Lihallinen kristillisyys

Tuppaa painamaan mieleen sellainen ajatuksen tynkä, että kristillisyytemme vinoutuu herkästi sellaiselle tasolle, jossa aatoksemme ja uskomme teemat painiskelevat kaikista mieluummin asioissa, joista ei meille juurikaan ole hyötyä, päinvastoin vahinkoa. Sitten kun alamme oikein kiivastumaan lillukan vartemme puolesta, saamme vihamiehiä ja kiistakumppaneita, joiden kärkevät vastasanat loukkaavat meidän herkkää sisintämme. Olemme joutuneet tilanteeseen, joka ei ole laisinkaan hyväksi itsellemme, eikä hengelliselle hyvinvoinnillemme. Voimme todeta olevamme lihallisia kristittyjä.
"Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?"(1Kor.3:3)

Katsomme ihmisiin ja heidän saavutuksiinsa, etsien heidän vikojaan, joskus kenties heidän hyviä ominaisuuksiaan. Toteamme heidät kelvollisiksi/kelvottomiksi, sen mukaan, miltä meistä itsestämme tuntuu. Koemme ylevyyttä, kun näin osaamme arvioida heidän tekemisiään/laiminlyöntejään. Saatamme jopa henkisesti sitoutua joihinkin julistajiin, jos olemme huomanneet heissä jotain erinomaista. Synnytämme nurkkakuntia, poissulkien eri tavalla ajattelevat, ajatellen heidän olevan pahasti harhassa. Kehräämme tyytyväisyydessämme, kun olemme näin mainiosti onnistuneet linjaamaan "uskomme" sisältöä ja rakennetta.
"Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?"(1Kor.3:4)

Yritän tässä sanoa sitä, että uskomme ei pidä olla ihmiskeskeistä, keskittyen ihmisten tekemisiin ja toimintaan, vaan Jeesus-keskeistä. AJATELLAAN HÄNTÄ, sillä Häntä katsomalla me muutumme (2Kor.3:18 ja Heb.12:1-3). Ihmisiä seuraamalla ja tarkkailemalla saamme ehkä hyvät pettymykset ja masennumme, mutta sekö on tavoitteemme? Samoin käy itseämme tuijottaessamme, kehnosti.

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä(ulkopuoliselle välihuomautuksena, tässä ei puhuta konkreettisesti arvometalleista, vaan todellisista hengellisistä arvoista),puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on."(1Kor.3:11-13)

Hyvää taipaleen jatkoa jokaiselle!

P.S. En koe olevani kenenkään yläpuolella, vaikka näin kirjoitankin. Siksi käytänkin monikon 1. muotoa: me
3192
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tänään Hellevillekkin sanoa, jos pääpainomme opetuksessa on täällä kertoa vääristä profeetoista mutta Jumlan Sana ei pääse siihen mihin se on tarkoitettu, ja alamme täällä vikoilemaan uskovia kohtaan, olemme menneet asiasta sivuun, nekin jotka ovat menneet väärien asoitten perään voisivat saada terveen opetuksen kautta juuri sitä mikä pitää taimen oikealla tiellä. Sillä vääriä kristuksia nousee koko ajan ja miksi, siksi että sen aika loppuu.
Mutta nostakaamme päämme sillä vapautuksen aika lähenee, sitä kiivaammin kertokaamme veren evankeliumia kaikille luoduille, kuka ikinäkin meidän Herramme kutsuu.
Emme tiedä mikä kylvö onnistuu, kylvämmekö illalla vai aamulla, Herra antaa kasvun. Älkäämme hellittäkö ja katselko sellaisiin mikä ei kanna hedelmää Jumalan aittoihin.
Saatana pitää siitä että úskovat riitelevät keskenään, niin ei tule olla. Julistetaan Sanaa totuudessa.

