Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Auto on välttämättömyys ja useampi lapsisessa perheessä jossa molemmat vanhemmat käyvät työssä on autoja vähintään kaksi. Kaikki omistuksessani olleet autot ovat myös olleet käytössä läpi vuoden. Käyttöautoja siis kaikki. Autoja on ollut yhtäaikaa omistuksessani jopa kolme yhtäaikaa.
Minulla on ollut autoja vuodesta 1978 tässä ostojärjestyksessä.
1. Austin Mini vm.-67. Ensirakkaus.
2. Datsun Bluebird (luupää) vm.-66
3. Wolkswagen Doppelkabine vm.-71
4. Saab 96 vm.-72
5. Wolkswagen pakettiauto vm.-75
6. Lada 1200L vm.-76
7. Datsun Cherry vm.-81
8. Lada 1200S vm.-84
9. Mazda 323 vm.-87
10. Datsun 100A vm.-75
11. Fiat Uno 70S vm-85
12. Toyota Lite-ace diesel vm.-87
13. Fiat Uno 60S vm.-85
14. Fiat Uno 45 vm.-91
15. Fiat Tipo vm.-92
16. Peugeot 405 vm.-85
17. Daihatsu Charade vm.-89
18. Fiat Uno 60S vm.-94
19. Chrysler Neon vm.-99 (auto jolla ajan nyt)
20. Fiat Brava vm.98 (viime hankinta syksyllä)
Tässä kaikki 47-vuotiaan rakennusalalla toimivan miehen autot. Uutena ostettuna ollut kaksi. Mazda -87 ja Fiat Uno -91. Muut olleet enemmän tai vähemmän käytettyjä. Mitä jäänyt mieleen omistamistani autoista?
Lada vm.-76 lähti käyntiin vaikka pakkasta -35. Naapurin uudenkarhealle Volvolle kävin antamassa apuvirtaa.
Datsun Bluebird vm.-66 jonka takapenkille ensimmäisellä vaimolla hulahti lapsivedet 100metriä ennen sairaalan ovea.
WW Doppeli vm-71 jonka takapenkillä (kovalla) saattoi laittaa seuraavaa lasta alulle. Tästä asiasta väittelen edelleen x-vaimon kanssa. Automiehenä muistan paremmin kovan takapenkin vuoksi.
Mazda 323 vm.-87. Ensimmäinen uusi auto ja se uuden auton tuoksu kun lähdet ajamaan sillä liikkeen pihasta. Tuoksu häviää pian. Saakohan sitä pullotettuna?
Daihatsu Charade -89. Ihmettelin aina kuinka vähällä bensamäärällä pääsee. Kolmepyttyinen kone kiihdytti mielettömästi aina 60km/h asti ja sitten puuf. Auto jolla tein vaikutuksen vaimo nro 2:n. "Aja ja ihastu" luki takaikkunassa. Käyttää sitä slogania edelleenkin minuun.
Monta muutakin muistoa näihin autoihini liittyy.
Kaikkia autojani yhdistävä tekijä on ollut, että olleet kovassa käytössä. Itse ja vaimot ja nykyään lapset ajavat niillä. Huoltaa täytyy.
Kertokaahan autoilijat, niin miehet kuin naiset, oma tarinanne autoista.
Minulla on ollut autoja vuodesta 1978 tässä ostojärjestyksessä.
1. Austin Mini vm.-67. Ensirakkaus.
2. Datsun Bluebird (luupää) vm.-66
3. Wolkswagen Doppelkabine vm.-71
4. Saab 96 vm.-72
5. Wolkswagen pakettiauto vm.-75
6. Lada 1200L vm.-76
7. Datsun Cherry vm.-81
8. Lada 1200S vm.-84
9. Mazda 323 vm.-87
10. Datsun 100A vm.-75
11. Fiat Uno 70S vm-85
12. Toyota Lite-ace diesel vm.-87
13. Fiat Uno 60S vm.-85
14. Fiat Uno 45 vm.-91
15. Fiat Tipo vm.-92
16. Peugeot 405 vm.-85
17. Daihatsu Charade vm.-89
18. Fiat Uno 60S vm.-94
19. Chrysler Neon vm.-99 (auto jolla ajan nyt)
20. Fiat Brava vm.98 (viime hankinta syksyllä)
Tässä kaikki 47-vuotiaan rakennusalalla toimivan miehen autot. Uutena ostettuna ollut kaksi. Mazda -87 ja Fiat Uno -91. Muut olleet enemmän tai vähemmän käytettyjä. Mitä jäänyt mieleen omistamistani autoista?
Lada vm.-76 lähti käyntiin vaikka pakkasta -35. Naapurin uudenkarhealle Volvolle kävin antamassa apuvirtaa.
Datsun Bluebird vm.-66 jonka takapenkille ensimmäisellä vaimolla hulahti lapsivedet 100metriä ennen sairaalan ovea.
WW Doppeli vm-71 jonka takapenkillä (kovalla) saattoi laittaa seuraavaa lasta alulle. Tästä asiasta väittelen edelleen x-vaimon kanssa. Automiehenä muistan paremmin kovan takapenkin vuoksi.
Mazda 323 vm.-87. Ensimmäinen uusi auto ja se uuden auton tuoksu kun lähdet ajamaan sillä liikkeen pihasta. Tuoksu häviää pian. Saakohan sitä pullotettuna?
Daihatsu Charade -89. Ihmettelin aina kuinka vähällä bensamäärällä pääsee. Kolmepyttyinen kone kiihdytti mielettömästi aina 60km/h asti ja sitten puuf. Auto jolla tein vaikutuksen vaimo nro 2:n. "Aja ja ihastu" luki takaikkunassa. Käyttää sitä slogania edelleenkin minuun.
Monta muutakin muistoa näihin autoihini liittyy.
Kaikkia autojani yhdistävä tekijä on ollut, että olleet kovassa käytössä. Itse ja vaimot ja nykyään lapset ajavat niillä. Huoltaa täytyy.
Kertokaahan autoilijat, niin miehet kuin naiset, oma tarinanne autoista.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vaikuttavaa.
Minä olen ostanut 19 vuoden sisällä viisi autoa, joista kaksi uutena. Kolme niistä viidestä on edelleen minulla.
