hyväksyn kristinuskon

tarinat,sittenko olisit extaasissa?
toiveesi ei tule toteutumaan--totuus ei koskaan havia..

l-h.. kirjoitti:

tarinat,sittenko olisit extaasissa?
toiveesi ei tule toteutumaan--totuus ei koskaan havia..

tuskin sentaan ekstaasissa. Mutta olis ihan kiva nähdä välillä jonkun uskontotieteilijän vastauksia näihin jorinoihin. -- totuus ei minunkaan mielestä--
tule koskaan häviämään, koska tässä jeesus asiassa sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan, paitsi saulus tarsolaisen likaisessa mielikuvituksessa.

tamakin kirjoitti:

tuskin sentaan ekstaasissa. Mutta olis ihan kiva nähdä välillä jonkun uskontotieteilijän vastauksia näihin jorinoihin. -- totuus ei minunkaan mielestä--
tule koskaan häviämään, koska tässä jeesus asiassa sitä ei ole koskaan ollut olemassakaan, paitsi saulus tarsolaisen likaisessa mielikuvituksessa.

vastaus sinulle 'arvokkaampi'kun uskoontulleen 'tavallisen' kadunmiehen henkilokohtainen todistus?
todistus siita,etta Jumala on voimallinen herattamaan henkisesti kuolleenkin.jopa monen Jumalankieltajankin.[aten]

"Myös sen helvetillä uhkailun saisivat lopettaa. Liity meihin ja saat ikuisen onnen, älä liity meihin ja kärsit ikuisesti. Ei pelko saisi olla mikään motivaatio uskoon. "

Ei pelko saisikaan olla motivaatio, mutta ei kyse ole "meihin liittymisestä" tai ei liittymistestä.
Kristittyihin liittyminen ei ketään pelasta tai se ettei liity, vie ketään kadotukseen.

Jeesuksen opetusta kadotuksesta ja pelastuksesta:


Ellette käänny, olette tuhon omat

1 Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. 2 Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? 3 Eivät suinkaan -- samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. 4 Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? 5 Eivät suinkaan -- yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Ahdas ovi
22 Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti. 23 Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?"

Jeesus vastasi:

24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.

25 "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' 26 Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' 27 Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'

28 "Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. 29 Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. 30 Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä."

Voisimme siis lopettaa pelottelun, mutta jos jätämme Raamatusta jotain pois, esim. ym. raamatunkohdat ja Jeesuksen opetuksen parannuksen tekemisestä, emme olisi rehellisiä.

Sinä siis hyväksyisit kristinuskon, jos sitä julistettaisiin:"Kaikki pelastuvat, ei tarvitse tehdä parannusta, olkaa huoleti, kaikki pääsevät taivaaseen!"? Ymmärsinkö oikein?

Apostoli35 kirjoitti:

"Myös sen helvetillä uhkailun saisivat lopettaa. Liity meihin ja saat ikuisen onnen, älä liity meihin ja kärsit ikuisesti. Ei pelko saisi olla mikään motivaatio uskoon. "

Ei pelko saisikaan olla motivaatio, mutta ei kyse ole "meihin liittymisestä" tai ei liittymistestä.
Kristittyihin liittyminen ei ketään pelasta tai se ettei liity, vie ketään kadotukseen.

Jeesuksen opetusta kadotuksesta ja pelastuksesta:


Ellette käänny, olette tuhon omat

1 Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. 2 Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? 3 Eivät suinkaan -- samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. 4 Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? 5 Eivät suinkaan -- yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Ahdas ovi
22 Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti. 23 Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?"

Jeesus vastasi:

24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.

25 "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' 26 Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' 27 Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'

28 "Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. 29 Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. 30 Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä."

Voisimme siis lopettaa pelottelun, mutta jos jätämme Raamatusta jotain pois, esim. ym. raamatunkohdat ja Jeesuksen opetuksen parannuksen tekemisestä, emme olisi rehellisiä.

Sinä siis hyväksyisit kristinuskon, jos sitä julistettaisiin:"Kaikki pelastuvat, ei tarvitse tehdä parannusta, olkaa huoleti, kaikki pääsevät taivaaseen!"? Ymmärsinkö oikein?

Kristinuskon keskeisimpiä sanomia on epäitsekäs rakkaus, sanooko se sinulle mitään ? Mielestäni löpertelyt (epäolennaisista) taivaasta ja helvetistä pitäisi jättää taka-alalle minne ne kuuluvatkin ja keskittyä olennaiseen..

hattiwatti kirjoitti:

Kristinuskon keskeisimpiä sanomia on epäitsekäs rakkaus, sanooko se sinulle mitään ? Mielestäni löpertelyt (epäolennaisista) taivaasta ja helvetistä pitäisi jättää taka-alalle minne ne kuuluvatkin ja keskittyä olennaiseen..

Mutta mikä on olennaista? Täällä vietetyt 70-80 vuotta vai ikuisuus? Toisaalta liika taivaaseen/helvettiin tuijottaminen vie ajatukset pois nykyhetkestä. Minä näkisinkin enemmän niin, että kun hoitaa sen tehtävän, joka meille on täällä annettu, muukin hoituu.

Maallinen esimerkki. Työssäni törmään jatkuvasti siihen, että nähdään TYÖN kuntouttavan ihmisiä. Kun ihminen saa töitä, hän "pelastuu" elämään. Sitten ihmetellään, ettei niin käykään. Joku on saanut duunin, muttei pysty käymään siellä psyykkisten tai päihteisiin liittyvien ongelmien takia... Eli, jos ihminen "peruskallio" hoidetaan kuntoon, hän todennäköisesti myös työllistyy, jos töitä on tarjolla. Toki päällekkäisyyttäkin pitää olla, sillä myös työelämästä saadut positiiviset kokemukset kuntouttavat ihmistä.

"Kristinuskon keskeisimpiä sanomia on epäitsekäs rakkaus, sanooko se sinulle mitään ?"

No siihenhän koko homma perustuukin. Jeesus on asiasta malliesimerkki. Hän oli epäitsekäs rakkaudessaan ja kuoli ristillä kaikkien ihmisten puolesta. Jeesus on epäitsekkään rakkauden ruumillistuma.

Miten tämä liittyy taivas ym. löpinöihin? No, kun tuo puoli (epäitsekäs rakkaus) on OIKEASTI ihmisen toiminnan motiivi, Taivas ei ole palkinto, vaan seuraus.

Pystyykö kukaan ihminen siihen omin voimin? Olemaan täysin epäitsekäs?

Olen samaa mieltä kanssasi löpiöistä, mutta yhtälailla kuin monissa elintavoissa, pitää olla tiedossa myös seuraus, jos toimii/jättää toimimatta tietyllä tavalla! Eli Jeesuksen sanat kadotuksesta tai pelastuksesta eivät olleet pelottelua, vaan varoitus!

Uskominen Jeesukseen on siis myös uskomista epäitsekkääseen rakkauteen ja pyrkimistä siihen, että se toteutuisi omassa elämässä. Liian usein (kuten toit hyvin esiin) keskitytään Taivaaseen ja Helvettiin. Ne kyllä tulevat sitten kun on sen aika.

Liika Taivaskeskeisyys lamauttaa ihmisen, estää elämästä, kuten myös Helvetin pelko.

Taivaan pitäisi siis olla uskovalle enemmänkin lohtu, mutta sen aika tulee sitten, kun sen aika on.

Vielä yksi näkemys. Jos harrastaa liikuntaa vain sen takia, että eläisi pitempään, voi harrastus muuttua pakkopullaksi. Mutta jos harrastaa liikuntaa koska se on mukavaa, siitä tulee hyvä olo jne., voi seurauksena olla "pitempi" elämä...
Ymmärrätkö mitä haen ajatuksella takaa? Pitää siis keskittyä tähän hetkeen. Se vaikuttaa tulevaisuuteen (karman laki?), jopa ikuisuuteen.

Apostoli35 kirjoitti:

Mutta mikä on olennaista? Täällä vietetyt 70-80 vuotta vai ikuisuus? Toisaalta liika taivaaseen/helvettiin tuijottaminen vie ajatukset pois nykyhetkestä. Minä näkisinkin enemmän niin, että kun hoitaa sen tehtävän, joka meille on täällä annettu, muukin hoituu.

Maallinen esimerkki. Työssäni törmään jatkuvasti siihen, että nähdään TYÖN kuntouttavan ihmisiä. Kun ihminen saa töitä, hän "pelastuu" elämään. Sitten ihmetellään, ettei niin käykään. Joku on saanut duunin, muttei pysty käymään siellä psyykkisten tai päihteisiin liittyvien ongelmien takia... Eli, jos ihminen "peruskallio" hoidetaan kuntoon, hän todennäköisesti myös työllistyy, jos töitä on tarjolla. Toki päällekkäisyyttäkin pitää olla, sillä myös työelämästä saadut positiiviset kokemukset kuntouttavat ihmistä.

"Kristinuskon keskeisimpiä sanomia on epäitsekäs rakkaus, sanooko se sinulle mitään ?"

No siihenhän koko homma perustuukin. Jeesus on asiasta malliesimerkki. Hän oli epäitsekäs rakkaudessaan ja kuoli ristillä kaikkien ihmisten puolesta. Jeesus on epäitsekkään rakkauden ruumillistuma.

Miten tämä liittyy taivas ym. löpinöihin? No, kun tuo puoli (epäitsekäs rakkaus) on OIKEASTI ihmisen toiminnan motiivi, Taivas ei ole palkinto, vaan seuraus.

Pystyykö kukaan ihminen siihen omin voimin? Olemaan täysin epäitsekäs?

Olen samaa mieltä kanssasi löpiöistä, mutta yhtälailla kuin monissa elintavoissa, pitää olla tiedossa myös seuraus, jos toimii/jättää toimimatta tietyllä tavalla! Eli Jeesuksen sanat kadotuksesta tai pelastuksesta eivät olleet pelottelua, vaan varoitus!

Uskominen Jeesukseen on siis myös uskomista epäitsekkääseen rakkauteen ja pyrkimistä siihen, että se toteutuisi omassa elämässä. Liian usein (kuten toit hyvin esiin) keskitytään Taivaaseen ja Helvettiin. Ne kyllä tulevat sitten kun on sen aika.

Liika Taivaskeskeisyys lamauttaa ihmisen, estää elämästä, kuten myös Helvetin pelko.

Taivaan pitäisi siis olla uskovalle enemmänkin lohtu, mutta sen aika tulee sitten, kun sen aika on.

Vielä yksi näkemys. Jos harrastaa liikuntaa vain sen takia, että eläisi pitempään, voi harrastus muuttua pakkopullaksi. Mutta jos harrastaa liikuntaa koska se on mukavaa, siitä tulee hyvä olo jne., voi seurauksena olla "pitempi" elämä...
Ymmärrätkö mitä haen ajatuksella takaa? Pitää siis keskittyä tähän hetkeen. Se vaikuttaa tulevaisuuteen (karman laki?), jopa ikuisuuteen.

pysty hyväksymään sitä, että ihmisen tietoisuus mitä ilmeisimmin päättyy kuolemaan.

Jeesus-tarinasta. Minä näkisin Jeesuksen omaa mielihyväänsä tavoittelemassa. Hänestähän olisi ikävää, jos ihmiset eivät pelastuisi, ja kivaa, kun he halutessaan voivat pelastua.

Aivan kuten vanhempi saattaa vaarantaa henkensä pelastaakseen lapsensa tulipalosta, koska lapsen kuolema olisi hänelle niin suuri kärsimys.

Elli kirjoitti:

pysty hyväksymään sitä, että ihmisen tietoisuus mitä ilmeisimmin päättyy kuolemaan.

Jeesus-tarinasta. Minä näkisin Jeesuksen omaa mielihyväänsä tavoittelemassa. Hänestähän olisi ikävää, jos ihmiset eivät pelastuisi, ja kivaa, kun he halutessaan voivat pelastua.

Aivan kuten vanhempi saattaa vaarantaa henkensä pelastaakseen lapsensa tulipalosta, koska lapsen kuolema olisi hänelle niin suuri kärsimys.

"Aivan kuten vanhempi saattaa vaarantaa henkensä pelastaakseen lapsensa tulipalosta, koska lapsen kuolema olisi hänelle niin suuri kärsimys."

Ahaa.... Siis aivan itsekkäistä syistä vanhempi uhraa henkensä? Ettei lapsi kuole?

Mielenkiintoinen näkemys ja siinä on varmaa osa totuutta. Siis ainakin se, että lapsen menetys olisi vanhemmalle suuri kärsimys. Mutta että vain sen takia haluasi pelastaa lapsensa, oman mielihyvänsä takia? Mihin jäi rakkaus lasta kohtaan, suojeluvaisto ja empatia lapsen kärsimystä kohtaan?

Jeesuksen mielihyväteoriasta. Taisi olla sitten aikamoinen masokisti?

"Hänestähän olisi ikävää, jos ihmiset eivät pelastuisi, ja kivaa, kun he halutessaan voivat pelastua."

Taisit osua aika lähelle? Asian voi nimittäin hieman noinkin ajatella, mutta kyse ei ole meidän halustamme, vaan siitä että Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän haluaa jokaisen pelastuvan ja hän pelastaa jokaisen, joka sitä pyytää ja haluaa tehdä parannuksen.

Apostoli35 kirjoitti:

"Myös sen helvetillä uhkailun saisivat lopettaa. Liity meihin ja saat ikuisen onnen, älä liity meihin ja kärsit ikuisesti. Ei pelko saisi olla mikään motivaatio uskoon. "

Ei pelko saisikaan olla motivaatio, mutta ei kyse ole "meihin liittymisestä" tai ei liittymistestä.
Kristittyihin liittyminen ei ketään pelasta tai se ettei liity, vie ketään kadotukseen.

Jeesuksen opetusta kadotuksesta ja pelastuksesta:


Ellette käänny, olette tuhon omat

1 Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. 2 Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? 3 Eivät suinkaan -- samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. 4 Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? 5 Eivät suinkaan -- yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Ahdas ovi
22 Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti. 23 Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?"

Jeesus vastasi:

24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.

25 "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' 26 Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' 27 Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'

28 "Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. 29 Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. 30 Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä."

Voisimme siis lopettaa pelottelun, mutta jos jätämme Raamatusta jotain pois, esim. ym. raamatunkohdat ja Jeesuksen opetuksen parannuksen tekemisestä, emme olisi rehellisiä.

Sinä siis hyväksyisit kristinuskon, jos sitä julistettaisiin:"Kaikki pelastuvat, ei tarvitse tehdä parannusta, olkaa huoleti, kaikki pääsevät taivaaseen!"? Ymmärsinkö oikein?

"Sinä siis hyväksyisit kristinuskon, jos sitä julistettaisiin:"Kaikki pelastuvat, ei tarvitse tehdä parannusta, olkaa huoleti, kaikki pääsevät taivaaseen!"? Ymmärsinkö oikein?"

Näin juuri. Ei se välttämättä minusta kristittyä tekisi, mutta mielikuva uskonnosta olisi parempi(ja Jumalasta). Jos päätän olla uskomatta Jumalaan, se ei saisi tehdä minusta eriarvoista kristittyjen näkökulmasta. Minä näen kristityt saman arvoisina kuin itseni, mutta läheskään kaikki kristityt eivät näe minua samanarvoisena heidän kanssaan vain siksi, koska en ole heidän mielestään tehnyt parannusta. Tässä on se suurin ristiriita mikä kristinuskossa ottaa pannuun. Helvetti olisi epäoikeudenmukainen paikka, siksi en sen olemassaoloon myöskään usko(en voisi /haluaisi uskoa epäoikeudenmukaiseen Jumalaan).

Ja mitä tulee parannukseen, kaikki eivät siihen tarvitse uskontoa. Jos siis puhutaan siitä, että ihminen parantaa huonot tapansa. Ja jotkut ihmiset ovat niin nuhteettomia koko elämänsä ajan, että heidän tuskin tarvitsee parantaa tapojaan.

Ihmisen hyvyys on monessa suhteessa siihen, miltä hänestä itsestään tuntuu. Onnellinen ihminen ei tee tietoisesti pahaa. Siksi myös ensiarvoisen tärkeää on rakastaa itseään. Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa muita. Kun rakastaa muita, he oppivat rakastamaan itseään...

Apostoli35 kirjoitti:

Mutta mikä on olennaista? Täällä vietetyt 70-80 vuotta vai ikuisuus? Toisaalta liika taivaaseen/helvettiin tuijottaminen vie ajatukset pois nykyhetkestä. Minä näkisinkin enemmän niin, että kun hoitaa sen tehtävän, joka meille on täällä annettu, muukin hoituu.

Maallinen esimerkki. Työssäni törmään jatkuvasti siihen, että nähdään TYÖN kuntouttavan ihmisiä. Kun ihminen saa töitä, hän "pelastuu" elämään. Sitten ihmetellään, ettei niin käykään. Joku on saanut duunin, muttei pysty käymään siellä psyykkisten tai päihteisiin liittyvien ongelmien takia... Eli, jos ihminen "peruskallio" hoidetaan kuntoon, hän todennäköisesti myös työllistyy, jos töitä on tarjolla. Toki päällekkäisyyttäkin pitää olla, sillä myös työelämästä saadut positiiviset kokemukset kuntouttavat ihmistä.

"Kristinuskon keskeisimpiä sanomia on epäitsekäs rakkaus, sanooko se sinulle mitään ?"

No siihenhän koko homma perustuukin. Jeesus on asiasta malliesimerkki. Hän oli epäitsekäs rakkaudessaan ja kuoli ristillä kaikkien ihmisten puolesta. Jeesus on epäitsekkään rakkauden ruumillistuma.

Miten tämä liittyy taivas ym. löpinöihin? No, kun tuo puoli (epäitsekäs rakkaus) on OIKEASTI ihmisen toiminnan motiivi, Taivas ei ole palkinto, vaan seuraus.

Pystyykö kukaan ihminen siihen omin voimin? Olemaan täysin epäitsekäs?

Olen samaa mieltä kanssasi löpiöistä, mutta yhtälailla kuin monissa elintavoissa, pitää olla tiedossa myös seuraus, jos toimii/jättää toimimatta tietyllä tavalla! Eli Jeesuksen sanat kadotuksesta tai pelastuksesta eivät olleet pelottelua, vaan varoitus!

Uskominen Jeesukseen on siis myös uskomista epäitsekkääseen rakkauteen ja pyrkimistä siihen, että se toteutuisi omassa elämässä. Liian usein (kuten toit hyvin esiin) keskitytään Taivaaseen ja Helvettiin. Ne kyllä tulevat sitten kun on sen aika.

Liika Taivaskeskeisyys lamauttaa ihmisen, estää elämästä, kuten myös Helvetin pelko.

Taivaan pitäisi siis olla uskovalle enemmänkin lohtu, mutta sen aika tulee sitten, kun sen aika on.

Vielä yksi näkemys. Jos harrastaa liikuntaa vain sen takia, että eläisi pitempään, voi harrastus muuttua pakkopullaksi. Mutta jos harrastaa liikuntaa koska se on mukavaa, siitä tulee hyvä olo jne., voi seurauksena olla "pitempi" elämä...
Ymmärrätkö mitä haen ajatuksella takaa? Pitää siis keskittyä tähän hetkeen. Se vaikuttaa tulevaisuuteen (karman laki?), jopa ikuisuuteen.

"Joku on saanut duunin, muttei pysty käymään siellä psyykkisten tai päihteisiin liittyvien ongelmien takia... Eli, jos ihminen "peruskallio" hoidetaan kuntoon, hän todennäköisesti myös työllistyy, jos töitä on tarjolla"

Kyllä. Tästä olen täysin samaa mieltä. Työn statusarvo on suunnattoman suuri, mutta nykyaikana työn merkitys yhteiskunnalle saattaa olla erittäin pieni. Työ määrittelee monessa suhteessa sen, miten muut ihmiset näkevät meidät. Veikkaan, että tässä on se suuri syy miksi mielensairaudet lisääntyvät nykyisessä yhteiskunnassamme: pyrimme merkityksellisyyteen merkityksettömyydessämme...Suomen kieli on niin ihanaa :)

Apostoli35 kirjoitti:

"Aivan kuten vanhempi saattaa vaarantaa henkensä pelastaakseen lapsensa tulipalosta, koska lapsen kuolema olisi hänelle niin suuri kärsimys."

Ahaa.... Siis aivan itsekkäistä syistä vanhempi uhraa henkensä? Ettei lapsi kuole?

Mielenkiintoinen näkemys ja siinä on varmaa osa totuutta. Siis ainakin se, että lapsen menetys olisi vanhemmalle suuri kärsimys. Mutta että vain sen takia haluasi pelastaa lapsensa, oman mielihyvänsä takia? Mihin jäi rakkaus lasta kohtaan, suojeluvaisto ja empatia lapsen kärsimystä kohtaan?

Jeesuksen mielihyväteoriasta. Taisi olla sitten aikamoinen masokisti?

"Hänestähän olisi ikävää, jos ihmiset eivät pelastuisi, ja kivaa, kun he halutessaan voivat pelastua."

Taisit osua aika lähelle? Asian voi nimittäin hieman noinkin ajatella, mutta kyse ei ole meidän halustamme, vaan siitä että Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän haluaa jokaisen pelastuvan ja hän pelastaa jokaisen, joka sitä pyytää ja haluaa tehdä parannuksen.

rakkaudella on ihmeellinen sivuvaikutus aiheuttaa kärsimystä, jos kohde esim. menehtyy tulipalossa.

Tulipalossa pysyäkseni, Taivaan Isän käytös poikkeaa hieman tavallisten ihmisisien ja -äitien käytöksestä. Hän sytyttää itse talon tuleen, koska lasten tuhmuus harmittaa häntä. Sitten hän ryhtyy masokistisesti pelastustyöhön kakkospersoonallaan.

luuhamara kirjoitti:

"Sinä siis hyväksyisit kristinuskon, jos sitä julistettaisiin:"Kaikki pelastuvat, ei tarvitse tehdä parannusta, olkaa huoleti, kaikki pääsevät taivaaseen!"? Ymmärsinkö oikein?"

Näin juuri. Ei se välttämättä minusta kristittyä tekisi, mutta mielikuva uskonnosta olisi parempi(ja Jumalasta). Jos päätän olla uskomatta Jumalaan, se ei saisi tehdä minusta eriarvoista kristittyjen näkökulmasta. Minä näen kristityt saman arvoisina kuin itseni, mutta läheskään kaikki kristityt eivät näe minua samanarvoisena heidän kanssaan vain siksi, koska en ole heidän mielestään tehnyt parannusta. Tässä on se suurin ristiriita mikä kristinuskossa ottaa pannuun. Helvetti olisi epäoikeudenmukainen paikka, siksi en sen olemassaoloon myöskään usko(en voisi /haluaisi uskoa epäoikeudenmukaiseen Jumalaan).

Ja mitä tulee parannukseen, kaikki eivät siihen tarvitse uskontoa. Jos siis puhutaan siitä, että ihminen parantaa huonot tapansa. Ja jotkut ihmiset ovat niin nuhteettomia koko elämänsä ajan, että heidän tuskin tarvitsee parantaa tapojaan.

Ihmisen hyvyys on monessa suhteessa siihen, miltä hänestä itsestään tuntuu. Onnellinen ihminen ei tee tietoisesti pahaa. Siksi myös ensiarvoisen tärkeää on rakastaa itseään. Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa muita. Kun rakastaa muita, he oppivat rakastamaan itseään...

