Lapsikaste
Kristikunnan suurin harhaoppi sisältyy kokonaisuudessaan sanaan "lapsikaste". Lapsikaste on kooste useista vääristä opeista, jotka vuosisatojen kuluessa ovat kirkkoon pesiytyneet. Ihminen tulee uskoon evankeliumin sanan kautta. Mutta hänet voidaan pettää ennen, kuin hän on edes tullut uskoon. Lapsikasteen avulla vastustaja yrittää tehdä tyhjäksi Herran käskyn:
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla (baptizontes, upottamalla) heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.
Kysymys on seuraavista asioista:
Pirskottamalla vai upottamalla?
Lapsena vai aikuisena?
Vapaaehtoinen valinta vai pakkokaste?
Onko kastettavalla usko Jeesukseen vai ei?
Tunnustaako kastettava uskonsa Jeesukseen vai ei?
Raamattu tuntee vain upottamalla suoritetun upotuksen. Pirskotus upotusta korvaavana menettelynä tavataan ensimmäistä kertaa Novatianin teksteissä noin vuodelta 250, ja silloinkin on kyse sellaisen sairaan kasteesta, jolle upotuskaste on sairauden takia mahdoton suorittaa. Paavi Stefanus III mainitaan sallineen lapsen kastamisen pirskottamalla vuonna 753.
Kristillisten yhteisöjen kokoontumispaikkoihin rakennetut kastealtaat kertovat upotuksen olleen normaalikäytäntö apostolien ajoilta aina 1300-luvulle saakka. Vasta Ravennassa herrapiispat päättivät vuonna 1311, että pirskotuskin sallitaan. Tämän jälkeen Ranskassa pirskotuskaste tuli yleiseksi. Ranskasta pirskotus levisi vähitellen muualle Eurooppaan, mutta joutui kilpailemaan raamatullisen käytännön kanssa. Nykyisin uskovat kastavat vain upottamalla ja ei-uskovat kastavat ei-uskovia pirskottamalla.
Raamattu tuntee aikuisten upotuksen, mutta aikuisten upotettavien mukana saattoi olla myös samaan perheeseen kuuluvia upotettavia lapsia. Yksittäisten lapsien upotusta Raamattu ei tunne. Ensimmäinen tunnettu kirkonmies, joka uskalsi vaatia upotuskasteen suorittamista jo lapsille, oli Augustinus ja neljätoista muuta kirkonmiestä vuonna 416. Augustinus, joka oli tuonut väkivallan kirkon viralliseksi opiksi, seurasi tässäkin kysymyksessä samaa väkivaltaista linjaa. Nyt haluttiin siirtää lapset vanhempien määräysvallasta kirkon ja valtion määräysvallan alaiseksi. Lapsikasteen tarkoituksena oli siis lapsenryöstö.
Augustinuksen vastustajat, Pohjois-Afrikan suuret donatiolaiset seurakunnat eivät hyväksyneet valtiokirkon piispojen määräysvaltaa paikallisseurakuntien asioissa. Käydäkseen donatiolaisten kimppuun, Augustinuksen oli löydettävä heissä jotakin vikaa. Kun vikaa ei löytänyt, Augustinus keksi itse sellaisen säännön, jota donatiolaiset eivät hyväksyneet.
Augustinus ja hänen Numibian Melaan kokoontuneet kannattajansa vaativat lapsikasteen käyttöönottoa kirouksen uhalla. Augustinuksen uhkailut eivät vielä tässä vaiheessa paljon painaneet, eikä lapsikaste tullut käyttöön. Vuonna 517 pidetty Gerudan pappismiesten kokous Espanjassa hyväksyi sentään lasten kastamisen hätäkasteena. Lapsien kastaminen alkoi varsinaisesti vasta vuonna 789, kun Augustinuksen kirjasta "Civitatio Dei" hullaantunut Kaarle "Suuri" vaati kaikkien kansalaisten pakkokastamista kuolemanrangaistuksen uhalla ja lasten kastamista vuoden sisällä syntymästä.
Pakkokaste ei ole Jumalasta. Uskoon ei voi pakottaa ketään, orjuuteen kyllä. Jeesus on Vapahtaja, ei orjuuttaja. Hän vapauttaa synnin koukussa olevat ihmiset, että ihmiset eläisivät Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa. Mikään lapselle suoritettu temppu ei tee lapsesta kristittyä. Ennen kuin ihmistä voidaan sanoa kristityksi, hänellä on oltava usko Jumalaan. Jos joku tulee upotettavaksi jostakin muusta syystä kuin uskonsa takia, ei kristillistä kastetta voi toimittaa.
Kristitty on ihminen, joka tunnustaa Jeesuksen Herruuden ja on ottanut upotuksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Lapsikasteessa nämä molemmat perusvaatimukset jäävät täyttämättä. Maailmalla on yli miljardi ihmistä, jotka eivät ole kristittyjä siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä on petetty.
Luther, joka julisti paluuta Raamattuun, ei uskaltanut käydä käsiksi Augustinuksen vääriin oppeihin. Se tehtävä jäi toisille. Mutta työ oli jo alkanut. Kristikunnassa on aina ollut niitä, jotka ovat eläneet Jumalan yhteydessä ja noudattaneet Herran määräyksiä. Luther ei uskaltanut lähteä vainottavaksi, mutta monet muut uskalsivat.
Kristikunnan suurin harhaoppi sisältyy kokonaisuudessaan sanaan "lapsikaste". Lapsikaste on kooste useista vääristä opeista, jotka vuosisatojen kuluessa ovat kirkkoon pesiytyneet. Ihminen tulee uskoon evankeliumin sanan kautta. Mutta hänet voidaan pettää ennen, kuin hän on edes tullut uskoon. Lapsikasteen avulla vastustaja yrittää tehdä tyhjäksi Herran käskyn:
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla (baptizontes, upottamalla) heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.
Kysymys on seuraavista asioista:
Pirskottamalla vai upottamalla?
Lapsena vai aikuisena?
Vapaaehtoinen valinta vai pakkokaste?
Onko kastettavalla usko Jeesukseen vai ei?
Tunnustaako kastettava uskonsa Jeesukseen vai ei?
Raamattu tuntee vain upottamalla suoritetun upotuksen. Pirskotus upotusta korvaavana menettelynä tavataan ensimmäistä kertaa Novatianin teksteissä noin vuodelta 250, ja silloinkin on kyse sellaisen sairaan kasteesta, jolle upotuskaste on sairauden takia mahdoton suorittaa. Paavi Stefanus III mainitaan sallineen lapsen kastamisen pirskottamalla vuonna 753.
Kristillisten yhteisöjen kokoontumispaikkoihin rakennetut kastealtaat kertovat upotuksen olleen normaalikäytäntö apostolien ajoilta aina 1300-luvulle saakka. Vasta Ravennassa herrapiispat päättivät vuonna 1311, että pirskotuskin sallitaan. Tämän jälkeen Ranskassa pirskotuskaste tuli yleiseksi. Ranskasta pirskotus levisi vähitellen muualle Eurooppaan, mutta joutui kilpailemaan raamatullisen käytännön kanssa. Nykyisin uskovat kastavat vain upottamalla ja ei-uskovat kastavat ei-uskovia pirskottamalla.
Raamattu tuntee aikuisten upotuksen, mutta aikuisten upotettavien mukana saattoi olla myös samaan perheeseen kuuluvia upotettavia lapsia. Yksittäisten lapsien upotusta Raamattu ei tunne. Ensimmäinen tunnettu kirkonmies, joka uskalsi vaatia upotuskasteen suorittamista jo lapsille, oli Augustinus ja neljätoista muuta kirkonmiestä vuonna 416. Augustinus, joka oli tuonut väkivallan kirkon viralliseksi opiksi, seurasi tässäkin kysymyksessä samaa väkivaltaista linjaa. Nyt haluttiin siirtää lapset vanhempien määräysvallasta kirkon ja valtion määräysvallan alaiseksi. Lapsikasteen tarkoituksena oli siis lapsenryöstö.
Augustinuksen vastustajat, Pohjois-Afrikan suuret donatiolaiset seurakunnat eivät hyväksyneet valtiokirkon piispojen määräysvaltaa paikallisseurakuntien asioissa. Käydäkseen donatiolaisten kimppuun, Augustinuksen oli löydettävä heissä jotakin vikaa. Kun vikaa ei löytänyt, Augustinus keksi itse sellaisen säännön, jota donatiolaiset eivät hyväksyneet.
Augustinus ja hänen Numibian Melaan kokoontuneet kannattajansa vaativat lapsikasteen käyttöönottoa kirouksen uhalla. Augustinuksen uhkailut eivät vielä tässä vaiheessa paljon painaneet, eikä lapsikaste tullut käyttöön. Vuonna 517 pidetty Gerudan pappismiesten kokous Espanjassa hyväksyi sentään lasten kastamisen hätäkasteena. Lapsien kastaminen alkoi varsinaisesti vasta vuonna 789, kun Augustinuksen kirjasta "Civitatio Dei" hullaantunut Kaarle "Suuri" vaati kaikkien kansalaisten pakkokastamista kuolemanrangaistuksen uhalla ja lasten kastamista vuoden sisällä syntymästä.
Pakkokaste ei ole Jumalasta. Uskoon ei voi pakottaa ketään, orjuuteen kyllä. Jeesus on Vapahtaja, ei orjuuttaja. Hän vapauttaa synnin koukussa olevat ihmiset, että ihmiset eläisivät Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa. Mikään lapselle suoritettu temppu ei tee lapsesta kristittyä. Ennen kuin ihmistä voidaan sanoa kristityksi, hänellä on oltava usko Jumalaan. Jos joku tulee upotettavaksi jostakin muusta syystä kuin uskonsa takia, ei kristillistä kastetta voi toimittaa.
Kristitty on ihminen, joka tunnustaa Jeesuksen Herruuden ja on ottanut upotuksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Lapsikasteessa nämä molemmat perusvaatimukset jäävät täyttämättä. Maailmalla on yli miljardi ihmistä, jotka eivät ole kristittyjä siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä on petetty.
