Sattuipa silmääni tämä uusi termi. Voisiko joku nyt selittää, mitä tämä tarkoittaa ja mistä termi on lähtöisin. Kuulostaa jotenkin kovin kesäiseltä! Kevättä rinnassa? :)
Feministien tervapöpöt?
jorojukka-kukka
12572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Etsi lastenosastolta Anni Swanin kirjoja. Ehkäpä jostain löydät sadun Jänis Vemmelsäärestä ja Tervapöpöstä...
...on tehnyt hienoja lastenkirjoja. Minäkin niitä tavailin sivukylän kouluni kirjaston nurkasta...
Hatunnostoni Annille ja hänen jättämälleen hienolle satuperinteelle omalta osaltansa.
...että Väiski havaitsi pellolla uhkaavan hahmon, josta ilmeisesti (muistaakseni) muutkin metsän eläimet kuiskivat... Ja jostain tuli tuolle hahmolle nimi tervapöpö.
Jänis lähestyi sitä pelokkaana... ja jostain syystä sitten, en nyt muista mistä, hän joutui tuon tervapöpön kanssa kontaktiin... Tervapöpö oli ilmeisesti vähän tervainen, joten jänis luuli, että se tarrasi siihen kiinni, ja jänis alkoi paniikissa taistella sitä vastaan... ja ilmeisesti sai sitten tuon linnunpelättimen lopulta kukistettua. (Sadun yksityiskohdat voi tarkistella sitten Swanin kirjasta).
Patriarkaalihan se suomessa näyttäisi olevan feminismin tervapöpö. Patriarkaalin risaiset vaatteet roikkuvat linnunpelättimen päällä, jota feministit arasti lähestyvät, ja kun he hyökkäävät sen kimppuun, alkaa yksipuolinen tempoilu... kun taas se varsinainen yhteiskunta meneekin jo ihan muualla. (Metsässä?).
Tervapöpö-käsitettä on käytetty myös John Varleyn tarinan suomennokseen (Namu ja tervapöpö) (Lollipop & tar baby)... mutta tätä en ole tarkoittanut viitata termillä... en tunne Varleyn tarinaa paremmin.
Sinulla on mielenkiintoinen näkemys feminismin nykytilasta. Minulla on kyllä ihan toinen.
Ensinnäkin aikuisethan eivät harrasta scifiä, eivät ainakaan älykkäät aikuiset, joten minä tiedän etten ole joko aikuinen, älykäs tai kumpaakaan.
Kuiten kin se Varleyn tarinan ydin on tämä:
"
John Varleyn Ophiuchi-kertomusten maailmassa laki suorastaan kieltää useampaa kuin yhtä ihmistä kerrallaan omistamasta samaa geeniperimää. Novellissa 'Lollipop and the Tar-Baby' (suom. 'Namu ja Tervapöpö') on lukuisien vuosien yksinäiselle avaruusmatkalle lähtenyt nainen tehnyt seurakseen kloonityttären, ja nyt, paluun ihmiskunnan pariin häämöttäessä, on tullut aika ratkaista, kummalle geenit ja oikeus elämään oikein kuuluvat.
"
http://www.aikakone.org/leena/rikos.htm
...mielenkiintoisia yhtymäkohtia feminismiin...
Millä naisella on oikeus jäädä eloon... (Näyttää usein siltä, että feminismille katkerimpia paloja ovat naiset, jotka oikeasti kannattavat naisen ja miehen välistä tasa-arvoa, ja esim. naisten mahdollisuutta erilaisiin valintoihin mm. vasemmistolaissosialistisen sanelupolitiikan sijaan).
Mielestäni tuo Swanin tervapöpö-vertaus sopii myös kivasti, koska patriarkaalistahan puhutaan usein struktuurina. Struktuuri on aina jotain paikoilleen jämähtänyttä, kuten linnunpelätin. Sen sijaan, että alkaisi kamppailla struktuuria vastaan (struktuurin kyljessä), voisi ihan hyvin vaikka raivata itse osan sitä metsää pelloksi...
Mutta juuri pelko tuntematonta kohtaan saa feministitkin hyökkäilemään tervapöpöjä vastaan.
Pahus, pitää aina lukea pariin kertaan teidän akateemisten immeisten jutut. eivät aina tavan amisjuntille aina ihan kerralla aukea. :)
Niin, itse olen saanut sellaisen kuvan, että feminismi on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen ideologia kuin sosialismi.
Molemmissa tunnutaan pitävän yksilönvapautta tärkeänä ja hyvänä asiana kunhan yksilö vain on täysin vapaasti samaa mieltä muiden feministien kanssa.
Auta armias jos erhedyt olemaan individualisti ja esittämään feministien 'yleisestä mielipiteestä' eroavia lausuntoja, niin jo olet patriarkaatin alistama ja aivopesemä.
Miehistäkin feministit tykkää kunhan nämä vain ovat löytäneet itsestään sisäisen naisen ja kumartavat suurta feminististä totuutta.
Tavallinen keski-ikäinen lökäpöksy heterojuntti edustaa ilmeisesti feministille kaikkea sitä mitä hän vihaa.
Tosin osa feministeistä kyllä tuntuu olevan, paradoksaalista kyllä, ihastunut myöskin noihin etelän ja idän maista saapuneisiin koko lailla patriarkkaalisen kulttuurin edustajiin.
Tarina tervapöpöstä tunnetaan Suomessa Anni Swanin kertomana. Sen historia on kiinnostava: Sen on julkaissut amerikkalainen Joel Chandler Harris jossakin neljästä Uncle Remus-kirjastaan (1881-1905), joihin Chandler on koonnut Amerikan etelävaltioiden orjien murretarinoita. Chandler väittää tarinoita vanhoiksi afrikkalaiskertomuksiksi, jotka ovat kulkeutuneet orjien mukana Amerikkaan. Joka tapauksessa Uncle Remuksen tarinat on käännetty usealle kymmenelle kielelle, ja niiden pohjalta piirrettyä sarjakuvaa julkaisi Suomessa aikoinaan Seura-lehti.
...arvostan kovasti asiaa, että viitsit selvittää tätäkin, kun sylttytehtaat kiinnostavat aina... Olikohan Vemmelsääri jäniksenä jo afrikkalaisissa kertomuksissa... vai onkohan eläin muuttunut matkalla?
...sitten tervapöpönä ja feminismiin kielteisesti suhtautuvia naisia jne. jäniksinä?
Sekinhän voisi olla tosiaan mahdollista.
...
...metafora myös niin päin olisi mahdollinen, koska naisten mielestähän miehet ovat kuitenkin siellä metsässä...
(Ja onhan metsätalous tosiaan eräs maamme selkärankoja.)