Onnittelut, Katkirkko!

Tässä kuussa kaikkien tuntema, lukema, parjaama ja rakastama Katkirkko täyttää laskujeni mukaan kaksi vuotta. Sydämelliset onnittelut!

http://www.katkirkko.net/fi/

Katkirkko on viimeisten vuosien aikana ollut hiippakuntamme yhä syvenevässä sekasorrossa rohkea "totuuden torvi". Se on uskaltanut sanoa avoimesti oman mielipiteensä silloinkin, kun se ei ole varmasti ollut valtaapitävien mieleen. On ollut lohduttavaa lukea isä Robertin saarnoja aikana, kun kynnys mennä sunnuntaimessuun omaan seurakuntaani on noussut liian korkeaksi.

Katkirkon keskustelu on siirtynyt paljolti Suomi24:ään. Ehkä se ei ole suuri vahinko. Eihän Katkirkko ole koskaan väittänyt itse olevansa päämäärä tai itsetarkoitus! Ihan viime viikkoina Katkirkko näyttää myös väsähtäneen. Sekin on ymmärrettävää. Kaiken vaivan jälkeen perin vähän myönteistä on tapahtunut pienen hiippakuntamme asioissa. Stella Mariksen järjetön nimenmuutos todistaa pikemminkin päinvastaisesta.

Kiitos Katkirkon vastuuhenkilöille ja muille tekijöille: Rohkeutta, voimaa, luottamusta!
424935
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 42

Vanhimmat

Katkirkon onnittelut ovat paikallaan! Oletan, että sen ylläpitäjät ovat lisäksi kustantaneet kaiken omista varoistaan.

Äänestä
  • minunkin puolestani, vaikka vielä en usein vieraile kyseisellä palstalla. Jos huomaan siellä sopivan jutun itselleni niin menen mielelläni mukaan porukkaan.

    Kyllähän "katkirkkolaisia" on tälläkin palstalla ollut juttelemassa iät ja ajat ja sehän on hyvä.

    Katoliset keskustelupalstat ovat Suomessa niin suppeat että eiköhän täällä moni kirjoittele vähän siellä sun täällä. Niin ainakin itse toimin kun olen melko sosiaalista ainesta.

    Äänestä

  • ja kannustusta tulevaan minunkin puolestani. Kiitos panoksesta demokratisoituvan, paremman kirkon puolesta. Kirkossa tulee kuunnella maallikoita. Ja kirkon on todella kyettävä uudistumaan.

    Äänestä

Minulla oli ilmeisesti tuon Katkirkon vanha osoite, kun se ei toiminut. Kiitos osoitteesta sinulle.

Äänestä

Todellakin paljon kiitoksia! Siellä on nyt upeasti isä Robertin saarnoja ja myös ekumeeniseen kirkkovaellukseen liittyvää asiaa.

Äänestä

Jaahas, on näköjään piispa käynyt Roomassa:

http://sercanie.pl/serwis/2006/bp_wr_ekumenizm/txt.html

Katso erityisesti GALERIA, joka jokaisessa kuvassa komeilee piispa omassa persoonassaan.

Suomalaisten katolilaisten täytyy tätänykyä seurata puolalaista nettisivua saadakseen tietää missä oma piispa J. Wróbel seikkailee. Onneksi sentään Katkirkko on olemassa!

Äänestä
  • Nyt vain innolla puolaa oppimaan koko lauma.

    Äänestä

  • "Suomalaisten katolilaisten täytyy tätänykyä seurata puolalaista nettisivua saadakseen tietää missä oma piispa J. Wróbel seikkailee."

    Lapsellista vinoilua.
    Kyllä tästä jokavuotisesta ekumeenisesta matkasta on kirjoitettu myös hiippakuntamme omilla nettisivuilla.

    Äänestä

  • "jokaisessa kuvassa komeilee piispa omassa persoonassaan. "
    "piispa ... seikkailee."

    Oliko tämäkin hymyily pilkkaa?

    "Onneksi sentään Katkirkko on olemassa!"
    Oliko siellä jotain piispan matkasta?

    Äänestä

  • aikuinen... kirjoitti:

    "Suomalaisten katolilaisten täytyy tätänykyä seurata puolalaista nettisivua saadakseen tietää missä oma piispa J. Wróbel seikkailee."

    Lapsellista vinoilua.
    Kyllä tästä jokavuotisesta ekumeenisesta matkasta on kirjoitettu myös hiippakuntamme omilla nettisivuilla.

    Huomasin hiippakunnan nettisivulta vain paavin puheen ekumeeniselle ryhmälle. Kovin laajasti ja hyvin "uutisoitu".

    Äänestä

  • Sveitsiläinen kirjoitti:

    Huomasin hiippakunnan nettisivulta vain paavin puheen ekumeeniselle ryhmälle. Kovin laajasti ja hyvin "uutisoitu".

    että samaan aikaan kun tällä palstalla ihmeteltiin, mistä tulevassa hiippakunnan ja koko Suomen vihkimisessä Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle oikein on kysymys, paimenemme vihki kirkkoa Puolassa. Ehkä se olikin tärkeämpää kuin selittää ja perustella päätöksiään täällä Suomessa?

    Kiitos tiedosta, Puolan SCJ ja Jupiter. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

    Äänestä

  • Nimimerkki kirjoitti:

    "jokaisessa kuvassa komeilee piispa omassa persoonassaan. "
    "piispa ... seikkailee."

    Oliko tämäkin hymyily pilkkaa?

    "Onneksi sentään Katkirkko on olemassa!"
    Oliko siellä jotain piispan matkasta?

    Ei noissa hauskoissa sanoissa ole mitään epäasiallista. Lievä, viaton ironia ei ole pilkkaa.

    Äänestä

  • Kaardemummi kirjoitti:

    Ei noissa hauskoissa sanoissa ole mitään epäasiallista. Lievä, viaton ironia ei ole pilkkaa.

    teidän "kapinoitsijoiden" viestit ovat yhtä pilkkaa ja reuhausta. Kun edes ymmärtäisitte hävetä ja katua!

    Äänestä

  • Grecian2000 kirjoitti:

    teidän "kapinoitsijoiden" viestit ovat yhtä pilkkaa ja reuhausta. Kun edes ymmärtäisitte hävetä ja katua!

    Katkirkko on todellinen henkireikä tässä ummehtuneessa hiippakunnassa, jonka ikkunoita ei sitten millään saada avatuksi maailmaan!

