Paavalia pidetään perinteisesti miehenä joka koki ihmeen, kääntyi Kristinuskon vainoajasta kristityksi ja lopulta kuoli marttyyrinä. Paavalia on pidetty Kristinuskon toisena perustajana Jeesuksen jälkeen eikä syyttä; hän muotoili nykyisen kristinopin perustan.
Mutta oliko Paavali todella sitä mitä yleisesti luullaan? Paavali ei koskaan ollut tavannut Jeesusta toisin kuin moni muu. Paavalin kirjoittaessa "onko Kristus jaettu" Paavali vaikuttaa rehelliseltä sovittelijalta mutta kuka ne oppiriidat oli aloittanut.
Paavalin asemasta Kristinuskossa on kolme vaihtoehtoa.
A) Paavali oli todella pyhä mies, hän oli enemmän tai vähemmän yhteydessä Jumalaan ja opetti oikeaa oppia itsensä käsittämänä.
B) Paavali kääntyi todella kristityksi, mutta hänen käsityksensä kristinopista oli väärä.
C) Paavalihan yritti tuhota Kristinuskon, mutta huomattuaan, että heitä ei voi tuhota ulkoisesti, hän yritti vesittää opin sisältäpäin! Paavali toimi fariseusten agenttina vihollisten rivien sisällä.
Vaihtoehto C on varsin uskottava. Paavalista kertovat historialliset lähteet ovat varsin epämääräisiä. Miksi Rooman legioonalaiset olisivat pelastaneet Rooman teloittaman kansankiihottajan seuraajan? Paavali ei koskaan ollut tavannut Jeesusta ja hänellä ei ollut omia kokemuksia Jeesuksen opetuksista.
Onko Paavali pettänyt miljardeja ihmisiä maailmanhistoriassa yrittäessään tuhota vaaralliseksi katsomansa lahkon? Ja jos näin oli, niin mitä Jeesuksen alkuperäinen oppi todella oli?
Täytyy myös muistaa, että Uusi Testamentti on suurelta osin Paavalin kirjoittama...
Mutta oliko Paavali todella sitä mitä yleisesti luullaan? Paavali ei koskaan ollut tavannut Jeesusta toisin kuin moni muu. Paavalin kirjoittaessa "onko Kristus jaettu" Paavali vaikuttaa rehelliseltä sovittelijalta mutta kuka ne oppiriidat oli aloittanut.
Paavalin asemasta Kristinuskossa on kolme vaihtoehtoa.
A) Paavali oli todella pyhä mies, hän oli enemmän tai vähemmän yhteydessä Jumalaan ja opetti oikeaa oppia itsensä käsittämänä.
B) Paavali kääntyi todella kristityksi, mutta hänen käsityksensä kristinopista oli väärä.
C) Paavalihan yritti tuhota Kristinuskon, mutta huomattuaan, että heitä ei voi tuhota ulkoisesti, hän yritti vesittää opin sisältäpäin! Paavali toimi fariseusten agenttina vihollisten rivien sisällä.
Vaihtoehto C on varsin uskottava. Paavalista kertovat historialliset lähteet ovat varsin epämääräisiä. Miksi Rooman legioonalaiset olisivat pelastaneet Rooman teloittaman kansankiihottajan seuraajan? Paavali ei koskaan ollut tavannut Jeesusta ja hänellä ei ollut omia kokemuksia Jeesuksen opetuksista.
Onko Paavali pettänyt miljardeja ihmisiä maailmanhistoriassa yrittäessään tuhota vaaralliseksi katsomansa lahkon? Ja jos näin oli, niin mitä Jeesuksen alkuperäinen oppi todella oli?
Täytyy myös muistaa, että Uusi Testamentti on suurelta osin Paavalin kirjoittama...
Vastaukset 30
Vanhimmat
jotain kertakaikkisesti Paavalia vastaan;
"Paavali ei koskaan ollut tavannut Jeesusta toisin kuin moni muu."
Kuka asetti Paavalin tehtäväänsä?
"Paavalin asemasta Kristinuskossa on kolme vaihtoehtoa.
A) Paavali oli todella pyhä mies, hän oli enemmän tai vähemmän yhteydessä Jumalaan ja opetti oikeaa oppia itsensä käsittämänä.
B) Paavali kääntyi todella kristityksi, mutta hänen käsityksensä kristinopista oli väärä.
C) Paavalihan yritti tuhota Kristinuskon, mutta huomattuaan, että heitä ei voi tuhota ulkoisesti, hän yritti vesittää opin sisältäpäin! Paavali toimi fariseusten agenttina vihollisten rivien sisällä."
Et kai ole lukenut liikaa agenttiseikkailuja? Tämänkaltaiseen "päättelyyn" sinulla on tietenkin esittää tukku lähteitä, joista saat nivottua kasaan johtopäätöksesi, vai mitä?
"Paavali ei koskaan ollut tavannut Jeesusta ja hänellä ei ollut omia kokemuksia Jeesuksen opetuksista."
Tulihan se sieltä, eli Paavalin kohdattua Jeesus Damaskoksen tiellä jätetään tästä "tulkinnasta" pois. Toisin sanoen voit tietysti tehdä millaisia päätelmiä tahansa, kunhan vain jätät kohtia raamatusta pois, eikö vain?
"Ja jos näin oli, niin mitä Jeesuksen alkuperäinen oppi todella oli?"
Eiköhän Da Vincin koodi ole sen sulle jo kertonut...;D
Ei minulla mitään ihmeempiä Paavalia vastaan ole, yritän tässä vain hänen asemaansa miettiä.
>>Kuka asetti Paavalin tehtäväänsä?>>
Se tuleekin seuraavassa kohdassa esille.
>>Et kai ole lukenut liikaa agenttiseikkailuja? Tämänkaltaiseen "päättelyyn" sinulla on tietenkin esittää tukku lähteitä, joista saat nivottua kasaan johtopäätöksesi, vai mitä?>>
Jos nyt satuit huomaamaan, en esittänyt jonkun ratkaisun olevan ainoa oikea, otin vain esille kolme vaihtoehtoa. C:tä käsittelin enemmän koska se on pahiten ristiriidassa perinteisen opin kanssa.
>>Tulihan se sieltä, eli Paavalin kohdattua Jeesus Damaskoksen tiellä jätetään tästä "tulkinnasta" pois. Toisin sanoen voit tietysti tehdä millaisia päätelmiä tahansa, kunhan vain jätät kohtia raamatusta pois, eikö vain?>>
Kertomus kuinka Paavli kohtaa Jeesuksen on kirjoitettu monta kymmentä vuotta tapahtuman jälkeen. Ja tässä välissä on Paavali ehtinyt vaikuttaa seurakuntaan, oli vaikutus mitä tahansa.
>>Eiköhän Da Vincin koodi ole sen sulle jo kertonut...;D>>
No tuskinpa ihan niinkään. Siitä kirjasta innostuin kyllä hankkimaan kirjan Nag Hammadin viisaus-gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Mutta hyvä kirja se silti oli!
sai sen käsityksen, vai onko se enemmänkin sääntö, että keskustelun aloitus "pitää olla" raflaava, että porukat tulisivat mukaan?
Esittämäsi kaltaiset pohdiskelut ovat siinä mielessä ongelmallisia, että ne perustuvat miltein täysin oletuksiin ja omiin päätelmiin.
Tietysti näissä aina korostuu sekin näkökulma, jossa Jumala ja Pyhä Henki ikäänkuin jätetään taustalle ja Paavali vain häärii omiaan.... Jumala esitetään avuttomana sivustaseuraajana.
Aloitus oli tarkoituksella provosoiva. Kyllä, juuri siksi että se saisi ihmisiä mukaan.
>>Esittämäsi kaltaiset pohdiskelut ovat siinä mielessä ongelmallisia, että ne perustuvat miltein täysin oletuksiin ja omiin päätelmiin.>>
Aivan, mutta peilillä on kaksi puolta, kumpi on oikea?
