"JOKA USKOO JA KASTETAAN, SE PELASTUU."
Tämä tarkoittaa sitä, että
yksin USKO TEKEE IHMISEN KELVOLLISEKSI ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on HYÖTYÄ.
Sillä koska pelastus annetaan ja luvataan veteen liittyvillä ja vedessä olevilla SANOILLA, emme voi ottaa sitä vastaan muulla tavoin kuin uskomalla sen koko sydämestämme. ILMAN USKOA KASTEESTA EI OLE MITÄÄN HYÖTYÄ, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre. Siksi tämä yksi ainoa sana: "joka uskoo" pystyy sulkemaan pois ja ajamaan pakosalle KAIKKI MAHDOLLISET TEOT, joita teemme saavuttaaksemme ja ansaitaksemme pelastuksen. Mikä ei ole USKOA, se ei hyödytä mitään eikä myöskään saa mitään.
On aivan selvää, etteivät meidän OMAT TEKOMME MITENKÄÄN EDISTÄ PELASTUMISTAMME, mutta KASTE EI OLEKAAN MEIDÄN TEKOMME, VAAN JUMALAN TEKO.
Jumalan teot tuovat pelastuksen ja ovat välttämättömiä sen saavuttamiseksi. Eivät ne sulje pois uskoa, vaan haastavat uskoon, sillä ilman uskoa niihin ei voi tarttua.
Saat vedessä pelastuksen, joka on luvattu. (pelastus siis jaetaan veden kautta, aivan niinkuin Nooakin pelastui veden kautta).
Käsi ja ruumis eivät saa sitä aikaan, vaan sydämen on se uskottava. Tästä huomaat selvästi, ettei kaste ole meidän tekomme, vaan aarre, JONKA JUMALA OJENTAA MEILLE ja jonka me uskolla otamme vastaan.
Eihän ristiinnaulittu Herra Kristuskaan ole mikään teko, vaan sanaan sisältyvä aarre, jonka SANA OJENTAA MEILLE ja jonka me uskolla omistamme. Ilman USKOA ei kukaan voi ottaa vastaan eikä saada mitään.
Sanomme siis näin:
"Olen kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän."
Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: 1)ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla , 2)lausutaan SANA, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska VESI JA SANA YHDESSÄ ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin (ylösnousseena ja kirkastettuna ruumiina)ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu SANAN tähden, johon se USKOO, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumiille on mahdollista.
USKOVATKO LAPSETKIN, OVATKO HE OIKEIN KASTETTUJA?
Tällä kysymyksellä perkele hämmentää koko maailman omia lahkolaisiaan apuna käyttäen. Vastaa näin: Kristuksen oma toiminta on sitova todiste siitä, että lapsikaste on hänelle otollinen, onhan näet Jumala tehnyt monista tällä tavoin kastetuista pyhiä ja antanut heille Pyhän Hengen. (Suomessakin suurin osa uskossa olevista ja Pyhän Hengen saaneista on lapsikastettuja).
Tapaa monia, joiden opista ja elämästä huomaa, että heillä on Pyhä Henki. Onhan Jumala armossaan antanut meillekin lahjan selittää Raamattua ja tuntea Kristus. Tällaista ei voi tapahtua ilman Pyhää Henkeä.
JOS TAAS JUMALA EI HYVÄKSYISI LAPSIKASTETTA, hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle PYHÄÄ HENKEÄ.
Lyhyesti sanoen: Enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään kristittyä. Jumala kuitenkin on tunnustanut tällaisen kasteen oikeaksi vuodattamalla Pyhän Henkensä heille. Koska seurakunta säilynyt tuhoutumatta, lahkolaisten on pakko tunnustaa, että LAPSIKASTE KELPAA JUMALALLE. Sillä ei Jumala voi milloinkaan nousta itseään vastaan, ei auttaa valheessa ja pahuudessa eikä antaa armoaan ja Henkeään niiden tueksi.
Emme pane suurinta painoa KASTETTAVAN USKOON tai sen mahdolliseen puuttumiseen, sillä: EI EPÄUSKO TEE KASTETTA VÄÄRÄKSI. Kaikki on näet JUMALAN SANAN JA KÄSKYN VARASSA.
Kaste ei siis ole muuta kuin vettä ja Jumalan sanaa toisiinsa yhdistettynä.
Toisin sanoen, KUN VEDEN KANSSA ON SANA, KASTE ON OIKEA, vaikka siihen ei usko liittyisikään, sillä MINUN USKONI EI LUO KASTETTA, vaan OTTAA KASTEEN VASTAAN.
