Pöytäkirjat

PTK 174/2002 vp Tarkistettu





174. TIISTAINA 7. TAMMIKUUTA 2003 kello 18.30
1) Hallituksen esitys autoverolain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 271/2002 vp

Keskustelu:


Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Herra puhemies! Varmasti monien edustajien mielestä tämän esityksen antamiseen liittyy sana "vihdoinkin", ja haluan myöskin ministeriön puolesta todeta, että niin vähän meilläkin on ajateltu. Tämä on osoittautunut varsin hankalaksi kokonaisuudeksi, jossa on tapahtunut uusia käänteitä matkan varrella ja jossa jo perustilanne, jota vähän myöhemmin kuvaan, on ollut ja on edelleenkin hyvin komplisoitu. Haluaisin tässä vaiheessa esittää myöskin valtiovarainvaliokunnan verojaostolle kiitokseni siitä, että syksyn mittaan on kyetty pitämään yhteyttä ja kaiken lisäksi myöskin yhteisestikin näkemään ne ongelmat, jotka aikataulullisesti tähän asiaan liittyvät.

Mistä kokonaisuudesta sitten kaiken kaikkiaan on kysymys, ja miksi se on näin hankala? Ensinnäkin, niin kuin hyvin tiedossa on, eri tuomioistuinprosesseja on käyty pitkin viime vuotta. Ensin on saatu EY-tuomioistuimen lausunto Suomen lainsäädännön yhteensoveltuvuudesta EY-oikeuden periaatteiden kanssa. Tämän jälkeen on hivenen odoteteltukin ja onneksi ripeästi saatu korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jossa muun muassa tuon lausunnon sisältö sitten tuli suomalaista hallintoviranomaista sitovalla tavalla vahvistetuksi. Edelleen sitten aivan ennen joulua myöskin komissio antoi käsityksensä eräistä kysymyksistä, jotka eivät väistämättä liittyneet juuri tuohon oikeudenkäyntiprosessiin.

On esitetty kysymyksiä, miksi tällainen oikeudenkäyntiprosessi on odotettu, miksei ryhdytty toimenpiteisiin jo ennen sitä. Nyt täytyy huomata se seikka, että kaksi pääkysymystä olivat sekä EY-tuomioistuimessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa avoimina: Toinen liittyi autoverotuksen ja erityisesti käytettynä tuotujen autojen verotuksen tasoon, ja sen siis Suomi tai verottaja hävisi. Mutta toinen ja ehkä vieläkin laaja-alaisempi kysymys liittyi arvonlisäveron perimiseen näissä yhteyksissä. Tuon puolestaan vastaaja elikkä Suomen valtio/verottaja näissä prosesseissa voitti. Mutta sen seikan odottaminen oli kuitenkin välttämätöntä, koska jos olisi lähdetty ennakoimaan EY-tuomioistuimen käsitystä käytettyjen autojen osalta, olisi voitu päätyä siihen, jos arvonlisäveroratkaisu olisi sittemmin ollut toinen, että koko Suomen verojärjestelmä tässä suhteessa olisi muuttunut. Näin olisi päädytty muutoksen muutokseen. Arvonlisäverokysymyksen toisenlainen ratkaisu olisi nimittäin tiennyt sitä, että jokainen yksittäinen autonostaja olisikin arvonlisävelvollinen eikä, kuten nykyisin, maahantuoja. Se olisi ollut suuri rakenteellinen muutos.

Tietenkin sitten voidaan sanoa, että jos olisi reippaasti vain alennettu käytettynä tuotujen autojen verotusta, sillä olisi todennäköisesti vältetty kaikki miinat. Reipas alennus, sellainen varmuuden vuoksi -alennus, joka olisi ottanut nämä kaikki tekijät huomioon, olisi tarkoittanut tietysti heijastusvaikutuksia uusien autojen verotukseen ja sitä kautta koko autoverotuoton kyseenalaistumista, josta moni olisi varmaan kovin iloinenkin. Mutta saman tien on todettava, että jos autoveron tuottoa, lähes miljardia euroa, olisi tällä tavoin haluttu tietoisesti painaa lähemmäs nollaa kuin tuota miljardia, se olisi merkinnyt aikamoisia paineita valtion budjettitalouteen ja muihin veromuotoihin.

Viittasin myöskin siihen, että itse asiasisältö on aika komplisoitu. Tässä olisi tietysti aika helppo tehdä sellainen autoverosäännöstö, joka kohdistuisi maahan esimerkiksi tämän vuoden alusta tuleviin autoihin, tulevatpa ne sitten käytettyinä tai uusina. Mutta tätä lakia erityisesti ja EY-tuomioistuimen päätöksen jälkeen ei voida soveltaa vain tällaisiin tapauksiin, vaan sitä jouduttaisiin soveltamaan kaikkiin niihin käytettyihin autoihin, jotka nyt ovat ympäri maailmaa, jotka on otettu käyttöön ennen vuodenvaihdetta ja jotka jossain vaiheessa saatettaisiin tuoda Suomeen. Tätä peliä ei voinut tavallaan puhaltaa kertaheitolla poikki, vaan oli otettava huomioon se, että maailmalla on käytettyjä autoja, joihin tulisi sitten hakea soveltamisperusteeksi Suomen vanhaa lainsäädäntöjärjestelmää siltä ajalta, kun vastaava malli on Suomeen tuotu.

Kaiken kaikkiaan sitten lakiesitys itsessään on, niin kuin jo on arvosteluakin kuulunut, hyvin yksityiskohtainen, mutta juuri näitten erilaisten ulottuvuuksien huomioon ottamiseksi välttämättä päädytään suhteellisen yksityiskohtaisiin säännöksiin. Niinpä tästä eteenpäin joudutaan niin kauan kuin sellaisia käytettyjä autoja, jotka on otettu käyttöön ennen vuodenvaihdetta, on vielä maahan tuotavissa, siis käytettyinä, otettu käyttöön jossain muussa maassa, niin kauan joudutaan soveltamaan hivenen erilaisia periaatteita.

On myöskin kiinnitetty huomiota siihen, että tässä laissa ei ole yksityiskohtaisia perusteluja. Haluan tähän keskusteluun todeta, että kysymys ei hankkimamme oikeuskanslerin käsityksen mukaan ole mitenkään ennenkuulumattoman poikkeuksellisesta järjestelystä, ja kun otetaan huomioon, että näitä tuomioistuimien päätöksiä, erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätös, tuli vasta joulukuun puolella, ei yksityiskohtaisia perusteluja siltä osin ole ollut mahdollistakaan tehdä. Toisaalta yleisluontoiset perustelut, yleisperustelut, joilla moni laki menee sellaisenaan täällä läpi, ovat kyllä tässä suhteessa melko syvälle itse asiaan meneviä.

Menemättä nyt liikaa yksityiskohtiin haluaisin tässä ikään kuin keskustelun pohjaksi myöskin esittää näkökulmia muutamiin yleisesti esillä oleviin seikkoihin.

Ensinnäkin, järjestelmä muuttuu sillä tavoin, että kun tähän asti autovero on määritelty niin sanotun cif-hinnan perusteella, nyt siirrytään kuluttajahintapohjaiseen verotukseen. Näkyvin seuraus tästä tulee olemaan se, että tästä eteenpäin uusien autojen verosisältö on hyvin läpinäkyvä, selkeä ja kaiken lisäksi jokaisessa yksittäistapauksessa ennakolta arvattavissa. Cif-hintajärjestelmä taas rakentui täysin toiselle periaatteelle. Se ei tunnistanut paikallisia kustannuksia, maahantuonnin jälkeisiä kustannuksia, ja tällä selittyy myöskin se erikoisuus, joka mediassakin on ollut esillä, että jos sitten katsotaankin kuluttajahintoja ja verrataan eri automerkkejä, mahdollisesti eri aikana maahantuotuja samanlaisiakin automerkkejä ja saman laatuisia, niin verosisältö vaihtelee aika lailla. Se on joissakin merkeissä pysytellyt, siis lopullisesta kuluttajan maksamasta hinnasta uusista autoista puheen ollen, kirkkaasti yli 30 prosentissa, mutta joittenkin automerkkien kohdalla painunut selvästi alle 15 prosentin. Keskiarvoksi muodostuisi ilmeisesti noin 29 prosenttia.

Nyt kun siirrytään todella tähän kuluttajahintajärjestelmään, niin veroa alennetaan sillä tavoin, että keskiveroksi muodostuu 24-25 prosenttia - siinä välimaastossa, riippuu vähän siitä, minkälaista autoa sitten maahan alkaa tulla. Miksi veroprosentti ei ole täysin sama tässäkään esityksessä, johtuu siitä, että edelleenkin pidetään kiinni niin sanotun perusvähennyksen ajatuksesta, joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin autoihin myönnetään sama euromääräinen perusvähennys verotusta tehtäessä, jolloinka tietysti suhteellisesti kokonaisveron määrä jää pienemmäksi, mitä pienemmästä autosta on kysymys tai mitä halvemmasta autosta on kysymys.

Tähän cif-hintakeskusteluun on sitten liittynyt keskustelu läpinäkyvyydestä ja tietojen julkisuudesta. Siinä on ollut eräs hyvin hankala yksityiskohta. Nimittäin Tulli, joka verotuksen toimittaa, on vuosien saatossa saanut huomattavan määrän maahantuontihinnastoaineistoa, joka kuitenkin on ollut liikesalaisuuden piirissä. Olemme tästäkin hankkineet juridisia lausuntoja, ja varsin arvostetun lausunnonantajan mukaan tällaisen liikesalaisuuden jälkikäteinen paljastaminen ei olisi kovin sopivaa, siis että jälkikäteen liikesalaisuutena luovutettuja tietoja saatettaisiinkin julkisiksi. - Hyvä!