En tarkoittanut Jumalan olevan avuton sivustaseuraaja. Pikemminkin aktiivinen vaikuttaja jossain jotenkin. Miksi ja miten, en tiedä.
Saatat olla jo siihen tutustunut, mutta tuossa kuitenkin:
http://www.teolinst.fi/tiedotteet/Da Vinci -koodi.html
Kaksi tietä taivaaseen?
Edustaako Paavali juutalaista salaliittoa ja Pietari (katolisuus) oikeaa uskoa ja Kristuksen valtaa maan päällä?
Ekumeniassa kaikki muut yhdessä, paitsi katoliset? Maailmanliitossa kirkko on jakautunut?
Miksi emme ole YHTÄ?
Onko Saatana astunut kardinaalin tai protestantin asuun?
Minusta kysymys on aiheellinenw tutkittavaksi?
Oliko murhaaja Paavalin "kääntymys" oivallus väkivallattomasta harhautuksesta?
Moni teksti puhuu tätä ajatusta vastaan....miten juutalainen mies haluaa tehdä kuolleesta kapinoitsijasta ja ristin miehestä sankarin...harhauttaakseen epäjumalan palvelukseen...ei ole logiikkaa?
Toisaalta moninaiset ovat herrojen tiet...?
Entä jos koko Raamattu on käännöksissä johdettu harhauttamaan ihmisiä...eräänlaista vallankäyttöä sekin...?
Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
1 Kor 4:3-6
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. 1 Kor 13:9
Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1
Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä, Ef 5:1-2
..mies! Paavali ansaitsee paikkansa..?
Paavalin uskoiset eivät menesty uskon saralla ja siksi he turvautuvat usein sangen väkivaltaisiin menettelyihin toimissaan ja monissa teoissaan viedessään sitä omaa sanomaansa eteenpäin. Ja siksi se on se näkyvin merkki hänen asemastaan, jota hänellä ei siis ole taivasten valtakunnassa, vaan pelkästään maan täällä päällä, väkivallan ja lihan sekä piinan keskellä. Eli rakkaudettomuus, armottomuus ja laupeudettomuus paistaa kaikista paavalin oppeihin nojaavista uskontokunnista läpi.
Sekä tietenkin sangen monipuolinen valhellisuus, petollisuus ja ylenpalttinen turhamaisuus, jota esim. vatikaanikin on täpötäynnä.
En ilmaisisi asiaa noin radikaalisti, Paavalilaisuudestakin on seurannut paljon hyvää.
Vaikuttaa siltä, että Paavali seurasi kristinuskon varhaista juurta ja aikansa juutalaisia malleja varsin johdonmukaisesti. Paavalin kirjeet eivät dominoi Ut:a, vaikka jutustasi sai vähän sellaisen kuvan. Ne ovat kyllä teologisesti ehkä ammattitaitoisinta jäsentelyä, mutta ihan sopusoinnussa evankeliumien viestin kanssa.
Paavalin elämäntyöstä välittyy aidosti se muutos, joka tapahtui Lain kiivailijan löytäessä uuden suunnan. Persoonan kiivaus ja särmikkyys, ehkä säilyy, mutta nyt suuntaudutaan rakentavasti ulospäin.
Ilman Paavalia emme todennäköisesti mekään tässä keskustelisi kristinuskosta...
Tässä pieni jäsentely Paavalin opetuksesta ja persoonasta:
APOSTOLI PAAVALI AITO JUUTALAINEN VAI JUUTALAINEN HELLENISTI
Tarkastelua Martin Hengelin kirjan Judentum und Hellenismus pohjalta
1 JOHDANTO
Tämän työn on tarkoitus hahmotella niitä aineksia, joita Martin Hengelin kirja Judentum und Hellenismus antaa apostoli Paavalin ja hellenistisen kulttuurin välisen problematiikan pohdiskeluun.
Kysymys siitä kulttuurisesta kategoriasta, johon Apostoli Paavalin kuuluu, on monitahoinen. On kiinnitettävä huomiota toisaalta nykyisin käytettäviin termeihin, toisaalta historiallisen Paavalin aikakauteen. Kursiivilla kirjoitetut (huom! ne kursiivit eivät nyt valitetavasti näy tässä, samoin kuin eivät alaviitteetkään) osat ovat tiivistettyjä lainauksia niistä tarkasteltavan kirjan luvuista, joihin johtopäätökseni perustuvat. Kyseisten lukujen sivunumerot ovat ohessa tekstinsisäisinä viitteinä. Käytän tässä työssäni ko. kirjan englanninkielistä käännöstä.
2 MITÄ TULISI AJATELLA DIASPORAN JA JERUSALEMIN SUHTEESTA HELLENISOITUMISEN TEKIJÄNÄ
Kreikan kielellä ja kulttuurilla oli jo pitkä vaikutushistoria Palestiinan alueella. Vuorovaikutus diasporan ja Jerusalemin välillä oli vilkasta. Seuraavassa tiivistelmää Hengeliltä:
Introduction, TERMS AND REFERENCE (s.1-5)
Termit juutalaisuus, hellenismi… juutalainen apokalyptiikka, hellenistinen mystiikka, juutalainen ja rabbiininen traditio, hellenismi ja itämainen gnostilaisuus, palestiinalainen ja hellenistinen juutalaisuus… termien takaa on hyvä muistaa, että Jeesuksen päiviin mennessä hellenistinen hallinto oli vaikuttanut Palestiinan alueella jo n. 360 vuotta.
1. The historical framework: Palestine as a bone of contention between Ptolemies and Seleucids (s.6-12)
Diasporajuutalaisten suhde keskuspyhäkköön, Jerusalemiin, lienee ollut mutkikas asuma-alueensa lojaliteettikysymyksissä. Tästä kimurantista tilanteesta on osoituksena pyhäköt Transjordaniassa (Tobiad Hyrkanus) ja Leontopoliksessa (Onias IV).
Paavali lienee syntynyt kantamaan em. kimurantin historian painolasteja. Kaikesta tästä huolimatta on ennen kaikkea luonnollista, että Paavali puhuu ja kirjoittaa kreikkaa. Kreikka oli maailmankieli, jolla argumentoitiin puolesta ja vastaan juutalaisuuden sisälläkin.
Näin Hengel toteaa aiheesta kiteytetysti:
a) The penetration of the Greek language into Palestine (s.58-61)
Kreikan kielen edelleen viestitys lienee ollut tärkeimpiä Aleksanteri Suuren pysyviä hedelmiä. Kreikan kielen tapa hallita julkista ja taloudellista elämää Egyptissä (vain kirjoitettuna) näkyy mm. Zenon kirjeenvaihdossa. Esim. arameankieliset kirjeet (tai edes pätkät) ovat varsin harvinaisia. Edes Egyptin juutalaisilta ei ole säilynyt montaa heprean- tai arameankielistä tekstiä vuosilta 300 B.C. -300 A.D.. Palestiinassa kreikan kielen voittokulku näkyy 3. ja 2. vuosisadan hautoihin ja synagogiin liittyvissä piirtokirjoituksissa, joissa esiintyy juutalaistenkin osalta lähes yksinomaan kreikkaa. Palestiinan ei-juutalaisissa kaupungeissa kreikan kielen dominanssi julkisessa elämässä oli ilmeinen (jokainen lukutaitoinen oli velvollinen osaamaan kreikkaa).