"Helvetti olisi epäoikeudenmukainen paikka, siksi en sen olemassaoloon myöskään usko(en voisi /haluaisi uskoa epäoikeudenmukaiseen Jumalaan)."

Epäoikeudenmukainen Jumala ei antaisi mahdollisuutta. Ajatus siitä, että voisi joutua helvettiin tuntuu tietenkin epämukavalta, suorastaan inhottavalta. Eräs saarnamies sanoi kerran, ettei hän näe helvettiä tulipätsinä tai sellaisena kuin me ihmiset sen kuvittelemme, vaikka raamatussa se on niin kuvattu. Tulihan symboloi myös polttavaa tunnetta "Tuska raastoi rintaani kuin tuli" tai positiivisella tavalla:"Rakkaus poltti kuin tuli!" Minulle helvetti on enemmänkin olotila kuin paikka, eli sen on ikuinen ero Jumalasta, rakkaudesta ja armosta.

Mitä oikeudenmukaisuutta edustaisi sellainen Jumala, joka päästäisi kaikki taivaaseen? Kun katsoo nykymaailmaa ja kaikkia sotarikollisia, pedofiilejä (kirkonkin piirissä), raiskaajia, murhaajia, jotka eivät koskaan kadu tekosiaan, eivätkä muuta tapojaan, pitäisikö heidänkin päästä taivaaseeen?

"Jos päätän olla uskomatta Jumalaan, se ei saisi tehdä minusta eriarvoista kristittyjen näkökulmasta."

Miksi sinun siis pitäisi päästä taivaaseen, jos et usko siihen? Tai siis miksi haluaisit päästä sinne?

Mehän emme tietenkään tiedä varmaksi mitä viimeisen henkäyksen jälkeen tapahtuu ja miten Jumala suhtautuu esim. poljettuun, hyljeksittyyn, hakattuun jne. epätoivoiseen ihmiseen, joka päättää itse päivänsä, kun ei enää mitään muuta keinoa löydä oloonsa, eikä kuitenkaan ole ottanut Jeesusta Vapahtajakseen. Jumala olisi aika armoton, jos tällaisen tuomitsisi kadotukseen, mutta päätöshän ei ole meidän käsissämme. Jumala voi myös yllättää, kuten Hän teki ristillä ryövärille. Ja..... Jumalan tunti voi olla meidän sekuntimme.... Eli emme tiedä mikä aika Jumalan aika on, koska Häntä ei koske meidän aikamme. Viimeinen sekunti voikin olla Jumalan vuosi. Narnia-kirjassahan (Velho ja Leijona) päähenkilöt viettivät Jumalan valtakunnassa aikuisuuteen kestävän tovin, mutta maailmassa oli kulunut vasta hetki. Pelastus siis voi tulla tässä ajassa aivan viime hetkelläkin, mutta kuka ottaa sen riskin?

Näkisin, että inhimmillisessä mielessä kaikki ihmiset ovatkin samanarvoisia. Veljeni ei ole uskossa, eikä muukaan perhe, vaimoani lukuunottamatta. Pidänkö veljeäni eriarvoisena? En, hän on edelleen veljeni ja hyvin arvokas. Suurin osa ystävistäni koostuu ei-uskovista.
Näkevätkö kaikki ihmiset sinua muutenkaan samanarvoisena kanssaan? Maallinen omaisuus, työ, koulutus, sukupuoli, ihonväri, etninen tausta, jakavat mielestäni enemmän ihmisiä eri arvoiseen kohteluun kuin se, että onko joku kristitty vai ei.

Kristitty=syntinsä tunnustanut ja anteeksi saanut kurja, ei sen kummempi. Millaista ylpeyttä tämän pitäisi aiheuttaa? Kiitollisuutta enemmänkin! Se unohtuu uskovilta usein.Moni pitää köyhiä , työttömiä, juoppoja, narkomaaneja vähemmän arvokkaina vaikka he eivät sitä ole. Rikollinenkin on samanarvoinen kuin ei-rikollinen. Ihmisarvo on sama, siksi Jumalakaan ei katso ihmiseen, vaan sydämeen ja ihmisen tekoihin. Eli, ei pidä vihata syntistä ihmistä, vaan syntejä. Siinä on aikamoinen ero. Ihmistä pitäisi pystyä rakastamaan , oli hän millainen tahansa. Kristitty joka pitää sinua "huonompana ihmisenä" tekee siis syntiä, koska ei kykene rakastamaan sinua ihmisenä, sellaisena kuin olet.

"Ja jotkut ihmiset ovat niin nuhteettomia koko elämänsä ajan, että heidän tuskin tarvitsee parantaa tapojaan. "

Tässäpä puhutaan vain näkyvistä tavoista. Pystyykö kukaan olemaan niin täydellinen, ettei tekisi koskaan mitään väärää tai synniksi luokiteltavaa? Tämän takiahan Jeesus käski sitä heittämään ensimmäisen kiven, joka ei ole koskaan syntiä tehnyt ja ympärillä oli ns. nuhteettomia miehiä...

Jos ajattelet nuhteettomuutta synnittömyytenä, sitä voisi kuvailla koskemattomana hankena. Yksikin pieni nokihippunen likaa sen. Taivas on se puhdas hanki, eikä sinne voi viedä likaa, eli syntiä. Taivas on absoluuttinen rakkaus, puhtaus ja ainoa tapa pestä se lika pois on Jeesuksen sovitus veri. Sen kautta taivaan portilla jokainen on puhdas synnistä, jos on antanut syntinsä Jeesuksen kannettavaksi. Taivaaseen ei voi viedä syntiä, silloin se ei olisi Taivas. Silloin se olisi kuten tämä missä nyt elämme.

Onko tämä maailma oikeudenmukainen? Sanoit, ettet usko helvettiin, koska se olisi paikkana epäoikeudenmukainen? Uskotko tähän maailmaan?

"Onnellinen ihminen ei tee tietoisesti pahaa. Siksi myös ensiarvoisen tärkeää on rakastaa itseään. Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa muita. Kun rakastaa muita, he oppivat rakastamaan itseään..."

Tämän allekirjoitan täysin, mutta miten määrittelet onnellisen ihmisen? Joku voi olla hyvinkin onnellinen maallisesta omaisuudesta, jonka on kerännyt polkemalla köyhiä....

"Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa muita. Kun rakastaa muita, he oppivat rakastamaan itseään..."

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Totta.

En minäkään uskontoa tarvitse parannuksen tekoon, vaan elävää, persoonallista Jumalaa, Jeesusta Kristusta, joka Pyhän Henkensä kautta muuttaa ihmistä, jos ihminen antaa siihen luvan. Parannus tapahtuu siis antamalla elämänsä Jeesuksen hoitoon, Jumala määrää suunnan ja ihminen itse ottaa askeleet... Jumala siis tekee sen jälkeen ihmisessä sitä muutostyötä parannuksen suuntaan, nuhteettomampaan elämään, mutta tämä muutos kestää koko maanpäällisen ajan.

Elli kirjoitti:

rakkaudella on ihmeellinen sivuvaikutus aiheuttaa kärsimystä, jos kohde esim. menehtyy tulipalossa.

Tulipalossa pysyäkseni, Taivaan Isän käytös poikkeaa hieman tavallisten ihmisisien ja -äitien käytöksestä. Hän sytyttää itse talon tuleen, koska lasten tuhmuus harmittaa häntä. Sitten hän ryhtyy masokistisesti pelastustyöhön kakkospersoonallaan.

Mielenkiintoinen Jumala-kuva. Etkö siis haluaisi elää täällä maailmassa, koska tämä on se "tulipalo" jossa elämme. Oletko katkera Aatamille, koska hän aiheutti sen, että elämme kuten elämme? Tai siis fyysinen olemuksemme (koko luomakunnan fyysinen olemus) on katoava, koska ihminen ei totellut Jumalaa? Kuvauksesi on toisaalta osuva, oikeastaan hauska! Koko homma onkin Jumalan luoma komedia, hänen omasta kömmähdyksestään johtuen...heh!

"rakkaudella on ihmeellinen sivuvaikutus aiheuttaa kärsimystä, jos kohde esim. menehtyy tulipalossa. "

Tarkoitatko lapsen menehtymistä tulipalossa? Että Jumala aiheuttaa ihmiselle sellaista kärsimystä? Siksikö et pysty pitämään Jumalaa rakastavana Isänä? Ymmärrän. Joskus se onkin vaikeaa, uskovallekin.
Kärsimyksen edessä ei voi olla muuta kuin hiljaa ja kunnioittaa kärsimyksessä elävää. Läsnä oleminen ja pienet asiat ovat tärkeitä. Kärsimyksen syyn pohtiminen tai esittäminen on ajattelematonta.

Jumala joutui olemaan hiljaa, kun Jeesus kärsi. Jos Jumalalla on hiukankaan inhimmillisiä piirteitä tai tunteita (kuten Raamatussa sanotaan olevan), Hänen tuskaansa voi vain kuvitelle, kun Hän antoi ainoan Poikansa kärsiä kidutuskuoleman.
Jotta me emme joutuisi kadotukseen. Jotta me emme hukkuisi vaan saisimme Valon osaksemme jo tässä elämässä. Tämän takia Jeesus kärsi, jottei meidän tarvitsisi samoin enää kärsiä.

Apostoli35 kirjoitti:

Mielenkiintoinen Jumala-kuva. Etkö siis haluaisi elää täällä maailmassa, koska tämä on se "tulipalo" jossa elämme. Oletko katkera Aatamille, koska hän aiheutti sen, että elämme kuten elämme? Tai siis fyysinen olemuksemme (koko luomakunnan fyysinen olemus) on katoava, koska ihminen ei totellut Jumalaa? Kuvauksesi on toisaalta osuva, oikeastaan hauska! Koko homma onkin Jumalan luoma komedia, hänen omasta kömmähdyksestään johtuen...heh!

"rakkaudella on ihmeellinen sivuvaikutus aiheuttaa kärsimystä, jos kohde esim. menehtyy tulipalossa. "

Tarkoitatko lapsen menehtymistä tulipalossa? Että Jumala aiheuttaa ihmiselle sellaista kärsimystä? Siksikö et pysty pitämään Jumalaa rakastavana Isänä? Ymmärrän. Joskus se onkin vaikeaa, uskovallekin.
Kärsimyksen edessä ei voi olla muuta kuin hiljaa ja kunnioittaa kärsimyksessä elävää. Läsnä oleminen ja pienet asiat ovat tärkeitä. Kärsimyksen syyn pohtiminen tai esittäminen on ajattelematonta.

Jumala joutui olemaan hiljaa, kun Jeesus kärsi. Jos Jumalalla on hiukankaan inhimmillisiä piirteitä tai tunteita (kuten Raamatussa sanotaan olevan), Hänen tuskaansa voi vain kuvitelle, kun Hän antoi ainoan Poikansa kärsiä kidutuskuoleman.
Jotta me emme joutuisi kadotukseen. Jotta me emme hukkuisi vaan saisimme Valon osaksemme jo tässä elämässä. Tämän takia Jeesus kärsi, jottei meidän tarvitsisi samoin enää kärsiä.

rx räyhän kuupassa?

Nassen kirjoitti:

rx räyhän kuupassa?

ymmärrä sinua lainkaan? Etkö tosiaankaan osaa muuta kommentoida kuin heitellä herjaavia kommentteja tai alapäätekstiä? Onko sinun päätarkoituksesi saada uskovat joko suuttumaan tai itkemään ilkeytesi takia? Etkö sinä lainkaan ymmärrä, että kiroilusi, haistattelusi, haukkumisesi ei tunnu mukavalle kenestäkään? Ei minusta ainakaan.

Miksi ilkeä? Ja ivallinen?

Apostoli35 kirjoitti:

ymmärrä sinua lainkaan? Etkö tosiaankaan osaa muuta kommentoida kuin heitellä herjaavia kommentteja tai alapäätekstiä? Onko sinun päätarkoituksesi saada uskovat joko suuttumaan tai itkemään ilkeytesi takia? Etkö sinä lainkaan ymmärrä, että kiroilusi, haistattelusi, haukkumisesi ei tunnu mukavalle kenestäkään? Ei minusta ainakaan.

Miksi ilkeä? Ja ivallinen?

tulee tällainen vastaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000013581564

niin heräähän siitä epäilys että ei pelata ns. täydellä pakalla.

Jos et itse ymmärrä tätä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000013581564
niin pyydä jotain vierasta lukemaan se ja kommentoimaan.

Nasse kirjoitti:

tulee tällainen vastaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000013581564

niin heräähän siitä epäilys että ei pelata ns. täydellä pakalla.

Jos et itse ymmärrä tätä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000013581564
niin pyydä jotain vierasta lukemaan se ja kommentoimaan.

Jotta voisin oppia?
Mitä sinulle edustaa täydellä pakalla pelaaminen?
Mihin sinä perustat elämäsi, mitä vasten sinun tikapuusi nojaavat? Ja miksi olit laittanut vastaukseni kahteen kertaa luettavakseni. Kyllä minä tiedän mitä olen kirjoittanut.

Miten määrittelet fiksun kirjoituksen? Kerro edes mielipiteesi? Olisi kyllä oikeasti mielenkiintoista tavata livenä.

Apostoli35 kirjoitti:

Mielenkiintoinen Jumala-kuva. Etkö siis haluaisi elää täällä maailmassa, koska tämä on se "tulipalo" jossa elämme. Oletko katkera Aatamille, koska hän aiheutti sen, että elämme kuten elämme? Tai siis fyysinen olemuksemme (koko luomakunnan fyysinen olemus) on katoava, koska ihminen ei totellut Jumalaa? Kuvauksesi on toisaalta osuva, oikeastaan hauska! Koko homma onkin Jumalan luoma komedia, hänen omasta kömmähdyksestään johtuen...heh!

"rakkaudella on ihmeellinen sivuvaikutus aiheuttaa kärsimystä, jos kohde esim. menehtyy tulipalossa. "

Tarkoitatko lapsen menehtymistä tulipalossa? Että Jumala aiheuttaa ihmiselle sellaista kärsimystä? Siksikö et pysty pitämään Jumalaa rakastavana Isänä? Ymmärrän. Joskus se onkin vaikeaa, uskovallekin.
Kärsimyksen edessä ei voi olla muuta kuin hiljaa ja kunnioittaa kärsimyksessä elävää. Läsnä oleminen ja pienet asiat ovat tärkeitä. Kärsimyksen syyn pohtiminen tai esittäminen on ajattelematonta.

Jumala joutui olemaan hiljaa, kun Jeesus kärsi. Jos Jumalalla on hiukankaan inhimmillisiä piirteitä tai tunteita (kuten Raamatussa sanotaan olevan), Hänen tuskaansa voi vain kuvitelle, kun Hän antoi ainoan Poikansa kärsiä kidutuskuoleman.
Jotta me emme joutuisi kadotukseen. Jotta me emme hukkuisi vaan saisimme Valon osaksemme jo tässä elämässä. Tämän takia Jeesus kärsi, jottei meidän tarvitsisi samoin enää kärsiä.

ikiomaa jumalakuvaa. Keskustelen vain uskisten jumalakuvista sellaisina kuin ne täällä näen.

En ole katkera Aatamille.

Apostoli35 kirjoitti:

Jotta voisin oppia?
Mitä sinulle edustaa täydellä pakalla pelaaminen?
Mihin sinä perustat elämäsi, mitä vasten sinun tikapuusi nojaavat? Ja miksi olit laittanut vastaukseni kahteen kertaa luettavakseni. Kyllä minä tiedän mitä olen kirjoittanut.

Miten määrittelet fiksun kirjoituksen? Kerro edes mielipiteesi? Olisi kyllä oikeasti mielenkiintoista tavata livenä.

ja fiksu Totuus:

Linnunradan jokaisen suuren sivilisaation historia käy läpi kolme selvästi määriteltävää vaihetta: selviytymisen, uteliaisuuden ja sivistyksen vaiheet, jotka tunnetaan myös miten, miksi ja missä -vaiheina.
Ensimmäiselle vaiheelle on luonteenomaista kysyä "Miten saamme syötävää?", toiselle "Miksi me syömme?", ja kolmannelle "Missä syömme lounasta?"
Ruokalista jatkaa edelleen, että Milliways, Maailmanlopun ravintola, on miellyttävä ja sivistynyt vastaus kolmanteen kysymykseen.
Se ei kuitenkaan jatka sanomalla, että vaikka suurelta sivilisaatiolta menee tavallisesti useita tuhansia vuosia näiden vaiheiden läpikäymiseen jotkut pienet sosiaaliset ryhmittymät saattavat paineen alaisina käydä nämä vaiheet läpi äärettömän nopeasti.
"Miten menee?", sanoi Arthur Dent.
"Huonosti", sanoi Ford Prefect.
"Minne me ollaan menossa?", kysyi Trillian.
"En minä tiedä", sanoi Zaphod Beeblebrox.
"Miksi et?", tiukkasi Arthur Dent.

Jos Arthur Dent olisi ollut viiden mailin päässä kovaäänissiiloista hänen viimeinen ajatuksensa olisi ollut, että tämä äänentoistojärjestelmä muistutti kooltaan ja muodoltaan kovasti Manhattania. Siiloista nousevat neutronikaiutintornit kohosivat taivaalle hirvittävinä peittäen näkyvistä plutoniumreaktoreiden rivit ja seismisten vahvistimien rykelmät.

"Olen kuitenkin juuri saanut raportin, jonka mukaan Disaster Arean edustaja on tavannut ympäristönsuojelijat lounasaikaan ja ammuttanut heidät kaikki niin, ettei konsertin tiellä ole enää esteitä..."

"Missä lukee teleport?", Ford Prefect kysyi hiljaa.
"No, ihan tässä näin", Arthur sanoi ja osoitti tummaa laatikkoa ohjaamon nurkassa. "Ihan sanan 'hätämenettely' alapuolella ja sanan 'järjestelmä' yläpuolella ja sanan 'epäkunnossa' vieressä."


Aldebaran hieno on,
Algol myöskin ehdoton,
Betelgeuzen tytöt somat
järjestävät huippulomat
tekemällä mitä vaan
hitaasti tai nopeaan.
Mutta jos osiksi täytyy muuttua
en heihin tahdo puuttua.
Kuka tahtoo, kuka tahtoo
atomeina matkustaa;
jos sinne en pääse kokonaan
jään mieluummin kotiin nukkumaan.
Siriusta kultaiseksi
sanovat ne jotka keksi,
että Taun he haluaa
nähdä ennen kuolemaa.
Minä lähden maailmalle
vaikka miten lavealle.
Mutta jos en pääse yhtenä
anna olla, istun kotona.
Kuka tahtoo, kuka tahtoo
atomeina matkustaa;
jos sinne en pääse kokonaan
jään mieluummin kotiin nukkumaan.


Ja niin edelleen. Toinen suosittu laulu oli paljon lyhyempi:
Teleportista kun kerran
kotiin tultiin laulaen.
Ron vei Megin sydämen
ja minä jalan jonkun herran.

Merkillistä on, eikä kukaan oikein tiedä miten tärkeänä tätä tietoa tulisi pitää, että suunnilleen 85 prosentilla Linnunradan tunnetuista planeetoista, olipa niillä sitten primitiivisiä tai pitkälle kehittyneitä kulttuureita, oli keksitty juoma nimeltä gini jatonix tai ginjatnik tai ginjat o nicks, ja tämän saman foneettisen teeman muunnelmia on ainakin tuhat. Juomat eivät ole ollenkaan samanlaisia, ne vaihtelevat silvovialaisesta chinanto/mnigsista, joka on tavallista vettä hiukan huoneenlämpöä lämpimämpänä tarjoiltuna, gagrakackalaiseen tzinjatonyksiin, joka tappaa lehmän sadan askelen päästä, ja ainoa niille yhteinen tekijä nimien samankaltaisuutta lukuun ottamatta on, että ne kaikki on keksitty ja nimetty ennen kuin kyseiset kulttuurit saivat yhteyden toisiin kulttuureihin.

"Herra kapteeni, sallikaa minun huomauttaa, että olette nyt istunut kylvyssänne yli kolme vuotta?!" Piikin heitettyään numero kaksi käännähti kannoillaan ja harppoi nurkkaan peilin eteen harjoittelemaan pistäviä mulkaisuja.

"Törmäämään?" Ford huusi Arthurille.
"Tuota, niin", kapteeni sanoi. "Niin, luullakseni se on osa kokonaissuunnitelmaa. Siihen oli jokin hirvittävän hyvä syy, jota en nyt juuri jaksa muistaa. Se liittyi jotenkin. Tuota..."
Ford räjähti.
"Te olette hyödyttömiä idiootteja koko joukko!" hän huudahti.
"Ai niin, niinhän se oli", kapteeni säteili. "Sehän se syy olikin."

"Sinäkö hallitset maailmankaikkeutta?" Zaphod kysyi.
Mies hymyili hänelle.
"Minä yritän olla hallitsematta", hän sanoi. "Oletteko te märkiä?"
Zaphod katsahti häneen hämmästyneesti.
"Miten niin märkiä?" hän huudahti. "Eikö muka näytä siltä, että me ollaan märkiä?"
"Kyllä se minusta siltä näyttää", mies sanoi, "mutta se miltä asia teistä tuntuu saattaa olla kokonaan toinen juttu. Jos lämmöllä on mielestänne kuivattava vaikutus teidän on parasta tulla sisään."

"Pää kiinni", Zarniwoop tiuskahti ja juoksi ulos sateeseen. Alusta ei näkynyt missään. Sade piiskasi edelleen liejua. Missään ei näkynyt jälkeäkään aluksen laskeutumispaikasta. Hän huusi sateeseen, kääntyi ja juoksi takaisin mökin luo. Ovi oli lukossa.
Maailmankaikkeuden hallitsija torkkui tuolissaan. Vähän myöhemmin hän taas leikki kynällä ja paperilla ja ilahtui keksiessään kuinka toisella saattoi tehdä jälkiä toiseen. Ulkoa kuului erilaisia ääniä, mutta hän ei tiennyt olivatko ne todellisia vai eivät. Sitten hän jutteli pöydälleen viikon nähdäkseen kuinka se siihen reagoisi.

"Se teidän jumalanne panee omenapuun keskelle puutarhaa ja sanoo, että tehkää te tyypit mitä vaan mutta älkää ihmeessä syökö omenaa. Ja yllätys, yllätys: ne syövät omenaa ja jumala hyppää esiin puskan takaa ja huutaa 'Sainpas teidät kiikkiin!' Ihan samantekevää olisi ollut vaikka eivät olisi syöneetkään sitä."

Linnunrata on tulvillaan ex-praliittimunkkeja, jotka yrittävät lyödä rahoiksi, sillä ajatuskontrollitekniikka, jonka veljeskunta on kehittänyt hartaudenharjoituksensa osaksi on kerta kaikkiaan sensaatiomainen - ja uskomaton määrä munkkeja jättää veljeskunnan heti saatuaan koulutuksensa päätökseen, juuri ennen kuin he tekevät lopullisen lupauksen pysytellä lopun ikäänsä pienessä lukitussa metallilaatikossa.

