Heh. Vai että tulee esivalta Jumalalta.
Kaikkia esivaltoja tulee siis kunnioittaa. Onko tähänkin sääntöön olemassa poikkeuksia, joiden noudattamisesta uskovaiset tekee päätökset ja kaikkia esivaltoja ei tulisikaan kunnioittaa? Minkälaiset kriteerit Raamattunne antaa sille, minkälaisia esivaltoja pitää kunnioittaa?
Tuliko Jumalalta esivallat myös 1930-40 -lukujen Saksaan, Italiaan ja Neuvostoliittoon? Minun olisi ainakin ollut vaikea kunnioittaa Hitlerin ja Mussolinin fasistisia esivaltoja ja Stalinin kommunistista diktatuuria.
Samaten, nykyajan esivalloista en kunnioita esimerkiks Bushin kristillis-äärioikeistolaista hallintoa. Hallinto, joka ei kunnioita yhteisesti YK:ssa sovittuja pelisääntöjä vaan ajaa niiden ohi mielensä mukaan. Onko tämä kristityltä Bushilta hänen niin mainostamansa demokratian ja yhteisten pelisääntöjen kunnioittamista?
Oisko vain sittenkin niin, että kaikenlaiset Raamatun hölinät esivallan kunnioittamisesta on vain jonkin ihmisen aikanaan lausuma henkilökohtainen mielipide, jota ei joka tapauksessa voi soveltaa, mutta jonka uskovaiset ottaa niin kirjaimellisesti? Ja siten kunnioittaisivat muun muassa Hitlerin, Mussolinin ja Stalinin johtamia esivaltoja.
Onko tämä taas vain uskovaisten niin suurta mustavalkoista naiiviutta?
Kaikkia esivaltoja tulee siis kunnioittaa. Onko tähänkin sääntöön olemassa poikkeuksia, joiden noudattamisesta uskovaiset tekee päätökset ja kaikkia esivaltoja ei tulisikaan kunnioittaa? Minkälaiset kriteerit Raamattunne antaa sille, minkälaisia esivaltoja pitää kunnioittaa?
Tuliko Jumalalta esivallat myös 1930-40 -lukujen Saksaan, Italiaan ja Neuvostoliittoon? Minun olisi ainakin ollut vaikea kunnioittaa Hitlerin ja Mussolinin fasistisia esivaltoja ja Stalinin kommunistista diktatuuria.
Samaten, nykyajan esivalloista en kunnioita esimerkiks Bushin kristillis-äärioikeistolaista hallintoa. Hallinto, joka ei kunnioita yhteisesti YK:ssa sovittuja pelisääntöjä vaan ajaa niiden ohi mielensä mukaan. Onko tämä kristityltä Bushilta hänen niin mainostamansa demokratian ja yhteisten pelisääntöjen kunnioittamista?
Oisko vain sittenkin niin, että kaikenlaiset Raamatun hölinät esivallan kunnioittamisesta on vain jonkin ihmisen aikanaan lausuma henkilökohtainen mielipide, jota ei joka tapauksessa voi soveltaa, mutta jonka uskovaiset ottaa niin kirjaimellisesti? Ja siten kunnioittaisivat muun muassa Hitlerin, Mussolinin ja Stalinin johtamia esivaltoja.
Onko tämä taas vain uskovaisten niin suurta mustavalkoista naiiviutta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmisiä..Totellaan esivaltaa koska halutaan myös ihmiskäskyt Herran käskyjen tilalle. Esivaltaa ei totela jos sillä ei ole Raamatullisia käskyjä. Herra Jeesushan ennustaa että joudumme esivallan kanssa napit vastakkain todistaessamme Herrasta. Ja ihmiset raahaavat meitä esivaltojen eteen Herran nimen tähden. Mutta ulkokullatut perinnäis-sääntöjen orjina elävät uskovat pakenevat vainoa esivallan taakse. he eivät uskalla olla muutakuin omasta mielestään "hyviä ihmisiä" mutta he eivät uskalla olla radikaaleja kristittyjä!