Mutta toinen ongelma tulee silloin, kun siirrytään oikeaan verosisältöön ja jälleen Tulliin yksittäistapauksessa verotuksen toimittajana. EY-tuomioistuimen ratkaisusta nimittäin johtuu se, että kun tänne tuodaan jotakin vuosimallia oleva auto x, niin sen verotus ei saa nousta suuremmaksi kuin täällä Suomessa käyttöön otettuun samanlaiseen autoon juuri sillä hetkellä käytettynä arvioidaan verorasitusta vielä sisältyvän. Jotta tämä verorasituksen määrä voitaisiin selvittää, pitää katsoa, mitä sellaisesta autosta aikanaan, juuri siitä tuontierästä, on satuttu veroa maksamaan mainitsemani suuren haarukan sisällä. Tällöin päädytään tietysti hyvin yksityiskohtaiseen käsittelyyn, mutta juuri julkisuuden kannalta varsin kiusalliseen tilanteeseen: Jos pidettäisiin liikesalaisuudet kokonaan liikesalaisuuksina ja meillä olisi joku verovelvollinen, joka tulee Tullilta hakemaan veropäätöstä - kertoo varmuudella kyllä aavistelevansa tai jopa tietävänsä, että tällaisen auton verosisältö olikin silloin aikanaan jostain satunnaisesta syystä johtuen olennaisesti alempi kuin tuo 24-25 prosenttia, että tällainen parti nyt vain tuli maihin ja siinä verosisältöä jäi syystä tai toisesta kovin vähän - tällöin Tulli joutuisi sitten ilmoittamaan, että näyttäkää toteen väitteenne, jolloinka asianosainen sanoisi, että teillä on kassakaapissa selkänne takana se näyttö. Puolestaan Tulli sitten toteaisi, että se on liikesalaisuus, emme me sitä käytä.

Tämä olisi absurdi tilanne ja taas sitten vastoin, ainakin (Ed. Pekkarinen: Jännitystarina!) minun ymmärtääkseni ... - Kyllästyttääkö? (Ed. Pekkarinen: Ei, tämä on jännitystarina, tätä kuuntelee mielellään!) - Enpä tiennyt, että minustakin tulee vielä jännityskirjailija. (Eduskunnasta: Kertoja, ei kirjoittaja!) - Kertoja, joo. - Joka tapauksessa, jotta sitten tällainen nurinkurisuus voitaisiin välttää, tässä ehdotuksessa siirrytään tietyllä tavalla rajoitetun julkisuuden piiriin.

Elikkä kun on olemassa tällainen verovalittaja, jolla on asia vireillä, niissä tilanteissa Tulli joutuu käyttämään hallussaan olevaa, tosin liikesalaisuutena sille luovutettua tietoa. Saattaa olla, että eduskunnassa perustuslakivaliokunnassakin jouduttaisiin ehkä pohtimaan tätä asiaa. Näyttäisi kuitenkin, että menettely on laillinen, joskaan ei ehkä kaikkien mielestä täysin sopiva. Tietysti pidemmässä juoksussa, jos joku sitten keräilee niitä tietoja, joita valittajat saavat päätöksiensä ohessa, nuo cif-hinnat kyllä aukeavat vuosien mittaan, kunhan joka malli ja joka tuontierä on oikeudessa kokeiltu. Mutta rajoituksena tähän julkisuuteen tulee säilymään se, että jos vaan ennakoivasti halutaan tietoa, mitä jostakin autosta aikanaan on verosisältöä ollut, sellaista tietoa ei saa, koska siinä vaiheessa vielä tuo hakija ei ole asianosainen.

Kun tässä olen moneen kertaan todennut vähän huolettomastikin, mikä se verosisältö sitten kulloinkin sattui olemaan, ehkä on syytä kuitata sellainenkin ihmeellisyys. Minun tiedossani on vain se, että Tullihallitus on tehnyt tarkastuksia juuri havaittuaan, että cif-hinnat ja niitten perusteella määrätyt verot aika lailla poikkeavat lopullisesta ulosmyyntihinnasta eli kuluttajahinnasta. Noissa tarkastuksissa ei ole havaittu mitään moitittavaa, joten tällainen veron vaihtelu on päässyt sitten syntymään mahdollisesti satunnaisista syistä.

Sitten muutamia erityisiä kysymyksiä.

Tässä yhteydessä on puhuttu ympäristöverosta, ja kun kertaalleen olen tullut hivenen laajasti tulkituksi tässä kokonaisuudessa, haluan vielä sanoa, mitä mieltä hallitus on ympäristöveroista. Me tutkimme vain sen mahdollisuuden, voidaanko sellaisiin autoihin, jotka tuodaan käytettyinä maahan, ryhtyä soveltamaan erikseen, siis käytettynä maahan tuotavaan autoon, erillistä ympäristöveroa esimerkiksi, jos autosta puuttuu joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka vähentäisivät sen päästöjä. Tällaista ympäristöveroa käytettyinä maahan tuotaviin autoihin kohdennettuna ei voida ottaa käyttöön. Se olisi epäilemättä EU-lainsäädännön puitteissa syrjivä. (Ed. Ala-Nissilä: Kuitunen oli vähän toista mieltä valiokunnassa!) - Niin, tämä on vero-osastolta tullut, minusta selkeä käsitys.

Mutta sen sijaan jos puhuttaisiin yleisestä ympäristöverosta, jonka kohteeksi silloin tulisivat myöskin ne autot, jotka on otettu Suomessa käyttöön ja jotka ovat täällä nyt käytettyinä, niihin tietysti voidaan kohdentaa ympäristöverotus, jos halutaan, mutta silloin se olisi kohdennettava myöskin olemassa olevaan autokantaan.

Tätä kautta päädytään sitten käyttömaksuihin, joista muun postin ohella on jo tullut runsaasti allekirjoittaneelle moitteita suunnasta ja toisesta. Kansalaiset ovat kokeneet, että on täysin väärin lähteä korottamaan vanhojen autojen käyttömaksua, tai sitten jotkut, että olisi pikaisesti alennettava uusien käyttömaksua ja rasitettava vanhempia autoja, jotka enemmän rasittavat ympäristöä.

Tässä on monta tekijää takana. Kun olen viitannut siihen, että seuraavaa hallitusta varten valmistellaan sellaista pitkän tähtäimen ohjelmaa, jossa mahdollisesti käyttömaksu olisi tällainen ympäristömaksu ja kehittyisi ehkä toiseen suuntaan kuin tällä hetkellä, jolloin siis uudet ovat kalliimpia kuin vanhat käyttömaksultaan, niin tässä tarvitaan varsin pitkä siirtymäaika. Siitä on kansainvälisiäkin esimerkkejä. Puhuttaisiin useista vuosista, varmasti viiden vuoden ohjelmasta, jolla pikkuhiljaa voitaisiin kääntää tätä suhdetta. Miksi näin hitaasti? Vain sen vuoksi, että ei ehkä koeta kovin oikeudenmukaisena, jos niihin käytettyihin autoihin, joista on aikanaan maksettu korkeampi autovero, kohdistettaisiin nyt korkeampi käyttömaksu, ja puolestaan sitten päinvastoin uusien kohdalla. Mutta ajan mittaan tämä on saatu oikaistua muun muassa Ruotsissa, mutta todella pitkällä siirtymäajalla.

Toinen yksityiskohta, joka on keskusteluttanut paljon, on se, että hyvä, kun siirrytään kuluttajahintapohjaiseen verotukseen, mutta mikä sitten on käytetyn auton oikea hinta Suomessa? Tässä on kysymys siis pyyntihinnasta, siitä keskustelusta, joka liittyy pyyntihintaan, myyntihintaan tai ostotarjoushintaan. Selostin äsken jo, miten oikea verosisältö joudutaan yksittäistapauksittain hakemaan. Mistä sitten haetaan oikea kokonaishinta, josta tiedetään kyllä sitten jatkossa, mikä se veroprosentti tulisi olemaan? Tämä on ymmärtääkseni puhdas näyttökysymys. Korkein hallinto-oikeus otti siihen kantaa ja totesi, että tällainen niin sanottu pyyntihinta ei ole oikea käypä hinta. Eikä varmasti olekaan, ellei pyyntihinnalla kauppoja tehdä; silloin pyyntihinta ei ole todellinen arvo.

Tätä varten tietysti on olemassa pohjatiedostoa, mutta se pohjatiedosto lähtee aika lailla pyyntihinnasta, ja ymmärtääkseni Tulli on menetellyt tähän asti niin, että on sitten näistä pyyntihinnoista otettu keskimääräinen alennus, joka todellisessa kaupassa tapahtuu, ja alennettu niitä kaikkia. Onko tuossa sitten arvio oikein tai väärin, sitä on hyvin vaikea sanoa. Totean kuitenkin, että on ollut myöskin kriittisiä mielipiteitä siinä suhteessa, onko korkeimman hallinto-oikeuden käyttämä hinta, joka oli tällaisen autojobbarin sisäänostohinta, myöskään ihan oikea käypä hinta, jolla kuluttaja auton saisi. Epäilemättä autojobbari panee siihen kyllä muutaman prosentin vielä päälle, kun edelleen sen myy.