    Jos "kapina" on olemassa, sitten olen ylpeä siitä, että kuulun siihen.

    Äänestä

  • Pohjan Neito kirjoitti:

    että samaan aikaan kun tällä palstalla ihmeteltiin, mistä tulevassa hiippakunnan ja koko Suomen vihkimisessä Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle oikein on kysymys, paimenemme vihki kirkkoa Puolassa. Ehkä se olikin tärkeämpää kuin selittää ja perustella päätöksiään täällä Suomessa?

    Kiitos tiedosta, Puolan SCJ ja Jupiter. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

    ole meille ylpeyden aihe että hienon ja oppineen piispamme kykyjä jatkuvasti pyydetään myös Puolaan ja muualle maailmaan? Pitäisi olla ylpeä eikä koko ajan vain kadehtia. Onneksi edes Puolassa hänen arvonsa on ymmärretty.
    Kyllähän me tiedämme, mikä on Marian Tahraton Sydän, sen tietää jokainen katolilainen. Mitä muuta olisi pitänyt tietää?
    Vihkimys oli upea ja liikuttava tilaisuus. Meille kaikille ainutlaatuinen muisto vaalittavaksi.

    Äänestä

  • nuorempi hiippakuntalainen kirjoitti:

    ole meille ylpeyden aihe että hienon ja oppineen piispamme kykyjä jatkuvasti pyydetään myös Puolaan ja muualle maailmaan? Pitäisi olla ylpeä eikä koko ajan vain kadehtia. Onneksi edes Puolassa hänen arvonsa on ymmärretty.
    Kyllähän me tiedämme, mikä on Marian Tahraton Sydän, sen tietää jokainen katolilainen. Mitä muuta olisi pitänyt tietää?
    Vihkimys oli upea ja liikuttava tilaisuus. Meille kaikille ainutlaatuinen muisto vaalittavaksi.

    "Kyllähän me tiedämme, mikä on Marian Tahraton Sydän, sen tietää jokainen katolilainen. Mitä muuta olisi pitänyt tietää?"

    Tiedämme varmasti kaikki tosi paljon kirkkoon ja uskoomme liittyviä asioita. Tiedämme ainakin jotakin siitä, mikä on Jeesuksen pyhä sydän, tiedämme mikä on piispa Henrikin marttyyrikruunu, tiedämme mikä on autuaan Hemmingin statuuttien kaytännöllinen viisaus. Hiippakuntaa ei kuitenkaan oltu aikeissa pyhittää näille kohteille vaan nimenomaan Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle. Olimme ymmällämme ja odotimme vuoden aikana saavamme tietoa, mistä tarkalleen on kysymys. Emme saaneet ohjausta valmistautuaksemme pyhittämiseen.
    Kaiken kukkuraksi aivan viime metreillä selvisi, että pyhittämässä ollaan koko Suomea eikä ainoastaan hiippakuntaa. Minusta koko prosessi oli meidän tavallisten katolilaisten kannalta typerryttävän huonosti valmisteltu: pyhittämisen tarkoitus ja merkitys ja jäi enemmän tai vähemmän roikkumaan ilmaan.

    Äänestä

  • Schottesham kirjoitti:

    "Kyllähän me tiedämme, mikä on Marian Tahraton Sydän, sen tietää jokainen katolilainen. Mitä muuta olisi pitänyt tietää?"

    Tiedämme varmasti kaikki tosi paljon kirkkoon ja uskoomme liittyviä asioita. Tiedämme ainakin jotakin siitä, mikä on Jeesuksen pyhä sydän, tiedämme mikä on piispa Henrikin marttyyrikruunu, tiedämme mikä on autuaan Hemmingin statuuttien kaytännöllinen viisaus. Hiippakuntaa ei kuitenkaan oltu aikeissa pyhittää näille kohteille vaan nimenomaan Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle. Olimme ymmällämme ja odotimme vuoden aikana saavamme tietoa, mistä tarkalleen on kysymys. Emme saaneet ohjausta valmistautuaksemme pyhittämiseen.
    Kaiken kukkuraksi aivan viime metreillä selvisi, että pyhittämässä ollaan koko Suomea eikä ainoastaan hiippakuntaa. Minusta koko prosessi oli meidän tavallisten katolilaisten kannalta typerryttävän huonosti valmisteltu: pyhittämisen tarkoitus ja merkitys ja jäi enemmän tai vähemmän roikkumaan ilmaan.

    niin sittenhän vanhat katolilaiset tuntevat uskonsa traditioita kovin huonosti. Maailmalla Marian Tahraton Sydän on aivan yhtä tunnettu kuin Jeesuksen Pyhä Sydän! Molempia kunnioitetaan rukouksin ja hartauksin ja molemmat ovat suosittu aihe kauniissa katolisessa taiteessa. Minulla on ainakin molemmista hartauskuvia ja asia on minulle ollut tuttu iät ja ajat. Minusta on hienoa että koko isänmaamme on nyt pyhitetty Äitimme Tahrattomalle Sydämelle. Se on koko katoliselle maailmalle tuttu, toisin kuin piispa Henrik ja Hemmingin statuutit.
    Voitte siis tekin opiskella ja ammentaa liturgisesta rikkaudestamme ja tradition monipuolisuudesta eikä vain tuijottaa Henrikkiin ja Hemmingiin, joista ainakaan jälkimmäinen ei ole edes pyhä. Onko edes Henrik virallisesti Roomassa kanonisoitu?
    Vähän laajakatseisuutta nurkkapatriotismin sijaan ja maailma ja usko on heti avarampi!

    Äänestä

  • sovinnon puolesta kirjoitti:

    niin sittenhän vanhat katolilaiset tuntevat uskonsa traditioita kovin huonosti. Maailmalla Marian Tahraton Sydän on aivan yhtä tunnettu kuin Jeesuksen Pyhä Sydän! Molempia kunnioitetaan rukouksin ja hartauksin ja molemmat ovat suosittu aihe kauniissa katolisessa taiteessa. Minulla on ainakin molemmista hartauskuvia ja asia on minulle ollut tuttu iät ja ajat. Minusta on hienoa että koko isänmaamme on nyt pyhitetty Äitimme Tahrattomalle Sydämelle. Se on koko katoliselle maailmalle tuttu, toisin kuin piispa Henrik ja Hemmingin statuutit.
    Voitte siis tekin opiskella ja ammentaa liturgisesta rikkaudestamme ja tradition monipuolisuudesta eikä vain tuijottaa Henrikkiin ja Hemmingiin, joista ainakaan jälkimmäinen ei ole edes pyhä. Onko edes Henrik virallisesti Roomassa kanonisoitu?
    Vähän laajakatseisuutta nurkkapatriotismin sijaan ja maailma ja usko on heti avarampi!