Myös Jerusalemin ylipapin ja temppelin taloushallinnon viranhaltijain tuli puhua moitteetonta kreikkaa, sillä he edustivat sihteereineen Ptolemaiosten hovin ja virastojen vastaavia henkilöitä. 3. B.C. vuosisadalla Jerusalemissa lienee ollut huomattava kreikkaa puhuva minoriteetti. Mm. Aristeaan kirje puhuu oppineiden ja Kreikan kielentaitoisten ihmisten olemassaolon puolesta. Jopa makkabealaiskirjat viittaavat monien Juudaksenkin kannattajien Kreikan kielentaitoon (ei siis vain hellenistipuolueessa oleviin). Ei edes juutalaisessa Palestiinassa voitu välttyä Kreikan kielen läpäisevältä vaikutukselta. Mikäli nuori juutalainen halusi kohota yksinkertaisen kansan yläpuolelle, hänen tuli opiskella Kreikan kieli. Kreikan kielen kehitys voimisti Jerusalemin ja Egyptin, Aigeian sekä Vähä-Aasian diasporan välisiä suhteita. Jerusalemiin virtasi pyhiinvaeltajia (Kreikan kielen hallitessa). – Edes makkabealaiskausikaan ei pysäyttänyt Kreikan kielen etenemistä. Jo toiselta B.C. vuosisadalta voimme jäljittää kreikkalais-juutalaista kirjallisuutta Palestiinasta.
Näistä edellä mainituista seikoista johtuen huomataan, ettei ole mahdollista vetää kovin tiukkoja rajoja emämaan ja diasporan juutalaisuuden välille, sillä vuorovaikutus lienee ollut vilkasta.
3 EDUSTIKO PAAVALIN KRISTUS-TULKINTA GNOSTILAISTA SYNKRETISMIÄ JUUTALAISTEN MALLIEN SIJAAN?
Monissa populaareissa nykykeskusteluissa Paavalin teologia liitetään kreikkalaiseen mytologiaan gnostilaisiin malleihin vedoten. Argumentin painopiste lienee Paavalin käyttämän kreikankielisen Kyrios-termin tulkitsemisessa gnostilaisten esikuvien mukaisesti pakanallisen synkretistisesti. Hengel torjuu Qumranin essealaisiin liitetyn gnostilaishypoteesin tiivistetysti seuraavasti:
c) New developments and alien influences in Essene teaching (228-241)
Essealaisilla esiintyi huomiota herättävä ilmiö; eräänlainen hurskauden intellektualisoiminen. Lähtökohtana oli essealaisten ihmiskäsitys ja soterologia. Käsitys pelastavasta tiedosta avautui viisaan johtajan kautta. Tämän johtajan tehtävä oli vastaanottaa Jumalan historiaa koskeva salainen suunnitelma (konsepti: tieto, ymmärrys, ilmoitus ja mysteeri). Tämän ajattelun juuret ovat hasidisen apokalyptiikan viisaustraditiossa. Koska essealaisilla oli oma antropologinen tendenssinsä, pelastava tieto oli heillä jopa suuremmassa osassa kuin hasidisessa traditiossa.
Kyseessä ei kuitenkaan ole ”kristillisen gnostilaisuuden” kanssa identtinen ilmiö, sillä tässä ei ole kyse luomisen halpana pitämisestä.
Essealaisuus kuitenkin liittyy siihen hellenistisessä maailmassa esiintyneeseen uskonnolliseen virtaan, jossa tieto saatiin ilmoituksen kautta. Kyseessä on gnostilaisuutta edeltävä ilmiö.
Yhtälailla myös Paavalin oletettu “gnostilaisuus” sijoittunee kristillistä gnostilaisuutta varhaisemmaksi ilmiöksi.
4 EDUSTIKO PAAVALI EKSTAATTISISTA KOKEMUKSESTA NOUSEVAA YKSITYISAJATTELUA?
Paavalin kirjeistä nousee kuva hurmoksellisia kokemuksia kokevasta saarnaajasta, joka toisaalta julistaa opillisiakin näkemyksiä.
Kysymys Paavalin teologiasta on vaikea. Kumpi ohjasi Paavalin ajattelua varhaisempien pyhien kirjoitusten malli vai voimakas taipumus kokea hurmoksellisia kokemuksia?
2.Kor.12:1-6 ja Apt.9:1-6 kuvaavat Paavalin taipumusta kokea yliluonnollisia kokemuksia.
Hengel näkee Paavalin ennen kaikkea juutalaisen hasidisen perinteen jatkajana. Kuten seuraavat tiivistetyt kappaleet eri luvuista osoittavat:
cc) Wisdom through revelation (202-210)
Tapa nähdä (esim. taivasmatka) visioita ja tuoda kulttuuria, joka on puoliksi inhimillistä ja puoliksi jumalallista sfääriä, oli yleistä Danielilla, Anonyymilla samarialaisella ja Heenok-traditiossa. Myös Genizan fragmentit Leevin testamentista viittaavat samankaltaisiin visoihin.
Profetian katsottiin vaienneen Esraan, mutta apokalyptinen profetia jatkui Qumranilla ja varhaisessa kristinuskossa. Viimeisiä profeetallisia kirjoituksia olivat trito-Jesaja, deutero-Sakaria ja Malakia. – Uusi tilanne oli pitkälle samanlainen hellenistisen ympäristön kanssa, vapaa hengen työ oli mahdotonta viittaamatta laajaan traditioon. – Nyt voitiin korkeintaan puhua inspiroidusta profeetallisen tekstintulkinnasta. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, ettei ainakin osa apokalyptisesta kirjallisuudesta olisi visioita ekstaattisista kokemuksista. Tuskin edes aiemmassa elämässään fariseuksena toiminut Paavali sai ekstaattisen lahjansa vasta tullessaan kristityksi. Hasidisella ja essealaisella liikkeellä oli omat profeettansa.
Apokalyptikot eivät pitäneet ilmestyksiään täydellisinä. Vasta kun pelastuksen aika tulisi, silloin kommunikointi Viisauden kanssa olisi täydellistä.
Edellä kuvatun perusteella voidaan havaita kaksi merkittävää seikkaa.
1) Paavalin uskonnollisuus ei ollut omasta uskonnollisesta ympäristöstään irrallista. Se sitoutui siihen paitsi ilmenemismuotojensa myös metodiensa perusteella. Paavali liittyi hasidien perinneketjuun ja inspiroituun juutalaisten tekstien tulkintaan. Ekstaattinen henkilökohtainen kokemus ei ollut hasidista perinnettä poissulkevaa.
2) Paavali vaikuttaa uskovan samansisältöisesti kuin (muut) hasidien perilliset; esim. hänenkin kokemuksensa mukaan yliluonnollisesti vastaanotettu kommunikaatio vajavaista (Ks. 1.Kor.13:9-10).
5 KUMOSIKO PAAVALI LAIN KESKEISYYDEN? - TAPAHTUIKO PAAVALIN MYÖTÄ JUUTALAISUUDEN KAVALTAMINEN HELLENISMIN HYVÄKSI?
Jotta voitaisiin ymmärtää, miksi kristinuskon ja sittemmin Paavalin sanoma torjuttiin juutalaisten enemmistön joukossa, on syitä haettava pitemmältä perspektiiviltä. Hengel ei esitä, että kristinuskon sanoma olisi ollut keskeisiltä osin juutalaisuudelle vieras ja siten torjuttu. Juutalaisuuden kannalta se vain ajoittui väärään ajanjaksoon. Alla oleva (Hengelin) yhteenveto osoittaa kuinka kristinuskolle ja Paavalin tulkinnalle epäedullinen kehys syntyi:
4. Summary: The Reform Attempt, its Failure and the Far-reaching Consequences of the Jewish Counter-reaction (303-309)
Juutalaisten tapa lähestyä Jumalaansa hengellisesti ilman kuvia sai positiivisen vastaanoton varsinaisen hellenismin keskuudessa. Juutalaiset nähtiin ”filosofeina”. Negatiivisia reaktioita taas synnytti juutalaisten tapa sitoutua rituaalilakiinsa muista kansoista eristäytyvästi. Juutalaisuus olisi näin hyväksytty vain ”laimennettuna”.
Perinteiselle juutalaisuudelle vaarallinen kehitys pyrki yhtenäistämään hellenistisen ympäristön jumalakäsitykset ja sulauttamaan juutalaisuuden siihen. Osittain yhteisiä itämaisia ja vieraitakin malleja on nähtävissä tiedostamattomana (?) myös Ben Siran, hasidisten ryhmien ja essealaisten teksteissä (assimilaatiota?). Radikaalit hellenistireformaattorit hakivat kuninkaalta tukea kumotakseen juutalaisen uskonnon mahdollistavan lain. Temppelistä etelään rakennettiin ns. Acra, jonka tehtävä oli vaalia uutta valtiosääntöä, joka korvasi perinteisen lain. Temppelipalvelus reformoitiin todennäköisesti hellenististen foinikialaisten mallien mukaan.