Hän otti Q-kirjaimen ja heitti sen kaukaiseen likusteripensaaseen, jossa se osui nuoreen kaniiniin. Kaniini ponnahti kauhuissaan esiin eikä pysähtynyt ennen kuin kettu nappasi ja söi sen ja tukehtui yhteen sen luista ja kuoli joen rantaan, josta virta vei sen mukanaan.
Seuraavien viikkojen aikana Ford Prefect nieli ylpeytensä ja tutustui tyttöön, joka Golgafrinchamissa oli ollut henkilöstöjohtaja, ja hän järkyttyi kovin kun tyttö yhtäkkiä kuoli juotuaan vettä suvannosta, jonka ketun ruumis oli saastuttanut. Ainoa minkä tästä opimme on se, ettei koskaan pitäisi heittää Q-kirjainta likusteripensaaseen, vaikka ikävä kyllä se toisinaan on väistämätöntä.

"Olen lukenut sellaisesta planeetasta, jota käytettiin pallona galaksienvälisessä biljardissa. Se pussitettiin suoraan mustaan aukkoon. Kymmenen miljardia ihmistä kuoli."
"Sehän on mielipuolista", Mella sanoi.
"Niin, ja siitä sai vain kolmekymmentä pistettä."

"Mistä kirjasta?"
Arthur piti tauon.
"Linnunradan käsikirjasta liftareille, hän sanoi viimein."
"Mikä se on?"
"Se on vain yksi juttu, jonka minä heitin jokeen tänä iltana. Minusta tuntuu, etten enää välitä siitä", Arthur Dent sanoi.

Joka-aamuinen kauhunhuuto kajahti Arthur Dentin kurkusta kun hän heräsi ja muisti äkkiä missä oli.
Ei siinä mitään, että luola oli kylmä, eikä siinäkään että se oli kostea ja tunkkainen. Hän huusi siksi, että oli keskellä Islingtonia ja seuraava bussi tulisi vasta kahden miljoonan vuoden kuluttua.

Ne jotka syntyvät kuolemattomiksi tietävät vaistomaisesti kuinka suhtautua siihen, mutta Wowbagger ei kuulunut heihin. Itse asiassa hän oli alkanut inhota niitä valaistuneita kusipäitä. Kuolemattomuus oli koitunut hänen osakseen vahingossa, valitettavan onnettomuuden kautta, jonka osatekijöinä olivat irrationaalinen hiukkaskiihdytin, nestepitoinen lounas ja pari kuminauhaa. Onnettomuuden tarkat yksityiskohdat ovat yhdentekeviä, koska kukaan ei ole koskaan onnistunut tuottamaan uudelleen täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa vahinko sattui. Monet ovat yrittäneet, ja heistä on tullut tosi typerän näköisiä, tai kuolleita, tai molempia.

"Onko yhtään sellaista elokuvaa, jota en olisi nähnyt jo kolmeakymmentätuhatta kertaa?"
"Ei."
"Uh."
"Siellä menee Angstia avaruudessa. Sen olet nähnyt vain kolmekymmentäviisituhattaseitsemäntoista kertaa."

"Tulen hulluksi", hän ilmoitti.
"Mainio ajatus", sanoi Ford Prefect ja kömpi alas kiveltä, jolla oli istunut.
Arthurin aivot tekivät voltin ja leuka pari punnerrusta.
"Minäkin rupesin hulluksi joksikin aikaa", Ford sanoi. "Teki tosi terää."

"Kävin Afrikassa", Ford sanoi.
"Niin?"
"Niin."
"Millaista siellä oli?"
"Ja tämäkö on luolasi?" kysyi Ford.

"Olen huomannut kummallisia turbulensseja."
Hän tuijotti kaukaisuuteen sen näköisenä kuin olisi ollut varsin mielissään jos tuuli juuri sillä hetkellä olisi dramaattisesti hulmauttanut hänen hiuksiaan, mutta tuuli puhalsi lehtien kimpussa vähän kauempana heistä.

Arthur nyökkäsi ja rykäisi sitten.
"Onko tässä kysymys jostain vogonioptikosta?" hän kysyi varovaisesti, "vai mitä sinä oikein höpiset?"
"Pyörteistä aika-avaruusjatkumossa", sanoi Ford.
"Aa", Arthur nyökkäsi, "ai niistä. Ai niitä on sielläkin?" Hän tunki kätensä aamutakin taskuihin ja katseli tietäväisen näköisenä kaukaisuuteen.

"Mikä se oli?" sihahti Arthur.
"Jokin punainen", sihisi Ford vastaukseksi.
"Missä me ollaan?"
"Jollakin vihreällä."
"Muotoja", Arthur mutisi, "nyt kaivattaisiin muotoja."
--
"Onko tämä teidän sohvanne?" ääni sanoi.
"Mikä se oli?" Ford kuiskasi.
Arthur katsoi ylös.
"Jokin sininen", hän vastasi.
"Minkä muotoinen?" kysyi Ford.
Arthur katsoi uudestaan.
"Se on ihan poliisin muotoinen", hän supatti Fordille otsa syvissä rypyissä.

"Eikö olekin mielenkiintoista?" sanoi ilmestys, joka vapisi Arthurin nenän edessä, vaikka luultavasti asia oli niin, että Arthurin katse vapisi ilmestykseen osuessaan. Hänen suunsakin vapisi.
"M...m...m...m..." sanoi hänen suunsa.
"Teidän joukkueenne taisi juuri voittaa", ilmestys sanoi.
"M...m...m...m..." Arthur toisti ja korosti jokaista vavahdusta tökkäämällä Ford Prefectiä selkään.

Ford hyräili jotakin. Se oli yksi ainoa toistuva sävel. Hän toivoi, että joku kysyisi mitä hän hyräili, mutta kukaan ei kysynyt. Jos joku olisi kysynyt, hän olisi sanonut hyräilevänsä Noel Cowardin laulun Hulluna tuohon poikaan ensimmäistä säettä yhä uudestaan ja uudestaan. Sitten hänelle olisi huomautettu, että hän lauloi vain yhtä säveltä, johon hän olisi vastannut, että ilmiselvistä syistä hän oli jättänyt "tuohon poikaan" osan pois. Häntä harmitti, ettei kukaan kysynyt.

"Hän sanoi, että tavataan aluksella", Arthur sanoi.
"Mitä berzkvarkkia se vanha hölmö aikoo?" Ford räjähti.
"Aikoo tavata meidät aluksellaan parin minuutin päästä", Arthur sanoi kohauttaen olkapäitään tavalla, joka osoitti täydellistä ajattelusta luopumista.

Aavemaiset mutta samalla väkivaltaiset hahmot, joiden saattoi erottaa liikkuvan paksun savupilven seassa, näyttivät esittävän merkillisiä parodioita krikettilyönneistä. Erona oli vain se, että pallot joita he mailallaan iskivät räjähtivät maahan osuessaan. Heti ensimmäinen räjähdys oli hälventänyt Arthurin epäilyn siitä, että kyseessä oli australialaisten margariininvalmistajien mainoskikka.

Apostoli35 kirjoitti:

"Helvetti olisi epäoikeudenmukainen paikka, siksi en sen olemassaoloon myöskään usko(en voisi /haluaisi uskoa epäoikeudenmukaiseen Jumalaan)."

Epäoikeudenmukainen Jumala ei antaisi mahdollisuutta. Ajatus siitä, että voisi joutua helvettiin tuntuu tietenkin epämukavalta, suorastaan inhottavalta. Eräs saarnamies sanoi kerran, ettei hän näe helvettiä tulipätsinä tai sellaisena kuin me ihmiset sen kuvittelemme, vaikka raamatussa se on niin kuvattu. Tulihan symboloi myös polttavaa tunnetta "Tuska raastoi rintaani kuin tuli" tai positiivisella tavalla:"Rakkaus poltti kuin tuli!" Minulle helvetti on enemmänkin olotila kuin paikka, eli sen on ikuinen ero Jumalasta, rakkaudesta ja armosta.

Mitä oikeudenmukaisuutta edustaisi sellainen Jumala, joka päästäisi kaikki taivaaseen? Kun katsoo nykymaailmaa ja kaikkia sotarikollisia, pedofiilejä (kirkonkin piirissä), raiskaajia, murhaajia, jotka eivät koskaan kadu tekosiaan, eivätkä muuta tapojaan, pitäisikö heidänkin päästä taivaaseeen?

"Jos päätän olla uskomatta Jumalaan, se ei saisi tehdä minusta eriarvoista kristittyjen näkökulmasta."

Miksi sinun siis pitäisi päästä taivaaseen, jos et usko siihen? Tai siis miksi haluaisit päästä sinne?

Mehän emme tietenkään tiedä varmaksi mitä viimeisen henkäyksen jälkeen tapahtuu ja miten Jumala suhtautuu esim. poljettuun, hyljeksittyyn, hakattuun jne. epätoivoiseen ihmiseen, joka päättää itse päivänsä, kun ei enää mitään muuta keinoa löydä oloonsa, eikä kuitenkaan ole ottanut Jeesusta Vapahtajakseen. Jumala olisi aika armoton, jos tällaisen tuomitsisi kadotukseen, mutta päätöshän ei ole meidän käsissämme. Jumala voi myös yllättää, kuten Hän teki ristillä ryövärille. Ja..... Jumalan tunti voi olla meidän sekuntimme.... Eli emme tiedä mikä aika Jumalan aika on, koska Häntä ei koske meidän aikamme. Viimeinen sekunti voikin olla Jumalan vuosi. Narnia-kirjassahan (Velho ja Leijona) päähenkilöt viettivät Jumalan valtakunnassa aikuisuuteen kestävän tovin, mutta maailmassa oli kulunut vasta hetki. Pelastus siis voi tulla tässä ajassa aivan viime hetkelläkin, mutta kuka ottaa sen riskin?

Näkisin, että inhimmillisessä mielessä kaikki ihmiset ovatkin samanarvoisia. Veljeni ei ole uskossa, eikä muukaan perhe, vaimoani lukuunottamatta. Pidänkö veljeäni eriarvoisena? En, hän on edelleen veljeni ja hyvin arvokas. Suurin osa ystävistäni koostuu ei-uskovista.
Näkevätkö kaikki ihmiset sinua muutenkaan samanarvoisena kanssaan? Maallinen omaisuus, työ, koulutus, sukupuoli, ihonväri, etninen tausta, jakavat mielestäni enemmän ihmisiä eri arvoiseen kohteluun kuin se, että onko joku kristitty vai ei.

Kristitty=syntinsä tunnustanut ja anteeksi saanut kurja, ei sen kummempi. Millaista ylpeyttä tämän pitäisi aiheuttaa? Kiitollisuutta enemmänkin! Se unohtuu uskovilta usein.Moni pitää köyhiä , työttömiä, juoppoja, narkomaaneja vähemmän arvokkaina vaikka he eivät sitä ole. Rikollinenkin on samanarvoinen kuin ei-rikollinen. Ihmisarvo on sama, siksi Jumalakaan ei katso ihmiseen, vaan sydämeen ja ihmisen tekoihin. Eli, ei pidä vihata syntistä ihmistä, vaan syntejä. Siinä on aikamoinen ero. Ihmistä pitäisi pystyä rakastamaan , oli hän millainen tahansa. Kristitty joka pitää sinua "huonompana ihmisenä" tekee siis syntiä, koska ei kykene rakastamaan sinua ihmisenä, sellaisena kuin olet.

"Ja jotkut ihmiset ovat niin nuhteettomia koko elämänsä ajan, että heidän tuskin tarvitsee parantaa tapojaan. "

Tässäpä puhutaan vain näkyvistä tavoista. Pystyykö kukaan olemaan niin täydellinen, ettei tekisi koskaan mitään väärää tai synniksi luokiteltavaa? Tämän takiahan Jeesus käski sitä heittämään ensimmäisen kiven, joka ei ole koskaan syntiä tehnyt ja ympärillä oli ns. nuhteettomia miehiä...

Jos ajattelet nuhteettomuutta synnittömyytenä, sitä voisi kuvailla koskemattomana hankena. Yksikin pieni nokihippunen likaa sen. Taivas on se puhdas hanki, eikä sinne voi viedä likaa, eli syntiä. Taivas on absoluuttinen rakkaus, puhtaus ja ainoa tapa pestä se lika pois on Jeesuksen sovitus veri. Sen kautta taivaan portilla jokainen on puhdas synnistä, jos on antanut syntinsä Jeesuksen kannettavaksi. Taivaaseen ei voi viedä syntiä, silloin se ei olisi Taivas. Silloin se olisi kuten tämä missä nyt elämme.

Onko tämä maailma oikeudenmukainen? Sanoit, ettet usko helvettiin, koska se olisi paikkana epäoikeudenmukainen? Uskotko tähän maailmaan?

"Onnellinen ihminen ei tee tietoisesti pahaa. Siksi myös ensiarvoisen tärkeää on rakastaa itseään. Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa muita. Kun rakastaa muita, he oppivat rakastamaan itseään..."

Tämän allekirjoitan täysin, mutta miten määrittelet onnellisen ihmisen? Joku voi olla hyvinkin onnellinen maallisesta omaisuudesta, jonka on kerännyt polkemalla köyhiä....

"Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa muita. Kun rakastaa muita, he oppivat rakastamaan itseään..."

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Totta.

En minäkään uskontoa tarvitse parannuksen tekoon, vaan elävää, persoonallista Jumalaa, Jeesusta Kristusta, joka Pyhän Henkensä kautta muuttaa ihmistä, jos ihminen antaa siihen luvan. Parannus tapahtuu siis antamalla elämänsä Jeesuksen hoitoon, Jumala määrää suunnan ja ihminen itse ottaa askeleet... Jumala siis tekee sen jälkeen ihmisessä sitä muutostyötä parannuksen suuntaan, nuhteettomampaan elämään, mutta tämä muutos kestää koko maanpäällisen ajan.

"Kun katsoo nykymaailmaa ja kaikkia sotarikollisia, pedofiilejä (kirkonkin piirissä), raiskaajia, murhaajia, jotka eivät koskaan kadu tekosiaan, eivätkä muuta tapojaan, pitäisikö heidänkin päästä taivaaseeen?"

Jollain ihmisellä saattaa olla puutteellinen kyky tajuta mikä on oikein ja väärin. Toisin sanoen empatiakyky puuttuu täysin. Mielestäni tällainen ihminen ei ole vastuussa teoistaan. Ei kaikilla soi omatunto samalla tavoin kuin "normaalilla" ihmisellä. Oikeudenmukainen Jumala ei sallisi empaattisesti vammaisten ihmisten olemassaolon.

"Miksi sinun siis pitäisi päästä taivaaseen, jos et usko siihen? Tai siis miksi haluaisit päästä sinne?"

Kuoleman jälkeen ei pitäisi kenenkään PÄÄSTÄ eikä JOUTUA mihinkään. Kaikki tasa-arvoisesti tiedottomia kuolemansa jälkeen.

"Näkevätkö kaikki ihmiset sinua muutenkaan samanarvoisena kanssaan? Maallinen omaisuus, työ, koulutus, sukupuoli, ihonväri, etninen tausta, jakavat mielestäni enemmän ihmisiä eri arvoiseen kohteluun kuin se, että onko joku kristitty vai ei."

Toivon että näkisivät. Näissä on se vissi ero, että taivas on eriarvoinen paikka suhteessa helvettiin. Janan kaksi ääripäätä. Ominaisuudet kuten sukupuoli, etninen tausta, maallinen omaisuus tekevät meistä erilaisia suhteessa toisiimme, mutta toivon mukaan ei eriarvoisia.

Arvo on jonkinlainen illuusio, harhakäsitys. Jos minä näkisin itseni vahvempana ihmisenä kuin sinä, koska minun ei tarvitse uskoa Jumalaan ollakseni onnellinen, olisin väärässä. Se, että minä en usko Jumalaan ja sinä uskot tekee meistä erilaisia, mutta ei missään suhteessa eriarvoisia. Uskonto ei saisi eriarvoistaa ketään. Tässä me olemme varmaan samaa mieltä.

"Pystyykö kukaan olemaan niin täydellinen, ettei tekisi koskaan mitään väärää tai synniksi luokiteltavaa?"

Varmaan vaatisi jonkinlaista egon täydellistä luopumista ja tietoa siitä, mitkä teot aiheuttavat kärsimystä.

Minulla on se käsitys että ihminen ei voi tehdä hyviä tekoja, vaan ainoastaan välttää vääriä tekoja, koska hyvillä teoillakin saattaa olla väärät seuraukset. Jos kaikki esimerkiksi luopuisivat maallisesta omaisuudestaan, omaisuus vain vaihtaisi omistajaa, tai ei olisi ketään joka ottaisi vastaan omaisuuttasi.

"Onko tämä maailma oikeudenmukainen? Sanoit, ettet usko helvettiin, koska se olisi paikkana epäoikeudenmukainen? Uskotko tähän maailmaan?"

Uskon, että maailmasta ennen pitkää tulee oikeudenmukainen paikka. Tämä taas vaatisi eriarvoisuus-ajatuksen täydellistä hylkäämistä. Olen naiivi idealisti :)

Nasse kirjoitti:

ja fiksu Totuus:

Linnunradan jokaisen suuren sivilisaation historia käy läpi kolme selvästi määriteltävää vaihetta: selviytymisen, uteliaisuuden ja sivistyksen vaiheet, jotka tunnetaan myös miten, miksi ja missä -vaiheina.
Ensimmäiselle vaiheelle on luonteenomaista kysyä "Miten saamme syötävää?", toiselle "Miksi me syömme?", ja kolmannelle "Missä syömme lounasta?"
Ruokalista jatkaa edelleen, että Milliways, Maailmanlopun ravintola, on miellyttävä ja sivistynyt vastaus kolmanteen kysymykseen.
Se ei kuitenkaan jatka sanomalla, että vaikka suurelta sivilisaatiolta menee tavallisesti useita tuhansia vuosia näiden vaiheiden läpikäymiseen jotkut pienet sosiaaliset ryhmittymät saattavat paineen alaisina käydä nämä vaiheet läpi äärettömän nopeasti.
"Miten menee?", sanoi Arthur Dent.
"Huonosti", sanoi Ford Prefect.
"Minne me ollaan menossa?", kysyi Trillian.
"En minä tiedä", sanoi Zaphod Beeblebrox.
"Miksi et?", tiukkasi Arthur Dent.

Jos Arthur Dent olisi ollut viiden mailin päässä kovaäänissiiloista hänen viimeinen ajatuksensa olisi ollut, että tämä äänentoistojärjestelmä muistutti kooltaan ja muodoltaan kovasti Manhattania. Siiloista nousevat neutronikaiutintornit kohosivat taivaalle hirvittävinä peittäen näkyvistä plutoniumreaktoreiden rivit ja seismisten vahvistimien rykelmät.

"Olen kuitenkin juuri saanut raportin, jonka mukaan Disaster Arean edustaja on tavannut ympäristönsuojelijat lounasaikaan ja ammuttanut heidät kaikki niin, ettei konsertin tiellä ole enää esteitä..."

"Missä lukee teleport?", Ford Prefect kysyi hiljaa.
"No, ihan tässä näin", Arthur sanoi ja osoitti tummaa laatikkoa ohjaamon nurkassa. "Ihan sanan 'hätämenettely' alapuolella ja sanan 'järjestelmä' yläpuolella ja sanan 'epäkunnossa' vieressä."


Aldebaran hieno on,
Algol myöskin ehdoton,
Betelgeuzen tytöt somat
järjestävät huippulomat
tekemällä mitä vaan
hitaasti tai nopeaan.
Mutta jos osiksi täytyy muuttua
en heihin tahdo puuttua.
Kuka tahtoo, kuka tahtoo
atomeina matkustaa;
jos sinne en pääse kokonaan
jään mieluummin kotiin nukkumaan.
Siriusta kultaiseksi
sanovat ne jotka keksi,
että Taun he haluaa
nähdä ennen kuolemaa.
Minä lähden maailmalle
vaikka miten lavealle.
Mutta jos en pääse yhtenä
anna olla, istun kotona.
Kuka tahtoo, kuka tahtoo
atomeina matkustaa;
jos sinne en pääse kokonaan
jään mieluummin kotiin nukkumaan.


Ja niin edelleen. Toinen suosittu laulu oli paljon lyhyempi:
Teleportista kun kerran
kotiin tultiin laulaen.
Ron vei Megin sydämen
ja minä jalan jonkun herran.

Merkillistä on, eikä kukaan oikein tiedä miten tärkeänä tätä tietoa tulisi pitää, että suunnilleen 85 prosentilla Linnunradan tunnetuista planeetoista, olipa niillä sitten primitiivisiä tai pitkälle kehittyneitä kulttuureita, oli keksitty juoma nimeltä gini jatonix tai ginjatnik tai ginjat o nicks, ja tämän saman foneettisen teeman muunnelmia on ainakin tuhat. Juomat eivät ole ollenkaan samanlaisia, ne vaihtelevat silvovialaisesta chinanto/mnigsista, joka on tavallista vettä hiukan huoneenlämpöä lämpimämpänä tarjoiltuna, gagrakackalaiseen tzinjatonyksiin, joka tappaa lehmän sadan askelen päästä, ja ainoa niille yhteinen tekijä nimien samankaltaisuutta lukuun ottamatta on, että ne kaikki on keksitty ja nimetty ennen kuin kyseiset kulttuurit saivat yhteyden toisiin kulttuureihin.

"Herra kapteeni, sallikaa minun huomauttaa, että olette nyt istunut kylvyssänne yli kolme vuotta?!" Piikin heitettyään numero kaksi käännähti kannoillaan ja harppoi nurkkaan peilin eteen harjoittelemaan pistäviä mulkaisuja.

"Törmäämään?" Ford huusi Arthurille.
"Tuota, niin", kapteeni sanoi. "Niin, luullakseni se on osa kokonaissuunnitelmaa. Siihen oli jokin hirvittävän hyvä syy, jota en nyt juuri jaksa muistaa. Se liittyi jotenkin. Tuota..."
Ford räjähti.
"Te olette hyödyttömiä idiootteja koko joukko!" hän huudahti.
"Ai niin, niinhän se oli", kapteeni säteili. "Sehän se syy olikin."

"Sinäkö hallitset maailmankaikkeutta?" Zaphod kysyi.
Mies hymyili hänelle.
"Minä yritän olla hallitsematta", hän sanoi. "Oletteko te märkiä?"
Zaphod katsahti häneen hämmästyneesti.
"Miten niin märkiä?" hän huudahti. "Eikö muka näytä siltä, että me ollaan märkiä?"
"Kyllä se minusta siltä näyttää", mies sanoi, "mutta se miltä asia teistä tuntuu saattaa olla kokonaan toinen juttu. Jos lämmöllä on mielestänne kuivattava vaikutus teidän on parasta tulla sisään."

"Pää kiinni", Zarniwoop tiuskahti ja juoksi ulos sateeseen. Alusta ei näkynyt missään. Sade piiskasi edelleen liejua. Missään ei näkynyt jälkeäkään aluksen laskeutumispaikasta. Hän huusi sateeseen, kääntyi ja juoksi takaisin mökin luo. Ovi oli lukossa.
Maailmankaikkeuden hallitsija torkkui tuolissaan. Vähän myöhemmin hän taas leikki kynällä ja paperilla ja ilahtui keksiessään kuinka toisella saattoi tehdä jälkiä toiseen. Ulkoa kuului erilaisia ääniä, mutta hän ei tiennyt olivatko ne todellisia vai eivät. Sitten hän jutteli pöydälleen viikon nähdäkseen kuinka se siihen reagoisi.