Vaikka siis kastetta ei otettaisi vastaan eikä käytettäisi oikealla tavalla, ei se siitä vääräksi muuttuisi, KASTEHAN EI OLE SIDOTTU MEIDÄN USKOOMME, VAAN JUMALAN SANAAN.
Jos vaikka joku tulisi tänään vilpillisesti ja pahoin aikein luoksemme ja me täysin vakavissamme kastaisimme hänet, meillä ei olisi pienintäkään oikeutta väittää tätä kastetta vääräksi. Onhan siinä läsnä VESI ja JUMALAN SANA, vaikka kastettava ei niitä vastaanottaisikaan sillä tavoin kuin hänen pitäisi.( vrt Noita Simon, jonka kastetta ei tarvinnut uusia.) Saavathan nekin, jotka käyvät kelvottomina ehtoollisella, epäuskostaan huolimatta oikean ehtoollisen.
Huomaat siis, etteivät lahkohenkien vastaväitteet ole minkään arvoisia. Vaikka näet lapset, kuten on väitetty, eivät uskoisikaan, mikä väite on paikkansapitämätön, olisi kaste silti oikea. KUKAAN EI SAA KASTAA HEITÄ UUDELLEEN. Eihän ehtoollisestakaan murene mitään pois, vaikka joku menee vastaanottamaan sen kelvottomin aikein. Missään tapauksessa ei häntä saa päästää tuon tähden HETI toistamiseen ehtoolliselle, ikään kuin hän äsken väärin menetellessään ei oliskaan todella saanut sakramenttia. Sellainenhan merkitsisi pahimmanlaatuista sakramentin pilkkaamista ja häpäisemistä.
KUINKA VOISIMME EDES AJATELLA, ETTÄ JUMALAN SANA JA ASETUS TULISIVAT MEIDÄN VÄÄRINKÄYTÖSTEMME TÄHDEN VÄÄRIKSI JA TYHJÄN ARVOISIKSI?
Ehtoollisellekaan minä en mene omaan uskooni, vaan KRISTUKSEN SANAAN LUOTTAEN. Jätän Jumalan ratkaistavaksi, olenko vahva vai heikko, mutta sen minä tiedän, että HÄN ON KÄSKENYT minun mennä syömään ja juomaan ja että hän siinä lahjoittaa MINULLE RUUMIINSA JA VERENSÄ. Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua.
Näin menettelemme myös lapsia kastaessamme. Tuomme lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle uskon. Mutta EMME ME TÄHÄN HÄNEN KASTETTAAN PERUSTA, vaan yksinomaan siihen, että JUMALA ON KÄSKENYT KASTAA.
Miksi näin? Koska me tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä.
Kasteenuusijat ovat sen vuoksi todella röyhkeitä sorvatessaan seuraavan päätelmän: ”JOS USKO EI OLE OIKEA, NIIN MYÖS KASTEEN ON PAKKO OLLA VÄÄRÄ”
Aivan samalla tavallahan minä voisin päätellä näin: Jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään. Käännä siis järkeilysi ympäri ja päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että kaste on otettu väärin vastaan, se todella on täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa. Tunnetaanhan tällainen sanonta: "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö.
KASTE ON AINA OIKEA ja sen olemus pysyy täysin muuttumattomana, vaikka vain yksi ihminen kastettaisiin eikä hänkään edes uskoisi oikein. Sillä Jumalan asetus ja SANA eivät antaudu ihmisten paranneltaviksi eivätkä muutettaviksi(eikä mitätöitäväksi).
Mutta nuo kasteenuusijat ovat niin sokaistuneita, etteivät näe Jumalan sanaa eivätkä käskyä. Kastetta he eivätkä pidä sen isommassa arvossa kuin puron ja padan vettä, milloin eivät havaitse uskoa eivätkä kuuliaisuutta, nuo asiat eivät ole heidän mielestään itsessäänkään minkään arvoisia. Tähän ajatukseen on kätkeytynyt vallankumouksen perkele, joka mielellään haluaisi riistää , vääntää kieroon ja tuhota kaikki Jumalan teot ja asetukset.
Meidän on siis tiedettävä, mitä kastaminen merkitsee ja miksi Jumala on määrännyt, että meidät otetaan kristikunnan yhteyteen, juuri tällaisen ulkonaisen merkin ja menettelyn kautta. MUTTA JOS USKOA EI OLE, SE JÄÄ PELKÄSTÄÄN HEDELMÄTTÖMÄKSI MERKIKSI.
Tämä tarkoittaa sitä, että
yksin USKO TEKEE IHMISEN KELVOLLISEKSI ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on HYÖTYÄ.
