... niin sovinistille kuin feministillekin lopulta.
Itsekäs sovinistinen uraohjus huomaa ehkä 60-70 vuotiaana, että hänen lapsensa ei tunne häntä ja hän on elämässään karilla. Yritän muistaa erään huippulakimiehen sanat, joka teki, lausuttuaan nämä erään amer. huippuyliopiston aloitteleville lakiopiskelijoille, kaksi viikkoa sen jälkeen itsemurhan: "60-vuotiaana harvat katuvat sitä, että ovat viettäneet elämästään liian vähän aikaa työpaikalla".
Näin voi käydä myös naisille.
Hyvin usein mammona, raha, ura, "itsensä toteuttaminen" jne. ovat syitä, jotka DOMINOIVAT keskustelua. Ne eivät lopulta montakaan ihmistä tee onnelliseksi.
Tasapainoinen feministi on mielestäni sellainen, joka osaa rakastaa läheisiään aidosti, on tyytyväinen siihen mitä tekee, ja puuttuu epäkohtiin (esim. jos äijä hakkaa, voi lähteä lätkimään, tai jos äijä laiskottelee, eikä tee omaa osaansa yhteiseksi iloksi, niin antaa kenkää, jos ei ole äijää, niin tätä ei tarvitse edes murehtia - silloin voi omien kykyjensä pohjalta luovia nyky-yhteiskunnassa eteenpäin).
En tunne ketään miestä, joka olisi onnellisempi sen takia, että hänellä on 20% parempi palkka kuin yhtä pätevällä naisella. (Tämä nyt ei tarkoita, että tätä asiaa ei pitäisi korjata). Toisaalta voi olla, että on olemassa ihmisiä (miehiä ja naisia), jotka ovat oikeasti onnettomia koska heillä on 20% huonompi palkka kuin jollain toisella - ja tämä on näkökulmaharha pahimmillaan.
Toivottavasti näin ei ole Sinulla, minulla on joskus ollut, ei ole enää (paitsi joskus kateus motiivina vieläkin pääsee pinnalle - täytyy myöntää).
Hyvät naiset, "taistelkaa" jatkossakin oikeudenmukaisuuden puolesta. Mutta tutkiskelkaa myös motiivejanne - ja sitten kun kateus ja itsekkyys eivät ole motiiveja, vaan aito rakkaus ja pyrkimys parempaan, niin jatkakaa puhtain mielin!
[iloista ja mieltä kohottavaa torvimusiikkia tähän loppuun ;-)
Itsekäs sovinistinen uraohjus huomaa ehkä 60-70 vuotiaana, että hänen lapsensa ei tunne häntä ja hän on elämässään karilla. Yritän muistaa erään huippulakimiehen sanat, joka teki, lausuttuaan nämä erään amer. huippuyliopiston aloitteleville lakiopiskelijoille, kaksi viikkoa sen jälkeen itsemurhan: "60-vuotiaana harvat katuvat sitä, että ovat viettäneet elämästään liian vähän aikaa työpaikalla".
Näin voi käydä myös naisille.
Hyvin usein mammona, raha, ura, "itsensä toteuttaminen" jne. ovat syitä, jotka DOMINOIVAT keskustelua. Ne eivät lopulta montakaan ihmistä tee onnelliseksi.
Tasapainoinen feministi on mielestäni sellainen, joka osaa rakastaa läheisiään aidosti, on tyytyväinen siihen mitä tekee, ja puuttuu epäkohtiin (esim. jos äijä hakkaa, voi lähteä lätkimään, tai jos äijä laiskottelee, eikä tee omaa osaansa yhteiseksi iloksi, niin antaa kenkää, jos ei ole äijää, niin tätä ei tarvitse edes murehtia - silloin voi omien kykyjensä pohjalta luovia nyky-yhteiskunnassa eteenpäin).
En tunne ketään miestä, joka olisi onnellisempi sen takia, että hänellä on 20% parempi palkka kuin yhtä pätevällä naisella. (Tämä nyt ei tarkoita, että tätä asiaa ei pitäisi korjata). Toisaalta voi olla, että on olemassa ihmisiä (miehiä ja naisia), jotka ovat oikeasti onnettomia koska heillä on 20% huonompi palkka kuin jollain toisella - ja tämä on näkökulmaharha pahimmillaan.
Toivottavasti näin ei ole Sinulla, minulla on joskus ollut, ei ole enää (paitsi joskus kateus motiivina vieläkin pääsee pinnalle - täytyy myöntää).
Hyvät naiset, "taistelkaa" jatkossakin oikeudenmukaisuuden puolesta. Mutta tutkiskelkaa myös motiivejanne - ja sitten kun kateus ja itsekkyys eivät ole motiiveja, vaan aito rakkaus ja pyrkimys parempaan, niin jatkakaa puhtain mielin!
[iloista ja mieltä kohottavaa torvimusiikkia tähän loppuun ;-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
On se hyvä, että joku kirjoittaa asiaakin.