Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista eli kirkollista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista eli kirkollista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Väität siis, että Jeesuksen veli ja muut Jeesuksen seurassa kulkeneet apostolit olivat harhaoppisia kastaessaan ensimmäisten kirkkoisien vanhempia ja isovanhempia lapsina (Origenes ym).
Historiallista factaa, joka on kirkkohistorian puolella ylöskirjoitettu.
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
ja joka estää kristillisen kasteen yhdeltäkin näistä pienistä (micros), jotka uskovat minuun, niin olisi parempi, jos myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen
Et ymmärrä mitä paasto oli.
Kirjoitithan:
"Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!"
PAASTO oli KIINTEÄSTÄ RUUASTA pidättäytymistä. Lapsi siis "paastoaa" hyvin pitkään enEN kiinteää ruokaa.
KAIKKEA SITÄ KUULEEKAAN LASIKASTEEN KIISTÄJILTÄ!
valhetta oppinsa tueksi.
Pysyisitte edes totuudessa!
Vetosin tertullianuksen kantaan:
"Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta."
Jälleen väärydellä ajat asiaasi:
Tertullianus vastusti lapsekasetta seuraavasta koska ymmärsi kasteen merkitsevän syntien anteeksisaamista.
siksi hän halusi että lapsen kaste siirretään myöhemmäksi:
HISTORIAN FAKTAA:
"TERTULLIANUS (160-225)
vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Kuinka olisi vastustanut ellei se olisi ollut yleinen tapa.
On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta.
Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203:
”On hyödyllistä viivyttää kastetta VARSINKIN pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa KUMMEJA vaaraan” (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä).
”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN?…
Yhtä suurella syyllä myös NAIMATTOMIEN henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita… kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä”.
Tuossa siis tertullianuksen perusteet miksi lapsikastetta olisi siirrettävä.
Te hauatte siirtää lapsen kasteen aikuisikään!
Miksi ette halua siirtää naimattoimien naisten kastetta avioitumiseen asti tai kunnes ovat himossaan laantuneet?
siis MIKSI!!!
Vetosithan Tertullianukseen.
Kuka on siis syyllinen lapsen (micros) kastamatta jättämiseen!
Ei sanota että LAPSELLE myllynkivi ja syvyyteen- vaan ...
Kun ei edes selvää historiaa ymmärretä, niin miten voisitte ymmärtää Raamattua jota VAIN Pyhä Henki voi avata.
jos jättävät sylilapset (micros) kastamatta, vanhemmille ja viettelijöille lahkojohtajille myllynkivet on varattu, heidän kaulaansa myllynkiviä kerran laitetaan
Koita nyt pitää joku tolkku "siteerauksissasi". Ei ole luvattu silitellä moisesta.
Tarkoititko ehkä näitä jakeita?
Matt. 18:6
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka USKOVAT MINUUN, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Mark. 9:42
Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka USKOVAT, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.
Missä puhutaan kasteesta, missä?
Kuka on vaatinut lapsen kasteen siirtämistä aikuisikään? Sellaista kuin aikuiskaste ei ole kuin lapsikasteen kannattajien suussa. Kyse on puhtaasti USKOVIEN kasteesta,siis toistan: USKOVIEN kasteesta, joka on minulle Raamattua lukiessa vastaansanomattoman selvä, jota jostain ihmeen syystä on niin äärettömän vaikea joidenkin ymmärtää. Lue vaikka Apostolien teoista, miten alkuseurakunnassa toimittiin.Miksi asiaa vääristellään tahallaan? Lukutaidosta on vain kyse. Tämä on niin naurettavaa edes höpistä koko asiasta, siksi en arvokasta Jumalan aikaa enää tähän asiaan haaskaa. Kiitos ja siunausta!
myllynkivet tulee kaulaan niille, joka estää uskovia sylilapsia saamasta Pyhän Hengen lahjaa kristillisessä kasteessa, joka uskoo ja kastetaan pelastuu
jolla ei ole Kristuksen henkeä, se ei ole hänen omansa, sanoo sana. pahat jättävät lapsen ilman Kristuksen henkeä, ja jotka viettelevät neuvoillaan jättämään lapsensa ilman kastetta, parempi heille, jos myllynkivi ripustetaan kaulaan ja upotetaan meren syvyyteen
Jos käytät Raamatun Sanaa tukenasi, niin ystävä hyvä, älä laita OMIA sanojasi jakeiden sisään. Sinähän rustailet ihan omia käännöksiäsi. Käytä virallisia Raamatun käännöksiä, ei jotain oman mielikuvituksen tuotetta. Ei Raamatun väärennöksestä ole luvattu siunauksia, vaan Sanan noudattamisesta.
Siunausta ja hyvää illan jatkoa.
Hellarit SIIRTÄVÄT lapsen kasteen epäraamatulliseen: "ymmärrettävään ikään" kuten he asian ilmaisevat.
Jo hellarien 3- vuotias uskoo Jeesukseen kun hänelle Jeesuksesta kerrotaan.
Miksi he eivät kasta lastaan joka uskoo?
jotka tekevät uskovia kasteen kautta.
Pahja juttu nille kun lapsena kastettu ja tuleekin murhamies!
koska vauva ei ymmärrä mitä tarkottaa vietellä.
mites syyntakeeton vauva voidaan vietellä? eipä ole eteen vielä mitään moista tullut.
Pahaa tosin lapselle voi tehdä, mutta vietellä, on täällä vaan sellaista outoa juttua että onneksi en moiseen kirkon lahkoon kuulu. Päivä päivältä on täydellisesti varmistunut että sellainen helvetillä pelottelu ilman kastetta saa laittaa julistajien omaan kaulaan meinaan se myllynkivi, joka pienelle lapselle on tällaista syytöstä julistamassa.
Hyvästi!
Mutta ei uudestisynnytä ketään, vastoin ihmisen omaa tahtoa.