    Ei ole kyse siitä, ettemme olisi ennen kuulleet Marian trahrattomasta sydämestä!
    Tarkoitan, ettei meitä valmistettu ymmärtämään, mitä tarkoittaa hiippakunnan pyhittäminen Marian tahrattomalle sydämelle. Minä ainakin koko vuoden odotin, että se tarkoittaisi, että ennen pyhittämistä piispa pyrkisi eheyttämään hiippakuntaa. Erityisesti se olisi edellyttänyt piispalta sovinnon etsimistä isä Janin kanssa. Se olisi tuntunut kauniilta lahjalta Marian lempeälle ja nöyrälle sydämelle ja olisi osoittanut todellista valmiutta laskea hiippakunta kaikkine jäsenineen Marian suojelukseen.
    Mutta mitään sovinnolliseksi tulkittavaa elettä ei tullut. Se oli minusta erittäin hämmentävää; oli kuin pyhittäminen olisi aivan irrallaan siitä, mitä hiippakunnan todellisuus on. Yritin oikeasti nähdä pyhittämisessä jotain kaunista, hyvää, iloitsemisen ja kiittämisen arvoista. Falski olo kumminkin jäi.

    Äänestä

  • sovinnon puolesta kirjoitti:

    niin sittenhän vanhat katolilaiset tuntevat uskonsa traditioita kovin huonosti. Maailmalla Marian Tahraton Sydän on aivan yhtä tunnettu kuin Jeesuksen Pyhä Sydän! Molempia kunnioitetaan rukouksin ja hartauksin ja molemmat ovat suosittu aihe kauniissa katolisessa taiteessa. Minulla on ainakin molemmista hartauskuvia ja asia on minulle ollut tuttu iät ja ajat. Minusta on hienoa että koko isänmaamme on nyt pyhitetty Äitimme Tahrattomalle Sydämelle. Se on koko katoliselle maailmalle tuttu, toisin kuin piispa Henrik ja Hemmingin statuutit.
    Voitte siis tekin opiskella ja ammentaa liturgisesta rikkaudestamme ja tradition monipuolisuudesta eikä vain tuijottaa Henrikkiin ja Hemmingiin, joista ainakaan jälkimmäinen ei ole edes pyhä. Onko edes Henrik virallisesti Roomassa kanonisoitu?
    Vähän laajakatseisuutta nurkkapatriotismin sijaan ja maailma ja usko on heti avarampi!

    Kirjoittelu näillä palstoilla on välillä tragikoomista!
    Tietysti on hyvä, että joukkoon putkahtaa tahatonta komiikkaa...

    Äänestä

  • Schottesham kirjoitti:

    Ei ole kyse siitä, ettemme olisi ennen kuulleet Marian trahrattomasta sydämestä!
    Tarkoitan, ettei meitä valmistettu ymmärtämään, mitä tarkoittaa hiippakunnan pyhittäminen Marian tahrattomalle sydämelle. Minä ainakin koko vuoden odotin, että se tarkoittaisi, että ennen pyhittämistä piispa pyrkisi eheyttämään hiippakuntaa. Erityisesti se olisi edellyttänyt piispalta sovinnon etsimistä isä Janin kanssa. Se olisi tuntunut kauniilta lahjalta Marian lempeälle ja nöyrälle sydämelle ja olisi osoittanut todellista valmiutta laskea hiippakunta kaikkine jäsenineen Marian suojelukseen.
    Mutta mitään sovinnolliseksi tulkittavaa elettä ei tullut. Se oli minusta erittäin hämmentävää; oli kuin pyhittäminen olisi aivan irrallaan siitä, mitä hiippakunnan todellisuus on. Yritin oikeasti nähdä pyhittämisessä jotain kaunista, hyvää, iloitsemisen ja kiittämisen arvoista. Falski olo kumminkin jäi.

    Maan pyhittäminen Marian tahrattomalle sydämelle tarkoittaa että maa rituaalisesti pyhitetään Marian tahrattomalle sydämelle. Eikö tuo nyt ole aika selvä kuvio ilman vuoden kestävää opiskeluakin? Pyhittämisen edellytyksenä ei ole esim. hymypoikapatsaan luovuttaminen piispa Wróbelille eikä pyhittämiseen ja sen sisältöön liity millään tavoin isä Janin ja piispan henkilökohtaiset välit. Sinulla on nyt aika pahasti puurot ja vellit sekaisin. Seuraavaksi kai ehdotat, että ennen kuin piispa on itkien pyytänyt isä Jania palaamaan Suomeen, niin tässä maassa ei saa viettää messun messua ainakaan katolisissa kirkoissa? Meinaan, että yhtä järkevältä tuo koplaamisesi edellä vaikutti.

    Äänestä

  • ei ainakaan tyhmyyden psta kirjoitti:

    Maan pyhittäminen Marian tahrattomalle sydämelle tarkoittaa että maa rituaalisesti pyhitetään Marian tahrattomalle sydämelle. Eikö tuo nyt ole aika selvä kuvio ilman vuoden kestävää opiskeluakin? Pyhittämisen edellytyksenä ei ole esim. hymypoikapatsaan luovuttaminen piispa Wróbelille eikä pyhittämiseen ja sen sisältöön liity millään tavoin isä Janin ja piispan henkilökohtaiset välit. Sinulla on nyt aika pahasti puurot ja vellit sekaisin. Seuraavaksi kai ehdotat, että ennen kuin piispa on itkien pyytänyt isä Jania palaamaan Suomeen, niin tässä maassa ei saa viettää messun messua ainakaan katolisissa kirkoissa? Meinaan, että yhtä järkevältä tuo koplaamisesi edellä vaikutti.

    Katolisessa kirkossa kaikella sillä, mitä rituaalisesti tehdään, on monitasoisia merkityksiä. Mitään niin suurisuuntaista hanketta kuin hiippakunnan ja koko Suomen pyhittäminen jollekin ei tehdä vain kauniin ja juhlallisen rituaalin takia. Olisin halunnut syventyä pyhittämisen merkityksiin hyvissä ajoin etukäteen, ja olisin odottanut, että pyhittämiseen valmistautuminen olisi näkynyt jollakin todellisella, havaittavalla ja maallikollekin avautuvalla tavalla hiippakunnan elämässä.