Varo "mun nimi" asettumasta esivaltaa vastaan, sillä muutoin tulet asettumaan Jumalan tielle.
Bush on Jumalan väkevä voideltu ja Kristuksen miekka islamin henkivaltoja vastaan.
Bush on totisesti uudestisyntynyt uskova, varo arvostelemasta tai sinulle voi käydä huonosti.
Jumala on esivallan asettanut, myös Hitler oli Jumalan asettama, saksalaiset tottelivat Jumalaa koska olivat kuuliaisia esivallalle.
Esivalta on Jumalan asialla sanoo sana.
Kaikki virkamiehet ja poliitikot ja myös muut byrokraatit ovat Jeesuksen opetuslapsia sanoo todellinen kristitty.
Muut kansalaiset eivät ole Jumalan valittuja ja kelvollisia Hänelle koska eivät ole saaneet valtion virkamiesasemaa.
Esivaltaa on AINA toteltava sanoi Jeesus.
Esivallalla on raamatullinen oikeus tappaa ja alistaa ketä haluaa, syy on aina syntisen kansan joka pimeydessä tahtoo vaeltaa tottelematta esimiehiään jotka Herraa palvovat.
Todelliset uskovaiset tottelevat sokeasti ja kuuliaisina esivaltaansa oli se mikä tahansa.
Aamen.
varo arvostelemasta tai joudut tuliseen pötsiin eli tulimereen taikka tulijärveen (ilman uikkareita), sinne hukut koska olet noin synnin orja ja hekumassa elelet.
Esivalta ei turhaan miekkaa kanna ja päitä giljotiiniin laita.
Jeesus käy kimppuusi ja hakkaa sinua kepillä pohkeisiin, jalkasi tulevat täyteen verijuomuja ja tulet kärsimään kovista kivuista koska olet niin tottelematon, hah hah se on sinulle oikein sanoo apostoli. Jos käännyt ja teet parannuksen ja uskot esivaltaan niin voitelee hän palsamia kipeisiin kinttuihisi ja saat anteeksi väärämielisyytesi.
Kiitos Jeessys kun lähetit palvelijasi oikaisemaan minua pirun sarvet ja perkeleen koivet omaavaa polulta eksynyttä ja hellareihin katkeroitunutta ressukkaa. Nyt ajattelen taas hyvää hellareista.
Usein lauseissa toistettu ja suuresti korostaen lausuttu olkoon nimesi!
Vai että jälleen esivallan kunnioittamisesta.
Olen tästä jo useaan otteeseen (no ainakin pariin) aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kerrataanpa jälleen. Mitä mielestäsi tarkoittaa termi "esivallan kunnioittaminen"? Tarkoittaako se kenties ennakkoluulottomasti ja sokeasti esivallan alle alistumista? No, jokainen näkee sen omalla tavallaan. Minä näen sen hyvin käytännölliseltä pohjalta.
"Esivalta", siis käytännössä eduskunta ja valtioneuvosto (aikaisemmin myös presidentti) ovat aikojen saatossa muodostaneet perustuslain sekä joukon muita lakeja. Näiden tarkoituksena on luoda turvallinen ja tasa-arvoinen valtio, joka luo puitteet yhteiskunnalliselle elämälle. Käytännössä siis on poliisilaitos sekä armeija pitämässä yllä turvallisuutta sekä järjestystä. Lisäksi on paljon paljon muita yhteiskunnan ylläpitämiä instituutioita jotka luovat pohjan hyvinvointiyhteiskunnallemme.
Tältä pohjalta katsottuna on helppo kunnioittaa esivaltaa.
Luonnollisesti on eri asia kun esivalta alkaa käyttämään diktatorista valtaa yhteiskunnan alistamiseen. En tiedä mitä itse olisin tehnyt 40-luvun saksassa, sillä monet monet kristitytkin osallistuivat Hitlerin toimintaan. Vastustajat todennäköisesti hiljennettiin nopeasti. Käytännössä siis esim. Hitlerin käskystä tappaminen ei ole Raamatun mukaista esivallan kunnioittamista (tai no jälleen, jokainen näkee sen tavallaan).