Ei siis tee, mitään vastoin ihmisen omaa tahtoa.
Kirjoitit:
"Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen."
Mielestäsi siis pienillä lapsilla ei ole Pyhää Henkeä! Vasta kun kääntyvät ja tekevät parannuksen he mielestäsi saavat Pyhän Hnegen!
Mihin siis se "viattomaksi lukemasi " lapsi kääntyy ja mistä. ja mistä tekee parannuksen?
"Jolla ei ole Kristuksen Henkeä ei ole hänen omansa"
"ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen"
"joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa"."
Missä sanotaan, että lapset pääsevät taivaaseen ilman noita?
Ihna vaan lihasta syntymsien perusteella:
"mikä lihasta on syntynyt on LIHA.
"ei katoavaisesta voi syntyä katoamattomuutta"
Onko siis pieni lapsi syntynyt muusta kuin lihasta?
onko pieni lapsi siis syntynyt katomattomasta?
Ilmoitat että pienellä lapsella ei ole uskoa, ei Pyhää Henkeä, eikä hän ole uudestisyntynyt.
Miksi lisäät Raamttuun sellaista mitä sinne ei ole kirjoitettu?
väitäthän:
"NiinFilippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Tuota lausetta EI OLE RAAMATUSSA VAAN SE ON LISÄTTY SINNE JÄLKEENPÄIN, TUO ON FAKTA JOTA KUKAAN RAAMATTUTUTKIJA EI KIISTÄ.
SINÄ tiedät että noin on asia, miksi siis käytät valhetta oppisi puolustamisessa?
Job:
"Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;"
Rauhoitu jo hyvä ystävä. Sinä vatkaat noita samoja
juttuja joka palstalla. Ne on nähty jo moneen ker-
taan joten älä sotkeudu joka asiaan kun vilpittö-
mät etsijät haluavat saada selville raamatullisen
kasteen. Tunnut olevan jo sen verran kalkkeutunut, ettei mikään uusi asia enää mene päähäsi, mutta
jätä jo tietöneesi rauhaan. Et ole esittänyt mi-
tään uutta enää pitkiin aikoihin vaan kertaat noita samoja,
jostain lainaamisiasi tekstejä uudelleen ja uudel-
leen. Onkohan verenpaineesi koholla kun noin äkäi-
sesti pitää toimia.
Jätä viikoksi tietokoneesi rauhaan äläkä sekaan-
nu asioihin, josta et tunnu tietävän paljoakaan.
Kaikille on jo tullut selväksi, että omasta mie-
lestään Voitto Ramu tietää kaiken kasteesta.
Kuten kirjoitit:
"Tunnut olevan jo sen verran kalkkeutunut, ettei mikään uusi asia enää mene päähäsi"
Todellakin lapsikasteen vastustaminen on uusi asia, joka tuli käyttöön joskus 1600 luvulla.
Hellarin oppi alkoi vuonna 1906 harhaisten hurmoskomekusten myötä.
Ja UUSI kiehtoi.
Raamttu sanoo:
"Pysy siinä mistä olet varma koska tiedät keneltä olet sen oppinut"
Eli pysyn Raamatun opetuksessa koska olen sen siletä oppinut.
Toki tiedän että hellarit raivoaa kun eivät pysty oppiaan enää millään puolusamaan.
Siksi pysyn tällä jotta harhaoppinne tulee kumotuksi ja ihmiset saavat oikeaa opetusta kasteestakin.
se ilmestyi ensimmäisen kerran mustien manaamana v. 1906
Helluntailaisten oppi on lähtöisin Raamatusta ja tarkemmin Apostolien teoista, helluntaista lähtien.
Jos oppi Pyhästä Hengestä on ollut vuosisatoja piilossa, niin olkaamme kaikki hyvillämme, että se on uudelleen palautettu käyttöön. En ole koskaan kuullut kenenkään julistajan vedonneen Azuza-kadun tapahtumiin uskon perusteena, huvittava väite ja lisäksi vääristävä jälleen.
Ap.t.2:38,39:" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
asusin hengen ilmestymisen ja oikean helluntain toisistaan.
afrikasta tuotujen mustien henkien palvontaa harjoittaneiden orjien perilliset perustivat helluntailiikkeen Los Angelissa, josta liikkeen opinmuodon toi suomeen T.B.Barrat 1906.
Liikkeen juuret päättyy Los Angelesin slummeihin.
todella pelottava uskonlahko kyseessä
jos sinun mielestäsi tumma ihon väri on peruste jonkin asian hylkäämiselle. Haisee rasismille. Sitä paitsi Jeesus rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon. Hän ei katso ihoon, vaan sydämeen. Kuule, sinun valkoihoisen(oletan) on varmaan vaikea käsittää, että Jumala voi ilmestyä kenelle vaan. Mutta ei hän rasismia hyvällä katso.
"Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.(Ap.t. 2:21)
Siunausta ja hyvää yötä!
HELLUNTAILIIKKEESTÄ
Tässä lainaus kirjasta ”Eräs meidän ajan profeetta”. Se kertoo HELENA KONTTISESTA (eli v. 1871-1916).
Varoitus: Tämä on pitkä lainaus ja kovaa tekstiä.
Jokainen voi itse arvioida, jos kyvyt ja lahjat riittää , pitääkö nämä asiat paikkaansa!
Helena Konttinen sai näkyjä tästä liikkeestä ja sen alusta Los Anglesissa .
-----
Hän kertoo näin:
”Olin vaihetuspäivänä v. 1912 yliluonnollisessa tilassa ihan ensimmäiseksi sanonut: Täällä on saapuvilla kansakoulunopettaja (nimenkin olin sanonut), joka on aikonut mennä BROFELDTIN ja SMITHIN (olivat helluntalaisia) seuroihin.
Sitten olin puhunut, millä kannalla ovat nämä miehet.