Sillä koska pelastus annetaan ja luvataan veteen liittyvillä ja vedessä olevilla SANOILLA, emme voi ottaa sitä vastaan muulla tavoin kuin uskomalla sen koko sydämestämme. ILMAN USKOA KASTEESTA EI OLE MITÄÄN HYÖTYÄ, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre. Siksi tämä yksi ainoa sana: "joka uskoo" pystyy sulkemaan pois ja ajamaan pakosalle KAIKKI MAHDOLLISET TEOT, joita teemme saavuttaaksemme ja ansaitaksemme pelastuksen. Mikä ei ole USKOA, se ei hyödytä mitään eikä myöskään saa mitään.
On aivan selvää, etteivät meidän OMAT TEKOMME MITENKÄÄN EDISTÄ PELASTUMISTAMME, mutta KASTE EI OLEKAAN MEIDÄN TEKOMME, VAAN JUMALAN TEKO.
Jumalan teot tuovat pelastuksen ja ovat välttämättömiä sen saavuttamiseksi. Eivät ne sulje pois uskoa, vaan haastavat uskoon, sillä ilman uskoa niihin ei voi tarttua.
Saat vedessä pelastuksen, joka on luvattu. (pelastus siis jaetaan veden kautta, aivan niinkuin Nooakin pelastui veden kautta).
Käsi ja ruumis eivät saa sitä aikaan, vaan sydämen on se uskottava. Tästä huomaat selvästi, ettei kaste ole meidän tekomme, vaan aarre, JONKA JUMALA OJENTAA MEILLE ja jonka me uskolla otamme vastaan.
Eihän ristiinnaulittu Herra Kristuskaan ole mikään teko, vaan sanaan sisältyvä aarre, jonka SANA OJENTAA MEILLE ja jonka me uskolla omistamme. Ilman USKOA ei kukaan voi ottaa vastaan eikä saada mitään.
Sanomme siis näin:
"Olen kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän."
Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: 1)ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla , 2)lausutaan SANA, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska VESI JA SANA YHDESSÄ ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin (ylösnousseena ja kirkastettuna ruumiina)ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu SANAN tähden, johon se USKOO, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumiille on mahdollista.
USKOVATKO LAPSETKIN, OVATKO HE OIKEIN KASTETTUJA?
Tällä kysymyksellä perkele hämmentää koko maailman omia lahkolaisiaan apuna käyttäen. Vastaa näin: Kristuksen oma toiminta on sitova todiste siitä, että lapsikaste on hänelle otollinen, onhan näet Jumala tehnyt monista tällä tavoin kastetuista pyhiä ja antanut heille Pyhän Hengen. (Suomessakin suurin osa uskossa olevista ja Pyhän Hengen saaneista on lapsikastettuja).
Tapaa monia, joiden opista ja elämästä huomaa, että heillä on Pyhä Henki. Onhan Jumala armossaan antanut meillekin lahjan selittää Raamattua ja tuntea Kristus. Tällaista ei voi tapahtua ilman Pyhää Henkeä.
JOS TAAS JUMALA EI HYVÄKSYISI LAPSIKASTETTA, hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle PYHÄÄ HENKEÄ.
Lyhyesti sanoen: Enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään kristittyä. Jumala kuitenkin on tunnustanut tällaisen kasteen oikeaksi vuodattamalla Pyhän Henkensä heille. Koska seurakunta säilynyt tuhoutumatta, lahkolaisten on pakko tunnustaa, että LAPSIKASTE KELPAA JUMALALLE. Sillä ei Jumala voi milloinkaan nousta itseään vastaan, ei auttaa valheessa ja pahuudessa eikä antaa armoaan ja Henkeään niiden tueksi.
Emme pane suurinta painoa KASTETTAVAN USKOON tai sen mahdolliseen puuttumiseen, sillä: EI EPÄUSKO TEE KASTETTA VÄÄRÄKSI. Kaikki on näet JUMALAN SANAN JA KÄSKYN VARASSA.
Kaste ei siis ole muuta kuin vettä ja Jumalan sanaa toisiinsa yhdistettynä.
Toisin sanoen, KUN VEDEN KANSSA ON SANA, KASTE ON OIKEA, vaikka siihen ei usko liittyisikään, sillä MINUN USKONI EI LUO KASTETTA, vaan OTTAA KASTEEN VASTAAN.
Vaikka siis kastetta ei otettaisi vastaan eikä käytettäisi oikealla tavalla, ei se siitä vääräksi muuttuisi, KASTEHAN EI OLE SIDOTTU MEIDÄN USKOOMME, VAAN JUMALAN SANAAN.