"Se teidän jumalanne panee omenapuun keskelle puutarhaa ja sanoo, että tehkää te tyypit mitä vaan mutta älkää ihmeessä syökö omenaa. Ja yllätys, yllätys: ne syövät omenaa ja jumala hyppää esiin puskan takaa ja huutaa 'Sainpas teidät kiikkiin!' Ihan samantekevää olisi ollut vaikka eivät olisi syöneetkään sitä."

Linnunrata on tulvillaan ex-praliittimunkkeja, jotka yrittävät lyödä rahoiksi, sillä ajatuskontrollitekniikka, jonka veljeskunta on kehittänyt hartaudenharjoituksensa osaksi on kerta kaikkiaan sensaatiomainen - ja uskomaton määrä munkkeja jättää veljeskunnan heti saatuaan koulutuksensa päätökseen, juuri ennen kuin he tekevät lopullisen lupauksen pysytellä lopun ikäänsä pienessä lukitussa metallilaatikossa.

Hän otti Q-kirjaimen ja heitti sen kaukaiseen likusteripensaaseen, jossa se osui nuoreen kaniiniin. Kaniini ponnahti kauhuissaan esiin eikä pysähtynyt ennen kuin kettu nappasi ja söi sen ja tukehtui yhteen sen luista ja kuoli joen rantaan, josta virta vei sen mukanaan.
Seuraavien viikkojen aikana Ford Prefect nieli ylpeytensä ja tutustui tyttöön, joka Golgafrinchamissa oli ollut henkilöstöjohtaja, ja hän järkyttyi kovin kun tyttö yhtäkkiä kuoli juotuaan vettä suvannosta, jonka ketun ruumis oli saastuttanut. Ainoa minkä tästä opimme on se, ettei koskaan pitäisi heittää Q-kirjainta likusteripensaaseen, vaikka ikävä kyllä se toisinaan on väistämätöntä.

"Olen lukenut sellaisesta planeetasta, jota käytettiin pallona galaksienvälisessä biljardissa. Se pussitettiin suoraan mustaan aukkoon. Kymmenen miljardia ihmistä kuoli."
"Sehän on mielipuolista", Mella sanoi.
"Niin, ja siitä sai vain kolmekymmentä pistettä."

"Mistä kirjasta?"
Arthur piti tauon.
"Linnunradan käsikirjasta liftareille, hän sanoi viimein."
"Mikä se on?"
"Se on vain yksi juttu, jonka minä heitin jokeen tänä iltana. Minusta tuntuu, etten enää välitä siitä", Arthur Dent sanoi.

Joka-aamuinen kauhunhuuto kajahti Arthur Dentin kurkusta kun hän heräsi ja muisti äkkiä missä oli.
Ei siinä mitään, että luola oli kylmä, eikä siinäkään että se oli kostea ja tunkkainen. Hän huusi siksi, että oli keskellä Islingtonia ja seuraava bussi tulisi vasta kahden miljoonan vuoden kuluttua.

Ne jotka syntyvät kuolemattomiksi tietävät vaistomaisesti kuinka suhtautua siihen, mutta Wowbagger ei kuulunut heihin. Itse asiassa hän oli alkanut inhota niitä valaistuneita kusipäitä. Kuolemattomuus oli koitunut hänen osakseen vahingossa, valitettavan onnettomuuden kautta, jonka osatekijöinä olivat irrationaalinen hiukkaskiihdytin, nestepitoinen lounas ja pari kuminauhaa. Onnettomuuden tarkat yksityiskohdat ovat yhdentekeviä, koska kukaan ei ole koskaan onnistunut tuottamaan uudelleen täsmälleen samanlaista tilannetta, jossa vahinko sattui. Monet ovat yrittäneet, ja heistä on tullut tosi typerän näköisiä, tai kuolleita, tai molempia.

"Onko yhtään sellaista elokuvaa, jota en olisi nähnyt jo kolmeakymmentätuhatta kertaa?"
"Ei."
"Uh."
"Siellä menee Angstia avaruudessa. Sen olet nähnyt vain kolmekymmentäviisituhattaseitsemäntoista kertaa."

"Tulen hulluksi", hän ilmoitti.
"Mainio ajatus", sanoi Ford Prefect ja kömpi alas kiveltä, jolla oli istunut.
Arthurin aivot tekivät voltin ja leuka pari punnerrusta.
"Minäkin rupesin hulluksi joksikin aikaa", Ford sanoi. "Teki tosi terää."

"Kävin Afrikassa", Ford sanoi.
"Niin?"
"Niin."
"Millaista siellä oli?"
"Ja tämäkö on luolasi?" kysyi Ford.

"Olen huomannut kummallisia turbulensseja."
Hän tuijotti kaukaisuuteen sen näköisenä kuin olisi ollut varsin mielissään jos tuuli juuri sillä hetkellä olisi dramaattisesti hulmauttanut hänen hiuksiaan, mutta tuuli puhalsi lehtien kimpussa vähän kauempana heistä.

Arthur nyökkäsi ja rykäisi sitten.
"Onko tässä kysymys jostain vogonioptikosta?" hän kysyi varovaisesti, "vai mitä sinä oikein höpiset?"
"Pyörteistä aika-avaruusjatkumossa", sanoi Ford.
"Aa", Arthur nyökkäsi, "ai niistä. Ai niitä on sielläkin?" Hän tunki kätensä aamutakin taskuihin ja katseli tietäväisen näköisenä kaukaisuuteen.

"Mikä se oli?" sihahti Arthur.
"Jokin punainen", sihisi Ford vastaukseksi.
"Missä me ollaan?"
"Jollakin vihreällä."
"Muotoja", Arthur mutisi, "nyt kaivattaisiin muotoja."
--
"Onko tämä teidän sohvanne?" ääni sanoi.
"Mikä se oli?" Ford kuiskasi.
Arthur katsoi ylös.
"Jokin sininen", hän vastasi.
"Minkä muotoinen?" kysyi Ford.
Arthur katsoi uudestaan.
"Se on ihan poliisin muotoinen", hän supatti Fordille otsa syvissä rypyissä.

"Eikö olekin mielenkiintoista?" sanoi ilmestys, joka vapisi Arthurin nenän edessä, vaikka luultavasti asia oli niin, että Arthurin katse vapisi ilmestykseen osuessaan. Hänen suunsakin vapisi.
"M...m...m...m..." sanoi hänen suunsa.
"Teidän joukkueenne taisi juuri voittaa", ilmestys sanoi.
"M...m...m...m..." Arthur toisti ja korosti jokaista vavahdusta tökkäämällä Ford Prefectiä selkään.

Ford hyräili jotakin. Se oli yksi ainoa toistuva sävel. Hän toivoi, että joku kysyisi mitä hän hyräili, mutta kukaan ei kysynyt. Jos joku olisi kysynyt, hän olisi sanonut hyräilevänsä Noel Cowardin laulun Hulluna tuohon poikaan ensimmäistä säettä yhä uudestaan ja uudestaan. Sitten hänelle olisi huomautettu, että hän lauloi vain yhtä säveltä, johon hän olisi vastannut, että ilmiselvistä syistä hän oli jättänyt "tuohon poikaan" osan pois. Häntä harmitti, ettei kukaan kysynyt.

"Hän sanoi, että tavataan aluksella", Arthur sanoi.
"Mitä berzkvarkkia se vanha hölmö aikoo?" Ford räjähti.
"Aikoo tavata meidät aluksellaan parin minuutin päästä", Arthur sanoi kohauttaen olkapäitään tavalla, joka osoitti täydellistä ajattelusta luopumista.

Aavemaiset mutta samalla väkivaltaiset hahmot, joiden saattoi erottaa liikkuvan paksun savupilven seassa, näyttivät esittävän merkillisiä parodioita krikettilyönneistä. Erona oli vain se, että pallot joita he mailallaan iskivät räjähtivät maahan osuessaan. Heti ensimmäinen räjähdys oli hälventänyt Arthurin epäilyn siitä, että kyseessä oli australialaisten margariininvalmistajien mainoskikka.

Vastauksestasi. Mukavaa päivänjatkoa!

Haen ehkä enemmän rauhaisaa rinnakkaiseloa -jonkinlaista osviittaa ja vinkkejä uskiksille, miten voisimme elää samalla pallolla. Se on selvää että nykymuodossaan kristinusko tulee itse hävittämään itsensä, jotain muutosta on pakko tulla..ja vielä melko nopeasti. Sinänsä hauskaa että uskikset eivät halua itse muuttaa mitään, vaan luottavat siihen että jumala puuttuu peliin. (Jos jumala tosiaan puuttuisi peliin, hän varmaan olisi jo ilmestynyt ja huutaisi kurkku suorana että lopettakaa se riitely, alkuperäinen tarkoitushan oli saattaa kaikki ihmiset elämään sulassa sovussa keskenään..)

hattiwatti kirjoitti:

Haen ehkä enemmän rauhaisaa rinnakkaiseloa -jonkinlaista osviittaa ja vinkkejä uskiksille, miten voisimme elää samalla pallolla. Se on selvää että nykymuodossaan kristinusko tulee itse hävittämään itsensä, jotain muutosta on pakko tulla..ja vielä melko nopeasti. Sinänsä hauskaa että uskikset eivät halua itse muuttaa mitään, vaan luottavat siihen että jumala puuttuu peliin. (Jos jumala tosiaan puuttuisi peliin, hän varmaan olisi jo ilmestynyt ja huutaisi kurkku suorana että lopettakaa se riitely, alkuperäinen tarkoitushan oli saattaa kaikki ihmiset elämään sulassa sovussa keskenään..)

Se on selvää että nykymuodossaan kristinusko tulee itse hävittämään itsensä,////
eiko 2000v historia ole sinulle riittava vakuus, siita etta krs.usko ei tule haviamaan edes toisena 2000
v aikana..jos maapalli pysyy pystyssa....?

l-h kirjoitti:

Se on selvää että nykymuodossaan kristinusko tulee itse hävittämään itsensä,////
eiko 2000v historia ole sinulle riittava vakuus, siita etta krs.usko ei tule haviamaan edes toisena 2000
v aikana..jos maapalli pysyy pystyssa....?

Ei todellakaan. Nuo ensimmäiset 2000 vuotta olivat lämmittelyä. Etkö huomaa että maailma ympärilläsi muuttuu koko ajan kiihtyvää tahtia ? Ja se muutoksen vauhti kiihtyy kiihtymistään. Sellainen muutos mikä ennen kesti vuosisatoja, saattaa tulevaisuudessa tapahtua muutamassa vuodessa.
Kaikkien pitää muuttua jollain tavalla mukana, tai he "tipahtavat kyydistä". Kristinusko kun on jääräpäisten usko, on todennäköistä että se ei tule muuttumaan, ja siten jää pikkuhiljaa unholaan. Taikka sitten krisset odottavat että jumala tulee puuttumaan peliin, heh. Se olisi kiva nähdä..

Kristinuskon häviämiseen tulee vaikuttamaan myös se seikka, että jossain vaiheessa ihmiskunta huomaa tapelleensa tarpeeksi, ja silloin kaikki suvaitsemattomuutta aiheuttavat opit tullaan kieltämään.

hattiwatti kirjoitti:

Ei todellakaan. Nuo ensimmäiset 2000 vuotta olivat lämmittelyä. Etkö huomaa että maailma ympärilläsi muuttuu koko ajan kiihtyvää tahtia ? Ja se muutoksen vauhti kiihtyy kiihtymistään. Sellainen muutos mikä ennen kesti vuosisatoja, saattaa tulevaisuudessa tapahtua muutamassa vuodessa.
Kaikkien pitää muuttua jollain tavalla mukana, tai he "tipahtavat kyydistä". Kristinusko kun on jääräpäisten usko, on todennäköistä että se ei tule muuttumaan, ja siten jää pikkuhiljaa unholaan. Taikka sitten krisset odottavat että jumala tulee puuttumaan peliin, heh. Se olisi kiva nähdä..

Kristinuskon häviämiseen tulee vaikuttamaan myös se seikka, että jossain vaiheessa ihmiskunta huomaa tapelleensa tarpeeksi, ja silloin kaikki suvaitsemattomuutta aiheuttavat opit tullaan kieltämään.

tanaan ja huomenna...jotenka jos odotat muutosta..
odottelusi on turhaa ajan haaskausta.
ja oletko varma etta se ei ole sina ,joka on "tipahtanut kyydistä".
kerkiat viela 'kelkkaan' jos muutat suuntaasi...
kelpaako kyyti..

l-h kirjoitti:

tanaan ja huomenna...jotenka jos odotat muutosta..
odottelusi on turhaa ajan haaskausta.
ja oletko varma etta se ei ole sina ,joka on "tipahtanut kyydistä".
kerkiat viela 'kelkkaan' jos muutat suuntaasi...
kelpaako kyyti..

Ei, en odota muutosta. Minulla on hyvä olla juuri tässä näin, nyt. Jos alan odottelemaan muutosta, en osaa nauttia täysin rinnoin nykyhetkestä.

Mutta siitä muutoksesta...jos tutkit mitä on tapahtunut vuosina 0-1900, ja vertaa niitä vaikka viimeiseen sataan vuoteen niin ehkä alat sinäkin ymmärtämään että maailma tosiaan muuttuu rajusti kiihtyvällä vauhdilla. Jos sokeasti luotat siihen että uskosi on ja pysyy, go ahead. Ei se ole minulta mitään pois. Minä kuitenkin tarjoan teille hopealautasella ymmärrystä siitä että näin todennäköisesti tuleee käymään. Jos et sitä suostu uskomaan, se on oma ja kristinuskosi moka.

hattiwatti kirjoitti:

Ei, en odota muutosta. Minulla on hyvä olla juuri tässä näin, nyt. Jos alan odottelemaan muutosta, en osaa nauttia täysin rinnoin nykyhetkestä.

Mutta siitä muutoksesta...jos tutkit mitä on tapahtunut vuosina 0-1900, ja vertaa niitä vaikka viimeiseen sataan vuoteen niin ehkä alat sinäkin ymmärtämään että maailma tosiaan muuttuu rajusti kiihtyvällä vauhdilla. Jos sokeasti luotat siihen että uskosi on ja pysyy, go ahead. Ei se ole minulta mitään pois. Minä kuitenkin tarjoan teille hopealautasella ymmärrystä siitä että näin todennäköisesti tuleee käymään. Jos et sitä suostu uskomaan, se on oma ja kristinuskosi moka.

maailman suurin valhe...kauniit kuoret,mutta silkkoa
sisalta...

l-h kirjoitti:

maailman suurin valhe...kauniit kuoret,mutta silkkoa
sisalta...

Maailman suurin valhe ? Reaktiostasi päätellen taisit todella ymmärtää viestini. Hyvä.

Kirkosta eroaa ihmisiä kiihtyvällä tahdilla, eikä mene kauaa kun kirkon päämiehet sanovat että jotain tarttis tehdä...mutta mahtaakohan se olla sitten liian myöhäistä ? Sokea luottamus siihen että kristinusko on ja pysyy muuttumattomana, on todellista sokeutta..mikä taitaa olla uskovaisen "perisynti" :o)

hattiwatti kirjoitti:

Maailman suurin valhe ? Reaktiostasi päätellen taisit todella ymmärtää viestini. Hyvä.

Kirkosta eroaa ihmisiä kiihtyvällä tahdilla, eikä mene kauaa kun kirkon päämiehet sanovat että jotain tarttis tehdä...mutta mahtaakohan se olla sitten liian myöhäistä ? Sokea luottamus siihen että kristinusko on ja pysyy muuttumattomana, on todellista sokeutta..mikä taitaa olla uskovaisen "perisynti" :o)

siinna sinulle osviittaa,mita voi tapahtua seuraavaksi.on aika surkeaa,jos jaat tanne ihmettelemaan 'hopealautanen' kadessasi..
tuota tapahtumaa ei tarvitse odottaa 2000 v enaa,
ajan merkit alkaa tayttya tassa,ja nyt..

Valitettavasti Jeesuksen rohkeus ei riittänyt barbaarisen Vanhan Testamentin kumoamiseen. Hänen mielestään riitti, että säädetään hieman vanhaa oppia. Ja lisätään siihen hänen uudet juttunsa.

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18

Noh, kaatoihan hän sentään rahanvaihtajien pöydät. Mutta olisi minun puolestani voinut kaataa kaiken muunkin ja aloittaa puhtaalta pöydältä uuden inhimillisemmän uskonnon.

Klamm kirjoitti:

Valitettavasti Jeesuksen rohkeus ei riittänyt barbaarisen Vanhan Testamentin kumoamiseen. Hänen mielestään riitti, että säädetään hieman vanhaa oppia. Ja lisätään siihen hänen uudet juttunsa.

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18

Noh, kaatoihan hän sentään rahanvaihtajien pöydät. Mutta olisi minun puolestani voinut kaataa kaiken muunkin ja aloittaa puhtaalta pöydältä uuden inhimillisemmän uskonnon.

evoluutio vs. revoluutio

Ei tule historiasta yhtään tilannetta mieleen jossa revoluutiolla olisi saatu aikaan kestäviä tuloksia. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on toki hyvä idea, mutta ihmisissä on aika vahvana esiintynyt aina ns. muutosvastarinta. Muutamia henkilöitä Jeesus toki olisi saanut mukaansa, mutta suuret massat eivät ole valmiita suuriin muutoksiin. Koskaan.

Siksipä jokaisen uskonnon takaa löytyy aina muita uskontoja. Jokainen yritys tehdä suuria muutoksia nopeasti on tuomittu epäonnistumaan. Tämä pätee toki muuhunkin kuin uskontoihin.

Entä jos kalevala pistettäisiin vanhantestamentin tilalle. Se hän on paljon luotettavempi ja Väinämöinen on Jahvea mukavampi. Ja jesse tulee lopussa kassa

Olivat juutalaisia. Kristinusko perustuu juutalaisuuteen, koko VT on matka ristin juureen, se osoittaa kuinka paljon juutalaisetkin tarvitsivat Messiasta, Lunastajaa ja Vapahtajaa.

"Koko kirja ei edes sovi kristinuskoon (jyrkkä ristiriita UT:n kanssa), mutta on toiminut kätevänä keppihevosena vaikka mille - ristiretkistä ja juutalaisvainoista lähtien."

Ristiriita on siinä, että Vanha testamentti on lain aikaa ja Uusi testamentti armotalouden aikaa. Jos lukee vain Uutta testamenttia tuntematta vanhaa, on kuin olisi tietämättä omaa historiaansa. Vanha testamentti osoittaa, että Miksi Jeesuksen piti tulla lunastajaksi.

Kappaleesi loppuosan allekirjoitan täysin, useasti varmaan on käynyt juuri niin kuin kirjoitat. Vanhan testamentin käytännön tavat/rituaalit eivät kuitenkaan enää ole tarpeellisia Jeesuksen jälkeisessä ajassa. Kristuksen sovitus täyttä lain, joten Vt:n opettamia uhreja ym. ei enää tarvita. Tähän siis tarvittiin Kristuksen ristintyö.

"Tietysti jonkinlaista perusrehellisyyttä voisi peräänkuuluttaa, eli vaikka sen myöntämistä että oma usko ei välttämättä ole se oikea - mutta se kai on sitten enemmän henkilökohtainen asia. Jotkut siihen pystyvät ja jotkut eivät. :)"

Ehkä enemmänkin niin, että uskovan olisi ymmärrettävä, että usko on aina ensin subjektiivinen asia. Omasta uskostaan saa olla varma, mutta asiaa ei ehkä ole korrektia esittää siten, että kaikki muut ovat väärässä. Omasta uskostaan olisikin varmaan parasta kertoa Minä-viestillä, eli "Minä uskon näin....Minun uskoni mukaan..." Vastapuolelle jää aina enemmän tilaa olla silloin eri mieltä ja siihenhän jokaisella tulee olla oikeus.

Onhan muutenkin niin, että jos pitää jotain asiaa hyvänä juttuna, sen voi niin esittää ilman, että leimaa muita. Pointtini, on siis se, että on tärkeää pitää kiinni siitä, mihin uskoo, mutta sen voi tehdä arvostelematta muita.

Tällöin kuulijalle jää enemmän tilaa, eikö?

Klamm kirjoitti:

Valitettavasti Jeesuksen rohkeus ei riittänyt barbaarisen Vanhan Testamentin kumoamiseen. Hänen mielestään riitti, että säädetään hieman vanhaa oppia. Ja lisätään siihen hänen uudet juttunsa.

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18

Noh, kaatoihan hän sentään rahanvaihtajien pöydät. Mutta olisi minun puolestani voinut kaataa kaiken muunkin ja aloittaa puhtaalta pöydältä uuden inhimillisemmän uskonnon.

"Noh, kaatoihan hän sentään rahanvaihtajien pöydät. Mutta olisi minun puolestani voinut kaataa kaiken muunkin ja aloittaa puhtaalta pöydältä uuden inhimillisemmän uskonnon."

Hänhän teki sen. Kuolemalla ristillä. Sillä Hän kaatoi maailman, voitti sen. Meillä on puhdas pöytä, sillä Jeesus puhdisti pöydän kuolemalla viattomana ristillä ja nousemalla kuolleista.

"Se on täytetty!!"

Apostoli35 kirjoitti:

Olivat juutalaisia. Kristinusko perustuu juutalaisuuteen, koko VT on matka ristin juureen, se osoittaa kuinka paljon juutalaisetkin tarvitsivat Messiasta, Lunastajaa ja Vapahtajaa.

"Koko kirja ei edes sovi kristinuskoon (jyrkkä ristiriita UT:n kanssa), mutta on toiminut kätevänä keppihevosena vaikka mille - ristiretkistä ja juutalaisvainoista lähtien."

Ristiriita on siinä, että Vanha testamentti on lain aikaa ja Uusi testamentti armotalouden aikaa. Jos lukee vain Uutta testamenttia tuntematta vanhaa, on kuin olisi tietämättä omaa historiaansa. Vanha testamentti osoittaa, että Miksi Jeesuksen piti tulla lunastajaksi.

Kappaleesi loppuosan allekirjoitan täysin, useasti varmaan on käynyt juuri niin kuin kirjoitat. Vanhan testamentin käytännön tavat/rituaalit eivät kuitenkaan enää ole tarpeellisia Jeesuksen jälkeisessä ajassa. Kristuksen sovitus täyttä lain, joten Vt:n opettamia uhreja ym. ei enää tarvita. Tähän siis tarvittiin Kristuksen ristintyö.

"Tietysti jonkinlaista perusrehellisyyttä voisi peräänkuuluttaa, eli vaikka sen myöntämistä että oma usko ei välttämättä ole se oikea - mutta se kai on sitten enemmän henkilökohtainen asia. Jotkut siihen pystyvät ja jotkut eivät. :)"

Ehkä enemmänkin niin, että uskovan olisi ymmärrettävä, että usko on aina ensin subjektiivinen asia. Omasta uskostaan saa olla varma, mutta asiaa ei ehkä ole korrektia esittää siten, että kaikki muut ovat väärässä. Omasta uskostaan olisikin varmaan parasta kertoa Minä-viestillä, eli "Minä uskon näin....Minun uskoni mukaan..." Vastapuolelle jää aina enemmän tilaa olla silloin eri mieltä ja siihenhän jokaisella tulee olla oikeus.