Vaikka makkabealaiset onnistuivatkin torjumaan tämän perinteiseen juutalaisuuteen nähden kuolettavan uhkan, kauas vaikuttava kansallinen trauma oli syntynyt. Vastareaktiona syntyi ns. Lain puolesta kiivailu. Tähän ajatteluun liittyi myös ajatus pelastushistoriasta ja ”pyhästä liitosta”. Fariseukset liittyivät hasidisten ryhmien suorina perillisiä tähän kehitykseen. Synagogalaitoksen nousun myötä laajat kansanryhmät liittyivät tähän malliin (Lain puolesta kiivailu).
Seurasi siis uusi kehityksen suunta:
1) Kilpailtiin Lain äärellä: Kenellä on oikeus Lain edellyttämien järjestysten hoitoon. Essealaiset syyttivät Jonathania ja fariseukset Johannes Hyrkanusta, Aleksander Jamneusta, Herodesta ja Arkhelausta vastaan oli laajoja mielenosoituksia. Lain kiivaus sai anarkistisia muotoja, ryhmät syyttelivät toisiaan ja yhtenäinen esiintyminen ulkoisia uhkia vastaan oli mahdotonta. Seurasi katastrofeja, jonka keskellä syntyi apokalyptiikkaa.
2) Juutalaisten keskuudessa vahvistui pakanoista eristäytymis-tendenssi. Ilmiö oli voimistunut jo Antiokus IV:n pakkoassimilaation yhteydessä. Juutalaisista sanottujen positiivisten arvioiden (filosofeja) tilalle tuli muinaisesta antisemitismistä nousevia väitteitä (Ks. Posidonius, Apion, Porhyry / nootti 299 ja Tacitus / Hist.5,8,2). Kenties myös Caligulan, Vespansianuksen, Tiituksen ja Hadrianuksen toimissa on Antiokus IV:n avaaman poliittisen antisemitismin piirteitä.
3) Makkabealaisten kapinan menestys nähtiin poliittis-uskonnollisena ihmeenä. Tällaisella ajattelumallilla oli muinaiset esikuvansa. Juutalaisten menestyksellä nähtiin olevan missionaarinen sanoma muillekin kansoille (Ks. Ester 8:17 ja Juud. 14:6-10). Johannes Hyrkanuksen ympärille kiertyi messiaanisia oletuksia. – Rooman kannalta Jerusalemin uskonnollinen itsetietoisuus vaikutti vaaralliselta vastapoolilta. Diasporan proselyyttien side Jerusalemiin maailman keskuksena vahvistui. Tätä osin Paavalin mittelö ympärileikkauksen lakia vastaan oli hänen oman kansansa perinteisten edustajien silmissä juutalaisuuden kavaltamista (kansallis-poliittisten seurausten takia).
4) Kun Palestiinan emämaassa oli laitettu ”jarrua” pakanuuteen assimiloitumiselle, Samariassa, Transjordaniassa ja kreikankielisessä diasporassa assimiloituminen vielä jatkui. Kenties myös Apt.19:3 ja Joh.ilm.2:9 on viittauksia tästä (Mm. Filon todistaa, että kreikkalaisittain koulutettuja juutalaisia, jotka ryöstävät tekstien kirjallisen merkityksen radikaalilla allegorisella tulkinnalla.). Myös piirtokirjoitukset viestivät tästä. Luultavasti varhaisen gnostilaisuuden kehitys nousee juutalais-samarialaisista harhaoppi-ryhmistä. Juutalainen antinomismi voi olla myös jatkanut vaikutustaan tällä tantereella. Juutalainen magia lienee myös ollut tie synkretismiin (Ks. viite 313). Vaikka hellenistinen reformi kaatuikin, silti hellenistinen ympäristö edusti tietynlaista vaaratekijää.
5) Yritys, joka oli tähdännyt juutalaisen Lain kumoamiseen, johti uuteen (vasta)ohjelmaan. Tuossa ohjelmassa juutalaiset koulut ”tekivät aidan Lain ympärille”. Hellenistisen ajan henkeen sopien Laille etsittiin rationaalisiin elementteihin sopivaa ilmaisutapaa. Kyse on lähestulkoon aritmeettisesta lähestymistavasta tai Tooran ontologiasta. Tällainen ajattelu tiivistyy farisealaisuuteen, tai Josefuksen ja Filonin ajatteluun Laista. (Ks. myös voimakkain ilmenemismuoto ”Tooran teroituksessa” / viite 314)
6) Mikään kultin ja Lain kritiikki ei kehittynyt vapaasti juutalaisuuden sisällä. Tämä on totta jopa niiden ryhmien suhteen, jotka yrittivät Lakia kumota. Vastaavasti kriittinen asenne omaa historiaa ja Lain antamista kohtaan (kuten esim. Mark.10:5; Apt.7:35-53; Gal.3:19) ei sekään ole analoginen hellenistisen reformin pyrkimyksille. Primitiivisen kristinuskon juuret ovat syvällä juutalaisuuden tragediassa. – Jeesus nasaretilainen, Stefanus ja Paavali tulivat suremaan kansansa keskelle, koska juutalaiset eivät enää olleet tuomassa luovaa ja itsekriittistä lain hurskautta, joissa oli vahvat kansalliset ja poliittiset värit. – Vain Palestiinan pieni juutalais-kristillinen yhteisö voisi pitäytyä tiukassa Lain tulkinnassa. Paavalia syytetään vieläkin lankeamisesta hellenistiseen synkretismiin. Kyse on diasporan juutalaisilla nähdystä luopumisesta isien uskon ideasta. On kuitenkin väärintulkintaa nähdä apologeettisesti jähmettynyt Tooran tulkinta profeettojen viestiä vastaavana tuona eskatologisten velkavaatimusten murrosaikana.
7) Juutalaisuudella oli suurin vaikutuksensa maailman historiaan juuri hellenistis-roomalaisena aikana. Tähän sisältyy kreikkalaisten ajatusten uudelleentulkinta yhdessä perinteisen juutalaisuuden kanssa. Ed. piti sisällään kansallisen valtion perustamisen 400 vieraan hallinnon vuoden jälkeen ja sisäisen voiman seistä pystyssä katastrofien keskellä aina viimeiseen hajaannukseen asti. On siis syytä huomata tässä voimakas ilmaus juutalaisen kansan rikkaasta ja dynaamisesta elinvoimasta. Tämän dynaamisuuden takana voidaan nähdä enimmäkseen voimakas uskonnollinen ilmapiiri. Maailmanlaajassa mittakaavassa tälle kokonaisuudelle ei ole vastaavuutta. Samaa dynamiikkaa on nähtävissä myös nationalistiseksi ja kapean legalistiseksi kääntyneen kehityksen murtautumisessa alkukantaisen kristinuskon räjähtäväksi kasvuksi.
Jeesuksen tarjoamasta vallankumouksellisesti erilaisesta vaihtoehdosta hyvä esimerkki on Matt.25:31-46:n tallentama Jeesuksen puhe viimeisestä tuomiosta.
Jeesuksen saarna ei kiivaile Lain kirjaimen, vaan sen pientä ihmistä suojelevan hengen puolesta. Tältä osin Jeesus tarjoaa hedelmällisen synteesin ajan ongelmien keskelle. Isien uskosta ei luovuta. Samalla kuitenkin korostetaan, mikä on olennaista. – Pieni ihminen!
Pieni ihminen ei saa hukkua oikeudenmukaisenkaan nationalismin kiivauteen. Kiivaus ilman rakkautta johtaa anarkiaan. Tästä ajankuva oli varoittava esimerkki. Pahempaa oli vielä edessäpäin. Muistamme evankeliumeista kuinka Jeesus myöhemmin itki oman kansansa kohtaloa.