Olen useilta edustajilta nyt kuullut, että seuraavassa vaiheessa moottoripyöräilijät ovat kokemassa, että heitä kohdellaan tässä nyt kaltoin, nimenomaan käytettyjen moottoripyörien tuojia. Nimenomaan käytetyissä moottoripyörissä on se ongelma, että kanta Suomessa on kovin ohut ja on vaikeata, sanokaamme, oikean hinnan löytäminen, saati oikean veroprosentin eli verosisällön siitä hinnasta, kun sekin saattaa vaihdella jälleen mallikohtaisesti ja maahantuontiajankohdankin puitteissa. Tuo kanta on niin ohut, että siitä on vaikea, liki mahdoton, tehdä mitään selvää hintatilastoa, ellei niitä tapauksia yksinkertaisesti ole aikaisemmin ollut. Tämän vuoksi tämä esitys on viritetty sillä tavalla, että se pohjautuu edelleen cif-perusteiseen hintaan, mutta se on kaikilta osin tarkistettu niin, että se täyttää EY-tuomioistuimen asettamat edellytykset.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut vähän pitkä tarina, ja valittaen joudun toteamaan, että verojaosto varmasti joutuu vielä pidemmän tarinan eteen, kun tähän lakiehdotukseen perehtyy. Kaiken kaikkiaan toivoisi kuitenkin ymmärtämystä sille, että johtuen näistä prosesseista esityksen antaminen aikaisemmassa vaiheessa olisi ollut kyllä varsin riskitoimenpide, koska olisi hyvinkin saatettu päätyä paikkaaviin esityksiin ja aikaisemman esityksen nojalla tehtyjen ratkaisujen hyvin monimutkaisiin paikkausprosesseihin.

Matti Vanhanen /kesk: Arvoisa puhemies! Kuten aika moneen kertaan tämän päivän aikana eri yhteyksissä on sanottu, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti arvosteli juuri tänään hallitusta siitä, että monet lakiesitykset valmistellaan kiireessä ja pakonkin edessä. Tästä tämä autoverolaki on malliesimerkki. Suomella on ollut vuosia EU-jäsenyyden aikana sopeuttaa autoverotuksensa ja käytettyjen autojen tuonnin kohtelu yleisen EU-käytännön mukaisesti tavaran vapaan liikkuvuuden perussääntöjä kunnioittavaksi. Tästähän tässä kyse on. Jokainen asiaa seurannut on tiennyt, että aikanaan Suomi joutuu oman järjestelmänsä muuttamaan. Aikaa valmistelulle olisi ollut. Nyt eduskunnalle on tuotu viime hetkellä ennen vaalikauden päättymistä tämä esitys, jossa ei ole näitä yksityiskohtaisia perusteluja. Sinällään ymmärrän tämän ajankohdan tammikuun, enkä sitä kritisoi, koska haluttiin odottaa EU-ratkaisut, mutta aikaa valmistelulle kyllä olisi ollut paljon enemmän.

Esityksen sisältöä on yleisesti luonnehdittu siten, että kuluttajan on vaikea sen perusteella tietää, miten hänen hankintaansa tullaan verottamaan. Esitys pitää edelleen sisällään oikeuden säilyttää maahan tuotujen autojen hinnat liikesalaisuuksina. Minusta kaikki tämä on vastoin yleisiä lainsäädännön ja verotuksen selkeys- ja avoimuusperiaatteita.

Äsken, jos oikein ymmärsin, ministeri totesi, että tämän lakiesityksen voimaanastumisen jälkeen jokaisen auton kohdalta pystytään etukäteen määrittämään sen verotus. Näin varmasti onkin. Tätä käytettynä tuodun auton verotusarvon määrittämistä ja siihen liittyvää yleisen kuluttajahinnan määrittämistä tehdään tässä lakiesityksessä 11 a-11 u §:llä, yli 20:lla erittäin pitkällä ja perusteellisella ja monimutkaisella pykälällä. Turhaan me EU-direktiiveja niiden yksityiskohtaisuudesta ja monimutkaisuudesta irvailemme. Jos onnistuu tämän kuluttajahinnan ensinnäkin itselleen selvittämään, sen jälkeen pitää 6 b §:n mukaisesti kertoa tämä kuluttajahinta verotusajankohtana kerrottuna kertoimella k, jonka arvo saadaan kaavasta k=0,85(p*H*c-V)/H. Jos nämä määritteet pystyy itselleen selvittämään, sen lisäksi pitää ottaa huomioon 6 b §:n 2 momentin viimeinen virke: "Lisäksi sovelletaan niitä muita perusteita, jotka olivat voimassa ajoneuvon valmistusajankohtana."

Vaikka lainsäädäntötyötä olen jo aika pitkään tässä talossa tehnyt, niin tämä laki on vaikeaa luettavaa lainsäädäntöön tottuneellekin, saati tavalliselle kansalaiselle. Tekee mieli sanoa, että kaikesta tästä näkee, että autoverotukseen puuttuminen on ollut hallitusrintamalle vastenmielistä. Siitä kertoo tämä aikataulu ja eräänlainen vasta pakon edessä toimiminen.

Kun itse yritin käynnistää noin kuusi vuotta sitten omalta osaltani julkista keskustelua autoverotuksen ongelmista ja esitin kokonaisremonttia, jossa myös käyttömaksut olisi arvioitu pitkillä siirtymäkausilla uudelleen, nousi silloin kulissien takana kovin vastustus autokaupan piiristä. Pelättiin keskustelusta mahdollisesti aiheutuvia markkinahäiriöitä, peloteltiin tehdashintojen kohoamisella ja varoitettiin käytettyjen autojen varastoarvojen alentumisesta. Kaikkiin näihin ongelmiin olisi kyetty parhaiten vastaamaan uskottavalla, pitkäaikaisella alennusohjelmalla, jossa olisi siirrytty matalampaan hankintaverojärjestelmään pitkän siirtymäkauden avulla.

Eräs eläkkeellä ollut maahantuoja otti tuolloin yhteyttä, otti kantaa tehdashintojen ongelmaan ja kehotti selvittämään, millä hinnalla tehtaat tuovat varaosia Suomeen verrattuna muihin maihin, ja hänen epäilynsä oli, että korkeammilla varaosien hinnoilla tehtaat kuittaavat autojen hintaan antamansa alennuksen. Minusta valtiovarainvaliokunnan kannattaa pyytää tähänkin liittyen selvityksiä.

Autoala on saanut elää koko unionissa ja myös erityisesti Suomessa omaa suojattua ja erityissäännöillä varjeltua elämäänsä, josta muut tavarakaupan alat saavat vain haaveilla. Suomen korkeahintajärjestelmä on johtanut siihen, että me kiusaamme itseämme Kreikan ohella EU:n vanhimmalla autokalustolla ja maksamme rahoitusyhtiöille suuret korot autoluotoista. Tämän sivutuotteena meille on muodostunut aika laaja työsuhdeautojen käytäntö.

Hallitus tekee nyt viime hetkellä - ja sanoisin: pakon edessä - oman esityksensä, jonka lasku valtiolle jää seuraavan eduskunnan huoleksi. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että verotulojen menetykset ovat ehkä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Seuraava hallitus on saamassakin Lipposen hallitukselta myötäjäislahjaksi pahasti alijäämäisen vuoden. En enää oikeastaan osaa laskea yhteen, paljonko budjetin alijäämä, tupon yhteydessä tehdyt viimeiset verokevennykset ja tämä autoverotus yhteensä alijäämää aiheuttavat. Kyseessä on joka tapauksessa eräs historiaan jäävä vaalibudjetti. Seuraavalle vaalikaudelle jäävätkin ennalta nähtyinä laskuina maksettavaksi sekä autoverotuksen keventäminen että edessä oleva alkoholiverotuksen alentaminen. Nämä molemmat erittäin suuret veromuutokset on ollut helppo ennakoida. Tästä huolimatta viimeiset kaksi hallitusta eivät ole panneet tikkua ristiin näiden ratkaisujen helpottamiseksi. Päinvastoin, lähes kaikki veronkevennysvara on käytetty vain tuloverotuksen keventämiseen ja vaikeimmat ratkaisut on tyhjän kukkaron kera heitetty seuraavan eduskunnan huoleksi.

Minusta vastuullista on todeta se, että osa autojen ja moottoripyörien hankintaverotuksen keventämisen veromenetyksistä voidaan periä takaisin käyttömaksujen korottamisella uusilta, halvemman autoveron autoilta. Korostan sitä, että autoverotusta ei pidä nähdä pelkästään nollasummapelinä, jossa yhteen veroon tehtävä kevennys on katettava täysin toisia veroja korottamalla. Kun kotitaloudet säästävät auton hankinnassa, jää kulutusvaraa muuhun käyttöön ja perheet säästävät myös lainojen korkokuluissa. Kaikki tämä kertyy toista kautta myös verotuloiksi.

Kun käyttömaksut otetaan aikanaan käsittelyyn, ei niitä voi kuitenkaan korottaa niiltä ajoneuvoilta, joista on jo maksettu täysi autovero. Minusta ministerin äskeinen selventävä puheenvuoro niistä tulkinnoista, joita hänen aikaisemmista julkisista puheenvuoroistaan oli esitetty, oli tässä suhteessa hyvä, sillä ainakin minulle oli jäänyt se käsitys lehdistöselvitysten perusteella, että ministeri Niinistö oli pohtinut sitä, että käyttömaksun korotus voisi painottua vanhempiin autoihin.

Kun nykyinen hallitus ei ole halunnut tehdä pitkäaikaista ohjelmaa liikenneverotuksen kehittämiseksi, pitää seuraavan hallituksen tehdä uskottava ja pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverotuksen muuttamiseksi. Suunnitelman pitää ottaa huomioon Suomen pitkät etäisyydet ja vaikeat ilmasto-olosuhteet.