Pullotettu tuoksu... ei hullumpi ajatus! Tosin en raaskisi avata moista pulloa ettei arvokas aromi karkaa. Toistaiseksi käytän imelää Wunderbaumia, takapenkkiläisen kauhukahvaan ripustettuna.
-VW Kupla 1300 -73
-Lada 2107 1,3 -85
-Nissan Micra -87
-Peugeot 205 1,4 -89
-VW Polo sedan -91
-Toyota Corolla 1,6 FX -92
-Toyota Corolla 1,6 FX -93
-Ford Escort 1,3 -90
-Fiat Punto 75S -96
-Suzuki Swift sedan -91
-Mercedes-Benz 190 -90
-Toyota Yaris -02
-BMW 316i -98
-Mercedes-Benz E 220 CDIA -00
-Honda Accord 2,0 Comfort -04
-Citroen C3 1,4 SX -05
-Citroen C2 1,6 VTS -06
Autoja ollut laidasta laitaan, rahatilanteen mukaan, suurin osa uusina, muutama käytettynä. Autohulluus ollut aina päällä, joten vaihtuneet usein, ja rahaa palanut. Ollut pikkuista, isompaa ja isoa, nyt tosi pieni alla, tosin uusi.
Kuplan 1300-kone oli suurennettu 1600:ksi, kelasi mittariin aikoinaan liki 160 km/h. Lada oli lämmin kuin sauna, tosin pikkuvikaa koko ajan ja kaamea saastesäädetty kaasutin! Pösö 205 oli aikansa paras pikkuauto, suvereenisti, mahtavan mukava ajaa myös maantiellä ja kulki aikalaisekseen tosi hyvin 70 hv versiona. Tojo Corollat viattomia, kulkivat hyvin mutta ajettavuus sanotaanko "letkeä". Punto pelasi 55 tkm ilman vikoja, ja lämppärin puolesta tarkeni juuri ja juuri, yllätti positiivisesti. Suzuki Swift oli vanha, käytetty, vaan ehdottomasti paras hinta/ominaisuus-suhde; käynnistyi vielä -32:ssa, lämmin kuin sauna, kulki peevelisti, ainoastaan ruoste raiskasi. Eka 190-Mersu oli vahva, mutta Väyrysmalli pettymys, ruostui käsiin. Accord mukava, menevä ja eurooppalaistyyppinen peli, tosin oli liian kallis pitää. C3-sitikka pelasi ongelmitta, kiva yleisauto, joten nyt sitten pelissä isompikoneinen C2-sitruuna. Eiköhän tässä nyt koeteta rauhoittua vaihtojen suhteen, ja ajella tällä edes kolmisen vuotta?...Mutta: kaikki autoni ovat pelanneet siten että tielle ei ole jääty, olleet omalla tavallaan hyviä, ja onpahan vanhana ukkona kiikkustuolissa muistelemista autoilun taipaleelta.
Eikä siihen auta välttämättä edes auton ostaminen. Automies katselee aina lehtien autosivuja (nykyään nettiä) silmäilläkseen tarjontaa. Joskus jokin tarttuu silmään niin, että on aivan pakko lähteä katsomaan. Vaikkei olisi tarvetta. Autokuume on parantumaton tauti.
Kortti on ollut vuodesta 1986, mutta ensimmäiset kymmenen vuotta tuli ajeltua vanhempien autoilla, yliopisto-opiskelijan kun piti laskea rahansa ja junaliput oli halpoja.
Kesällä 1996 muutin maalle ja ostin 1988 mallisen VW Jetan. Enpä edes koeajanut ostaessani, tuttu autonkorjaaja teki sen minun puolestani - perheessä kun oli kolme volkkaria jo entuudestaan.
Auto oli "erikoisvarustein" (tehdasasennettu kattoluukku ja keskuslukitus). Mieluummin olisin ostanut karvalakkiversion, pihi kun olen. Ostettaessa mittarissa oli 126 tkm ja myydessä 282 tkm. Kiva auto ajaa - vakaa maantiellä - näin miespuoliselle ihmiselle, mutta aika kankea, kun ei ollut ohjaustehostinta ja ergonomia muutenkin hankala naisihmiselle. Tämän vuoksi auto meni vaihtoon 2003. Eli seitsemän vuotta ja noin 160 tkm meni volkkarilla.
Nyt on Citroen Berlingo 2.0 HDi (´03). Ostettu uutena. Ostettiin lähinnä sen vuoksi, että molemmat - sekä vaimo että minä - voidaan sillä ajaa. Hyvät tilat ja noin suomalaisittain kohtuullisen hinta olivat myös perusteita. Auton vaihtoon ei ole lähitulevaisuudessa varaa, eikä toivottavasti syytäkään - Berlingon olis tarkoitus viedä meidät pitkälle 2010-luvulle.
Ford Capri 1,6 L -70.
- Harvinaisen hyvän näköinen auto, jonka ajo-ominaisuudet olivat kaksi senttiä madallettua Cortinaa, suorituskyky kolmella hevosella piristettyä Taunusta ja jarrut kuin lattiaa polkisi. Mutta se tyyli.
Alfa Romeo Alfasud 1,2. -72.
- Etelänalfa oli kaikkea sitä, mitä Capri ei: tilava, taloudellinen ja aivan loistava ajaa. Myös varustus oli aikalaisekseen pikkuautoksi hyvä: ohjauspyörän säätö, rullavyöt, takalasin lämmitin, portaaton selkänojan säätö, meikkipeilit, yöasentinen taustapeii, mittarivalojen säätö... Neljä levyjarrua oli myös, liian alhaisen käyntilämpötilan merkkivalo (ei saa revittää kylmänä) ja sähkötuuletin. 65 hv oli vähän liian vähän, vaikkakin aika paljon enemmän kuin muissa saman tehoisissa autoissa tuohon aikaan. Sudien helmasynti oli ruoste, jota oli muuallakin kuin helmoissa. Tämäkin oli aika laho jo 6-vuotiaana.