B:stä olin sanonut, että se oli hurskaasti herännyt, mutta vaarinottamattomuus on eksyttänyt hänet ja nyt on mennyt uusimaan Jumalan töitä (uudestikastamaan ihmisiä), sekä sen Hengen alle, joka ei ole Jumalasta, sillä hänellä ei ole henkien erottamisen lahjaa.- Kokonaan kiellettiin sinne menemästä.
-Toisen kerran näytettiin minulle tämän liikkeen ensimmäisestä alusta.
Los Anglesissa Amerikassa puhui kerran kokouksessa suomalainen pappi tulkin välityksellä siitä, kun Pietari ja Johannes paransivat ramman (Apt. 3. Luku); ja hän julisti puheessa Jumalan suurta voimaa.
Kotiin mennessä siitä kokouksesta oli yhdeksän henkeä yhdessä joukossa, jotka keskustelivat miten apostoleilla oli siihen aikaan semmoinen voima, mutta ei ole nyt. Yksi joukosta selitti väärällä tavalla, että Jeesus jätti sen voiman ainoastaan ensimmäisille opetuslapsilleen. Ja kaikki suostuivat siihen. Silloin kuulivat niin kuin humauksen taivaasta, joka läheni heitä niin, että jo kuulivat siinä ääniä. Ja kun he pysähtyivät, kuulivat selvästi , että Herra Jeesus sanoi, että hän on sama eilen. Tänäpäivänä ja iankaikkisesti.
Silloin heidän sydämelleen tuli, että nyt Henki heille kirkasti sen, että ovat väärin puhuneet; eivätkä (yhdeksän henkeä)menneet kotiinsa, vaan semmoiseen huoneeseen, missä tiesivät olevan rauhallista.
He laskeutuivat siellä polvilleen rukoilemaan taivaan Herraa.
Silloin vuodatettiin Henki heidän päälleen ja todistettiin, että he saavat sen saman lahjan kuin oli apostoleilla.
Sen Hengen voimalla he sitten herättivät ihmisiä synnin unesta ja paransivat sairaita, monenkaltaisia. Esim. Eräs 2-vuotias lapsi oli saanut halvauksen, ja sitte äitinsä sen vieressään tukehutti raskaasti nukkuessaan. Äidille tuli ankara murhe. Kun oli kuullut, että siellä rukouksella parannetaan, niin meni niille Jumalan ihmisille puhumaan murhettansa. Heille heräsi paikalla usko, että lapsi voidaan vielä saada elvytetyksi. He läksivät ja rukouksella sen elvyttivät.
Kaikki sairaat eivät paranneet; eivät ne, joille oli pantu sairaus hengelliseksi siunaukseksi. Nuo uskovaiset puhelivat aina toisilleen, että se ja se sairas on heidän sydämelleen tullut, ja sitte viettivät useampia rukoushetkiä yhdessä sen sairaan puolesta, ennekuin menivät hänen luokseen.
-Näin Herra heissä toimi, ja tämä alku oli totisesti Jumalan Hengen työtä.
Tästä liikkeestä kuulivat myös ne kaksi miestä, jotka sitten toivat sen meidän maahamme. Toinen heistä oli mukanakin niitä ihmetöitä näkemässä ja hänen sydämensä mielistyi niihin lahjoihin. Näiden kahden miehen sydämet olivat vielä vailla hurskasta herätystä ja Jumalan Hengen osallisuutta, eivätkä nuo uskovaiset vielä ottaneet heitä joukkoonsa, ennenkuin olisivat nähneet, että heissä totisesti Herran työ on saanut tapahtua heidän omalle kohdalleen.. Tästä huolimatta he sitte kahden rupesivat toimimaan eroten noista muista.
Alkoivat Amerikassa, mutta kun eivät saaneet kannatusta siirtyivät pois. Ja minne tulivat, aina esittivät paljo todistuksia siitä, mitä noiden uskovaisten seurassa oli toimitettu siellä Los Anglesissa; ja silloin rupesi ihmisiä laumoittain juoksemaan heidän perässään, kun heillä molemmilla on suuri puhelahja.
Kun he oikein ovat puhuneet ja riehuneet siitä hengen ilosta ja armon kyllyydestä, niin se on voittanut ihmisiä hyvin paljon ja siihen on tullut semmoinen hurmaava henki.
Minun tietääkseni eivät ole yhtään ihmettä tehneet.
Myöskin näytettiin, että jos nämä miehet rukoilevat sairasten Herran omien puolesta, niin sitä suurempi voima tulee taudille.
He ovat puheissaan kuvanneet Jumalan rakkauden ja uskon voiman suureksi, ja ne puolet ainoastaan Raamatusta todistaneet, mutta puhetta elämän parannuksesta ei ole ollut mukana. Sitte se on vähä kerrassaan mennyt niin pitkälle, että on tapahtunut ihan lihallisia saastaisuuksia.
Yksi asia, mistä on ymmärrettävä, ettei nykyinen helluntailiike ole Jumalasta on se, kun siinä käsitetään, että se liike kulkee yksilö-ihmisen mukana ja siitä leviää; niinkuin jos kuletettaisiin viinalekkereitä paikasta toiseen ja siitä aina silloin saisivat ne, jotka tulisivat ottamaan.
Minuunkaan ei kestään muusta ihmisestä tullut hengellisyys, eikä pidä yhdenkään ihmisen minun kauttani tulla horrostilaan. Jumalan sana on kyllä jäävä tekemään työtä minun kauttani heränneissä, mutta ei sama muoto ole jäävä, niinkuin helluntailiikkeessä on sama muotokin kaikilla.
LIIKE SUOMESSA
Olin kerran erään Ollin kanssa helluntalaisten seuroissa Hämekoskella.
Niillä oli uukuniemeläinen johtaja, jonka kautta oli jo kahdeksattakymmentä ihmistä tullut ”helluntaihengessä” puhujiksi. He sanoivat, että Jumala on taivaasta astunut alas ja tullut tuohon johtajaan, jossa heidän pitää Jumalaa kumartaa ja kaikkien pitää tulla yhtä pyhiksi, niin ettei enää heihin synti tartu, eikä heissä synnin vikaa löydy.
Kokouksen lopulla siellä syttyi suuri melu, olivat pitkällään lattialla ja huusivat mikä milläkin äänellä. Yksikin vaimo rinkui hyvin kovasti.
Kun me sanoimme, ettemme voineet sitä hyväksyä, tulivat kokouksesta päästyä meidän perästä yöpaikkaan ja valittivat, ettemme päässeet yhdessä heidän kanssaan iloitsemaan; ja rukoiltiin yhdessä, että Jumala liikuttaisi kielet.
Olli ja minä rukoilimme, että jos se on Jumalasta, niin hän antaisi meille yhtäläisen lahjan ja ilon, mutta jos se ei ole, niin Jumala ei salli yhdenkään noista ”kielilläpuhujista” täälä kertaa puhua. Ja sillä kertaa ei kukaan puhunut kielillä.
-Siellä käydessämme ei heidän johtajansa, tuo meille tuttu mies, ollut saapuvilla.
Minulle sanottiin unessa, että tavoitamme hänet kotonaan Uukuniemellä ja ”niin on teidän tehtävä kuin teille annetaan vaikutus omaantuntoon Jumalalta”. Niin kävi. Heti kun näimme hänet, niin hän rupesi kovasti vapisemaan joka jäsenessä, eikä voinut olla pystyssä, niin että meitä oikein kauhistutti.
Sen perästä olin uneton useita öitä ja jo rupesi minunkin leukojani repimään.
Jouduin jo vähän kerrallaan epäuskoonkin, kun tuon miehen sisaret Raamatun sanoilla puolustivat sitä liikettä ja tuomitsivat meitä, että olemme nousseet sortamaan Jumalan töitä.
Sitte oli Parikkalan puolella käydessä yliluonnollinen, jossa alotettiin selittää, että niinkuin vielä unessa vakuutin, että se henki ei ole oikea, niin se nytkin vielä vakuutetaan. Raamatussa on kirjoitettuna: ”Jos niin taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään”
Valituita eksyttääkseen täytyy vihanhengen (saatanan) pukeutua kaunistettuun muotoon ja valkeuden pukuun ja aikaansaada ihmeitäkin, sillä eiväthän Herran valitut muuta tottele, kuin Jumalan sanaa ja voimallisia töitä ja sen vuoksi on mahdollisuus heikommasti juurtuneita valituita eksyttää. Mutta se ei ole itsessään muu, kuin eksytyksen ja pimeyden henki.
Kun olin Hämekoskella ajatellut niistä ihmisistä, että ne ovat vain teeskentelijöitä, niin sanottiin nyt, ettei niin ole, vaan he ovat kukin todella jäsenissään tuntemassa semmoista väristystä ja se on viholliselta Ja jos ei eksytyksen henki voiman henkenä liikkuisi, niin mistä tulisi viimeisenä päivänä ne ihmiset ja sielut, jotka kertovat Herralle, että sinun nimessäsi olemme suuria töitä tehneet (Vrt. Matt. 7:21—24). Työt täytyy maan päällä ilmetä, kun kerran niitä tuomiolla kerrotaan.
Sitte oli siitä selitys, minkä vuoksi on mahdotonta valituita eksyttää. Niillä on vahva profeetallinen sana ja Kristus on heille tullut taivaan leiväksi, niin että Herran valitsemat sielut eivät muusta elä, kuin täydellisistä Jumalan armolahjoista ja Hengen siunauksesta. Sen tähden on tarkoin tutkittava henget, onko ne Jumalasta, vai ei”.
Toisen kerran oli yliluonnollisessa tilassa meidän kotona tästä selitystä muutamain ystäväin läsnä ollessa.
Minun kauttani heränneitä oli neljä, jotka olivat menneet helluntailiikkeeseen; ja minulle kerrottiin, että ne jo ”puhuivat kielillä”.
Siitä tuli niin kova levottomuus, että koko yön itkin ja rukoilin niiden edestä. Ne olivat minun mielestäni olleet oikein eläviä sieluja.
Sitte neljännellä tunnilla aamulla menin yliluonnolliseen tilaan, jossa ilmoitettiin, että heidät veti se, kun tuo johtaja on heille puhunut ja ennustanut heidät pyhäksi pappeudeksi ja valituksi suvuksi maailman lopulla, jotka oikein merkillä merkitään.
Niille kaikille on luvattu ennustuksen henki ja parantamisen lahja ja että tuomiollakin ovat loistavampia kuin yksikään muu ihminen.
Kaikilla siinä liikkeessä on semmoinen mielipide, että he tulevat muita etevämmiksi. Ne neljä henkilöä tulivat vietellyiksi juuri sen kautta, että niitä rupesi se lahjain runsaus ja suuruus miellyttämään.
Vielä eroitettiin siinä ilmoituksessa sekin, että he olivat yksistään pyytäneet sitä ”helluntaihenkeä”, eivätkä ensinkään kysyneet: ”Onko se sinusta, Herra?”, eivätkä sitäkään kysyneet Jumalalta, ovatko ne lahjat häneltä hyväksi heille katsotut, vaan uskoivat ainoastaan sen, mitä heille oli puhuttu ihmisiltä, jotka ovat ennustaneet ainoastaan oman sydämensä aatteita.
Ja he tulivat sen hengen saamaan sen kautta, kun antoivat täydellisen suostumuksensa antautuakseen siihen. Sitte tunsivat voiman hengessään ja jäsenissään jo toimivan”.
kenenkään ei kerrota koetelleen hurmostiloja aiheuttanutta ja asusilla esille noussutta henkeä?
Helluntai ilman Kristusta!
Onko Kristuksesta tulossa muukalainen meidän keskellämme?
