Tämän keskustelupalstan tekstejä selailtuani olen analysoinut keskustelujoukkoja seuraavasti:
1) Pumpuliortodoksit.
Eivät ole joutuneet kokemaan riviortodoksien ahdistuksia, köyhyyttä, ylenkatsetta, hyljeksintää, et kuulu joukkoomme kokemuksia jne... He ovat alusta alkaen nostetut ortodoksisuuden vihreälle oksalle, heitä on kuljetettu maanääriin yhteiskunnan/kirkkokunnan avustuksella. He uskovat edelleenkin sen, että se, mikä on köyhän kansan kolehti, on meidän kolehtimme. Heidät tunnistat täältä siitä, että he esittävät kärkkäitä mielipiteitään teoreettisista, dogmaattisista jne... kysymyksistään, he takertuvat ajanlaskukysymyksiinsä, kirkkoteksteihinsä ja mihin vielä. Silloin kun lähimmäinen on apua vailla, heitä et näe kannustamassa, et rohkaisemassa.
2) Perässähiihtäjät
Tämä porukka ortodokseja on pieni joukko, joka seuraa kulloinkin vallassaolevaa hierarkiaa. Yrittää olla mieliksi vallanpitäjälle ja hänen lähipiirilleen. Mielellään paistaa tsupukat ja tsultsinat saadakseen mielisuosion. Yleensä hänet, ja hänen ajatusmaailmansa otetaan avosylinvastaan seurakunnan käytännön elämässä. Täten kohdat 1 ja 2 tukevat toinen toistansa suuressa harhassa, itseluomassaan illuusioossa, sairaaloisessa uskonnollis-mielikuvitusfantasiassaan, jossa pelastus on vain heillä ja eidän kaltaisillaan.
2) Riviortodoksit, jatkuvassa liturgisessa yhteydessä elävät.
He saattavat olla niitä, jotka jo lapsena opetettin ortodoksiisuuden tavoille. He ovat tavallisia seurakuntalaisia, heitä ei ole huomioitu millään erikoisasemalla, piispallisilla siunauskirjoilla, viireillä eikä millään muulla. He kokevat tarvetta osallistua ehtoollisyhteyteen säännöllisesti. Heidän kielenvärinsä ei ole tunnistettavissa. Nämä seurakuntalaiset ovat ns. väliinputoajat. Hyvä, että käyvät kirkossa ja täten vahvistavat tilastollisia lukuja, joita on
1) Pumpuliortodoksit.
Eivät ole joutuneet kokemaan riviortodoksien ahdistuksia, köyhyyttä, ylenkatsetta, hyljeksintää, et kuulu joukkoomme kokemuksia jne... He ovat alusta alkaen nostetut ortodoksisuuden vihreälle oksalle, heitä on kuljetettu maanääriin yhteiskunnan/kirkkokunnan avustuksella. He uskovat edelleenkin sen, että se, mikä on köyhän kansan kolehti, on meidän kolehtimme. Heidät tunnistat täältä siitä, että he esittävät kärkkäitä mielipiteitään teoreettisista, dogmaattisista jne... kysymyksistään, he takertuvat ajanlaskukysymyksiinsä, kirkkoteksteihinsä ja mihin vielä. Silloin kun lähimmäinen on apua vailla, heitä et näe kannustamassa, et rohkaisemassa.
2) Perässähiihtäjät
Tämä porukka ortodokseja on pieni joukko, joka seuraa kulloinkin vallassaolevaa hierarkiaa. Yrittää olla mieliksi vallanpitäjälle ja hänen lähipiirilleen. Mielellään paistaa tsupukat ja tsultsinat saadakseen mielisuosion. Yleensä hänet, ja hänen ajatusmaailmansa otetaan avosylinvastaan seurakunnan käytännön elämässä. Täten kohdat 1 ja 2 tukevat toinen toistansa suuressa harhassa, itseluomassaan illuusioossa, sairaaloisessa uskonnollis-mielikuvitusfantasiassaan, jossa pelastus on vain heillä ja eidän kaltaisillaan.
2) Riviortodoksit, jatkuvassa liturgisessa yhteydessä elävät.
He saattavat olla niitä, jotka jo lapsena opetettin ortodoksiisuuden tavoille. He ovat tavallisia seurakuntalaisia, heitä ei ole huomioitu millään erikoisasemalla, piispallisilla siunauskirjoilla, viireillä eikä millään muulla. He kokevat tarvetta osallistua ehtoollisyhteyteen säännöllisesti. Heidän kielenvärinsä ei ole tunnistettavissa. Nämä seurakuntalaiset ovat ns. väliinputoajat. Hyvä, että käyvät kirkossa ja täten vahvistavat tilastollisia lukuja, joita on
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei täältä mitään tyyppejä löydy. Monenlaisia yksilöitä vain. Etkä voi tietää kenenkään elämäntarinaa, ahdistuksia ja kilvoitteluja. Ihmisten luokittelu erilaisiin ryhmiin on eräs tuomitsemisen alalaji ja sellaisena kartettava asia.
"Ei täältä mitään tyyppejä löydy"
Löytyy, joka lähtöön.
"Etkä voi tietää kenenkään elämäntarinaa, ahdistuksia ja kilvoitteluja."
Olenko väittänyt tietäväni? Vastoin olettamustasi, olen sivusta joutunut seuraamaan "pumpuli" ortodoksien elämän kehitystä, en ole siellä havainnut ahdistusta enkä muutakaan vastoinkäymistä.
"Ihmisten luokittelu erilaisiin ryhmiin on eräs tuomitsemisen alalaji ja sellaisena kartettava asia."
Taidat olla itse pumpuli ortodoksi.
Olen kärsinyt hyvin paljon ja myös uskoni vuoksi. En kuulu seurakuntani kuohukermaan, enkä ole saanut piispallisia siunauskirjoja. Näin on varmaan useimpien kirjoittajien laita tällä palstalla.
Mitä jos lopettaisit muiden ihmisten tarkkailun ja luokittelun ja keskittyisit omaan kilvoitteluusi? "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
Kuka on tämä vakiokirjoittaja, kuka vertailee itseään rippi-isäänsä näin lämpimästi.
"Minäkin keskustelen tällaisista asioista rippi-isäni kanssa, vaikka itselläni on pitkä teologinen koulutus ja rippi-isäni on pelkän pappisseminaarin käynyt pappi."
Ettei vain olisi tämän palstan vara-miliisi.
"Mitä jos lopettaisit muiden ihmisten tarkkailun ja luokittelun ja keskittyisit omaan kilvoitteluusi?"
Minulla on pakonomainen tarve tarkkailla muiden ihmisten kirjoittelua. Mitä omaan kilvoitteluuni tulee häpeän tunnustaakin miten raukkis ja avuton kilvoittelija olen.
Jos sinua kiinnostaa, minkälainen persläpi olen, mitä olen elämässäni kokenut, tässä sinulle osoite:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000013660008
Tarinasi oli erittäin koskettava. Se on hyvä kuvaus siitä, miten sinällään vähäpätöinen tapaus saattaa kyseenalaistaa koko oman minuuden, mikä romahduttaa itsetunnon. Keromuksesti kuvaa myös erittäin hienolla tavalla sitä, että aina on mahdollisuus parantumiseen (ja parannukseenkin). Psykoterapia ja usko toimivat tässä samoin: aina on mahdollista vapautua vanhoista traumoista (ja synnistä) ja alkaa uusi elämä vapaana. Rinnastamalla trauman ja synnin en tarkoita niiden olevan lainkaan sama asia, pelkästään kuvaan muutoksen todellisuutta.
Seurakunta on syntisten yhteisö, samoin yhteiskunta koostuun vajavaisista ihmisistä. Tämän kun muistaa, niin jää turha tuomitseminen, luokittelu ja rinta kaarella tietäminen.
Sydämmelliset kiitokseni Teille kaikille, jotka puolustitte suurella ymmärryksellä ja lämmöllä minua entistä siipirikkoa. Ei minulla enää hätää ole, kunhan oppisin vielä paremmin säätelemään alkoholin käyttöä. Tähänkin minulla on oma aforismini: Aluksi join ahdistukseeni, kun en tiennyt mikä minua vaivasi. Sitten join iloon, kun olin saanut selville mikä minua oli vaivannut, sitten join, kun siitä oli tullut minulle tapa.
Tämä keskustelun kulku mielestäni on eroittanut jyvät akanoista. Ehkä teinkin aloitukseni sitä silmällä pitäen. Vastauksistanne käy myös ilmi se ortodoksisuuden ydin, joka on aivan muuta kuin "tähtien sota" tai kalenterileikki hiekkalaatikolla. Muutamissa vastauksissanne opetitte ortodoksisuudesta enemmän kuin nämä "älyniekat" yhteensä.
Vielä yksi linkki (muille, paitsi M-S L:lle) ja sitten lopetan itsestäni kertomisen, itsesäälissä piehtaroinnin jne.....
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000013680935
etten enää lue linkkejä. Ja pidän pienen tuumausloman netistä. Hyvää jatkoa sinulle!