Uskon, että Paavali näki asian samalta kantilta kuin minä. Miksi emme olisi kiitollisia esivallalle, joka toimii meidän parhaaksemme luoden turvallisen, demokraattisen ja tasa-arvoisen ympäristön elää? Jopa uskomme harjoittaminen sallitaan. Kiitos siis esivallalle, ja siunausta Tarjalle.
Hyvää jatkoa sinulle MunNimi.
Ensinnäkin täytyy myöntää, että multa on jääny näkemättä aikaisemmat keskustelut esivallasta enkä niitä nytkään aio ajankäytön vuoks (jonka toivoisin onnistuvan paremmin) alkaa ettimään. Viestini pohjana oli alempana ollut "Esivaltaa kunnioitettava" -aloitus, jonka vuoks päätin tehdä oman aloituksen. Olkoon tämä sitten vaikka viimeinen.
Mitä mielestäni tarkoittaa esivallan kunnioittaminen? Ei ainakaan mitään sokeaa alistumista esivallalle ja nöyristelevää kuuliaisuutta sille. Minulle se on lähinnä yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Koskaan en esimerkiks oo pummilla matkustannu ratikoissa.. :)
Kyllä, näen oikeana yhteisten pelisääntöjen (perustuslaki ym. lait) luomisen ja niiden noudattamiseen pyrkimisen. Lakien pohjana tulee olla ihmisoikeuksien loukkaamattomuus, mutta enenevissä määrin tulisi olla myös ihmisen velvollisuudet, jotka jätän nyt tarkemmin käsittelemättä. Nyky-Suomi on varsin esimerkillinen ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen, vaikkakin muun muassa uskontoon kuulumattomille soisi esimerkiks hautapaikan löytyvän helpommin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään valtamerilaivan uppoamisen suuruinen kysymys, ainakaan itselleni.
Esivallan kunnioittaminen on eräiden ihmisten mielissä saanut varsin erikoiset piirteet. Elämme maassa, jossa lainsäädäntö pohjautuu juontuu pitkälti kristilliseen etiikkaan, kristinusko vallitsevana uskontona kaikkine alalahkoineen ja -haaroineen. Eräät ihmiset, joita löytyy muun muassa lähisuvustani kokevat ilmeisesti em. seikkojen vuoksi niin, että tämän esivallan ja sen toiminnan kritisoiminen on pahasta (juontuen jättäytymisestä pahan valtaan) ainakin siltä osin, mikä heidän ajatuksiensa kannalta on uhkaavaa. Kyllä hekin saattavat demarihallitustamme ja -presidenttiämme (= kommunistien jälkeläisiä, lainaus heiltä) kritisoida, mutta jos kyseenalaistaa vaikkapa nykyisen muotoisen uskonnonopetuksen kouluisa niin silloin on ylitetty raja. "Olet pahan vallasa".
Täytyy muuten mainita se, että en ole varma siitä, minkälaista juuri nykyään uskonnonopetus vaikkapa ala-asteilla on, mutta keskusteluissamme näiden lähisuvussani olevien ihmisten kanssa olemme puhuneet uskonnonopetuksesta, joka oli vallitsevana omana ala-asteaikanani.
Oli muuten hyvä huomio tuo, että et tiedä mitä itse olisit tehnyt 40-luvun Saksassa. Samaten, vaikeapa munkaan on sanoa, miten itse olisin toiminut siinä viitekehyksesä, mutta jos nykyinen minäni voitaisiin siirtää ajassa taaksepäin tuohon aikaan niin tuskin Hitlerin johtamaa esivaltaa paljoakaan kunnioittaisin. Tätä lähinnä tarkoitin aloituksessani. Todellisuudessahan en voi kuin arvailla, minkälaiseksi olisin ihmisenä muokkautunut tuon aikaisessa yhteiskunnassa ja tilanteessa.
Olen samaten hyvilläni Tarjan toiminnasta ainakin siinä, että hän on toiminut mallikkaasti muun muassa erilaisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Siinä samalla asenteet kaikenlaisia ihmisryhmiä ja ihmisten muodostamia (uskonnollisiakin) yhteisöjä kohtaan, jotka kunnioittavat myös toisten ihmisten tasavertaisuutta ja oikeuksia ovat muodostuneet hyväksyvämmiksi.
Hyvää jatkoa sinullekin.
Ymmärrän kyllä, että on paljon uskovia, jotka ajattelevat todella ahtaasti näistä asioista. Ei se välttämättä ole huonokaan asia, mutta silloin menee yli kun aletaan toteamaan, että "olet pahan vallassa". Tällaisissa tilanteissa heidän pitäisi pitää mölyt mahassa, ja kunnioittaa toisen ajatusmaailmaa.
Suomi on minunkin mielestäni esimerkillinen maa ihmisarvojen kunnioittamisessa. Siksi on helppo kunnioittaa esivaltaa, ja rukoilla ja siunata sitä. Ehkä kunnioittaminen on osaltaan sitäkin, että vaikka ei hyväksy kaikkia esivallan päätöksiä, voi silti rukoilla sen ja päättäjien puolesta.
on jos jätetään rukoilematta esivallan, hallituksen ja eduskunnan puolesta, ja kuvitellaan fatalistisesti että "Jumala joka tapauksessa johtaa asiat kuten tahtoo".
On helppo syyttää hallitusta linjauksista ja päätöksistä jotka tuntuu vääriltä ja murtaa kristillisiä arvoja ja raamatullista moraalikäsitystä, ja sitten voidaan vielä sanoa että kyllä Jumala tulee tuomitsemaan tämän kansan kun päättäjämme on näin syntisiä, mutta vaikeampi on mennä peiliin eteen ja kysyä olenko siunannut päättäjiämme, presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa?
Olenko pitänyt siunaavia käsiäni heidän yllään anoen heille kykyä tehdä oikeita päätöksiä? Olenko rukoillut rakkaudessa ja totuudessa puhtaalla sydämellä Herrani edessä, pyytäen että Hän vaikuttaisi mielensä mukaista tapahtumista?
Kuinka päättäjämme, joista suurin osa ei edes tunne Jumalaa, voivat tehdä oikeita päätöksiä, jos uskovat eivät rukoile ja siunaa!
Sitten voi todella käydä niin, että Jumala sallii sellaisen hallinnon valtaan pääsyn, joka ei meitä miellytä.
Ehkä emme pidä nykyisestä hallituksesta ja moitimme heidän päätöksiään ja voivottelemme.
Mutta pahempaakin voi olla tulossa.
TIETOA: Suomessa on tällä hetkellä yli 50 ulkovaltojen vakoilijaa. Tämä on julkisuudessa vahvistettu tieto. Esimerkiksi Venäjän suurlähetystö Helsingissä on muutaman viime vuoden aikana kasvattanut huomattavasti väkimääräänsä uusilla diplomaateilla ja muilla virkailijoilla - on syytä olettaa että ainakin osa heistä on salaisissa tehtävissä?
Erään uskovan rajavartiossa työskentelevän miehen kautta tuli jo muutama vuosi sitten "tieto" että Venäjä on vahvistanut asemiaan rajan läheisyydessä ja tuonut uusia joukkoja sinne.
Viktor Klimenko on paljon puhunut tästä. Noin vuosi sitten eräs ystäväni, joka on saanut tämän asian sydämelleen, keskusteli hänen kanssaan ja Viktor kertoi että Venäjä on juuri uudistanut ja vahvistanut asevoimiaan.
Pian keskustelun jälkeen ystäväni käsiin tuli sattumalta Suomen Kuvalehden numero jossa poliittinen toimittaja kirjoitti laajan artikkelin aiheesta.
En muista oliko tuossa artikkelissa vai jossain muussa yhteydessä näkemys että jos Venäjä hyökkää Suomeen, hyökkäyksen täytyy tapahtua ENNEN Natoon liittymistä. Syntyy kysymys, että eikö urkkijat olekin täällä juuri siksi, tunnustelemassa mitä tapahtuu, ottamassa selville mitä neuvotellaan ja keskustellaan korkealla tasolla kulissien takana? Kansallehan ei kerrota kaikkea heti.
Jos Venäjällä siis on pelko että liittymisemme Natoon saattaisi tehdä Suomesta suurvaltapolitiikan sillanpääaseman Venäjän suuntaan, maaperän jota kansainvälinen valtapolitiikka tulee käyttämään Venäjän suuntaan painostus- ja hyökkäyspelotteena, esimerkiksi Venäjän tulevien ulkopoliittisten päätösten suhteen rajoittaakseen sen ulkopoliittisia toimia, eikö ole loogista ajatella että Venäjä pyrkii olemaan tilanteen tasalla ja hyökkäämään välittömästi kun saa tietoa että kulissien takana on tehty alustavia päätöksiä mahdollisesta Natoon liittymisestä?
Missään tapauksessa Venäjä ei voi odottaa että liitymme Natoon ja hyökätä sitten, koska silloin sitä vastassa olisi sotilaallinen liittouma.
Vähän historiaa.
Suomi oli Venäjän vallan alainen yli sadan vuoden ajan vuodesta 1808 lähtien jolloin Venäjä tuli rajan yli ja valtasi Suomen.
Sitä ennen kuuluimme Ruotsin alaisuuteen.
Suomen itsenäisyys on varsin nuori. Nykyiselle sukupolvelle historialliset tosiseikat saattavat tuntua kaukaisilta ja länsimainen hyvinvointi ja vapaus itsestäänselvyydeltä, mutta olisi hyvä muistaa että historialla on taipumusta toistaa itseään.
Kertauksen vuoksi muutama historiallinen tosiasia. Vuodesta 1808 lähtien kaikki kulttuurillinen toiminta Suomessa oli enemmän tai vähemmän sensuurin alaista ja kaikesta oltiin vastuussa itään päin. Venäjä välillä lievensi ja välillä tiukensi sensuuriaan ja määräyksiään. 1870-luvulle asti saimme kuitenkin nauttia kohtalaisesta vapaudesta vaikka olimmekin itäisen naapurin määräysvallassa.
Varsinaiset sortovuodet alkoivat kiivaina 1870-luvun jälkeen kansainvälisen suurtavaltapolitiikan johdosta, koska Venäjä pelkäsi Saksan mahdollista hyökkäystä Suomen kautta Venäjälle.
1899 Venäjä nimitti Nikolai Bobrikovin kenraalikuvernööriksi Suomeen. Bobrikovin johdolla Suomen armeija lakkautettiin ja Suomen asevoimat sulautettiin Venäjän asevoimiin.
Kaikki tämä on historiallista faktaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000013318521
Mitä historia kertoo meille?
Nyt siirryn kristilliseen näkökulmaan. Historia on aina myös rukouksen historiaa. Se kertoo Jumalan kansan sydämenasenteista ja suhtautumisesta Jumalan pyhyyteen.
JUMALA ON SE JOKA TEKEE. Häntä emme voi määrätä. Hän tekee mitä tahtoo. Mutta fatalismi on perusteetonta ja epäkristillistä. JUMALA NÄET OTTAA HUOMIOON MEIDÄN TEKOMME, ASENTEEMME JA VALINTAMME JA ENNEN KAIKKEA RUKOUKSEMME, SIIS YHTEYTEMME HÄNEEN JA SEURUSTELUMME HÄNEN KANSSAAN, PÄÄTTÄESSÄÄN MITÄ HÄN TEKEE JA MITÄ KEINOJA TEKOJENSA TOTEUTTAMISEEN KÄYTTÄÄ.
Tarkoitukseni ei ole huutaa, kirjoitin isolla koska tahdon korostaa kirjoitukseni tärkeintä kohtaa.
Venäjän yhtenäistämispolitiikkaa Suomessa alettiin voimakkaammin toteuttaa vuonna 1908. Politiikka johti yhdenvertaisuuslakiin, vuosi 1912, jolloin Venäjä sääti Suomessa asuville ja tänne muuttaville venäläisille kaikki samat oikeudet kuin suomalaisilla on. Tarkoitus oli miehittää pieni Suomi venäläisellä kansalla ja näin venäläistää yhteiskuntamme.