Luther, joka julisti paluuta Raamattuun, ei uskaltanut käydä käsiksi Augustinuksen vääriin oppeihin. Se tehtävä jäi toisille. Mutta työ oli jo alkanut. Kristikunnassa on aina ollut niitä, jotka ovat eläneet Jumalan yhteydessä ja noudattaneet Herran määräyksiä. Luther ei uskaltanut lähteä vainottavaksi, mutta monet muut uskalsivat.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Huonostipa tunnet historiaa ja joudut valehtelemaan; kun kirjoitat:
"Raamattu tuntee vain upottamalla suoritetun upotuksen. Pirskotus upotusta korvaavana menettelynä tavataan ensimmäistä kertaa Novatianin teksteissä noin vuodelta 250, ja silloinkin on kyse sellaisen sairaan kasteesta, jolle upotuskaste on sairauden takia mahdoton suorittaa."
TÄSSÄ HISTORIAA
"DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Kirjoitettu noin v 100. (v 70-120)
Dinakhessa kirjoitetaan:
”Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, VALELE PÄÄHÄN kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
UPOTUSKASTA TULI MUOTIIN VASTA VUODEN 1600 JÄLKEEN:
Nuo 1200 luvun alussa perustut kastajaliikkeet käyttivät valelukastetta aina 1642 asti. uudestikastajat perustivat 1525 ensimmäisen seurakunnan ja pääsiäisenä he kastoivat 300 miestä vedellä täyteystä maitokulhosta.
Baptistien perustaja kastoi itse itsensä VALELEMALLA v 1608
Vasta myöhemmin alettiin opettamaan, että oli kaskettava upottamalla.
Kastetavasta ei sitä ennen kiistelty vaan käytössä oli monia kastetapoja kuten Didakhessa käy ilmi.
lAPSIKASTETA EI HYJLJÄTTY ENENE KUIN 1200 LUVULLA:
"Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1200 luvun alussa. Neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kukaan ei vastustanut lapsikastetta. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennekuin vasta oikeastaan 1600 luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Historia kertoo :
”1200 luvun alussa: Etelä- Ranskassa Petrobrusianit olivat ensimmäisiä uudelleenkastajia. Tosin on kirkossa aikaisemminkin tunnettu uudesti kastamista, siinä on ilmestynyt epäilemistä lasten kastamisen suhteen, vaan sitä (siis lapsikastetta) ei ole hylätty, joka hylkääminen juuri on uudestikastamisen tuntomerkki”.
väärennökseksi jo aikoja sitten. Lue apostolin kirjasta kenen nimeen apostolit kastoivat: Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Vähäsen vielä:
"ORIGENES (185-254)
Hänet kastettiin VAUVANA v 185.
Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli.
Origenes lausuu: ”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset….Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen.
Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
JOTENKA:
"Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu."
EIKUN HISTORIAN ÄÄREEN OPISKELEMAAN.
Kyl se siittä jahka "mutu" historiastasi pääset
eroon.
Kirkkoisä Origenes muka esitetyn väitteen mukaan kirjoitti:
”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet
lapset. Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy
pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön,
vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen. Koska synnynnäinen
saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee
kastaa. Sillä joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi
päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Joku täällä vihjaisikin jo "väärennöksestä", joten siitä
nyt vähän lisää.
Origenekselle omistettu lause pienten lasten (siis syli-
vauvojen) kasteen apostoleilta periytymisestä puuttuu
alkukielisestä kreikkalaisesta tekstistä. Se esiintyy
vain alkuperäisestä kreikankielisestä tekstistä tehdyssä
latinankielisessä käännöksessä.
Kun Origeneksen teoksien latinaksi kääntäjät(Hieronymus ja
Rufinus) lisäksi ovat jopa tunnustaneet tehneensä lisäyksiä
Origeneen teksteihin, on melkoisen varmaa, ettei kyseinen
latinalaisesta käännöksestä löytyvä Origeneen nimiin pistetty
lausuma ole suinkaan aito, koska se puuttuu alkukielisestä
kreikkalaisesta tekstistä, jonka Origenes itse kirjoitti.
On siis väärin pistää hänen nimiinsä hänen teoksiensa latinaksi
kääntäjien tekemiä lisäyksiä.
Lisäksi jotkut näyttävät olevan täysin tietämättömiä kansain-
välisesti tunnustettujen alkuajan seurakuntien tutkijoiden
esiin tuomista tosiasiosta, joiden joukosta esimerkiksi
Kurt Aland on kirjoittanut suomennettuna seuraavasti:
"Alkuseurakuntaan kuuluikin kahdenlaisia jäseniä.
Toiset olivat omakohtaisen kääntymisen ja sitä
seuranneen kasteen kautta seurakuntaan liitettyjä
varsinaisia jäseniä. Tämän sisärenkaan lisäksi
kuului seurakunnan läheiseen yhteyteen kuitenkin
niitä, joita ei vielä ollut kastettu. Sellaisia
olivat mm. pienet lapset, koska `sellaisten on
Jumalan valtakunta`.
Kuitenkin vasta kasteen ja ehtoolliselle osallistumisen
kautta heistä aikanaan tuli seurakunnan täysvaltaisia
jäseniä. Kasteelle he tulivat sen jälkeen kun olivat
saaneet opetusta ja kun katsottiin, että pikkulapsille
luettu erityinen viattomuuden ja puhtauden aika oli ohi."
(Kurd Aland, Die Stellung der Kinder in der frühen
christlichen Gemeinde und ihre Taufe. München 1967)
Myös Christensen - Göransson:in kirkkohistorian ensimmäinen
osa,"Kirkkohistoria 1." esittää vastaansanomattoman selvästi
totuuden siitä, mikä oli alkuajan seurakuntien käytäntö,
kuten myös siitä, miten ja milloin käytäntö alkoi muuttumaan
myöhemmin omaksuttuun sakramenttimaagilliseen suuntaan,
jota näkemystä monet nykyään edustavat.
No, mitä tämä mainittu kirkkohistoria sitten todistaa?
Lukekaamme:
Mainittu luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in
Kirkkohistorian ensimmäinen osa kertoo Apostolista aikaa eli
vuosia 30 - 64 käsittelevässä luvusssa seuraavaa:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiin-
naulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen.
... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa
annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu Messiaan
pelastettujen joukkoon.
... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin
kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli
hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa eli (vuosia 64 - 140) käsittelevä
luku selostaa:
"Katekumenaattia ( = kasteelle valmistavaa evankeliumikoulua)
pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaan-
ottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnol-
lisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
kristittynä, pääsi kasteelle.
... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja
Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla.
...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti
apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen.
Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko
lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto eli vuosia
311- 395 selostetaan seuraavasti:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin
pääasiassa aikuiskasteena.
... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste
yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin
lapsikasteeseen.
... varsinaista upotuskastetta (immersio) (ei) enää noudatettu.
Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin
hänen päähänsä vettä (aspersio)."
Entä, mitä sitten apostolisten isien kirjat todistavat?
Apostolisten isien kirjoituksiin kuuluu joukko tekstejä, joista
vanhimmat ovat samalta ajalta kuin Uuden testamentin nuorimmat
tekstit. Nämä tekstit ovat siis vanhempia kuin edellä lainatut
kirkkoisien maininnat, josta syystä niiden todistuksella on
varteenotettava painoarvo.
Lainaan näistäkin vain pari merkittävää tekstiä.
" Didakhee" = "Opetus, kahdentoista apostolin opin" nimellä
kulkeva kirjoitus (noin vuodelta 100), sanoo:
"Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava, sekä jotkut
muut lisäksi, jos mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä
tai kaksi ennen toimitusta."
Kun kastettavalle annetaan käsky paastota ennen kastetoimitusta
(eikä puhuta mitään poikkeuksen muodostavista kastettavista,
joita paastokäsky ei koske), näyttää ilmeisen selvältä, että
teksti tarkoittaa kastettujen olleen tietoisessa iässä olevia,
evankeliumin vastaanottaneita henkilöitä.
(No, väittihän joku muinoin tuolla jollakin foorumilla,
että sylivauvelitkin muka paastoavat elämänsä ensimmäiset
kuukaudet, eli ajan, jolloin he ovat pulloruokinnalla. Tuo
väitehän synnytti vain `hilpeyttä´ lukijoissa.)
Vuosiin 117- 135 ajoitettu "Barnabaan kirje" sanoo:
"Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin, ja sitten
astuneet veteen."
"Me astumme veteen täynnä syntiä ja saastaa, mutta nousemme
siitä sydämessämme hedelmä, nimittäin pelko, ja hengessämme
toivo Jeesukseen."
Tässä edellytetään veteen eli kasteelle astuvalta sitä, että
hän on ensin tietoisesti asettanut toivonsa ristiin eli Herran
Jeesuksen sovituskuolemaan.
Teksti edellyttää kastettavan myös itse astuvan veteen, ja
myös nousevan itse kasteelta, hengessään toivo Jeesukseen.
Näitä edellytyksiä voidaan soveltaa vain tietoisesti
evankeliumin vastaanottaneisiin henkilöihin, ja totta
kai myös jo jonkin verran varttuneisiin lapsiin. muttei
kuitenkaan sylivauvoihin. Sylivauvelit eivät vielä ole
siinä iässä, että kykenisivät itse edes `konttaamaan´
kastettaviksi.
Kaikki Ramun puhe muka sylilapsien omasta uskosta, joka heille
muka syntyy evankeliumin sanoman kuulemisen välityksellä heidän
kasteensa edellä, on täysin mieletöntä jorinaa.
Sylilapsien täytyy ensin kehittyä siihen ikään, että he oppivat
ymmärtämään, mitä heille puhutut äidinkielensä sanat merkitsevät.
Tähän kuluu aikaa heidän elämästään pari ensimmäistä vuotta. Kun
he oppivat ymmärtämään heille puhuttua kieltä, he myös yleensä
saman tien oppivat itsekin puhumaan.
On mieletön väite tuo väite, että kuukauden parin ikäinen
sylilapsi muka ymmärtäisi heille puhuttua evankeliumin sanomaa,
vaikka heidän tietoisuuselämänsä on vielä sillä tasolla, että
äidinkielen sanojen ymmärtäminenkään ei heiltä vielä pitkään
aikaan onnistu.
Palatkaamme nyt taas itse aiheeseen, antamatta tuon totuutta
vääristelevän vastaan väittäjän edellä yrittämäänsä enempää
vielä huomiotamme aiheeseemme kuulumattomiin kysymyksiin.
