Kun olin nuori poika niin katselin kun ikätoverini alkoivat iskeä tyttöjä koulussa ja vapaa-ajalla. Minäkin yritin mutta sen jota yritin vei aina joku toinen. Sitten kun olin aikuinen kaikki ystäväni menivät onnellisesti avioon ja nyt heillä on lapsia. Minä aloin juomaan ja kiersin kapakat,maat ja mannut. Muutama nainen hetken jaksoi kulkea vierelläni kunnes ihastui toiseen mieheen. MYöhemmin tulin uskoon. Ajattelin että ehkäpä nyt kaikki järjestyy. Mutta sitten huomasin kuinka uskovatkin naiset kylmästi hylkäsivät minut.
Tänään sydämeni on kivikova. Kukaan nainen ei enää pääse lähelleni. Olen erakoitunut asuntooni.
Avioliitto tuntuu utopialta ja olen immuuni kaikelle rakkaudelle. En edes kehtaa puhua yhdellekään naiselle. Menen aivan lukkoon kun minun pitää jutella naisen kanssa. Tunnen oloni tosi vaivautuneeksi aina kun ikäiseni naisia on lähettyvilläni. Mielelläni välttelen koko tilanteeseen joutumista.
Tänään sydämeni on kivikova. Kukaan nainen ei enää pääse lähelleni. Olen erakoitunut asuntooni.
Avioliitto tuntuu utopialta ja olen immuuni kaikelle rakkaudelle. En edes kehtaa puhua yhdellekään naiselle. Menen aivan lukkoon kun minun pitää jutella naisen kanssa. Tunnen oloni tosi vaivautuneeksi aina kun ikäiseni naisia on lähettyvilläni. Mielelläni välttelen koko tilanteeseen joutumista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nuorena jätkänä ilman uskoa asiat olivat hyvin, ja tyttöjä riitti. Sitten tulin uskoon. Ensin seurustelua ilman seksiä, sitten naimisiin. Sitten lapsi ja päiväkoti, vaimo ja minä töissä. Vuorotöiden takia yhteistä aikaa 3 h./vrk. Kaikki menee helvettiin, paljon riitoja, vain harvoja yhteisiä seurakunnan tilaisuuksia, avieron ainekset kasassa. Olisi pitänyt valita pysyvästi joku niistä tytöistä, joiden kanssa suhde toimi kaikin puolin.
Mä ottasin sun tilanteessas het kerralla lopputilin! Mokomakin nälänaiheuttama pakkoliike ei ole mulle pennin vertaa tärkeä läheisten ja Jeesuksen rinnalla! Töihin en mene! En sitten millään! paitsi siihen työhön mihin uskoontullessa kutsuttiin! Olin itse insinööri isolla tehtaalla mutta heti kun tulin uskoon otin lopputilin sillä mikään ei saa olla tiellä sille että evankeliumia julistetaan! Montako sielua olisit ehtinyt voittaa sillä aikaa kun maleksit turhassa maallisessa työssä!?
???
raittiilta vaikuta,kun asiaa katselee Sanan valossa,joka pitäis olla uskovan lamppu jokaisella polulla.
"Pysykää siinä asemassa jossa teidät on kutsuttu",siispä sinunkin olisi pitänyt pysyä insinöörinä. Ja siinä asemassa tehdä "omantyön-ohessa-evankeliumin-työtä."
Ja odottaa,jos sitten Herra kutsuu ja Pyhä Henki eroittaa kokaikaiseen jumalanvaltakunnan työhön.
Tuskin se koskaan menee niin,että heti uskoon tulon jälkeen lähdetään saarnaamaan.
Paavalikin oli kaksivuotta "arbiassa",ja sitten vasta lähti apostolin tehtäviin
"Ja joka ei tahdo työtä tehdä,ei syömänkään pidä."
Ota tässä huomioon se,että joka ei TAHDO,monet tahtoisi,vaan kun ei ole työtä!
Minäkin aikoinani tahdoin kovasti tehdä töitä,olen halunnut koko elämäni tehdä työtä,ja teinkin ,aikani yötäpäivää,päivät rakennuksilla,yöt tahtaassa junanvaunuja tyhjäämässä,myöhemmin puutavararekkaa,ja säiliörekkaa,lähes yötäpäivää,sitten ei enää "saanutkaan" tehdä töitä,vaikka olis kuinka tahtonut,elämä tavallaan loppui siihen,sitten se onkin,uskosta huolimatta,ollut laillaan yhtä helvettiä,usko on kuitenkin säilynyt.
Kannattaa tehdä oikeaa työtä,kun saa sitä tehdä,kaikki ei saa,vaikka kuinka tahtoisivat.
netissä toisiin yhtä ujoihin tyttöihin... meitä ujoja uskovaisia tyttöjäkin löytyy...
Taas yksi kitisijä, isesäälissäsi uikutat.
Kun nyt sitten vanhana ukkona äyskit kissalle
mökissäsi, sekin on naisten vika, vai?
Kattoisit sinne oman paidan alle, mitä siellä
oikein luikertelee? Naisetkin ovat ihmisiä,
sillä he osaavat ajatella ja yksinpuheluun väsyy kuka vaan. Ole vaan siellä erokkona, ellet halua muuttua siedettäväksi. Mummotkaan eivät enää sun mieleiseksi muutu, joten itse saat muuttua.