Jarmo Viljakaisen kolumni.
Missä viipyy Suomen virallinen kanta kommunismin rikoksiin?
(01.06.2001)
Viron puolueet julistavat kommunismin "ihmiskunnan vastaiseksi rikolliseksi liikkeeksi" kansallisena surupäivänä, 14. kesäkuuta. Tuolloin muistellaan niitä yli 110 000 virolaista, jotka joutuivat Neuvostoliiton miehityksen aikana pakkosiirretyiksi vankileireille. Virosta lähti 1940-luvulla kohti Siperiaa satoja junanvaunuja lastattuina ihmisillä. Aikuisia, lapsia, pieniä vauvojakin. Lukemattomat eivät palanneet koskaan. Miehittäjän motiivi julmuuksiin oli Viron olemassaolon horjuttaminen "puhdistuksilla" ja "toisinajattelijoiden" eli kommunismin vastustajien lannistaminen.
Tämä joukko on vain osa niistä miljoonista viattomista, joita kommunistimaissa on vangittu, kidutettu, suljettu vankileireille tai murhattu. Jokin aika sitten ilmestynyt "Kommunismin musta kirja" kertoo karmaisevia tarinoita itäisen naapurimme ja muiden kommunistimaiden hirmutöistä. Pelkästään toveri Leninin oppipoika toveri Stalin murhautti enemmän venäläisiä kuin heitä sodissa on kaatunut. Vielä 1970-luvulla Neuvostoliitossa suljettiin järjestelmän vastustajia mielisairaaloihin. Puhumattakaan laittomista pidätyksistä, vangitsemisista ja kidutuksista.
* * *
Balkanin sotarikollisia ja natseja rahdataan oikeuden eteen tuon tuosta, ja aivan oikein. Chilen diktaattori Pinochet on ollut piinapenkissä jo muutaman vuoden. Niin pitääkin. Mutta missä viipyy entisten kommunistimaiden murhaajien metsästys? Milloin USA, EU, Euroopan Neuvosto ja Suomi vaativat entisen Neuvostoliiton julmureita tuomiolle? Koska heidät tuodaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen? Elisabeth Rehnillä olisi Siperiassa töitä.
* * *
Suomessa on yritetty viritellä keskustelua kommunismin rikoksista, mutta leimallinen piirre on ollut hyssyttely ja selittely. Stasin urkkijatkin jatkavat rauhassa kansanedustajan työtään. Juuri äsken sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth yritti avata keskustelua. Hän vaatii (HS 27.5.) kommunismin rikosten käsittelyä kansainvälisessä yhteisössä. Aloitteentekijäksi hän haluaa Suomen, joka "niin monesti hyötyi sopeutuvasta ja vaikenevasta symbioosista omia kansalaisiaan terrorisoineen Neuvostoliiton kanssa". Ehrnroothin mielestä etenkin "väestönharvennukset" eli kansanmurhat tulee selvittää.
Karmeaa on vain ollut havaita, että Ehrnroothia on ilmestynyt opettamaan erilaisia paremmin tietäviä. Heidän viestinsä on ollut, että ota kundi iisisti. Se oli kato reaalipolitiikkaa. Ehrnrooth on lähes 1970-luvun malliin leimattu "toisinajattelijaksi". Suomalaista keskustelua vaivaa edelleen yya-viive. Sitä vastoin pikkuveli Viro on jo päässyt itäkumarastaan. Lennart Meri ja kumppanit sanovat ihan suoraan, mitä mieltä he ovat maataan sortaneesta miehittäjästä ja sen aatteesta.
* * *
Entä Suomi? Olisiko meilläkin aihetta kansalliseen muistopäivään, jolloin muistellaan parinsadan vuoden aikana Siperiaan raastettuja kansalaisia. Ja Stalinin uhreina kuolleita tuhansia suomalaisia. Milloin meidän valtionjohtomme ja parlamenttimme suvaitsee lausua mielipiteensä kommunismin rikoksista - myös entisessä Neuvostoliitossa? Missä viipyy näkyvä avaus, vaikkapa EU:ssa?
Kirjoittaja on valtiotieteen lisensiaatti, joka on toiminut lukuisissa eri tehtävissä viestinnän alalla.
Missä viipyy Suomen virallinen kanta kommunismin rikoksiin?
(01.06.2001)
Viron puolueet julistavat kommunismin "ihmiskunnan vastaiseksi rikolliseksi liikkeeksi" kansallisena surupäivänä, 14. kesäkuuta. Tuolloin muistellaan niitä yli 110 000 virolaista, jotka joutuivat Neuvostoliiton miehityksen aikana pakkosiirretyiksi vankileireille. Virosta lähti 1940-luvulla kohti Siperiaa satoja junanvaunuja lastattuina ihmisillä. Aikuisia, lapsia, pieniä vauvojakin. Lukemattomat eivät palanneet koskaan. Miehittäjän motiivi julmuuksiin oli Viron olemassaolon horjuttaminen "puhdistuksilla" ja "toisinajattelijoiden" eli kommunismin vastustajien lannistaminen.
Tämä joukko on vain osa niistä miljoonista viattomista, joita kommunistimaissa on vangittu, kidutettu, suljettu vankileireille tai murhattu. Jokin aika sitten ilmestynyt "Kommunismin musta kirja" kertoo karmaisevia tarinoita itäisen naapurimme ja muiden kommunistimaiden hirmutöistä. Pelkästään toveri Leninin oppipoika toveri Stalin murhautti enemmän venäläisiä kuin heitä sodissa on kaatunut. Vielä 1970-luvulla Neuvostoliitossa suljettiin järjestelmän vastustajia mielisairaaloihin. Puhumattakaan laittomista pidätyksistä, vangitsemisista ja kidutuksista.
* * *
Balkanin sotarikollisia ja natseja rahdataan oikeuden eteen tuon tuosta, ja aivan oikein. Chilen diktaattori Pinochet on ollut piinapenkissä jo muutaman vuoden. Niin pitääkin. Mutta missä viipyy entisten kommunistimaiden murhaajien metsästys? Milloin USA, EU, Euroopan Neuvosto ja Suomi vaativat entisen Neuvostoliiton julmureita tuomiolle? Koska heidät tuodaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen? Elisabeth Rehnillä olisi Siperiassa töitä.
* * *
Suomessa on yritetty viritellä keskustelua kommunismin rikoksista, mutta leimallinen piirre on ollut hyssyttely ja selittely. Stasin urkkijatkin jatkavat rauhassa kansanedustajan työtään. Juuri äsken sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth yritti avata keskustelua. Hän vaatii (HS 27.5.) kommunismin rikosten käsittelyä kansainvälisessä yhteisössä. Aloitteentekijäksi hän haluaa Suomen, joka "niin monesti hyötyi sopeutuvasta ja vaikenevasta symbioosista omia kansalaisiaan terrorisoineen Neuvostoliiton kanssa". Ehrnroothin mielestä etenkin "väestönharvennukset" eli kansanmurhat tulee selvittää.
Karmeaa on vain ollut havaita, että Ehrnroothia on ilmestynyt opettamaan erilaisia paremmin tietäviä. Heidän viestinsä on ollut, että ota kundi iisisti. Se oli kato reaalipolitiikkaa. Ehrnrooth on lähes 1970-luvun malliin leimattu "toisinajattelijaksi". Suomalaista keskustelua vaivaa edelleen yya-viive. Sitä vastoin pikkuveli Viro on jo päässyt itäkumarastaan. Lennart Meri ja kumppanit sanovat ihan suoraan, mitä mieltä he ovat maataan sortaneesta miehittäjästä ja sen aatteesta.
* * *
Entä Suomi? Olisiko meilläkin aihetta kansalliseen muistopäivään, jolloin muistellaan parinsadan vuoden aikana Siperiaan raastettuja kansalaisia. Ja Stalinin uhreina kuolleita tuhansia suomalaisia. Milloin meidän valtionjohtomme ja parlamenttimme suvaitsee lausua mielipiteensä kommunismin rikoksista - myös entisessä Neuvostoliitossa? Missä viipyy näkyvä avaus, vaikkapa EU:ssa?
Kirjoittaja on valtiotieteen lisensiaatti, joka on toiminut lukuisissa eri tehtävissä viestinnän alalla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja heitä myötäilevä älymystö suree yhä vain sitä ,ettei Stalin onnistunut 1940 ja 1944 valloittamaan koko Suomea ja pakkosiirtämään suomalaisia Siperiaan orjuuteen ja pakkotyöhön.
On turha edes kuvitella,että Suomessa tehtäisiin
selvitys kommunistien suomalaisiin kohdistuneista rikoksista.
Päinvastoin esim.Ylen ohjelmissa kommunisteja ja NL:a yritetään jatkuvasti pestä täysin puhtaiksi pulmusiksi kaikista niistä rikossyytteistä mitä esim.Kommunismin musta kirja esittää sivuillaan.
Ylen kulttuuritoimittajat ovat kaikki entisiä taistolaisia,joten heidän halunsa puolustella kommunismia ja NL:a ymmärtää sitä taustaa vasten.
Eihän kukaan halua myöntää itsekin olleensa rikollisten puolella 1970 ja 1980 luvuilla.
No sitten on kai pakko ajatella että suomalaiset ex-taistolaiset ja kommunistit ovat älyllisesti ja tunteellisesti epärehellisiä ja moraalittomia. Ihmisiä jotka hyväksyvät minkä tahansa teon jos vain päämäärä on heidän vinoutuneen maailmankuvansa mukaan oikea. Kuten sanoit, surullista.
"suomalaiset ex-taistolaiset ja kommunistit ovat älyllisesti ja tunteellisesti epärehellisiä ja moraalittomia" sanoi pikkuporvari kun piti löytää perustelu em. ihmisten vainon aloittamiselle Suomessa. Näillä "perusteluilla" saadaan kuka tahansa kuolemantuomiolle. Ensimmäisenä menevät ao. perustelujen suurisuiset ja vähä-älyiset esittäjät.