Äänestä
  • Palstan pääpaino tulisi olla rakentavassa ja toisia siunaavassa keskustelussa. Nyt tosiaan tuo jatkuva ylivaroittelu samasta asiasta alkaa lyömään itseään korville ja ko. varoittelija syö uskottavuuttaan nalkuttavalla tyylillään.
    Kyllähän se on ihan tärkeää huomauttaa, jos huomaa jonkun julistajan johtavan ihmisiä harhaan, pois Jeesuksesta. Eksyttäjiä toki on. Mutta sellainen lähes kaikkea huitova sohiminen ei ole oikea tapa viestiä asiasta.
    Ihmisiä kun ollaan, en aivan usko, että pääsemme kovin steriiliin julistukseen koskaan. Aina tulee astian makua ja erehdyksiä mukaan. Evankeliumi itsessään on täydellinen. Mutta sen esilletuojat ovat vajavaisia ihmisiä, jotka eivät voi täydellisesti sitä julistaa. Paavaliakin moitittiin monella tapaa. Arvostelijat olivat hänenkin kintereillään. Mutta onneksi meille, hän sai voimaa Jumalalta ja siksi meillä on niin mahtava kokoelma Paavalin kirjeitä, joista saamme ammentaa Jumalan Sanan syvyyksiä ja hyvyyttä.

    Äänestä

SINULLE "veliRIEPU" !!!

OLET SANONU JA JUSTIINSA MITÄ MINÄKIN OLISIN !!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


veliRiepu kirjoitti:

Tuppaa painamaan mieleen sellainen ajatuksen tynkä, että kristillisyytemme vinoutuu herkästi sellaiselle tasolle, jossa aatoksemme ja uskomme teemat painiskelevat kaikista mieluummin asioissa, joista ei meille juurikaan ole hyötyä, päinvastoin vahinkoa. Sitten kun alamme oikein kiivastumaan lillukan vartemme puolesta, saamme vihamiehiä ja kiistakumppaneita, joiden kärkevät vastasanat loukkaavat meidän herkkää sisintämme. Olemme joutuneet tilanteeseen, joka ei ole laisinkaan hyväksi itsellemme, eikä hengelliselle hyvinvoinnillemme. Voimme todeta olevamme lihallisia kristittyjä.
"Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?"(1Kor.3:3)

Katsomme ihmisiin ja heidän saavutuksiinsa, etsien heidän vikojaan, joskus kenties heidän hyviä ominaisuuksiaan. Toteamme heidät kelvollisiksi/kelvottomiksi, sen mukaan, miltä meistä itsestämme tuntuu. Koemme ylevyyttä, kun näin osaamme arvioida heidän tekemisiään/laiminlyöntejään. Saatamme jopa henkisesti sitoutua joihinkin julistajiin, jos olemme huomanneet heissä jotain erinomaista. Synnytämme nurkkakuntia, poissulkien eri tavalla ajattelevat, ajatellen heidän olevan pahasti harhassa. Kehräämme tyytyväisyydessämme, kun olemme näin mainiosti onnistuneet linjaamaan "uskomme" sisältöä ja rakennetta.
"Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?"(1Kor.3:4)

Yritän tässä sanoa sitä, että uskomme ei pidä olla ihmiskeskeistä, keskittyen ihmisten tekemisiin ja toimintaan, vaan Jeesus-keskeistä. AJATELLAAN HÄNTÄ, sillä Häntä katsomalla me muutumme (2Kor.3:18 ja Heb.12:1-3). Ihmisiä seuraamalla ja tarkkailemalla saamme ehkä hyvät pettymykset ja masennumme, mutta sekö on tavoitteemme? Samoin käy itseämme tuijottaessamme, kehnosti.

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä(ulkopuoliselle välihuomautuksena, tässä ei puhuta konkreettisesti arvometalleista, vaan todellisista hengellisistä arvoista),puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on."(1Kor.3:11-13)

Hyvää taipaleen jatkoa jokaiselle!

P.S. En koe olevani kenenkään yläpuolella, vaikka näin kirjoitankin. Siksi käytänkin monikon 1. muotoa: me

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu