Asepalvelus pakolliseksi naisille!

Lainaus arviosta "Suomen kokonaismaanpuolustus 2006":

"Venäjä on 1990-luvun taantuman jälkeen palaamassa aktiiviseksi kansainväliseksi toimijaksi ja korostaa rooliaan suurvaltana. Vaikka Venäjän kumppanuussuhteet EU:n ja Yhdysvaltoihin ovat syventyneet, on turvallisuusyhteistyössä edelleen perusjännitteitä esimerkiksi Naton suhteen. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen asema ja sen kehittyminen perustuu maan taloudelliseen kehitykseen ja sisäisten uudistusten etenemiseen. Kuvattu rakenne ja hidastunut uudistuskehitys eivät lisää politiikan ennustettavuutta. Venäjän pitkän aikavälin vakaaseen kehitykseen vaikuttavien epävarmuustekijöiden määrä ei ole vähentynyt yhteiskunnallisten ja taloudellisten uudistusten myötä.

Kuolan ja Pietarin alueet vaikuttavat edelleen keskeisesti Suomen geostrategiseen asemaan. Kuolan alue säilyy Venäjän ydinaseiden ja Pohjoisen Laivaston tukialueena, joka on Venäjälle merkittävä sotilaspoliittinen tekijä. Myöskään Pietarin alueen turvallisuuskysymystä ei voida sivuuttaa. Näiden tekijöiden lisäksi on otettava huomioon, että tulevaisuudessakin Venäjä säilyy lähialueillamme merkittävimpänä sotilaallisena voimatekijänä. Näin ollen sen sotilaallinen kapasiteetti vaikuttaa keskeisesti Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen asemaan.

Suomen kannalta turvallisuusympäristömme tilanne luo sekä mahdollisuuksia että uhkia. Jokapäiväiset uhat ja turvallisuushaasteet, kuten järjestäytynyt rikollisuus, ympäristön ja terveydenhuollon ongelmat, merenkulun turvallisuus ja ydinturvallisuus liittyvät suomalaisen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen mallissa muiden kuin puolustushallinnon vastuulle. Vakavimmillaan nämä haasteet ja uhat kohdistuvat suomalaisen yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin: valtion johtamiseen, ulkoiseen turvallisuuteen, talouden ja yhteiskunnan toimivuuteen, väestön toimeentuloturvaan ja toimintakykyyn sekä henkiseen kriisinsietokykyyn.

Valtion periaatepäätös ja siihen liittyvä strategia luovat eri hallinnonaloille yhteiset suunnitteluperusteet määrittämällä kymmenen eri uhkamallia, joihin hallinnonalojen tulee varautua. Näistä kymmenestä uhkamallista seitsemän vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan joka päivä intensiteetin vaihdellessa. Näiden uhkien torjunnassa puolustusvoimat tukee muita hallinnonaloja resurssiensa puitteissa esimerkiksi virka-avulla.

Valtioneuvoston selonteossa (2004) todetaan, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa keskeinen haaste on toimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen ympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajuisen kehityksen, alueellisten konfliktien ja uusien uhkien merkitys Suomen turvallisuudelle on kasvanut. Puolustushallinto yhteen sovittaa sotilaallisen maanpuolustuksen kaikissa eri uhkamalleissa. Puolustushallinnolla on päävastuu seuraavista uhkamalleista: Aseellinen hyökkäys ja sota sekä sodan jälkitila, Suomen alueellisen koskemattomuuden vakava loukkaus ja sodan uhka sekä kansainvälinen jännitystila. Näiden uhkamallien välittömät seurannaisvaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat totaalisia ja siksi niihin varautuminen ohjaa voimakkaasti sotilaallista maanpuolustusta. Puolustuskyvyn säilyttämisen perustana on riskianalyysi, jossa otetaan huomioon sekä uhkien seurannaisvaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan että uhkien todennäköisyydet.