Seuraava lainaus on kuvaava esimerkki siitä, miten lapsikasteen kannattajat
vääristelevät kirkkohistoriaa. He näet `vääntävät´ Justinus Marttyyrinkin
muka sylilapsikasteen todistajaksi, kertoen Justinuksen kirjoituksista kovin
vajavaisesti vain seuraavaa:
""JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: "sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja
synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä
heidät pestään vedessä. Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä
ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi"
Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina vuosien 80-90 välillä, eli
aikana jolloin Johannes vielä eli.""
Kun he ovat löytäneet edellä lainatusta tekstistä maininnan henkilöistä
"jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi", he ilmeisesti oitis olettavat,
että kyseessä olivat silloinkin samanlaiset "sylivauvat" joiden otsia Suomen
kirkot tänäkin päivänä vedellä valelevat.
Mutta oikaistaanpa noita `huuhaa´- olettamuksia hiukan, lainaten vähän
laajemmin sen tekstin sisältöä, jonka Justinus keisarille kirjoitti.
Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti todellakin keisari Antonius Piukselle
kirjeen, jossa on nuo kaksi mielenkiintoista kohtaa. Toinen niistä todellakin
kuuluu:
"Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo
lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi."
Kun Justinus tässä kirjoittaa "lapsina opetuslapsiksi tehdyistä", lapsikasteen
kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen viittaavan Matteuksen
evankeliumin nykymuodon mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan:
"Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastamalla heitä Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen,..."
Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti käyttämään kirkon nykyisen syli-
lapsikastekäytännön puolustuksena.
On kuitenkin selvään epärehellisyyteen viittaavaa, kun nuo sylilapsikasteen
kannattajat pyrkivät `visusti salaamaan´ opetettaviltaan Justinuksen saman
kirjeen laajemman kohdan sisällön.
Tämä laajempi kohta näet paljastaa, mistä Justinuksen kirjeessä tosiasiassa oli
kyse:
"Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka Kristus on uudistanut, olemme
jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi minua
katsoa epärehelliseksi jossakin kohtaa tätä selontekoani.
Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että se mitä me opetamme
ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan
ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi.
Ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan.
Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan jossa on vettä, ja he uudesti-
syntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat
silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä."
Justinus siis kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle jättäytyneistä, jotka
vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi. He ovat myös
kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä.
Kasteensa edellä heidän tuli rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään
anteeksi.
Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että hän uskoi uudestisyntymisen
tapahtuvan vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan ilman kastettavien henkilö-
kohtaista uskoa, eli kääntymystä ja uskoon tuloa.
Mutta se mikä on tärkeää huomata on se seikka, että `Kristuksen uudistus´,
´Jumalalle jättäytyminen´, `vakuuttuneeksi ja uskovaksi tuleminen´ ja sen
`todeksi uskominen mitä kristityt opettivat ja puhuivat´, ja vieläpä sen
tunnustaminen, että kasteelle pyrkivät `voivat elää kuulemansa evankeliumin
sanoman mukaan´, kaikki tämä edellä esitetty koski myös kasteelle päästettäviä
lapsiakin.
Lastenkin tuli ennen kasteelle pääsyään "oppia rukoilemaan" ja paastoten pyytämään
Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Vasta kaiken tämän jälkeen lapsetkin vasta
pääsivät kasteelle.
Edellä lainatut Justinuksen tekstin kohdat kylläkin todella todistavat, että
hän uskoi varsinaisen uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä kastettaessa,
muttei kuitenkaan ilman kastettavien henkilökohtaista uskoa, eli kääntymystä
ja uskoon tuloa, joiden tuli edeltää kasteaktia.
Mitä uudestisyntymisellä sen sijaan on alkuseurakunnan aikana tarkoitettu,
se selviää kun sovitamme yhteen kaikki aiheesta puhuvat Uuden testamentin
eri näkökohdat.
Lukuun ottamatta kohtaa Matt. 19:28 joka viittaa kuolleista ylösnousemukseen,
kaikki muut kohdat selittävät uudestisyntymisen hengellistä asiasisältöä.
Joh. 1:13 mukaan uudestisyntyminen on "Jumalasta syntymistä", jota edellinen
jae kuvaa "oikeudeksi (eksuusian) tulla Jumalan lapseksi." Se tapahtui ja
tapahtuu kaikille niille, "jotka ottivat ja ottavat hänet (s.o. Jeesuksen)
vastaan", ja näin hänet henkilökohtaisesti vastaanottavina "alkoivat (ja
alkavat) uskoa hänen nimeensä."
1 Joh.5:1 sanookin, että "jokainen joka `uskoo´, että Jeesus on Kristus, on
Jumalasta syntynyt", joten uudestisyntyminen on siis uskoon tulemista, jota
1 Piet. 1:3 nimittää "elävään toivoon" uudestisyntymiseksi.
Saman luvun jae 23 sanoo tämän syntymisen tapahtuvan "Jumalan elävän ja
pysyvän sanan kautta", jolla tarkoitetaan julistettua ja / tai luettua
evankeliumin sanaa (jae 25).
Uudestisyntymistapahtuma edellyttää siis evankeliumin sanoman kuulemista
tai lukemista, jonka seurauksena asianosaisessa saattoi tapahtua henkilö-
kohtainen Jeesukseen turvansa asettaminen eli uskoon tuleminen.
Tämä merkitsi samalla Hänen vastaanottamistaan, ja häneen uskossa pukeutumista
(kun otettiin uskoon tultaessa kaste Hänen nimeensä: Gal.3:26 - 27). Uskon ja
kasteen vastaanottamisen välittämää uutta hengellistä tilaa nimitettiin myös
`vedestä ja Hengestä syntymisen välityksellä tapahtuneeksi, sillä uskoa ja
kastetta seurasi alkuaikoina välittömästi Pyhän Hengen vuodatus uskoon tulleeseen.
Tiit.3:5 - 7.
Tämän uuden hengellisen tilan toinen nimi oli "uudistus" jonka Pyhä Henki
(uudestisyntyvään runsaasti vuodatettuna) sai aikaan.
Uudestisyntymisen eli uskoon tulon eräs nimitys oli siis "vedestä ja Hengestä
syntyminen" (Joh. 3:5), joka veden osalta tarkoittanee vesikastetta.
Kastetta vastaanotettaessa tuli kuitenkin alkuseurakunnan aikana muidenkin
osatekijöiden olla vastaanottajassa vaikuttamassa, eli evankeliumin sanan
uskossa vastaanottamisen oli täytynyt edeltää kastetta.
Tämän uskoon tulemisen prosessin tuli siis olla käynnissä kasteelle tultaessa,
ja ilmetä kastettavan uskontunnustuksena kasteen edellä.
Näin oli alussa, ja siksi kastetta nimitettiin "uudestisyntymisen pesoksi /
kylvyksi" (to luutron tees palinggenesiaas) Tiit.3: 5): Tiit. 3:4 - 7:
"Mutta kun meidän pelastajamme Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus tuli ilmi,
ei teoista, joita me vanhurskaudessa teimme, vaan mukaan hänen laupeutensa,
hän meidät pelasti, kautta uudestisyntymisen kylvyn ja Pyhän Hengen uudistuksen,
jonka hän vuodatti meihin runsaasti, Jeesuksen Kristuksen meidän pelastajamme
kautta, jotta vanhurskautettuina hänen armossaan, olisimme perillisiä toivon
mukaan iankaikkisesta elämästä."
Uudestisyntyminen merkitsee Uudessa testamentissa siis tietoiseen henkilö-
kohtaiseen uskoon tulemista. Tämän saa aikaan vastaanotettu evankeliumin sana,
ja sen sinetöi todeksi Pyhän Henki, josta Hengestä uudestisyntynyt pääsee
lupauksen mukaan itsensä kastattamisen jälkeen osalliseksi.
Niin sanotuissa `vapaissa suunnissa´ uudestisyntyminen käsitetään
poikkeuksetta alkuseurakunnan mallin mukaan, eli hengelliseksi
murrokseksi. Sillä siis tarkoitetaan yksilön uskoon tuloa, eli
tietoista "uudesti syntymistä elävään toivoon."
Sen sijaan luterilaisille uudesti syntyminen ei merkitse uskoon tuloa.
Uskoon tulo on heille eri asia. Uudestisyntymisellä he sen sijaan
tarkoittavat sylilasten kasteaktia, sillä sitähän Evankelis-luterilaisen
kirkon kirkolliskokouksen hyväksymä kristinoppi tarkoittaa, sanoessaan
kohdassa 58 seuraavaa:
"Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudesti synnyttää meidät
siinä, ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi.
Hän vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta."
On selvää että Evankelis-luterilaisen kirkon oppi tämän sylilapsia
kastettaessa tapahtuvan uudestisyntymisen kohdalla, on ilmeinen
opillinen erehdys kaikkien niiden mielestä, jotka ovat itse kokeneet
ja jotka pitäytyvät edellä selostamaani Uuden testamentin opettamaan
hengellisen uudesti syntymisen kokemukseen.
Kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen on ilmeinen opillinen erehdys
varsinkin silloin, kun kirkollinen kaste kohdistetaan sylivauvoihin,
ja väitetään heissä tapahtuvan se, minkä katekismus väittää tapahtuvaksi.
Jotkut todellisen uudestisyntymisen henkilökohtaisesti ja hengellisenä
kokemuksena Tiituksen kirjeen mallin mukaan (3::5-7) todeksi eläneet
luterilaiset kristityt kykenevät myöntämään katekismuksen väitteen
sylivauvakasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä todeksi korkeintaan
vain vertauskuvallisesti tai symbolisesti, ei muuten.
Kirkkoisien lausunnot kyllä todistavat, että tämä uudesti syntymistä
koskeva kansankirkkomme katekismuksen opillinen erehdys sai alkunsa
jo melkein heti apostolisen ajan jälkeen, kun itse kastetta yksinään
alettiin nimittämään uudestisyntymiseksi. Näin tapahtui, vastoin
Herramme alkuperäistä tarkoitetta tekstissä Joh.3:3-5.
Silti ei silloin varsinaista Uuden testamentin opettamaa hengellistä
uudestisyntymistä hylätty.
Kun näet Justinus kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle
jättäytyneistä, jotka vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi
ja uskoviksi, ja jotka ovat myös kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa
ja kykenevänsä elämään kristittyinä, ja joiden tuli kasteensa edellä
rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään anteeksi, kaikki tämä
todistaa hengellisen uudestisyntymisen todellisuudesta.
On näet selvää, että edellä mainitut Jumalalle jättäytyneet, vakuuttuneiksi
ja uskoviksi tulleet, kristittynä elämisen haluaan tunnustavat yksilöt,
jotka rukoilevat ja pyytävät Jumalalta syntejään anteeksi, ovat jo tällaisinaan
varmaankin kaikkien vapaitten suuntien kristittyjen mukaan uudestisyntyneitä
yksilöitä.
Silti Justinus tulkitsi heidän uudestisyntymisensä olevan vielä edessä päin,
sillä hänen mukaansa uudesti syntyminen todellakin tapahtui vasta kasteen
aktia toimitettaessa, eli vesipeson vastaanottamisen yhteydessä, joka hänen
seurakunnassaan toimitettiin Matteuksen evankeliumin mukaisen kolmiyhteys-
kaavan arvonimet mainiten.
Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehellisyyden nimessä käytetä oikein,
jos tekstin puhetta `opetuslapseksi tekemisestä´ ja `uudesti syntymisestä´
sovelletaan siten, että teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen omaavan
`Jumalalle jättäytymisen´, `vakuuttuneiksi ja uskoviksi tulemisen´,
`kristittynä elämisen halun´, ynnä muutkin luetellut valmiudet kasteaktiensa
edellä.
Näitä valmiuksia ei sylilapsilla ole, ja siksi lienee täysin selvää,
ettei Justinus edellyttänyt sylilapsia kastettavan.
Augustinuksenkin kohdalla on todettava samaa kuin jo Justinus marttyyrin
kohdalla. Augustinuskaan ei tarkoittanut "uudestisyntymisellä" yksilön
kokemaa hengellistä murrosta, vaan vain itse kasteen aktia, jota aktia
uskoon tulon ja hengellisten murroksien tuli kasteelle pyrkivän kohdalla
edeltää.
Augustinuksenkin mukaan "Kristuksen uudistamat Jumalalle jättäytyneet,
vakuuttuneiksi ja uskoviksi tulleet, jotka tunnustivat halunsa ja
kykynsä elää kristittyinä" ilmoittautuivat kasteelle. Kasteensa edellä
he "rukoilivat ja pyysivät Jumalalta entisiä syntejään anteeksi", mutta
vasta kasteaktissa he Augustinuksen mukaan uudestisyntyivät.
Tämä käy selvästi ilmi hänen kirjoittamansa `Tunnustukset´ - kirjan
monilta sivuilta. Esimerkiksi sivut: 160, 253, 290, 292, 300, 301,
302, 323, 324.
Eräs kirjoitti joskus tuolla jossain eräälle palstalle seuraavaa:
"Ihan keinotekoista yrittää hakea jotain ristiriitaa - uudestisyntyminen
vesikasteessa ja uudestisyntyminen Sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen
voimasta ovat molemmat Raamatussa ja yhtälailla totta. Ei niiden välillä
ole mitään ristiriitaa - ..."
Minä vastasin silloin:
Osoittaa, jollei `järjen köyhyyttä´ niin ainakin ´järjen käyttököyhyyttä´
väittää tuollaista mitä kirjoittaja edellä väitti.
Uudestisyntyminen sanan kuulemisen kautta on Raamatun mukainen, koska se
edellyttää sanan kuulijalta ymmärtävää ikää. Evankeliumin kuulija on tässä
tapauksessa oppinut äidinkielensä sanojen merkitykset pikku hiljaa, lapsuutensa
ensimmäisinä vuosina, mutta useita vuosia kuluu siihen hetkeen, jolloin hänen
ymmärryksensä kykenee käsittämään evankeliumin sisällön merkitykset äidin-
kielellään, jolla kielellä ymmärtävässä iässä oleville yleensä evankeliumia
julistetaan.
Kyllä kuulija, jopa siis lapsikin, jos on tullut ymmärtävään ikään, kykenee
evankeliumin sanoman kuultuaan uudestisyntymään, jos hän ottaa kuulemansa
sanoman vastaan.
Aivan toisesta tilanteesta on kyse silloin, kun puhutaan uudestisyntymisestä
vesikasteessa, tällä kun nykyään tarkoitetaan melkein poikkeuksetta kuukauden
ikäisten sylilasten uudestisyntymistä, joka muka tapahtuu, heidän otsalleen
vettä valeltaessa.
On tiedossa, että kuukauden ikäinen sylivauva kyllä kuulee ympäristönsä äänet,
muttei silti ymmärrä kuulemiensa äänten merkityksistä paljon mitään. Mitä nyt
äitinsä kasvot nähdessään kykenee hymyilemään, ja itkullaan ilmaisemaan maidon-
tai vaipanvaihtotarpeensa. Sanoista, mitä hänelle puhutaan, hän ei ymmärrä
tavuakaan, vaan oppiakseen ymmärtämään, hänen tulee kehittyä ensin siihen
ikään että kykenee oppimaan äidinkielensä sanoja ja ilmaisuja, ja tämä vie
aikaa vuosia.
Edellä sanotuista faktoista välittämättä eräät ´kirkkojen uskonnolliset
huijarit´ ovat keksineet varsinaisia `satuja´, joilla he yrittävät todistaa
oikeaksi omaksumansa sylilapsien kastamisen käytännön.
He ovat näet keksineet opin "sylilapsien omasta uskosta", joka noille
sylilapsille muka heitä kastettaessa lahjoitetaan, joko (Lutherin mukaan)
kummien esirukouksen kautta, tai (joidenkin muiden, esimerkiksi Ramun mukaan)
julistamalla noille vauvoille evankeliumia, jonka sisällön nuo vauvelit muka
sitten kykenevät ymmärtämään ja muka omaksi uskokseen omaksumaan.
Kun sitten tuo kirjoittaja julisti, että on muka "keinotekoista yrittää hakea
jotain ristiriitaa" noiden hänen esittämiensä uudestisyntymisten välille,
ja että ne ovat muka "kumpikin yhtä lailla totta", jouduin toteamaan tuolle
eräälle: "Järki hoi, äly älä jätä!"
Kun Herran sana kertoo meille uskoville, että "Jumalan Poika on tullut
ja antanut meille `ymmärryksen´, tunteaksemme sen Totisen", ja kun
apostolin sana kehottaa meitä "olemaan ymmärrykseltä täysi-ikäisiä
(ei lapsia)", eikö näitä kohtia pidä soveltaa myös sanalliseen
peitsentaittoon ja kanssakäymiseen paikkansa pitämättömiä harhaoppeja
suosivien suhteen?
Eli, kuten joku jossakin nasevasti joskus ilmaisi:
"Älylliset ja älyttömät keskustelijat eivät sovi keskustelemaan samalla palstalla."
Ainakaan sellaisesta keskustelusta ei ole mitään hyötyä.
Kirjoittanut: kolmekonetta 29.1.2006 klo 15.37
Seuraava lainaus on kuvaava esimerkki siitä, miten lapsikasteen kannattajat
vääristelevät kirkkohistoriaa. He näet `vääntävät´ Justinus Marttyyrinkin
muka sylilapsikasteen todistajaksi, kertoen Justinuksen kirjoituksista kovin
vajavaisesti vain seuraavaa:
""JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: "sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja
synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä
heidät pestään vedessä. Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä
ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi"
Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina vuosien 80-90 välillä, eli
aikana jolloin Johannes vielä eli.""
Kun he ovat löytäneet edellä lainatusta tekstistä maininnan henkilöistä
"jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi", he ilmeisesti oitis olettavat,
että kyseessä olivat silloinkin samanlaiset "sylivauvat" joiden otsia Suomen
kirkot tänäkin päivänä vedellä valelevat.
Mutta oikaistaanpa noita `huuhaa´- olettamuksia hiukan, lainaten vähän
laajemmin sen tekstin sisältöä, jonka Justinus keisarille kirjoitti.
Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti todellakin keisari Antonius Piukselle
kirjeen, jossa on nuo kaksi mielenkiintoista kohtaa. Toinen niistä todellakin
kuuluu:
"Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo
lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi."
Kun Justinus tässä kirjoittaa "lapsina opetuslapsiksi tehdyistä", lapsikasteen
kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen viittaavan Matteuksen
evankeliumin nykymuodon mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan:
"Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastamalla heitä Isän ja Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen,..."
Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti käyttämään kirkon nykyisen syli-
lapsikastekäytännön puolustuksena.
On kuitenkin selvään epärehellisyyteen viittaavaa, kun nuo sylilapsikasteen
kannattajat pyrkivät `visusti salaamaan´ opetettaviltaan Justinuksen saman
kirjeen laajemman kohdan sisällön.
Tämä laajempi kohta näet paljastaa, mistä Justinuksen kirjeessä tosiasiassa oli
kyse:
"Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka Kristus on uudistanut, olemme
jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi minua
katsoa epärehelliseksi jossakin kohtaa tätä selontekoani.
Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että se mitä me opetamme
ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan
ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi.
Ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan.
Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan jossa on vettä, ja he uudesti-
syntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat
silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä."
Justinus siis kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle jättäytyneistä, jotka
vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi. He ovat myös
kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä.
Kasteensa edellä heidän tuli rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään
anteeksi.
Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että hän uskoi uudestisyntymisen
tapahtuvan vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan ilman kastettavien henkilö-
kohtaista uskoa, eli kääntymystä ja uskoon tuloa.
Mutta se mikä on tärkeää huomata on se seikka, että `Kristuksen uudistus´,
´Jumalalle jättäytyminen´, `vakuuttuneeksi ja uskovaksi tuleminen´ ja sen
`todeksi uskominen mitä kristityt opettivat ja puhuivat´, ja vieläpä sen
tunnustaminen, että kasteelle pyrkivät `voivat elää kuulemansa evankeliumin
sanoman mukaan´, kaikki tämä edellä esitetty koski myös kasteelle päästettäviä
lapsiakin.
Lastenkin tuli ennen kasteelle pääsyään "oppia rukoilemaan" ja paastoten pyytämään
Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Vasta kaiken tämän jälkeen lapsetkin vasta
pääsivät kasteelle.
Edellä lainatut Justinuksen tekstin kohdat kylläkin todella todistavat, että
hän uskoi varsinaisen uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä kastettaessa,
muttei kuitenkaan ilman kastettavien henkilökohtaista uskoa, eli kääntymystä
ja uskoon tuloa, joiden tuli edeltää kasteaktia.
Mitä uudestisyntymisellä sen sijaan on alkuseurakunnan aikana tarkoitettu,
se selviää kun sovitamme yhteen kaikki aiheesta puhuvat Uuden testamentin
eri näkökohdat.
Lukuun ottamatta kohtaa Matt. 19:28 joka viittaa kuolleista ylösnousemukseen,
kaikki muut kohdat selittävät uudestisyntymisen hengellistä asiasisältöä.
Joh. 1:13 mukaan uudestisyntyminen on "Jumalasta syntymistä", jota edellinen
jae kuvaa "oikeudeksi (eksuusian) tulla Jumalan lapseksi." Se tapahtui ja
tapahtuu kaikille niille, "jotka ottivat ja ottavat hänet (s.o. Jeesuksen)
vastaan", ja näin hänet henkilökohtaisesti vastaanottavina "alkoivat (ja
alkavat) uskoa hänen nimeensä."
1 Joh.5:1 sanookin, että "jokainen joka `uskoo´, että Jeesus on Kristus, on
Jumalasta syntynyt", joten uudestisyntyminen on siis uskoon tulemista, jota
1 Piet. 1:3 nimittää "elävään toivoon" uudestisyntymiseksi.
Saman luvun jae 23 sanoo tämän syntymisen tapahtuvan "Jumalan elävän ja
pysyvän sanan kautta", jolla tarkoitetaan julistettua ja / tai luettua
evankeliumin sanaa (jae 25).
Uudestisyntymistapahtuma edellyttää siis evankeliumin sanoman kuulemista
tai lukemista, jonka seurauksena asianosaisessa saattoi tapahtua henkilö-
kohtainen Jeesukseen turvansa asettaminen eli uskoon tuleminen.
Tämä merkitsi samalla Hänen vastaanottamistaan, ja häneen uskossa pukeutumista
(kun otettiin uskoon tultaessa kaste Hänen nimeensä: Gal.3:26 - 27). Uskon ja
kasteen vastaanottamisen välittämää uutta hengellistä tilaa nimitettiin myös
`vedestä ja Hengestä syntymisen välityksellä tapahtuneeksi, sillä uskoa ja
kastetta seurasi alkuaikoina välittömästi Pyhän Hengen vuodatus uskoon tulleeseen.
Tiit.3:5 - 7.
Tämän uuden hengellisen tilan toinen nimi oli "uudistus" jonka Pyhä Henki
(uudestisyntyvään runsaasti vuodatettuna) sai aikaan.
Uudestisyntymisen eli uskoon tulon eräs nimitys oli siis "vedestä ja Hengestä
syntyminen" (Joh. 3:5), joka veden osalta tarkoittanee vesikastetta.
Kastetta vastaanotettaessa tuli kuitenkin alkuseurakunnan aikana muidenkin
osatekijöiden olla vastaanottajassa vaikuttamassa, eli evankeliumin sanan
uskossa vastaanottamisen oli täytynyt edeltää kastetta.
Tämän uskoon tulemisen prosessin tuli siis olla käynnissä kasteelle tultaessa,
ja ilmetä kastettavan uskontunnustuksena kasteen edellä.
Näin oli alussa, ja siksi kastetta nimitettiin "uudestisyntymisen pesoksi /
kylvyksi" (to luutron tees palinggenesiaas) Tiit.3: 5): Tiit. 3:4 - 7:
"Mutta kun meidän pelastajamme Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus tuli ilmi,
ei teoista, joita me vanhurskaudessa teimme, vaan mukaan hänen laupeutensa,
hän meidät pelasti, kautta uudestisyntymisen kylvyn ja Pyhän Hengen uudistuksen,
jonka hän vuodatti meihin runsaasti, Jeesuksen Kristuksen meidän pelastajamme
kautta, jotta vanhurskautettuina hänen armossaan, olisimme perillisiä toivon
mukaan iankaikkisesta elämästä."
Uudestisyntyminen merkitsee Uudessa testamentissa siis tietoiseen henkilö-
kohtaiseen uskoon tulemista. Tämän saa aikaan vastaanotettu evankeliumin sana,
ja sen sinetöi todeksi Pyhän Henki, josta Hengestä uudestisyntynyt pääsee
lupauksen mukaan itsensä kastattamisen jälkeen osalliseksi.
Niin sanotuissa `vapaissa suunnissa´ uudestisyntyminen käsitetään
poikkeuksetta alkuseurakunnan mallin mukaan, eli hengelliseksi
murrokseksi. Sillä siis tarkoitetaan yksilön uskoon tuloa, eli
tietoista "uudesti syntymistä elävään toivoon."
Sen sijaan luterilaisille uudesti syntyminen ei merkitse uskoon tuloa.
Uskoon tulo on heille eri asia. Uudestisyntymisellä he sen sijaan
tarkoittavat sylilasten kasteaktia, sillä sitähän Evankelis-luterilaisen
kirkon kirkolliskokouksen hyväksymä kristinoppi tarkoittaa, sanoessaan
kohdassa 58 seuraavaa:
"Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudesti synnyttää meidät
siinä, ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi.
Hän vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta."
On selvää että Evankelis-luterilaisen kirkon oppi tämän sylilapsia
kastettaessa tapahtuvan uudestisyntymisen kohdalla, on ilmeinen
opillinen erehdys kaikkien niiden mielestä, jotka ovat itse kokeneet
ja jotka pitäytyvät edellä selostamaani Uuden testamentin opettamaan
hengellisen uudesti syntymisen kokemukseen.
Kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen on ilmeinen opillinen erehdys
varsinkin silloin, kun kirkollinen kaste kohdistetaan sylivauvoihin,
ja väitetään heissä tapahtuvan se, minkä katekismus väittää tapahtuvaksi.
Jotkut todellisen uudestisyntymisen henkilökohtaisesti ja hengellisenä
kokemuksena Tiituksen kirjeen mallin mukaan (3::5-7) todeksi eläneet
luterilaiset kristityt kykenevät myöntämään katekismuksen väitteen
sylivauvakasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä todeksi korkeintaan
vain vertauskuvallisesti tai symbolisesti, ei muuten.
Kirkkoisien lausunnot kyllä todistavat, että tämä uudesti syntymistä
koskeva kansankirkkomme katekismuksen opillinen erehdys sai alkunsa
jo melkein heti apostolisen ajan jälkeen, kun itse kastetta yksinään
alettiin nimittämään uudestisyntymiseksi. Näin tapahtui, vastoin
Herramme alkuperäistä tarkoitetta tekstissä Joh.3:3-5.
Silti ei silloin varsinaista Uuden testamentin opettamaa hengellistä
uudestisyntymistä hylätty.
Kun näet Justinus kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle
jättäytyneistä, jotka vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi
ja uskoviksi, ja jotka ovat myös kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa
ja kykenevänsä elämään kristittyinä, ja joiden tuli kasteensa edellä
rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään anteeksi, kaikki tämä
todistaa hengellisen uudestisyntymisen todellisuudesta.
On näet selvää, että edellä mainitut Jumalalle jättäytyneet, vakuuttuneiksi
ja uskoviksi tulleet, kristittynä elämisen haluaan tunnustavat yksilöt,
jotka rukoilevat ja pyytävät Jumalalta syntejään anteeksi, ovat jo tällaisinaan
varmaankin kaikkien vapaitten suuntien kristittyjen mukaan uudestisyntyneitä
yksilöitä.
Silti Justinus tulkitsi heidän uudestisyntymisensä olevan vielä edessä päin,
sillä hänen mukaansa uudesti syntyminen todellakin tapahtui vasta kasteen
aktia toimitettaessa, eli vesipeson vastaanottamisen yhteydessä, joka hänen
seurakunnassaan toimitettiin Matteuksen evankeliumin mukaisen kolmiyhteys-
kaavan arvonimet mainiten.
Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehellisyyden nimessä käytetä oikein,
jos tekstin puhetta `opetuslapseksi tekemisestä´ ja `uudesti syntymisestä´
sovelletaan siten, että teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen omaavan
`Jumalalle jättäytymisen´, `vakuuttuneiksi ja uskoviksi tulemisen´,
`kristittynä elämisen halun´, ynnä muutkin luetellut valmiudet kasteaktiensa
edellä.
Näitä valmiuksia ei sylilapsilla ole, ja siksi lienee täysin selvää,
ettei Justinus edellyttänyt sylilapsia kastettavan.
Augustinuksenkin kohdalla on todettava samaa kuin jo Justinus marttyyrin
kohdalla. Augustinuskaan ei tarkoittanut "uudestisyntymisellä" yksilön
kokemaa hengellistä murrosta, vaan vain itse kasteen aktia, jota aktia
uskoon tulon ja hengellisten murroksien tuli kasteelle pyrkivän kohdalla
edeltää.
Augustinuksenkin mukaan "Kristuksen uudistamat Jumalalle jättäytyneet,
vakuuttuneiksi ja uskoviksi tulleet, jotka tunnustivat halunsa ja
kykynsä elää kristittyinä" ilmoittautuivat kasteelle. Kasteensa edellä
he "rukoilivat ja pyysivät Jumalalta entisiä syntejään anteeksi", mutta
vasta kasteaktissa he Augustinuksen mukaan uudestisyntyivät.
Tämä käy selvästi ilmi hänen kirjoittamansa `Tunnustukset´ - kirjan
monilta sivuilta. Esimerkiksi sivut: 160, 253, 290, 292, 300, 301,
302, 323, 324.
Eräs kirjoitti joskus tuolla jossain eräälle palstalle seuraavaa:
"Ihan keinotekoista yrittää hakea jotain ristiriitaa - uudestisyntyminen
vesikasteessa ja uudestisyntyminen Sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen
voimasta ovat molemmat Raamatussa ja yhtälailla totta. Ei niiden välillä
ole mitään ristiriitaa - ..."
Minä vastasin silloin:
Osoittaa, jollei `järjen köyhyyttä´ niin ainakin ´järjen käyttököyhyyttä´
väittää tuollaista mitä kirjoittaja edellä väitti.
