Stoalaisuus.

STOALAISUUS

Stoalaisuus on järkeilyyn ja loogisuuteen perustuva elämäntapa. Myös oikeudenmukaisuuteen sekä kohtuullisuuteen perustuva.

Esimerkkejä:

Kivun sieto; Esimerkiksi hammaslääkärissä stoalainen ei ota aina puudutusta vastaan, vaan tyytyy olemaan ilman sitä. Näin pystyy mm. auttamaan lääkäriä esim. reiän paikantamisessa, tai paikkauksessa. Hyvät hammaslääkärit kysyvät kysymyksiä joihin voi vastata silmiä räpäyttämällä.

Ihminen pystyy psyykkaamaan itsensä halutessaan mm. kivunsietoon. Mutta näissä tapauksissa tämä kaikki perustuu syvään luottamukseen. Esimerkiksi siihen luottamukseen, että lääkäri tekee sinulle hyvää. Kivun sietämisessä on kuitenkin kohtuulliset rajat.

Esimerkiksi sodassa stoalainen tutkii haavoittuneen ja kovasti huutavan miehen, mutta todettuaan että luita ei ole poikki tai että vakavia sisäelinrikkoontumia ei ole, stoalainen rauhoittaa ihmismielen sanomalla että ”Älä huuda, ei sinulla Mitään ole”. Jos haavoittunut on stoalainen, tämä ymmärtää, ettei ole enää tarpeellista huutaa ja murehtia. Esimerkiksi palohaavat, myös sirpaleet jotka ovat lävistäneet ihon saattavat aiheuttaa suurta kipua, vaikka itse turma ei ole hengenvaarallinen. Tai sitten jos luita on poikki ja luu täytyy oikaista ja laittaa tuki, niin stoalainen sanoo ”Tämä nyt sattuu paljon, mutta tämä on omaksi parhaaksesi”, toinen stoalainen ymmärtää tämän miehen puheen ja vaikka vähän sattuu, ei suotta huuda tai jos vaikka huutaakin, niin ei kumminkaan riuhdo vastaan, ja vaikka riuhtoisikin vastaan, niin kumminkin ymmärtää, että kaverit vieressä pitää miehen väkisin täysin liikkumattomana haavoittuneen omaksi parhaakseen.

Itselläni oli joskus pieni murtuma, röntgen kuvattu, joka oli kipeä. Kipu jatkui pitempään, menin uudestaan röntgen kuvaukseen ja lääkäri totesi murtuman parantuneen ja vahventuneen. Tähän asti olin linkannut ja varonut, että näin antaisin murtuman parantua rauhassa. Mutta kun lääkäri totesi luunmurtuman parantuneen, kävelin normaalisti lääkäristä pois, vaikka kipua edelleenkin oli. Kivulle ei ollut enää perusteita.

Kun stoalainen kuulee ympärillään valitusta; ... Stoalainen saatetaan katsoa välinpitämättömäksi, kun ei tämä noteeraa valitusta. Tässä takana on kuitenkin se ajatus, että jos stoalainen ei valita, ei ole mitään valittamista koko asiassa, oli se sitten mikä tahansa asia. Mutta sitten kun stoalainen valittaa, on kysymyksessä jokin isompi asia, mikä ylittää kohtuullisuuden rajat. Mutta stoalainen ei valita äänekkäästi ja valitellen muille, vaan pelkästään toteaa, ”Tuo on kohtuutonta”.

”Mikä ei tapa, vahvistaa” - en tiedä onko sanonta lähtöisin stoalaisuudesta, mutta hyvin stoalaisuutta kuvaava sananparsi on. Kohtuuden rajoissa voi tehdä asioita, mitkä vaativat hieman enemmän. Sekä, ikävät koettelemukset kohdatessaan stoalainen ei sorru epätoivoon, vaan jatkaa eteenpäin. Vain kuolema, jos sekään, pysäyttää stoalaisen.

Mutta kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Pieni nälkä ei vielä tapa, mutta pitempi kestoinen nälkä kyllä tappaa, ihminen kuivaa, ei ole ravintoa, jopa nälän tunne saattaa kadota. Ei tarvitse olla tyhmä, eikä kohtuuton itselleenkään. Kun on ollut nälkä pitemmän aikaa, tulee toimeen vähemmälläkin. Mutta jos on koko ajan kylläinen, ei huomaa välttämättä toisten nälkää, saattaa jopa riistää toisilta.


Eettinen toimintatapa: Jos pihatiellä on 10-20 km/t vauhtirajoitus, ja jos joku erehtyy ajamaan siinä esimerkiksi 80 km/t vauhdilla, niin stoalainen saattaa ottaa rikkojan puhutteluun ja sanoa että ”Sinä rikollinen ajoit minun syntymättömän lapseni päälle joka juuri juoksi pensaan takaa eteesi etkä kerennyt millään jarruttaa”.



Viina ei ole stoalaiselle ongelma: Viinanjuontiin stoalainen suhtautuu neutraalisti, ja jos viinaa juotettaisiin stoalaiselle, niin stoalaisen persoonallisuus ei muutu. Järki pysyy päässä, vain ajatuksen kulku hidastuu. Se päättyy sammumiseen, ei sen kummempaan. Humalatila on väsymystila. Iloisuus ja hauskuus pelkästään, vain humalatilassa on teeskentelyä (olemalla siis muuten iloton, mutta vain alkoholin kanssa iloinen, se on teeskentelyä). Siis jos elämä on mukavaa vain humalassa, niin sekin on vain teeskentelyä. Stoalaiselle on periaatteessa sama juoko hän pullon olutta vai pullon väkiviinaa. Terveyden kannalta kannattaa juoda vain pullo olutta noista vaihtoehdoista.

Mutta absolutisti ei tarvitse olla.

Janojuomana voi alkoholia käyttää jos muuta ei ole, mutta stoalainen osaa ottaa huomioon sen, että alkoholi vaikuttaa ihmisen motoristisiin toimintoihin, kuten kävelyyn tai käsillä tekemisiin, sekä reaktionopeuteen. Illanvietossa alkoholia voi käyttää, tai olla käyttämättä. Seurajuomana voi olla hyväkin. Suu kuivaa, kun paljon puhuu, on hyvä saada kostuketta, ja jottei puhuisi koko yötä, on hyvä jossakin vaiheessa sammua.


Riippumattomuus ja vastuunkanto:

Stoalainen ei ole riippuvainen muista. Koska stoalainen ei ole riippuvainen muista, on hän omavarainen eikä siis ole myöskään muille taakaksi. Koska stoalainen ei ole itse pakotettu mihinkään, ei stoalainen myöskään pakota muita.

Vastuuta stoalainen kantaa asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä, ja huomaa, että omat tekonsa auttavat myös muita. Stoalainen ymmärtää, että esimerkiksi pieni lapsi ei tule toimeen ilman apua.



Kaiken järkeilyn tuloksena on tultu siihen lopputulokseen, että täysjärkistä elämää täytyy elää täysillä parisuhteessa ilman uskontoja ja ismejä, ilman mitään kahleita mihinkään ulkopuoliseen.

Miehen ja naisen parisuhde on se, mikä tuo elämään järkeä ja mukavuutta, itse elämän tarkoituksen, se täyttää unelmat jotka on elämälle asettanut jo pienestä miehestä.