Juttu, pyydetään vain kaikkia "kylmän sodan" osapuolia aukaisemaan arkistonsa kansainväliselle sotarikostuomioistuimelle, ihan tasapuolisesti;) Ja eikun syylliset linnaan. Tätähän voisi alkaa vaatimaan joku rehellinen porvariministeri;)
Näitä ne kommunistit ovat aina tuomassa mukaan keskusteluun.
Siinäpä tiivistettynä mistä tuosskin hienossa aatteessa on kyse.
Eli kommunistien rikoksista ei saisi puhua, eikä niitä saisi tuomita. Se on vainoa.
No mitä sitten oli natsiaatteen tuomitseminen ja Nurnbergin oikeudenkäynti toisen maailmansodan jälkeen? Kai sinun mielestäsi sitten sekin oli vainoa, jos kerran näillä perusteilla tehdyt tutkimiset ja tuomitsemiset vainoa ovat.
Ei pitäisi olla vaikeaa saada tuomiolle. Sieltä punaisen torin reunalta vaan Lenin kärrätään Haagiin. Samoin Stalin, Berija, yms. haudoista ylös ja tuomioille. Eivätkä syytöksiä kieltäisi. Hiljaa ja äänettöminä vain nyökyttelisivät.
Tuomiotkin olisi helppo julistaa.
Eli vain Lenin ja Berija ja kumppanit ovat syyllisiä. Eivät siis ne, jotka vielä 1980-luvulla sulkivat toisinajattelijoita mielisairaaloihin ja vankiloihin kidutettavaksi, tapettavaksi ja rääkättäviksi?
Olisi kiintoisaa jos joku muuten vaivautuisi tutkimaan aatteen toveri Putinin taustoja. Mitähän mahtaisi löytyä. Ai niin, mutta ei toki, voisi mennä joku aika pois Bushin mollaamisesta. Ex.KGB eversti on tietysti arvostelun yläpuolella.
Kommunistien rikokset jatkuivat, kirjoittajalle tiedoksi, ihan tuonne 1980-luvulle asti, ja niiden tekijät eivät makaa mausoleumeissa.
on käsitys oikeasta ja väärästä, ihanteita, joiden odotamme maailmassa toteutuvan.
Se, että voimme kohdistaa odotuksia, on äärimmäisen tärkeää. Luulen, ettei edustuksellista demokratiaakan olisi olemassa, ellei siihen liittyisi tuo ominaisuus, että edustajiin voi kohdistaa odotuksia.
Ei ole sinänsä mitään ihmeellistä siinä, että USA ja Bush ovat tulilinjalla, N-liitto tai Putin ei. USA ja Bush ovat pettäneet odotuksemme. NL tai Putin eivät ole, koska emme ole siltä suunnalta mitään odottaneetkaan.
USA on osoittautunut itseään hallitsemattomaksi, taloudellisen ja sotilaallisen aggression ja maailmanvaltiuden harhan sokaisemaksi maaksi. Se on sisäisessä kaaostilassa, ja naiivia yhteisyyttä syntyy vain sitä kohtaavien katastrofien yhteydessä. Sen moraalinen selkäranka muodostuu ufouskovaisista, millä voidaan tarkoittaa myös täysin älyttömiä fundamentalistikristittyjä, jotka hallitsevat osaa tiedonvälityksestä.
Kun tämän maan presidentiksi nousee älyllisesti heikkolahjaisen tasolla oleva tomppeli, joka rupeaa mestaroimaan maailman asioita lähinnä omiensa ja taustavoimiensa taloudellisia intressejä ajaen, miksi sitä ei saisi ääneen arvostella?
Siinä nimittäin petetään kaikki ne arvot ja ihganteet, ja odotukset, joita meillä länsimaisina ihmisinä on.
Vai että ei ole odotettu mitään NL:sta..! Vielä 70-luvullahan ja 80-luvulla uskottiin auringon paistavan NL:n perseestä, ja nyt sitten sanotaankin että ei, mitään ei ole odotettu.. Venäjä on roistovaltio ja koska se on sitä, niin olkoon edelleenkin. Todella johdonmukaista.
Sinäkö?
Johdonmukaista olisi, jos ne, jotka odottivat, olisivat nyt vihaisia siitä että heidän toivonsa petettiin. Mutta he ovat valitettavasti jo jotain muuta kuin vain vihaisia. Aika monet heistä on lyöty täysin maahan. Tunnen monia, jotka ovat sairastuneet, alkoholisoituneet, menettänet elämänsä ja itsensä. Mieti vähän. Mitä sinulle tapahtuisi, jos eräänä päivänä sinulta vietäisiin kaikki ne ihanteet ja arvot joihin sinä uskot. Ei sellaista oikeasti kukaan kestä. Ehkä juuri siksi Amerikan ihannoinnistakin pidetään niin lujasti kiinni, aivan kuten eräät tekivät NL-ihannointinsa kohdalla.
Itse en ole tuollainen ihanteiden varaan rakentanut ihminen. Mutta toisaalta olen varma siitä, että ellei heidänlaisiaan olisi, maailmamme ei olisi edes niin hyvä ja inhimillinen paikka elää kuin se nyt parhaimmillaan on. Kyynikkojen keskellä elämä olisi aivan karseaa.