Uudestisyntyminen sanan kuulemisen kautta on Raamatun mukainen, koska se
edellyttää sanan kuulijalta ymmärtävää ikää. Evankeliumin kuulija on tässä
tapauksessa oppinut äidinkielensä sanojen merkitykset pikku hiljaa, lapsuutensa
ensimmäisinä vuosina, mutta useita vuosia kuluu siihen hetkeen, jolloin hänen
ymmärryksensä kykenee käsittämään evankeliumin sisällön merkitykset äidin-
kielellään, jolla kielellä ymmärtävässä iässä oleville yleensä evankeliumia
julistetaan.
Kyllä kuulija, jopa siis lapsikin, jos on tullut ymmärtävään ikään, kykenee
evankeliumin sanoman kuultuaan uudestisyntymään, jos hän ottaa kuulemansa
sanoman vastaan.
Aivan toisesta tilanteesta on kyse silloin, kun puhutaan uudestisyntymisestä
vesikasteessa, tällä kun nykyään tarkoitetaan melkein poikkeuksetta kuukauden
ikäisten sylilasten uudestisyntymistä, joka muka tapahtuu, heidän otsalleen
vettä valeltaessa.
On tiedossa, että kuukauden ikäinen sylivauva kyllä kuulee ympäristönsä äänet,
muttei silti ymmärrä kuulemiensa äänten merkityksistä paljon mitään. Mitä nyt
äitinsä kasvot nähdessään kykenee hymyilemään, ja itkullaan ilmaisemaan maidon-
tai vaipanvaihtotarpeensa. Sanoista, mitä hänelle puhutaan, hän ei ymmärrä
tavuakaan, vaan oppiakseen ymmärtämään, hänen tulee kehittyä ensin siihen
ikään että kykenee oppimaan äidinkielensä sanoja ja ilmaisuja, ja tämä vie
aikaa vuosia.
Edellä sanotuista faktoista välittämättä eräät ´kirkkojen uskonnolliset
huijarit´ ovat keksineet varsinaisia `satuja´, joilla he yrittävät todistaa
oikeaksi omaksumansa sylilapsien kastamisen käytännön.
He ovat näet keksineet opin "sylilapsien omasta uskosta", joka noille
sylilapsille muka heitä kastettaessa lahjoitetaan, joko (Lutherin mukaan)
kummien esirukouksen kautta, tai (joidenkin muiden, esimerkiksi Ramun mukaan)
julistamalla noille vauvoille evankeliumia, jonka sisällön nuo vauvelit muka
sitten kykenevät ymmärtämään ja muka omaksi uskokseen omaksumaan.
Kun sitten tuo kirjoittaja julisti, että on muka "keinotekoista yrittää hakea
jotain ristiriitaa" noiden hänen esittämiensä uudestisyntymisten välille,
ja että ne ovat muka "kumpikin yhtä lailla totta", jouduin toteamaan tuolle
eräälle: "Järki hoi, äly älä jätä!"
Kun Herran sana kertoo meille uskoville, että "Jumalan Poika on tullut
ja antanut meille `ymmärryksen´, tunteaksemme sen Totisen", ja kun
apostolin sana kehottaa meitä "olemaan ymmärrykseltä täysi-ikäisiä
(ei lapsia)", eikö näitä kohtia pidä soveltaa myös sanalliseen
peitsentaittoon ja kanssakäymiseen paikkansa pitämättömiä harhaoppeja
suosivien suhteen?
Justinuksen ajan jälkeiset kirkkoisät, Irenaeus, Origenes ja Augustinus
(ja monet muutkin) ilmeisesti jo selvästi todistivat sylilasten
kastamisen olevan yleistymässä heidän seurakunnissaan.
Ja kuten jo havaittiin, he väittivät tavan periytyneen jo apostoliselta
ajalta, eli sisältyneen niihin perhekuntakasteisiin joista Uusi testamentti
mainitsee.
Heidän väitteensä tavan periytymisestä apostoleilta, on totuusarvoltaan
kuitenkin hyvin kyseenalainen.
Tapahtui näet siten kuten Kreikan Evankelisen seurakunnan kastekirjassa
Η ΠΙΣΤΙΣ ΤΩΝ ΕΛΛΗΝΩΝ ΕΥΑΓΓΕΛΩΝ (I PISTIS TON ELLINON EVANGGELIKON),
sen luvussa Το βαπτισμα (KASTE) selostetaan:
"Koska kaste oli näille uskoville välitön heidän uudestisyntymistään
seuraava tapahtuma, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät alkoivat
käyttää näitä kahta erillistä ilmaisua samaa merkitsevinä."
Tällä Kreikan evankelisella seurakunnalla on käytössään sylivauvakaste.
Silti tämä Kreikan Evankelinen seurakunta torjuu tänäkin päivänä jyrkästi
kasteen aktin uudestisynnyttävän vaikutuksen kaikkien aikuisten kohdalla,
puhumattakaan siitä, että sylilapset voisivat tämän toimituksen yhteydessä
uudestisyntyä elävään toivoon.
Kreikan evankeliset seurakunnat näet pitävät uudestisyntymistä pelastukseen
välttämättömänä hengellisenä kokemuksena, eivät sen sijaan vesikasteen aktina.
He siis torjuvat jyrkästi sen `sakramenttimagian´ jonka suuret kirkot ovat
tähän toimitukseen sisällyttäneet.
Tässä vielä kyseisen Kreikan evankelisen seurakunnan kastekirjan yhden
kohdan lainaus vähän pitemmässä yhteydessään:
"Kun lisäksi on ilmiselvää, että kirkkoisät jotka puhuivat kasteesta,
eivät tarkoittaneet sylilapsia vaan ihmisiä, jotka olivat kastehetkellään
jo ymmärtävässä iässä, tämän täytyy merkitä seuraavaa: He olivat syntyään
joko juutalaisista tai muista kansoista. He olivat uskoneet Kristukseen ja
uskon kautta uudestisyntyneet, ja he tulivat kasteen välityksellä julkisesti
näkyvän Kristuksen seurakunnan yhteyteen.
Koska kaste oli näille uskoville välitön heidän uudestisyntymistään seuraava
tapahtuma, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät alkoivat käyttää näitä kahta
erillistä ilmaisua samaa merkitsevinä. Myöhemmin, kun käsitys mysteerioista
valtasi seurakunnan, alettiin luonnehtimaan kastettakin mysteerioksi."
On merkittävää, että Kreikan evankelinen seurakunta pitää selviönä, että
alkuperäisen ekkleesian kastekäytäntö oli sen mukainen, millaiseksi edellä
lainaamani kirkkohistorian ja Kurt Alandin tekstit käytännön ovat kuvanneet.
Silti tuo seurakunta on mukautunut kirkon myöhemmin käyttöön ottamaan
sylilapsikäytäntöön, pitäen omassa keskuudessaan jopa kristittyjen
vanhempien velvollisuutena tuoda lapsensa kasteelle.
Kaikesta sakramenttimagiasta kasteen yhteydessä, eli kasteen uudesti-
synnyttävästä voimasta he ovat silti jyrkästi sanoutuneet irti.
Kolme konetta omistavan Raimo Poutiaisen ikiomia selityksiä jotka:
"eivät ole minkään tunnustuskunnan opin mukasia" kuten hän teksteistään kotisivullaan ilmoittaa"
Lainau ylläolevasta:
"Lastenkin tuli ennen kasteelle pääsyään "oppia rukoilemaan" ja paastoten pyytämään
Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Vasta kaiken tämän jälkeen lapsetkin vasta pääsivät kasteelle."
Ramu vastaa:
Missä eka helluntain Pietarin puheessa ja Filippin vanginvartijan kodissa, tai Korneliuksen kodissa, esitettiin vaatimus kuulijolle:
"oppia rukoilemaan"
ja "paastoten pyytämään syntejään anteeksi"
ja vasta sitten kasteelle!!???
Eka helluntai.
"teille ja teidän LAPSILLENNE TÄMÄ LUPAUS ( SYNTIEN ANTEEKSISAAMISESTA JA PYHÄSTÄ HENGESTÄ)
Filippin vanginvartijan kodissa jossa KAIKKI hänen OMAISENSA kastettiin kohta.
"Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun PERHEKUNTASI".
32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja KAIKKI hänen OMAISENSA kastettiin KOHTA."
- ei sanaakaan vaatimuksesta oppia rukoilemaan, eikä sanaakaan paastosta!
Korneliuksen kodissa:
"44. Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
46. sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
47. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
48. Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä."
EI :EI löydy sanaakaan rukoilemaan oppimisesta ja kehoitusta paastota.
Jotenka totisinta totta on Poutiaisen oma ilmoitus:
"Kirjoitukseni eivät ole minkää tunnustuskunnan opin mukaisia".
Eivät totisesti ole;
vaikka ihan kolme konetta on.
Raimo Poutiainen kirjooittaa edellä:
"He ovat näet keksineet opin "sylilapsien omasta uskosta", joka noille
sylilapsille muka heitä kastettaessa lahjoitetaan,"
Vastaan:
"Keksintö ei ole Lutherin eikä Ramun, vaan JEESUKSEN joka opetta:
"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä (Kreikaksi micros), jotka uskovat minuun, sen olisi parempi,"
Jeesus vakuutta noiden hyvin pienten lasen uskovan Jeesukseen.
Raimo Poutiainen on toista mieltä. eli totisinta totta on mitä hän kirjoittaa:
"kirjoitukseni eivät ole minkään tunnustuskunnan opin mukasia"
Ne ovat Poutiaisen ikiomia juttuja jotka voi ja pitää heittää roskakoriin.
Kovastipa Raimo Poutiainen on tykästynyt Voitto Ramuun kun juksee perässni kaikilal palzstoilla. Ensin näin kävi SVK:n palstalla jonne Poutainen tuli häiriköimään . Kun menin "vapaasna" palstalle, niin Raimo Poutiainen tuli sinne perässä.
Ja näin kävi täälläkin. tuli tänne kun näki Voitto Ramun olevan täällä.
Ilmaitan että minä Voitto Ramu en ollenkaan osoita vähääkään tykästymistä Raimo Poutiaiseen jotenka turhan itseäsi mulle tyrkytät.
Raimo poutiainen; suosittelen sinulle Teuvo Sunia, häneltä saatat saada kiuappamaasi tykästymistä.
