... sä sydämeni taisit viedä...
Annetaan ajan kulua -unohdamme toisemme. Aika kuluu, enkä siltikään pysty unohtamaan sinua. Tiedän tiedän -itse pyysin unohtamaan, mutten pystynyt siihen kuitenkaan.
Minä tunsin sinut niin hyvin -sinä tunsit minut vielä paremmin. Sielunystäväni.... Kaipaan niin hemmetisti nauruasi, pientä vinoiluasi, niitä kasvoja saatoin vain tuijottaa ja tuijottaa....
Rakastinko sinua? Tietysti -omalla tavallani. Se vain ei riittänyt. Tahdoit kaiken tai ei mitään. Minulla oli tarjota vain ei mitään.....
Minä tuskin muutun -et varmaan sinäkään. Olemmeko siis umpikujassa. Upeasta ystävyydestä ei ole enää jäljellä, kuin ihanat muistot ja korventava kaipaus.
Joka kerta kun kuulen sinusta, sydäntäni kirpaisee. Se olet sinä, muttet kuitenkaan se minun tuntemani sinä. En pysty tunnistamaan ainetta josta kuoresi on tehty.... en pääse sitä murtamaan. Tahdon sinut takaisin, tahdon, tahdon, tahdon. Mistä voisin löytää sen entisen sinut?
Annetaan ajan kulua -unohdamme toisemme. Aika kuluu, enkä siltikään pysty unohtamaan sinua. Tiedän tiedän -itse pyysin unohtamaan, mutten pystynyt siihen kuitenkaan.
Minä tunsin sinut niin hyvin -sinä tunsit minut vielä paremmin. Sielunystäväni.... Kaipaan niin hemmetisti nauruasi, pientä vinoiluasi, niitä kasvoja saatoin vain tuijottaa ja tuijottaa....
Rakastinko sinua? Tietysti -omalla tavallani. Se vain ei riittänyt. Tahdoit kaiken tai ei mitään. Minulla oli tarjota vain ei mitään.....
Minä tuskin muutun -et varmaan sinäkään. Olemmeko siis umpikujassa. Upeasta ystävyydestä ei ole enää jäljellä, kuin ihanat muistot ja korventava kaipaus.
Joka kerta kun kuulen sinusta, sydäntäni kirpaisee. Se olet sinä, muttet kuitenkaan se minun tuntemani sinä. En pysty tunnistamaan ainetta josta kuoresi on tehty.... en pääse sitä murtamaan. Tahdon sinut takaisin, tahdon, tahdon, tahdon. Mistä voisin löytää sen entisen sinut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hellästi kun käsittelet, niin kuori murenee. Hellyyttä se ei kestä...
Kerro tarkemmin...
... ystävääni, ihmistä joka tuo auringonpaisteen elämääni. Tosin nykyisin myös synkät pilvet ja ukkosmyrskyt.
Mutta rakastan häntä kait aina -omalla tavallani. Muuhun en pysty ja jos jotain muuta yritän, se en ole enää minä. Ja kuinka voisin elää elämääni vain miellyttääkseni muita, kun tärkeää on kuitenkin pitää itse itsestään.
Mutten tahdo kahlita häntä, tuskin voisinkaan. Hän saa siis mennä menojaan -portit on auki... En tiedä onko meistä kumpikaan onnellinen näin, mutta menemme päivä kerrallaan eteenpäin. Välillä näen häivähdyksen hänestä, tuosta ihanasta ihmisestä -ja hetki vain ja panssari on jälleen päällä -tilalla kylmä, tuntematon ihminen...
ota siihen yhteyttä..EI SEKÄÄN UNOHDA..TIÄT SEN
ota siihen yhteyttä.... *naurahtaa ironisesti*. Tiedän ettei hän unohda -en pysty siihen itsekään. Mutta näen hänet päivittäin -mutta vain sen ulkokuoren. Ihmisen jonka tunsin ja jonka tiedän olevan siellä sisällä jossain, on tyystin hukassa minulta.