Onhan muutenkin niin, että jos pitää jotain asiaa hyvänä juttuna, sen voi niin esittää ilman, että leimaa muita. Pointtini, on siis se, että on tärkeää pitää kiinni siitä, mihin uskoo, mutta sen voi tehdä arvostelematta muita.

Tällöin kuulijalle jää enemmän tilaa, eikö?

Lainaan aluksi toisesta saamastani vastauksesta Raamattua. :)

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18

No jaa, sitten asiaan.

> Ristiriita on siinä, että Vanha testamentti on lain aikaa ja
> Uusi testamentti armotalouden aikaa.

Minä näen syvemmän ristiriidan. Näen sen Jumalan henkilöhahmossa. Useat kristityt teologit pitävät käsittääkseni jumalaa täydellisenä ja muuttumattomana (korjaa jos olen väärässä), joten Jumala on edelleen sama kuin VT:n aikaan - vain ihminen on muuttunut.

VT:n jumala on kostonhimoinen, pikkumainen, kateellinen. UT:n jumala kehoittaa kääntämään toisen posken ja rakastamaan vihollista. Eikö tässä ole ristiriitaa?

> Jos lukee vain Uutta testamenttia tuntematta vanhaa, on
> kuin olisi tietämättä omaa historiaansa.

Toisaalta totta, mutta samalla periaatteella pitäisi kysyä miksi vain osa juutalaisten pyhistä kirjoista hyväksyttiin Raamattuun sitä koottaessa, 0liko tuo 400-luvulla? Voisi itse asiassa kysyä miksi vain osa opetuslasten kirjoituksista hyväksyttiin?

Sitomalla VT samoihin kansiin, samaan bibliaan, UT:n kanssa se erotettiin muista historiallisista teksteistä. Monet kristityt tälläkin palstalla lähtevät siitä että Raamattu on virheetön (joko jumalan sanelema tai hänen innoittamansa). Heille tuo tarkoittaa että myös VT on virheetön, mutta muut saman aikakauden tekstit voivat olla virheellisiä.

Historian tuntemus on hyväksi, mutta vain yhden lähteen käyttäminen... Sehän on sitten jo uskontoa. :)

> Omasta uskostaan olisikin varmaan parasta kertoa Minä-viestillä,
> eli "Minä uskon näin....Minun uskoni mukaan..."

Hyvä. Tätä ajoin takaa. Ilmaisit asian paremmin kuin minä.

Mutta minun mielestäni (heh) tuollainen minä-viesti implisiittisesti sisältää myös varauksen: "voin olla väärässäkin". Mutta eihän uskoa toisaalta tarvittaisikaan jos oltaisiin varmoja...

Olen itse pyrkinyt, enemmän tai vähemmän menestyksellisesti, esittämään mielipiteeni selvästi mielipiteinäni. Tämä koskee siis uskontoa siinä missä muitakin elämän alueita. En ole erehtymätön, vaikka suosikkirepliikkeihini kuuluukin: "kerran luulin erehtyneeni, mutta huomasin olleeni väärässä"

The Rat kirjoitti:

Lainaan aluksi toisesta saamastani vastauksesta Raamattua. :)

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18

No jaa, sitten asiaan.

> Ristiriita on siinä, että Vanha testamentti on lain aikaa ja
> Uusi testamentti armotalouden aikaa.

Minä näen syvemmän ristiriidan. Näen sen Jumalan henkilöhahmossa. Useat kristityt teologit pitävät käsittääkseni jumalaa täydellisenä ja muuttumattomana (korjaa jos olen väärässä), joten Jumala on edelleen sama kuin VT:n aikaan - vain ihminen on muuttunut.

VT:n jumala on kostonhimoinen, pikkumainen, kateellinen. UT:n jumala kehoittaa kääntämään toisen posken ja rakastamaan vihollista. Eikö tässä ole ristiriitaa?

> Jos lukee vain Uutta testamenttia tuntematta vanhaa, on
> kuin olisi tietämättä omaa historiaansa.

Toisaalta totta, mutta samalla periaatteella pitäisi kysyä miksi vain osa juutalaisten pyhistä kirjoista hyväksyttiin Raamattuun sitä koottaessa, 0liko tuo 400-luvulla? Voisi itse asiassa kysyä miksi vain osa opetuslasten kirjoituksista hyväksyttiin?

Sitomalla VT samoihin kansiin, samaan bibliaan, UT:n kanssa se erotettiin muista historiallisista teksteistä. Monet kristityt tälläkin palstalla lähtevät siitä että Raamattu on virheetön (joko jumalan sanelema tai hänen innoittamansa). Heille tuo tarkoittaa että myös VT on virheetön, mutta muut saman aikakauden tekstit voivat olla virheellisiä.

Historian tuntemus on hyväksi, mutta vain yhden lähteen käyttäminen... Sehän on sitten jo uskontoa. :)

> Omasta uskostaan olisikin varmaan parasta kertoa Minä-viestillä,
> eli "Minä uskon näin....Minun uskoni mukaan..."

Hyvä. Tätä ajoin takaa. Ilmaisit asian paremmin kuin minä.

Mutta minun mielestäni (heh) tuollainen minä-viesti implisiittisesti sisältää myös varauksen: "voin olla väärässäkin". Mutta eihän uskoa toisaalta tarvittaisikaan jos oltaisiin varmoja...

Olen itse pyrkinyt, enemmän tai vähemmän menestyksellisesti, esittämään mielipiteeni selvästi mielipiteinäni. Tämä koskee siis uskontoa siinä missä muitakin elämän alueita. En ole erehtymätön, vaikka suosikkirepliikkeihini kuuluukin: "kerran luulin erehtyneeni, mutta huomasin olleeni väärässä"

"Lainaan aluksi toisesta saamastani vastauksesta Raamattua. :)

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18 "

Niin, voi kuulostaa ristiriitaiselle puhua lain ja armon ajasta, kun Jeesus noin sanoo. Mutta.... Kumpikin on totta, sillä Jeesus tarkoitti tuolla, että hän totauttaa lain jokaisen piirron ja kirjaimen...Miten? Menemällä ristille! Tällä Hän lunasti uuden liiton ihmisen ja Jumalan välille. Ristintyöllä on valtava merkitys koko asiassa, siksi Jeesus sanoi kuollessaan:"Se on täytetty!" Laki oli täytetty ja armon aika alkoi niille, jotka sen ottavat vastaan! Ja tarkemmin eräiden näkemyksien mukaan vasta Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki vuodatettin opetuslapsien päälle.


"VT:n jumala on kostonhimoinen, pikkumainen, kateellinen. UT:n jumala kehoittaa kääntämään toisen posken ja rakastamaan vihollista. Eikö tässä ole ristiriitaa?"

On ja ei. Jumalalla on kolmiyhteinen persoona. On Isä, Poika ja Pyhä Henki. VT:ssa on enemmän Isä Jumala,tai pelkästään Jumala, Jeesus oli ensimmäinen (muistaakseni), joka käytti Jumalasta sanaa Abba -Isä. Jumala on siis edelleen sama, mutta Jeesuksen ristintyön kautta Hän katsoo meitä ihmisiä aivan toisin kuin VT:ssa. Ja lisää hämmennystä, koska Jeesus oli samalla Jumala, Jumalassa on myös tämä piirre, uhrautuvaisuus, ja palveleva, jopa opetuslapsien jalkojen pesuun asti.

"VT:n jumala on kostonhimoinen, pikkumainen, kateellinen." Ihmistä sanotaan Jumalan kuvaksi...;), VT:ssa Jumala kuvataan ko. ominaisuuksilla, mutta toinen asia onkin, että ONKO Jumala todellakin sellainen, vai onko se myös heijastus ihmisen todellisesta luonnosta? En osaa vastata tuohon, koska asia hämmentää myös minua. Toisaalta VT antaa myös kuvan siitä, kuinka tärkeänä Jumala pitää kuuliaisuutta, tärkeämpänä kuin uhria...(Samuelin kirjassa puhutaan tästä).
Julmaahan se kerronta on, ei siitä mihinkään pääse, varsinkin Joosuan kirja.

"Toisaalta totta, mutta samalla periaatteella pitäisi kysyä miksi vain osa juutalaisten pyhistä kirjoista hyväksyttiin Raamattuun sitä koottaessa, 0liko tuo 400-luvulla? Voisi itse asiassa kysyä miksi vain osa opetuslasten kirjoituksista hyväksyttiin? "

Tätä pitäisi kysyä joltain asiaa paremmin tutkineelta,mutta olen kuullut sen liittyvän Kaanoniin, eli mukaan otettiin kirjat, joiden sanoma pysyi samana, vaikka niissä saattoi olla esim. puuttuvia kohtia, asioita kerrottuna hieman erilailla jne. En osaa selittää sitä, mutta esim. uskonpuhdistuksen jälkeenhän protestanttien raamatusta poistuivat apogryfiset (?) kirjat, joita Luther ei pitänyt Kaanonin mukaisina, tai jotain sinne päin. Näissä asioissa myönnän olevani vasta alussa ja ihmettelen noita itsekin.

"Heille tuo tarkoittaa että myös VT on virheetön, mutta muut saman aikakauden tekstit voivat olla virheellisiä. "

KÄsittääkseni ne poikkesivat liikaa muista kirjoista, eli ne olivat usein vähemmistö ja heijastivat kirjoittajan omaa näkemystä tms. Näin olen ymmärtänyt tuon. Voin olla väärässäkin. Eli ne eivät suoraan olleet virheellisiä, mutta lähtivät "sivuraiteille."

" (joko jumalan sanelema tai hänen innoittamansa)."

Sanelun mukaan ja innoituksen pohjalta kirjoittamisella on ero. Minua kiehtoo Raamatussa nimenomaan sen inhimillisyys, se, että sitä on kirjoittanut kymmenet ihmiset tuhansien vuosien aikana ja silti siellä on säilynyt (ristiriitaisuuksista huolimatta) Punainen lanka, joka on Kristuksen sovitustyö. Jumalan suunnitelma ja lupaus täydellisestä sovituksesta, jonka Jumala tulee suorittamaan itse ihmisten puolesta tiettyyn aikaan ja tietyllä tavalla. Jumala ilmoitti tämän jo siinä, kun hän "vaatetti" aatamin ja eevan viattoman eläimen nahoilla, synnin peitoksi. Hän vuodatti viattoman veren, jotta ihmisen synti tulisi piilotetuksi. Aabrahamin pojan, Iisakin uhrikäsky oli myös Jumalan ilmoitus tulevasta. Hän tulisi uhraamaan oman poikansa.

Hän halusi ehkä antaa tuleville polville tunteen oman pojan menetyksestä, ja helpotuksen armahduksesta. Jumalakin lopulta armahti oman poikansa, herättämällä tämän henkiin..;)

Koko VT on Jeesuksen tulemisen valmistamista. Mutta se on myös juutalaisen kansan vaiheista kertova eepos. VT antaa myös kuvan siitä, kuinka kovia Jumalan vaatimukset olivat ja kuinka ankarassa maailmassa ihmiset elivät. Kun lukee Jeesuksen opetuksia, armon merkitys korostuu, jos lukee samaan aikaan VT:a. Jeesushan viittaa usein siihen, että miksi säännöt olivat kovia ennen ja hän haastoikin ne, syytti myös niiden noudattamattomuudesta, eli osoitti,ettei ihminen kykene noudattamaan Jumalan sääntöjä ja lakia. Ei yksinkertaisesti kykene, voi kyllä esittää sitä (fariseusmainen toiminta), mutta samalla pettää itseään.

Tämän takia Jumala sovitti Aatamin rikkeen ja kaikkien muidenkin ihmisten synnit. Hän tiesi, etttei kukaan ihminen siihen kykene, mutta sovittajan piti silti olla ihminen. Siksi Jeesus syntyi kuten syntyi, eli kuitenkin ihmisen elämää ja kuoli kuten ihminen, mutta oli samalla Jumala. Kummankin ehdon tuli täyttyä. Uhrin piti olla viaton, mutta samalla kykenevä kantamaan ihmisten synnit. Ja silti samalla täysin ihminen. Jumala ratkaisi asian siis näin. Kaikki on nollattu, maksettu ja jos siihen ei usko, yrittää itse joko sovittaa tai sitten jatkaa synnin täyttämää elämää. Kumpaakaan ei tarvitse tehdä.

Taitaa kuulostaa oudolle? Jeesus täytti lain, sovitti ihmisen ja osti meille vapauden. Meidän ei muuta tarvitse kuin uskoa tämä, kääntyä pois synnistä ja avata sydän armolle. Ja siitä alkaa Tie. Uusi elämä. Jo tässä ajassa.

Apostoli35 kirjoitti:

"Lainaan aluksi toisesta saamastani vastauksesta Raamattua. :)

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat." Matteus 5:17-18 "

Niin, voi kuulostaa ristiriitaiselle puhua lain ja armon ajasta, kun Jeesus noin sanoo. Mutta.... Kumpikin on totta, sillä Jeesus tarkoitti tuolla, että hän totauttaa lain jokaisen piirron ja kirjaimen...Miten? Menemällä ristille! Tällä Hän lunasti uuden liiton ihmisen ja Jumalan välille. Ristintyöllä on valtava merkitys koko asiassa, siksi Jeesus sanoi kuollessaan:"Se on täytetty!" Laki oli täytetty ja armon aika alkoi niille, jotka sen ottavat vastaan! Ja tarkemmin eräiden näkemyksien mukaan vasta Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki vuodatettin opetuslapsien päälle.


"VT:n jumala on kostonhimoinen, pikkumainen, kateellinen. UT:n jumala kehoittaa kääntämään toisen posken ja rakastamaan vihollista. Eikö tässä ole ristiriitaa?"

On ja ei. Jumalalla on kolmiyhteinen persoona. On Isä, Poika ja Pyhä Henki. VT:ssa on enemmän Isä Jumala,tai pelkästään Jumala, Jeesus oli ensimmäinen (muistaakseni), joka käytti Jumalasta sanaa Abba -Isä. Jumala on siis edelleen sama, mutta Jeesuksen ristintyön kautta Hän katsoo meitä ihmisiä aivan toisin kuin VT:ssa. Ja lisää hämmennystä, koska Jeesus oli samalla Jumala, Jumalassa on myös tämä piirre, uhrautuvaisuus, ja palveleva, jopa opetuslapsien jalkojen pesuun asti.

"VT:n jumala on kostonhimoinen, pikkumainen, kateellinen." Ihmistä sanotaan Jumalan kuvaksi...;), VT:ssa Jumala kuvataan ko. ominaisuuksilla, mutta toinen asia onkin, että ONKO Jumala todellakin sellainen, vai onko se myös heijastus ihmisen todellisesta luonnosta? En osaa vastata tuohon, koska asia hämmentää myös minua. Toisaalta VT antaa myös kuvan siitä, kuinka tärkeänä Jumala pitää kuuliaisuutta, tärkeämpänä kuin uhria...(Samuelin kirjassa puhutaan tästä).
Julmaahan se kerronta on, ei siitä mihinkään pääse, varsinkin Joosuan kirja.

"Toisaalta totta, mutta samalla periaatteella pitäisi kysyä miksi vain osa juutalaisten pyhistä kirjoista hyväksyttiin Raamattuun sitä koottaessa, 0liko tuo 400-luvulla? Voisi itse asiassa kysyä miksi vain osa opetuslasten kirjoituksista hyväksyttiin? "

Tätä pitäisi kysyä joltain asiaa paremmin tutkineelta,mutta olen kuullut sen liittyvän Kaanoniin, eli mukaan otettiin kirjat, joiden sanoma pysyi samana, vaikka niissä saattoi olla esim. puuttuvia kohtia, asioita kerrottuna hieman erilailla jne. En osaa selittää sitä, mutta esim. uskonpuhdistuksen jälkeenhän protestanttien raamatusta poistuivat apogryfiset (?) kirjat, joita Luther ei pitänyt Kaanonin mukaisina, tai jotain sinne päin. Näissä asioissa myönnän olevani vasta alussa ja ihmettelen noita itsekin.

"Heille tuo tarkoittaa että myös VT on virheetön, mutta muut saman aikakauden tekstit voivat olla virheellisiä. "

KÄsittääkseni ne poikkesivat liikaa muista kirjoista, eli ne olivat usein vähemmistö ja heijastivat kirjoittajan omaa näkemystä tms. Näin olen ymmärtänyt tuon. Voin olla väärässäkin. Eli ne eivät suoraan olleet virheellisiä, mutta lähtivät "sivuraiteille."

" (joko jumalan sanelema tai hänen innoittamansa)."

Sanelun mukaan ja innoituksen pohjalta kirjoittamisella on ero. Minua kiehtoo Raamatussa nimenomaan sen inhimillisyys, se, että sitä on kirjoittanut kymmenet ihmiset tuhansien vuosien aikana ja silti siellä on säilynyt (ristiriitaisuuksista huolimatta) Punainen lanka, joka on Kristuksen sovitustyö. Jumalan suunnitelma ja lupaus täydellisestä sovituksesta, jonka Jumala tulee suorittamaan itse ihmisten puolesta tiettyyn aikaan ja tietyllä tavalla. Jumala ilmoitti tämän jo siinä, kun hän "vaatetti" aatamin ja eevan viattoman eläimen nahoilla, synnin peitoksi. Hän vuodatti viattoman veren, jotta ihmisen synti tulisi piilotetuksi. Aabrahamin pojan, Iisakin uhrikäsky oli myös Jumalan ilmoitus tulevasta. Hän tulisi uhraamaan oman poikansa.

Hän halusi ehkä antaa tuleville polville tunteen oman pojan menetyksestä, ja helpotuksen armahduksesta. Jumalakin lopulta armahti oman poikansa, herättämällä tämän henkiin..;)

Koko VT on Jeesuksen tulemisen valmistamista. Mutta se on myös juutalaisen kansan vaiheista kertova eepos. VT antaa myös kuvan siitä, kuinka kovia Jumalan vaatimukset olivat ja kuinka ankarassa maailmassa ihmiset elivät. Kun lukee Jeesuksen opetuksia, armon merkitys korostuu, jos lukee samaan aikaan VT:a. Jeesushan viittaa usein siihen, että miksi säännöt olivat kovia ennen ja hän haastoikin ne, syytti myös niiden noudattamattomuudesta, eli osoitti,ettei ihminen kykene noudattamaan Jumalan sääntöjä ja lakia. Ei yksinkertaisesti kykene, voi kyllä esittää sitä (fariseusmainen toiminta), mutta samalla pettää itseään.

Tämän takia Jumala sovitti Aatamin rikkeen ja kaikkien muidenkin ihmisten synnit. Hän tiesi, etttei kukaan ihminen siihen kykene, mutta sovittajan piti silti olla ihminen. Siksi Jeesus syntyi kuten syntyi, eli kuitenkin ihmisen elämää ja kuoli kuten ihminen, mutta oli samalla Jumala. Kummankin ehdon tuli täyttyä. Uhrin piti olla viaton, mutta samalla kykenevä kantamaan ihmisten synnit. Ja silti samalla täysin ihminen. Jumala ratkaisi asian siis näin. Kaikki on nollattu, maksettu ja jos siihen ei usko, yrittää itse joko sovittaa tai sitten jatkaa synnin täyttämää elämää. Kumpaakaan ei tarvitse tehdä.

Taitaa kuulostaa oudolle? Jeesus täytti lain, sovitti ihmisen ja osti meille vapauden. Meidän ei muuta tarvitse kuin uskoa tämä, kääntyä pois synnistä ja avata sydän armolle. Ja siitä alkaa Tie. Uusi elämä. Jo tässä ajassa.

Ristin työllä on valtava merkitys kristinuskossa, se on totta. Mutta mitäpä jos vaikkapa 16 messiasta ennen tätä olisi ristiinnaulittu ja ylösnoussut ? Mitä jos tämä jeesuksen ylösnousemus onkin vain kopio jostain vanhemmasta tarinasta ? Vähentäisikö se ristin merkitystä ?


http://www.infidels.org/library/historical/kersey_graves/16/chap16.html


-- Ristintyöllä on valtava merkitys koko asiassa, siksi Jeesus sanoi kuollessaan:"Se on täytetty!" Laki oli täytetty ja armon aika alkoi niille, jotka sen ottavat vastaan! Ja tarkemmin eräiden näkemyksien mukaan vasta Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki vuodatettin opetuslapsien päälle.---

hattiwatti kirjoitti:

Ristin työllä on valtava merkitys kristinuskossa, se on totta. Mutta mitäpä jos vaikkapa 16 messiasta ennen tätä olisi ristiinnaulittu ja ylösnoussut ? Mitä jos tämä jeesuksen ylösnousemus onkin vain kopio jostain vanhemmasta tarinasta ? Vähentäisikö se ristin merkitystä ?


http://www.infidels.org/library/historical/kersey_graves/16/chap16.html


-- Ristintyöllä on valtava merkitys koko asiassa, siksi Jeesus sanoi kuollessaan:"Se on täytetty!" Laki oli täytetty ja armon aika alkoi niille, jotka sen ottavat vastaan! Ja tarkemmin eräiden näkemyksien mukaan vasta Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki vuodatettin opetuslapsien päälle.---

Osoittaa kirjoitusaikoja ja tapahtumaikoja tarkemmin. Eilen minulle kerrottiin, että Krishna eli n.3000eKr (M@ke) ja nyt vuosiluku oli n.1000eKr. Aika paljon heittoa.

Harmi kun olen heittänyt Krishnasta kertovat kirjat pois, olen käynyt Hare Krishna luostarissa lukioaikoina, eivätkä he puhuneet Krishnan ristiinnaulitsemisesta mitään. Jotkut tahot väittävät, että Buddhakin olisi kuollut ristillä tai ainakin syntynyt neitseestä. Sen verran minäkin tiedän Siddhartan historiasta, ettei niin ollut.

Raamatussa sanotaan ettei riitä pelkkä kirjoitusten tunteminen, vaan myös Jumalan voimallisuus tulee tuntea. Sydämen uskoon tulee ihmisiä päivittäin, Jeesus parantaa ihmisiä paihdeongelmista, mielenterveysongelmista ja toimii elävästi edelleen. Jeesuksesta on myös kirjoituksia historiallisena henkilönä, vaikka eräs buddhalainen Harry Hilden toisin väittää.

Toki kirjoitus herättää kysymyksiä, mutta omakin kokemus on tarpeen. Jos Jumala on tehnyt Pyhän Henkensä kautta asioita omassa elämässä, tai muidenkin, se vakuuttaa enemmän kuin kristinuskoa kumoamista haluavien tahojen väitteet. Minulle kirjoitettu sana ei ole ainoa todiste Jumalasta ja nimenomaan Kristuksen ristinkuolemasta.

hattiwatti kirjoitti:

Ristin työllä on valtava merkitys kristinuskossa, se on totta. Mutta mitäpä jos vaikkapa 16 messiasta ennen tätä olisi ristiinnaulittu ja ylösnoussut ? Mitä jos tämä jeesuksen ylösnousemus onkin vain kopio jostain vanhemmasta tarinasta ? Vähentäisikö se ristin merkitystä ?


http://www.infidels.org/library/historical/kersey_graves/16/chap16.html


-- Ristintyöllä on valtava merkitys koko asiassa, siksi Jeesus sanoi kuollessaan:"Se on täytetty!" Laki oli täytetty ja armon aika alkoi niille, jotka sen ottavat vastaan! Ja tarkemmin eräiden näkemyksien mukaan vasta Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki vuodatettin opetuslapsien päälle.---

Teologiaa

Eri hindulaisuuden perinteet tulkitsevat Krishnan jumaluutta eri tavoin. Jotkut ajattelevat, yleisesti sanakirjoissa toistetun tarinan mukaisesti, tämän olevan Vishnun kahdeksas avataar. Toiset taas ajattelevat Krishnan olevan alkuperäinen jumaluus, jonka ilmentymiä Vishnun eri muodot ovat. Nämä jälkimmäisen suuntauksen edustajat ajattelevat myös Krishnan asuvan omalla henkisellä planeetallaan, Golokassa, kaikkien henkisen taivaan Vaikuntha-asuinsiojen ylimmässä sfäärissä.
[muokkaa]

Kuvaus Krishnasta

Yleisimmin Krishna kuvataan ajaltaan Vrajan seudulla, viehättävänä nuorukaisena. Hänen ihonsa hohdetta verrataan tummaan monsuunipilveen. Hänen laineilevat, tumman kiiltävät hiuksensa valuvat pitkin hänen olkapäitään. Krishnan huulet muistuttavat granaattiomenan kukkia, hänen silmänsä lootuksen terälehtiä. Korvissaan tällä on Makara-hain, lemmenjumalan symbolin, muotoiset korvakorut. Yleisimmin Krishna kuvataan pukeutuneena hohtavan keltaiseen dhoti-vaatteeseen ja samanväriseen ylle kietaistavaan shaaliin. Krishnan hiukset on usein koristeltu erilaisin tuoksuvin metsäkukin, kukkaseppeleen koristaessa hänen rintaansa. Hänen alituinen kumppaninsa, lumoava huilu, on mukana tämän vyölle kietaistuna.
[muokkaa]

Krishnan elämä perimätiedon mukaan
[muokkaa]

Krishnan syntymä

Krishna, jonka elämän perimätieto ajoittaa ajalle noin 3000 eaa, ilmestyi Mathuran kaupungissa pohjois-Intiassa Vasudevan ja Devakin poikana näiden ollessa teljettyinä Kamsan, alueen hirmuvaltiaan, vankityrmässä. Krishnan kerrotaan ensin ilmestyneen heille nelikätisessä Vishnu-muodossaan, sitten omaksuen lapsen hahmon hyväksyen nämä vanhemmikseen. Kuningas Kamsa oli teljennyt Vaasudevan ja Devakin peläten näiden yhdeksännen lapsen, jonka oli ennustettu tämä tappavan, syntymää.

Krishnan henkisen mahdin voimasta kaikki vankilan vahdit nukahtivat tämän ilmestyessä. Vasudeva, haluten säästää pienokaisen elämän, vei Krishnan Gokulaan ystävänsä Nandan luo. Nandan vaimo, Yashoda, oli juuri synnyttänyt tyttölapsen - Krishnan henkisen mahdin ilmentymän, Yoga-mayan - ja synnytyksestä voipuneena nukahtanut vuoteeseensa. Vasudeva vaihtoi Krishnan tyttölapsen tilalle, palaten Mathuraan vankityrmäänsä. Kamsan kuullessa yhdeksännen lapsen syntymästä tämä ryntäsi tyrmään ja, tarttuen lasta jaloista, yritti surmata hänet kivilattiaan heittäen. Lapsi kuitenkin lensi ilmaan, omaksuen hirvittävän Durga-jumalattaren muodon, Kamsan typeryyttä moittien. Durga kertoi sen lapsen, joka hänet tulee surmaamaan, jo syntyneen toisaalla.

Joidenkin kertomusten mukaan Mathurassa ilmestynyt Krishna oli alkuperäisen Vrajan Krishnan osittainen ilmentymä, joka sulautui tämän olemukseen Vasudevan saapuessa Vrajaan. Tässä muun muassa Vrindavanan Goswamien esittämässä versiossa Yashodan kerrotaan synnyttäneen kaksoset, joista toinen oli alkuperäinen Vrajan Krishna itse.
[muokkaa]

Krishnan lapsuus

Eliminoidakseen tulevan uhkan, Kamsa lähetti Gokulaan, Krishnan lapsuusvuosien asuinpaikkaan, eri muotoja omaksuneita demoneja tätä tappamaan - menestyksettä. Näiden joukossa mainittavia olivat muun muassa lastenhoitajaksi pukeutunut, rintansa myrkyllä sivellyt Putana-noita, josta Krishna maidon lisäksi imikin eloilman ulos, ja pyörremyrskyn hahmossa tullut Trinavarta, joka nosti vauva-Krishnan taivaan ääriin, sieltä Krishnan alati lisääntyvän painon vuoksi alas romahtaen. Lapsuusvuotensa Krishna vietti vanhempiensa Nandan ja Yashodan huostassa näiden vanhempainrakkaudesta nauttien, usein erilaisia ilkitöitä ja kepposia tehden, kuten pienen pojan tapoihin kuuluu.
[muokkaa]

Krishna poikana

Poikavuotensa Krishna vietti ystäviensä kanssa Vrajan niityillä telmien, lehmiä paimentaen ja huilua soitellen. Näinä vuosina hän kohtasi myös Yamuna-joen saastuttaneen Kaliya-käärmeen painiottelussa tämän kukistaen, sekä Dhenuka-aasidemonin kuperkeikkaa puun latvaan heittäen. Ystäviään suojellakseen Krishna nielaisi kerran kokonaisen metsäpalon. Tapasipa hän Brahmaankin, Hindujen luojajumalan, joka luuli Krishnaa tavalliseksi pojaksi, mutta totesi lopulta nolona tämän olevan itseään huomattavasti voimallisempi. Tämän jakson kenties tunnetuin tapahtuma on Govardhan-kukkulan nostaminen. Keskeytettyään Indralle, taivaan jumaluudelle, suoritettavan uhrimenon, tämä lähetti tuhon sadepilvet ja myrskyt Vrajan kylän tuhotakseen. Kylän asukkaita, rakkaita ystäviään ja sukulaisiaan, suojellakseen Krishna piti Govardhan-kukkulaa yllä vasemman kätensä pikkusormella viikon päivät.
[muokkaa]

Krishna nuorukaisena

Krishnan nuoruusvuodet kuluivat mukavasti Vrajan paimentyttöjen seurassa. Nämä, erityisesti Radha, viehättyivät tämän suloiseen huilunsoittoon, rientäen keskiyöllä metsään tätä tapaamaan. Heidän kanssaan Krishna esitti kenties kaikista leikeistään kuuluisimman, rakkauden täyttämän yöllisen rasa-tanssin. Näinä vuosina Krishna kohtasi myös härän muotoisen Arishta-demonin, hevosena ilmestyneen Keshi-demonin ja paimenpojaksi naamioituneen Vyoma-demonin.
[muokkaa]

Kohti Mathuraa

Pian kuitenkin, julman kohtalon myötä, Vrajaan saapui Akrura, Krishnan eno, joka oli tullut tätä noutamaan Mathuraan Kamsan käskystä. Velvollisuudentuntoisena Krishna sinne lähtikin veljensä Balaraman kanssa, Vasudevasta ja Devakista huolissaan. Saavuttuaan Mathuraan veljekset kohtasivat suuren areenan keskellä raivokkaan Kuvalayapida-elefantin sekä hurjat painijat Chanuran ja Mushtikan, nämä kaikki kukistaen ja sen jälkeen Kamsan surmaten. Tämän jälkeen hyveellinen Ugrasena, Kamsan isä ja tämän vallasta syöksemä aiempi hallitsija, palautettiin valtaan rauhan ja hyvinvoinnin palatessa seudulle.
[muokkaa]

Dwarakan kaupungissa

Kamsan kuoltua tämän appi, Jarasandha, hyökkäsi armeijansa kanssa Mathuran kaupunkiin vävynsä kuoleman kostaakseen. Krishnan johdolla Kamsan armeija kukistettiin kokonaista seitsemäntoista kertaa. Tämän jälkeen Krishna asettui rakennuttamaansa Dvarakan kaupunkiin Intian länsirannikolle, avioituen yhteensä 16108 kuningattaren kanssa, joista etummaisina Rukmini ja Satyabhama. Kerrotaan, että Krishnalla oli joka kuningattarelle oma palatsi, ja jumalaisen mahtinsa avulla tämä olikin jokaisen palatsissa yhtä aikaa.
[muokkaa]

Kurukshetran taistelu

Mahabharata-teoksesta tunnettussa suuressa Kurukshetran taistelussa selviteltiin Pandava- ja Kaurava-perheiden välejä. Viisi Pandun poikaa, Arjuna, Yudhisthira, Bhishma, Nakula ja Sahadeva, kaikki Krishnan läheisiä ystäviä Dwarakan kaupungissa, olivat taistelun pääosissa. Sodan alkua odoteltaessa Krishna puhui kuuluisan Bhagavad-gitan Arjunan epäröinnin hälventääkseen ja ihmiskuntaa opettaakseen.
[muokkaa]

Tärkeitä henkilöitä

Tärkeitä henkilöitä, jotka osallistuvat Krishnan päivittäisiin toimiin Vrajassa:

* Vrajan neitoja
o Radha - Krishnan ikuinen rakastettu, kaikista Vrajan tytöistä etummaisin. Teologisesti, alkuperäinen korkeimman energian ilmentymä.
o Lalita, Visakha, Citra, Indulekha, Champakalata, Rangadevi, Tungavidya, Sudevi - kahdeksan tärkeintä Radhan ystävätärtä.
o Vrinda - Vrajan metsien jumalatar, Radhan ystävätär.
o Ananga Manjari - Radhan pikkusisko.
o Rupa Manjari - Radhan palvelijattarista etummaisin.

* Vanhempia
o Nanda - Krishnan isä, Vrajan paimentolaisyhteisön johtaja.
o Yashoda - Krishnan äiti, Krishnan vanhempainrakkauden etummaisin esimerkki.
o Vrishabhanu - Radhan isä, Nandan ja Yashodan tuttava.
o Kirtida - Radhan äiti.
o Mukhara - Radhan isoäiti.
o Paurnamasi - Kylän tietäjätär, joka toisinaan järjestää Radhan ja Krishnan tapaamisia.
o Jatila - Radhan pahantuulinen, alati epäilevä anoppi.

* Ystäviä
o Balarama - Krishnan isoveli.
o Subala - Krishnan ystävistä läheisin.
o Madhumangala - Krishnan pulska bramiiniystävä.
o Sridama - Krishnan ystävä, Radhan veli.

* Eläimiä
o Tungi - Radhan lemmikkivasikka
o Kakkhati - Radhan lemmikkiapina
o Mangala, Pingala - Krishnan suosikkilehmiä
o Daksha ja Vicakshana - Krishnan kaksi lemmikkipapukaijaa

[muokkaa]

Tärkeitä paikkoja Vrajassa

Tärkeitä Krishnan leikkien paikkoja Vrajassa:

* Govardhan - Kukkula, jonka Krishna nosti ilmaan, ja jonka ympärillä hän paimentaa lehmiä ystäviensä kanssa päivittäin.
* Radha-kunda - Radhan lampi, jossa Krishna ja Vrajan paimentytöt uivat ja leikkivät päivittäin, ja jonka ympärillä he viettävät keskipäivällä aikaansa. Vieressä Shyama-kunda, Krishnan lampi.
* Varshana - Radhan ja tämän ystävättärien asuinkylä.
* Nanda-gram - Krishnan asuinkylä, vajaan kymmenen kilometrin päässä Radhan kylästä.
* Yavat - Radhan aviopuolison ja appivanhempien asuinpaikka, josta tämä karkaa salaa Krishnaa tapaamaan.
* Vamshi-vat - Paikka, jossa Krishna kutsui huilunsa soinnuin Vrajan tyttöjä tanssimaan.
* Yamuna - Vrajan läpi virtaava joki.
* Surya-kunda - Lampi, jonka rannalla on auringonjumala Suryan temppeli, jossa Radha päivittäin tätä palvoo.
* Gostha - Termi, jolla viitataan yleisesti Vrajan laitumiin, joissa Krishna vaeltelee ja lehmiään paimentaa.

[muokkaa]

Kirjallisuus

Parhaiten Krishna tunnetaan Bhagavad Gītasta, joka on osa Mahabharataa, Intian kirjallisen historian laajinta eeposta. Hindulaiset pitävät Bhagavad Gītaa Krishnan sanelemana. Vanhat Purana-historiikit, näistä erityisesti Srimad Bhagavatamina tunnettu Bhagavata-purana, kertovat lukuisia kertomuksia Krishnasta, usein omia nyanssejaan kertomuksiin lisäten. Myös Harivamsha on vanha, kuuluisa Krishnan tarinaa esittelevä eepos. Jayadevan kuuluisa Gita-govinda -runoelma kuvaa Radhan ja Krishnan rakkautta rasa-tanssin yhteydessä.

Yleisesti tunnettujen teosten ohella kullakin Vaishnava-perinteellä on omat teoksensa, jotka ilmentävät näiden yksilöllistä lähestymistä Krishnaan. Esimerkkinä mainittakoon Nimbarka-perinteen Sanat-kumara-samhita sekä Gaudiya Vaishnavien Govinda-lilamrita, jotka molemmat keskittyvät Krishnan iäti toistuviin asta-kaliya-lilana tunnettuihin päivittäisiin leikkeihin.
[muokkaa]

Krishnan palvonta

Vaishnavismissa eli Vishnulle omistautuneissa perinteissä erityisesti Krishnaan ovat keskittyneet Madhvan perinne, Vallabhan perinne, Nimbarkan perinne ja Sri Chaitanyan Gaudiya Vaishnava perinne. Näistä jälkimmäiset kaksi palvovat Krishnaa yhdessä Radhan kanssa, Vallabha keskittyy Krishnaan lapsena ja Madhva Krishnan majesteetilliseen hahmoon. Lisäksi on lukuisia pienempiä Krishnalle omistautuneita traditioita. Uushindulainen Krishna-liike on Krishna-traditioista länsimaissa tunnetuin.

Palvonnan muotoja on monia. Yleisimmät metodit ovat Krishnasta kuuleminen, hänen nimiensä ja tekojensa ylistäminen ja niistä laulaminen, tämän meditointi ja tämän palvelus archa-vigrahan eli jumalhahmon muodossa temppeleissä ja alttareilla. Krishnan palvontaa kutsutaan bhaktiksi, tai antaumukseksi. Bhakti-rasamrita-sindhu -nimisessä teoksessaan Rupa Goswami on esitellyt 64 pääasiallista bhakti-palvonnan menetelmää.
[muokkaa]

Enpä hirveästi näe yhtäläisyyksiä Jeesuksen elämään, onko kyseessä jokin muu Krishna, josta puhuttiin laittamassasi linkissä? Minua alkoi oikeasti kiinnostamaan?

Apostoli35 kirjoitti:

Teologiaa

Eri hindulaisuuden perinteet tulkitsevat Krishnan jumaluutta eri tavoin. Jotkut ajattelevat, yleisesti sanakirjoissa toistetun tarinan mukaisesti, tämän olevan Vishnun kahdeksas avataar. Toiset taas ajattelevat Krishnan olevan alkuperäinen jumaluus, jonka ilmentymiä Vishnun eri muodot ovat. Nämä jälkimmäisen suuntauksen edustajat ajattelevat myös Krishnan asuvan omalla henkisellä planeetallaan, Golokassa, kaikkien henkisen taivaan Vaikuntha-asuinsiojen ylimmässä sfäärissä.
[muokkaa]

Kuvaus Krishnasta

Yleisimmin Krishna kuvataan ajaltaan Vrajan seudulla, viehättävänä nuorukaisena. Hänen ihonsa hohdetta verrataan tummaan monsuunipilveen. Hänen laineilevat, tumman kiiltävät hiuksensa valuvat pitkin hänen olkapäitään. Krishnan huulet muistuttavat granaattiomenan kukkia, hänen silmänsä lootuksen terälehtiä. Korvissaan tällä on Makara-hain, lemmenjumalan symbolin, muotoiset korvakorut. Yleisimmin Krishna kuvataan pukeutuneena hohtavan keltaiseen dhoti-vaatteeseen ja samanväriseen ylle kietaistavaan shaaliin. Krishnan hiukset on usein koristeltu erilaisin tuoksuvin metsäkukin, kukkaseppeleen koristaessa hänen rintaansa. Hänen alituinen kumppaninsa, lumoava huilu, on mukana tämän vyölle kietaistuna.
[muokkaa]

Krishnan elämä perimätiedon mukaan
[muokkaa]

Krishnan syntymä

Krishna, jonka elämän perimätieto ajoittaa ajalle noin 3000 eaa, ilmestyi Mathuran kaupungissa pohjois-Intiassa Vasudevan ja Devakin poikana näiden ollessa teljettyinä Kamsan, alueen hirmuvaltiaan, vankityrmässä. Krishnan kerrotaan ensin ilmestyneen heille nelikätisessä Vishnu-muodossaan, sitten omaksuen lapsen hahmon hyväksyen nämä vanhemmikseen. Kuningas Kamsa oli teljennyt Vaasudevan ja Devakin peläten näiden yhdeksännen lapsen, jonka oli ennustettu tämä tappavan, syntymää.

Krishnan henkisen mahdin voimasta kaikki vankilan vahdit nukahtivat tämän ilmestyessä. Vasudeva, haluten säästää pienokaisen elämän, vei Krishnan Gokulaan ystävänsä Nandan luo. Nandan vaimo, Yashoda, oli juuri synnyttänyt tyttölapsen - Krishnan henkisen mahdin ilmentymän, Yoga-mayan - ja synnytyksestä voipuneena nukahtanut vuoteeseensa. Vasudeva vaihtoi Krishnan tyttölapsen tilalle, palaten Mathuraan vankityrmäänsä. Kamsan kuullessa yhdeksännen lapsen syntymästä tämä ryntäsi tyrmään ja, tarttuen lasta jaloista, yritti surmata hänet kivilattiaan heittäen. Lapsi kuitenkin lensi ilmaan, omaksuen hirvittävän Durga-jumalattaren muodon, Kamsan typeryyttä moittien. Durga kertoi sen lapsen, joka hänet tulee surmaamaan, jo syntyneen toisaalla.

Joidenkin kertomusten mukaan Mathurassa ilmestynyt Krishna oli alkuperäisen Vrajan Krishnan osittainen ilmentymä, joka sulautui tämän olemukseen Vasudevan saapuessa Vrajaan. Tässä muun muassa Vrindavanan Goswamien esittämässä versiossa Yashodan kerrotaan synnyttäneen kaksoset, joista toinen oli alkuperäinen Vrajan Krishna itse.
[muokkaa]

Krishnan lapsuus

Eliminoidakseen tulevan uhkan, Kamsa lähetti Gokulaan, Krishnan lapsuusvuosien asuinpaikkaan, eri muotoja omaksuneita demoneja tätä tappamaan - menestyksettä. Näiden joukossa mainittavia olivat muun muassa lastenhoitajaksi pukeutunut, rintansa myrkyllä sivellyt Putana-noita, josta Krishna maidon lisäksi imikin eloilman ulos, ja pyörremyrskyn hahmossa tullut Trinavarta, joka nosti vauva-Krishnan taivaan ääriin, sieltä Krishnan alati lisääntyvän painon vuoksi alas romahtaen. Lapsuusvuotensa Krishna vietti vanhempiensa Nandan ja Yashodan huostassa näiden vanhempainrakkaudesta nauttien, usein erilaisia ilkitöitä ja kepposia tehden, kuten pienen pojan tapoihin kuuluu.
[muokkaa]

Krishna poikana

Poikavuotensa Krishna vietti ystäviensä kanssa Vrajan niityillä telmien, lehmiä paimentaen ja huilua soitellen. Näinä vuosina hän kohtasi myös Yamuna-joen saastuttaneen Kaliya-käärmeen painiottelussa tämän kukistaen, sekä Dhenuka-aasidemonin kuperkeikkaa puun latvaan heittäen. Ystäviään suojellakseen Krishna nielaisi kerran kokonaisen metsäpalon. Tapasipa hän Brahmaankin, Hindujen luojajumalan, joka luuli Krishnaa tavalliseksi pojaksi, mutta totesi lopulta nolona tämän olevan itseään huomattavasti voimallisempi. Tämän jakson kenties tunnetuin tapahtuma on Govardhan-kukkulan nostaminen. Keskeytettyään Indralle, taivaan jumaluudelle, suoritettavan uhrimenon, tämä lähetti tuhon sadepilvet ja myrskyt Vrajan kylän tuhotakseen. Kylän asukkaita, rakkaita ystäviään ja sukulaisiaan, suojellakseen Krishna piti Govardhan-kukkulaa yllä vasemman kätensä pikkusormella viikon päivät.
[muokkaa]

Krishna nuorukaisena

Krishnan nuoruusvuodet kuluivat mukavasti Vrajan paimentyttöjen seurassa. Nämä, erityisesti Radha, viehättyivät tämän suloiseen huilunsoittoon, rientäen keskiyöllä metsään tätä tapaamaan. Heidän kanssaan Krishna esitti kenties kaikista leikeistään kuuluisimman, rakkauden täyttämän yöllisen rasa-tanssin. Näinä vuosina Krishna kohtasi myös härän muotoisen Arishta-demonin, hevosena ilmestyneen Keshi-demonin ja paimenpojaksi naamioituneen Vyoma-demonin.
[muokkaa]

Kohti Mathuraa

Pian kuitenkin, julman kohtalon myötä, Vrajaan saapui Akrura, Krishnan eno, joka oli tullut tätä noutamaan Mathuraan Kamsan käskystä. Velvollisuudentuntoisena Krishna sinne lähtikin veljensä Balaraman kanssa, Vasudevasta ja Devakista huolissaan. Saavuttuaan Mathuraan veljekset kohtasivat suuren areenan keskellä raivokkaan Kuvalayapida-elefantin sekä hurjat painijat Chanuran ja Mushtikan, nämä kaikki kukistaen ja sen jälkeen Kamsan surmaten. Tämän jälkeen hyveellinen Ugrasena, Kamsan isä ja tämän vallasta syöksemä aiempi hallitsija, palautettiin valtaan rauhan ja hyvinvoinnin palatessa seudulle.
[muokkaa]

Dwarakan kaupungissa

Kamsan kuoltua tämän appi, Jarasandha, hyökkäsi armeijansa kanssa Mathuran kaupunkiin vävynsä kuoleman kostaakseen. Krishnan johdolla Kamsan armeija kukistettiin kokonaista seitsemäntoista kertaa. Tämän jälkeen Krishna asettui rakennuttamaansa Dvarakan kaupunkiin Intian länsirannikolle, avioituen yhteensä 16108 kuningattaren kanssa, joista etummaisina Rukmini ja Satyabhama. Kerrotaan, että Krishnalla oli joka kuningattarelle oma palatsi, ja jumalaisen mahtinsa avulla tämä olikin jokaisen palatsissa yhtä aikaa.
[muokkaa]

Kurukshetran taistelu

Mahabharata-teoksesta tunnettussa suuressa Kurukshetran taistelussa selviteltiin Pandava- ja Kaurava-perheiden välejä. Viisi Pandun poikaa, Arjuna, Yudhisthira, Bhishma, Nakula ja Sahadeva, kaikki Krishnan läheisiä ystäviä Dwarakan kaupungissa, olivat taistelun pääosissa. Sodan alkua odoteltaessa Krishna puhui kuuluisan Bhagavad-gitan Arjunan epäröinnin hälventääkseen ja ihmiskuntaa opettaakseen.
[muokkaa]

Tärkeitä henkilöitä

Tärkeitä henkilöitä, jotka osallistuvat Krishnan päivittäisiin toimiin Vrajassa:

* Vrajan neitoja
o Radha - Krishnan ikuinen rakastettu, kaikista Vrajan tytöistä etummaisin. Teologisesti, alkuperäinen korkeimman energian ilmentymä.
o Lalita, Visakha, Citra, Indulekha, Champakalata, Rangadevi, Tungavidya, Sudevi - kahdeksan tärkeintä Radhan ystävätärtä.
o Vrinda - Vrajan metsien jumalatar, Radhan ystävätär.
o Ananga Manjari - Radhan pikkusisko.
o Rupa Manjari - Radhan palvelijattarista etummaisin.