    Ehdottomasti en esitä, ettei messua saisi Suomessa viettää nykytilanteessa. Eukaristia on sakramentti: Kristus tulee siinä läsnäolevaksi ja lahjoittaa meille itsensä. Tämä tapahtuu riippumatta messua viettävän piispan tai papin henkilökohtaisista sanoista, ajatuksista, teoista tai laiminlyönneistä.

    Äänestä

  • Schottesham kirjoitti:

    Katolisessa kirkossa kaikella sillä, mitä rituaalisesti tehdään, on monitasoisia merkityksiä. Mitään niin suurisuuntaista hanketta kuin hiippakunnan ja koko Suomen pyhittäminen jollekin ei tehdä vain kauniin ja juhlallisen rituaalin takia. Olisin halunnut syventyä pyhittämisen merkityksiin hyvissä ajoin etukäteen, ja olisin odottanut, että pyhittämiseen valmistautuminen olisi näkynyt jollakin todellisella, havaittavalla ja maallikollekin avautuvalla tavalla hiippakunnan elämässä.

    Ehdottomasti en esitä, ettei messua saisi Suomessa viettää nykytilanteessa. Eukaristia on sakramentti: Kristus tulee siinä läsnäolevaksi ja lahjoittaa meille itsensä. Tämä tapahtuu riippumatta messua viettävän piispan tai papin henkilökohtaisista sanoista, ajatuksista, teoista tai laiminlyönneistä.

    voi olla Kirkon ja Piispan vika, jos sinun on ollut vaikea tai mahdoton ymmärtää Marian Tahrattomalle Sydämelle pyhityksen teologisia merkityksiä? Piispa on kyllä opettanut asiasta saarnoissaan ja kaikessa Fidekseen painetussa aineistoissa. Jos on ollut joko liian laiska lukemaan tai liian laiska menemään messuun ja kuulemaan saarnaa tai sitten on liian yksinkertainen ottamaan tarjottua tietoa vastaan, niin taitaa olla tukiopetuksen paikka. Juttele paikkakunnallasi kunnon papin kanssa, mutta älä turhaan syyttele Piispaa. Oppia on tarjottu, mutta jotain vaaditaan meiltä hiippakuntalaisiltakin.

    Äänestä

  • In Excelsis kirjoitti:

    voi olla Kirkon ja Piispan vika, jos sinun on ollut vaikea tai mahdoton ymmärtää Marian Tahrattomalle Sydämelle pyhityksen teologisia merkityksiä? Piispa on kyllä opettanut asiasta saarnoissaan ja kaikessa Fidekseen painetussa aineistoissa. Jos on ollut joko liian laiska lukemaan tai liian laiska menemään messuun ja kuulemaan saarnaa tai sitten on liian yksinkertainen ottamaan tarjottua tietoa vastaan, niin taitaa olla tukiopetuksen paikka. Juttele paikkakunnallasi kunnon papin kanssa, mutta älä turhaan syyttele Piispaa. Oppia on tarjottu, mutta jotain vaaditaan meiltä hiippakuntalaisiltakin.

    Kiitos siitä tiedosta, että piispa tarjosi ajoissa riittävästi oppia Marian tahrattomalle sydämelle vihkimisen teologisista merkityksistä.
    Katselin nopeasti ne Fidekset (nettiversioina) läpi, jotka viime vuonna ilmestyivät ennen vihkimistä. Varmasti siis tietoa löytyisi sieltä.

    Numerossa 4/-06 Märta Aminoff on kirjoittanut lyhyehkön kolumnin, jossa hän toteaa, että aluksi idea vihkimisestä tuntui hänestä vieraalta ja kummalliselta. Sitten hän mietiskeli asiaa Fatiman ennustusten valossa ja tuli tähän tulokseen: "biskopens beslut att viga vår stift till Marias rena hjärta är en bön om fred för världen och vårt land".
    Samassa numerossa on piispan saarna juhlavuoden teologisesta merkityksestä. Marian sydämelle vihkimisen teologiaa ei siinä käsitellä.

    Fides 9/-06 sisältää piispan saarnan hiippakuntajuhlassa Stella Mariksessa. Siinä piispa tosiaan, ehkä noin parin minuutin ajan, puhui vihkimisestä. Hän kehotti "Marian äidillisestä rakkaudesta johtuen kaikkia jäseniä valmistautumaan rukoillen, hyviä töitä ja parannusta tehden" vihkimiseen. Näin on tehtävä "erityisesti niiden kääntymisen puolesta, jotka elävät kaukana Jumalasta ja hänen kirkostaan".
    Vihkimisessä "haluamme antaa hiippakuntamme, itsemme, perheemme, elämämme ja pelastuksemme hänen (Marian) hoitoonsa".
    Tässä siis tuli suurpiirteisesti esiin vihkimisen tarkoitus. Kovin syvällistä teologista paneutumista aiheeseen tämä ei ole.
    On myös huomattavaa, että tässäkään tilanteessa ei puhuttu koko Suomen vaan ainoastaan hiippakuntamme pyhittämisestä.

    Numerossa 13/-06 julkaistiin sitten novena, jota kehotettiin seurakunnissa ja perheissä rukoilemaan vihkimiseen valmistauduttaessa. Fides ilmestyi niin myöhään, että se tuli koteihin vasta, kun novenaa olisi ollut jo muutamana päivänä tarkoitus rukoilla.

    Näin siis vihkimiseen hiippakuntalaisia valmistettiin Fideksen eli sen välineen, joka tavoittaa myös diasporassa asuvat, kautta. Ehkäpä Helsingissä valmistauduttiin syvällisemmin? Olisin kiitollinen, jos kertoisit siitä lisää.

    Turussa kuulin isä Frans Vossin saarnan vihkimistä edeltäneenä sunnuntaina. Saarna käsitteli Marian sydämelle vihkimistä hyvin kauniisti. Se oli isä Vossin omaa tekstiä (ei mikään piispan kiertokirje) ja teologisesti huomattavan paljon syvällisempi ja valaisevampi kuin yksikään muu ulottuvillani ollut vihkimiseen valmistava teksti juhlavuoden aikana. Sen me Turun seurakuntalaiset kuulimme kuitenkin vasta neljä päivää ennen vihkimistä, se oli siis kuin hätäapua meille, jotka edelleen tuossa vaiheessa olimme aika ymmällämme.

