Eutanasia

Kyseessä on erittäin vaikea asia pohdittavaksi.
Olen hoitalan ihminen ( 36 v. ) ja joutunut asiaa useinkin miettimään, siltikään selvää mielipidettä siihen saamaan. Minulle kunnioitus elämää kohtaan on suurin asia, sitä pitää vaalia ja kunnioittaa kaikin tavoin. Ja toisaalta tuskan ja kärsimyksen katsominen on erittäin vaikeaa, varsinkin kun tietää että parantumista ei ole luvassa.
Eli vaikka et nyt saakkaan minulta selvää mielipidettä, niin sait minut taas asiaa pohtimaan..
Hyvää kevättä sinulle ja onnea mielipiteiden kartoitukseen.

Saat ainakin lisää miettimistä

http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&q=eutanasia

Siis nyt olen nähnyt parin viikon sisällä kaksi tapausta ja morfiinia annetaan suoraan suoneen, ei se ollut rahasta kiinni??? Miten sitä voi arvoida kuinka toinen kärsii?

Olen viime aikoina paljon miettinyt tee-se-itse-eutanasiaa, koska olen suuremman osan keski-ikäisestä elämästäni sairastanut hyvin kivuliasta vammautumisen jälkitilaa, jota ei voi korjata. Päinvastoin pahenee, mutta samaa tahtia henkiset voimat vähenee, kun AINA särkee! Tai - pahoinvointia plus koko kirjon sivuvaikutuksia aiheuttavat lääkkeet helpottavat hetkeksi.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen oikeutettu ottamaan varaslähdön elämästä kun en enää jaksa. Pikkuhiljaa järjestelen asioitani, olo on niin kuin matkalle lähtiessä. Olen arkikristitty, ja mahdollisille peloittelijoille tiedoksi: En usko helvettiin - se on ainakin kipukroonikoilla jo tässä elämässä - vaan armahtavaan, ehdoitta rakastavaan Jumalaan, Mittaamattomaan Hyvään, miten kukin haluaa sanoa.
Joku filosofi/kirjailija on sanonut, että elämää kestää paremmin, kun tietää että sieltä pääsee tarvittaessa pois. Itse ajattelen myös, että elän jo keski-ikäisenä sairaan vanhuksen elämää: yksinäisyyttä, kipuja, unettomuutta, lääkkeiden huonontamaa muistia, liikkumisen vaikeutta...Kuolema ei pelota, olen kuolleita nähnyt ja tiedän että sielu on jo vapaana muualla. Ainoa huoleni on se suru, jonka lähimmilleni aiheutan. Mutta aiheuttaahan kärsimiseni ja tilani huononeminen sitä myös, jopa enemmän, uskoisin. Verbaalisena ihmisenä aion kirjoittaa useimmille oman kirjeen. Itsemurhan ajoitus on toinen ongelma, koska haluan ettei esim. aikuisten lasteni perheissä juuri silloin ole vaikeaa aikaa. Rukoilen ja kyselen, josko Taivaan Isä jo minut huolisi...

olen sitä mieltä että ihmiset joilla on sairaus mistä ei voi selvitä ja kivut pahenee ja itse haluaa lopulta pois miksi ei sitä hyväksytä eihän eläimenkään tarvii kärsiä miksi sitten ihmisen

Olen viime aikoina paljon miettinyt tee-se-itse-eutanasiaa, koska olen suuremman osan keski-ikäisestä elämästäni sairastanut hyvin kivuliasta vammautumisen jälkitilaa, jota ei voi korjata. Päinvastoin pahenee, mutta samaa tahtia henkiset voimat vähenee, kun AINA särkee! Tai - pahoinvointia plus koko kirjon sivuvaikutuksia aiheuttavat lääkkeet helpottavat hetkeksi.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen oikeutettu ottamaan varaslähdön elämästä kun en enää jaksa. Pikkuhiljaa järjestelen asioitani, olo on niin kuin matkalle lähtiessä. Olen arkikristitty, ja mahdollisille peloittelijoille tiedoksi: En usko helvettiin - se on ainakin kipukroonikoilla jo tässä elämässä - vaan armahtavaan, ehdoitta rakastavaan Jumalaan, Mittaamattomaan Hyvään, miten kukin haluaa sanoa.
Joku filosofi/kirjailija on sanonut, että elämää kestää paremmin, kun tietää että sieltä pääsee tarvittaessa pois. Itse ajattelen myös, että elän jo keski-ikäisenä sairaan vanhuksen elämää: yksinäisyyttä, kipuja, unettomuutta, lääkkeiden huonontamaa muistia, liikkumisen vaikeutta...Kuolema ei pelota, olen kuolleita nähnyt ja tiedän että sielu on jo vapaana muualla. Ainoa huoleni on se suru, jonka lähimmilleni aiheutan. Mutta aiheuttaahan kärsimiseni ja tilani huononeminen sitä myös, jopa enemmän, uskoisin. Verbaalisena ihmisenä aion kirjoittaa useimmille oman kirjeen. Itsemurhan ajoitus on toinen ongelma, koska haluan ettei esim. aikuisten lasteni perheissä juuri silloin ole vaikeaa aikaa. Rukoilen ja kyselen, josko Taivaan Isä jo minut huolisi...