Todellisuudessa näissä vaaleissa on kysymys yhdestä asiasta.
Maamme ulkopoliittisesta linjasta ja sen muuttamisesta.
Äänestäjä ratkasee, kumpi suunta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa voittaa.
Vaalien ensimmäisellä kierroksella tuli jokaiselle selväksi se, että pääministeri Vanhasen johdolla hallitus ja tasavallan presidentti Halonen ovat yhtenäisellä ulkopoliittisella linjalla. Näin tulee perustuslain mukaan ollakin.
Vaalikeskusteluissa ulkopolitiikasta puhuttaessa Halonen ja Vanhanen tukivat toisiaan Niinistön Nato-uhoamista vastaan.
Tämähän oli pääsyy, miksi Vanhasen kansansuosio ei realisoitunut ensimmäisellä kierroksella ääniksi: kansalaiset olivat tyytyväisiä sekä presidenttiin että pääministeriin, mutta halusivat Halosen jatkavan. Ne jotka olivat toista mieltä, eivät suinkaan valinneet päälinjoissa samaa ulkopoliittista linjaa edustavaa Vanhasta, vaan valitsivat Niinistön.
Hallaituksen ja presidentin laajapohjaisesta ulkopoliittisesta yksituumaisuudesta on osoituksena hiljattain valmistunut ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Suomen turvallisuus perustuu omaan uskottavaan puolustukseen ja liittoutumattomuuteen sekä yhteistyöhän EU:n tasolla ja Naton kanssa. Mutta ei Nato–jäsenyyteen. Toki Suomi tekee Naton kanssa yhteistyötä. Tähän asti poliittinen tahto on ollut se, että jäsenyyttä ei toistaiseksi haeta.
Niinistö haluaa Suomen liittyvän nopealla aikataululla NATOon. Niinistö on toki pehmentänyt Nato-kantojaan kampanjansa loppumetreillä puhumalla kansan päätösvallasta ja kansanäänestyksestä. On syytä pitää mielessä, että kansanäänestys Natosta järjestetään kuitenkin vasta sitten, kun maan poliittinen johto on ensin tehnyt esityksen Natoon liittymisestä.
Ja juuri tämän esityksen tekeminen on Sauli Niinistön ja hänen taustajoukkojensa tavoite.
Maamme ulkopoliittisesta linjasta ja sen muuttamisesta.
Äänestäjä ratkasee, kumpi suunta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa voittaa.
Vaalien ensimmäisellä kierroksella tuli jokaiselle selväksi se, että pääministeri Vanhasen johdolla hallitus ja tasavallan presidentti Halonen ovat yhtenäisellä ulkopoliittisella linjalla. Näin tulee perustuslain mukaan ollakin.
Vaalikeskusteluissa ulkopolitiikasta puhuttaessa Halonen ja Vanhanen tukivat toisiaan Niinistön Nato-uhoamista vastaan.
Tämähän oli pääsyy, miksi Vanhasen kansansuosio ei realisoitunut ensimmäisellä kierroksella ääniksi: kansalaiset olivat tyytyväisiä sekä presidenttiin että pääministeriin, mutta halusivat Halosen jatkavan. Ne jotka olivat toista mieltä, eivät suinkaan valinneet päälinjoissa samaa ulkopoliittista linjaa edustavaa Vanhasta, vaan valitsivat Niinistön.
Hallaituksen ja presidentin laajapohjaisesta ulkopoliittisesta yksituumaisuudesta on osoituksena hiljattain valmistunut ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Suomen turvallisuus perustuu omaan uskottavaan puolustukseen ja liittoutumattomuuteen sekä yhteistyöhän EU:n tasolla ja Naton kanssa. Mutta ei Nato–jäsenyyteen. Toki Suomi tekee Naton kanssa yhteistyötä. Tähän asti poliittinen tahto on ollut se, että jäsenyyttä ei toistaiseksi haeta.
Niinistö haluaa Suomen liittyvän nopealla aikataululla NATOon. Niinistö on toki pehmentänyt Nato-kantojaan kampanjansa loppumetreillä puhumalla kansan päätösvallasta ja kansanäänestyksestä. On syytä pitää mielessä, että kansanäänestys Natosta järjestetään kuitenkin vasta sitten, kun maan poliittinen johto on ensin tehnyt esityksen Natoon liittymisestä.
Ja juuri tämän esityksen tekeminen on Sauli Niinistön ja hänen taustajoukkojensa tavoite.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.