IANKAIKKINEN ELÄMÄ
Ihminen oli alun perin tarkoitettu kuolemattomaksi. Ehtona oli kuuliaisuus Jumalan tahdolle. (1 Moos 2:16-17) Kuuliaisuus on ollut aina ehtona läpi koko Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalan lupauksien täyttymykselle. (esim. 3 Moos 26:14-46)
Ihminen kuitenkin lankesi syntiin paratiisissa, (1 Moos 3:15) ja on ollut uskoton Jumalalle läpi historian. () Ihminen joutui siksi kuoleman alaiseksi ja kärsimään kirouksen. (Room 6:23) Jo paratiisissa kuitenkin annettiin lupaus Kristuksesta. (1 Moos 3:15) (1 Moos 2:9, Ilm 22:2)
Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman perusteella ihminen voi saada lahjaksi elämän. (1 Joh 1:2, 5:11, 20, Joh 3: 16, 6:27, 10:28, 17:3, 6:68, 2 Tim 1:10)
Tähän armoon liittyy olennaisena myös uudesti syntyminen, jolloin ihmisen koko persoonallisuus ja luonne muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ihminen voi siten elää parempaa ja onnellisempaa elämää jo tässä ajassa. Uudesti syntyminen onkin merkki armosta ja pelastuksesta. (Tiit 3:5, Joh 3:3, Room 5:21)
Iankaikkinen elämä saadaan uskomalla Isään ja Poikaan, (Joh 3:36, 5:24) “Juomalla elämän vettä.” (Joh 4:14) Syömällä “elämän leipää.” (Joh 6:50-58) Tavoittelemalla “katoamatonta ruokaa.” (Joh 6:27)
Kristukselle kuuluvalla on iankaikkinen elämä. (Joh 17:2) Joille Jeesus on suurempi kuin oma elämässä tässä ajassa. (Joh 12:25) Joka etsii kirkkautta tehden hyvää. (Room 2:7) - Joka anoo iankaikkista elämää. (Ps 21:5)
Kenenkään ei tarvitse pettyä kilvoitteluunsa kulkiessaan vilpittömästi. Heikot, vahvat, köyhät ja rikkaat rodusta riippumatta ovat samassa asemassa Jumalan armoon oikeutettuina, kun mukauttavat elämänsä Kristuksen tahtoon.
Sota pahaa vastaan Jumalan lain puolesta koskee kaikkia. (Matt 5:17:18, Luuk 16:17, Ilm 14:12) Ihminen joutuu kamppailemaan luonnollisia taipumuksiaan vastaan, etteivät ne tukahduttaisi hengellisyyttä. Jumalan Hengen ohjaukseen antautuneena ihminen voittaa taistelun.
“Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt 7:21-23, 1 Joh 2:1-5)
Jumala onkin luvannut oman Henkensä voiman avuksi, eikä ole jättänyt ihmistä omassa voimassaan kamppailemaan. (Hes 36:25-27, Hebr 8:10, 1 Kor 10:12-13) Kaikki uskonto joka haluaa vain miellyttää, tuottaa nautintoja, elämyksiä tai keskittyy itsekkyyteen eikä lähimmäisten parhaaksi Jumalan kunniaksi, tai on loistelias ei ole Kristuksen uskontoa. (Jaak 4:4, 1 Joh 2:15, Matt 6:24)
Jokainen ihminen on etuoikeutettu tekemään itse oman henkilökohtaisen ratkaisunsa iankaikkisen kohtalonsa suhteen. (Mal 3:7, Apt 2:38, 3:19)
Jumalan Pyhä Henki muistuttaa ratkaisun teosta jokaista ihmistä useasti elämän aikana. (Job 33:14-18, 27-30)
On viisasta toimia silloin heti, kun hengelliset asiat ihmistä puhuttelevat ja kiinnostavat!
Hengen kutsun vastustaja paatuu sitä enemmän, mitä enemmän hän vastustaa Jumalan puhuttelua ja kutsua. (Ilm 22:17, Joh 7:37) Joku kerta Jumalan armon vetoomus on viimeinen?!
