innokkaasti kaikkialle ja saarnaavat
maailmanlopusta ja senjälkeisestä
elämästä.
Oletteko muistaneet viedä hyvää uutista
myös presidentti Haloselle joka mahdollisesti joutuu jättämään makean elämän
jos äänestäjät niin haluavat.
Siellä on myös Arajärvi aina paikalla ja voisitte lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Uskallatteko mennä sinne vai yritättekö vain saarnata yksinkertaisemmille ihmisille?
Jos nyt käytte tai aiotte käydä pitäisikö sanan viejän olla vähän arvokkaampi esimerkiksi vaikka joku Tikkurilan toimistossa oleva johtomies?
maailmanlopusta ja senjälkeisestä
elämästä.
Oletteko muistaneet viedä hyvää uutista
myös presidentti Haloselle joka mahdollisesti joutuu jättämään makean elämän
jos äänestäjät niin haluavat.
Siellä on myös Arajärvi aina paikalla ja voisitte lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Uskallatteko mennä sinne vai yritättekö vain saarnata yksinkertaisemmille ihmisille?
Jos nyt käytte tai aiotte käydä pitäisikö sanan viejän olla vähän arvokkaampi esimerkiksi vaikka joku Tikkurilan toimistossa oleva johtomies?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen tietoinen siitä, että esimerkiksi eduskuntatalon siivoojissa on Jehovan todistajia. He ovat ahkeria ja luotettavia työssään (muita väheksymättä).
Myös muita työntekijöitä on ihan hallituksen läheisyydessä, ja on aiemmillekin presidenteille sanaa saatu vietyä. Jt:t koittavat siis huolehtia kaikista.
>innokkaasti kaikkialle ja saarnaavat
maailmanlopusta ja senjälkeisestä
elämästä. <
Jos ollaan rehellisiä, niin 'innokas saarnaaminen' on vain Jt:n käyttämä termi, jolla ei ole juurikaan yhteyttä todellisuuteen. Katsokaapa tuntemienne Jehovantodistajien elämäntapaa objektiivisesti. Äärimmäisen harva heistä puhuu esim. työpaikallaan koskaan yhtään mitään uskonnosta, vaikka tilaisuuksia olisi joka päivä kahvitunneilla jne. Todellisuudessa tuo innokas saarnaaminen on viikoittainen tai kuukausittainen parin tunnin pakkopulla.
Uskotteletteko te Jt itsellenne, että nykyisellä hengettömällä saarnaamisellanne te voisitte pelastaa kenenkään elämän? Jos joku vähän säälittävä ressukka tarjoaa oven välissä lehdet ja ovenavaaja kieltäytyy ottamasta niitä, niin siinä kaikki: hän on valintansa tehnyt, siis kuolkoot Harmagedonissa!
Suomessa uskonnollinen ja poliittinen käännytys on kielletty työpaikoilla. Ihan vaan yhteiskuntarauhan vuoksi.
Oman elämänkatsomuksen esille tuominen ja omien mielipiteiden kertominen lienee täysin sallittavaa työpaikoillakin.
Vai onko niin, että suuri osa jt:istä ei osaa kertoa uskonnollisesta vakaumuksestaan luonnollisena osana omaa elämäänsä.
Välillä tulee mieleen, että "rooli" otetaan päälle siinä vaiheessa kun puetaan kenttä/kokousvaattet ylle.
Tällaisen mielikuvan minä olen saanut.
Voi olla täysin vääräkin.
huomaa saarnaavansa asiasta, jota on jo pitkään tehty ja usein maailmanloppukaan ei ole tullut odotettuina vuosina.
Nuoret jotka eivät tunne noita vanhoja merkkivuosia ovat ilman muuta innokkaita työssään.
Hekin aikanaan huomaavat että he levittävät sanaa johon harva uskoo. Lehti ehkä otetaan mutta siinä kaikki.