    Äänestä

  • In Excelsis kirjoitti:

    voi olla Kirkon ja Piispan vika, jos sinun on ollut vaikea tai mahdoton ymmärtää Marian Tahrattomalle Sydämelle pyhityksen teologisia merkityksiä? Piispa on kyllä opettanut asiasta saarnoissaan ja kaikessa Fidekseen painetussa aineistoissa. Jos on ollut joko liian laiska lukemaan tai liian laiska menemään messuun ja kuulemaan saarnaa tai sitten on liian yksinkertainen ottamaan tarjottua tietoa vastaan, niin taitaa olla tukiopetuksen paikka. Juttele paikkakunnallasi kunnon papin kanssa, mutta älä turhaan syyttele Piispaa. Oppia on tarjottu, mutta jotain vaaditaan meiltä hiippakuntalaisiltakin.

    Kuvittelepa jos peruskoulun ekaluokkalaiset perustavat raivokkaan kampanjan koulunsa rehtorin auktoriteetin puolesta. Eikös se olisi hieman nolo tilanne rehtorille?

    Äänestä

  • huivi kirjoitti:

    Kuvittelepa jos peruskoulun ekaluokkalaiset perustavat raivokkaan kampanjan koulunsa rehtorin auktoriteetin puolesta. Eikös se olisi hieman nolo tilanne rehtorille?

    Kirjoitin tän viestini sulle siksi tähän ketjuun, että tuo ketju, jossa julistit topakasti, 'Se on Vatikaanin määräys', on jo täynnä. Ajattelepa vielä jos ne esikoulun käyneet ekaluokkalaiset intoutuvat niin pahasti, että kiinnittelevät koulun seinille julisteita kouluhallituksen määräyksistä. Ainakin niiden lasten oma opettaja saisi hävetä silmät päästään.

    Äänestä

  • In Excelsis kirjoitti:

    voi olla Kirkon ja Piispan vika, jos sinun on ollut vaikea tai mahdoton ymmärtää Marian Tahrattomalle Sydämelle pyhityksen teologisia merkityksiä? Piispa on kyllä opettanut asiasta saarnoissaan ja kaikessa Fidekseen painetussa aineistoissa. Jos on ollut joko liian laiska lukemaan tai liian laiska menemään messuun ja kuulemaan saarnaa tai sitten on liian yksinkertainen ottamaan tarjottua tietoa vastaan, niin taitaa olla tukiopetuksen paikka. Juttele paikkakunnallasi kunnon papin kanssa, mutta älä turhaan syyttele Piispaa. Oppia on tarjottu, mutta jotain vaaditaan meiltä hiippakuntalaisiltakin.

    Minäkin teen niin kuin Huivi ja otan tässä lisäkeskusteluun toisessa, täyttyneessä keskustelussa esittämäsi puheenvuoron. Kirjoitit siellä näin:

    "Piispamme on koko ajan johtanut laumaansa moitteettoman ja rohkean paimenen tavoin. Se on lauma, jonka tulee kyetä seuraamiseen!
    Käskysuhde kun ei mene meillä katolisessa Kirkossa niin että maallikot, hiippakuntalaiset, komentaisivat ja käskisivät Piispaansa."

    No puhutaan sitten lisää Vatikaanin määräyksistä. Kirkolliskokousta piispan kai pitäisi totella? Täällä käytiin aikaisemmin keskustelua otsikolla "Dekreetti piispojen pastoraalisesta toimesta" (keskustelun avaaja oli Rousku, ja se keskustelu löytyy edelliseltä sivulta tätä palstaa). Luepas opiksesi kyseinen keskustelu ja sano sitten, onko piispa Wróbel koko ajan johtanut laumaansa kuin moitteeton paimen.

    Äänestä

  • Schottesham kirjoitti:

    Kiitos siitä tiedosta, että piispa tarjosi ajoissa riittävästi oppia Marian tahrattomalle sydämelle vihkimisen teologisista merkityksistä.
    Katselin nopeasti ne Fidekset (nettiversioina) läpi, jotka viime vuonna ilmestyivät ennen vihkimistä. Varmasti siis tietoa löytyisi sieltä.

    Numerossa 4/-06 Märta Aminoff on kirjoittanut lyhyehkön kolumnin, jossa hän toteaa, että aluksi idea vihkimisestä tuntui hänestä vieraalta ja kummalliselta. Sitten hän mietiskeli asiaa Fatiman ennustusten valossa ja tuli tähän tulokseen: "biskopens beslut att viga vår stift till Marias rena hjärta är en bön om fred för världen och vårt land".
    Samassa numerossa on piispan saarna juhlavuoden teologisesta merkityksestä. Marian sydämelle vihkimisen teologiaa ei siinä käsitellä.

    Fides 9/-06 sisältää piispan saarnan hiippakuntajuhlassa Stella Mariksessa. Siinä piispa tosiaan, ehkä noin parin minuutin ajan, puhui vihkimisestä. Hän kehotti "Marian äidillisestä rakkaudesta johtuen kaikkia jäseniä valmistautumaan rukoillen, hyviä töitä ja parannusta tehden" vihkimiseen. Näin on tehtävä "erityisesti niiden kääntymisen puolesta, jotka elävät kaukana Jumalasta ja hänen kirkostaan".
    Vihkimisessä "haluamme antaa hiippakuntamme, itsemme, perheemme, elämämme ja pelastuksemme hänen (Marian) hoitoonsa".
    Tässä siis tuli suurpiirteisesti esiin vihkimisen tarkoitus. Kovin syvällistä teologista paneutumista aiheeseen tämä ei ole.
    On myös huomattavaa, että tässäkään tilanteessa ei puhuttu koko Suomen vaan ainoastaan hiippakuntamme pyhittämisestä.

    Numerossa 13/-06 julkaistiin sitten novena, jota kehotettiin seurakunnissa ja perheissä rukoilemaan vihkimiseen valmistauduttaessa. Fides ilmestyi niin myöhään, että se tuli koteihin vasta, kun novenaa olisi ollut jo muutamana päivänä tarkoitus rukoilla.

    Näin siis vihkimiseen hiippakuntalaisia valmistettiin Fideksen eli sen välineen, joka tavoittaa myös diasporassa asuvat, kautta. Ehkäpä Helsingissä valmistauduttiin syvällisemmin? Olisin kiitollinen, jos kertoisit siitä lisää.

