Minulla kuoli rakas ystävä tsunamissa.Olen ajatellut siitä asti häntä varmaan joka ainut päivä.
Aluksi pohdin,että olenko sydämetön ja tunnoton ihminen kun en itke.Vaikka hän oli minulle niin tärkeä.Vertasin itseäni muihin joilta on joku läheinen kuollut;moni ottaa asian yleensäkin todella raskaasti ja suree kunnolla.
Tapahtuman jälkeen en osannut uskoa sitä todeksi.Vieläkin se on hankalaa.
Muistan joitakin kertoja kun itkin,mutta ne meni ohitse,vaikken olisi välttämättä halunnut.Olisi ollut parempi itkeä ihan kunnolla.
Minusta tuntuu,ja tiedän,että ystävälläni on nyt kaikki hyvin,hänen on nyt hyvä olla.En vain ymmärrä,miksi niin nuoren piti kuolla.
Mutta sydänten yhteys ei koskaan katkea.
Aluksi pohdin,että olenko sydämetön ja tunnoton ihminen kun en itke.Vaikka hän oli minulle niin tärkeä.Vertasin itseäni muihin joilta on joku läheinen kuollut;moni ottaa asian yleensäkin todella raskaasti ja suree kunnolla.
Tapahtuman jälkeen en osannut uskoa sitä todeksi.Vieläkin se on hankalaa.
Muistan joitakin kertoja kun itkin,mutta ne meni ohitse,vaikken olisi välttämättä halunnut.Olisi ollut parempi itkeä ihan kunnolla.
Minusta tuntuu,ja tiedän,että ystävälläni on nyt kaikki hyvin,hänen on nyt hyvä olla.En vain ymmärrä,miksi niin nuoren piti kuolla.
Mutta sydänten yhteys ei koskaan katkea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minullakin kuoli tuttava perhe, heidän lapset ja lapsenlapset..Tuntuu oudolta vieläkin, että ei voi enää puhua näille tutuille jne..Parempaan paikkaan varmasti pääsivät..Tulen aina muistamaan heidät....
myös tuttu tsunamissa. Ja joitakin tutun tuttuja.