* Vanhempia
o Nanda - Krishnan isä, Vrajan paimentolaisyhteisön johtaja.
o Yashoda - Krishnan äiti, Krishnan vanhempainrakkauden etummaisin esimerkki.
o Vrishabhanu - Radhan isä, Nandan ja Yashodan tuttava.
o Kirtida - Radhan äiti.
o Mukhara - Radhan isoäiti.
o Paurnamasi - Kylän tietäjätär, joka toisinaan järjestää Radhan ja Krishnan tapaamisia.
o Jatila - Radhan pahantuulinen, alati epäilevä anoppi.

* Ystäviä
o Balarama - Krishnan isoveli.
o Subala - Krishnan ystävistä läheisin.
o Madhumangala - Krishnan pulska bramiiniystävä.
o Sridama - Krishnan ystävä, Radhan veli.

* Eläimiä
o Tungi - Radhan lemmikkivasikka
o Kakkhati - Radhan lemmikkiapina
o Mangala, Pingala - Krishnan suosikkilehmiä
o Daksha ja Vicakshana - Krishnan kaksi lemmikkipapukaijaa

[muokkaa]

Tärkeitä paikkoja Vrajassa

Tärkeitä Krishnan leikkien paikkoja Vrajassa:

* Govardhan - Kukkula, jonka Krishna nosti ilmaan, ja jonka ympärillä hän paimentaa lehmiä ystäviensä kanssa päivittäin.
* Radha-kunda - Radhan lampi, jossa Krishna ja Vrajan paimentytöt uivat ja leikkivät päivittäin, ja jonka ympärillä he viettävät keskipäivällä aikaansa. Vieressä Shyama-kunda, Krishnan lampi.
* Varshana - Radhan ja tämän ystävättärien asuinkylä.
* Nanda-gram - Krishnan asuinkylä, vajaan kymmenen kilometrin päässä Radhan kylästä.
* Yavat - Radhan aviopuolison ja appivanhempien asuinpaikka, josta tämä karkaa salaa Krishnaa tapaamaan.
* Vamshi-vat - Paikka, jossa Krishna kutsui huilunsa soinnuin Vrajan tyttöjä tanssimaan.
* Yamuna - Vrajan läpi virtaava joki.
* Surya-kunda - Lampi, jonka rannalla on auringonjumala Suryan temppeli, jossa Radha päivittäin tätä palvoo.
* Gostha - Termi, jolla viitataan yleisesti Vrajan laitumiin, joissa Krishna vaeltelee ja lehmiään paimentaa.

[muokkaa]

Kirjallisuus

Parhaiten Krishna tunnetaan Bhagavad Gītasta, joka on osa Mahabharataa, Intian kirjallisen historian laajinta eeposta. Hindulaiset pitävät Bhagavad Gītaa Krishnan sanelemana. Vanhat Purana-historiikit, näistä erityisesti Srimad Bhagavatamina tunnettu Bhagavata-purana, kertovat lukuisia kertomuksia Krishnasta, usein omia nyanssejaan kertomuksiin lisäten. Myös Harivamsha on vanha, kuuluisa Krishnan tarinaa esittelevä eepos. Jayadevan kuuluisa Gita-govinda -runoelma kuvaa Radhan ja Krishnan rakkautta rasa-tanssin yhteydessä.

Yleisesti tunnettujen teosten ohella kullakin Vaishnava-perinteellä on omat teoksensa, jotka ilmentävät näiden yksilöllistä lähestymistä Krishnaan. Esimerkkinä mainittakoon Nimbarka-perinteen Sanat-kumara-samhita sekä Gaudiya Vaishnavien Govinda-lilamrita, jotka molemmat keskittyvät Krishnan iäti toistuviin asta-kaliya-lilana tunnettuihin päivittäisiin leikkeihin.
[muokkaa]

Krishnan palvonta

Vaishnavismissa eli Vishnulle omistautuneissa perinteissä erityisesti Krishnaan ovat keskittyneet Madhvan perinne, Vallabhan perinne, Nimbarkan perinne ja Sri Chaitanyan Gaudiya Vaishnava perinne. Näistä jälkimmäiset kaksi palvovat Krishnaa yhdessä Radhan kanssa, Vallabha keskittyy Krishnaan lapsena ja Madhva Krishnan majesteetilliseen hahmoon. Lisäksi on lukuisia pienempiä Krishnalle omistautuneita traditioita. Uushindulainen Krishna-liike on Krishna-traditioista länsimaissa tunnetuin.

Palvonnan muotoja on monia. Yleisimmät metodit ovat Krishnasta kuuleminen, hänen nimiensä ja tekojensa ylistäminen ja niistä laulaminen, tämän meditointi ja tämän palvelus archa-vigrahan eli jumalhahmon muodossa temppeleissä ja alttareilla. Krishnan palvontaa kutsutaan bhaktiksi, tai antaumukseksi. Bhakti-rasamrita-sindhu -nimisessä teoksessaan Rupa Goswami on esitellyt 64 pääasiallista bhakti-palvonnan menetelmää.
[muokkaa]

Enpä hirveästi näe yhtäläisyyksiä Jeesuksen elämään, onko kyseessä jokin muu Krishna, josta puhuttiin laittamassasi linkissä? Minua alkoi oikeasti kiinnostamaan?

His life was predicted by prophets.

His mother was a virgin.

His cradle was surrounded by shepherds and angels sang.

His birth was concealed from a tyrant ruler, and he escaped.

He resisted temptation in the desert.

His teachings were unorthodox.

He was persecuted by authorities.

He worked healing miracles.

He was nailed to a cross between two thieves after a friends betrayal.

He descended into Hell, arose from the dead and ascended into heaven.

He had 12 disciples spread the word.

Chrisna 1200 B.C. India

hattiwatti kirjoitti:

His life was predicted by prophets.

His mother was a virgin.

His cradle was surrounded by shepherds and angels sang.

His birth was concealed from a tyrant ruler, and he escaped.

He resisted temptation in the desert.

His teachings were unorthodox.

He was persecuted by authorities.

He worked healing miracles.

He was nailed to a cross between two thieves after a friends betrayal.

He descended into Hell, arose from the dead and ascended into heaven.

He had 12 disciples spread the word.

Chrisna 1200 B.C. India

Sitten on hieman ristiriitaisuuksia siitä, milloin Krishna eli Intiassa....

"Krishna, jonka elämän perimätieto ajoittaa ajalle noin 3000 eaa,"-Wikipedia-

"Chrisna 1200 B.C. India"-Antamasi linkki-

Heitto ei ole kuin 1700 vuotta.....???

Onko siis kaksi aivan erilaista tarinaa Krishnasta??

Apostoli35 kirjoitti:

Sitten on hieman ristiriitaisuuksia siitä, milloin Krishna eli Intiassa....

"Krishna, jonka elämän perimätieto ajoittaa ajalle noin 3000 eaa,"-Wikipedia-

"Chrisna 1200 B.C. India"-Antamasi linkki-

Heitto ei ole kuin 1700 vuotta.....???

Onko siis kaksi aivan erilaista tarinaa Krishnasta??

Heh, ehkä hänellä kesti tuo ylösnousemuksesta takaisin tulo kauan :o)

Ainakin nuo kirjoitetaan eri tavalla...

hattiwatti kirjoitti:

Heh, ehkä hänellä kesti tuo ylösnousemuksesta takaisin tulo kauan :o)

Ainakin nuo kirjoitetaan eri tavalla...

Olikohan hänellä yhtä hidasta tuo aamuherääminen kuin itselläni?

No jaa, onhan se hyödyllistä tutkia muittenkin tahojen juttuja ja eikö se vanha viisaus sano, että tunne vihollisesi?;) Jota muuten pitää kuulemma rakastaa:)

Apostoli35 kirjoitti:

Olikohan hänellä yhtä hidasta tuo aamuherääminen kuin itselläni?

No jaa, onhan se hyödyllistä tutkia muittenkin tahojen juttuja ja eikö se vanha viisaus sano, että tunne vihollisesi?;) Jota muuten pitää kuulemma rakastaa:)

Jesh ! Tosin tuo sana "vihollinen" taitaa tässä tapauksessa olla hieman liioittelua, ehkäpä sana "kilpakumppani" tms olisi oikeutetumpi sana. Vai tunnetko että olet sodassa muiden uskontojen kanssa ? Olen elämässäni todellakin huomannut että vaikka noita "vihollisia" olisikin, ei niitä todellakaan ole mitään syytä vihata, kuten itsekin totesit. Tämä on todellista viisautta..

hattiwatti kirjoitti:

Jesh ! Tosin tuo sana "vihollinen" taitaa tässä tapauksessa olla hieman liioittelua, ehkäpä sana "kilpakumppani" tms olisi oikeutetumpi sana. Vai tunnetko että olet sodassa muiden uskontojen kanssa ? Olen elämässäni todellakin huomannut että vaikka noita "vihollisia" olisikin, ei niitä todellakaan ole mitään syytä vihata, kuten itsekin totesit. Tämä on todellista viisautta..

Muita uskontoja vastaan. Enkä varsinkaan ihmisiä. Kaikkia pitää siunata. Muu ei olekaan minun käsissäni:)

Hain ehkä enemmän rinnakkaiseloa uskisten kanssa, kun sinun liittymistäsi takaisin kirkon piiriin. Ei kait sun tarvi tavoitella itsellesi mustaa ihonväriä, mutta jos naapuriin muuttaa sellainen, on teille molemmille helpompaa jos olette ystäviä sen sijaan että olisitte vihamiehiä.....jotain tällaista.

> Varokaa iskulauseita!

Tulee mieleen vanha sanonta: "kaikki yleistykset ovat vääriä".

Olen itse asiassa pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta kiinnitit huomiota aika mielenkiintoiseen asiaan.

> Jos haluan myönteisen kuvan kristinuskosta, niin katson vaikkapa tv:stä
> jonkun piispan haastattelun.

Silloin saanet myönteisen kuvan jostain ihmisestä joka sattuu edustamaan kristinuskoa?

> Jos haluan kielteisen kuvan kristinuskosta niin kuuntelen vaikkapa radion iltahartauden

Ja silloin saat kielteisen kuvan suomalaisen kristinuskon eräästä traditiosta... Eli uskosta?

Hmm...

"Täällä arveluttavin toiminta on mielestäni vanhojen ja yksinästen ihmisten hyväksikäyttö ja käännytys kaikenlaisilla helvettipelotteluilla (äskettäin yksi seurakunta esitti jonkin Helvetin liekit -aiheisen näytelmän, mainostivat sitä kaupan ilmoitustaululla). "

Tiedän näytelmän. Se on kiertävä formaatti.
Mutta.... Onko väärin yrittää käännyttää tupakoitsijaa lopettamaan tupakointi sanomalla, että ellei hän lopeta, hän voi kuolla keuhkosyöpään?

Monissa ns. Päihdeputkikoulutuksissa on polun päätteeksi ns. "Kuolemahuone", eikä kyseessä ole mikään uskonnollinen opetus, vaan tavallista päihdevalistusta, kouluissa.

Eli, "kuolemalle" on vaihtoehto, älä käytä päihteitä.
Helvetille on vaihtoehto, ota Jeesuksen armo vastaan. En minäkään pelottelua kannata, mutta jos uskon olevan kaksi tietä, minusta on reilumpaa kertoa molemmista kuin että sanoa, ei hätää, kyllä kaikki pääsevät taivaaseen. Jos niin ei olekaan...

Mutta, sielunhoidollisesti heikkojen ja ahdistuneiden kohdalla ei ole reilua eikä korrektia pelotella tai "siirtää uskoa" ( ei ole kenenkään kohdalla.), vaan jos esim. vanhus haluaa keskustella, sitten keskustellaan.

Tyyppimoka esimerkki:

Kuolemassa oleva vanhus halusi sielunhoitoa ja keskustella papin kanssa. Hän kysyi, että joutuuko hän taivaaseen vai helvettiin kuoltuaan? Pappi vastasi, että:"Niin, kyllähän kaikkien teot punnitaan viimeisellä tuomiolla ja sitten jaetaan..." Vanhus ei kysynyt enää muuta...

Mikä olisi ollut parempi vaihtoehto?
Kysyä vanhukselta, että mitä mieltä hän itse on ja miksi niin ajattelee. Kyllä ihmiselle aina oikeassa elämässä pitää antaa tilaisuus pureskellä asiaa ja pohtia sitä omasta elämästään käsin.
Jos vanhus olisi vastannut, että on hieman huolissaan kuoleman jälkeisestä paikastaan, siitä olisi voinut jatkaa keskustelua ja etsiä keinoa varmuuden (armollisen) löytämiseen. Tuomio ei koskaan ole ihmisen käsissä. Yhdessä voi rukoilla, lukea lohduttavia raamatunkohtia ja taas pohtia asiaa. Ihmiselle tulee antaa tilaa ratkaisun tekoon, jos sellaista edes tarvitaan.

Toinen esimerkki:

Eräs leski oli huolissaan miehensä määränpäästä ja kysyi saarnaajalta, että mahtoikohan mies olla ollut koskaan edes uskossa. Saarnaaja totesi:" Kyllä se isäntä hänelle kerran sanoi uskovansa Jeesukseen, että eiköhän asia ole kunnossa."

Me emme siis useinkaan tiedä ihmisen sydämen tilaa, karismaattisessa liikkeessä korostetaan ehkä vähän liikaakin "julkista" uskon tunnustamista. Ei Jumala kuitenkaan kuuro ole!
Siksi ihmisen on vaarallista lähteä tuomitsemaan ketään ei-uskovaksi tai uskovaksi.

"Sen sijaan ulospäin näkyvässä uskonnollisuudessa on runsaasti epäkohtia. Monenlaisten ihmisoikeuksien vastustaminen, tieteellisen tutkimuksen jarruttaminen, liikkeestä eronneiden syrjiminen, puhumattakaan pappien pedofiliasta yms..."

Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta miksi vain uskovat leimataan tähän muottiin? Kun uskonto ei palvele Jumalaa, vaan ihmisten etuja ja mielihaluja, se saa mainitsemiasi piirteitä. Monet -ismit ovat myös tähän sortuneet. Ehkäpä ko. tarpeet on usein kuorrutettu eri käärein? Sosialismi, kommunismi, humanismi, ateismi, materialismi, uskonnot. Jokaisessa on itsekkyyden siemenelle tilaa eli jokaisen voi valjastaa ihmisen omaa hyvää palvelemaan, vaikka alkuperäinen ajatus onkin ehkä ollut toinen, yhteinen hyvä ja muiden huomioon ottaminen.

Apostoli35 kirjoitti:

"Täällä arveluttavin toiminta on mielestäni vanhojen ja yksinästen ihmisten hyväksikäyttö ja käännytys kaikenlaisilla helvettipelotteluilla (äskettäin yksi seurakunta esitti jonkin Helvetin liekit -aiheisen näytelmän, mainostivat sitä kaupan ilmoitustaululla). "

Tiedän näytelmän. Se on kiertävä formaatti.
Mutta.... Onko väärin yrittää käännyttää tupakoitsijaa lopettamaan tupakointi sanomalla, että ellei hän lopeta, hän voi kuolla keuhkosyöpään?

Monissa ns. Päihdeputkikoulutuksissa on polun päätteeksi ns. "Kuolemahuone", eikä kyseessä ole mikään uskonnollinen opetus, vaan tavallista päihdevalistusta, kouluissa.

Eli, "kuolemalle" on vaihtoehto, älä käytä päihteitä.
Helvetille on vaihtoehto, ota Jeesuksen armo vastaan. En minäkään pelottelua kannata, mutta jos uskon olevan kaksi tietä, minusta on reilumpaa kertoa molemmista kuin että sanoa, ei hätää, kyllä kaikki pääsevät taivaaseen. Jos niin ei olekaan...

Mutta, sielunhoidollisesti heikkojen ja ahdistuneiden kohdalla ei ole reilua eikä korrektia pelotella tai "siirtää uskoa" ( ei ole kenenkään kohdalla.), vaan jos esim. vanhus haluaa keskustella, sitten keskustellaan.

Tyyppimoka esimerkki:

Kuolemassa oleva vanhus halusi sielunhoitoa ja keskustella papin kanssa. Hän kysyi, että joutuuko hän taivaaseen vai helvettiin kuoltuaan? Pappi vastasi, että:"Niin, kyllähän kaikkien teot punnitaan viimeisellä tuomiolla ja sitten jaetaan..." Vanhus ei kysynyt enää muuta...

Mikä olisi ollut parempi vaihtoehto?
Kysyä vanhukselta, että mitä mieltä hän itse on ja miksi niin ajattelee. Kyllä ihmiselle aina oikeassa elämässä pitää antaa tilaisuus pureskellä asiaa ja pohtia sitä omasta elämästään käsin.
Jos vanhus olisi vastannut, että on hieman huolissaan kuoleman jälkeisestä paikastaan, siitä olisi voinut jatkaa keskustelua ja etsiä keinoa varmuuden (armollisen) löytämiseen. Tuomio ei koskaan ole ihmisen käsissä. Yhdessä voi rukoilla, lukea lohduttavia raamatunkohtia ja taas pohtia asiaa. Ihmiselle tulee antaa tilaa ratkaisun tekoon, jos sellaista edes tarvitaan.

Toinen esimerkki:

Eräs leski oli huolissaan miehensä määränpäästä ja kysyi saarnaajalta, että mahtoikohan mies olla ollut koskaan edes uskossa. Saarnaaja totesi:" Kyllä se isäntä hänelle kerran sanoi uskovansa Jeesukseen, että eiköhän asia ole kunnossa."

Me emme siis useinkaan tiedä ihmisen sydämen tilaa, karismaattisessa liikkeessä korostetaan ehkä vähän liikaakin "julkista" uskon tunnustamista. Ei Jumala kuitenkaan kuuro ole!
Siksi ihmisen on vaarallista lähteä tuomitsemaan ketään ei-uskovaksi tai uskovaksi.

"Sen sijaan ulospäin näkyvässä uskonnollisuudessa on runsaasti epäkohtia. Monenlaisten ihmisoikeuksien vastustaminen, tieteellisen tutkimuksen jarruttaminen, liikkeestä eronneiden syrjiminen, puhumattakaan pappien pedofiliasta yms..."

Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta miksi vain uskovat leimataan tähän muottiin? Kun uskonto ei palvele Jumalaa, vaan ihmisten etuja ja mielihaluja, se saa mainitsemiasi piirteitä. Monet -ismit ovat myös tähän sortuneet. Ehkäpä ko. tarpeet on usein kuorrutettu eri käärein? Sosialismi, kommunismi, humanismi, ateismi, materialismi, uskonnot. Jokaisessa on itsekkyyden siemenelle tilaa eli jokaisen voi valjastaa ihmisen omaa hyvää palvelemaan, vaikka alkuperäinen ajatus onkin ehkä ollut toinen, yhteinen hyvä ja muiden huomioon ottaminen.

"Onko väärin yrittää käännyttää tupakoitsijaa lopettamaan tupakointi sanomalla, että ellei hän lopeta, hän voi kuolla keuhkosyöpään?"

Terveydellisten riskien ilmoittaminen on tietysti paikallaan. Sen sijaan ei ole havaittavissa todisteita siitä että tietyn nimiseltä jumalalta anteeksiantoa pyytäneet olisivat säästyneet joltain kidutusrangaistukselta kuoleman jälkeen.

"minusta on reilumpaa kertoa molemmista kuin että sanoa, ei hätää, kyllä kaikki pääsevät taivaaseen."

Niin, se taas voi riippua ihmisen omasta tilanteesta. Jos joku on koko elämänsä pelännyt Jumalan valvovaa silmää, hänelle voi olla vapauttavaa kuulla että ylintä tuomaria ei välttämättä olekaan vaan tärkeintä elämässä on rehellisyys itselle.

Kyllä muutkin kuin uskovat "leimataan" itsekkään käytöksen muottiin. Mitä kiihkeämpi ja jyrkempi aatteellinen liike, sitä suurempaa epäluuloa sen jäsenten motiiveista syntyy. Uskovaisista tekee erityisen ärsyttävän se asia, että heillä on hallussaan maailmankaikkeuden suurin totuus, josta heidän ei muka koskaan edes tarvitse luopua. Kaikki yritykset kritisoida uskoa voidaan tulkita saatanan houkutuksiksi.

Asun kerrostalossa. Talossa asuu varmaankin parisataa ihmistä. Jos tämä talo nyt räjähtäsi (absurdi ajatus, kyllä), kuolisi siinä tietty määrä agnostikkoja/ateisteja, suurimapana ryhmänä perusluterilaisia "johonkin ehkä" uskojia, muutama itsensä tosiuskovaksi määrittelevä - todennäköisesti kristittyjä, ehkä jokunen muun uskonnon edustaja.

Tässä kohtaa en jaottelisi ihmisiä sen mukaan, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä ikuiseen helvettiin. Minun näkökulmastani heidän elämänsä merkitys on siinä, mitä he ovat itselleen ja muille tehneet. Oli se sitten pyhän hengen, kieron huumorin tai luontaisen leppoisuuden ansiota.

Lähden siis siitä, että elämä on tärkeää ja elämän aikana hoidetaan elämän asioita. Jos maailmankaikkeudessa on jonkinlainen psyykkisen energian tai ideologisen suuntautumisen suodatin tai "tuomari", se kyllä hoitaa maailmankaikkeuden sellaiseen kuntoon että "pahoista" ei kuulla enää ikinä.

Ehkä eksyin sivuraiteille mutta kuitenkin: keskityn elämään tutkimisena ja ymmärtämisenä (luonnon/matematiikan/toisten ihmisten/runouden/kemian...). En yksinkertaisesti pidä siitä että ihmisten elämää määritellään arveluilla kuolemanjälkeisen ajan kohtaloista ja jaolla kahteen leiriin.

Rausku kirjoitti:

"Onko väärin yrittää käännyttää tupakoitsijaa lopettamaan tupakointi sanomalla, että ellei hän lopeta, hän voi kuolla keuhkosyöpään?"

Terveydellisten riskien ilmoittaminen on tietysti paikallaan. Sen sijaan ei ole havaittavissa todisteita siitä että tietyn nimiseltä jumalalta anteeksiantoa pyytäneet olisivat säästyneet joltain kidutusrangaistukselta kuoleman jälkeen.

"minusta on reilumpaa kertoa molemmista kuin että sanoa, ei hätää, kyllä kaikki pääsevät taivaaseen."

