kochvakin (135 jKr.) kirjoitteli muutamia kirjeitään hepreaksi. Mishna on kirjoitettu hepreaksi, tosin erilaisella heprealla kuin VT. Puhuttuna kielenä 'rabbiininen heprea' kyllä lopahti varmaankin viidennen vuosisadan jKr.(!) paikkeilla ja tämän jälkeen se oli puhtaasti 'oppineiden' kieli.
>Masoreettiset – masora = perimätieto, masoreettinen = perimätiedon mukainen – juutalaisrabbit käänsivät hepreankielisen Vanhan testamentin tekstejä nykykielille varsin myöhään, vasta aikavälillä 500 jKr. – 1100 jKr.<
Masoreetitko käänsivät VT:n nykykielille? Masoreetit eivät kääntäneet mitään, he koettivat parhaansa mukaan säilyttää saamansa Tanachin tekstin sekä lukuperinteensä. Vielä tätä aiemmin oli keksitty systeemi, jossa pitkiä vokaaleja merkittiin he-, vav- ja jod-kirjaimilla. Masoran kehittyminen lähti todennäköisesti aksenttimerkeistä, koska aksentit olivat vaikeammin muistettavia. Lopulta kehitettiin vokalisointimerkinnät (ca. 600-750 jKr.). Totta kyllä, että aksentit ja vokalisointi vaikuttavat paljonkin tekstiin, eikä voida olla täysin varmoja niiden oikeellisuudesta MT:ssä. Olihan eri systeemejäkin jokunen, esim. Babyloniassa omansa sekä Palestiinassa ja lopulta Tiberiaan masoreettien oma (ben Asher & ben "Naftali"). Niin, eihän "Tiberiaan heprea" ole alkuperäistä Kaanaan maan puhetta, eikä se mene pisimmillään kuin toisen temppelin lopun aikoihin, jos sinnekään. Ja Qumranin kääröissä näkyy olevan aramealaisuuksia ja muuten eri tavoin vokalisoituja sanoja. Myös samarialaisilla on oma heprean murteensa.
MUTTA on päätöntä väittää, että tämän vuoksi tekstin merkitys on täysin muuttunut ja masoreetit olisivat tarkoituksella muutelleet tekstiä omin päin. Masoreetit uskoivat säilyttävänsä alkuperäisen Kirjoitusten tradition. Ehkäpä sen vuoksi he kehittivät vokalisaatio-systeemin, missä konsonanttitekstiä ei tarvitse muuttaa lisäämällä niitä väliin.
>Hepreankielinen Raamatun Vanha testamentti käännettiin jo akhaimenidien kulttuurikauden alussa arameankielelle – Targumin, noin 550 eKr. – ja vasta hellenistisellä ajalla kreikaksi, – Septuaginta, noin 650 – 1100 jKr.<
Eivät hallussamme olevat arameankieliset Targumit ole vuodelta 550 eKr., ne ovat hyvin paljon nuorempia. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen käännös tehtiin suullisesti. Eihän kansalla ollut omia kirjoituksiaan kotona, vaan Tooraa luettiin julkisesti. Vasta ajanlaskun alun tienoille tultaessa alettiin mennä arameankielisten traditioiden kirjallisen tallettamisen suuntaan. Käsikirjoitukset ovat ajanlaskun alun jälkeisiä. Poikkeuksena Qumranista löydetty Jobin kirjan aramean käännökset 4Q157 ja 11Q10. Mutta ne ovat pieniä fragmentteja, eikä niistä ole juuri muuta kuin kielitieteellistä hyötyä. Tämän perusteella voidaan toki vetää johtopäätös, että erilaisia, tulkitsevia arameankielisiä käännöksiä oli kirjoitetussa muodossa jo ennen ajanlaskun alkua, mutta suoraa tietoa niistä ei meillä ole eikä yhtäkään käsikirjoitusta.
Septuagintan Toora on käännetty eKr. ja ehkä muitakin osia. Aleksandrian juutalaiset tarvitsivat käännöksen. Miten olet tullut tällaiseen päätelmään, että se olisi käännetty ja päätynyt kirjalliseen muotoon vasta 650 jKr.-1100 jKr.(!?) Käsikirjoituksia löytyy toiselta vuosisadalta eKr. Septuagintan lainauksia löytyy varhaisista UT:n käsikirjoituksista. Juutalainen Aquila (ca. 128 jKr.) teki kreikankielisen käännöksen vastineeksi kristittyjen käyttämälle Septuagintalle. Kristitty Origen (ca. *185 - †253 jKr.) kasasi VT:n Hexaplansa, jossa listasi seuraavat: heprea, sen translitterointi, Septuaginta, Aquila, Symmauchus, Theodotion.
Yksi melkein kokonainen Septuagintan käsikirjoitus löytyy 300-luvulta jKr. ja samassa kirjassa myös UT.
>Alkuperäisen Targumin tekstit ovat paljon totuudenmukaisempia kuin Septuagintan.<
Mikä on tämä 'alkuperäinen Targum'? Traditioitahan oli useita. Totuudenmukaisempia? Targumit lisäävät midrashia ja muuta tulkintaa mukaan. Targumien tekstit perustuvat proto-masoreettiseen tekstiin. Kuolleenmeren käärötkin ovat vaihtelevasti yhtä mieltä Septuagintan/muiden kreikankielisten käännösten ja masoreettisen tekstin kanssa.
Lue vielä vähän, ettet puhuisi ihan palturia!
islamin uskoisielle, siis musliimeille?
Siis eihän se ole Raamattu..?
Koska nykyisen Raamatun Vanha testamentti on käännetty väärin, on sen teksti lähes täysin muutettu alkuperäisestä asiasisällöstä. Lisäksi on tehty viljalti lisää virheitä – joko tarkoitushakuisia tai tahattomia – käännettäessä jo alun perin virheellisesti vokaalistettua tekstiä muille kielille, esimerkiksi englanniksi tai suomeksi.
Ohoh, kaikkea sitä oppii kun elää saa :)
Oisko sinulla jotain linkkejä aiheeseen liittyen?
Kiinnostaisi lukea lisää aiheesta ja ei nyt jaksa lähteä kirjastoon tälläisellä säällä :D
Raamatun v.2005 käännös projekti. voi ehkä helpottaa tutkimistasi. Ei tarvii opetella hebreaa! : )
linkki
http://www.nettiseurakunta.net/2005/
1. Hebronit, jotka olivat myrobien orjia ja jotka asustelivat eri puolilla Maapalloa, muun muassa Länsi-Arabiassa. Hebronit olivat monista etnisistä ryhmistä koostuvia vaeltavia ja raakalaismaisia palkkasoturi- ja rosvolaumoja.
2. Hyadeilta tulleiden lyyralaisten jälkeläiset, joita kutsuttiin arjalaisiksi.
3. Plejadilaisten jälkeläiset, jotka asuivat nykyisen Armenian alueella.
Näyttäisi siltä, että hebroneista erkani Abram ulkomaalaisen johtama ryöväriryhmä. Tämän Abramin rosvojoukon jäsenet näyttäisivät olevan heprealaisten ja nykyisten juutalaisten esi-isiä.
2. Ovatko hepreankielisen Raamatun tekstit käännetty väärin nykykielille?
Heprea kuuluu niin sanottuihin seemiläisiin kieliin. Tätä kieliryhmänimeä käytti tiettävästi ensimmäisenä August Ludwig von Schlözer vuonna 1781.
Seemiläiset kielet puolestaan luetaan afro-aasialaisiin kieliin kuuluviksi. Afro-aasialaisia kieliä ovat muun muassa myös nykyinen berberi ja hausa sekä muinaisen Egyptin kieli.
Afro-aasialaisten kielten seemiläiseen haaraan kuuluvat muun muassa:
- akkadi, joka oli muinaisen Assyrian ja Babylonian kieli.
- arabia, joka lienee näistä kielistä – akkadia lukuun ottamatta – vanhin.
- aramea, joka on varsin hyvin säilynyt Syyrian kielessä.
- kanaanin kieli, jonka eri murteita ovat muinaiset foinikian ja heprean kielet.
Yhteistä näille kielille – akkadin nuolenpääkirjoituskieltä lukuun ottamatta – on, että pääsääntöisesti kolmesta konsonantista koostuvista kantasanoista, jotka yleensä olivat verbejä, johdetaan muut sanat. Kantasanoja vokaalistetaan monin eri tavoin ja näin muodostettuihin sanajohdosalkioihin lisätään yksi tai useampi konsonantti uuden sanan – verbin, substantiivin, adjektiivin, jne. – muodostamiseksi.
Hepreankielinen Raamattu – Raamatun Vanha testamentti – on kirjoitettu käyttämättä vokaaleja. Alkuperäisen hepreankielisen Raamatun tekstejä nykykieliin käännettäessä on tekstit vokaalistettava. Kielitieteilijöiden mukaan hepreankielen yleinen käyttö päättyi aikavälillä 500 eKr. – 400 eKr.
Masoreettiset – masora = perimätieto, masoreettinen = perimätiedon mukainen – juutalaisrabbit käänsivät hepreankielisen Vanhan testamentin tekstejä nykykielille varsin myöhään, vasta aikavälillä 500 jKr. – 1100 jKr. Tuolloin heprean kieli oli ollut kuollut kieli jo tuhat - tuhatviisisataa vuotta, eivätkä Raamatun Vanhan testamentin kääntäjät enää tunteneet heprean kielen kielioppisääntöjä eivätkä tienneet miten Raamatun tekstit olisi tullut oikealla ja alkuperäisellä tavalla vokaalistaa. Tämän vuoksi tekstien käännöstyö oli vaikeaa. Niinpä tekstien vokaalistamista ohjasi pikemminkin vääriin uskomuksiin pohjautuva tarkoitushakuinen Raamatun toimittamistyö, kuin vilpitön ja vaivannäköä kaihtamaton hepreankielisten tekstien totuudenmukainen kääntämistyö.
Hätkähdyttävää – suorastaan järkyttävää – on huomata, että Raamatun Vanhan testamentin sisältämä tietoaines muuttuu hepreankielisen Raamatun oikean vokaalistamisen seurauksena aivan ratkaisevalla tavalla nykyisen Raamatunkäännöksen Vanhan testamentin teksteihin verrattuna.
Oikein käännetyssä Raamatun Vanhassa testamentissa ei esimerkiksi lainkaan puhuta Palestiinasta, Jordan-virrasta, Kuolleesta merestä, jne. Näyttäisi siltä, että niiden esiintyminen nykyisessä Raamatun Vanhassa testamentissa johtuu käännöstyön tehneiden henkilöiden joko taitamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä tai tarkoitushakuisuudesta.
Hepreankielinen Raamatun Vanha testamentti käännettiin jo akhaimenidien kulttuurikauden alussa arameankielelle – Targumin, noin 550 eKr. – ja vasta hellenistisellä ajalla kreikaksi, – Septuaginta, noin 650 – 1100 jKr. – valitettavasti tämä kreikankielinen käännös perustuu masoreettisten juutalaisrabbien ym. virheellisesti vokaalistamiin teksteihin.
Alkuperäisen Targumin tekstit ovat paljon totuudenmukaisempia kuin Septuagintan. Koraanin Raamatun Vanhan testamentin tapahtumia kuvaavat tekstit pohjautuvat paljolti Targumin teksteihin ja ovat niiltä osin totuudenmukaisempia kuin nykyisen Raamatun Vanhan testamentin tekstit.
Muslimit ovat aina pitäneet Länsi-Arabian Asiria – joka on nykyisen Saudi-Arabian eräs maakunta – Vanhan testamentin pyhänä maana ja ainoana oikeana Raamatun Vanhan testamentin kuvaamien tapahtumien historiallisena tapahtumapaikkana. Niinpä Muhammed – kuten monet muutkin muslimit muinoin ja vielä nykyäänkin – teki alueelle pyhiinvaellusmatkoja. Mekka, Saudi-Arabian pääkaupunki, sijaitsee tällä alueella. Rukoillessaan muslimit kumartavat aina Asiria – ja samalla Mekkaa – kohti olivatpa he rukoushetkellään millä maailmankolkalla hyvänsä.
Arabian kieli oli muinoin ennen muuta aavikkoarabien käyttämä kieli, mutta sitä, hepreaa ja arameaa puhuttiin myös Länsi-Arabian Asirin alueella Raamatun Vanhan testamentin kuvaamien tapahtumien aikaan. Nämä kielet olivat tuon ajan arabimaailman kaupankäynnin kieliä. Asir oli jo ennen Vanhan testamentin kuvaamaa aikaa – sekä sen aikana – muinaisten kauppakaravaanireittien ja satamakaupunkien merkittävä solmukohta, jossa kohtasivat sekä itäisten että läntisten valtioiden kaupparetkikuntien tiet. Asirissa oli myös merkittäviä kauppapaikkoja, suuria ja vilkkaita kauppakaupunkeja.
Näyttäisi siltä, että juutalaisilla oli pieni kuningaskunta lyhyen ajan myös Jeesuksen elinaikana. Tämä kuningaskunta sijaitsi kauppamerenkulun valvonnan kannalta tärkeässä Jemenin Himyarissa aikavälillä 115 eKr. – 490 jKr.
Nykyisen Jemenin lounaiskolkassa sijaitseva salmi, Bāb al Māndab, joka johtaa Punaiseltamereltä Adeninlahden kautta Arabianmerelle ja edelleen aina Intian Valtamerelle asti, oli Raamatun Vanhan testamentin tapahtumien aikana merkittävä kauppamerenkulun hallinta- ja valvontapaikka. Niinpä Israelin kuninkaat hallitsivat sekä maitse tapahtuvia – Asirin kautta kulkevia – karavaanireittejä että kauppamerenkulkua. Asirin hedelmällisen alueen ja merkittävien kultavarantojen lisäksi näiden kauppareittien valvonta toi israelilaisille kuninkaille viljalti vaurautta ja valtaa.
Israelilaisten hyvää asuma-aluetta ja vaurautta himoitsivat ja tavoittelivat myös monien muidenkin valtioiden hallitsijat. Lopulta Israelin kansa joutui – muun muassa egyptiläisten ja babylonialaisten sotatoimien lyömänä – pakenemaan tältä hedelmälliseltä, luonnonvaroiltaan rikkaalta ja kauppareittien valvonnan kannalta merkittävältä alueelta.
Hepreankielisen Raamatun Vanhan testamentin virheellinen vokaalistaminen on ollut todella suuri onnettomuus, se on tuottanut suunnattoman määrän turhaa tuskaa ja kärsimystä sekä juutalaisille että ennen muuta niiden maiden väestölle joissa juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla on ollut uskonnollisesti ja/tai taloudellisesti hallitseva tai merkitsevä asema.
Mikäli heprealainen Raamattu olisi vokaalistettu oikein ja mikäli kristillisen alkuseurakunnan gnostilainen suuntaus olisi päätynyt kristinuskon vallitsevaksi suuntaukseksi, ei islamia mitä todennäköisemmin olisi milloinkaan syntynyt. Siten ei myöskään kristittyjen miekkalähetyssaarnaajien ristiretkiä ja niiden aiheuttamia muslimien kostotoimia olisi koskaan tapahtunut. Silloin ei nykyistä Israelin ja Palestiinan järkyttävien tapahtumien näyttämöäkään – pahaa maata – olisi olemassa. Ei olisi myöskään ollut talibaneja eikä Afganistanin ja Persianlahden ristiriitoja ja sotia, jne.
Nykyisistä Maan uskonnoista vain juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat sotaisia miekkalähetyssaarnaajauskontoja. Ne ovat pohjimmiltaan aggressiivisen, vallan- ja laajentumishaluisen juutalaisen uskonnollispoliittisen puolueen maailmanvalloituspolitiikan seuraajia.
Jatkuu osassa 2
osa2
Kirjoittanut: sama 20.1.2006 klo 15.35
Varsin perustellusti voidaan sanoa, että tämä Maapallon laajuinen, epäinhimillinen ja sotaisa raakuus kumpuaa väärin vokaalistetusta heprealaisesta Raamatusta. Tästä ihmiskunnan tuhoon syösseestä kauheasta työstä ovat saaneet kärsiä; ei vain juutalaiset, kristityt ja muslimit, vaan; koko Maapallon väestö. Tällaistako oppia Jeesus tuli Maan väestölle opettamaan? Ei suinkaan, aivan päinvastoin, vaikka hänen nimissään onkin jo pari vuosituhatta kylvetty väestömme keskuuteen – rakkauden ja lähimmäisen palvelemisen asemesta – pelkoa, aiheetonta syyllistämistä, kauhua, hirmutekoja ja kuolemaa.
Koska nykyisen Raamatun Vanha testamentti on käännetty väärin, on sen teksti lähes täysin muutettu alkuperäisestä asiasisällöstä. Lisäksi on tehty viljalti lisää virheitä – joko tarkoitushakuisia tai tahattomia – käännettäessä jo alun perin virheellisesti vokaalistettua tekstiä muille kielille, esimerkiksi englanniksi tai suomeksi.
3. Oliko Raamatun Vanhan testamentin tapahtumapaikka Länsi-Arabian Asir?
Viime vuosisadan kuluessa, mutta ennen muuta kahdenkymmenen viime vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa uskonto-, Raamattu- ja Raamattu-maantieteen tutkijat ovat todenneet, että Mooseksen ym. profeettain kirjoittamaksi väitetty Vanhan testamentin israelilaisten historia on syntynyt – ei suinkaan Palestiinassa vaan – Egyptissä ja pääasiassa Länsi-Arabian Asirin ylängöillä ja Saratin vuoristossa noin v. 1100 eKr. – 400 eKr.
Eräät Kuolleen meren arameankieliset kirjakääröt kertovat Raamatun Vanhan testamentin tapahtumapaikkojen sijaitsevan Länsi-Arabian Asirissa ja mainitsevat tapahtumapaikat nimillä, jotka ovat säilyneet Asirissa nykypäiviin asti.
Henkitieteelliset tutkimukset tukevat edellä esitettyä tutkimustulosta.
Nykyisen Raamatun Vanhan testamentin tekstien kuvaamat tapahtumat on selitetty tapahtuneiksi Palestiinassa, vaikka tapahtumien todellisena historiallisena näyttämönä on – monien ennakkoluulottomien tutkijain mukaan – ollut Länsi-Arabian Asir, Punaisenmeren itärannalta noin 300 km länsikoilliseen ulottuva ja Saudi-Arabian Mekasta noin 800 km eteläkaakkoon, aina nykyisen Jemenin eteläosiin saakka ulottuva alue. Mikäli hepreankielellä kirjoitettu juutalaisten Raamattu, eli Raamatun Vanha testamentti vokaalistetaan alkuperäisellä tavalla, havaitaan, että mikään hepreankielisen tekstin kuvaama tapahtuma ei sijoitu Palestiinaan, vaan ne kaikki sijoittuvat Länsi-Arabian Asiriin sekä – luultua paljon vähäisemmässä määrin – Egyptiin.
Asirissa sijaitsee muun muassa Raamatun mainitsema Paratiisi, Horeb-tulivuori, Sodoma ja Gomorra sekä Jordan-virraksi nykyisessä Raamatussa väärin käännetty vuoristosta alas johtava valumavesiuoma, jossa sijaitsevan padon alapuolelta Joosua johdatti – Mooseksen kuoltua – israelilaiset Kanaanmaahan eli Asirin hedelmälliselle ylängölle. Vanhan testamentin Kanaanmaa sijaitsi siis todellisuudessa Länsi-Arabian Asirissa.
Muun muassa Urantia kirjassa paljon tilaa saanutta ja Raamatussakin tärkeää roolia näytellyttä Melkisedek-nimistä pappiskuningasta ei hepreankielisessä Raamatun Vanhassa testamentissa mainita lainkaan. Tosin kahdessa Raamatun kohdassa – 1. Moos. 14:18 ja Psalmit 110:4 – esiintyy konsonanttiyhdistelmä, joka voidaan lukea mlky sdq. Kummassakaan kohdassa ei kuitenkaan ole kyse Melkisedek-nimisen ihmisen nimestä.
Tutkijoiden mukaan Psalmissa 110:4 kuvataan erästä Länsi-Arabian Asirissa sijaitsevaa aluetta ja Raamatun kohdassa 1. Moos. 14:18 on kyseessä kerronnallinen ilmaisu. Konsonanttisena tekstinä 1. Moos. 14:18 on seuraava: w-mlky sdq mlk šlm hwsy‘ lhm w-yyn whw’ khn l- ’l ‘lywn. Tämä teksti on Raamatun Vanhassa testamentissa yleensä käännetty: ”Ja Melkisedek, Saalemin kuningas toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman pappi.”
Laajan tutkijajoukon mukaan 1. Moos. 14:18 oikein vokaalistettuna tarkoittaa: ”Ja Saalemin kuningas toi suuntäydeltä ruokaa, leipää ja viiniä, ja hän on Ēl ‘Ēlyōnin (= Korkeimman) pappi.”
Konsonanttimuotoinen Raamatun Psalmi 110:4 kuluu: ’th khn l-‘wlm ‘l dbrty mlky sdq. Tavanomaisesti tämä teksti on vokaalistettu Raamatussa seuraavasti:”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
Oikein vokaalistettuna tämä Daavidille osoitettu konsonanttimuotoinen lause tarkoittaa tutkijain mukaan: ”Sinä olet ‘Ōlāmin pappi, Sedeqin kuninkaiden hallitsemien kahden alueen väestön yli.”
Kuten huomamme, oikein vokaalistettuna kummassakaan edellä mainitussa kohdassa ei – eikä edes koko hepreankielisessä Raamatussa – mainita nykyisen Raamatun pappiskuninkaaksi nimeämää Melkisedekiä.
4. Israelin kansan poliittinen järjestäytyminen
Näyttäisi siltä, että hebroneista – myrobien hallinnassa olevista kiertelevistä palkkasoturi- ja rosvolaumoista – erkani pieni rosvousta harjoittava palkkasoturiryhmä. Tämä Abram ulkomaalaisen eli Abram hebronin johtama ryhmä asettui aikanaan asustelemaan Mamren metsään (b-’lny mnr’). Raamatussa on sanottu: ”Mamren tammistoon”, mutta Mamren metsissä ei ole – eikä ole ollut – lainkaan tammia. Näissä Asirin Mamren metsissä kasvoi tuuheitten kataja- ja sypressimetsiköiden lisäksi myös akaasia-, tamariski- ja terebinttimetsiä. Vertaa 1. Moos. 14:13.
Abram ulkomaalaisen johtama esiheprealainen heimo palvoi metsän jumalaa. Abram hebronin eli Adam ulkomaalaisen nimi muutettiin myöhemmin Abram heprealaiseksi ja lopulta Aabrahamiksi. Vertaa1. Moos. 18:1.
Abram ulkomaalainen oli lähtöisin Ūr Kasdīmista (’wr kśdym). Tämä on Raamatun Vanhassa testamentissa käännetty yleensä Kaldean Uuriksi ja sen on oletettu sijainneen Mesopotamiassa. Tämä väärä tieto pohjautuu virheellisesti käännettyyn ja erheellisesti maantieteellistettyyn kreikankieliseen Septuagintan tekstiin. Näyttäisi siltä, että Abram ulkomaalaisen todellinen kotipaikka oli Länsi-Arabian Asirin maakunnan Wadi Adamin alueella sijaitseva Warya (wryh versus ’wr
Waryasta Abram ulkomaalainen lähti Harraniin (hrn), todellisuudessa Länsi-Arabian Asirin Wadi Adamissa sijaitsevaan Khayrāniin (hyrn)
Khayrānissa Abram ulkomaalainen erkani ryhmänsä kanssa muista hebronien rosvolaumoista ja lähti oman ryhmänsä kanssa Sikemiin (škm) eli nykyiseen Rijal Alman al-Kašmaan, missä asettautui joukkoineen asustamaan Mooren metsään, nykyisen asirilaiskylä Marwan alueelle. Marwasta Abram joukkoineen siirtyi vuorille, Beetelin lähelle, sen itäpuolelle.
Beetelistä Abram joukkoineen matkasi Etelämaahan, eli nykyiseen al-Naqabiin, joka sijaitsee Rijal Alman alueella. Al-Naqabista Abram jatkoi matkaansa msrymiin, ei Egyptiin, vaan Abhan lähettyvillä sijaitsevaan nykyiseen Misrāmaan (msrm). Misrāma oli suuri ja vilkas kauppakaupunki.
Misrāmassa Abram rosvojoukkoineen näyttäisi keränneen ryöstelyllä suuria omaisuuksia. Ennen pitkää Abram joutui joukkoineen karkotetuksi Misrāmasta – nykyisessä Raamatussa mainitaan väärin käännettynä, että Abram joutui väkensä kanssa egyptiläisten orjuuteen ja että Egyptin farao langetti vihansa Abramin ja tämän kansan päälle, koska Abram oli muka valehdellut Misrāman hallitsijan kurtisaanina toimineen Saaran olevan hänen sisarensa – ja he palasivat Rijal Alman Naqabin kautta Beetelin itäpuolella sijaitsevaan vuoristoon.
Beetelistä Abram joukkoineen matkasi Hebronin lähellä sijaitsevaan Mamren metsään eli nykyiseen Namiraan, Khirbānin lähellä sijaitsevan Qunfudhan kukkuloille ja niillä kasvaviin Mamren metsiin.
Abram eli ja toimi joukkoineen etupäässä Asirin Rijal Almassa ja sen pohjoispuolella sijaitsevan Qunfudhan ylängön kukkuloilla sekä niiden metsissä, Mamren metsissä.
Abrahamin sisar – Raamatussa Abrahamin vaimoksi mainittu – Saara kuoli Asirin Namiran Hebronissa. 1. Moos. 23:9.
Israelin kaikki heimot eivät olleet alun perin heprealaisia. Heprealaisessa Raamatun Vanhassa testamentissa vain Joosef mainitaan yksiselitteisesti heprealaiseksi: ”heprealaiseksi orjaksi” tai ”heprealaiseksi nuorukaiseksi”. Muut yksitoista Israelin kahdestatoista ”pojasta” olivat lähikylien väestöön kuuluvia, he eivät olleet alun perin varastelevia palkkasotureita, hebroneja, kuten Abram ulkomaalainen joukkoineen näyttäisi olleen. Joosefin ”veljet” näet pakenivat nälänhätää ja seurasivat Joosefia Misrāman kautta Masriin. Kun kaikki israelilaiset ”heimot” eli Joosefin ”veljet” – todellisuudessa nämä Joosefin veljien nimet olivat tiettyjen asirilaiskylien nimiä ja samalla niissä asuvien länsiarabialaisten heimojen nimiä – olivat siirtyneet asumaan, heitä kaikkia alettiin kutsua israelilaisiksi ja heprealaisiksi ja he omaksuivat jumalikseen Asirin suurimpien vuorien vuorijumalat: El Elyonin, Jahven, El Shalomin, El Shaddain, Sebaotin ja Elohimin. 1. Moos. 43:32; 2. Moos. 1:15, 16, 19; 2. Moos. 2:6, 7, 11, 13; 2. Moos. 21:2
jatkuu osassa 3 joskus
Lähteet:
1. Abdulfattah, K., Mountain Farmer and Fellah in Asir.
2. Amarna-kirjeet, 1300 eaa.
3. Cameron, R., Sayings in the Apocryphon of James.
4. Canetti, E., Masse und Macht.
5. Charlesworth, J., The Old Testament Pseudepigrapha.
6. Barry, C., La Sagesse de Jésus-Christ: Texte établi, tarduit et commenté.
7. Berthge, H.-G., Der Brief des Petrus an Philippus: ein neutestestamentliches Apokryphon aus dem Fund von Nag Hammadi.
8. Bullard, R., The Hypostasis of the Archeons.
9. Davies, S. L., The Gospel of Thomas and Christian Wisdom.
10. De Caury, G., Arabia Phoenix.
11. De Conick, A. D., Seek to See Him: Ascent and Vision Mystsism in the Gospel of Tomas.
12. Desjardins, M.R., Sin in Valentianism.
13. Emmel, S., Nag Hammadi Codex III, 5: The Dialogue of the Savior.
14. Filoramo, G., A History of Gnosticism.
15. Grenfell, B. P. & Hunt, A. S., Logia Jesus: Sayings of Our Lord.
16. Grenfell, B. P. & Hunt, A. S.. New Sayings of Jesus and Fragment of a Lost Gospel from Oxyrhynchus.
17. Giversen, S., Apocryphon Johannis in the Nag Hammadi Codex II with Translation, Introduction and Commentary.
18. Guillaumont, A., The Gospel According to Thomas: Coptic Text Established and Translated
19. Gärtner, B., Ett nytt evangelium? Thomasevangeliets hemliga Jesusord.
20. Haenchen, E., Die Botschaft des Thomas-Evangeliums.
21. Harris, Z. S. A., Grammar of the Phoenician Language.
22. Hedrick, C., The Apocalypse of Adam.
23. Jonas, H., The Gnostic Religion: The Message of Alien God and the Beginnings of Christianity.
24. Khattab, A., Results of a Botanic Expedition to Arabia in 1944-1945.
25. Kitchen, K. A., The Third Intermediate Period in Egypt.
26. Koester, H., Ancient Christian Gospel: Their History and Development.
27. Kraeling, E. G., Bible Atlas.
28. Krause, M., Die Apokalypse Adams.
29. Krause, M., Gnoschtische und Hermetische Schrifen aus Codex II und VI.
30. Kuntzmann, R., Le livre de Thomas texte établi et présenté.
31. Lampe, P., Die stadtrömichen Christen in den ersten beiden Jahrhunderten.
32. Layton, B., The Gnostic Scriptures: A New Translation with Annotations and Itroductions.
33. Layton, B., The Gnostic Treatise on Resurrection from Nag Hammadi.
34. Layton, B., Nag Hammadi Codex II, 2-; XIII, 2.
35. Layton, B., Ther Revelation of Adam.
36. Logan, A., Gnostic Truth and Cristian Heresy: A Study of the History of Gnosticism.
37. Marjanen, A., The Woman Jesus loved: Mary Magdalene in the Nag Hammadi Library and Related Documents.
38. Martin, D.B., The Corinthian Body
39. Mesopotamialaiset topografiset luettelot: Assurnasirpal II, 883-859 eaa; Salmaneser III, 859-824 eaa; Sargon II, 721-705 eaa.
40. Meyer, M. W., The Gospel of Thomas: The Hidden Sayings of Jesus.
41. Meyer, M.W., The letter of Peter to Philip: Text, Translation and Commentary.
42. Miller, R. J., The Complete Gospels: Annotated Scholar Version.
43. Musil, A., The Manners and Customs of the Rwala Bedouins.
44. Nagel, P., Das Wesen der Archonten.
45. Neumann van Padang, M., Catalogue of the Active Volcanoes and Solfatara Fiels of Arabia and the Indian Ocean.
46. Nibbin, A., Ancient Egypt and some Eastern neighbours.
47. Oxy, P., On the Origin of the World, Expository Treatise on the Soul, Book of Thomas the Contender.
48. Patterson, S. J., The Gospel of Thomas and Jesus.
49. Parrot, D.M., Nag Hammadi Codies III, 3-4 and V, 1 with Papyrys Berolinesis 8502,3 and Oxyrhynchus Papyrus 1081: Eugonostos and The Sophia of Jesus Christ.
50. Pearson, B., The Apocalypse of Peter.
51. Pearson, B.A., Gnosticism, Judaism and Egyptian Christianity.
52. Pearson, B., The Emergence of the Christian Religion. Essays on Early Christianity.
53. Philpy, H., Arabian Highlands.
54. Pritchard, J. B., Ancient Near Eastern Texsts Relating to the Old Testamen
55. Poirier, P.-H., L’hymne de la Perle des Actes de Thomas: Introduction, texte, traduction, commentaire.
56. Quispel, G., The Gospel of Thomas Revisited.
57. Quispel, G., Makarius, das Thomas evangelium und das lied von der Perle.
58. Ripinsky, M., Camel Ancestry and Domesticastion in Egypt and the Sahara.
59. Rudolph, K., Die Gnosis: Wesen und Geschichte einer spätantiken Religion.
60. Räisänen, H., Paul and the Law.
61. Salibi, K., The Bible Came from Arabia.
62. Scheemelcher, W. & Wilson, R., New Testament Apocrypha.
63. Scheemelechr, W. & Wilson, R., Writings Related to the Apostles, Apocalypses and Related Subjects.
64. Simons, B., Handbook for Study of Egyptian Topographical Lists Relating to Western Asia.
65. Simons, B., Jerusalem in the Old Teastament.
66. Simons, B., Texsts of the Old Testament.
67. Stevenson, J. & Frend, W.H.C., Creeds, Counsils and Controversies: Documents Illustrating the History of the Church AD 337-461.
68. Strutwolf, H., Gnosis als System: Zur Rezeption des valentinianischen Gnosis bei Origenes.
69. Tuckett, C. M., Nag Hammadi and Gospel Tradition.
70. Völker, W., Quellen zur Geschichte der christlichen Gnosis.
71. Williams, M.A., Rethinking ”Gnosticism”: An Argument for Dismantling a Dubious Category.
72. Wiseman, D. J., Peoples of Old
että olet trolli.
Hölynpölyä tuo tekstisi.
Kirjoittaisit edes omia ajatuksiasi. Vai eikö sinulla ole sellaisia ja siksi massapostitit tekstiä täältä: http://fi.msnusers.com/sinisetajatukset/abckeitolivathebrealaisetosa1.msnw
Ihan lahjakas "lähdeluettelo" kylläkin, mutta yhteenkään kirjaan ei ole viitattu. Unohtui? Suurin osa "lähdeluettelossa" mainituista kirjoista ei edes liity koko pamflettiin. Tuossa 'tekstissäsi' on niin paljon virheitä, etten jaksa enää käydä niitä läpi. Jokunen virhe tuli oiottua viestissä "Töttöröö.".
Arvuuttelua riittää esim.
"Eräät Kuolleen meren arameankieliset kirjakääröt kertovat"...
Tai
"Laajan tutkijajoukon mukaan..."
Heh. Hauskin oli ehkä tämä:
"Kuten huomamme, oikein vokaalistettuna".
Mielenkiintoista on, että pamfletissa ei ole _vokalisoitu_ yhtäkään jaetta (!?)
Ehkä meitä kiinnostaa tuolta sinisetajatukset-sivustolta myös Chakrat, "tasonvaihdot" ja muut henkitieteet. Rajatiedon "avautuva kanava" ja "Miksi kontaktihenkilöitä vainotaan?" kuulostavat todella mielenkiintoisilta kirjoituksilta.
Alkuperäisen pamfletin teksti taitaa löytyä The Islamic Network (ISNET) serveriltä. Se selventääkin tuon Mekan ja Arabian painotteen ;) Suomensikohan Pentti Haasiosalo sen sieltä? Seuraavassa Pentti Haasiosalon tekstiä "rajatideon avautuvasta kanavasta" hörhölehti Ultran kolumnissa:
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-0802.html
"astraalitason häiriköt" kuulostavat jänniltä!
Ehkä vielä laadukkaampaa Ultra-lehden tarjontaa on lukijoiden kokemuksista kertova teksti otsikolla "HUMANOIDIT NÄYTTIVÄT TULEVAISUUTENI"
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1101.html
Tuohon mielikuvitukselliseen manifestiin ei oikein viitsi edes reagoida.
Koko homman idea paljastui oikeastaan yhdessä lauseessa:
"Henkitieteelliset tutkimukset tukevat edellä esitettyä tutkimustulosta." Suomeksi kai pitäisi kirjoittaa, että henkioppaat tms. kertovat nämä em. "faktat"...
Tutkimus on aika paljon sanottu tuollaisesta hörhöilystä. Lisäksi kritisoimasi juttu on malliesimerkki siitä kuinka "hienoja" lähdeluetteloja luodaan tyhjänpäiväisestä soopasta.
Huh huh!
Eihän tuon 'henkioppaan' jutussa ollut päätä eikä häntää. Kritisoin sitä siksi, ettei kukaan vain vahingossakaan luule sen olevan totta.
Siiretään kaikki nykyisessä Palestiinassa asuvat juutalaiset Länsi-Arabian Asirin ylängöille ja Saratin vuoristolle, niin palestiinalaisongelma olisi ratkaistu ja rauha ja hyvä tahto vallitsisi Lähi-idässä.