Minä en viitsi sun kanssasi kirjoitella kun muutat kantaasi niin usein samankin keskusteluaiheen kohdalla että on mahdotonta psyä mukana mitenpäin "takkisi" kulloinkin on.
Viittaan vaan siihen Tav-merkki kekusteluun jossa saman keskustelun aikana esitit kiivaasti jo neljättä Tav- merkin muotoa ja tuomitsit kulloinkin muut vaihtoehdot (siis todellisuudessa edelliset omasikin ) perkeleestä lähteneiksi.
Jotenka Teuvo Suni on ihan sopiva partneri sulle- Läydät hänet tuolta "Raamattu" palstalta.
Kerta toisensa jälkeen näillä foorumeilla toistuu se, että
kun tämä kyseinen, mielettömien `huuhaa´- oppien opettaja
saa joltakin taholta perusteellista ja paikkansa pitävää
oikaisevaa infoa, esittämiensä perättömien väitteiden tähden,
hän ei jaksa pysyä `asialinjalla´, vaan heti alkaa infon
lähettäjään kohdistuva sättiminen ja herjailu.
Tämän kyseisen tapauksen kohdalla tämä toteamus on jo
toistunutta tuttua historiaa viime vuosien aikana monilta
foorumeilta.
Täälläkin (aivan laillisesti ja oikeutetusti, ja jopa useimpien
eri foorumien antamien turvallisuusohjeiden mukaan) nimimerkin
suojassa kirjoittamisen luulisi olevan se suositeltava ja oikea
tapa.
Silti täällä näyttää olevan eräs rikollista toimintaa harrastava,
joka pyrkii (lähimmäistensä mollaamis- ja vahingoittamistarkoituksessa)
paljastelemaan lähimmäistensä henkilötietoja.
Koska tämä rikollinen paljasteluyritys, väärät nimeämiset, ja
menneisyyden aihekeskustelujen sisältöjen vääristelyt ovat vain
tuossa edellä tuon mainitun henkilön taholta jatkumistaan jatkuneet
(jopa yhtyneenä törkeään, todella olemassa olevaa ja nimettyä
henkilöä vääristelevään sättimiseen), lienee aivan kohtuullista
sallia se, että vastapainoksi laitetaan uudelleen esiin noihin
valheellisiin ja vääristeleviin väitteisiin kirjoitettujen
oikaisutekstien osoitteet.
" http://koti.mbnet.fi/rape1941/vsana.htm "
" http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki.htm "
" http://koti.mbnet.fi/rape1941/ "
mitähän Voitto tämä osoittelu tarkoittaa?
todellinen tilanne kirkon historiasta. Siksi alat heti lyömään ja osoittelmaan 'partnerilla'
puhkuuko Herran palvelija näin?
oli muuten todella hyvää selvitystä kasteesta, ei voi paremmin enää sanoa. Joten Ramulle taisi mennä sormi suuhun ja avautua todellinen tilanne lapsikasteen hapatuksesta ;)
http://members.surfeu.fi/raimpout/kaste1.htm
Tässä kaikille tiedoksi oikeasta kasteesta.
Nuo Raimo Poutiaisen opit eivät ole edes hänen itsensä lasuman mukaan "minkään tunnustuskunnan opin mukasia"
ja kaikkein vähiten Raamatun.
Poutiainne on kovasti ratkaista asioita omalla JÄRJELLÄ, ja yrittänyt laatia ohjelman joka perustuu ihmisjärkeen.Tuloksena on järjenpäätelmillä kokoon kyhätty järkeisoppi.
Selaisen Raamattu käskee repimään maahan.
Jos Jumala olisi ilmoittanut ihmsille kristinJÄRJEN, mutta kuin ei, vaan hän on ilmoittanut KristinUSKON.
Poutiainen perustaa oppinsa JÄRKEEN , mutta Jeesus perustaa USKOON.
"ei sanota, että "JÄRKI on luja luottamus siihen..
Vaan sanotaan: "USKO on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja mikä ei näy."
Poutiainen yrittää kovasti vakuuttaa että kristinusko JA PALASTUS perustuu ihmisen kokemukseen.
OLNE SENVERRAN PAPJON POUTISISEN KANSSA KIRJOITELLUT- TUHANSIA SIVUJA , JOTENKA EN VIITSI ENÄÄ LÄHTEÄ NIITÄ TAAS UUDELLEEN LÄPIKÄYMÄÄN. Tiedän hänen oppinsa valitettavan tarkkaan ja niiden kanssa on turhaa aikaa käyttää.
Joudun muutenkin taas olemaan poissa pitempään.
rape, alias Raimo Poutiainen pillastuu taas kuten tavallista.
Empä vaan meinaa sun kanssa ikaani tärvätä.
Senverran tili nähtyä , että MUUTAT mielipidettäsi ja oppiasi jopa saman keskustelun aikana jopa kolmekin kertaa.
Turha yrittää edes pysyä perässä Poutiaisen "mietiekelyjen edistyessä"
Jotenka, tuolla Raamattu palstalla on Teuvo Suni,
hänellä näyttää olevan aikaa. jospa saat hänen ihastumaan itseesi - minusta et partneria saa.
Hehheh.
Noin se ramu taas ennalta tuttuun tyyliinsä melskaa
ja riehuu perkeleellisen mielenlaatunsa eli pahan
hengen vaikutuksen pakottamana.
Kyllähän minä sen ymmärrän, että valtavasti se ramua
harmittaa,kun ramun mielipuoliset ja harhaiset oppit
kaatuivat taas tälläkin palstalla noihin nimimerkin
"kolmekonetta" esiin tuomiin faktoihin.
Ja kuten tämän ketjun viesteistä näkyy, muutkin sen
saman ramun edustamien järjettömien oppirakennelmien
romuttumisen näköjään ovat havainneet.
Mitä taas Teuvo Suniin tulee, niin muusta en tiedä,
mutta ainakin yhdessä asiassa Teuvo Suni oli noissa
kirjoituksissaan täysin oikeassa.
Teuvo näet kirjoituksissaan esitti, ettei hän halua
olla missään tekemisissä tämän kyseisen voitto ramun
kanssa.
Ja syyksi Teuvo ilmoitti sen, että tämä voitto ramu
on osoittautunut hänen silmissään yhdeksi meidän
aikamme pahimmista ja todellisista, pahan hengen
vallassa olevista antikristuksista.
Tässä kohtaa jaan Teuvon näkemyksen, eli olen hänen
kanssaan täysin samaa mieltä.
Mitä taas minuun, ramun kanssa tekemisissä olemisen
suhteen tulee, siinä olen Teuvon kanssa hiukan eri
mieltä.
Minä näet haluan olla tämän ramun kanssa määrätyllä
tavalla edelleenkin tekemisissä, eli siis seuraavalla
tavalla:
Aina siellä missä havaitsen tämän ramu- eksyttäjän
pyrkivän noilla järjettömillä ja harhaisilla opeillaan
eksyttämään näillä foorumeilla uskovia väärään rauhaan
ja väärän oppiin, sinne katson jopa velvollisuudekseni
rientää, kertomaan lukijoille totuuden noista ramun
edustamista eksyttävistä harhaopeista.
Muulla tavalla en minäkään tietenkään halua olla tämän
ramu- eksyttäjän kanssa tekemisissä.
Kun sitten tulevaisuudessakin tulen eri foorumeilla
oikomaan ramun opillisia erehdyksiä, en oio niitä
siinä tarkoituksessa, että ramu itse niihin vastaisi.
Ei hänellä näet koskaan ole niihin mitään asiallista
vastattavaa, vaan ainoastaan herjoja.
Minun esittämäni ramun oppierehdysten oikomiset on
kirjoitettu aivan muita lukijoita varten.
inhottaa sun sanas Voitto! Ei JUmalan mies puhu tuohon sävyyn, en moista ole hellareissa julistusta kuullut, sinähän panettelet toista ihmistä ja vieläpä tuohon sävyy. Yäk.
nöhdä totuuteen, näetkin että lapsikaste on harhaa! et halua avata silmiä totuudelle, näin se vain menee. Sulle tuli selkeesti kova paikka. Mutta niihän se on, kun otat sen harson silmistäsi ja alat näkemään Jeesuksen julistukseen että parannus pitää tehdä, muutoin ei päästä perille. Ja sitte kasteelle Ramu!
Parannuskehotus esitettiin aikuisille paikallaoleville "miehille, veljille"
Lapselta ei kukaan Raamatussa edellytä parannusta kasteen ehtona. Lapsen avoin sydän on valmis vastaanottamaan Pyhän Hengen lahjan kasteessa. Lapsi on heti valmis kastettavaski ja vastaanottamaan Jumalan valtakunnan.
Mark.10:15 "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
kyllä julistettua sanaa olivat kuulemassa naiset sekä miehet, ettei nyt vain kenellekkään tulisi väärää kuvaa että vain miehet tarvitsee parannusta.
Mutta mihin se pikkuvauva sitten tarvitsee parannusta tehdä, kun ei vielä maailman synneistä tiedä, eikä tuossa sanomasi kohdassa todellakaan vauvoja kastettu, vaan se oli toteamus puhtaudesta jonka pieni ihminen omistaa.
sellaisia meidän junttipässienkin ptää omistaa, puhtaan sydämen, kun syntiä on tullut sydämeen.
Julistettua Sanaa seurasi aikamoinen kasteelle meno, 3000 kastettiin samana päivänä kun ihmisiä tuli uskoon. Ja VAIN SIITÄ ETTÄ SANAA JULISTETTIIN. Teot seurasivat perästä.
Miehet ja naiset ottivat kasteen, jotta silleen.
Mutta jätäs nyt vauvat rauhaan. Vauva pääsee aina Jumalan valtakuntaan. se on varma saletti.
Syntisille tulee julistaa parannussaarnaa ja kehoitus kuuluu anna kastaa itsesi. On vain niille jotka sen ymmärtävät ja ottavat.
Miten sellaisen päälle voi kastetta antaa, kun käsketään tekemään parannus. ??????
korjaan tuon viimeisen lauseen eli kirjoitin näin.
Miten sellaisen päälle voi kastetta antaa, kun käsketään tekemään parannus. ??????
Korjattuna: Miten sellaiselta pikkuiselta voi vaatia parannuksen tekoa kun hän ei siihen vielä kykene. Kaste vaatii myös tekoja. Syntien tunnustaminen ja hylkääminen, nämä kuulkaas ovat Jumalan Sanassa, mites pojaat ossaatte selittää vauvan tilanteen tässä kohdin.
Koko kirkkohistoria kertoo totuuden ja minkälainen sekamelska siellä on vallinnutkaan.
Eivät osaa edes aakkosia Jumalan Sanasta, niin mitenkä he kykenevät Sanaa julistamaan, totuus ei ole tässä kohtaa enää totuutta vaan se on muunneltua totuutta.
Voe voe, kun ihmiset laittavat taakkoja harteille ja vieläpä niiden harteille jotka ovat näistä asioista tietämättömiä. Ei kun heti vain vettä päähän, hyvä kun on silmänsä aukassut.
Ja kuitenkin Sana opettaa aivan muuta, tehkää parannus..
mitenkähän tuo parannus oikein vauvalta onnistuu.
No seleväähän selvempi on että vauvat ovat syyntakeettomia eivätkä vielä ymmärrä tämän maailman ruhtinaasta mitään.
Joten jos täällä jatkatte vauvakasteluanne saatte todeta että tulemme tänne joka käänteessä, tuomaan pelastuksen sanomaa niille jotka elävät synnissä.
Vauvoille emme julista, vaan syntisille ihmisille.
Tehkää parannus ja ottakoon kukin kasteen...
Tuo on Jumalan Sanaa, älkää väittäkö muuta.
Lapsen avoin sielu on valmis ottamaan kasteessa vastaan Kristuksen hengen asumaan sisälleen "senkaltaisten on Jumalan valtakunta". Jeesus ei sano, että senkaltaisilla JO OLISI Jumalan valtakunta, vaan lapsenkin on vastaanotettava Jumalan valtakunta Isä ja Poika ja Pyhä Henki kasteessa, jossa sitä tarjotaan. Ottakaa vastaan Jumalan valtakunta ettei se jää turhaksi(Matt.28:19-20)
Mark.10:15 "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle"
Tutkimusten mukaan noin 8 vuotiaalla lapsella tuo ominaisuus poistuu. Sen jälkeen Jumalan valtakunnan vastaanottaminen on vaikeaa.
Kasteessa lapsi liitetään iankaikkisesti elävään Kristuksen ruumiiseen ja lapsi juo Pyhää Henkeä kasteessa.
1.Kor.12
12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Room. 8:9
" Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."
JOKO TEILLÄ JA TEIDÄN LAPSILLA ON KRISTUKSEN HENKI?
Raimo Poutiainen perustaa uskonnollisuutensa järjenpäätelmiinsä.
Raamattu käskee repimään ne maahan ja alistaa jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
Poutiainen ojentuu toiste kirjoittamien mileipteiden varaan.
Kun hänelle aikanaa näin kirjoitin, niin hän vastasi:
"
En ojentaudu toiste kirjoituSen mukaan, mutta otan niistä ne jotka MINUA MIELLYTTÄVÄT"
POUTIAINEN EI SIIS OTA NIITÄ JOTKA OVAT RAAMATTUN MUKASIA VAAN JOTKA HÄNTÄ MEILLYTTÄVÄT.
NÄIN HÄNELLE ON SYNTYNYT JÄRKEISOPPI JOSTA HÄN ITSEKIN LAUSUU:
"kirjoitukseni eivät ole minkään tunnustuskunnan opin mukaisia"-
Eli Poutiaisella on ihan ikioma oppi. Jota oppia hän mainintansa mukaan:
"päivitän kirjoituksiani sitä perää kun koen mietteitteni edistyvän"
Hän ei siis edes itse mainitse että hänen oppinsa olisi raamatun mukanen, vaan omien mitteiden tulos.
Mitä tulee TaistoRa : n oppiin niin se on järjenpäätelmillä syntynyt järkeisoppi:
Kirjoittahan hän kasteesta seuraavasti vastustaessan Raamatun sanaa jonka mukaan kaste on syntien anteeksisaamiseksi:
"kuinka voi kastevesi pestä puhtaaksi ihmisen sisintä"
samaa rataa näyttää Raimo Poutiainen menevän kuin ennenkin. Ennen hän muutti mielipidettään neljäkin kertaa saman keskustelun aikaan. Nyt hän muutti jo äsken lasumaansa.
Suosittelin syksyllä Poutiaiselle siirtymistä luterilaiselle "saarnarinki" palstalle jossa lukuisat teoligit kirjoittelevat.
Mies menikin sinne ja siellä totesivat hänet heti harhaoppiseksi. Lyhyen alun jälkeen eivät telogit enää noteeranneet Raimo Puotiaista miksikään, eli eivät viitsineet tuhlata aikaansa hänen harhaoppiensa kanssa.
Poutiaisne oli pakko vetäytyä pois.
Puotiainen on harrastanut keskustelupalstoja joissa häntä vastassa ei ole koulutetut teologit, ja luulee saavansa harhaoppinsa sellasilla palstoilla läpi.
Kaikki tuo on toki pääpirun aikaansaannosta. Poutiainen on yksi niistä jotka kirjoittavat UUTTA RAAMATUN SELITYSTEOSTA antikristuksen käyttöön. Tämän olen useasti todennut.
Noustessaan kohta valtaan antikristus tarvitsee järjenpätelmillä selitetyn raamtun selitysteoksen jolla se hallitsee määräajan,.
Ei sitä antikristuksne kaanonia aleta vasta silloin kirjoittamaan kun se nousee valtaa, koska sillä on aikaan vain 3,5 vuotta hallita.
Niin ne miljoonat apulaiset kuin uusi raamatun selitysteoskin pitää olla jo valmiina kun antikristus nousee valtaan.
Se selitysteos jolla antikristus hallitsee, on JÄRJEN AIKAANSAANNOS- uskolla ei ole siinä sijaa.
Sensijaan on vielä vähän niitä jotka:
" jotka perustautuvat USKOON, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa."
JÄRKEEN PERUSTAUTUVAT siunataan antikristuksen hengellä ja antikristuksen kanssa perkeleen toimesta.
osoituksena siitä että sinulta puuttuu raamatullinen totuus. Antikristus on ihminen eikä se välitä raamatusta saati muista uskonnoista vaan yhdistääne ovelasti ja julistaa itsensä Jumalaksi. Tekee ihmeitä saatanan voimalla ja ihmiset kumartavat häntä...
Selitysteoksella ei ole tekemistä antiristuksen kanssa, anteeksi vaan...
Ramun kunniaksi on sanottava, ettei hän ainakaan
käytä järjen päätelmiä, sillä kuten hänen kir-
joituksistaan käy ilmi niin ei niissä ole käytet-
ty järkeä lainkaan. Samaa vanhaa soopaa hän toistaa
uudelleen ja uudelleen. Mies parka. Taitaa olla
tosi hätä kun noin pitää vaahdota.
Luuk. 10:21
Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
Osoituksena tuon tällä palstalla valehtelevan `perkeleen sikiön´
sumeilematta syytämistä perättömistä valheista, voin ilmoittaa,
etten suinkaan ole saanut mitään `potkuja` saarnaringistä, vaan
tänäkin päivänä on minulle sieltä lähetetty luettavaksi kokonaista
kolme sähköpostiviestiä. Eilen sain sieltä neljä sähköpostia, ja
toissapäivänä kolme ja niin edelleen.
Kaikki artikkelit lähetetään sieltä jäsenille postissa, jos niin
on sovittu, ja niin on sovittu minunkin kohdallani, koska minäkin
olen edelleen ringin jäsen.
Seuraan jatkuvasti ringin artikkeleja ja mikään ei estä minua sinne
kirjoittamasta, jos kirjoittaa itse haluaisin. Syy, miksen ole
kirjoittanut, on mielenkiinnon puute sielä parhaillaan käsiteltäviin
aiheisiin. Minua kun ei pahemmin kiinnosta nuo luterilaisen kirkon
asiat, joita kirkon papit tuossa ringissään parhaillaan käsittelevät.
Mitä valehteluun tulee, uskovat tietävät Raamatun opetuksesta,
että saatana eli perkele on valheen isä. Kun Herramme Jeesus
sanoi eräille: "Te olette isästä perkeleestä ja isänne himoja
te tahdotte noudattaa", on selvää, että myös `valehtelun himo´
on yksi isästä perkeleestä olevien tuntomerkki.
Ei luulisi näinollen olevan kenellekään vaikeaa tunnistaa, minkä
herran palvelija ja minkä isännän asioilla eli talutusnuorassa tuo
tässä viestissäni paljastamani valehtelija on ja liikkuu.
Sitten hiukan noista opillisista valheista ja perättömyyksistä,
joita tuo valheen isän jälkeläinen tällekin palstalle on jo kylvänyt.
Nuo valheet ovat näet aivan samoja valheita, joista kerrotaan
tästä nyt seuraavasta osoitteesta löytyvästä tekstissä:
" http://koti.mbnet.fi/rape1941/vsana.htm "
Käykääpä lukemassa.
Suur kiitos tunnustuksesta.
Niistä järjenpäätelmistä kun Raamttu sanoo tuomiten seuraavaa:
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle"
te hellarit ja Poutiainen kotisivullaan perustautuu juuri noihin järjenpäätelmiin. eikä USKOON-- USKOON perustautuvat ovan Jumalan lapsia: Gal 3:9
ITSE SIIS TODISTIT ETTÄ OPPINNE PERUSTAA JÄRJEN PÄÄTELMIIN- JOILLA EI OLE uskoN KANSSA MITÄÄN TEKEMISTÄ.
USKONE RAJOITTUU VAIN JÄRKENNE RAJOIHIN.
-eli omien korvienne väliin.
Voitto Ramun usko perustautuu USKOON. ei järjenpäätelmiin. jotka järjenpäätelmät Raamattu tuomitsee maahanrevittäväksi.
Jo alussa saarnaringin jäsenet ja ylläpitäjä totesivat Poutiaisen harhaoppiseksi. Toinen harhaoppinen Turun Weijo siellä Poutiaisen järkeisoppia puolustaa.
Tästä osoitteesta löytyy vastaukset tuohonkin perättömään hörhöilyysi juuri tuossa edellä:
" http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000013784855 "