Rakkauden Jumala kysyy ja pyytää luotunensa vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Rakkaudessa Hän armoa tarjoaa. (Apt 26:18, 1 Tess 2:12, 1 Kor 1:9, 2 Tess 2:14, 1 Piet 5:10, 1 Tim 6:12)
(Kts. opetuskirjeet “Uudestisyntyminen” ja “Mitä on Pyhän Hengen pilkka”
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli)
Ihminen oli alun perin tarkoitettu kuolemattomaksi. Ehtona oli kuuliaisuus Jumalan tahdolle. (1 Moos 2:16-17) Kuuliaisuus on ollut aina ehtona läpi koko Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalan lupauksien täyttymykselle. (esim. 3 Moos 26:14-46)
Ihminen kuitenkin lankesi syntiin paratiisissa, (1 Moos 3:15) ja on ollut uskoton Jumalalle läpi historian. () Ihminen joutui siksi kuoleman alaiseksi ja kärsimään kirouksen. (Room 6:23) Jo paratiisissa kuitenkin annettiin lupaus Kristuksesta. (1 Moos 3:15) (1 Moos 2:9, Ilm 22:2)
Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman perusteella ihminen voi saada lahjaksi elämän. (1 Joh 1:2, 5:11, 20, Joh 3: 16, 6:27, 10:28, 17:3, 6:68, 2 Tim 1:10)
Tähän armoon liittyy olennaisena myös uudesti syntyminen, jolloin ihmisen koko persoonallisuus ja luonne muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ihminen voi siten elää parempaa ja onnellisempaa elämää jo tässä ajassa. Uudesti syntyminen onkin merkki armosta ja pelastuksesta. (Tiit 3:5, Joh 3:3, Room 5:21)
Iankaikkinen elämä saadaan uskomalla Isään ja Poikaan, (Joh 3:36, 5:24) “Juomalla elämän vettä.” (Joh 4:14) Syömällä “elämän leipää.” (Joh 6:50-58) Tavoittelemalla “katoamatonta ruokaa.” (Joh 6:27)
Kristukselle kuuluvalla on iankaikkinen elämä. (Joh 17:2) Joille Jeesus on suurempi kuin oma elämässä tässä ajassa. (Joh 12:25) Joka etsii kirkkautta tehden hyvää. (Room 2:7) - Joka anoo iankaikkista elämää. (Ps 21:5)
Kenenkään ei tarvitse pettyä kilvoitteluunsa kulkiessaan vilpittömästi. Heikot, vahvat, köyhät ja rikkaat rodusta riippumatta ovat samassa asemassa Jumalan armoon oikeutettuina, kun mukauttavat elämänsä Kristuksen tahtoon.
Sota pahaa vastaan Jumalan lain puolesta koskee kaikkia. (Matt 5:17:18, Luuk 16:17, Ilm 14:12) Ihminen joutuu kamppailemaan luonnollisia taipumuksiaan vastaan, etteivät ne tukahduttaisi hengellisyyttä. Jumalan Hengen ohjaukseen antautuneena ihminen voittaa taistelun.
“Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt 7:21-23, 1 Joh 2:1-5)
Jumala onkin luvannut oman Henkensä voiman avuksi, eikä ole jättänyt ihmistä omassa voimassaan kamppailemaan. (Hes 36:25-27, Hebr 8:10, 1 Kor 10:12-13) Kaikki uskonto joka haluaa vain miellyttää, tuottaa nautintoja, elämyksiä tai keskittyy itsekkyyteen eikä lähimmäisten parhaaksi Jumalan kunniaksi, tai on loistelias ei ole Kristuksen uskontoa. (Jaak 4:4, 1 Joh 2:15, Matt 6:24)
Jokainen ihminen on etuoikeutettu tekemään itse oman henkilökohtaisen ratkaisunsa iankaikkisen kohtalonsa suhteen. (Mal 3:7, Apt 2:38, 3:19)
Jumalan Pyhä Henki muistuttaa ratkaisun teosta jokaista ihmistä useasti elämän aikana. (Job 33:14-18, 27-30)
On viisasta toimia silloin heti, kun hengelliset asiat ihmistä puhuttelevat ja kiinnostavat!
Hengen kutsun vastustaja paatuu sitä enemmän, mitä enemmän hän vastustaa Jumalan puhuttelua ja kutsua. (Ilm 22:17, Joh 7:37) Joku kerta Jumalan armon vetoomus on viimeinen?!
Rakkauden Jumala kysyy ja pyytää luotunensa vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Rakkaudessa Hän armoa tarjoaa. (Apt 26:18, 1 Tess 2:12, 1 Kor 1:9, 2 Tess 2:14, 1 Piet 5:10, 1 Tim 6:12)
(Kts. opetuskirjeet “Uudestisyntyminen” ja “Mitä on Pyhän Hengen pilkka”
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huomaa myös että saman viestin massapostittaminen monelle eri palstalle on kielletty. Massapostitukset poistetaan.