    Turussa kuulin isä Frans Vossin saarnan vihkimistä edeltäneenä sunnuntaina. Saarna käsitteli Marian sydämelle vihkimistä hyvin kauniisti. Se oli isä Vossin omaa tekstiä (ei mikään piispan kiertokirje) ja teologisesti huomattavan paljon syvällisempi ja valaisevampi kuin yksikään muu ulottuvillani ollut vihkimiseen valmistava teksti juhlavuoden aikana. Sen me Turun seurakuntalaiset kuulimme kuitenkin vasta neljä päivää ennen vihkimistä, se oli siis kuin hätäapua meille, jotka edelleen tuossa vaiheessa olimme aika ymmällämme.

    Luin läpi vihkimiskaavan katsoakseni, miten hyvin Märta Aminoffin käsitys vihkimisen tarkoituksesta tulee siinä näkyviin. Märtahan on yksi hiippakunnan hyväksi eniten ja pisimpään toimineita maallikoita ja syvällisesti perehtynyt katolisen uskonelämän muotoihin. Hän siis arveli vihkimishankkeen liittyneen Fatiman ilmestyksiin ja rauhan edistämiseen niin Suomenssa kuin koko maailmassa.

    Marialle osoitetaan kaavassa yksi ainoa rukous näiden asioiden puolesta: "Nälältä ja sodalta varjele meidät!" Tätä rukoillaan viimeiseksi, sen jälkeen, kun ensin on pyydetty varjelusta kaikenlaiselta tähdellisemmältä vaaralta: jumalanpilkkaan sortumiselta, sakramenttien häpäisyltä, paavin halveksimiselta, koeputkihedelmöityksiltä, homoliittojen rekisteröimiseltä (tätä tarkoittanee eufemismi "synnin tekeminen avioliiton arvoa ja pyhyyttä vastaan") jne. Vain yksi pieni rukouslause siis rauhan puolesta ja sotaa vastaan!

    Tulee mieleen ikävä ajatus: käytettiinkö Neitsyt Marian sydämelle vihkiytymistä hyväksi piispan ikioman agendan ajamiseen?

    Äänestä

  • Repostor kirjoitti:

    Luin läpi vihkimiskaavan katsoakseni, miten hyvin Märta Aminoffin käsitys vihkimisen tarkoituksesta tulee siinä näkyviin. Märtahan on yksi hiippakunnan hyväksi eniten ja pisimpään toimineita maallikoita ja syvällisesti perehtynyt katolisen uskonelämän muotoihin. Hän siis arveli vihkimishankkeen liittyneen Fatiman ilmestyksiin ja rauhan edistämiseen niin Suomenssa kuin koko maailmassa.

    Marialle osoitetaan kaavassa yksi ainoa rukous näiden asioiden puolesta: "Nälältä ja sodalta varjele meidät!" Tätä rukoillaan viimeiseksi, sen jälkeen, kun ensin on pyydetty varjelusta kaikenlaiselta tähdellisemmältä vaaralta: jumalanpilkkaan sortumiselta, sakramenttien häpäisyltä, paavin halveksimiselta, koeputkihedelmöityksiltä, homoliittojen rekisteröimiseltä (tätä tarkoittanee eufemismi "synnin tekeminen avioliiton arvoa ja pyhyyttä vastaan") jne. Vain yksi pieni rukouslause siis rauhan puolesta ja sotaa vastaan!

    Tulee mieleen ikävä ajatus: käytettiinkö Neitsyt Marian sydämelle vihkiytymistä hyväksi piispan ikioman agendan ajamiseen?

    Olin paikalla 8.12.2005 Mariassa. Panin merkille ihan saman; Neitsyt Mariaa käytettiin räikeästi hyväksi piispan oman agendan edistämiseksi.

    Saman "kohtalon" koki muuten Pyhä Henrikin viime kesänä Köyliössä. Asiasta käytiin sittemmin kokonainen keskustelu Suomi24:ssä. Piispa sanoi siellä Henrikin saarnanneen sitä, tätä ja tuota vastaan, jotka olivat kuin ihmeen kaupalla samoja asioita, jotka ovat osa piispa Józefin vakioagendaa. Tosiasiassa Henrikin saarnoista ei ole jäänyt jäljelle yhtäkään.

    Kun oma auktoriteetti ei riitä, pitää epätoivoisesti turvautua toisiin - vaikka sitten pyhimysten.

    Äänestä

  • Tarkkaavainen kirjoitti:

    Olin paikalla 8.12.2005 Mariassa. Panin merkille ihan saman; Neitsyt Mariaa käytettiin räikeästi hyväksi piispan oman agendan edistämiseksi.

    Saman "kohtalon" koki muuten Pyhä Henrikin viime kesänä Köyliössä. Asiasta käytiin sittemmin kokonainen keskustelu Suomi24:ssä. Piispa sanoi siellä Henrikin saarnanneen sitä, tätä ja tuota vastaan, jotka olivat kuin ihmeen kaupalla samoja asioita, jotka ovat osa piispa Józefin vakioagendaa. Tosiasiassa Henrikin saarnoista ei ole jäänyt jäljelle yhtäkään.

    Kun oma auktoriteetti ei riitä, pitää epätoivoisesti turvautua toisiin - vaikka sitten pyhimysten.

    esillä mikään Piispamme oma agenda vaan Katolisen Kirkon oppi ja agenda. Onneksi on niin että Piispallemme Kirkon oppi on se jota julistetaan. Niin pitää ollakin.

    Äänestä

  • Repostor kirjoitti:

    Luin läpi vihkimiskaavan katsoakseni, miten hyvin Märta Aminoffin käsitys vihkimisen tarkoituksesta tulee siinä näkyviin. Märtahan on yksi hiippakunnan hyväksi eniten ja pisimpään toimineita maallikoita ja syvällisesti perehtynyt katolisen uskonelämän muotoihin. Hän siis arveli vihkimishankkeen liittyneen Fatiman ilmestyksiin ja rauhan edistämiseen niin Suomenssa kuin koko maailmassa.