Lopuksi, arvoisa puhemies, nostan esille yhden sellaisen yksityiskohdan, jonka eräs autonharrastaja tänään lähetti, ja olkoon tämä vaan esimerkkinä niistä monista yksityiskohdista, joita valtiovarainvaliokunta joutuu läpi käymään. Tässä henkilö kertoo muuttavansa Ford Taunusta ja kertoo, että olennainen osa tätä rakentelua on niin sanottu korin vaihto. Siinä alkuperäisen itsekantavan korin tilalle vaihdetaan toinen kori, joka ulkonäöltään vastaa rakenteluesikuvaa AC Copraa. Muuten auton tekniikka pysyy alkuperäisenä. Hänen huolensa liittyy tähän 3 §:ään, jossa hallitus esittää, että siihen tulee lisäys: "Jos itsekantavalla korilla varustettu ajoneuvon kori vaihdetaan, ajoneuvo verotetaan kuitenkin aina uudelleen riippumatta siitä, onko osien vaihtoprosentti yli tai alle 50 prosenttia." Toteutuessaan kyseinen lauseke, näin henkilö kirjoittaa, tekisi kerralla tyhjiksi kaikki hänen ponnistelunsa tavoitteensa eteen.

Tämä olkoon yksi esimerkki vain siitä, minkälaisia seurauksia tästä verosta aiheutuu. Toivon, että valtiovarainvaliokunta paneutuu erityisesti myös autoja harrastuksenaan rakentelevien harrastajien näkökulmaan. Heillä on omia perusteltuja tavoitteitaan, joita eduskunta on tähän mennessä melko hyvin ymmärtänyt. Aikaisemmat yritykset tähän korinvaihtoon liittyen eivät ole eduskuntaa läpäisseet.


Toinen varapuhemies: Ministeri on pyytänyt vastauspuheenvuoron. Pyytäisin, että meneteltäisiin siten, että annan nyt ministerille minuutin vastauspuheenvuoron ja sen jälkeen ed. Vanhaselle vastauspuheenvuoron ja otettaisiin muutama puheenvuoro ja käytäisiin sitten replikointi.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua muutamaan äskeisessä puheenvuorossa esitettyyn väitteeseen tai arvostelmaan.

Ensinnäkään me emme arvioi, että veromenetykset ovat 150 miljoonaa euroa. Laskennallinen osuus, kun veroa alennetaan kuudenneksella, olisi kyllä 150 miljoonaa euroa, mutta niin kuin tänään on kuultu, autokaupan piiristä on arvioitu, että autokauppa tulee vilkastumaan huomattavasti, jolloinka näyttäisi autokaupan arvion mukaan, että jopa ylitetään se talousarviossa oleva autoveron tuottoennuste, ja saattaa olla, että tämä on pidempiaikainenkin ilmiö. Totta kai, kun autot halpenevat, ne ovat kysytympiä.

Sitten arvostelitte sitä, että hallitus ei ole aikaisemmin muuttanut tätä verotusta tai alkoholiverotusta. Joudun kuitenkin viittaamaan siihen, että arvonlisäkohteen osalta me olisimme joka tapauksessa olleet tuomioistuimen käsittelyssä, ja sitäpä ei kyllä etukäteen olisi kukaan voinut auktoritatiivisesti sanoa, miten siinä käy.

Mitä tulee alkoholiveroon erityisesti ja miksei autoveronkin (Puhemies koputtaa) aikaisemman tason alentamiseen, te moititte ansiotuloverotuksen alentamista. Tämä on tietysti arvostuskysymys. Hallitus on arvostanut sitä, että työtä verotettaisiin vähän vähemmin, odottanut siitä myöskin myönteisiä työllisyysvaikutuksia ja joka tapauksessa arvostanut sitä enemmän kuin sitä, että alkoholia ja autoja saisi halvemmalla mutta vähemmän palkasta rahaa käteen. Tämä on puhdas arvotuskysymys.

Matti Vanhanen /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Olemme ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että autoverotuksen keventämistä ei pidä nähdä sellaisena nollasummapelinä, jossa menetykset ovat näin laskennallisia. Siinä vaikuttaa sekä autokaupan lukumäärä että myös se, että auton hankinnassa säästetty raha kiertää muutakin kautta kyllä myös verotuksen piiriin.

Oikeastaan tämän välillisen verotuksen kehittämistä koskeva kritiikkini liittyy siihen, että seuraavalle eduskunnalle on aika lailla ilman mitään valmistelua jätetty sekä tämän autoverotuksen jatko että alkoholiverotus, joista etukäteen vuosia on nähty, kuinka iso aukko niistä on veropohjaan syntymässä. Kritiikkini liittyy vain siihen, että tähän ollaan menossa ilman minkäänlaista valmistautumista ja seuraavan eduskunnan kädet ovat erittäin sidotut.


Toinen varapuhemies: Ilmoitan, että käytettäisiin nämä neljä seuraavaa puheenvuoroa, jotka ovat eri puolueista, eli edustajat Bremer, Kanerva, Vilkuna, Uotila, ja sen jälkeen käytäisiin pieni debatointi.

Klaus Bremer /r: Arvoisa puhemies! Olen tänään keskustellut yhteensä tunnin asianajaja Petteri Snellin ja Antti Siilinin kanssa. Lähempi esittely taitaa tälle eduskunnalle olla ihan turhaa. Jokainen tietää, että heidän ansiostaan asiat on viety siihen pisteeseen, jossa ne tänään ovat. EU-tuomioistuimelta on tullut langettava tuomio meidän autoverokäytännöllemme, ja me seisomme nyt tällaisen uuden autoveroesityksen edessä.

Merkittävää on, että asiaan erikoistunut asianajaja Petteri Snell totesi minulle, että hän on kaksi ja puoli viikkoa yrittänyt tutustua tähän lakiin ja tulkita sitä ja hän ei ymmärrä siitä mitään. Siinä ei ole mitään järkeä, johdonmukaisuutta, uskottavuutta. Hän on myöskin näyttänyt tätä lakia asianajajakollegoilleen, ja hän sanoi, että sama on tulos. He eivät yksinkertaisesti pysty tätä sillä tavalla tulkitsemaan, millä tavalla lakia pitäisi voida tulkita.

Ei ole kadehdittava täällä ministeri Niinistön asema tällaisessa tilanteessa. Selkeästi hän liikkuu alueella, jota ei tunne ollenkaan, ja on vaikea selitellä, kun yksinkertaiset asiat todella halutaan tehdä niin monimutkaisiksi, että vain lainvalmistelija sen ymmärtää. On se kumma, että autoveroasia ja tämä ajoneuvovero on niin vaikea ratkaista sellaiseen johdonmukaiseen, selkeään, yksinkertaiseen muotoon kuin se useimmissa maissa itse asiassa on.

Täällä on tullut esille ministeri Niinistön taholta käsitteitä ja väittämiä, kuin että oikean hinnan löytäminen on vaikeaa, tämä tuli esille moottoripyörästä puhuttaessa. On se kumma, että auto- ja moottoripyöräkauppa kuitenkin aina löytää sen oikean hinnan eikä käytettyjen hinnoissa kovin suuria eroja ole. On alueellisia eroja, mikä muuten tässä autoverolaissa ja kun puhutaan kuluttajahintapohjasta, ei ole ollenkaan huono juttu.

Liikesalaisuus: On se kumma, että autoalalla on vielä liikesalaisuuksia, kun minäkin ihan yksinkertainen jäppinen olen pystynyt selvittämään helpostikin ne niin sanotut liikesalaisuudet eikä niitä pidetä tuolla markkinoilla ollenkaan liikesalaisuuksina. Niitä voidaan tänne tuoda ja selitellä, että nämä ovat liikesalaisuuksia, niitä ei voi kenellekään paljastaa. Se on höpöhöpöpuhetta.

Kuluttajahintapohjaan palaan vähän myöhemmin, on se käsittämätön käsite sekin.

Keskimääräinen alennus, mikä on autokaupassa keskimääräinen alennus? Eihän sellaista ole olemassa. Se vaihtelee päivästä toiseen ja riippuu myyjän taloudellisesta tilanteesta ja monesta muusta tilanteesta. Ei sellaista ole kuin keskimääräinen alennus, jos ei haluta väkisin sellaista käsitettä muodostaa, joka antaa sitten vuorostaan tilaa täydelliselle mielivallalle tulkinnoissa.

Ministeri Niinistö puhuu täällä cif-hinnasta. Kuinkahan moni ymmärtää, mikä on cif-hinta: cost, insurance, freight. Eihän sellaista lähtökohtaa autokaupassa ole olemassa. Miten voidaan selvittää varsinkin käytettynä ulkomailta tuodun auton cost, insurance, freight? Voin olla väärässä, mutta en ymmärrä, onko vakuutuksilla ylipäätänsä mitään hintaa muodostavaa tekijää. Minä en siis ymmärrä, että pelataan tällaisella käsitteellä, jolla ei ole mitään merkitystä, joka on keinotekoinen ja hämäävä. Tietysti luotetaan siihen, että heitetään cif-hinta ihmisten silmille ja niillä ei ole rohkeutta riittävästi sanoa, että en minä ymmärrä tuosta mitään, mikä se sellainen cost, insurance, freight on. Yhtä hyvin voidaan täällä alkaa puhua lifo- ja lafo-menetelmistä.

Nyt sitten on pakko palata siihen autoverolakiin, joka meillä tällä hetkellä on voimassa, joka eduskunnan voimin säädettiin 18.12.1998 kaikkien budjettiäänestysten jälkeen kello 20.10 perjantai-iltana, jonka jälkeen seurasi pitkä joulu- ja uudenvuodenvapaa. Täällä oli 102 kansanedustajaa enää paikalla silloin ratkaisemassa asioita. Tämä uusi esitys noudattaa ihan samaa vanhaa mallia. Jätetään eduskunnalle tahallisesti aivan vähän aikaa käsitellä, toivotaan, että menee hosumalla läpi, minkä jälkeen sitten annetaan itse asiassa valtiovarainministeriölle ja Tullille vapaat kädet tulkita niitä aukkoja, joita jää. Näitä aukkoja jäi silloin vuonna 1998 useita. Kaksi aukkoa selvisi silloin, kun asiaa käsiteltiin, ja ne tulivat eduskunnan hyväksymiksi yksimielisesti kahtena lausumana.

Toinen koski sitä, että kun autovero alenee auton iän mukana ja muistaakseni on noin 8 prosenttia autoveroa jäljellä, kun auto on 24 vuotta ja 11 kuukautta vanha, niin yön yli vanhennuttuaan, 25-vuotiaana, autoa käsiteltiin niin sanottuna museoautona ja vero pomppasi 8:sta 30 prosenttiin. Silloin lausumalla eduskunta edellytti, että hallitus välittömästi ryhtyy toimenpiteisiin museoautojen verokohtelun saattamiseksi samaan linjaan yleisen autoveron kanssa.

Olen kysynyt parilla kirjallisella kyselyllä ja olen kyselytunnilla kaksi kertaa esittänyt kysymyksen, mitä tarkoittaa, kun eduskunta edellyttää, että hallitus "välittömästi". Neljä vuotta on mennyt, mitään ei ole tapahtunut. On täällä ministeri Siimeksen suulla ilmoitettu nauraen, että no, kyllä se sitten varmaan korjataan ja tulee käsittelyyn, kun uusi autovero tulee käsittelyyn.

Toinen koski verotuksen lähtöhintaa. Sitä ei ollut millään tavalla määritelty, ja jollen nyt väärin muista, niin juuri lausumalla eduskunta edellytti, että välittömästi myöskin määritellään, mikä se lähtöhinta verotukselle on. Sitä ei ole kuulunut tähän päivään asti. En tiedä, mistä tällainen cif-hintakäsitys sitten on todella keksitty.

Joka tapauksessa tiedettiin jo 18.12.1998, että silloin säädetty autoverolaki oli täysin ristiriidassa EU:n perusperiaatteiden kanssa koskien tavaran vapaata liikkuvuutta, verotuksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, myöskin Kreikan autoverolain kanssa, joka oli saanut viimeisen tuomion pari vuotta aikaisemmin. Tällä en tarkoita sitä, mihin ministeri Niinistö kyselytunnilla tämän käänsi, että eihän EU kumonnut lineaarista arvonalennusta. En minä silloin kyselytunnilla tarkoittanutkaan sitä, vaan Kreikan autoveron yleisiä muita määräyksiä, jotka tuomittiin kaksi vuotta ennen kuin Suomessa pantiin voimaan sama kopio, tuomittiin ala-arvoisiksi ja hylättäviksi.

Nyt palaan tähän EU:n tuomioistuimen langettavaan tuomioon. Tämän jälkeen Tulli on edelleen vedättänyt suomalaisia kuluttajia mielivaltaisilla lähtöhinta-arvioilla ja jättämällä muun muassa inva-autot, muuttoautot, harrastaja-autot ja museoautot EU-tuomiota edeltävän verotusmenettelyn kohteeksi. Jos se ei ole syrjintää, mikä sitten on? Tällä on aiheutettu aivan tietoisesti valtava valitusruuhka, joka tulee uudelleen Tullin käsiteltäväksi. Tällä hetkellä se on tiettävästi johtanut yli 7 000 autoverovalitukseen ja korjausvaatimukseen. Tämä luku kasvaa joka päivä. Tulli on tällä tavalla teettänyt tietoisesti itselleen kolmen vuoden lisätyöt.

Nyt autoverolakiesityksessä on kuitenkin aukkoja vielä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, enemmän kuin mitä eduskunta voi kasvojaan menettämättä hyväksyä. Tullin tietoisen tavan tulkita autoverotuksen periaatteita väärin kuluttajien haitaksi pitäisi johtaa mielestäni Tullin koko johdon erottamiseen. Näin tapahtuisi varmasti joka ikisessä liikeyrityksessä. Nyt eduskunnalle jätetty esitys uudeksi ajanmukaiseksi, korjatuksi autoverolaiksi on vielä monin verroin kelvottomampi esitys kuin mikään aikaisempi. Itse asiassa siinä on kyllin perusteita epäillä tekijän tarkoitusperiä. Tuntuu, että tässä on nyt henkilökohtainen yritys kostaa EU:n tuomioistuimen langettama tuomio ja epäluottamuslause tälle edeltävälle autoverolle. Luettelen vain muutamia täydellisiä mokia tässä uudessa autoverolakiesityksessä.

Ensimmäiseksi tulen verotuksen lähtökohdaksi valittuun kuluttajahintapohjaan, vähittäiskaupan kuluttajahintapohjaan. Eihän sellaista yksiselitteistä pohjaa ole olemassa, mikäli ei haluta ottaa jotain täysin mielivaltaisesti tulkittavaa lähtöhintaa. Jo Helsingin ja Rovaniemen hintatasot ovat aivan erilaisia, Helsingin ja Seinäjoen hintatasot ovat aivan erilaisia. Auto Helsingissä ja yhtä paljon ajettu auto Hämeenlinnassa ovat jo ihan erikuntoiset Helsingin tiesuolauksesta johtuen. On ihan käsittämätöntä tuoda tällainen kuluttajahintapohja. Millä tavalla siinä huomioidaan, onko autoa ajettu 100 000 vai 10 000 kilometriä, onko se vuoden vai viisi vuotta vanha, mitä varusteita siinä autossa on, mikä on varustetaso, mikä on ruostumisen taso, onko kolaroitu vai ei? Tämä on niin käsittämätön, mutta käsitettävä vain sillä tavalla, että halutaan alusta saakka johtaa täydellisesti harhaan koko kuluttajakunta tässä asiassa.

Vähittäiskaupassa hinta riippuu olennaisesti ajetuista kilometreistä, varusteista, iästä, kaikesta tällaisesta. Tässä kohdassa esityksen tekijä, näin tulkitsen, tavoittelee täydellistä mielivaltaa verottajalle. Tämä esitys yksin jo kumoaa laista sen läpinäkyvyyden vaatimuksen, jota viimeksi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg ja oikeuskansleri Nikula häntä ennen ovat vaatineet, ja käsitykseni mukaan myöskin perustuslaki vaatii, että tavallinen sukankuluttaja tuolla kadulla osaa lukea ja ymmärtää lakia ja osaa tulkita sitä lakia.

Puhemies! Tässä minusta lakiesityksen tekijä pitää kyllä koruttomasti sanottuna koko eduskuntaa vähän idioottina. Pykäläkohtaiset perustelut puuttuvat, ja vaikka ministeri sanoi, että ei tämä ole ennenkuulumatonta, niin on se siivotonta joka tapauksessa. Kiireeseen vedotaan, kun tämä on tiedetty ja voitu odottaa EU:n tuomioistuimen päätöstä, on tiedetty pitkään, mitä se tulee sisältämään, on ollut aikaa valmistaa ja valmistautua ja tiedän, että näitä ehdotuksia on kierrellyt jo viime keväänä, joten kyllä on turha kiireeseen vedoten sanoa, että ei saatu aikaan pykäläkohtaisia perusteluja.

Tässä autoverolakiesityksessä on kaiken lisäksi muita puutteita, joita lupasin kertoa.

Ensinnäkin auton katsotaan olevan käytetty vasta kuuden kuukauden jälkeen, näin olen ymmärtänyt, tulkinnut. Totean vielä sen, että ei tässä nyt ilmeisesti tulkinnoissa kukaan voi olla ihan varma. Kuitenkin käsitykseni mukaan on nimenomaan kielletty KHO:n ja myös EU:n tuomioistuinten mukaan, että auton pitäisi olla kuusi kuukautta vanha, ennen kuin sitä voidaan pitää käytettynä.

Pakettiautojen ja moottoripyörien kohtelu on täysin eriarvoista, itse asiassa jätetään auki. Tässä on ihmeellistä se, että bensapakettiautosta maksetaan enemmän tänä päivänä autoveroa kuin henkilöautosta. Henkilöautosta saadaan katalysaattorivähennys. Pakettiautosta joutuu maksamaan henkilöautoveron eikä saa katalysaattorivähennystä millään tavalla. Tämä on johtanut siihen, että meillä ei ole lainkaan Suomessa näitä pieniä, vähän kuluttavia citypakettiautoja, jotka liikkuvat ketterästi tuolla kaupunkirakenteessa, vaan meillä kukkakauppiaan kannattaa hankkia yli 3,5 tonnia painava kuorma-autopakettiauto, paljon kuluttava dieselvehje, ja kuljettaa sillä yhtä kukkapuskaa tuolla keskikaupungilla. On tämä niin älytöntä, puhumattakaan vielä tästä maailmalla, anteeksi kuulija, yleisesti tunnetusta Kuitusen kuutiosta, joka eroaa kaikista standardikuutioista ja jolla mitataan lavatilaa ja rangaistaan autoverolla niin, että tehdään tämä pienen, ketterän pakettiauton käyttö mahdottomaksi Suomessa.

Nyt sitten inva-autot puuttuvat, museoautot puuttuvat, harrasteautot ovat poissa tästä.

Mutta yksi harrasteauto on tämän mukaan kuitenkin verovapaa kokonaan, nimittäin matkailuauto, yli 1 875 kiloa. Kyllä kai niitä rakennetaan tuolla kotona ja pajoissa. Se on harrasteauto jos mikä, siinä missä junioreilla on harrasteautoja, joita he rakentavat. Mutta tämä on verovapaa yhtäkkiä. Eihän tässä ole mitään johdonmukaisuuttakaan.

Huonokuntoisen tai kolaroidun auton hintaa ei määritellä todellisen arvon mukaan, sillä suurimmat mahdolliset arvonalennusprosentit ovat hyvin rajalliset.

Edelleen pyyntihinnoista vähennettävä 4 prosenttia plus 300 euron alennus ei vastaa ainakaan menneiden vuosien todellisuutta, joka on ollut lähempänä 10:tä prosenttia.

Uudessa autoverolaissa ei oteta kantaa muuttoautoja syrjivään kohtaloon. Tästähän varmaan kaikille kansanedustajille on tullut sellainen 40 kilobittiä pitkä selvitys, pelkästään muuttoautojen syrjinnästä tällä hetkellä meillä.

Uudessa autoverolaissa edelleen ei voida ottaa leasingautoa toisesta EU-maasta ilman, että maksuun tulisi autoveroa, mikä on EU-lakien vastaista.

Itsekantavalla korilla, niin kuin tässä kerrottiin, varustetusta autosta joutuu maksamaan uudestaan kaikki verot, jos siihen tehdään korinvaihto. Tämä on täysin eduskunnan yksimielisesti hyväksymän uuden ajoneuvolain periaatteen vastainen ratkaisu. Tästä varmaan ed. Erkki Kanerva tulee puhumaan, minä en tähän syvenny sen enempää. Tiedän, että tästä asiasta tulee tarkempi selvitys.

Pahimmasta päästä uudessa laissa on sen laillistama arvaamattomuus eli veron määrän ennakoinnin mahdottomuus. Täällä vaaditaan läpinäkyvyyttä. Autoverotuksen pitäisi olla sellaista, että menen minä Viroon tai Tanskaan tai Norjaan tai Saksaan ostamaan käytettyä autoa, niin voin heti hinnasta tietää, mitä se tulee Suomessa maksamaan. Tämähän, kun ei asiaan erikoistunut juristikaan pääse selville, mitä tällä tarkoitetaan, ei ole tästä maailmasta.

Suomi on jo saanut huomautuksen EU:lta autoveromme takia, ja silti valtion virkamiehet yrittävät saada läpi autoveroa, joka on jo valmiiksi laiton, täynnä epäkohtia, niin vaikeasti tulkittavissa, että kuten sanoin, tavallisella matti meikäläisellä ei ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää sitä.

Edelleen joudun toteamaan, että ympäristöohjaus, josta ministeri täällä puhui, puuttuu. On se kumma, että useimmissa EU-maissa sellainen on saatu aikaan. Se on tarkoituksenmukainen tänä päivänä, se liittyy energiansäästöön, ja on tarkoituksenmukaista saada sellainen autoverotus, joka ohjaa autokannan uudistumiseen, joka ohjaa ottamaan huomioon ympäristön ja valitsemaan mahdollisimman vähän kuluttavan auton. Yleensä, kun Suomessa keskimäärin 1,3 ihmistä kulkee autossa, jokainen perhe voi ratkaista kuljetuspulmansa yhtä sujuvasti numeroa pienemmällä autolla, semminkin kun tänään on ehdottomasti todistettu vääräksi se vanha käsitys, että mitä isompi auto, sitä turvallisempi. Tänä päivänä pienet, keskikokoiset autot ovat hyvin turvallisia, erittäin turvallisia ja erittäin hyvin selviytyvät kovista kolarikokeista. Ei ole mitään syytä enää väheksyä pieniä ja keskisuuria autoja.

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä ei pidä nyt survoa läpi täällä eduskunnassa vanhan periaatteen mukaan, että esitys annetaan niin myöhään, että hosumalla joudutaan hyväksymään ja sen jälkeen paikkaamaan aukkoja. Me olemme vanhan lain kahden lausuman kohdalla nähneet, että aukkoja ei paikata, vaan jää valtiovarainministeriön ja Tullin yksinoikeudeksi tulkita lakia mielivaltaisesti. Näin ei voi olla.

Erkki Kanerva /sd: Arvoisa puhemies! Olen valtiovarainministeri Niinistön kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että autoveron alennusta ei pidä siirtää palkan tai eläkkeen verotukseen. Sen vuoksi nämä autoveroratkaisut pitää tehdä maltillisesti.

Mutta nyt esillä olevan lakiesityksen taustasta muutama omakohtainen havainto:

Kesäkuussa 99 julkistettiin Etelä-Suomen hallinto-oikeuden päätös, oliko se nyt juuri tämä ed. Bremerin tarkoittama Siilinin tapaus vai joku muu. Siinä päätöksessä todettiin, että meille käytettynä tuodun auton verotuskäytäntö, autoverolain tulkinta niissä tapauksissa, on ristiriidassa vapaakaupan kanssa. Itse asiassa Etelä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja perustelut olivat jokseenkin samat kuin sittemmin EY-tuomioistuimen lausunnon ja myöhään syksyllä tulleen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen.

Soitin yksityisen kansalaisen intresseissä kesäkuussa Tullin asianvalvojalle ja kysyin, mitä hän aikoo tehdä tämän päätöksen suhteen. Hän sanoi, että hänellä on viikko aikaa miettiä. Kysyin sitten, saanko soittaa viikon päästä. Hän sanoi, että kaikin mokomin. Hän sanoi, että hän valitti siitä päätöksestä, ja perusteli ja pyysi ymmärtämään ratkaisunsa sillä, että olisi jouduttu jälkiverottamaan noin 800 autoa, tekemään uusi päätös noin 800 autosta. Nyt niitä on lehtitietojen mukaan 7 000, saattaa olla enemmänkin.

On totta se, mitä valtiovarainministeri on tässä yhteydessä ja joulukuun viimeisellä kyselytunnilla tuonut esille, että tähän samaan ongelmavyyhteen kytkeytyy arvonlisäveron perusteen määritteleminen, mistä summasta lasketaan arvonlisävero. Mutta olisi myöskin voitu menetellä niin, että varsinaisen autoveron suhteen olisi noudatettu Etelä-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä, joka ei tässä prosessissa miksikään muuttunut, ja katsottu arvonlisävero erikseen. Niin ei sitten kuitenkaan menetelty ja tässä ollaan.

Tässä on nyt käsillä esitys, josta viikon aikana tuli sähköpostipalautetta enemmän kuin vaikkapa hedelmöityshoitolaista tai uskonnonvapauslaista koko sinä aikana, kun ne ovat täällä olleet käsittelyssä. Esityksessä sanotaan, että yksityiskohtaisia perusteluja ei ajan puutteen vuoksi ole ennätetty kirjoittaa. Käytetyn auton verotuksen määrittelyperusteita on kuitenkin yhdeksän sivua, laski ed. Vanhanen tuolla, kun odotettiin puheenvuoroja. Nyt periaatteessa tämän esityksen luettuamme meidän jokaisen pitäisi osata rekisteriotteen ja hankintahinnan perusteella arvioida edes noin tuhannen euron tasolla tuontiauton vero, mutta siihen me tuskin pystymme.

Tuore kokemus: Sain uudenvuoden aatonaattona tarjouksen kymmenen vuotta vanhasta Citroen BX -automaattiautosta ja arvuuttaakseni, onko hinta oikein, ostin Keltaisen Pörssin. Halvin vastaava auto oli 380 euroa ja kallein 2 600 euroa. Näin vaikeata tämä tulee olemaan, joskaan minua lukuun ottamatta kukaan muu tuskin näin vanhoja autoja tuo maahan.

Kursorisesti lehteillen näyttäisi siltä, että lakiesitystä on alettu kirjoittaa ensimmäisen tuomioistuimen, todennäköisesti Etelä-Suomen hallinto-oikeuden, päätöksen jälkeen tavoitteena säilyttää ja venyttää lain fiskaaliset tarkoitukset niin pitkälle kuin ne tulkinnalla voidaan venyttää. Ne yhdeksän sivua on vallan hyvin voitu kirjoittaa jo kauan sitten. Kaksitoista ensimmäistä sivua on selvästikin kirjoitettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.

Mitä sinä aikana on tapahtunut tässä talossa autoverotuksen suhteen? Syyskuun 20. päivänä käytiin autoverolain lähetekeskustelu. Liikennevaliokunnan mietintö valmistui 21. päivä marraskuuta. Ajoneuvolain ensimmäinen käsittely tapahtui tässä salissa 26.11. Toinen käsittely päättyi 29.11. Ajoneuvolaki vahvistettiin 16. joulukuuta ja tuli voimaan tämän vuoden alusta.

Ajoneuvolakimietintöön sisältyy kolme varsin eksaktia eduskunnan kannanottoa käytetyn auton verotukseen nähden. Ne ovat museoajoneuvon, kulttuuriesineen, verotus, sitten rakennetun auton verotus ja korjatun rakennetun auton verotus. Eduskunta lausui ajoneuvolain mietinnön hyväksyessään yksiselitteisesti, että museoautoksi tuotavasta autosta ei tule periä autoveroa lainkaan. Edelleen eduskunta lausui yksiselitteisesti, että jos rakennettu auto on tehty jo kertaalleen autoverotetuista osista, sitä ei tule enää verottaa kolmanteen kertaan. Niin ikään eduskunta hyväksyi sen periaatteen, että jos verovapauden rajalle, sinne 49 prosenttiin, rakennettuun autoon joudutaan vaihtamaan turvallisuuteen liittyvä kulutusosa, sanotaan nyt vaikka jarrusatula, ohjausvaihde, ohjaustehostin ja iskunvaimentaja, autoa ei pidä verottaa uudelleen.