Venäläistämishankkeet keskeytyivät ja estyivät maailmanpoliittisten tilanteiden tähden eikä niitä koskaan ehditty täysimääräisti toteuttaa.
Lopulta Suomi sai itsenäisyyden ja yli 100 vuotta kestänyt vieraan vallan alaisuus päättyi.
Siitä on vajaa sata vuotta aikaa! Maailman mittakaavassa olemme nuori kansakunta.
Ilmeisesti Venäjällä on joissain tilanteissa ollut vakaita aikomuksia hyökätä Suomeen mutta ne ovat estyneet dramaattisesti. On huhuttu että esimerkiksi Andropovin äkillinen ja yllättävä kuolema sairaskohtaukseen vuonna 1984 olisi keskeyttänyt joitain tällaisia suunnitelmia?
Mikä on Jumalan ensisijainen tarkoitus?
Antaa herätys. Pelastaa mahdollisimman monia. Hän tarkastelee asioita iankaikkisesta näkökulmasta käsin.
Jumala tahtoisi antaa herätyksen laupeuden tietä.
Jos seurakunnat olisivat todellisesti rukoilleet, kun saimme 1980- ja 1990-luvuilla lukuisia profetioita tulossa olevasta suuresta herätyksestä, tehneet parannusta ja laittaneet pois kaiken vilpillisyyden. Jos oltaisiin otettu lupaus tulevasta herätyksestä todesta ja oltaisiin kiitollisina antauduttu Jumalalle jotta Hän olisi saanut lähteä lupaustaan toteuttamaan, olisi laitettu pois yhteyden esteet ja Kristukseen keskittyen harrastettu rakkautta yli puolueellisten rajojen, oltaisiin keskitytty Jeesukseen ja henkilökohtaisesti alettu sydäntemme alttareilla rukoilla ja anoa totuudessa. Uskon että herätys olisi tullut laupeuden tietä.
Sydäntemme totuudellisten rukousten kautta Jumala olisi saanut laskea Pyhän Henkensä kansamme ylle voimakkaana ja ihmiset olisi ilman ulkonaisia ahdistuksiakin voineet murtua synnintuntoon ja avautua Jumalan pelastavalle ja parantavalle armolle Jeesuksessa. Se oli seurakunnallinen etsikkoaika - jonka jätimme käyttämättä.
Herätystä on kuitenkin rukoiltu, ja Jumala - joka toimii iankaikkisuusnäkökulmastaan käsin - voi herätyksen antaa.
Kuten sanottu: Hän toteuttaa sen minkä on päättänyt.
Mutta ehkä keinot ovat nyt toiset.
Kristillinen historia todistaa että aina siellä missä vainot ovat alkaneet on osa kristittyjä luopunut uskostaan, koska olivat pensistyneitä ja kompromisseihin tottuneita jo ennen vainoa ja heidän sydämensä oli vieraantunut rakkaudesta Kristukseen, mutta ne jotka ovat vainonkin alla päättäneet oman henkensä uhalla seurata Herraa, ovat tehneet sen tosissaan. He ovat kohdanneet Hänet uudella tavalla ja löytäneet aikaisempaa syvemmän yhteyden. Tuo yhteys on tuonut heidän elämäänsä syvän mielekkyyden, ilon ja turvallisuuden - kuinka ihanaa olisikaan jos tämä olisi saanut tapahtua kohdallamme silloin kun oli vielä vapauden ja rauhan ajat, että silloin olisimme Jumalan hyvyyden tähden niin kokosydämisesti Hänelle antautuneet, että olisimme saaneet näkökykyä vaeltaa rakkaudessa, iloiten syvästä ja käytännössä todeksi koettavasta yhteydestä Kaikkivaltiaaseen?
Vainojen alla keskinäiset nahistelut, toistensa kalvamiset ja pikkumaisuudet on jääneet pois, sellaisiin ei ole ollut enää aikaa eikä haluakaan. On puhdistuttu totuudessa. Myös herätykset ovat menneet eteenpäin ja maanalainen, vainottu kirkko on kasvanut ja saanut kokea Jumalan yliluonnollista johdatusta.
Uskovia on kyllä kidutettu, heidän lapsiaan on lyöty kuoliaiksi heidän silmiensä edessä koska vanhemmat eivät ole kieltäneet uskoaan, on revitty ja pilkattu monin tavoin, teloitettu, mutta samalla on osoittautunut todeksi apostoli Paavalin sana: "Näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut".
Oi Jumalan kansa. Herää ja katso...
Vt:ssa on merkillinen ilmoitus joka profeetan kautta tuli kansalle joka ei ollut nöyrtynyt tekemään parannusta epäjumalistaan. Jumala sanoi heille jotenkin tähän tapaan: Minä vien teidät nyt jumalattoman kuninkaan alaisuuteen pakkosiirtolaisuuteen, älkää rukoilko etten tekisi niin, rukoukselle oli aikansa mutta te ette käyttäneet sitä aikaa, enää en kuule teitä tässä asiassa vaikka rukoilisittekin, alistukaa siihen mitä teen älkääkä kapinoiko minua vastaan niin minä tulen varjelemaan teidät myös jumalattoman kuninkaan alaisuudessa ja sitten aikanaan, kun olette ahdistusten ja kärsimysten paineessa nöyrtyneet uudelleen rakastamaan minua, palautan teidät puhdistettuina ja vahvistettuina pakkosiirtolaisuudesta, rakentaaksenne jälleen Israelia totuudessa.
Jumalan tarkoitus tuollaisiin kansallisiin ahdistuksiin ei ole ainoastaan että jumalattomat päättäjät havahtuisi ja nöyrtyisi tekemään parempia päätöksiä. Vaan että seurakunta havahtuisi. Siinä on painopiste. Jumalan kansa on jokaisen kansakunnan sielu. Sieltä lähtee liikkeelle kaikki todellinen muutos ja kansakunnan parantuminen: rukoilevasta sydämestä jota jumalallinen myötätunto ja pyhyys saa liikuttaa.
En ole profeetta. Enkä sano että Venäjä tulee hyökkäämään Suomeen.
Rukoilen loppuun asti: Jumala, varjele Suomen rajat.
Paitsi jos Jumala kieltää rukoilemasta niin. Sitten lopetan ja myönnyn Hänen tahtoonsa siinäkin kohdin. Näin tahdon tehdä. Minulla on noin vuoden verran ollut vahva tuntuma että määrätty ajanjakso on käytetty loppuun ja sillä on seurauksensa, koska emme ottaneet Jumalan kutsua ja kristillisyytemme pyhää velvoitusta tosissamme kansamme keskellä. Mutta yhä rukoilen että herätys saisi tulla laupeuden tietä ja että emme joutuisi kansana kärsimään sellaisia raskaita aikoja jotka ei koskaan ole Jumalan ensisijainen tahto.
Mutta jos Venäjä tulee - sanottakoon vaikka näin: Jos Jumala antaa meille sitä, mitä olemme tilanneet (Gal.6:7) - tahdon silloin(kin) kunnioittaa Jumalan tekoja. Tässä täytyy erottaa kaksi asiaa. Perkelettä en kunnioita enkä sitä mikä on perkeleellistä. Mutta kunnioitan Jumalaa joka on sallinut sen - syystä tai toisesta - tapahtua. Raamattuhan sanoo Sananlaskujen kirjassa että ihmiset jotka omilla hulluuksillaan turmelevat tiensä, syyttävät sitten vaelluksensa hedelmistä Jumalaa. Herra antakoon meille nöyryyttä ja vaikuttakoon että voisimme taipua rehellisyyteen, sitä toivon, kunnioittaaksemme laiminlyöntiemme - ei ainoastaan päättäjien hulluuden tai syntisen kansan hulluuden vaan minun hulluuteni - hedelmien keskellä Häntä, että Hän voisi meidät uudistaa viisauteen. Se on kipeää koska se merkitsee omakohtaista parannuksentekoa. Arkielämän arvojärjestysten tarkastelua.
Kuinka siis on tänään.
Kunnioitammeko meille annettua esivaltaa. Olkoon se päätöksissään jumalaton tai ei. Kun rukoilemme eduskunnan ja hallituksen puolesta ja siunaamme päättäjiä että he voisivat oikeita päätöksiä tehdä - siunaamme emmekä kiroa - olemme samalla kunnioittamassa Jumalaa ja Hänen sanaansa. Hallituksen ja eduskunnan kunnioittaminen ei tarkoita että kunnioittaisin kaikkia niiden päätöksiä, sitä mikä päätöksissä on epäraamatullista, mutta se tarkoittaa että silloinkin katson Herraan jolla on ylin valta, en ryhdy kiroamaan vaan käännän asiat rukouksiksi Jumalan puoleen.
Kirotessaan väärintekijöitä uskova on ainoastaan vahvistamassa niitä vääryyksiä joista hän heitä moittii.
Esivallan kunnioittamisessa on siis ennen kaikkea kyse henkilökohtaisesta Jumalasuhteesta.
On helppo lähteä soittamaan suutaan sinne ja tänne, katsoa ihmisiin ja lähteä vahvistamaan puoluemielisyyksiä ja pönkittämään omaa lihallista oikeassaolemisen tunnetta, mutta kristittyinä meidän pitäisi muistaa että ensimmäinen suhteemme on Jumalaan - vain minä ja Hän kasvotusten. Siitä käsin sitten seuraa kaikki muu ja tapahtuu Hänen läsnäolossa.
Jumalan sanat ovat hyviä sanoja. Niiden sisältöä voidaan todellisella tavalla toteuttaa vain Kristuksessa. Siksi kaiken tulisi ohjata syvemmin kiintymään Häneen. Muuten raamatullisten ohjeiden noudattaminen jää ulkokohtaisiksi suorituksiksi ja sitten alamme itsekin epäillä onko Sanan noudattamisesta mitään hyötyä - vai onko se vain lapsellisen mustavalkoista naivismia?
Jumalalla on tarkoituksensa. Hänen ensisijainen tarkoituksensa on kiinnittää sydämemme Jeesukseen Kristukseen, jossa on pelastus ja hyvinvointi. Samoin on Saatanalla omat tarkoituksensa joita hän ajaa tuhansin erilaisin menetelmin ja juonitteluin. Vihollisen ensisijainen tarkoitus on vieroittaa ja saattaa ihmiset yhä kauemmas Kristuksesta ja Hänen henkilökohtaisesta tuntemisestaan. Jos hän ei saa estettyä Jumalan kansaa tekemästä evankeliumin työtä, hän tekee kaikkensa että evankeliumin työssä keskittyisimme vähemmän tärkeisiin, epäolennaisiin seikkoihin. Jos hän ei saa estettyä Jumalan kansaa takertumasta epäolennaisiin seikkoihin, hän tekee kaikkensa että niiden tärkeiden seikkojen keskellä unohtaisimme kaikkeista tärkeimmän, seurustelun Jeesuksen kanssa. Ei vihollinen niinkään pelkää sitä että laulamme kuorossa, todistamme ja jaamme traktaatteja. Mitäpä siitä. On yksi asia jota hän erityisesti vihaa, koska tuon asian kautta hänen linnoituksensa uskovien mielessä, asenteissa ja seurakunissa paljastuvat. Se asia on totuus.
Että käytännöllinen elämämme maailmassa olisi pyhitettyä elämää. Että kaikin tavoin kasvaisimme kiinni Häneen, joka on Pää, vaeltaaksemme rakastaen totuudessa ja kokien seurakuntaruumiina hyvinvointia. Että emme enää hurskailla verukkeilla sallisi puoluemielisyyttä jossa lyömme kanssapalvelijoita.
Siihen Jumala kansaansa kutsuu sanassaan. Sisälliseen hyvinvointiin. Silloinkin kun Hän puhuu esivallan kunnioittamisesta.