    Marialle osoitetaan kaavassa yksi ainoa rukous näiden asioiden puolesta: "Nälältä ja sodalta varjele meidät!" Tätä rukoillaan viimeiseksi, sen jälkeen, kun ensin on pyydetty varjelusta kaikenlaiselta tähdellisemmältä vaaralta: jumalanpilkkaan sortumiselta, sakramenttien häpäisyltä, paavin halveksimiselta, koeputkihedelmöityksiltä, homoliittojen rekisteröimiseltä (tätä tarkoittanee eufemismi "synnin tekeminen avioliiton arvoa ja pyhyyttä vastaan") jne. Vain yksi pieni rukouslause siis rauhan puolesta ja sotaa vastaan!

    Tulee mieleen ikävä ajatus: käytettiinkö Neitsyt Marian sydämelle vihkiytymistä hyväksi piispan ikioman agendan ajamiseen?

    Toivon tosissani ettet ajatellut mitään noin ilkeitä kun rukoilimme yhdessä esirukouksia. Homotulkintasi ovat ilkeämielisiä ja tosi ikäviä. Suren puolestasi.

    Äänestä

  • Tarkkaavainen kirjoitti:

    Olin paikalla 8.12.2005 Mariassa. Panin merkille ihan saman; Neitsyt Mariaa käytettiin räikeästi hyväksi piispan oman agendan edistämiseksi.

    Saman "kohtalon" koki muuten Pyhä Henrikin viime kesänä Köyliössä. Asiasta käytiin sittemmin kokonainen keskustelu Suomi24:ssä. Piispa sanoi siellä Henrikin saarnanneen sitä, tätä ja tuota vastaan, jotka olivat kuin ihmeen kaupalla samoja asioita, jotka ovat osa piispa Józefin vakioagendaa. Tosiasiassa Henrikin saarnoista ei ole jäänyt jäljelle yhtäkään.

    Kun oma auktoriteetti ei riitä, pitää epätoivoisesti turvautua toisiin - vaikka sitten pyhimysten.

    Mistähän agendasta puhelet? Piispa on varmasti paikalliskirkon opettajana sen agendan takana, jota hiippakunta ajaa. Se on ihan oikein. Kenen muun agenda voisi edes olla kyseessä?! Kyllä totuus on se, ettei mitään pahamaineista ja tummanpuhuvaa agendaa ole olemassakaan. On olemassa vain kirkon opetus. Ja se on muuten esim. homoliittoja vastaan.

    Äänestä

  • Schottesham kirjoitti:

    Kiitos siitä tiedosta, että piispa tarjosi ajoissa riittävästi oppia Marian tahrattomalle sydämelle vihkimisen teologisista merkityksistä.
    Katselin nopeasti ne Fidekset (nettiversioina) läpi, jotka viime vuonna ilmestyivät ennen vihkimistä. Varmasti siis tietoa löytyisi sieltä.

    Numerossa 4/-06 Märta Aminoff on kirjoittanut lyhyehkön kolumnin, jossa hän toteaa, että aluksi idea vihkimisestä tuntui hänestä vieraalta ja kummalliselta. Sitten hän mietiskeli asiaa Fatiman ennustusten valossa ja tuli tähän tulokseen: "biskopens beslut att viga vår stift till Marias rena hjärta är en bön om fred för världen och vårt land".
    Samassa numerossa on piispan saarna juhlavuoden teologisesta merkityksestä. Marian sydämelle vihkimisen teologiaa ei siinä käsitellä.

    Fides 9/-06 sisältää piispan saarnan hiippakuntajuhlassa Stella Mariksessa. Siinä piispa tosiaan, ehkä noin parin minuutin ajan, puhui vihkimisestä. Hän kehotti "Marian äidillisestä rakkaudesta johtuen kaikkia jäseniä valmistautumaan rukoillen, hyviä töitä ja parannusta tehden" vihkimiseen. Näin on tehtävä "erityisesti niiden kääntymisen puolesta, jotka elävät kaukana Jumalasta ja hänen kirkostaan".
    Vihkimisessä "haluamme antaa hiippakuntamme, itsemme, perheemme, elämämme ja pelastuksemme hänen (Marian) hoitoonsa".
    Tässä siis tuli suurpiirteisesti esiin vihkimisen tarkoitus. Kovin syvällistä teologista paneutumista aiheeseen tämä ei ole.
    On myös huomattavaa, että tässäkään tilanteessa ei puhuttu koko Suomen vaan ainoastaan hiippakuntamme pyhittämisestä.

    Numerossa 13/-06 julkaistiin sitten novena, jota kehotettiin seurakunnissa ja perheissä rukoilemaan vihkimiseen valmistauduttaessa. Fides ilmestyi niin myöhään, että se tuli koteihin vasta, kun novenaa olisi ollut jo muutamana päivänä tarkoitus rukoilla.

    Näin siis vihkimiseen hiippakuntalaisia valmistettiin Fideksen eli sen välineen, joka tavoittaa myös diasporassa asuvat, kautta. Ehkäpä Helsingissä valmistauduttiin syvällisemmin? Olisin kiitollinen, jos kertoisit siitä lisää.

    Turussa kuulin isä Frans Vossin saarnan vihkimistä edeltäneenä sunnuntaina. Saarna käsitteli Marian sydämelle vihkimistä hyvin kauniisti. Se oli isä Vossin omaa tekstiä (ei mikään piispan kiertokirje) ja teologisesti huomattavan paljon syvällisempi ja valaisevampi kuin yksikään muu ulottuvillani ollut vihkimiseen valmistava teksti juhlavuoden aikana. Sen me Turun seurakuntalaiset kuulimme kuitenkin vasta neljä päivää ennen vihkimistä, se oli siis kuin hätäapua meille, jotka edelleen tuossa vaiheessa olimme aika ymmällämme.

    "Ehkäpä Helsingissä valmistauduttiin syvällisemmin? Olisin kiitollinen, jos kertoisit siitä lisää."

    Marian kirkossa ainakin etukäteen ilmoitettiin, että vietetään novena. Käsitin, että luetaan novenarukoukset aina messun päätteeksi. En tiedä tarkemmin, koska en käynyt messussa novenan aikana. Itse asiassa olin poissa messuista juuri novenan ja pyhittämisen ajan, koska touhu tuntui siinä määrin oudolta. Mutta eipä siitä sen enempää harmia ollut :)

    Äänestä

  • suomalainen kirjoitti:

    "Ehkäpä Helsingissä valmistauduttiin syvällisemmin? Olisin kiitollinen, jos kertoisit siitä lisää."