Nyt tässä esityksessä sanotaan ykskantaan, että jos kori vaihdetaan, oli sen prosenttiosuus mikä tahansa, se on verotettava uudelleen. Ei ole vaikea kuvitella esimerkiksi sellaista liikennevahinkoa, että teknisesti hyväkuntoinen auto vaurioituu sillä tavalla, että on tarkoituksenmukaisempaa vaihtaa koko kori kuin alkaa hitsata ja harsia sitä palasina kasaan. Tähän eduskunta otti yksimielisen kannan 29.11. - ei pidä verottaa kolmanteen kertaan, jos alkuperäinen auto on verotettu ja siihen vaihdettavat osat on jo kertaalleen verotettu. Mielestäni viimeistään valiokunnan on nyt otettava huomioon se, mitä eduskunta on aivan äskettäin lausunut. (Ed. Rajamäki: Ihan oikein!)

Ministeri Niinistön näkemys, joka tosin kuultiin jo viimeisellä kyselytunnilla joulukuussa, käyttömaksun rakenteen muuttamisesta on ainut oikea, oikeudenmukainen näkemys. Tämä tänään kuultu viidenkin vuoden siirtymä voi tosin olla vähän lyhyenläntä. Sitä autoveron tuottoa, joka tässä odotusaikana, tämän sähellyksen aikana, autokaupan hiipumisen myötä menetettiin, ei voida maksattaa niillä köyhillä ihmisillä, joiden autosta on aikanaan maksettu maksimiautovero, sen päälle laskettu arvonlisävero, josta on maksettu tulli ja josta on maksettu kaikki ne käyttömaksut, joita kulloinenkin valtiovarainministeri on ilennyt pyytää. Tässä suhteessa valtiovarainministerin näkemys, samoin kuin siinä suhteessa, että palkkaveroihin näitä fiskaalisia seurauksia ei tule siirtää, on aivan oikea, mutta teknisesti tämä laki on ongelmallinen.

Pekka Vilkuna /kesk: Arvoisa herra puhemies! Ed. Bremer todisteli aika laajasti näitä mädännäisyyksiä, mitä näissä autoverolaeissa, sekä entisessä että nyt ehdotetussa, on. Siitä jäi vain sanomatta se totuus, joka on vallinnut autoveropuolella, että elämme kerta kaikkiaan sarvikuonojen maassa. Siinä mielessä luulisi, että nyt, kun 2000-lukua elämme, sieltä olisi jo aika sivistysvaltion pyrkiä pois.

On todella hämmästyttävää, että hallitus tämmöisen ison lakikokonaisuuden saa aikaan vasta pakon edessä. On ollut vääjäämättömästi tiedossa siitä lähtien, kun EU-kansanäänestys tehtiin, että autoverolakeja on muutettava. Piti odottaa tämä kahdeksan vuotta, että tuomioistuin panee hallituksen seinää vasten, että on pakko tehdä, ja sitten se tehdään tämmöisellä kiireellä ja yritetään todella saada kaikki nämä sotkut leimattua tehokkaasti ja nopeasti läpi, että sinne jäisi edelleen hirvittävä määrä näitä tulkinnanvaraisuuksia.

Valtiovarainministeri Niinistön puheessa ihmetytti kyllä suuresti se, että kun ed. Vanhanen omassa puheenvuorossaan meinasi, että 150 miljoonaa jää veroja saamatta tämän muutoksen ansiosta, Niinistö kumosi tämän: ei pidä paikkaansa, autokauppa kiihtyy ja verotuloja tulee jopa enemmän. Miksei tämmöistä rahasampoa sitten pantu aikaisemmin käyntiin? Miksi siihenkin piti odottaa tuomioistuinpäätös, että tulolähde saadaan käyntiin, jos se kerran näin on? Todella kaksinaamaista ja ristiriitaista puhetta on tässä havaittavissa, samoin moottoripyöräasiassa.

Tällä hetkellä moottoripyörää kohdellaan täysin eri lailla verotuksessa kuin muita vapaa-ajan ajoneuvoja. Eihän loppujen lopuksi moottoripyörä harrastusvälineenä periaatteessa eroa millään lailla moottoriveneestä, moottorikelkasta tai muista tämmöisistä harrastevehkeistä. Kuitenkin sitä verotetaan aivan eri periaatteella. Siinäkin sitten valtiovarainministeri minusta sekoili aivan totaalisesti, kun sanoi, että moottoripyörämäärä on niin ohut, että sen keskihinnan löytäminen on vaikeaa. Minä väitän, että moottoripyörien määrä on todella niin ohut tässä maassa, että olisi halvempi panna ne nollaverolle kylmästi. Väitän, että tänä päivänä sieltä kertymä on pienempi kuin sen valvonnan ja raportoinnin aiheuttamat kustannukset koko moottoripyöräpuolella.

Sitten se, miten pääsevät tämmöinen ministeriö kuin liikenneministeriö ja Kuitunen tällä lailla tekemään tämmöisiä ehdotuksia, ihmetyttää suuresti. Todennäköisesti siellä näillä henkilöillä ei ole edes ajokorttia, ja ovatko koskaan käyneetkään Kehäkolmosen ulkopuolella, että tietäisivät, että ihmiset tarvitsevat autoa? Ei se ole mikään huvitteluväline auto suomalaiselle ihmiselle. Verotuksen pitää olla todella halvempaa ja selkeämpää, että tietää ostaessaan, mitä on tekemässä.

Sitten harrastaja-, museo- ja rakenteluautojen kohtelu on täysin käsittämätöntä. Nämä säännökset ovat kyllä tehneet semmoiset ihmiset, joilla itsellä on peukalo keskellä kämmentä, niin että he kadehtivat niitä, jotka osaavat jotain tehdä, ja näitä pitää sitä kautta rangaista. Todella ihmeellistä on tämä, niin kuin ed. Erkki Kanerva sanoi, että pitäisi kolmeen kertaan sama asia verottaa, jos onnistuu osista rakentamaan käyttökelpoisen ajoneuvon.

Kyllä todella toivon, että eduskunta ottaa tässä asiassa itselleen kuuluvan vallan ja panee tämän homman uusiksi ja yksinkertaistaa, selkeyttää ja jättää Tullilta pois tulkinnanvarat ja muut ihmisen simputtamisoikeudet.

Kari Uotila /vas: Arvoisa herra puhemies! Olin silloin 98 verojaoston jäsen, ja kun nyt en ole, niin ei oikeastaan hirveän paljon harmita, koska kyllä tämä verojaostolle tulee olemaan erittäin kova ponnistus, jos verojaosto aikoo tätä ensinnäkin erittäin huolellisesti - niin kuin uskon, että varmasti tahtoo - käsitellä ja jos se todella aikoo tehdä ja pyrkii tekemään selkeyttäviä ja täsmentäviä muutoksia ja pyrkii luomaan ja synnyttämään lakikokonaisuuden, joka kansalaisille esiteltynä aukeaisi ja olisi läpinäkyvä ja selkeä, kuten lainsäädännön tietysti pitäisi olla.

Sinällään tämän ajoituksen suhteen ne perustelut, joita ministeri Niinistö täällä toi esiin, osittain varmasti pitävät paikkansa, mutta todella viime kauden verojaoston jäsenenä kyllä yhdyn siihen kritiikkiin, että kyllä se tilanne, että näissä asioissa pitää liikkua ja harmonisointi etenee, on ollut kauan edessä. Tässä on vähän samaa henkeä ollut kuin alkoholiverotuksenkin osalta, jossa ehkä se fiskaalinen puoli on ollut vielä konkreettisempi, mutta muistan kyllä jo viime kaudella, kun senkin osalta kannettiin huolta, että pitäisi tehdä tällainen pitkäjänteinen ja selkeä ohjelma tämän alkoholiverotuksen harmonisoimiseksi, ettei sitten kertarysäyksellä jouduta sen tosiasian eteen, että verotulot menevät tai ainakin sitten syntyy muita ongelmia alkoholin suhteen.

Tästähän puuttuvat yksityiskohtaiset perustelut, ja on sanottu - meillähän valtiovarainvaliokunta tänään aloitti tämän asian käsittelyn - että tällä hyvin tarkalla pykäläviilauksella ja muotoilulla on eräällä tavalla korvattu näitä yksityiskohtaisia perusteluita. On tietysti hyvä, että pykälät ovat täsmällisiä, mutta kyllähän tämä aikamoinen viidakko toisaalta nyt on.

Joitakin pointteja ihan, joita ihmettelen.

Tämä, että henkilöautojen osalta mennään kuluttajahintapohjaiseen veron määrittelyyn ja ei esimerkiksi moottoripyörien ja pakettiautojen osalta, minua vähän ihmetyttää, vaikka siihen tänään vastauksia valiokunnassa saatiinkin. Jos maassa on 200 määrätyn mallista ja ikäistä ja merkkistä autoa, niin niille löytyy hinta, joka on sitten oikea ja oikeudenmukainen, mutta sitten jos on 200 moottoripyörää, niille ei löydy, vaikka ne moottoripyörätkin ovat samaa merkkiä ja samaa ikää tai tyyppiä. Tässä nyt vedotaan siihen, että on pitkät perinteet ja on rekisterit, hinnastot ja tiedostot olemassa, jotka ovat sitten käytettävissä. Mutta kyllä tässä vähän on sellainen maku, että kun nimenomaan autoverotuksen osalta tämä ongelma EU:n suhteen tuli, niin se nyt sitten tässä haluttiin hoitaa ja pikkasen jäivät sitten vasemmalla kädellä muut asiat hoidettaviksi ja niihin ei tehty niiden tarvitsemia ja myöskin eduskunnan moneen kertaan edellyttämiä muutoksia.

Tästähän jätettiin tietoisesti pois ympäristöohjaavuuselementti. Ymmärrän sen niillä perusteilla, jotka ministeri täällä totesi: että se, että olisi pistetty eri autot tässä suhteessa eriarvoiseen asemaan jonkun ympäristöohjaavan elementin kautta, olisi varmasti johtanut vaikeuksiin. Mutta kyllä tietysti tavoitteena pitää olla, että ympäristöohjaavuutta saadaan jatkossa, ja silloin kyllä äkkiä mennäänkin vähän uuteen tilanteeseen.

Nimittäin jos puhutaan viiden vuoden tai seitsemän kahdeksan vuoden siirtymäajasta, niin nythän tämä teknologinen kehitys on ollut hyvin nopeaa autoissa ja todella uudet autot kuluttavat vähemmän ja päästävät vähemmän päästöjä. Mutta käsitykseni mukaan tämä potentiaali koko ajan kuitenkin vähenee, ja kun kehitys menee eteenpäin, niin ei enää varmasti samalla tavalla kehitystä pysty tapahtumaan, ja silloin nouseekin entistä suurempaan merkitykseen se, mikä on auton koko elinkaaren ympäristöä rasittava merkitys. Jos tällaista teknistä kehitystä, että uudet autot ovat entistä vähemmän kuluttavia, entistä vähemmän ympäristöpäästöjä aiheuttavia, ei tapahdukaan kuin hyvin marginaalisesti, niin silloinhan ollaan äkkiä siinä tilanteessa, että autoilla pitäisikin ajaa pitkään ja ne pitäisi käyttää loppuun, koska uuden auton rakentaminen ja tekeminen käyttää hirveän paljon energiaa, käyttää raaka-aineita ja rasittaa ympäristöä. Eli tämä ehkä muuttuu, jos puhutaan vähän pitemmästä aikavälistä, uudenlaiseenkin tilanteeseen mahdollisesti.

Kun viitataan tähän, että seuraavalla vaalikaudella koko liikenneverotus joudutaan uudelleen määrittelemään, tässä sitten monet tekijät tulevat esiin. Olen kyllä ihan samaa mieltä siinä, että käyttömaksuasia ei ole niin yksinkertainen - monestakaan syystä, tuohon äskeiseen viitaten pitemmällä aikavälillä. Jos nyt sitten ajatellaan, niin kuin voi herkästi sanoa, että pistetään todella korkeat käyttömaksut niille vanhoille autoille, joita tällä hetkellä liikenteessä on, niin se ei välttämättä vaan johda siihen, että päästöt ja ympäristön rasitus vähenisivät, mutta ihmisten rasitus ja tilanne kyllä monessa suhteessa vaikeutuisi. Voisi vain käydä niin, että kun rahaa menisi siihen korotettuun käyttömaksuun vanhasta autosta entistä enemmän, niin vielä pitempi aika menisi sen rahan etsimiseen, jolla uusi auto pystyttäisiin hankkimaan. Eli tällä on selkeitä tulonmuodostusvaikutuksia, mutta myöskin ympäristöseikat ovat kuitenkin pikkasen kyseenalaisia.

Sitten tämä, mistä täällä on myöskin jo monessa puheenvuorossa keskusteltu: Olen kyllä pettynyt siihen, että museo- ja harrasteajoneuvojen osalta tässä ei tehdä mitään parannuksia ainakaan; mieluummin nousee esiin muun muassa korinvaihdon osalta heikennys, kuten täällä jo ed. Matti Vanhanen totesi. Tämä harrastustoiminta, joka on harrastustoimintaa siinä missä moni muukin harrastustoiminta, on tässä maassa kyllä kovan verokohtelun kohteena. Sillä on aika monia ulottuvuuksia. Monissa maissa - Ruotsissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa - ajoneuvojen entisöinti, rakentaminen, tämä työ on erittäin paljon työllistävä. Muistaakseni Ison-Britannian osalta puhutaan 12 000-13 000 työpaikasta, Ruotsissakin tuhansista.

Itse olen aikoinaan tutustunut tähän toimintaan muun muassa Turun suunnalla, ja siellä avautuivat silmät, että se on juuri sellaista toimintaa, jota esimerkiksi tämän päivän monille nuorille pitäisi olla, josta he tykkäävät, jossa he viihtyvät, jossa he pystyvät toteuttamaan sitä, mitä osaavat, ja sillä tavalla väistämään esimerkiksi niin paljon puhutun syrjäytymiskehityksen, joka nuoria uhkaa. Muistan selkeästi tapauksen Turun suunnassa, jossa nuori kaveri, joka kuulemma koulussa oli ollut täydellinen häirikkö, ei ollut koulusta selviytynyt juuri mitenkään, jolla oli ollut todella suuria vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, löytää siitä paikkansa, purki ja rakensi omin käsin Rollsin moottorin, kun oli löytänyt sellaisen mestan, sellaisen paikan, jossa saattoi todella toteuttaa itseään, kehittää itseään, sai tyydytystä siitä, mitä teki. Näitä nuoria on tässä maassa hyvin suuri määrä, jotka pystyisivät eräällä tavalla löytämään paikkansa, ja tämän vuoksi tällä on aika isoja tällaisia ulottuvuuksia.

Sen vuoksi todella toivon, että verojaosto, vaikka tämä on todella iso paketti ja tässä on hirvittävän paljon muutostarpeita, tarkastelunäkökulmia, tässä yhteydessä myöskin tähän museoajoneuvojen ja harrasteajoneuvojen ja sen harrastuksen kokonaisuuteen puuttuisi, tekisi sen, minkä tässä yhteydessä pystyy tekemään. Kyllähän se tarkoittaa sitä, että harrastusta ei pidä vaikeuttaa, sitä pitää helpottaa, ja silloin ihan kokonaan verosta vapauttaminen on minusta hyvin hyvin perusteltua. Ei muuta kuin voimia ja kärsivällisyyttä verojaostolle vaativassa tehtävässä!


Toinen varapuhemies: Mennään nyt siihen replikointiin. Pyydän, että ne, jotka haluavat tässä replikoinnissa käyttää puheenvuoron, pyytävät sen V-painiketta painaen. Sen jälkeen suljetaan tämä. Kaikki ne, jotka haluavat puheenvuoron tässä replikoinnissa, pyytävät sen nyt. - Ensimmäinen vastauspuheenvuoro ministeri Niinistölle. Se on 2 minuuttia. Edustajien puheenvuorot 1 minuutin mittaisia.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Täällä on aika voimakkain sanoin arvosteltu tämän lain keskeisiä periaatteita - en puhu nyt niinkään museo-, harraste- tai rakenteluautoista - mutta ei esitetty kyllä minkäänlaista vaihtoehtoa.

Haluaisin nyt erityisesti kiinnittää huomiota ed. Bremerin puheenvuoroon. Te ihmettelitte, mikä on cif-hinta. Te vahvistitte sen 98, kun lakia muutettiin. Ei siihen kukaan puuttunut silloin. Te ihmettelitte, mikä ihmeen kuluttajahinta, kun kuulemma jokainen samaa mallia oleva auto maksaa eri hinnan. Sen vuoksi juuri tässä on näitä korjauskertoimia aika monessa pykälässä, niin kuin ed. Vanhanen kylläkin vähän ivallisesti totesi. Näitä hintoja korjataan siis. Mutta, ed. Bremer, jollei mikään näistä hinnoista kelpaa, niin millä perusteella sitten määrättäisiin käytettynä maahan tuodun auton hinta? Ei millään, koska pitää tietää sen hinta, jos aikoo sille määrätä veron. Valitettavasti näin on. Teillä ei ole muuta mallia. Me emme voineet hyväksyä sitä, että tuodaan Saksasta kuitti ja kerrotaan, että tällä hintaa ostin, määrätkää vero. Olen aivan varma, että kuittikirjavuus tulisi olemaan sen jälkeen melkoinen ja mahdotonkin.

Te sanoitte edelleen, että mikä ihmeen keskimääräinen alennus, ei semmoista ole olemassakaan. Sitten samassa puheenvuorossa kritisoitte sitä, että 4 prosenttia plus tietty euromäärä on liian alhainen, että yleensä se on 10 prosenttia. Teidän mielestänne siis on olemassa keskimääräinen alennus. Se on vain suurempi kuin mitä me olemme käyttäneet. Mutta te pilkkasitte aika kovin sanoin väittäen, että ei tällaisia ole olemassakaan. Sitten teidän puheessanne sellainen on olemassa kuitenkin. Ei tämä ihan näin kevyttä toimintaa ole.

Puhuitte ympäristötekijöistä. Tämä hallitus antoi eduskunnalle ja eduskunta on hyväksynyt polttoaineveron korottamisen. Se puree juuri niihin tekijöihin, joihin te kiinnititte huomiota, mikä kuluttaa paljon jne., ja on ehkä siinä mielessä oikeudenmukaisempi kuin käyttömaksu, että sitä polttoaineveroa sitten käytön mukaan tarkkaan maksetaan. Kyllä siinä varmasti on vieläkin korottamisen varaa, jos ympäristötekijöillä (Puhemies koputtaa) nähdään olevan sama vaikutus.

Mitä tulee museo-, harraste- ja rakenteluautoihin, saattaa olla, että näin on käynyt kuin ed. Erkki Kanerva varsin perustellusti tai perusteellisesti ainakin esitti. Nämä ovat onneksi kuitenkin yksityiskohtia, joihin puuttuminen täällä valiokunnassa on huomattavasti helpompaa kuin näihin (Puhemies koputtaa) yleisiin periaatteisiin, joita taas ei oikeastaan näytä kukaan ehdottavankaan mihinkään suuntaan muutettaviksi; ne ovat vaan huonoja.

Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Cif-hintaa todellisuudessa ei ole käytetty vuoden 98 jälkeen. Miten muuten, ministeri Niinis

Kaada itsellesi vaan!