Kyse ei ole Laista luopumisesta, vaan sen täyttämisestä.
Varhainen kristinusko näyttää ottavan vakavasti Sananlaskujen kirjan ajatuksen laupeudesta ja uskollisuudesta syntien sovittajana. Tämä käsitepari on nähty Ex. 34:6 Jumalan ominaisuuksina, jolloin (rakkauden) lain täyttämisen painopiste siirtyy ihmisen toiminnasta Jumalaan. Paavalille vastaava ajatuskulku lienee tuttu, sillä myös rabbiininen teologia puhuu ”rakkauden teoista” syntejä sovittavana ”teknisenä terminä”. Paavalin teologia sopisi tähän ideaan moneltakin osin (esim. Ef.2:10; Room.8:3-4).
6 KEKSIKÖ PAAVALI TEOLOGIANSA AINA TILANTEESEEN SOPIVAKSI JA OLIKO PAAVALIN IHMISKUVA LIIAN PESSIMISTINEN OLLAKSEEN JUUTALAISUUDESTA NOUSEVA?
Paavalin välittämä ihmiskuva on pessimistisen oloinen. Vaikuttaa siltä, ettei Paavali nähnyt mitään mahdollisuuksia kelvata Jumalalle. Paavali saattoi todeta: Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen (Room.7:18).
Vastaavasti Paavali saattoi kritisoida omaa kansaansa: Näin te, veljet, pidätte esikuvananne Juudeassa olevia Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset sikäläisiä uskovia.
Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vihollisia (1Tess.2:14-15). – Vaikuttaa siltä, että Paavalin oli ihmiskuvassaan johdonmukaisen pettynyt inhimillisiin mahdollisuuksiin vastata Jumalan Lain vaatimukseen.
Edellisessä luvussa kuvattu kansallisen kärsimyksen ongelma ei ollut saanut Paavali hylkäämään Lain oikeudenmukaista vaatimusta. Paavali yhtyy juutalaiseen näkemykseen Jumalan kansaa koskevasta ja velvoittavasta Lain liitosta (Roomalaiskirjeen 7.:ssä luvussa). Hänen ratkaisunsa ei ole (enää) kiivailu Lain kirjaimen puolesta, vaan katse ongelman ytimeen, ihmisen sydämeen. Vaikka Paavalin ihmiskuva-analyysi ja sitä seurannut Kristus-uskon varaan rakennettu fuusio olikin todennäköisesti uutta ajanlaskun alun juutalaisuudessa, se nojasi silti ihmiskuvassaan suurella todennäköisyydellä 1. Mooseksen kirjan syntiinlankeemuskertomukseen (Room.5:12)(ja kuvaukseen ihmissydämestä 1.Moos.6:5-6 ja 8:21?) Paavalin analyysi kattaa koko ihmiskunnan (Room.3:23). - Käsittääkseni Paavali sanoo ääneen sen, mitä keskenään kilpailevat ryhmät (Ks. ed. luku) projisoivat toisiinsa: Paha on minussa itsessäni!
Hengelin analyysi essealaisista (ja fariseuksista) osoittaa monia yhtäläisyyksiä mutta myös eroja Paavalin ja hasidien perintöä vaalivien essealaisten ajattelussa:
7. Early Essenism
(a) The theology of early Essenism)(218-224)
Varhainen hasidinen (juutalainen) apokalyptiikka kohdistui laajaan piiriin lukijoita ja veti piiriinsä suuren määrän myyttisiä ja legendaarisia elementtejä. Keskeiset essealaiset kirjoitukset kuten Yhdyskuntasääntö, Hymnien kirja yms. viittaavat pienempään piiriin systemaattisempaa teologiaa. Essealaiseen ainekseen kuului kehittynyttä historiallisapokalyptista ajattelua, teodikean pohdintaa (selityksenä pahoille voimille) sekä soterologiaa, jossa antropologia oli determinoitua. Kokonaisuutena essealaisesta teologiasta on vaikeaa puhua, mutta esim. Yhdyskuntasäännön kautta avautuu seuraavia näkymiä:
- Ihmisluonto nähdään valon ja pimeyden voimien taistelutantereena (lähes filosofis-systemaattinen kuvaus, jollaista ei esiinny varhaisessa heprealaisessa ajattelussa.
- Viisauden hahmoa (personifioituna luomisen välimiehenä) ei esiinny, vaan sen paikan on ottanut Jumalan suvereenisuutta korostava predestinaatio-käsitys. (Myöhempi farisealaisuus oletti inhimillisen vapauden (ja vastuun) yhteen sopimattomaksi predestinaation ajatukselle. Tähän ko. ryhmien eroon viittasi myös Josefus.).
- Essealaiset katsoivat, että ihmisen sisällä vaikuttavat hyvän ja pahan voimat olivat vain jumalallisen suunnitelman toimeenpanevia voimia (Tämä ajatus ylitti dualismin.).
Vuoden 167 B.C. vainot nostivat jälleen esille kärsimyksen ongelman. Siirakin kirjan ajatukset jumallisesta retribuutiosta eivät kaiketi riittäneet. Essealaisuus vastasi kysymykseen eskatologisilla näkymillä siitä, kuinka pimeän voimat lyödään viimeisessä taistelussa. – Aikakauden keskustelussa näkyy pahan ongelmaan liittyvän keskustelun muuntuminen kysymykseksi mielekkäästä pelastushistoriasta.
Essealaisilla näyttää olleen kaksi merkittävää teemaa. Ensimmäinen teema oli näkemys predestinaatiosta. Toinen näkymä oli eklessiologinen. Oma ryhmä nähtiin jumalallisesti inspiroituna, ryhmänä, joka omisti pelastavan tiedon.
Sekä luvut:
b) The Teacher of Righteousness and crisis caused by the Hellenistic reform (224-227)
Vaikka makkabealaisten voitot nostattivat Danielin kirjaan pohjautuvia odotuksia pikaisesta pelastuksen ajasta, hasmonealaisdynastiaa kohta kohdanneisiin ristiriitoihin ja vastoinkäymisiin löytyi vastaus: Ihmiset eivät olleet arvollisia pelastuksen ajan koittoon. – Vain jäännös eli essealaiset pitivät itseään uskollisina (ks. Jub.23:19-21).
c) New developments and alien influences in Essene teaching
On outoa, että essealaisilla ilmenee piirteitä, jotka ovat perinteiselle juutalaisuudelle vieraita (esim. dualismi), mutta myös laajaa ”vääryyden poikien” vastustusta, joka kohdistui oman kansan vastustajien lisäksi myös kaikkiin ei-juutalaisiin.
Pessimismi omien heimolaisten ja koko ihmiskunnan suhteen ei edellä kuvan valossa ole vierasta ko. aikakauden juutalaisuudessa.
Paavali ei kannattanut (essealaisten tavoin) dualistista jakoa pahuuteen determinoiduista ulkopuolisista ja omasta hyvyyden liittoon kuuluvasta ryhmästä Sen sijaan Paavali ”determinoi” koko ihmiskunnan ”pahan sydämen kantajiksi”. Tällä tavoin Paavali edustaa niitä varhaisia juutalaisia ryhmiä, jotka tulkitsevat Jumalan ilmoituksen universaalina ja rakentavat yhteyksiä muihin kansoihin (esim. Aristeaan kirje). Paavalin ei tarvitse hylätä hasidisille hurskaille ja juutalaisille apokalyptikoille tyypillistä eskatologiaa eikä pelastushistoriaa, sillä hänelle eskatologinen käännekohta on murtautumassa esiin Kristuksen sanoman kautta. Kokonaiskuva on johdonmukaisen juutalainen, mutta avaran universaali.
Tästä lähtökohdasta käsin Paavalin teologia avautuu mielestäni johdonmukaisena, ei mielivaltaisesti (ekstaattisista) tarkoitushakuisista kokemuksista ohjautuvana.