Sitten kun tuo nuori vanhenee ja alkaa tehdä tiliä työstään huomaa hän kuinka paljon rahaa hän joutuu vuosittain antamaan seuralle vähistä pienistä rahavaroistaan. Into siinä väkisinkin alenee kunnes vihdoin viimein hän jää makailemaan kotiinsa kun pitäisi lähteä kentälle turhauttavaan työhön. Kotiin jäämistään innoton perustelee seuran ohjeella että kukin tekee vain sen minkä jaksaa. Ja makaamaan jäävä ei enää jaksakkaan.
Minä hurja menin joskus vastaamaan kirjantutkistelussa, että töissä kannattaisi käännytys unohtaa kokonaan. Mielestäni se on huonoa mainosta ja useimpien työkavereitten mielestä ärsyttävää. Tietysti jos joku kysyy asiasta niin voitaisiin vastata.
"Varajeesus" oli vähän vaikeana koska ilmeisesti vastaukseni oli väärä hänen mielestään, mutta eihän sitä suoraan saanut sanoa. Sain sitten vain tylyjä katseita. Loppurukousta en sillä kertaa myöskään saanut pitää.
työnantajan palvelemiseen, ja se puhutaanko kahvi tauolla, riippuu monesta asiasta. Jotkut ärsyyntyvät, silloin on parasta vaieta koska ei ole tarkoitus häiritä ja olla näin työpaikka kiusaaja(tiedän esimerkkejä). Sitten on työpaikkoja joissa jutellaan tauoilla hyvinkin aktiivisesti.--- Sitten kun"joku vähän säälittävä ressukka" ovilla tarjoaa sitä lehteä,
ei toki häntä haittaa otatko vai et, mukava on jos otat että luet. Minun mielestäni raamatusta keskustelu on tärkeää ja sen lukeminen ja miettiminen kaikkein tärkeintä. Se että tiedätkö jokaisen pikku asian ei ole olennaista, vaan se että kasvatat tietoasi ja sen mukana uskoasi.
>>>huomaa hän kuinka paljon rahaa hän joutuu vuosittain antamaan seuralle vähistä pienistä rahavaroistaan.
mutta omatunto kuitenkin määrää kaikilla.
Tietysti jos omatunto on venyvä voi todistajakin kulkea uhrilaatikon ohi rinta pystyssä ajatellen että nyt ei ole rahaa lainkaan ulkomaan työhön eikä myöskään kotimaan käyttöön.
Kerran vielä:
Omatunto ratkaisee antaako todistaja vai ei.
Useimmiten omatunto noudattaa seuran omaatuntoa ja se taas pyytää jatkuvasti rahaa kuten tiedät.
Joka vuosi aihetta käsitellään seuran lehdissä aina vuoden loppupuolella. Sillä tavalla herätellään laiskoja maksajia joista herra ei pidä.
Luuletko sinä että jos alkaisimme työpaikalla jatkuvasti saarnata, että ihmiset pitäisivät siitä. Asia on eri jos huomaa jonkun olevan kiinnostunut hengellisistä asioista.
En ole vielä tavannut yhtäkään instanssia joka kieltää lahjoittamasta rahaa. Olettaen, että lahjoituksilla kaikki pyörii.
Joka päivä kastetaan yli 700, joten kerran vuodessa ilmoitetaan lahjoitusjärjestelyt. Näille se on ensimmäistä kertaa. Ihan järkeenkäypä asia?
entisellä työpaikallani oli Jt ,ei kyllä ikinä puhunut jokapäiväisessä kahvi/lounashuoneessa mitään omasta uskonnostaan tai julistanut sanomaansa vaikka olisi ollut n 30 henkilöä paikalla joka päivä. Ainut mistä oli poissa ,pikkujoulusta,siis tai jatko-ohjelmasta,syömässä kyllä kävi ja poistui paikalta.
Toisten huomioon ottamista!