Niin, se taas voi riippua ihmisen omasta tilanteesta. Jos joku on koko elämänsä pelännyt Jumalan valvovaa silmää, hänelle voi olla vapauttavaa kuulla että ylintä tuomaria ei välttämättä olekaan vaan tärkeintä elämässä on rehellisyys itselle.

Kyllä muutkin kuin uskovat "leimataan" itsekkään käytöksen muottiin. Mitä kiihkeämpi ja jyrkempi aatteellinen liike, sitä suurempaa epäluuloa sen jäsenten motiiveista syntyy. Uskovaisista tekee erityisen ärsyttävän se asia, että heillä on hallussaan maailmankaikkeuden suurin totuus, josta heidän ei muka koskaan edes tarvitse luopua. Kaikki yritykset kritisoida uskoa voidaan tulkita saatanan houkutuksiksi.

Asun kerrostalossa. Talossa asuu varmaankin parisataa ihmistä. Jos tämä talo nyt räjähtäsi (absurdi ajatus, kyllä), kuolisi siinä tietty määrä agnostikkoja/ateisteja, suurimapana ryhmänä perusluterilaisia "johonkin ehkä" uskojia, muutama itsensä tosiuskovaksi määrittelevä - todennäköisesti kristittyjä, ehkä jokunen muun uskonnon edustaja.

Tässä kohtaa en jaottelisi ihmisiä sen mukaan, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä ikuiseen helvettiin. Minun näkökulmastani heidän elämänsä merkitys on siinä, mitä he ovat itselleen ja muille tehneet. Oli se sitten pyhän hengen, kieron huumorin tai luontaisen leppoisuuden ansiota.

Lähden siis siitä, että elämä on tärkeää ja elämän aikana hoidetaan elämän asioita. Jos maailmankaikkeudessa on jonkinlainen psyykkisen energian tai ideologisen suuntautumisen suodatin tai "tuomari", se kyllä hoitaa maailmankaikkeuden sellaiseen kuntoon että "pahoista" ei kuulla enää ikinä.

Ehkä eksyin sivuraiteille mutta kuitenkin: keskityn elämään tutkimisena ja ymmärtämisenä (luonnon/matematiikan/toisten ihmisten/runouden/kemian...). En yksinkertaisesti pidä siitä että ihmisten elämää määritellään arveluilla kuolemanjälkeisen ajan kohtaloista ja jaolla kahteen leiriin.

"Ehkä eksyin sivuraiteille mutta kuitenkin: keskityn elämään tutkimisena ja ymmärtämisenä (luonnon/matematiikan/toisten ihmisten/runouden/kemian...). En yksinkertaisesti pidä siitä että ihmisten elämää määritellään arveluilla kuolemanjälkeisen ajan kohtaloista ja jaolla kahteen leiriin."

Totta, koska ei elämä ole niin mustavalkoista kuitenkaan. Uskossa elämisen ei pitäisi estää elämän tutkimista mainitsemiesi asioiden kautta. Itseasiassa usko voi parhaimmillaan antaa niille syvemmän merkityksen. Tai sitten ei. Kyllä minäkin olen haltioissani hienoista runoista, taiteesta ja hyvästä musiikista. Ja ennekaikkea, hyvästä ruuasta! Paavalihan kehoittaa meitä elämään, eikä kuolemaan. Elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Saamme nauttia ehkä jopa aivan samoista asioista kuin ei-uskovatkin, mutta kohtuudella. Ei kristinusko ole hirveä määrä sääntöjä, vaan Jeesuksen tähden saamme elää ja saamme uskoa! Toki välttäen syntiä. Toiset ottavat tiukan linjan, eivätkä elä ollenkaan, ettei vaan tee syntiä, toiset taas elävät vähän vapaammin.
Eräs Pelastusarmeijan kaveri sanoi hienosti: "Jotkut menevät risteilylle, eivät nauti siellä mitää tarjoituista ruuista, koska luulevat sen maksavan jotain lisää risteilyn hintaan. Toiset taas nauttivat kaikesta, tietäen kaiken kuuluvan hintaan." Jotain tuosta listasta on ehkä sitten syytä jättää pois, Raamatunkin mukaan...;)))) Jos ajatellaan siis perinteistä risteilyelämää "porauslautoilla":)

Uskossa elämisenhän pitäisi siis vapauttaa elämään myös tätä elämää, kaikkia ei sitäpaitsi olekaan tarkoitettu kulkemaan evankelistan tai lähetysttyöntekijän tietä. Onneksi on paljon uskovia, jotka kyllä kertovat uskostaan, mutta jollain muulla heijastavat uskoaan ja elävät sopusoinnussa muun maailman kanssa. Täällä ehkä korostuu raamatulla hakkaaminen, mutta ei se ketään auta. Tuskin Jeesus sitä tarkoitti kehottaessaan ihmisiä rakastamaan lähimmäistään kuten itseään.

Pitää myös muistaa, että Jeesuksen "kovimmat" sanat kohdituivat "uskoviin", eli fariseuksiin ja niihin, jotka kuvittelivat olevansa Jumalalle kelvollisia tekojensa ja ulkoisen hyvyyden tähden, jopa ns. viisauden kautta.

"Niin, se taas voi riippua ihmisen omasta tilanteesta. Jos joku on koko elämänsä pelännyt Jumalan valvovaa silmää, hänelle voi olla vapauttavaa kuulla että ylintä tuomaria ei välttämättä olekaan vaan tärkeintä elämässä on rehellisyys itselle. "

Toki jollekin vääryyttä kokeneelle saattaa myös olla lohdullista, että hänen puolestaa rukoilee, ja lohduttaa tuomalla esiin Jumalan armollisen puolen. Esim. "Jumala lohduttaa niitä, joilla on murtunut mieli ja pelastaa heidät joilla on särkynyt sydän".

Joku psalmi...vapaasta muistista.

"Autuaita ovat murheelliset, he saavat lohdutuksen."(Matt.5:4).

Jumala ei lyö lyötyä, uskovankaan ei siis pitäisi.

Olen kerran laittanut tänne jaottelun terveestä uskosta ja epäterveestä, ahdasmielisestä uskosta. Niistä löytyy esimerkkejä esim. Tommy Hellstenin kirjoista tai sielunhoidollisista kirjoista.

Jumalan pelko tarkoittaa, ei kauhua tai lamauttavaa pelkoa, vaan Hänen kuinnioittamistaan ja arvostamistaan.

Ko. henkilölle minä kertoisin, että Jumala kyllä näkee kaiken ja kuulee kaiken, mutta Hän ei ole mikään kyttääjä. Raamatussa on paljon esimerkkejä myös Jumalan lohduttavasta ja armollisesta puolesta. Psalmeissa ja Jesajan kirjoissa on jopa VT:n puolella hyvinkin lohduttavia tekstejä Jumalan tästä puolesta. Joillekin on voitu lapsena kertoa vain ankarasta ja kurittavasta isästä, joka kyttää jokaista virhettä ja oma isäsuhdekin on saattanut olla sellainen. Joskus onkin sanottu, että millainen isäsuhde, sellainen suhde Jumalaankin on. Ja sitä myös joku siirtää eteenpäin.

"Sen sijaan ei ole havaittavissa todisteita siitä että tietyn nimiseltä jumalalta anteeksiantoa pyytäneet olisivat säästyneet joltain kidutusrangaistukselta kuoleman jälkeen."

Aivan. Mutta jos haluaa uskoa johonkin, kannattaa vertailla eri uskontojen pelastustapaa tai tietä. Kristitty voi vakuuttua pelastuksestaan raamatun lupausten ja niiden puolesta rukouksen kautta. Raamatussa on paljon lupauksia ja niistä suurin osa liittyy pelastumiseen jo tässä ajassa, jonka täällä elämmme. Rajan ylihän emme näe.
Koraanissa on varmaan omat lupauksensa....;) Ja Veda-kirjallisuudessa omansa.

Ei kristillisen uskon tarkoitus ole jäädä kammioon istumaan kädet ristissä, sillä jos uskoon tulon tarkoitus olisi vain Taivas, jokainen uskoontuleva kuolisi heti ja siirtyisi sinne suoraan:).
Saamme elää ja saamme uskoa! Toisiamme tukien ja auttaen.

Apostoli35 kirjoitti:

"Ehkä eksyin sivuraiteille mutta kuitenkin: keskityn elämään tutkimisena ja ymmärtämisenä (luonnon/matematiikan/toisten ihmisten/runouden/kemian...). En yksinkertaisesti pidä siitä että ihmisten elämää määritellään arveluilla kuolemanjälkeisen ajan kohtaloista ja jaolla kahteen leiriin."

Totta, koska ei elämä ole niin mustavalkoista kuitenkaan. Uskossa elämisen ei pitäisi estää elämän tutkimista mainitsemiesi asioiden kautta. Itseasiassa usko voi parhaimmillaan antaa niille syvemmän merkityksen. Tai sitten ei. Kyllä minäkin olen haltioissani hienoista runoista, taiteesta ja hyvästä musiikista. Ja ennekaikkea, hyvästä ruuasta! Paavalihan kehoittaa meitä elämään, eikä kuolemaan. Elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Saamme nauttia ehkä jopa aivan samoista asioista kuin ei-uskovatkin, mutta kohtuudella. Ei kristinusko ole hirveä määrä sääntöjä, vaan Jeesuksen tähden saamme elää ja saamme uskoa! Toki välttäen syntiä. Toiset ottavat tiukan linjan, eivätkä elä ollenkaan, ettei vaan tee syntiä, toiset taas elävät vähän vapaammin.
Eräs Pelastusarmeijan kaveri sanoi hienosti: "Jotkut menevät risteilylle, eivät nauti siellä mitää tarjoituista ruuista, koska luulevat sen maksavan jotain lisää risteilyn hintaan. Toiset taas nauttivat kaikesta, tietäen kaiken kuuluvan hintaan." Jotain tuosta listasta on ehkä sitten syytä jättää pois, Raamatunkin mukaan...;)))) Jos ajatellaan siis perinteistä risteilyelämää "porauslautoilla":)

Uskossa elämisenhän pitäisi siis vapauttaa elämään myös tätä elämää, kaikkia ei sitäpaitsi olekaan tarkoitettu kulkemaan evankelistan tai lähetysttyöntekijän tietä. Onneksi on paljon uskovia, jotka kyllä kertovat uskostaan, mutta jollain muulla heijastavat uskoaan ja elävät sopusoinnussa muun maailman kanssa. Täällä ehkä korostuu raamatulla hakkaaminen, mutta ei se ketään auta. Tuskin Jeesus sitä tarkoitti kehottaessaan ihmisiä rakastamaan lähimmäistään kuten itseään.

Pitää myös muistaa, että Jeesuksen "kovimmat" sanat kohdituivat "uskoviin", eli fariseuksiin ja niihin, jotka kuvittelivat olevansa Jumalalle kelvollisia tekojensa ja ulkoisen hyvyyden tähden, jopa ns. viisauden kautta.

"Niin, se taas voi riippua ihmisen omasta tilanteesta. Jos joku on koko elämänsä pelännyt Jumalan valvovaa silmää, hänelle voi olla vapauttavaa kuulla että ylintä tuomaria ei välttämättä olekaan vaan tärkeintä elämässä on rehellisyys itselle. "

Toki jollekin vääryyttä kokeneelle saattaa myös olla lohdullista, että hänen puolestaa rukoilee, ja lohduttaa tuomalla esiin Jumalan armollisen puolen. Esim. "Jumala lohduttaa niitä, joilla on murtunut mieli ja pelastaa heidät joilla on särkynyt sydän".

Joku psalmi...vapaasta muistista.

"Autuaita ovat murheelliset, he saavat lohdutuksen."(Matt.5:4).

Jumala ei lyö lyötyä, uskovankaan ei siis pitäisi.

Olen kerran laittanut tänne jaottelun terveestä uskosta ja epäterveestä, ahdasmielisestä uskosta. Niistä löytyy esimerkkejä esim. Tommy Hellstenin kirjoista tai sielunhoidollisista kirjoista.

Jumalan pelko tarkoittaa, ei kauhua tai lamauttavaa pelkoa, vaan Hänen kuinnioittamistaan ja arvostamistaan.

Ko. henkilölle minä kertoisin, että Jumala kyllä näkee kaiken ja kuulee kaiken, mutta Hän ei ole mikään kyttääjä. Raamatussa on paljon esimerkkejä myös Jumalan lohduttavasta ja armollisesta puolesta. Psalmeissa ja Jesajan kirjoissa on jopa VT:n puolella hyvinkin lohduttavia tekstejä Jumalan tästä puolesta. Joillekin on voitu lapsena kertoa vain ankarasta ja kurittavasta isästä, joka kyttää jokaista virhettä ja oma isäsuhdekin on saattanut olla sellainen. Joskus onkin sanottu, että millainen isäsuhde, sellainen suhde Jumalaankin on. Ja sitä myös joku siirtää eteenpäin.

"Sen sijaan ei ole havaittavissa todisteita siitä että tietyn nimiseltä jumalalta anteeksiantoa pyytäneet olisivat säästyneet joltain kidutusrangaistukselta kuoleman jälkeen."

Aivan. Mutta jos haluaa uskoa johonkin, kannattaa vertailla eri uskontojen pelastustapaa tai tietä. Kristitty voi vakuuttua pelastuksestaan raamatun lupausten ja niiden puolesta rukouksen kautta. Raamatussa on paljon lupauksia ja niistä suurin osa liittyy pelastumiseen jo tässä ajassa, jonka täällä elämmme. Rajan ylihän emme näe.
Koraanissa on varmaan omat lupauksensa....;) Ja Veda-kirjallisuudessa omansa.

Ei kristillisen uskon tarkoitus ole jäädä kammioon istumaan kädet ristissä, sillä jos uskoon tulon tarkoitus olisi vain Taivas, jokainen uskoontuleva kuolisi heti ja siirtyisi sinne suoraan:).
Saamme elää ja saamme uskoa! Toisiamme tukien ja auttaen.

Sinulla on ihan rento jumala :) Uskonnollisuus ei todellakaan tuhoa kaikkea ajattelua, kohtuukäytössä siitä on monille jopa hyötyä...heh. Yllättävän paljon löytyy itse asiassa yhteyksiä uskonnon "käytön" ja esim. alkoholin välillä. No, ei siitä nyt.

Elämästä nauttimista ajatellen: paljon on hallaa tehnyt ruumiin ja sielun erottaminen toisistaan. Käsitys, että ruumis on paholaisen vallassa ja sen vuoksi sitä on ankarasti sielun voimin suitsittava. Ylevintä on luopua ruumiin nautinnoista ja keskittyä hengen ravintoon...etenkin köyhien ja työläisten. Eivät silloin ala niin helposti valittaa valtaapitävien eduista ;)

Ymmärrän väitteen siitä että jokainen on "syntinen": toimimme enemmän tai vähemmän impulsiivisesti, omaa etuamme ajaen, olemme laiskoja ja välinpitämättömiä ja ennen kaikkea emme aina osaa ajatella kirkkasti. (tätä kaikkea siis vaihtelevassa määrin)

Mutta se, että jotkin täysin hyvältä ja luonnolliselta tuntuvat asiat olisivat syntiä. Sitä en hyväksy - ja olen tyytyväinen että en hyväksy. Joidenkin mukaan esim. esiaviollinen seksi on syntiä. Asun avoliitossa ja seksiä tulee harrastettua. Se on mahtava nautinto.

Totta kai myönnän "syntini" myös sillä saralla: joskus en ota kumppanin toiveita tarpeeksi huomioon, joskus pyrin nukahtamaan heti sen jälkeen, joskus ajattelen samaan aikaan jotain aivan muuta asiaa (en yleensä kuitenkaan jalkapalloa:)... Siis, näistä vioista olen valmis elämässä tai kuolemassa tai missä lie ulottuvuudessa valmis ottamaan vastaan jumaluuden rangasituksen, opetuksen tms.

Mutta pelkästään se, että emme ole virallistaneet liittoa kirkossa (emme edes kuulu kirkkoon), olisi hävettävää...*puistatus* Siitä olen pahoillani 0%. Ja tällaisissa asioissa ei auta puhe armahtavasta jumalasta joka antaa kaiken anteeksi. Minulle on selvää, että en tule koskaan _pyytämään_ anteeksi sellaista minkä tunnen tärkeäksi ja elämääni rikastuttavaksi.

Eli "olet kyllä täysin kelvoillinen jumalalle... ja hän antaa sinulle anteeksi mm. x,y,a,c,d -synnit..." Ei kiitos.

Vastaus se on tuokin. Olen ateisti, olen kuulunut aikaisemmin kirkkoon, nykyään minulla ei ole mitään tarvetta kuulua siihen. Ajattelin yrittää löytää vastauksia siihen miten ihmiset voisivat paremmin elää keskenään ilman riitoja. Kiitokset kuitenkin vastauksestasi, toivottavasti osaat olla rakentavampi vastauksissasi tulevaisuudessa.

hattiwatti kirjoitti:

Vastaus se on tuokin. Olen ateisti, olen kuulunut aikaisemmin kirkkoon, nykyään minulla ei ole mitään tarvetta kuulua siihen. Ajattelin yrittää löytää vastauksia siihen miten ihmiset voisivat paremmin elää keskenään ilman riitoja. Kiitokset kuitenkin vastauksestasi, toivottavasti osaat olla rakentavampi vastauksissasi tulevaisuudessa.

Minäkin harkitsen kirkosta eroamista, mutta ehkä eri syistä.

"Ajattelin yrittää löytää vastauksia siihen miten ihmiset voisivat paremmin elää keskenään ilman riitoja."

Vaikka uskonto ja usko ovatkin osa ihmistä (jos siis uskoo), niin siitä huolimatta meidän tulisi elää rauhassa, jos se suinkin on mahdollista. Riidoista sen verran, ettei hyvää parisuhdetta kuvaa välttämättä riidattomuus, vaan kyky antaa ja saada anteeksi.

Se on ehkä tärkeämpää kuin täydellinen riidattomuus, joka usein menee näyttelemiseksi.
Sinulla on hyvä tavoite ja tarkoitus. Onnea matkallesi, oikeasti. Vaikka olemmekin monessa eri mieltä, sinun kanssasi on mukava vaihtaa niitä eriäviä mielipiteitä;).

Hattiwatit ovat aika symppiksiä, vaikkakin hieman totisia, ainakin Muumeissa.

Apostoli35 kirjoitti:

Minäkin harkitsen kirkosta eroamista, mutta ehkä eri syistä.

"Ajattelin yrittää löytää vastauksia siihen miten ihmiset voisivat paremmin elää keskenään ilman riitoja."

Vaikka uskonto ja usko ovatkin osa ihmistä (jos siis uskoo), niin siitä huolimatta meidän tulisi elää rauhassa, jos se suinkin on mahdollista. Riidoista sen verran, ettei hyvää parisuhdetta kuvaa välttämättä riidattomuus, vaan kyky antaa ja saada anteeksi.

Se on ehkä tärkeämpää kuin täydellinen riidattomuus, joka usein menee näyttelemiseksi.
Sinulla on hyvä tavoite ja tarkoitus. Onnea matkallesi, oikeasti. Vaikka olemmekin monessa eri mieltä, sinun kanssasi on mukava vaihtaa niitä eriäviä mielipiteitä;).

Hattiwatit ovat aika symppiksiä, vaikkakin hieman totisia, ainakin Muumeissa.

Minkäs takia sinä harkitset kirkosta eroa ?

Siinä riita-asiassa olit ihan oikeassa, ehkä ilmaisin itseäni huonosti.

Jep ja sunkin kanssa on mukava jutella asioista, ja se on hyvä juttu se :o)

Ei-aina-niin-vakava-hattiwatti

hattiwatti kirjoitti:

Minkäs takia sinä harkitset kirkosta eroa ?

Siinä riita-asiassa olit ihan oikeassa, ehkä ilmaisin itseäni huonosti.

Jep ja sunkin kanssa on mukava jutella asioista, ja se on hyvä juttu se :o)

Ei-aina-niin-vakava-hattiwatti

Ja toisaalta tietynlaisen selkärangattomuuden takia, miksi maksaisin veroa siitä, että pappi puhuu tyhjille saleille? Eikä oikein tiedä itsekään mihin uskoo? Tiedän paljon tunnustuksellisia pappeja, jotka eivät uskalla näyttää väriään, koska ei saa sitä tehdä.

Ei saarnaamisen tarvitse olla jyrkkää tai paatoksellista, mutta kirkosta on tullut maallinen instituutio ja uskonnollinen kuori, josta Jumala karkasi jo kauan sitten muualle. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Kevennys:"Punkkari istui onnettomana kirkon rappusilla ja murehti. Jeesus tuli siihen ja kysyi mieheltä:"Lapseni miksi murehdit? Johon punkkari: No, ne sulki oven mun nenän edestä eivätkä avaa ovea. Jeesus:"Älä huoli, minutkin potkaistiin pihalle 25 vuotta sitten, enkä ole vieläkään päässyt takaisin."

Yksi syy on se, että omistan ns. kaksoisjäsenyyden. Olen sekä luterilaisen kirkon jäsen että helluntaiseurakunnan jäsen. Jossain vaiheessa ehkä pitää valita missä leirissä on. Ei sitä kukaan vaadi, mutta itselläni on sellainen olo.

Tällä hetkellä homma sujuu ihan hyvin, käyn kummassakin. Eikä kummassakaan leirissä ole aiheuttanut pahennusta se, että käy "rakkaan vihollisen" kokouksissa ja raamattupiireissä...;)

Apostoli35 kirjoitti:

Ja toisaalta tietynlaisen selkärangattomuuden takia, miksi maksaisin veroa siitä, että pappi puhuu tyhjille saleille? Eikä oikein tiedä itsekään mihin uskoo? Tiedän paljon tunnustuksellisia pappeja, jotka eivät uskalla näyttää väriään, koska ei saa sitä tehdä.

Ei saarnaamisen tarvitse olla jyrkkää tai paatoksellista, mutta kirkosta on tullut maallinen instituutio ja uskonnollinen kuori, josta Jumala karkasi jo kauan sitten muualle. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Kevennys:"Punkkari istui onnettomana kirkon rappusilla ja murehti. Jeesus tuli siihen ja kysyi mieheltä:"Lapseni miksi murehdit? Johon punkkari: No, ne sulki oven mun nenän edestä eivätkä avaa ovea. Jeesus:"Älä huoli, minutkin potkaistiin pihalle 25 vuotta sitten, enkä ole vieläkään päässyt takaisin."

Yksi syy on se, että omistan ns. kaksoisjäsenyyden. Olen sekä luterilaisen kirkon jäsen että helluntaiseurakunnan jäsen. Jossain vaiheessa ehkä pitää valita missä leirissä on. Ei sitä kukaan vaadi, mutta itselläni on sellainen olo.

Tällä hetkellä homma sujuu ihan hyvin, käyn kummassakin. Eikä kummassakaan leirissä ole aiheuttanut pahennusta se, että käy "rakkaan vihollisen" kokouksissa ja raamattupiireissä...;)

Tuosta tuli mieleen hauska juttu..kun itse erosin kirkosta, olin varma että samantien salama iskee päähäni, tai jään auton alle yms kummaa..Luulin että jumala rankaisee minua pahasta teostani. Niin se aivopesu tehoaa ;o)

Mutta tuo on hyvin pitkälti totta mitä kirjoitit. Lykkyä pyttyyn mihin päätökseen sitten päädytkin..