7 MIHIN PAAVALIN TAUSTA VIITTAA?
Uuden testamentin kuvaus Paavalin taustasta viittaa uskonnolliseen kiivailuun. Apostolien tekojen 8. ja 9. luku kuvaavat Paavalia ennen Kristus-kokemusta. Myös Gal.1:13-14 ja 1.Tim.1:12-13 puhuvat Paavalin aiemmin harjoittaman Lain kiivailun puolesta. Edellä olen jo viitannut (luku 4), että Paavalin teologiaan liittyi myös ekstaattisuus ja apokalyptiikka. Nämä havainnot sopivat Paavalin juutalaisen identiteetin kokonaiskuvaan. On ainoastaan luonnollista hakea perinnejatkumoa juutalaisuudesta Paavalin teologian pohjaksi. Paavalin juutalaisuus sopii hasidisen perinteen kuvaan, jossa essealaisuus, farisealaisuus ja ”seloottinen” asenne näyttelevät huomattavaa osaa. Muutamia varauksia on kuitenkin syytä tehdä, ettei syntyisi liian abstraktin juutalaista Paavali-tulkintaa.
Vaikka Paavalin ensisijainen traditiomateriaali tulikin juutalaisuudesta, se ei kuitenkaan edustanut absoluuttisen ortodoksista juutalaisuutta. Tällainen olisi mahdotonta jo siksi, että jokainen ko. aikakauden juutalainen ryhmä joutui tahtomattaankin hellenistisestä ja muinaisitämaisuudesta periytyvien kulttuurien vaikutuspiiriin. Absoluuttista ortodoksisuutta ei ollut olemassakaan. Kokonaisuutta tulisi tarkastella laajalla alueella kuten esim. kaupan, kielen/kulttuurin ja uskonnon alueilla. Kuitenkin jo kielen kehityksen tarkastelu antaa suuntaa hellenismin kaiken läpäisevistä lonkeroista. Näin Hengel:
a) The penetration of the Greek language into Palestine (58-61)
Kuten jo edellä mainittiin Kreikan kieli (attikalainen koine) oli hellenististä kulttuuria yhdistävä silta. Kreikan kielen vaikutukset palautuvat kauas historiaan ja kreikan sana ”hellenitsein” tarkoittaa ensisijassa kreikan kielen korrektia puhumista ja vasta toissijaisesti kreikkalaista elämäntapaa. Kreikan kielen edelleenviestitys lienee ollut tärkeimpiä Aleksanteri Suuren pysyviä hedelmiä. Kreikan kielen tapa hallita julkista ja taloudellista elämää Egyptissä (vain kirjoitettuna) näkyy mm. Zenon kirjeenvaihdossa. Esim. arameankieliset kirjeet (tai edes pätkät) ovat varsin harvinaisia. Edes Egyptin juutalaisilta ei ole säilynyt montaa heprean- tai arameankielistä tekstiä vuosilta 300 B.C. -300 A.D.. Palestiinassa kreikan kielen voittokulku näkyy 3. ja 2. vuosisadan hautoihin ja synagogiin liittyvissä piirtokirjoituksissa, joissa esiintyy juutalaistenkin osalta lähes yksinomaan kreikkaa. Palestiinan ei-juutalaisissa kaupungeissa kreikan kielen dominanssi julkisessa elämässä oli ilmeinen (jokainen lukutaitoinen oli velvollinen osaamaan kreikkaa). – Arameasta muodostui kouluja käymättömien kieli. Toisaalta ei-juutalaisten hellenisaatio näyttää olleen Palestiinassa jopa Foinikiaakin voimakkaampaa. Foinikian piirtokirjoituksissa ja jopa kolikoissa käytetään kahta kieltä. Tämä osoittaa kansallisen tietoisuuden säilyneen elossa hellenistisestä ”päälle maalauksesta” huolimatta.
Juudean tilannetta Kreikan kielen suhteen kuvastaa juutalaisen Tobiaksen kirje Apolloniukselle ja itselleen kuninkaalle. Kirje on kirjoitettu erinomaisella kreikalla ja kauniilla käsialalla kreikkalaisen sihteerin toimesta 257 B.C.. Tobias itse on luultavasti osannut kreikkaa ja hänen poikansa Josef lienee saanut kreikkalaisen koulutuksen, joka näkyy menestyksenä Aleksandrian hovissa. Josefin poikien kreikkalainen koulutus jatkui. Nuorimman pojan Hyrkanuksen osalta koulutus osoittautui menestyksekkääksi, sillä hän sai edustaa kruununperillisenä syntymäpäiväjuhlilla Aleksandriassa. Myöhemmin hän muodosti poikineen Jerusalemin hellenistisen puolueen ytimen (haluten muuttaa Jerusalemin kreikkalaiseksi polikseksi).
Myös Jerusalemin ylipapin ja temppelin taloushallinnon viranhaltijain tuli puhua moitteetonta kreikkaa, sillä he edustivat sihteereineen Ptolemaiosten hovin ja virastojen vastaavia henkilöitä. 3. B.C. vuosisadalla Jerusalemissa lienee ollut huomattava kreikkaa puhuva minoriteetti. Mm. Aristeaan kirje puhuu oppineiden ja Kreikan kielentaitoisten ihmisten olemassaolon puolesta. Jopa makkabealaiskirjat viittaavat monien Juudaksenkin kannattajien Kreikan kielentaitoon (ei siis vain hellenistipuolueessa oleviin). Ei edes juutalaisessa Palestiinassa voitu välttyä Kreikan kielen läpäisevältä vaikutukselta. Mikäli nuori juutalainen halusi kohota yksinkertaisen kansan yläpuolelle, hänen tuli opiskella Kreikan kieli. Kreikan kielen kehitys voimisti Jerusalemin ja Egyptin, Aigeian sekä Vähä-Aasian diasporan välisiä suhteita. Jerusalemiin virtasi pyhiinvaeltajia (Kreikan kielen hallitessa). – Edes makkabealaiskausikaan ei pysäyttänyt Kreikan kielen etenemistä. Jo toiselta B.C. vuosisadalta voimme jäljittää kreikkalais-juutalaista kirjallisuutta Palestiinasta.
Lisäksi on hyvä havaita, että sellaisetkin ryhmät, jotka omaksuivat hellenismiä vastustavan asenteen, saattoivat tietämättään toimia ”ajan hengessä” ja ajalle tyypillisin käsittein. Nämä molemmat puolet ilmenevät seuraavissa essealaisia ja rabbiinisia juutalaisia kuvaavissa havainnoinneissa(tiivistelmä Hengeliltä):
c) New developments and alien influences in Essene teaching (s.228-241)
Essealaisuus kuitenkin liittyy siihen hellenistisessä maailmassa esiintyneeseen uskonnolliseen virtaan, jossa tieto saatiin ilmoituksen kautta. Kyseessä on gnostilaisuutta edeltävä ilmiö. Essealaisuuteenkin sopii määritelmä, jonka mukaan Jumala on luoksepääsemätön, mutta tuntee ihmisen ja ilmoittaa hänelle itsensä (Bultmannin gnostilaisuus-määritelmää mukaillen).
Kuten Siirakin kirjan (Ben Sira) kohdalla, niin myös essealaisten keskeisille kirjoituksille, on mahdotonta, että gnostilaisuus (populaarin kreikkalais-gnostilaisen filosofian konseptin mukainen) olisi ko. kirjoitusten lähtökohtana. Essealaisten yhteisön alkuperä (150 B.C.) on siihen liian varhainen. Näin apokalyptiset traditiot jäävät jäljelle ja niiden reitti johtuu diasporajuutalaisten kohtaamisiin. Mahdollisia ovat esim. Aleksandrian platoniset konseptit viisaudesta ja sittemmin Filonin vaikutus.
Stoalaisen kärsimykseen alistumisen on nähty olevan yhteistä essealaisiin nähden. Toisaalta Qumranilla sanottiin, että ”täydellisen elämän tie on vapauden lahja”(1QS 11:10). - Hellenistinen vaikutus (ja muut vieraat uskonnolliset vaikutteet) ei ole yksinkertaisen ilmeistä.