Sotilaallisten uhkien arviointi perustuu kahteen perustekijään: poliittiseen aikomukseen ja tahtoon sekä sotilaalliseen kapasiteettiin. Muutokset sotilaallisessa kapasiteetissa tapahtuvat hitaasti, kun sen sijaan poliittinen aikomus ja tahto voi muuttua yhdessä päivässä kuten lähihistoria osoittaa. Suomen puolustusjärjestelmän kehittämisen tulee perustua ensisijaisesti lähialueiden sotilaallisen kapasiteetin arviointiin ja vasta toissijaisesti poliittisten aikomusten arviointiin. Sotilaallisen kapasiteetin arvioinnissa otetaan huomioon asejärjestelmien elinkaaret ja kehittämishankkeet. Näin toimimalla sotilaallisen kapasiteetin arvioinnissa päästään noin 15- 20 vuoden aikajänteeseen, joka on välttämätön oman puolustusjärjestelmän suunnitelmalliselle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Käytännön tasolla sotilaallista kapasiteettia arvioidaan suorituskykyjen kautta. Suorituskykytarkastelussa arvioidaan järjestelmien teknisiä suorituskykyjä, joukkojen koulutustasoa sekä joukkojen ja järjestelmien käyttövalmiutta. Sodankäynnissä tapahtuva kehitys näkyy nimenomaan sotilaallisen suorituskyvyn muutoksina. Kehitykseen vaikuttavat eniten sotilaallisessa toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, kehittämiseen kohdennettavat resurssit ja teknologian kehittyminen.

Suomalaisen puolustusjärjestelmän kehittämisessä yhdistetään kaksi lähestymistapaa: riskianalyysi ja uhkan arviointi sekä sodankäynnin kehityksessä tapahtuva muutos. Tämä tehdään siten, että pystymme johdonmukaisesti pitkällä aikavälillä kehittämään ja mitoittamaan puolustusjärjestelmäämme suhteessa turvallisuusympäristöömme ja puolustusvoimille käskettyihin tehtäviin.

Puolustusvoimat on mukauttanut suunnitelmallisesti puolustusjärjestelmää 1990- luvulta lähtien. Viidentoista vuoden aikajänteellä sodan ajan joukkojen määrä supistuu 540 000 taistelijasta 350 000 taistelijaan. Maavoimien yhtymien lukumäärä vähenee 27:stä 11:sta. Puolustusvoimien johtoportaiden määrä pienenee yli puolella. Huoltojärjestelmää supistetaan noin kolmanneksella varikkojen lakkautusten ja toimintojen rationalisoinnin myötä. Rauhan ajan organisaatiota muutetaan yhdistämällä ja siirtämällä joukkoja sekä lakkauttamalla lähes kymmenen joukko-osastoa tai vastaavaa."

SIIS ON VARAUDUTTAVA SUURVALLAN HYÖKKÄYKSEEN JA SIIHEN ON KATSOTTU TARVITTAVAN 350.000 MIESTÄ LAITTAA ASEISIIN NYKYAIKANA, ENNEN ARVIOITIIN 500.000

SInä varmaan osaat kuitenkin paremmin arvioida uhkia ja sitä, miten Venäjä tulevaisuudessa käyttäytyy kuin tuon selonteon kirjoittajat, tottakai...

Vänrikki kirjoitti:

Lainaus arviosta "Suomen kokonaismaanpuolustus 2006":

"Venäjä on 1990-luvun taantuman jälkeen palaamassa aktiiviseksi kansainväliseksi toimijaksi ja korostaa rooliaan suurvaltana. Vaikka Venäjän kumppanuussuhteet EU:n ja Yhdysvaltoihin ovat syventyneet, on turvallisuusyhteistyössä edelleen perusjännitteitä esimerkiksi Naton suhteen. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen asema ja sen kehittyminen perustuu maan taloudelliseen kehitykseen ja sisäisten uudistusten etenemiseen. Kuvattu rakenne ja hidastunut uudistuskehitys eivät lisää politiikan ennustettavuutta. Venäjän pitkän aikavälin vakaaseen kehitykseen vaikuttavien epävarmuustekijöiden määrä ei ole vähentynyt yhteiskunnallisten ja taloudellisten uudistusten myötä.

Kuolan ja Pietarin alueet vaikuttavat edelleen keskeisesti Suomen geostrategiseen asemaan. Kuolan alue säilyy Venäjän ydinaseiden ja Pohjoisen Laivaston tukialueena, joka on Venäjälle merkittävä sotilaspoliittinen tekijä. Myöskään Pietarin alueen turvallisuuskysymystä ei voida sivuuttaa. Näiden tekijöiden lisäksi on otettava huomioon, että tulevaisuudessakin Venäjä säilyy lähialueillamme merkittävimpänä sotilaallisena voimatekijänä. Näin ollen sen sotilaallinen kapasiteetti vaikuttaa keskeisesti Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen asemaan.

Suomen kannalta turvallisuusympäristömme tilanne luo sekä mahdollisuuksia että uhkia. Jokapäiväiset uhat ja turvallisuushaasteet, kuten järjestäytynyt rikollisuus, ympäristön ja terveydenhuollon ongelmat, merenkulun turvallisuus ja ydinturvallisuus liittyvät suomalaisen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen mallissa muiden kuin puolustushallinnon vastuulle. Vakavimmillaan nämä haasteet ja uhat kohdistuvat suomalaisen yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin: valtion johtamiseen, ulkoiseen turvallisuuteen, talouden ja yhteiskunnan toimivuuteen, väestön toimeentuloturvaan ja toimintakykyyn sekä henkiseen kriisinsietokykyyn.

Valtion periaatepäätös ja siihen liittyvä strategia luovat eri hallinnonaloille yhteiset suunnitteluperusteet määrittämällä kymmenen eri uhkamallia, joihin hallinnonalojen tulee varautua. Näistä kymmenestä uhkamallista seitsemän vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan joka päivä intensiteetin vaihdellessa. Näiden uhkien torjunnassa puolustusvoimat tukee muita hallinnonaloja resurssiensa puitteissa esimerkiksi virka-avulla.

Valtioneuvoston selonteossa (2004) todetaan, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa keskeinen haaste on toimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen ympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajuisen kehityksen, alueellisten konfliktien ja uusien uhkien merkitys Suomen turvallisuudelle on kasvanut. Puolustushallinto yhteen sovittaa sotilaallisen maanpuolustuksen kaikissa eri uhkamalleissa. Puolustushallinnolla on päävastuu seuraavista uhkamalleista: Aseellinen hyökkäys ja sota sekä sodan jälkitila, Suomen alueellisen koskemattomuuden vakava loukkaus ja sodan uhka sekä kansainvälinen jännitystila. Näiden uhkamallien välittömät seurannaisvaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat totaalisia ja siksi niihin varautuminen ohjaa voimakkaasti sotilaallista maanpuolustusta. Puolustuskyvyn säilyttämisen perustana on riskianalyysi, jossa otetaan huomioon sekä uhkien seurannaisvaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan että uhkien todennäköisyydet.

Sotilaallisten uhkien arviointi perustuu kahteen perustekijään: poliittiseen aikomukseen ja tahtoon sekä sotilaalliseen kapasiteettiin. Muutokset sotilaallisessa kapasiteetissa tapahtuvat hitaasti, kun sen sijaan poliittinen aikomus ja tahto voi muuttua yhdessä päivässä kuten lähihistoria osoittaa. Suomen puolustusjärjestelmän kehittämisen tulee perustua ensisijaisesti lähialueiden sotilaallisen kapasiteetin arviointiin ja vasta toissijaisesti poliittisten aikomusten arviointiin. Sotilaallisen kapasiteetin arvioinnissa otetaan huomioon asejärjestelmien elinkaaret ja kehittämishankkeet. Näin toimimalla sotilaallisen kapasiteetin arvioinnissa päästään noin 15- 20 vuoden aikajänteeseen, joka on välttämätön oman puolustusjärjestelmän suunnitelmalliselle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Käytännön tasolla sotilaallista kapasiteettia arvioidaan suorituskykyjen kautta. Suorituskykytarkastelussa arvioidaan järjestelmien teknisiä suorituskykyjä, joukkojen koulutustasoa sekä joukkojen ja järjestelmien käyttövalmiutta. Sodankäynnissä tapahtuva kehitys näkyy nimenomaan sotilaallisen suorituskyvyn muutoksina. Kehitykseen vaikuttavat eniten sotilaallisessa toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, kehittämiseen kohdennettavat resurssit ja teknologian kehittyminen.

Suomalaisen puolustusjärjestelmän kehittämisessä yhdistetään kaksi lähestymistapaa: riskianalyysi ja uhkan arviointi sekä sodankäynnin kehityksessä tapahtuva muutos. Tämä tehdään siten, että pystymme johdonmukaisesti pitkällä aikavälillä kehittämään ja mitoittamaan puolustusjärjestelmäämme suhteessa turvallisuusympäristöömme ja puolustusvoimille käskettyihin tehtäviin.

Puolustusvoimat on mukauttanut suunnitelmallisesti puolustusjärjestelmää 1990- luvulta lähtien. Viidentoista vuoden aikajänteellä sodan ajan joukkojen määrä supistuu 540 000 taistelijasta 350 000 taistelijaan. Maavoimien yhtymien lukumäärä vähenee 27:stä 11:sta. Puolustusvoimien johtoportaiden määrä pienenee yli puolella. Huoltojärjestelmää supistetaan noin kolmanneksella varikkojen lakkautusten ja toimintojen rationalisoinnin myötä. Rauhan ajan organisaatiota muutetaan yhdistämällä ja siirtämällä joukkoja sekä lakkauttamalla lähes kymmenen joukko-osastoa tai vastaavaa."

SIIS ON VARAUDUTTAVA SUURVALLAN HYÖKKÄYKSEEN JA SIIHEN ON KATSOTTU TARVITTAVAN 350.000 MIESTÄ LAITTAA ASEISIIN NYKYAIKANA, ENNEN ARVIOITIIN 500.000

SInä varmaan osaat kuitenkin paremmin arvioida uhkia ja sitä, miten Venäjä tulevaisuudessa käyttäytyy kuin tuon selonteon kirjoittajat, tottakai...

Hei Vänrikki, ketään ei kiinnosta lukea sun kopioi-liitä juttujasi. Menisit vaikka Jippiin armeija-foorumille häiriköimään noilla aivottamilla propagandahöpinöilläsi, voisit peeloilla siellä vaikka nimimerkin "tutkimus" kanssa... teillä olisi varmasti hauskaa keskenänne.

Vänrikki kirjoitti:

Lainaus arviosta "Suomen kokonaismaanpuolustus 2006":

"Venäjä on 1990-luvun taantuman jälkeen palaamassa aktiiviseksi kansainväliseksi toimijaksi ja korostaa rooliaan suurvaltana. Vaikka Venäjän kumppanuussuhteet EU:n ja Yhdysvaltoihin ovat syventyneet, on turvallisuusyhteistyössä edelleen perusjännitteitä esimerkiksi Naton suhteen. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen asema ja sen kehittyminen perustuu maan taloudelliseen kehitykseen ja sisäisten uudistusten etenemiseen. Kuvattu rakenne ja hidastunut uudistuskehitys eivät lisää politiikan ennustettavuutta. Venäjän pitkän aikavälin vakaaseen kehitykseen vaikuttavien epävarmuustekijöiden määrä ei ole vähentynyt yhteiskunnallisten ja taloudellisten uudistusten myötä.

Kuolan ja Pietarin alueet vaikuttavat edelleen keskeisesti Suomen geostrategiseen asemaan. Kuolan alue säilyy Venäjän ydinaseiden ja Pohjoisen Laivaston tukialueena, joka on Venäjälle merkittävä sotilaspoliittinen tekijä. Myöskään Pietarin alueen turvallisuuskysymystä ei voida sivuuttaa. Näiden tekijöiden lisäksi on otettava huomioon, että tulevaisuudessakin Venäjä säilyy lähialueillamme merkittävimpänä sotilaallisena voimatekijänä. Näin ollen sen sotilaallinen kapasiteetti vaikuttaa keskeisesti Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen asemaan.

Suomen kannalta turvallisuusympäristömme tilanne luo sekä mahdollisuuksia että uhkia. Jokapäiväiset uhat ja turvallisuushaasteet, kuten järjestäytynyt rikollisuus, ympäristön ja terveydenhuollon ongelmat, merenkulun turvallisuus ja ydinturvallisuus liittyvät suomalaisen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen mallissa muiden kuin puolustushallinnon vastuulle. Vakavimmillaan nämä haasteet ja uhat kohdistuvat suomalaisen yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin: valtion johtamiseen, ulkoiseen turvallisuuteen, talouden ja yhteiskunnan toimivuuteen, väestön toimeentuloturvaan ja toimintakykyyn sekä henkiseen kriisinsietokykyyn.

Valtion periaatepäätös ja siihen liittyvä strategia luovat eri hallinnonaloille yhteiset suunnitteluperusteet määrittämällä kymmenen eri uhkamallia, joihin hallinnonalojen tulee varautua. Näistä kymmenestä uhkamallista seitsemän vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan joka päivä intensiteetin vaihdellessa. Näiden uhkien torjunnassa puolustusvoimat tukee muita hallinnonaloja resurssiensa puitteissa esimerkiksi virka-avulla.

Valtioneuvoston selonteossa (2004) todetaan, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa keskeinen haaste on toimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen ympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajuisen kehityksen, alueellisten konfliktien ja uusien uhkien merkitys Suomen turvallisuudelle on kasvanut. Puolustushallinto yhteen sovittaa sotilaallisen maanpuolustuksen kaikissa eri uhkamalleissa. Puolustushallinnolla on päävastuu seuraavista uhkamalleista: Aseellinen hyökkäys ja sota sekä sodan jälkitila, Suomen alueellisen koskemattomuuden vakava loukkaus ja sodan uhka sekä kansainvälinen jännitystila. Näiden uhkamallien välittömät seurannaisvaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat totaalisia ja siksi niihin varautuminen ohjaa voimakkaasti sotilaallista maanpuolustusta. Puolustuskyvyn säilyttämisen perustana on riskianalyysi, jossa otetaan huomioon sekä uhkien seurannaisvaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan että uhkien todennäköisyydet.

Sotilaallisten uhkien arviointi perustuu kahteen perustekijään: poliittiseen aikomukseen ja tahtoon sekä sotilaalliseen kapasiteettiin. Muutokset sotilaallisessa kapasiteetissa tapahtuvat hitaasti, kun sen sijaan poliittinen aikomus ja tahto voi muuttua yhdessä päivässä kuten lähihistoria osoittaa. Suomen puolustusjärjestelmän kehittämisen tulee perustua ensisijaisesti lähialueiden sotilaallisen kapasiteetin arviointiin ja vasta toissijaisesti poliittisten aikomusten arviointiin. Sotilaallisen kapasiteetin arvioinnissa otetaan huomioon asejärjestelmien elinkaaret ja kehittämishankkeet. Näin toimimalla sotilaallisen kapasiteetin arvioinnissa päästään noin 15- 20 vuoden aikajänteeseen, joka on välttämätön oman puolustusjärjestelmän suunnitelmalliselle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Käytännön tasolla sotilaallista kapasiteettia arvioidaan suorituskykyjen kautta. Suorituskykytarkastelussa arvioidaan järjestelmien teknisiä suorituskykyjä, joukkojen koulutustasoa sekä joukkojen ja järjestelmien käyttövalmiutta. Sodankäynnissä tapahtuva kehitys näkyy nimenomaan sotilaallisen suorituskyvyn muutoksina. Kehitykseen vaikuttavat eniten sotilaallisessa toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, kehittämiseen kohdennettavat resurssit ja teknologian kehittyminen.

Suomalaisen puolustusjärjestelmän kehittämisessä yhdistetään kaksi lähestymistapaa: riskianalyysi ja uhkan arviointi sekä sodankäynnin kehityksessä tapahtuva muutos. Tämä tehdään siten, että pystymme johdonmukaisesti pitkällä aikavälillä kehittämään ja mitoittamaan puolustusjärjestelmäämme suhteessa turvallisuusympäristöömme ja puolustusvoimille käskettyihin tehtäviin.

Puolustusvoimat on mukauttanut suunnitelmallisesti puolustusjärjestelmää 1990- luvulta lähtien. Viidentoista vuoden aikajänteellä sodan ajan joukkojen määrä supistuu 540 000 taistelijasta 350 000 taistelijaan. Maavoimien yhtymien lukumäärä vähenee 27:stä 11:sta. Puolustusvoimien johtoportaiden määrä pienenee yli puolella. Huoltojärjestelmää supistetaan noin kolmanneksella varikkojen lakkautusten ja toimintojen rationalisoinnin myötä. Rauhan ajan organisaatiota muutetaan yhdistämällä ja siirtämällä joukkoja sekä lakkauttamalla lähes kymmenen joukko-osastoa tai vastaavaa."

SIIS ON VARAUDUTTAVA SUURVALLAN HYÖKKÄYKSEEN JA SIIHEN ON KATSOTTU TARVITTAVAN 350.000 MIESTÄ LAITTAA ASEISIIN NYKYAIKANA, ENNEN ARVIOITIIN 500.000

SInä varmaan osaat kuitenkin paremmin arvioida uhkia ja sitä, miten Venäjä tulevaisuudessa käyttäytyy kuin tuon selonteon kirjoittajat, tottakai...

Taisi menna Vanrikilla paskat kombineesiin jo pelkasta ajatuksesta etta esimieheksi tulee nainen.

Mutta armeijahan onkin jo nyt naisten koulu. Sivariin naisia ei huolita - ihan jarkevaa kun kuka niita ruokkoja sitten maksaisi kun playboyt lahtee muualle. Tai no, ainahan ne voi menna jonkun alikersan kanssa naimisiin johokin Tikkurilaan kerrostaloasuntoon.

voi elämä kirjoitti:

Hei Vänrikki, ketään ei kiinnosta lukea sun kopioi-liitä juttujasi. Menisit vaikka Jippiin armeija-foorumille häiriköimään noilla aivottamilla propagandahöpinöilläsi, voisit peeloilla siellä vaikka nimimerkin "tutkimus" kanssa... teillä olisi varmasti hauskaa keskenänne.

Nuo lainaukseni ovat asiallisista ja kriittisistä ja tutkittua tietoa julkaisevista artikkeleista, eivätkä mitään propagandaa tai perusteettomia mielipiteitä.

Vänrikki kirjoitti:

Nuo lainaukseni ovat asiallisista ja kriittisistä ja tutkittua tietoa julkaisevista artikkeleista, eivätkä mitään propagandaa tai perusteettomia mielipiteitä.

Olet kyllä tällä palstalla todistanut järkesi rajallisuuden niin monta kertaa, että tässä vaiheessa mikä tahansa teksti menettää kaiken uskottavuutensa silloin kun sinä kopioit sitä typeriin jorinoihisi.