Mikä siinä mahtaa olla kun en opi ettei rakkautta ole olemassakaan.Taas erehdyin luulemaan että minusta välitettiin mutta olinkin vain häiritsevä tekijä päivyrissä,henkilö jonka olisi pitänyt käsittää ettei aikaa voinut minuun haaskata kun oli muuta tärkeämpää.....opinkohan tästä,vai itkenkö jälleen turhaan?
taas kuvittelin liikoja
idiootti
2379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja ensin ollaan meitsistä niin täpinöissään ettei housuissa meinata pysyä ja pian jo muutunkin itsestäänselväksi kuin aurinko taivaalla. Kaverille ei tee tiukkaakaan olla erossa muutama viikko jne.. eli antaa jätkän olla :(
Vietinhän kuitenkin ihanan kesän uskoen aitoon välittämiseen, sain olla sylissä, kuulla ihania sanoja, tuntea hetken sen, miten suloista olisi kuulua toiselle.
Ei kait sitä koskaan opi ja hyvä niin, muuten ei uskalla mitään eikä sitten koekaan mitään. Sulle Idiootti Ykkönen: ei muuta kuin häntä pystyyn vaikka nuppineulalla!!
eipä tämä helppoa ole.. Varsinkaan silloin kun erehtyy luulemaan jotain mikä ei ole totta.. Itse tehnyt samoja 'virheitä' ja satuttanut itseäni.. Kai sitä elämän myötä oppii.. Siksi sitä eletään.. Toivoisin joskus oppivani.. Ehkä se on liikaa, mutta aika näyttää.. Täytyy vain jaksaa odottaa..