Fiat 128 1100 -78. Mallimerkinnästään huolimatta tämä oli oikeasti 1300-kuutioisella moottorilla, vaikkakin 1100:n välityksillä. Näitä kuulemma oli aina muutamia joukossa, sanoi Hankkijan huoltomies. Viivalta tusinakasi irtosikin varsin railakkaasti. Tässäkin oli hyvät ajo-ominaisuudet ja kelpotilat. Kaikin puolin luotettava kulkine, vaikkakin alkoi ottaa ruostetta jossain vaiheessa. 130 000 km. yhteistä taivalta.
Volvo 340 DL variomatic -83
- ensimäinen Hollannikas tuli käytettynä ja huonosti pidettynä. Mittaria oli ruuvailtu ja auto kaikin puolin huonossa kunnossa, mutta niin vain sillä ajettiin 90 000 km. Parastahan tässä autossa oli se vaihteisto, jota kaikki muut kammoksuivat. Sen takia sen saikin ostaa halvalla, mutta saman sain myydessänikin!
340 DL 1,4 sedan -87. Lyhyestä virsi kaunis. Tässä ei ollut muuta huonoa kuin hieman liian pieni moottori ja moottoritienopeuksissa turhan kova melu. Uskalsin myydä tutulle.
Volvo 340 GL 1,7. -88. Tässä ei sitten ollut sitäkään vähää huonoa. Suorituskyky, ajettavuus, kulutus... ok. Kaikki Volvot ostin 90 000 ajettuina ja myin 160 000 - 180 000 ajettuina pois lähes samalla hinnalla. Uskalsin myydä sukulaiselle.
Alfa Romeo 90 2,0 -85. Omalla tavallaan hienoin auto, mitä minulla on ollut. Tyylikkään edustusauton linjat, upea sisustus, hieno varustelu, kilpa-auton tekniikka ja pirusti murheita sen kanssa. Yritettiin varastaa lukuisia kertoja, mikä jätti jälkensä lukoihin, oviin ja ikkunoihin.
Alfa Romeo 75 1,6 -89. Hieno Alfa muutti meille vähän käytettynä ja asuu vieläkin. On koetettu pitää kuin kukkaa kämmenellä, mutta kolari muutama vuosi sitten teki siihen lähtemättömän vaikutuksen. Siitä huolimatta leimattiin taas kesällä. Loistavan ajettavuuden ja moottorin kokoon nähden erinomaisen suorituskyvyn vastapainoksi korkeat vakuutusmaksut ja suuri bensan kulutus. Tekniikka kehittynyt huomattavasti 90:ä luotettavammaksi. Laadukas kori, hyvät maalit ja ajaton muotoilu. Klassikkoainesta.
MB 190 E 1,8 -91. Kertakaikkisen hyvin tehty laatuvaunu, mutta jotenkin en vain saanut persuksiani kotiutumaan siihen, vaikka 280 000 km:n ajan yritin.
Alfa Romeo 156 2,0 TS Selespeed -99. Tämän jälkeen olikin sitten vaikeuksia kotiutua enää mihinkään muuhun.
Alfa Romeo 156 2,0 Jts Selespeed Sportwagon -03. No, jaa. Tämä tuntuu kyllä vielä paremmalta. Kilometrejä on nyt takana 168 000. Mutta kun näitä ei saanut silloin dieselinä.
...on ollut tuo sinunkin autoilijan historiasi. Yhtä etsimistä "oman" löytämiseksi. Sinulla ollut "ruottalaasta" ja "sakemannia". Sitten palasit juurillesi. Joo.
Kuolasin aikoinaan Capria. Olivat vain niin peijakkaan kalliita ettei ollut varaa ostaa. Sitten aika ajoi niiden ohitse. Kuolasin myös Vauuxhall Vivaa mutta kuolaaminen loppui kun kaverin Vivaa korjailtiin/hinattiin joka viikonloppu jossain/jonnekkin. Taisi olla Lucas joka takasi, että sähköpuolen kanssa ei tehty sinunkauppoja.
Alfa on myös niitä joita tulee kestokuolattua. Ovat tyylikkäitä mutta perhanan kalliita.
Nyt olen ruvennut katselemaan uutta Cromaa sillä silmällä. Dieseliä. Tai sitten 147-Alfaa samalla moottorilla. Ovat aika erilaiset autot, mutta saman hintaiset. Silti toinen kalliin, toinen edullisen puoleinen. Elämä on.
-kupla 1300 -66
-toyota crown de luxe -66
-kupla 1200 -70
-kupla 1302 -71
-lada 1200l -76
-opel commodore -69
-opel ascona 1.3 -81
-peugeot 309 -89
-peugeot 504 -79
-opel ascona 1.3 -85
-opel ascona exlusive 1.6 -88
-opel kadett 1.2s -84
-toyota carina e -97
Pisimpään meni 1.3 ascona -81: sellä: 360tkm ja 13-vuotta, kolarin kauta lunast..,parhaiten toimi noista 309 pösö: ~4vuotta 70tkm, ei mitään toimintahäiriöitä, ja em porukan paras ajettavuus
osa ollut 2-pelinä, joten vuodet ei ihan täsmää.
*cortina-69 välimalli 2v/100tkm
*taunus-75 5v/150tkm
*volvo244-76 7v/200tkm aito svedu,kukkui vielä -98 420tkm:n kohdalla
*fiat uno joku-86? 1v/20tkm,ruostepesä
*volvo240-84 5v/120tkm belgian ihmevikaruostepesä
*fiat uno88? 2v/50tkm
*citroen BX-89 2v/75tkm
*Peugeot 405-95 ajossa
*citroen BX -88 ajossa
Jos noista parasta pitäisi valkata, niin kyllä ranskalaiset taitaa olla vikojen vähyyden vuoksi kärjessä yleisestä luulosta huolimatta...
Enpä viitsi kirjoitella kaikkea mitä niissä on tehty kun kaikkea ei laki sallisi, mutta enon Ladan etupenkille lensi ensimmäisen pontikkakännin oksennukset joskus 70luvulla. Ladan interiöörin ominaistuoksu ei kuitenkaan juuri muuttunut...
autojen ostoon kuluneet markat/eurot.
Loppusumma nykyrahassa kaikki yhteenlaskettuna 15233€ = 609€ /vuosi.
Aika kallista!
1. Peugeot 309 1.6 -87
2. Peugeot 205GTi -90
4. VW Golf VR6 -95
5. Audi S3 -00
Tuollaiset 24-ikävuoteen mennessä tullut omistettua.
Kaikki olleet varsin mieluisia nykyinen tietysti mieluisin.
Päätoimisena opiskelijana ammattikorkeassa ja osa-aikaisena duunarina.
Eipä noita ole vielä montaa kertynyt vajaan kymmenen vuoden autoiluhistorian aikana, mutta laitetaanpa tähän ne vähät:
1. Peugeot 505 SR -85. Tavallaan hieno ensiauto, olihan siinä sähkölasit ja -kattoluukut sun muut hilppeet ja viimeisen päälle hierottuna alkoi olla jopa hiukan edustavan näköinen. Tunnokas ajettava, takaveto ja lukkoperä, toisaalta kirjahyllyäkin hitaampi ja viimeistely "sinne päin".
2. Alfa Romeo 164 TS -88. Erittäin siistikuntoinen ja tyylikäs, tuota ei aikanaan meinattu uskoa 19-vuotiaan jullin itse tienaamaksi peliksi. Hyvä ajettava, hiljainen, kohtuullisen pirteä, hyvin varusteltu (mm. ilmastointi) ja vieläpä yllättävän taloudellinen, huonoa lähinnä huurteenpoisto ja talvella jäätyvät lukkomekanismit. Viimeistely ainakin kolme pykälää Pösöä parempi. Jäi kaikin puolin hyvä maku suuhun.
3. Alfa Romeo 164 3.0 -90. Tämä piti hankkia edellisestä puuttuneiden sylintereiden vuoksi. Ominaisuuksiltaan kuin sisarensa paitsi että huurteenpoistoa ja lukkoja oli parannettu, potkua oli selvästi lisää ja varusteita vieläkin enemmän. "Kehitettiin" edelleen mm. tiukemmalla alustalla, isommilla vanteilla, paremmilla jarruilla ja kevyellä hifistyksellä, mistä johtuen matkustusmukavuus meni osin pilalle. Kyseinen yksilö oli kiertänyt muutakin kuin tahkoa tullen kerran kunnolla kolaroiduksi ja kerran varastetuksi ja toimi vielä jossain määrin omien mekatsuharjoitusten testipenkkinä, joten jopputuloksena oli auto, joka oli aika harvana päivänä täysin ehjä. Ne päivät olivatkin sitten aika mukavia, suurin osa lopuistakin vähintään siedettäviä.
4. BMW 320i -88. Yhtä aikaa edellisen kanssa. Tuota tuli väkisinkin verrattua Alfaan ja hävisihän se selvästi melkein kaikessa muussa paitsi vetotavassa. Vertailuhan noin erilaisten autojen kesken on tietysti kohtuutonta, ja Bemarista irtosi kyllä omanlaisensa ajamisen ilo. Opetti myös, ettei saksalainen elektroni ole välttämättä italialaista kaveriaan halukkaampi kulkeutumaan oikeaan paikkaan.
5. Alfa Romeo 33 16v -90. Yhtä aikaa numero kolmen kanssa. Päälimmäiseksi jäi mieleen erittäin luonteikas ja hienosti kaasuun vastaava boksermoottori. Oikein hauska auto ajaa, viimeistely kuin venäläisessä sinkkiämpärissä. En ajanut talvella, ehkä hyvä niin. Selvästi 164:sia kovempi ruostumaan. Tällainen pitäisi vielä joskus saada riesaksi.
6. Alfa Romeo GTV TS -99. Auto kuin veistos, turha yrittää perustella järkisyillä. Ajettavuus mikroautosta, samoin mukavuus. Kaikin puolin harvinaisen epäkäytännöllinen. Vaatisi lisää voimaa kompensoimaan suurehkoa painoa ja hyödyntämään ajo-ominaisuuksia. Tässä on fiilistä, mutta työmatka-ajoon on olemassa (paljon) parempia autoja.
7. Alfa Romeo 75 1.6 -89. Yhtä aikaa edellisen kanssa. Maksoi vähemmän kuin talvirenkaat GTV:hen, joten ostin tämän talveksi. Kauppaan sisältyi uudenkarheat talvirenkaat. Hinta/hauskasuhde erinomainen. Edellytti kumminkin kuskilta hiukan teknisiä taitoja ja perisuomalaista perkelehenkeä palvellakseen jokapäiväisenä käyttöautona. Huonossa säädössä olevat tuplakaasarit hankalat kylmäkäynnistyksessä mutta irtosi niistä sentään makoisat imuäänet. Auton arvonalenema nolla ja varaosiakin meni loppujen lopuksi vähän, kokonaistaloudellisia kilometrejä.
8. Alfa Romeo 75 1.6 -90. Ostettu varaosa-autoksi edelliselle ajoauton sanottua käsipäivää valkohäntäpeuran kanssa. Maksoi saman kuin uudet tarvikeumpiot ja käytetyt konepelti ja puskuri, joten korjaaminen kannatti tehdä elimenluovuttajan avulla.
9. Ford Sierra CVH farmari -91. GTV:n "toiset talvirenkaat". Kaikkea sitä mitä 75 ei ollut; Hidas, mukava, toimintavarma, tylsä. No, onhan siinä sentään kardaani. Yllättävän hyväkuntoinen ja osiakin saa tarvittaessa R-Kioskilta kympillä kolme. Halpa kuin viime viikon makkara, ostettu asuntoremonttiromujen kuormajuhdaksi mutta ei tunnu osoittavan mitään loppumisen merkkejä joten saa ehkä palvella vähän pidempäänkin.
Tulipa naurettua kun luki sun kommentteja:
"Edellytti kumminkin kuskilta hiukan teknisiä taitoja ja perisuomalaista perkelehenkeä palvellakseen jokapäiväisenä käyttöautona."
"toimi vielä jossain määrin omien mekatsuharjoitusten testipenkkinä, joten jopputuloksena oli auto, joka oli aika harvana päivänä täysin ehjä. Ne päivät olivatkin sitten aika mukavia, suurin osa lopuistakin vähintään siedettäviä. "
"Opetti myös, ettei saksalainen elektroni ole välttämättä italialaista kaveriaan halukkaampi kulkeutumaan oikeaan paikkaan. "
"Oikein hauska auto ajaa, viimeistely kuin venäläisessä sinkkiämpärissä. En ajanut talvella, ehkä hyvä niin. Selvästi 164:sia kovempi ruostumaan. Tällainen pitäisi vielä joskus saada riesaksi."
"Kauppaan sisältyi uudenkarheat talvirenkaat. Hinta/hauskasuhde erinomainen. Edellytti kumminkin kuskilta hiukan teknisiä taitoja ja perisuomalaista perkelehenkeä palvellakseen jokapäiväisenä käyttöautona."
"Maksoi saman kuin uudet tarvikeumpiot ja käytetyt konepelti ja puskuri, joten korjaaminen kannatti tehdä elimenluovuttajan avulla."
"Yllättävän hyväkuntoinen ja osiakin saa tarvittaessa R-Kioskilta kympillä kolme. Halpa kuin viime viikon makkara, ostettu asuntoremonttiromujen kuormajuhdaksi "
Jos Jannu on jollain muulla alalla kuin kirjoittamiseen liittyvällä, on Jannu väärällä alalla.
Hyvälaatuisen näppäimistön olet sinäkin hankkinut kun se näyttää noin hyvää tekstiä tuuppaavan.
Jannu on kiinteistötekniikan jannuja, perustylsä insnöörismies. Eikä aio ihan äkkiä alaa vaihtaa, muuten jää kilometrikorvaukset keräämättä ja romut rassaamatta, ja paikallinen palikkakauppias joutuu peruuttamaan tämäntalvisen Teneriffan-matkan.
Jopas teillä on ollutkin autoja. Sain kortin -65 ja sillon isän kanssa ostettiin vakuutusyhtiöltä Opel record -62. Sillä tuli ajeltua aina -89 asti. Jarruja piti aina rassata ennen leimaa ja moottori vaihtui välillä kerran. Kaikkiaan sillä tuli n. 500 000km ajettua ja mieleen jäi kestävä tekniikka ja pienet temput joita tarvi talvikäynnistyksissä. Toinen auto oli Peugeot 504 josta jäi ikävä kuva. Muuten toiminnassa ei ollu mitään erikoista valittamista. Jos sen vaan sai käymään niin ei se mihinkään hyytynyt mutta kun se saattoi jättää vaikka huoltoasemalle jos sen sammutti. No -91 tuli sitten tämä nykyinen Nissan Sunny -84. Loistava peli pieni kulutus ja kiva kulku. Lämminkin vielä. Eikä ole jarrutkaan niin arat kuin Opelissa. Mutta kovin ruosteherkkä. Tällä ajettu meidän aikana 300 000. Nyt tuli sitten ostettua AVK:lta -94 Primera ja kunhan kevät tulee niin laitetaan kuntoon ja myydään "sani" pois.
matkalleen.
No olet (ehkä) oikealla alallasi ja luultavasti hyvä siinä. Se ei poista sitä, että sinulla on kirjoitettu sana hallussa. Kateeksi käy tuo sun verbaliikka.
Ajokortin sain vuoden -84 lopussa ja ensimmäisen auton keväämmällä. Siihen asti ajoin Tunturi Super Sportilla.
1. Opel Kadett C -76.
- pienikulutteinen perusauto, jossa ei edes radiota. Tällä kävin töissä ensimmäisessä työpaikassani. Talven tullen Kadetti vietti ison osan aikaa Säkylässä varuskunnan parkkipaikalla. Iltalomille tullessa ihmeteltiin auton käytöstä. Kummallisesti luimi kaarteissa. Pintapuolisen tarkastuksen jälkeen totesimme, ettei näkyvää vikaa ole. Ajettiin loppumatka vielä lujempaa, "jospa se siitä korjaantuu". No, Kadettista oli koko takasilta ruostunut irti kuskin puolelta. Kotona laitettiin 2x4" pohjan ja akselin väliin ja pappa ajoi sen korjaamolle, jonne se sitten jäikin.
2. Opel Kadett D -79
Tämä Opelin ensimmäinen etuvetomalli oli silloin hieno peli. Tällä tuli ajettua vähän pidempäänkin. Tosin mittarilukemassa 180000 jouduttiin 1,2 litrainen kone vaihtamaan tehdaskorjattuun. Mittarissa ei ehkä ollut ihan kaikkea. Vähän päälle 200tkm ajettuna vaihdoin sen sitten melkoisesti uudempaan ja sain tästä suurinpiirtein moottorin hinnan vaihdossa.
3. Opel Kadett 1,3 E -87
Tästä ei oikein muistu mitään erikoista mieleen. Kohtuullisen hyvän näköinen 5-ovinen. Toimi muuten, mutta vähän ruostevikaa oli. Ajoin tälläkin muutaman vuoden. Vaihdoin tämän pois, kun autokuume iski yllättäen - kesken työpäivän.
4. Opel Kadett GSi Cabrio -88
Ensi-ihastuminen aurinkoisena lauantai-päivänä kun katson ulos työpaikan ikkunasta. Uskomatonta, avo-Opel! Joku onnekas sellaisella ajeli kylillä. Kahvitauolla alkoi hiki nousta pintaan, kun bongasin ilmaisjakelulehdestä, että autohan on myynnissä paikallisessa autoliikkeessä. Liike oli vielä muutaman minuutin auki, kun pääsin töistä. Kävin katsomassa ja tuskin sain seuraavaa yötä nukutuksi. Onneksi liikkeessä sattui olemaan seuraavana päivänä jokin näyttely, niin pääsin uudestaan Cabriolettia silittämään. Eikä auttanut mikään. Tein kaupat, vaikka varaa siihen (75 000 mk) ei olisi ollut. Enkä tainnut muistaa tingatakaan. Enkä enää yhtään muista mitä vanhasta hyvitettiin (sairasta...).Mutta kyllä auto antoi monena kesänä rahalle vastinetta. Toimi teknisesti hyvin, eikä ainoatakaan ruostevauriota. Ajoin ainoalla autollani kesät-talvet. Italiaanot osaa tehdä Opelit parhaiten.
5 vuotta ja vähän yli 100tkm ajoin siihen, kunnes vaihdoin sen järkevämpään korimalliin. Elämäntilanne ja auton tarpeet olivat muuttuneet. Vaihtohyvitys erinomainen. Autosta sai vielä 40 kilomarkkaa.
5. Opel Astra Caravan GLS -92
Maksoi saman verran kuin Cabrio aikanaan. Myydessäni pois kuuden vuoden jälkeen oli arvo tippunut alle kymmenenteen osaan. Teknisesti hyvä auto, jolla kuskattiin kaikki remonttitavarat. Tilaa hyvin, mutta ruostui pirulainen. Kertaalleen korjattiin kaikki kunnolla, mutta kun taas alkoi samat paikat irvistää, niin tein myyntipäätöksen noin 12 sekunnissa.
6. Citroen Xsara Break -03
20 vuoden Opel-putki katkesi itsenikin yllättävään valintaan. Taloudelliset seikat kuitenkin puolsivat hankintaa. Muilta haluamiltani merkeiltä olisin joutunut tyytymään enemmän ajettuihin ja vanhempiin malleihin. Puolisen vuotta nyt tällä, eikä ole pahaa sanottavaa. On alkanut himottamaan isompi C5, mutta ensin pitää voittaa lotossa tms.
Silloin tällöin vieläkin haikailen avo-Opelin perään. Myöskin kohtuullisen vieraat ihmiset muistavat vieläkin kysellä, että onko minulla se tallella. Ja aina sai selitellä, että "ei, ei se ole Escortti..."
Mutta tottahan se on, että tuo uudehko sitikka kulkee hienommin ja on jopa terhakkaampi kuin tuon ajan GSi. Hevosvoimia on suurin piirtein sama. Puhumattakaan turvavarusteista ja muista pienistä mukavuusasioista, niin ei enää niin tee tuota vanhaa Opelia mieli. Kattoa ei sitikasta saa pois.
"4. Opel Kadett GSi Cabrio -88
Ensi-ihastuminen aurinkoisena lauantai-päivänä kun katson ulos työpaikan ikkunasta. Uskomatonta, avo-Opel! Joku onnekas sellaisella ajeli kylillä. Kahvitauolla alkoi hiki nousta pintaan, kun bongasin ilmaisjakelulehdestä, että autohan on myynnissä paikallisessa autoliikkeessä. Liike oli vielä muutaman minuutin auki, kun pääsin töistä. Kävin katsomassa ja tuskin sain seuraavaa yötä nukutuksi. Onneksi liikkeessä sattui olemaan seuraavana päivänä jokin näyttely, niin pääsin uudestaan Cabriolettia silittämään. Eikä auttanut mikään. Tein kaupat, vaikka varaa siihen (75 000 mk) ei olisi ollut. Enkä tainnut muistaa tingatakaan. Enkä enää yhtään muista mitä vanhasta hyvitettiin (sairasta...).Mutta kyllä auto antoi monena kesänä rahalle vastinetta. Toimi teknisesti hyvin, eikä ainoatakaan ruostevauriota. Ajoin ainoalla autollani kesät-talvet. Italiaanot osaa tehdä Opelit parhaiten."
Kuvailet autokuumetta sen pahimmassa (parhaimmassa) ilmenemismuodossa. Itellä se iski pahiten kun kaverin kaveri oli myymässä sitä ensimmäistä autoani jonka ostin 1200mk:lla. Pakko saada.
Yhtään AUTOA, sillä SE on MEHUJOUSINEN CITROËN !
Niitä on minulla ollut on nytkin yhteensä 4 (kaikkiaan 10). Aloitus v.1956!
juutalainen ritsa.
niistä sen enempii kertomissii ol...
Kortin sain -95....No autoi ei sentään oo menny 95 vaikka ei kait sekään kaukana oo....?
Vuosilukuja en muista ku vaihtunut niin usein...Nykyään tosin 2 autoo...Toinen on "rakentamista" varten, toinen ajoa....Mutta lista:
-toyota corolla ke 30
-opel corsa
-ford escort
-datsun cherry
-ford sierra
-ford escort
-honda civic
-ford escort
-datsun cherry
-bmw316
-ford sierra
-Opel kadett
-datsun sherry
-opel vectra
-ford escort
-ford escort
-peugeot 460
-ford sierra
En tosiaan ees muista järjestystä kun ollut suht monta autoo...Välillä ollut 4:kin päällekkäin kun projekteita....Nykyöään 3 viimest on kohallaan...Pösöö on -00 mallin ja kaikkein p*skin...:/
datsun 100A -76
- pientä laittoa mutta osat halpoja. Mätävika pahin probleema.
mazda 323 1.5 farkku -86
- Huollot halpoja eikä korjata tarvinnu
- pelti ohutta: motarilla alko kuskin ovi läpättämään kovassa vauhdissa
volvo 245 2.0 GLi -88
- tästä ei auto paljon enää parane, tilaa on.
- tukeva, jämäkkä huonollakin tiellä, ei turhaan sanota raktoriksi, kestää lastia hyvin.
- ainut vika on tolkuton jano näihin muihin kosliin verraten
- ilmastointi puuttui myös = puute tämän päivän mittapuun mukaan
opel omega 2.0 -91
- aika väkkärä talvikelillä
- ruostuu
- ei paljon muita vikoja
- pieni kulutus volvoon verraten
opel astra 1.7td -96
- huono laatu
- paljon vikoja
- maaali ei pysy
- kulutus pieni
audi a3 1.9 tdi -00
- hyvä ajaa
- vähän vikoja ja huollot harvoin
- pienin kulutus kaikista näistä
- eka kosla missä on ilmastointi
1966: Vauxhall Viva DeLuxe. Ensimmäinen autoni. Uutena ostettu. Deluxea olivat mm. säädettävät istuimet. Lastenvaunutkin mahtuivat pikku-Vivan takaluukkuun. Vaihtoehtona punnittiin käytettyä Plymouth Valiantia, mutta järki voitti. Silti Valiant jäi pitkäksi aikaa takaraivoon. Viva vei vajaan 8 litraa satasella.
1969; Fiat 124 Special. Keltainen kammotus oli ollut Hankkijan esittelyautona. Eikä se kammotus muuten ollut kuin väriltään. Ei sitäkään tuohon aikaan. Specialissa oli tuplavalot, paremmat istuimet ja tehokkaampi (72 hv) 1,4-litrainen moottori. Nämä olivat hyväkulkuisia autoja ja tuohon aikaan tilaviakin. Bensaa meni 8-9 satasella.
1971; Fiat 124 Special. Tyylikäs tumman vihreä. Tämä ei ollut kuin kaksi vuotta, mutta maalit alkoivat putoilla. Oli ollut jotain ongelmia linjalla. Kolme lasta sopi nelimetrisen auton kyytiin hyvin ja tavaratkin sopivat. Mihin nykyajan miniperheet tarvitsevat niitä tila-autoja?
1973; Fiat 124 Special. Vaalean vihreä. Niin, Hankkijalla oltiin töissä, tuliko jo sanottua. Tässä taisi olla jo 74 hv (?). Kaksnelonen oli tuohon aikaan kovakulkuisen auton maineessa. Olisihan tästä ollut tehokkaampikin malli (Special T), mutta kyllä tälläkin ehti useimpia muita nopeammin (kunnes tulivat nopeusrajoitukset).
1976; Saab 99 GL Super. Vaalean vihreä. Loistoautoksi sitä kutsuttiin. 108 hv, radio, lampunpesimet, lämpiävä istuin, takaturvavyöt, kangasverhoilu lattiasta kattoon. Tilaa! Monikäyttöinen tavaratila. Valtavat 15" pyörät. Tämän takia kannatti vaihtaa työpaikkaa. Työsuhdeauto. Kesti hyvin ensimmäiset 100 000 km. Sitten paloi kansipahvi ja alkoi tulla muitakin murheita. Parin sadan tuhannen jälkeen alkoi olla valmis paalattavaksi. Bensaa meni n. 9 satasella.
1976; Fiat 127. Tämä hankittiin Hankkialta lähteissä kakkosautoksi henkilökuntahintaan. Tilava ja hyvä ajaa. Toimi hyvin, kuten aiemmatkin Fiiut, mutta maalattiin meilläoloaikana kolmesti! Se oli siihen aikaan halpaa, mutta oli kai työkin huonoa. Ajettiin noin 120 000 km. Myytiin työkaverille vuonna -84. Bensaa 7 satasella.
Volvo 244 DL -79. Pastellisävyjen sijaan tuli tylsä harmaa. Saabiin verrattuna tämä oli vielä suurempi, hieman hitaampi, mutta vain vähän janoisempi. Luulen, ettei tässä ollut koskaan mitään vikaa, mutta yksi raju ketjukolari koettiin. Kaikki muut autot siinä kolarissa menivät lunastukseen. Tästä hajosi maski ja toinen etuvalo sekä perä meni 10 cm. kasaan. Kolme lasta oli kyydissä, kellekään ei sattunut mitään. Kahden viikon päästä tämä oli taas liikenteessä. Seuraavakin auto oli Volvo. Ajettiin 140 000 km. 10 satasella.
1983: Volvo 240 DL. Pastellin sininen oli muotiväri. Takaikkunalle hankittiin sellainen ritilä. Takaniskatuet otettiin turvallisuussyistä. Tässä oli aiempaa pienemmät puskurit ja 50 kg vähemmän painoa. Suksiluukku takapenkin selkänojassa oli hyvä varuste. 155 000 km enkä muista, että mitään vikaa olisi ollut. 9,5 l. satasella.
1984: Fiat 128 -78. Keltainen Fiat tuli käytettynä. 40 000 km. oli pohjalla. Tämä tuli kakkosautoksi satakaksseiskan tilalle. Toimintavarma peli, mutta maalattiin kerran. Sai lähteä v. -89. Ajettu oli tuolloin 40 000 km. Työkaverihan tämänkin halusi ostaa.
1986; Opel Rekord GL 2,0 S. Viimeisen vuosimallin Rekord. Ihme, ettei näitä myyty koskaan tämän enempää. Todella tyylikäs, mukava, hiljainen, tilava ja hyvin varusteltu auto. Kesällä erittäin nautinnollinen ajaa, talvella vähän Volvoa lipsumpi. Tehoa ei ollut kuin 101 hv, mutta todella liukkaasti liikkui. 12 sek. sataseen ja huippua yli 180. Kaasuiskarit ja takana säädettävä maavara & jousituksen jäykkyys. Huollot halpoja, erittäin kestävä auto. Oli ensin työsuhdeautona, mutta lunastin omaksi kakkosautoksi vuonna -89. Tällä ajettiin lopulta 480 000 km, eikä se ollut valmis vielä silloinkaan. 8,5 satasella.
1989: Peugeot 405 1,6 GR Guttmann. Uuden sukupolven auto. Ärhäkkä kulkine. Kevyt kori, 116 hv. ja lyhyet välitykset. Raju menijiä täysin 90-heppaisen vakiopösön kuorissa. Urheilulliset ajo-ominaisuudet. Tunnokas ja osaavissa käsissä nopea, mutta hiukan myös levoton ja vikuri verrattuna Opeliin ja Volvoihin. Tämä tuli hankittua, kun 1,6-litraisen verotusarvo oli selvästi kaksilitraista pienempi. Siti tarjosi hyvät tilat. 140 000 ajettiin. Ei suurempia vikoja, mutta kyllä tässä oli jo tiettyä kuluneisuutta havaittavissa siinä vaiheessa, kun tästä luovuttiin. 7-8 litraa satasella.
1992: Mazda 626. Tämä oli kaksi kuukautta. Ei näillä ajokilometreillä. Miten se tuntuikin koeajossa niin paljon paremmalta?
1992: Mercedes 190 2,0. -88. Tämä oli tosiaan jopa Pösöä vanhempi, mutta mittarissa oli vain 50 000 km. Tuolloin työsuhdeautoissa verotusarvo putosi reippaasti, kun valitsi 4-vuotiaan tai vanhemman. Joten takaisin kaksilitraiseen. Kestävä, laadukas auto, joka teki kunniaa merkilleen. Ei mikään huippuajettava eikä huppuvarusteltu, mutta jämäkkä ja huoleton. Paluu perusarvoihin. Vaihtui 160 000 ajettuna. 9 litraa satasella.
1994; Mercedes 190 E -90. Verotussyistä pitäydyttiin neljä vuotta vanhassa. Kummasti näitä oli vähän ajettuina tarjolla, mutta kuulemma Veholla tiesivät kysynnän ja ostivat näitä asiakkailtaan takaisin. Pohjalla oli 40 000 km. Tähän vaihdettiin virtalukon pohja ja jotain muutakin remonttia tehtiin, mutta olihan tämä sitten jo pitempäänkin kuin pari edeltäjäänsä. Tämäkin lunastettiin omaksi, kakkosautoksi vuonna 1998. Myytiin pois v. 2000. Mittarissa oli tuolloin 260 000 km. ja auto oli loistavassa kunnossa. Hyvät rahatkin siitä vielä sai. 8,5 satasella.
1998. Mercedes C 180 -98. Tällä kertaa verotusrätinkit alkoivat näyttää siltä, että oma on edullisempi. Koska kokemukset Mersuista olivat hyvät, iskin rahat sellaiseen. Tässä tosin oli alkuunsa joitain pikkuvikojakin, mutta ne menivät takuuseen. Sen sijaan ruostumattomuustakuu osoittautui bluffiksi, sen piikkiin ei korjattu mtään, vaikka syytä olisi ollut. Auto sai pienen kolhun parkkipaikalla v. 2005. Peltiseppä totesi korjatessaan auton olevan siinä määrin ruosteessa, että se kannattaisi vaihtaa. 140 000 km. 8 satasella.
2005. Renault Laguna 2,0 aut. Break. Tämä ostettiin siksi, että se oli edullinen ja Mersusta sai niin hyvin vaihdossa. Lisäksi auto on hyvä ajaa, tilava ja hyvin varusteltu. Polttoainetta menee yllättävän paljon, kone meluaa ja vaihteiston toiminta on hieman pettymys. Näitä nykyautomaatteja kun niin kehutaan. Käsivalintamahdollisuus on jokseenkin kökkö. Vikoja ei ole ollut, mutta kilometrejäkin vasta 30 000. Ei tule enää nykyään niin paljon. Eläkeläiselle. 9,5 satasella.
Summa summarum. Autoista on tullut mukavampia ja turvallisempia, mutta polttoainekulut eivät vuosien mittaan ole mihinkään pienentyneet. Autojen luonne on hävinnyt, mutta se ei ole pelkästään huono asia. Kestävyys ei ole merkkikysymys. Saman merkkisissäkin on eroja.
Ensimmäinen autoni oli honda civic 1.4 88vm lasiperä malli.Toimi kun unelma mutta kori ruostui ympäriltä.
2.Honda accord ex 87vm.Todella hyvä ja pirteä ajettava oli,eikä pahemmin ruostettakaan ollut.
3.Honda civic 1,2 89vm.Ainoa pettymykseni hondasta liian pieni kone eikä oikeen ollu tehoja. Pieni kulutus.
4.Honda accord 90vm ex
Mun eka auto oli isäni puusta tekemä kuorma-auto. Se oli , yllättävää kyllä, saman värinen kuin tuvan lattia. Sellainen harmaa. Mutta rakas se oli, sillä kun pystyi ajamaan lunta talvella ja hiekka kesällä. Heiniä ja puitakin se jaksoi viedä. Voi miksi se tuli joskus vähän isompana hajotettua kiukuspäissään.
vuodesta -81 listaa
1. opel manta -71 1,6S
2. honda civic -78
3. seat ibiza 1,5 -85
4. seat ibiza SXi -90
5. BMW 316 -85
6. range rover 3,5 V8 -83
7. BMW 520i -82
8. BMW 318iS -90
9. SAAB 900 -98
10. MB C 200K -97
opel manta oli hienon näköinen, mutta ruoste paha ongelma...(eikä kyllä oikeen liikahtanu tolla 1,6 koneella...)
civic oli kuin takavetoauto, tarjos perää sivulle toooodella helposti (ja se ruoste...)
ibiza -85 korin hitsaukset ei kestäny tota 1,5 konetta (tyyppivika, joka meni takuuseen vaikka käytettynä hommattu)
ibiza -90 ensimäinen ja viimonen uutena hommattu, volkkarin vaikutus toi lisää laatua huomattavasti (ja kulki aika ilosesti 100hv koneella painoa kun oli aika vähäsen...)
bmw 316 laatu ok, kulkupuoli ei...
range-herraskaista kyytiä, kulutus vaan "vähän" häiritsi (20l/100km)
bemari 520 loppuunajettu ritsa...
bemari iS, alkoi olla jo sopivasti tehoa, hauska räppäilypeli...
saab oli pettymys, ei hyvä matka-auto-koko ajan sai ohjata
mb toistaiseksi paras (141kW/270Nm)... ja kyyti on leppoisan mukavaa...
*Ford Escort 1.3L 5d '81
- Kulkupeli paikasta A paikkaan B
- Paljon vikoja
*Citroen Xantia 2.0-16v SX Berline '95
- Aivan mahtava ajaa ja matkustaa
- Luotettava peli
*Citroen C5 2.0-16v SX Berline '02
- Jatkaa Xantian perinteitä ajettavuudessa ja mukavuudessa
- Ei mitään vikoja vielä
-89 nissan bluebird
-83 c ascona
-78 99 gl saab
-85 corolla
-79 opel c kadett
-88 nissan sunny
-86 nissan bluebird
-88 nissan sunny
-76 ke 30 corolla
-78 opel c kadett
-95 opel astra
-91 nissan sunny
-91 2107 lada,
-89 fiat uno
c kadetit on ainoita mitä on tullu ikävä vaikka toiseski oli vikaa vian perään eikä toiminu oikestaan ikinä kunnolla. nissanit on aivan äätäiä laitteita, ikinä sekoo jollei oikeen edukkaasti saa. ny on toi 2107 lada alla, muuuten hyvä mut bensaa syö niin perkeleesti, myynnis koko ajan ja vähä tuunaillaan sitä mukaa ku jassaa ni eiköhän tuoki tosta lähe kohta.