Elin pikkupoikana 70-luvun alun. Voi kun tuo aika olisi vielä! Tulee aina mieleen ne kaduilla näkemäni autot: Mustangit, 70-luvun alun muskelijenkit, sen ajan Alfat ja japseista menevimmät eli Carina ja Celica sekä pikkumenevä Datsun 100A, pirteinä kansanautoina toki Volkkari ja Fiiu 600. Ja ne värit; silloin ei paljoa harmaata väriä suosittu vaan valtaväreinä kirkas punainen, keltainen, oranssi ja metalliväreistä joku kulta tai vaaleenvihreä. Autoissa käytettiin sporttisuutta korostamassa mustia vauhtiviivoja kyljissä, mustia vinyylikattoja, pisarapeilit etulokasuojien päällä. Ehkäpä ihanneaika olisi vuodet 1970-1973, juuri ennen öljykriisiä ja nopeusrajoituksia. Autot oli autoja, erottuivat toisistaan ja silloin vielä oli tilaa ajella nautiskellen, ja halutessaan pedaali pohjassa. Liikennesolmua veti legendaarinen varatuomari Veikko Pajunen, kansanedustaja joka ei häpeillyt ajella isolla jenkkimuskelilla (olikohan Pontiac GTO), Enska ja Hanski veti liikennerulettia ja suomalaiset menestyi rajusti autourheilussa. Jääradat oli kaiken kansan käytössä, ja ajella osattiin myös talvella.
Nyt katukuvan täyttää samannäköiset korkeat vessan näköiset pystyperäautot, väri yleensä metalliharmaa, ranakt jonot, töyssyt ja alhaiset rajoitukset, lisänä koko ajan tiukkeneva lainsäädäntö.
Voi noita aikoja!
Nyt katukuvan täyttää samannäköiset korkeat vessan näköiset pystyperäautot, väri yleensä metalliharmaa, ranakt jonot, töyssyt ja alhaiset rajoitukset, lisänä koko ajan tiukkeneva lainsäädäntö.
Voi noita aikoja!
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitä tikulla silmään.
Tuo olikin vanhaa hyvää aikaa. Aikaa, jolloin autot olivat selvästi hienompia ja erilaisempia. Mitä automalleja nyt on? Erilaisia muunnoksia vehnäsämpylästä!
Kyllä muskelijenkit tekivät silloinkin kesän. Kiva oli katsella Dodge Challenger V8:a ja kuunnella lähes suorista putkista kuuluvaa mylvintää, katsoa kun "isot pojat" polttivat kumia mummojen ja vaarien kiusaksi, kuumia autotyttöjä (joo, kyllä mä niiden päälle ymmärsin. Olinhan mä jo yli 10 v. :) ). Naapurista löytyi Dodge Charger, joka ei ainakaan ulkonäössä jäänyt Challengerille. Jeeppin pojat virittelivät ahtimen ja jopa sai Jeep kyytiä. Entäpä Javelin SST? Siinä vasta auto!!!
Eikä sovi unohtaa pikkuista Toyota 1000-avolavamallia. Oltiin muistaakseni Helsingin Jäähallissa eräässä auto- ja musiikkitapahtumassa, jossa Toyota esiteltiin. Sen televisiossa soinut mainosbiisi muistuu vieläkin mieleen:
"Timangi Toyota Tonni
kamat kulkee kuomun alla
Saat sen prätkää halvemmalla
Leveät vanteet! Pisarapeilit!
Timangi Toyota Tonni!"
Löytyi Simcaa, Tatraa, "Sämpylä-Rellua", Miniä, Tippaa, Commeria, Amazonia, "MunaVolvoa", Angliaa, Barracudaa, New Yorkeria, Letukkaa ja vaikka mitä. Autoja, jotka helposti tunnisti lapsikin. Nykyään saa olla autokirja mukana, että pysyy eri automerkkien mallimuutosten perässä.
Tuo 70-luku oli autoilun kannalta ja muutenkin varsin merkittävää aikaa. Musiikki oli käännekohdassa monellakin tapaa ja autostereoiden yleistyessä autoista kuului milloin mitäkin. Hard rock ja heavy tekivät tuloaan ja Deep Purple sekä Led Zeppelin jysähtivät ihmisen tajuntaan myös autossa kuultuna. Voi sitä jytinää sen aikaisista kaiuttimista! Muistaako joku vielä ne helvetin isot autosoittimeen tarkoitetut kasetit! Voe mahoton!
Ajokortti-ikäkin saavutettiin tuolla vuosikymmenellä ja kyllä sitä pillurallia tulikin ajeltua. Autolla sai naisia helpommin ja joskus oli kyytiin jopa tunkua. Kukas sitä nyt fillarin tangolle viitsi istua, kun oli pehmeät penkitkin tarjolla. Ai niin, sainhan mä silloin ensi kertaa pilluakin :)
autoonsa lisävalot etupuskurin päälle niin kaupunki olikin täynnä kateellisia autoilijoita.
olivat 8-raitamankkoja.
herkistää naisia nykysinkin kummasti.
"mikä onse ihana pikkuauto, jolla ajat?" Loppu on vain miehestä kiinni, auto on vain hieman ahdas.
Juh.. kyllähän toi nostalgia on kumma juttu. Kaikista huonoistakin ajoista muistuu mieleen vain hyvät ja nekin kullattuina. Ennen oli muka ain paremmin Kekkoslovakiassa.. En haluaisi palata elämään sinne takaisin, mutta vierailla kylläkin aikakoneella, tsiikata liikennettä ja nähdä silloinen chopper-polkupyöräni enkelisarvilla ja jappiraudalla sekä TV:stä Six Million Dollar Man.
Olin kouluskidi 70-luvulla ja autohullu, joka tunnisti jokaisen vastaantulevan auton. En kyllä muista varsinaisia muskelijenkkejä kovin yleisesti näkyneen missään. Kyllähän niitä oli jossain, mutta aikas harvinaisia olivat silloin. Kävin iskän kanssa autonäyttelyissä ja keräsin kaikkia autoesitteitä. Se loppui 80-luvulle tultaessa, kun uudet autot muuttuivat niin mitäänsanomattomiksi ja tuli hot rod-buumi..