David Wilkerson, 1982
Seuraava on profeetallinen varoitus Azusa-kadulta SADAN VUODEN takaa liittyen Kristuksettoman helluntain vaaroihin!
Lähes seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten (v- 1907) Frank Bartleman, jota on luonnehdittu Azusa-kadun herätyksen reportteriksi, kirjoitti lehtisen, jossa varoitti helluntaista ilman Kristusta.
Hän varoitti näin:
“Me emme saa pitää kiinni opista, emmekä etsiä kokemuksia, muutoin kuin Kristuksessa. Monet haluavat etsiä voimaa voidakseen tehdä ihmeitä ja kerätä huomiota sekä ihmisten ihailua itselleen, ja varastavat siten Kristukselta hänen kunniansa, eläen lihassa. Näyttäisi siltä, että kaikkein suurin tarve on nöyrän ja alhaisen Jeesuksen todellisista seuraajista. Uskonnollinen kiihkoilu alkaa nopeasti kantamaan hedelmää: ihmisen henki alkaa hallita näyttämöä – uskonnollinen henki. Mutta meidän tulee pysyä meidän tekstissämme, eli Kristuksessa.
Kaikki sellainen, joka korottaa Pyhän Hengen tai “lahjat” Jeesuksen yläpuolelle, päättyy lopulta fanaattisuuteen. Mikä ikinä saa meidät korottamaan ja rakastamaan Jeesusta on oikein ja turvallista, mutta toisinpäin on tuloksena vain kaiken raunioituminen. Pyhä Henki on kirkas valo, mutta on aina kohdistunut Jeesukseen ilmoittaakseen Hänet. Missä Pyhä Henki on todella ohjaamassa, siellä Jeesus mainitaan Pääksi, ja Pyhä Henki Hänen toimeksipanijakseen.”
Toisessa kohden veli Bartleman varoitti:
“Näyttää siltä, että kiusaus olisi kohti tyhjiä [hengen] ilmentymismuotoja. Ne eivät vaadi suinkaan ristiä tai kuolemista omalle itselleen, ja sen tähden ne ovat aina suosittuja. Me emme saa asettaa voimaa, lahjoja, Pyhää Henkeä, emmekä itse asiassa yhtään mitään Jeesuksen edelle. Kaikki, mikä korottaa jopa Pyhän Hengen Herran Jeesuksen Kristuksen yläpuolelle, johtaa väistämättä eksymisen ja fanaattisuuden kivikkoon. Näyttää siltä, että on suuri vaara menettää näkemys siitä, että Jeesus oli “kaikki kaikissa”. Golgatan työn, sovituksen, täytyy olla ajattelumme keskipisteessä.
Pyhä Henki ei koskaan vedä meidän huomiotamme Jeesuksesta itseensä, vaan sen sijaan ilmoittaa Jeesuksen yhä syvemmin. Meillä on vaarana jättää Jeesus huomiotta – “kadottaa Hänet temppeliin” korottamalla Pyhää Henkeä ja Hengen lahjoja. Jeesuksen täytyy olla kaiken keskipiste.”
En ota veli Bartlemanin varoituksia kevyesti. Kristuksettoman helluntain vaara on hyvin todellinen juuri tänään. Sanon teille, että on mahdollista kerätä yhteen Hengellä täyttyneitä ihmisiä yhteen paikkaan, ylistämään ja nostelemaan käsiään
– ja että silti Jeesus voi kävellä heidän keskellään kuin muukalainen!
On totta, että Hän sanoi: “Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” (Matt. 18:20), mutta hän voi olla keskellämme muukalaisena! Ohitettuna, huomioimattomana – jopa niiden osalta jotka kokoontuvat Hänen nimessään! Juutalaiset kokoontuivat joka sapatti synagogaan puhumaan Hänen nimestään ja profetoimaan hänen tulostaan. He ylistivät Isän nimeä, joka oli luvannut lähettää Hänet. He puhuivat Messiaan nimestä pelon ja kunnioituksen vallassa. Sitten, kun Hän tuli, ja käveli heidän keskenään – Häntä ei tunnistettu! Hän oli muukalainen heille!
Kristus, muukalainen, Hengellä täyttyneen seurakunnan keskellä? Muukalainen niiden keskellä, jotka lausuvat Hänen nimeään – jotka palvovat Isää joka lähetti Hänet? Muukalainen niille, jotka laulavat Hänen hoosiannaansa ja kutsuvat häntä sanoen “Herra, Herra”?
Kyllä! Ehdottomasti kyllä! Se ei ole vain mahdollista – se on tapahtumassa Jumalan valitun kansan keskellä tänään! Salli minun näyttää teille kolme tapaa, joilla me teemme Kristuksesta muukalaisen keskellämme! Saakoon Pyhä Henki
ottaa hengellisen sokeutemme pois, niin että voimme nähdä hänet uudelleen sellaisena, jollainen Hän todellisuudessa on – KAIKEN HERRANA!
I. Me teemme Kristuksesta muukalaisen antamalla Pyhälle Hengelle
ensimmäisen sijan Jeesukseen nähden!
Kristuksen, ja Kristuksen yksin, tulee olla elämämme ja jumalanpalveluksemme keskipiste! “Ja Hän on ruumiin, se on seurakunnan pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi...” (Kol. l: 1 8-19)
“Että hän olisi kaikessa ensimmäinen...”. Se on; muista erillään ja kaikkien muiden yläpuolelle mainittu. Ensimmäinen sija kaikessa. Ei edes Pyhää Henkeä tule korottaa tämän nimen yläpuolelle! Yläsali ei saa koskaan heittää varjoa ristin ylle! Me emme uskalla ajatella Jeesusta yksinkertaisesti jonakin, joka lähetti Pyhän Hengen, toisin sanoen: “Kiitos Jeesus, että lähetit jonkun paremman!”
Kristus lähetti Pyhän Hengen ilmoittaakseen oman täyteytensä meissä. Kun Pyhästä Hengestä tulee huomiomme keskus, seurakunta joutuu pois näkökentästä! Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle, kun Hän oli saanut kasteen, ja Isä sanoi Hänestä: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.. “ Henki laskeutui ruumiillisessa muodossa, kuin kyyhkynen, mutta huomion keskipiste oli Jumalan Karitsassa – joka ottaa pois maailman synnin. Ei kyyhkysessä, mutta Karitsassa!
Jeesus kertoi opetuslapsillensa tulevasta helluntaista, jolloin Henki tultaisiin vuodattamaan yhtä ainoaa tarkoitusta varten; voimaksi joka annettiin, jotta Kristuksen nimeä voitaisiin korottaa! “..vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajana….aina maan ääriin saakka” (Apt. l: 8).
Jeesus teki selväksi, että kun Henki tulee, Hän ei vedä huomiota itseensä, vaan keskittyy Jeesuksen sanoihin. Hän korottaa Kristuksen.
“Mutta kun hän tulee, totuuden Henki… mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään... Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:13-15)
Jeesus sanoi: “Hän näyttää teille Minun kirkkauteni, Minun voimani, Minun valtakuntani, Hän muistuttaa teitä kaikista Minun sanoistani.”
Pyhän Hengen ensisijainen työ ei ole yhteys, joskin Hän tuo uskovat yhteen yhtenä Kristuksessa. Se ei ole ekstaasi. Se ei ole vain opettaa meille jokin tuntematon kieli. Pyhä Henki on tullut korottamaan Kristusta! Ohjaamaan koko ihmiskunnan siihen totuuteen, että Kristus on Herra! Ei ole tarpeeksi sanoa, että Henki on tuonut meidät lähelle toisiamme – Hänen täytyy tuoda meidät lähemmäs Kristusta!
Hengen täyteys on Kristuksen täyteyttä. Jos sinulla ei ole kuluttavaa rakkautta Kristukseen, et ole saanut Pyhän Hengen voimaa! Kristus, kastaja, lähetti Pyhän Hengen sytyttämään sielut tuleen kadotetun ihmiskunnan puolesta, lähettämään meidät teille ja aitovierille tavoittamaan pelastumattomat. Ravistelemaan laiskaa elämäntapaamme ja saamaan meidät tekemään Hänen työtään. Siunattu Pyhä Henki murehtuu ja lopulta lähtee pois sillä hetkellä, kun ihmiset yrittävät korottaa Hänet Jumalan Pojan yläpuolelle! Hän ei salli Hänen voimaansa väärinkäytettävän niiden toimesta, jotka haluavat vain lahjan, eivätkä Kristusta, lahjan Antajaa!
Millainen on todellinen Pyhän Hengen kokous? Sellainenko, jossa kaikki puhuvat kielillä? Tai missä ihmiset parantuvat? Missä pyhät hyppelehtivät riemusta? Missä pyhät profetoivat? Enemmän – paljon enemmän kuin tämä! Se on siellä, missä Kristusta korotetaan, missä Hänen pyhyytensä lävistää sielun, missä miehet ja naiset lankeavat Hänen pyhän valtaistuimensa eteen, murtuneina ja nöyrtyneinä huutaen: “Pyhä, Pyhä.” Pyhän Hengen liikehdintä on liikehdintää lähemmäs Kristusta, syvemmälle Kristukseen, suurempaan antautumiseen Hänen herruutensa alle.
II Kristus tulee muukalaiseksi kun ihmiset ylistävät Häntä, mutta eivät rukoile Häntä.
Me ylistämme sellaista Kristusta, jota emme rukoile! Meistä on tullut ylistävä joukko, mutta ei rukoileva joukko. Monelle Jumalan kansasta on rukouskammiosta tullut menneisyyden jäänne. “Miksi pyytää Jumalalta sitä, minkä Hän on jo luvannut? Pidä vain lupauksista kiinni ja käske!” Me emme halua enää Kristusta siinä määrin missä haluamme sitä, mitä Hän voi tehdä puolestamme. Me haluamme pakoon tuskaa ja kärsimystä. Haluamme, että ongelmamme katoaisivat. Olemme niin kiinni paossamme tuskaa, että kadotamme ristin todellisen merkityksen. Me emme suostu vastaanottamaan ristiä ja luopumista – ei Getsemanea meille! Ei tuskan öitä! Emme halua edes tuntea tätä kärsivää, vertavuotavaa ja ylösnoussutta Kristusta!
Haluamme Hänen parantavan voimansa. Haluamme Hänen lupauksensa menes- tymisestä. Haluamme Hänen suojeluksensa. Haluamme enemmän tämän maailman hyvää. Haluamme Hänen onnellisuutensa. Mutta emme todellisuudessa halua Häntä yksin!
Aikanaan seurakunta tunnusti syntinsä – nyt se tunnustaa oikeutensa.
Kuinka moni meistä palvelisi Häntä, jos Hän ei tarjoaisi mitään muuta kuin itsen sä? Ei parantumista. Ei menestymistä. Ei vaurastumista. Ei maailmallisia siunauksia. Ei ihmeitä, merkkejä, tunnustekoja.
Mitä jos – joutuisimme uudelleen ottamaan tavaroiden ryöstön iloiten vastaan?
Mitä jos – tyynen purjehduksen ja ongelmattoman elämän sijaan kohtaisimme haaksirikon, pelkoa sisällä ja taisteluja ulkopuolella?
Mitä jos – tuskattoman elämän sijaan joutuisimme naurunalaiseksi, kärsisimme kivitystä, verenvuodatusta – joutuisimme sahatuksi rikki?
Mitä jos – kauniiden kotiemme ja talojemme sijaan joutuisimmekin vaeltamaan autiomaassa vuohennahoissa, piiloutuen luoliin ja onkaloihin?
Mitä jos – menestyksen sijaan olisimme varattomia, ahdistettuja ja vaivattuja?
Ja ainoa, parempi asia meille olisi Kristus?
Hyvin harvat Jumalan kansasta rukoilevat enää! He ovat liian kiireisiä työssään Jeesukselle puhuakseen Hänelle! Erityisesti pastorit ovat tulleet niin kiireisiksi valtakunnan työssä, että heillä on vähän jos lainkaan aikaa jäljellä rukoukseen. On aikaa vierailla, rakentaa, matkustaa, aikaa lomailla, käydä kokouksissa, aikaa viihteelle, lukemiselle, avustamiseen – mutta ei aikaa rukoukseen!
Saarnaajista, jotka eivät rukoile, tulee organisoijia. Heistä tulee turhautuneita rakennusurakoitsijoita. Kun he menettävät kosketuksensa Jumalaan, he menettävät kosketuksensa ihmisjoukkoonsa ja heidän tarpeisiinsa. Saarnaajilla, jotka eivät rukoile, on minä, jota ei pysty ohjaamaan. He haluavat tehdä omalla tavallaan. He vaihtavat voitelun omaan hikeensä.
Evankelistoista, jotka eivät rukoile, tulee tähtiä ja tarinankertojia. Heiltä puuttuu nöyryys, joten he manipuloivat joukkoja emotionaalisilla vippaskonsteilla. Moni pastori huutaa: “Oi Jumala! Mistä löytäisin evankelistan, joka ei välitä rahasta ja joka ei mainosta mitään? Kuka voisi tuoda taivaan alas ja tehdä Kristuksesta todellisen! Oi, Jumala! Anna minulle rukoileva mies, joka vie minun seurakuntani polvilleen.” Tämän sukupolven häpeä on, että meillä on liian monta lahjakasta Jumalan miestä ja vain harva sellainen, joka on koskettanut Jumalaa rukouksessa. Seurakunnassa on vielä vähemmän rukousta!
Olen sataprosenttisesti sen kannalla, että rukous palautetaan peruskouluumme! Mutta se ei ole Jumalan todellinen ongelma!
Hänen ongelmansa on saada rukous takaisin koteihimme! Hänen ongelmansa on saada Hänen oma, valittu kansansa rukoilemaan. Sinä olet vilpillinen, jos taistelet koulurukouksen puolesta, mutta jätät rukouksen omassa kammiossasi.
Rukoilemmeko? Oi, kyllä! Kun tarvitsemme jotakin. Meillä on patenttiratkaisu – “Jeesuksen nimessä”. Kaikki me tarvitsemme Häntä allekirjoittamaan meidän anomuskaavakkeemme Isän edessä.
Olen kyllästynyt kuulemaan ihmisten sanovan: “Tämä on niin kiireinen aika – minulla ei ole aikaa rukoilla. Haluaisin, mutta minulla ei ole aikaa.” Ei! Ei ole kysymyksessä ajan puute, vaan halun puute. Me otamme aikaa siihen, mitä todella haluamme tehdä. Katso kristittyjä nuoria! He tuhlaavat tunteja aikaa pelaamalla videopelejä, löysäilemällä tekemättä mitään, tylsistyneinä, levottomina etsiessään jotakin toimintaa! Mutta ei aikaa rukoukseen! Ei aikaa Jeesukselle!
0i, Jumala! Jotenkin! Jollakin tavoin! Vie tämä sukupolvi polvilleen. Ei vain Isä Meidän -rukoukseen, vaan päivittäiseen yhteyteen Kristuksen kanssa.
Meidän Vapahtajallamme, jonka täytyy pitää huolta monista universumeista, on aikaa rukoilla juuri sinun puolestasi
Hän ottaa aikaa rukoillakseen sinun edestäsi Jumalan valtaistuimen edessä (Hebr. 7:25) ja sinä sanot, ettei sinulla ole aikaa rukoilla Häntä!
Me työskentelemme kuumeisesti Kristukselle, josta me emme välitä. Me menemme minne tahansa, teemme mitä tahansa Hänen nimessään, mutta emme rukoile. Me laulamme kuorossa. Me käymme sairaiden ja vangittujen luona. Mutta emme rukoile. Me avustamme tuskaisia ja apua tarvitsevia. Me valvomme koko yön auttaaksemme ystäväämme, mutta emme rukoile. Me taistelemme korruptiota vastaan! Me pidämme ristiretkiä moraalin puolesta! Me nousemme ydinaseita vastaan! Mutta emme rukoile!
Ennen kaikkea, me emme rukoile, koska emme usko sen toimivan. Rukous on verinen taistelukenttä! Siellä voitot saadaan! Se on paikka, jossa kuollaan itselleen! Paikka, missä pyhä Jumala paljastaa synnin. Ei ihme, että saatana yrittää estää rukouksen! Rukoileva ihminen saa helvetin vapisemaan. Sellainen mies tai nainen tulee merkityksi, koska saatana tietää, että rukous on se voima, joka murskaa hänen valtakuntansa. Saatanaa eivät pelota voimannälkäiset pyhät, mutta hän vapisee kuullessaan pyhän rukoilevan!
III. Kristus tulee muukalaiseksi keskellämme, kun haluamme enemmän
Hänen voimaansa kuin Hänen puhtauttansa.
Reader Harris, englantilainen helluntailaisten rukousryhmittymän johtaja, haastoi kerran seurakunnan tässä voiman ja puhtauden asiassa. Hän sanoi: ”Ne, jotka haluavat voimaa, menkää oikealle puolelleni. Ne, jotka haluavat puhtautta, menkää vasemmalle.” Seurakunta jakautui kymmenen yhtä vastaan – VOIMAN puolesta!
Apostolien teoissa helluntai oli enemminkin puhtauden kuin voiman synonyymi. Pietari sanoi Jerusalemin kokoukselle mitä Jumala oli tehnyt Korneliuksen kotona. “Jumala... antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin... puhdisti heidän sydämensä uskolla... “ (Apt. 15:8-9).
Kenellä Jumalan miehellä tai naisella on voimaa? Silläkö, joka voi parantaa sairaita ja herättää kuolleita? Silläkö, joka voi parhaiten puhua kielillä ja profetoida? Silläkö, joka kerää eniten ihmisiä ja rakentaa suurimman kirkon? Ei! Se, jolla on voimaa, on se, jolla on puhtautta! “... vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura... “ (Sanl. 18: 1).
Profeetta Malakia profetoi yliluonnollisesta puhdistumisesta, joka kohtaisi Jumalan huonetta. ”... äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte... Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niin kuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaaksi niin kuin kullan ja hopean. Ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa” (Malakia 3:1-3). Tämä on kaksiosainen profetia. Hän puhuu Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta, ja myös Hänen toisesta tulemisestaan! Hän tulee uudelleen äkisti, kuin varas yöllä. Mutta ensin Hän puhdistaa seurakuntansa.
Me emme ole valmiita Kristuksen tulemukseen! Onko tämä voitokas seurakunta? Himokas, avionrikkoja, masentunut, maailmanmielinen, materialismin ja menestyksen perässä juokseva, kilpaileva, penseä, huorintekevä, rikas ja tavaraa kerännyt, hengellisestä sokeudestaan ja köyhyydestään tietämätön, nautintoa rakastava, viihteellinen, urheilun, politiikan ja vallan nielemä –. Onko tämä se seurakunta, jonka vuoksi Jeesus tulee? Yksinkertaisesti kauppaakäyvä, täynnä pelkoa ja ahdistusta, tyytyväinen saadessaan vain hyvän terveyden ja iloa?
Minun Raamattuni sanoo, että hän tulee voittavan seurakunnan tähden! Seurakunnan, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä! Ihmisjoukon tähden, jonka mielet ovat taivaallisissa! Ihmisten, joilla on puhtaat kädet ja vilpittömät sydämet. Kansan, joka odottaa Hänen tulemustaan! Kansan, jolla on “uuden Jerusalemin mielentila”.
Kysymys ei ole enää: “Mitä uskoni voi antaa minulle? Minkä ihmeen Hän tekee minulle?” Kysymys on nyt – “Kuinka minä voin seistä Hänen edessään?… Mitä minulle tapahtuu viimeisellä tuomiolla? … kuka kestää hänen tulemisensa päivän?” (Malakia 3:2).
Kysymys ei ole enää: “Miltä minusta tuntuu – kuinka saan iloa? Kuinka saan sydämeni halun täytettyä?” Kysymys on; – “Voinko kestää sen hetken, kun seison Kristuksen tuomioistuimen edessä?” Kuinka voin kestää, vaikka olen elänyt niin huolimattomasti, itsekkäästi, niin piittaamattomana Hänen suuresta pelastuksestaan? Nyt ei keskeisimmällä asialla ole mitään tekemistä tämän maailman kanssa.
Kysymys on – OLENKO UNOHTANUT KRISTUKSEN TÄNÄ KESKIYÖN AIKANA ?
Puhdistus alkaa saarnastuolista! “... hän puhdistaa Leevin pojat...” (Malakia 3:3). Jumala saa sen aikaan “laittamalla lämmön päälle”. Jumala tekee asiat niin polttaviksi, niin leimuaviksi, niin voimakkaaksi, että Jumalan ihmiset ajautuvat polvilleen! Se on Pyhän Hengen tuli! Se on vainon tuli. Se on ahdistuksen tuli. Uskomattomien vaikeuksien, naurunalaiseksi joutumisen, juoruilun ja taloudellisten ongelmien tuli. Hän ravistelee kaikkea, jota vain voi ravistella! Hän ravistelee, hankaa, polttaa – ja puhdistaa!
Kukaan Jumalan mies tai nainen ei pääse puhdistusta pakoon! Jumala on päättänyt ottaa kaiken lian ja kuonan meistä pois. Puhdistus leviää saarnastuolista penkkiin! Olkaa valmiina, pyhät! Jumala on valmistautumassa paljastaakseen kaiken synnin, kaiken haureuden, kaiken hulluuden! Pyhä Henki aikoo nuhdella meitä synnistämme! Kuinka voit leikkiä, kun Jumala laittaa sinut ahjoonsa ja sytyttää tulen?
Malakia sanoi:
“... se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on...” (Malakia 4: 1).
Jumala lupasi myös kukistaa vihollisen voimat! Hän tulee näyttämään kerralla perkeleelle ja maailmalle, kenellä on valta!
Jos Jumala on tekemässä sen kaiken, minkä profeetat ennustivat Hänen tekevän –– MIKÄ IHMEELLINEN TULEVAISUUS EDESSÄPÄIN!
Puhdistettu, puhdas palvelus! Seurakunta, jota Jumala on kutsumassa takaisin parannukseen ja pyhyyteen. Kansa joka on pesty ja puhdistettu – uhraamassa ylistystä todellisessa vanhurskaudessa.
Herätys nuorisomme keskellä! Huumeiden siteet murtuvat! Alkoholi ja avioerot eivät enää säily Jumalan kansan keskellä.
Rukouksen ääni – esirukouksen!
Jumalan kansa, joka tekee eron pyhän ja saastaisen välillä!
Joka puolella, Jumalan kansa kääntymässä takaisin Sanan ääreen. Koeteltu, testattu kansa, jälleen omistautuneena Jeesuksen Kristuksen persoonalle!
Hänen persoonansa korotettuna, jotta kaikki vedettäisiin Hänen luokseen!
Kristus ei enää kulje muukalaisena meidän keskellämme, mutta KRUUNATTUNA – ENSIMÄISENÄ!
Helluntai, joka todella korottaa Jeesuksen Kristuksen, kaikkien Herran, nimeä.
Käänsi Antti Huima, 1997.