    Marian kirkossa ainakin etukäteen ilmoitettiin, että vietetään novena. Käsitin, että luetaan novenarukoukset aina messun päätteeksi. En tiedä tarkemmin, koska en käynyt messussa novenan aikana. Itse asiassa olin poissa messuista juuri novenan ja pyhittämisen ajan, koska touhu tuntui siinä määrin oudolta. Mutta eipä siitä sen enempää harmia ollut :)

    Novenaa kai luettiin seurakunnissa muuallakin. Kyselin tätä vain, kun In Excelsis oli sitä mieltä, että piispa saarnoissaan hyvissä ajoin selvensi vihkimisen syviä teologisia merkityksiä. Emme nyt sitten tiedä vieläkään, missä näitä saarnoja on ollut mahdollisuus kuulla.

    Äänestä

  • kommentoija. kirjoitti:

    Toivon tosissani ettet ajatellut mitään noin ilkeitä kun rukoilimme yhdessä esirukouksia. Homotulkintasi ovat ilkeämielisiä ja tosi ikäviä. Suren puolestasi.

    En oikein tiedä, mitä tarkoitat sillä, että homotulkintani ovat ilkeämielisiä ja tosi ikäviä. Muistaaksen "synnin tekeminen avioliiton arvoa ja pyhyyttä vastaan" on ilmaus, jota kirkollisessa kielenkäytössä on esiintynyt silloin, kun on puhuttu samansukupuolisten parisuhteiden rekisteröimisen sallivasta lainsäädännöstä. Ei se tokikaan ollut minun oma ilmaukseni ja tulkintani. Tuollaiselta synniteolta meille pyydettiin kumminkin varjelusta, ja erikseen pyydettiin toisessa rukouksessa varjelusta aviollisen uskottomuuden synneiltä.

    Minä hyväksyn samansukupuolisen parisuhteen rekisteröimistä koskevan lain sen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden takia. Rekisteröiminenhän ei lisää näiden suhteiden määrää eikä niiden "synnillisyytä" minun ymmärrykseni mukaan, se vain antaa esimerkiksi perimisoikeuden elämänkumppanin jälkeen. Minusta se on oikeus ja kohtuus.

    Äänestä

  • Elisabeth kirjoitti:

    Kirjoittelu näillä palstoilla on välillä tragikoomista!
    Tietysti on hyvä, että joukkoon putkahtaa tahatonta komiikkaa...

    Wróbeliaanisessa hiippakunnassa "sovinnon puolesta" tarkoittaa: ole hiljaa, maksa kirkollisveroa, alistu piispan tahtoon. Se ei ole katolista.

    Äänestä

  • Katkirkkoa arvostelleet ja piispa Józef Wróbelia lähes fanaattisesti tällä palstalla tukeneet ovat jatkuvasti toitottaneet sitä, että ns. katkirkkolaiset olisivat vain "20 hengen rähinäsakki" ja että kyllä suurin osa katolilaisista olisi "yhtenä rintamana piispan takana".

    Totuus paljastui tänään. Itse Fides joutui myöntämään, että ns. hiippakunnan jäsenmaksua on maksanut säännöllisesti vain 125 maamme 9.000 katolilaisesta. Kyllä, luitte oikein! Protesti on siis paljon laajempi kuin kukaan olisi osannut odottaa tai toivoa.

    Katkirkko on ennustanut oikein. Ja sen "keksimä" jäsenmaksuboikotti on purrut oikein hyvin!

    Äänestä

Katkirkko on ollut kuin raikas tuulahdus tunkkaisessa ilmassa...
Kansanliike on osoittanut toimivuutensa - olisiko nyt aika järjestäytyä hieman virallisemmin?!?
Yhdistys? Liitto? Klubi?

Äänestä

Jos tuntisin sinua paremmin, rakastaisin sinua enemmän. Nyt vain arvostan sinua.

Äänestä

Yksi hiippakuntamme kipeimmistä ongelmista on tiedonkulun puuttuminen. Paras tietolähde oman kirkon uutisien suhteen on nykyään kirkkokahvien puskaradio. Ikävää vain on, että asun sen verran kaukana kirkosta, etten pääse sinne joka sunnuntai.

Eikö Katkirkko voisi avata pienimuotoista uutispalstaa? Siitä olisi valtavaa hyötyä varsinkin meille, jotka asumme kauempana. Tiedän ja tunnustan Katkirkon toiminnan rajoitteet, mutta silti tahdon esittää tätä.

Äänestä
  • Hyvä ajatus, Jooseppi, mutta oletko itse kirjoittanut jotakin Katkirkkoon? Voisit kaiketi aivan hyvin kirjoittaa ne omat puskaradion tietosi Katkirkkoon, niin ehkäpä joku muukin innostuisi siitä jakamaan ja kertoisi jotakin, joka sinulle on uutta! Uutiset eivät aivan niin suoraviivaisesti putoa taivaasta Katkirkkoonkaan ja viime päivinä se näyttää aivan kuolleen. Siellä ei ole enää edes sitä jotakin mihin sinä kaipaat lisää, ilmeisesti ilman omaa panostasi talkoisiin?!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Sveitsiläinen kirjoitti:

Tässä kuussa kaikkien tuntema, lukema, parjaama ja rakastama Katkirkko täyttää laskujeni mukaan kaksi vuotta. Sydämelliset onnittelut!

http://www.katkirkko.net/fi/

Katkirkko on viimeisten vuosien aikana ollut hiippakuntamme yhä syvenevässä sekasorrossa rohkea "totuuden torvi". Se on uskaltanut sanoa avoimesti oman mielipiteensä silloinkin, kun se ei ole varmasti ollut valtaapitävien mieleen. On ollut lohduttavaa lukea isä Robertin saarnoja aikana, kun kynnys mennä sunnuntaimessuun omaan seurakuntaani on noussut liian korkeaksi.

Katkirkon keskustelu on siirtynyt paljolti Suomi24:ään. Ehkä se ei ole suuri vahinko. Eihän Katkirkko ole koskaan väittänyt itse olevansa päämäärä tai itsetarkoitus! Ihan viime viikkoina Katkirkko näyttää myös väsähtäneen. Sekin on ymmärrettävää. Kaiken vaivan jälkeen perin vähän myönteistä on tapahtunut pienen hiippakuntamme asioissa. Stella Mariksen järjetön nimenmuutos todistaa pikemminkin päinvastaisesta.

Kiitos Katkirkon vastuuhenkilöille ja muille tekijöille: Rohkeutta, voimaa, luottamusta!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu