Kivuttomin tapa erota tyttöystavastä?

Rehellisyys maan perii! Meillä juuri paha kriisi
poikakaveriji kanssa ja odotan häneltä
ennenkaikkea REHELLISYYTTÄ. Olipa se sitten hyvää
tai huonoa sanottavaa, odotan että jos ja kun ero
tulee se tulee niistä syistä, jotka molemmat
ääneen sanomme ja tiedostamme. EIpä jää sitten
häiritseviä kysymyksiä koko elämän loppuajaksi.
OLE REHELLINEN itsellesi, sekä hänelle. Teet
parhaan palveluksen molemmille!

...että ette jää roikkumaan toisiinne.
Asia täytyy ilmaista mahdollisimma selvästi, että
tämä on sitten lopullista. Naiselle ei saa jättää
toivonkipinöitä (niinkuin ei miehellekään) että
ehkä sitten joskus jossain vielä.
Se osapuoli joka jätetään takertuu mielellään
kaikkeen sanottuun, ja jää odottamaan.
Rehellisyys ennenkaikkea.
Ne ristiriidat ja ongelmat joihin suhde kaatuu
pitäisi pystyä selvittämään siinä suhteessa, eikä
niitä saisi kuljettaa mukanaan seuraavaan
parisuhteeseen.
Erota voi myös ystävinä.

Mielestäni paras tapa on sanoa, että olen
löytänyt toisen tyttöystävän ja en halua nähdä
sinua enään koskaan. Kokemuksesta voin sanoa,
että se toimii hyvin. Tuon lauseen jälkeen nainen
ei jää vaivoiksi ja turhan takia mustasukkaisena
roikkumaan kannoillesi. Toimii n. 90
prosenttisesti. Jos jollakin on parempi keino,
niin kuulisin siitä mielelläni.

Minut on jätetty puhelimitse, mikä oli tosi
raukkamaista. "Seurustelimme" noin kolmisen
kuukautta. Alussa tavattiin melkein päivittäin,
sitten harvemmin. Viimein niin, että hän haki
minut töistä, mutisi jotain kiireistä ja katosi.
Ja kävi joskus iltaisin koiraa ulkoiluttaessaan
pikaisesti kylässä ja taas häipyi. Seksiä ei
ollut kuin alkuviikoilla ja sekin tuntui olevan
väkinäistä. Minä taas luulin, että hän on
masentunut(työttömyys, entisen vaimon uusi
avioliitto ym), ja yritin ymmärtää ja auttaa
häntä. Luulin tietenkin myös, että minussa on
jotain vikaa, kun hän ei halua minua.

Viimein soitin hänelle, kun hän taas oli hakenut
minut töistä ja lähtenyt saman tien, ja kysyin
eikö hän voisi sanoa suoraan, jos hän ei halua
tavata minua.
Sieltä tuli jotain muminaa ja "ei minusta ollut
miestä sanomaan, etten halua seurustella".

Apua, mikä raukka. Nyt olen tajunnut, että hän
käytti minua hyväkseen, halusi näyttää exälleen,
että hänelläkin on joku, asumme suht pienellä
paikkakunnalla, ja yhdessä "kulkemisemme" kyllä
huomattiin.

Nykyisin olen luokitellut
hänet "selkärangattomiin". Minua oikein oksettaa,
kun näen hänet, ja ihmettelen vieläkin, mikä
minut sai kiinnostumaan hänestä.

Ja se, että hän niin raukkamaisesti käytti minua
hyväkseen, saa minut vielä nykyisinkin (jutusta
on yli kolme vuotta) miettimään kunnon kostoa
hänelle, jonka muuten aion vielä sopivan
tilaisuuden tehdä. Minulla nimittäin on
sopivia "suhteita", kyse ei ole väkivallasta,
vaan ihan muusta

Eli neuvoja jättämiseen: rehellisesti ja
kasvokkain.

...hyväksy ajatus että kumpikaan osapuoli ei omista
toista. Olette kulkeneet matkanne risteykseen ja
molempien on aika lähteä kulkemaan omaa polkuaan.
Tästä päivästä alkaen edessä on mahdollisuuksia,
eilinen jää taakse ja ainoa minkä siitä voitte
kantaa mukananne on kokemus ja sen kääntäminen
myönteiseksi evääksi tulevaisuutta varten.
Toivotakaa toisillenne kaikkea hyvää.