Enkelioppinsa essealaisuus näyttää omaksuneen hasidisesta liikkeestä. Essealaisilla on tässä taustassa yhteinen juuri rabbiinisen perinteen kanssa. Tämä ilmenee mm. yhteisistä enkelien nimistä (esim. Gabriel ja Mikael). Myöhäinen rabbiininen maksimi: ”Sinä huomaat, että enkeli on asetettu kaikkien asioiden yläpuolelle”, vastaa essealaisten spekulaatioita. Tapa, että enkeleitä voitiin kuvata myös tähtinä (myös langenneina/pudonneina), liittynee Babylonian tapaan tulkita maailmanaikoja. Hasidis-essealaiset ryhmät lienevät omaksuneen tavan selittää maailmanhistoriaa kokonaisuutena. Tällöin enkelioppi systematisoitiin. Tähdet edustivat järjestystä, jonka kautta kokonaisuus hahmottuu. Läpi muinaisen Lähi-idän oli tapana ajatella tähtiä elävinä olentoina (jopa voimansa riisuneina jumalina). Enkelit eivät edustaneet niinkään myyttistä maailmaa, vaan kyseisen ajan rationaalista maailmanselitystä, jossa järjestelmällä oli oma selkeä hierarkiansa. – Niinpä systemaattisen enkeliopin takana lienee Vt:n konsepti Jahven hovista. Opin taustalla oli myös Jumala-hahmon etääntyminen ihmisestä ja enkelien välittävä asema. Miksi kyseinen ajattelu levisi juuri Persian ja hellenismin kaudella on ratkaisematon kysymys. Ajattelurakennelma oli kuitenkin niin suosittu, että se oli suosittu kaikkialla myöhäisantiikissa ja ulottui vaikutukseltaan aina uus-platonismiin asti.
Aurinko symbolisoi valon lähteenä ainutlaatuisuutta ja ikuista jatkuvuutta. Aurinkokalenteri oli essealaisille (365-päiväisestä 364-päiväiseksi muutettuna) erityinen rationalismin ja ortodoksian ”shibboletti”. Itse aurinkokaleneteri (365-päiväisenä) lienee saatu Ptolemaiosten hallintokaudella ja ollut juuriltaan Babylonian astrologiaa.
Hellenistinen ”astraaliteologia” saavutti huippunsa ”aurinkoteologiassa”, joka oli riippuvainen stoalaisesta maailmanselityksestä.
Vaikka essealaiset eivät koskaan palvoneet aurinkoa ”jumalallisena”, heidän tapansa lukea ”Shema” ennen auringonnousua (kuten Josefus totesi) viittaa ajan tapaan arvioida em. maailmanselitys/järjestelmä varsin korkeaan asemaan.
Essealaisten horoskooppeihin liittyvät merkit lienevät yhteisön varhaisemmalta perustamiskaudelta (luolasta IV).
Kuten hasidit, samoin myös essealaiset, käyttivät uusia ajattelumuotoja polemiikissaan hellenistisen valistuksen, synkretististen tendenssien ja taantuvan konservatiivisuuden suhteen. Tässä keskustelussaan essealaiset tukeutuivat aikansa korkeimpaan tieteeseen, stoalaisittain tulkittuun astrologiaan. Tämän kautta he uskoivat omistavansa korkeamman tiedon jumalallisesta ”historianfilosofiasta”(joka oli tähtistä oivallettavissa). Tästä on osoituksena Babylonian astorologiset konseptit omaksuneen Heenok-tradition käyttö. Konsepteja ei kuitenkaan omaksuttu kritiikittömästi, sillä essealaisten teksteistä kuitenkin puuttuu tähtien ”pakkovalta” suhteessa ihmisiin. - Näyttää myös siltä, että essealaisten vastustajat Jerusalemissa suosivat astrologiaa vielä voimakkaammin. Essealaisilta on säilynyt polemiikkia kritiikitöntä astrologiaa kohtaan (”Kaikki merkit ovat Jumalan kädessä”: Jub.12:16-18). – Kuitenkin lienee niin, että essealaisten sisällä oli tietty ambivalenssi tässä kysymyksessä. Esim. kertomus langenneista enkeleistä heijastaa aikansa laajaa astrologista ”tietoa” ja viittaa siihen, että tältä osin ”tieteen voima” oli teologista ”tietoa” voimakkaampi.
f) Wisdom and Torah in Pharisaic and Rabbinic Judaism (169-175)
G. F. Moore on osoittanut myös Filonilla Platon-tyyppisen luomisdoktriinin.
K. Schubert painottaa, että rabbiinisen tulkinnan mukaan Toora ymmärretään Filonin tavoin Logoksena (vaikka rabbit tuskin ovatkaan suoraan riippuvaisia Filonista). Nämä analogiat palautuvat varhaisempiin yleisiin traditioihin (Aleksandrian ja Jerusalemin toisen ja ensimmäisen B.C. vuosisadan läheiset yhteydet tarjoavat monia vuorovaikutusmahdollisuuksia).
Koska Toora sisälsi kaiken Viisauden, sen opiskelua ei tullut rajoittaa millään muulla intellektuaalisella askaroinnilla. Esim. suhde kreikkalaiseen viisauteen kääntyi tabuksi. Siitä huolimatta judaismiin tulvi vieraita vaikutteita suosituista filosofisista konsepteista pimeäpään taikauskoon ja magiaan asti. Viimeksi mainitut saivat voimaa ajatuksista pitää Tooraa merkittävän kosmisen voiman lähteenä ja Jumalan nimeen liitetystä ainutlaatuisesta mysteerivoimasta. Kasuistiseen lakiin liittyvä ääretön keskustelu perustui tarkoitukseen toimia päivittäin yhdenmukaisesti Tooran kanssa.
Paavalin teologiaan sopii kenties parhaiten samanlainen luonnehdinta, joka soveltuu ylipäätään ko. ajan juutalaisuuteen.
Hengel tiivistelmää: SUMMARY AND CONCLUSION (310-314)
Palestiinan juutalaisuutta voi tuskin syyttää läpeensä hellenisoituneeksi, mutta tuskin myöskään absoluuttisen uskolliseksi Vt:n perinnölle.
Hellenistisen ajan loppupuolella oli olemassa allianssi itämaisen ja kreikkalaisen populaarifilosofian välillä. Stoalaisuus oli suosittua ja yleisiä teemoja olivat rationaalisuus, empiirisyys, universaali tendenssi, kiinnostus kosmoksen järjestykseen, antropologinen ja eettinen perspektiivi. Juutalaisia saatettiin myös ajatella filosofeina jo luonnostaan.
Hasidistiset ryhmät taistelivat hellenismin tuhoisia voimia vastaan sitoutuen tiukkaan kuuliaisuuteen Laille.
Nähdäkseni Paavali mahtuu em. määritelmän sisälle, jos ymmärretään hänen Lain kiivailunsa suunnan muuttuminen ihmiskeskeisestä Jumalan pelastussuunnitelman eli ”laupeuden ja uskollisuuden”(Ks. luku 5) puolesta kiivailuksi. Diasporan problematiikan tuntevana Paavalin oli tarvittaessa luonnollista tukeutua myös varhaiseen juutalaisille tarjottuun ”filosofin” rooliin (Ks. Apt.17:16-34).
Muu käytetty kirjallisuus:
Antti Laato, Uhri ja anteeksiantamus
2002 Suomen teologinen instituutti
Yliopistopaino, Hki
Kuten, esimerkiksi mitä?
Kannattaa tutustua tuon muinaisen roomanvaltakunnan ja vatikaanin sekä katolilaisuuden yhteiseen ja hyvin pitkään historiaan, joka on tunnetusti täynnä sitä väkivaltaa ja valhetta sekä petosta, jota juuri tuo paavali elämänsä aikana edusti sangen näkyvästi ja menestyksekkäästi. Hän oli siis orja, väkivallan ja valheen orja.
Ja jos todella löytyy vielä maailmasta sellaisiakin ihmisiä jotka tosissaan luulevat, että Hän kaikkein Korkein, Kaikkivaltias maan ja taivaan Herra, luomakunnan ja ihmiskunnan Luoja, taivaallinen Isä asettaisi murhamiehen omaa lauamaansa paimentamaan, niin täytyy vaan todeta, kyllä tietämättömyys on jossakin mielessä myös todella etuisa ja orastava alku ihmisen kaikkinaiselle pahuudelle ja pahoile teoille. Johan raamatussa itsessäänkin sanotaan, että hän, ihmisen Poika, Kristus on ikiaikainen Paimen yksin, ja niin kauan kuin ihmiskunta maan päällä vaeltaa ja sitten kun tulee ihmiskunnan lopullinen loppu, niin sekin on sitten todellinen loppu kaikelle, eikä suinkaan vaan jonkun tietyn aikakauden loppu.
Keisarihan oli yksi jumala muiden jumalien joukossa tuona ajankohtana ja tuohon joukkoon tuo Paavalikin janosi kuulemma. Ilmeisesti myös onnistui siinä, koska häntä palvotaan vieläkin joittenkin uskovien keskuudessa.
Tarkoitin, että myös tämä kristinopin muoto on taatusti auttanut ihmisiä lähemmäs Jumalaa.
Kyllä tuokin totta on. Mutta sillä on ollut paljon myös sellaisia vaikutuksia, jotka ovat tehneet ihmisen Pojan, Kristuksen opetuksia tyhjäksi ja jopa jossakin mielessä ovat ilo-sanoman perusolemusta vastaan.
Käsittääkseni olemme tästä asiasta varsin samaa mieltä.
..tunnistin Adventtiliikkeen perusjuuria tästä...essealaisesta hellenismin Ellenismistä...sen Paavalilaisesta sovellutuksesta...!
Nautin lukukokemuksesta ja referaatista; hienoa työtä!!!
terveisin, Satavan soturi.
26.1.2006:Ehjee on Hebreaa,lue 2-Mooses,luku kolme jae 14.
"C) Paavalihan yritti tuhota Kristinuskon, mutta huomattuaan, että heitä ei voi tuhota ulkoisesti, hän yritti vesittää opin sisältäpäin! Paavali toimi fariseusten agenttina vihollisten rivien sisällä."
Olisikohan juutalaisten asiaa ajava agentti lietsonut juutalaisvastaista ajattelua? Ehkä Paavali oli mieleltään jotenkin sairas ja häiriintynyt, tai sitten hän kunnianhimoisena tahtoi perustaa oman opin. Enpä tiedä.
"Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti." (1Tess.2:14-16)
Ehkä se järjestelmä oli sairas johonka paavali ja hänen taitavat kirjurinsa kuuluivat. Olivat muuten aikansa parhaita väärentäjiä tuo koko lössi.
Olen jo itse kallistunut vaihtoehtoon B.
Olen joiltakin muslimien nettisivuilta lukenut, että Paavali oli väärä profeetta ja ihmeitten tekijä, jonka kaltaisista profeetta Jeesus oli varoittanut.
Vai että muslimit sitä mieltä? No oppipahan taas jotain uutta. Ehkä Paavali oli, ehkä ei...
Paavali tunnustaa juutalaisten tappaneen profeettansa ja Kristuksensa.
Ei kai Paavali tarkoita muuta, kuin pyytää kansaansa tekemään parannusta ja myöntämään syyllisyytensä...ja ottamaan vastaan anteeksianto ja sovitus ...Kristuksessa, Jumalan Pojassa, juutalaisten Kuninkaassa?
SS
Paavalihan iskee joukkoon käytösohjeita ja sääntöjä ja näin ollen muistuttaa pitkälle Koraanin ohjeita. Osa on jopa evankeliumin vastaisia ja omissa puheissaankin hänellä on ristiriitaisuuksia. Jeesus sanoo, ettei mikään mikä menee ihmisen sisälle ole syntiä (puhuu siis kaikkiruokaisuuden puolesta) vaan se mitä on sydämessä. Paavali taas on kieltämässä ainakin veriruokia. Paavali se laittaa naisia ojennukseen, Kristus kuuluttaa tasavertaisuutta. Paavalin kirjeet ovat ihan hyviä ja osa traditiota, mutta ei niillä niin tärkeää roolia saisi olla, kuin mitä nyt on. Nehän ovat vain yhden syntisen ihmisen kirjeitä ja näkemyksiä (Paavali oli syntinen ihminen, koska vain yksi on synnitön...)
ei kai pitäisi olla epäselvyyttä, toteaahan hän itsekin olevansa syntisistä suurin (1. Tim. 1:15).
Oletko ajatellut, millä metodilla luet raamattua, ovatko epämiellyttävät kohdat, jotka eivät sovi pirtaasi, "paavalilaista hapatusta" ja kaikki muu niin ihanaa vastaanottaa? Mitä ajattelet siitä, että Paavali toteaa olevansa "...Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan..." (1. Tim. 1:1)?
Sillä metodilla, että evankeliumit ovat Kristuksen puhetta ja tekoja. Loput UT:sta ovat sitten tulkintaa näistä ja tulkinnoille ei ole loppua vielä tullut.
Evankeliumit olivat useita kymmeniä vuosia vanhaa traditiota ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin.
näin Pyhän Hengen työn.
Mitenkäs on laita Vanhan testamentin profetioiden, jotka koskevat Jeesuksen syntymää?
Jos lukee kuin piru raamattua voi asiasta saada tuonkin käsityksen. Kun Paavali eli yhteiskunnan perusta oli siinä että miehet tekivät työtä ja naiset kotitöitä ja lasten kasvatusta.
1.Kun lukee esim. 1.Piet.3:1-7 sekä Kol.3:18-4:1 huomaa että ohjeet ovat niin miehille, naisille, lapsillekin kuin orjillekin. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan kun luet kyseiset kohdat.
2.Paavali ei siis ollut sovinisti vaan hän antoi arkipäivän ohjeita.
3.Niin kuin 1.Piet.3:1-2 lukee kristinuskoa voi levittää myös hiljaisella työllä, omilla tekemisillään ja tekemättä jättämisiin.
4.Mitä olisi tapahtunut kristinuskolle, jos Paavali olisi ruvennut saarnaamaan orjien vapautusta ja naisten ja miesten tasavertaisuutta yhteiskunnassa jossa sitä ei ollut. Uskon että se ei olisi ajanut uskonnon leviämistä vaan päinvastoin kristinusko olisi luultavasti sammunut. Paavalin sanoista päätellen hän haki tasa-arvoisuutta henkisessä mielessä ei niinkään siinä mielessä että miehillä ja naisilla olisi samat mahdollisuudet elämässä, sehän on jo fyysisestikin mahdotonta.
Mitä Koraaniin tulee niin on hyvinkin mahdollista että siellä on samoja asioita kuin raamatussa, esim. koska se on kirjoitettu joskus 600-luvulla jKr. eli noin 550 vuotta ennen Paavalia, näkyjen näkijä Muhammed otti suoraan vaikutteita kristinuskosta ja juutalaisuudesta mm. alun perin rukoilu oli kopioitu suoraan juutalaisilta ja rukoilu tapahtui Jerusalemiin päin kunnes hän riitaantui juutalaisten kanssa ja käski seuraajiansa rukoilemaan Mekkaan päin. Lisää aiheesta löydät tältä sivulta.
http://www.espoohsrk.fi/html/body_islam_historia.htm Islam on täysin copy-paste-toiminnolla tehty sekoitus Muhammedin omaa kivaa, juutalaisuutta ja kristinuskoa.
Kaikkiruokaisuuteen luepas Room.14 kokonaan ja mieti uudestaan.
Ef3:8-9 Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.
Lue koko efesolaiskirje, siitä löytyy paljon sinulle ja muillekin ammennettavaa. Jumalan siunausta kaikille.