Jos vaikka joku tulisi tänään vilpillisesti ja pahoin aikein luoksemme ja me täysin vakavissamme kastaisimme hänet, meillä ei olisi pienintäkään oikeutta väittää tätä kastetta vääräksi. Onhan siinä läsnä VESI ja JUMALAN SANA, vaikka kastettava ei niitä vastaanottaisikaan sillä tavoin kuin hänen pitäisi.( vrt Noita Simon, jonka kastetta ei tarvinnut uusia.) Saavathan nekin, jotka käyvät kelvottomina ehtoollisella, epäuskostaan huolimatta oikean ehtoollisen.
Huomaat siis, etteivät lahkohenkien vastaväitteet ole minkään arvoisia. Vaikka näet lapset, kuten on väitetty, eivät uskoisikaan, mikä väite on paikkansapitämätön, olisi kaste silti oikea. KUKAAN EI SAA KASTAA HEITÄ UUDELLEEN. Eihän ehtoollisestakaan murene mitään pois, vaikka joku menee vastaanottamaan sen kelvottomin aikein. Missään tapauksessa ei häntä saa päästää tuon tähden HETI toistamiseen ehtoolliselle, ikään kuin hän äsken väärin menetellessään ei oliskaan todella saanut sakramenttia. Sellainenhan merkitsisi pahimmanlaatuista sakramentin pilkkaamista ja häpäisemistä.
KUINKA VOISIMME EDES AJATELLA, ETTÄ JUMALAN SANA JA ASETUS TULISIVAT MEIDÄN VÄÄRINKÄYTÖSTEMME TÄHDEN VÄÄRIKSI JA TYHJÄN ARVOISIKSI?
Ehtoollisellekaan minä en mene omaan uskooni, vaan KRISTUKSEN SANAAN LUOTTAEN. Jätän Jumalan ratkaistavaksi, olenko vahva vai heikko, mutta sen minä tiedän, että HÄN ON KÄSKENYT minun mennä syömään ja juomaan ja että hän siinä lahjoittaa MINULLE RUUMIINSA JA VERENSÄ. Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua.
Näin menettelemme myös lapsia kastaessamme. Tuomme lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle uskon. Mutta EMME ME TÄHÄN HÄNEN KASTETTAAN PERUSTA, vaan yksinomaan siihen, että JUMALA ON KÄSKENYT KASTAA.
Miksi näin? Koska me tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä.
Kasteenuusijat ovat sen vuoksi todella röyhkeitä sorvatessaan seuraavan päätelmän: ”JOS USKO EI OLE OIKEA, NIIN MYÖS KASTEEN ON PAKKO OLLA VÄÄRÄ”
Aivan samalla tavallahan minä voisin päätellä näin: Jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään. Käännä siis järkeilysi ympäri ja päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että kaste on otettu väärin vastaan, se todella on täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa. Tunnetaanhan tällainen sanonta: "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö.
KASTE ON AINA OIKEA ja sen olemus pysyy täysin muuttumattomana, vaikka vain yksi ihminen kastettaisiin eikä hänkään edes uskoisi oikein. Sillä Jumalan asetus ja SANA eivät antaudu ihmisten paranneltaviksi eivätkä muutettaviksi(eikä mitätöitäväksi).
Mutta nuo kasteenuusijat ovat niin sokaistuneita, etteivät näe Jumalan sanaa eivätkä käskyä. Kastetta he eivätkä pidä sen isommassa arvossa kuin puron ja padan vettä, milloin eivät havaitse uskoa eivätkä kuuliaisuutta, nuo asiat eivät ole heidän mielestään itsessäänkään minkään arvoisia. Tähän ajatukseen on kätkeytynyt vallankumouksen perkele, joka mielellään haluaisi riistää , vääntää kieroon ja tuhota kaikki Jumalan teot ja asetukset.
Meidän on siis tiedettävä, mitä kastaminen merkitsee ja miksi Jumala on määrännyt, että meidät otetaan kristikunnan yhteyteen, juuri tällaisen ulkonaisen merkin ja menettelyn kautta. MUTTA JOS USKOA EI OLE, SE JÄÄ PELKÄSTÄÄN HEDELMÄTTÖMÄKSI MERKIKSI.
Vastaukset 21
Vanhimmat
KASTEESSA VANHA IHMINEN SURMATAAN,
ja sen jälkeen nousee YLÖS UUSI IHMINEN. Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava meissä läpi koko elämämme. Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen ihmiseen.
Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet (=perisyntisyys) Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa.
Kasteessa annetaan armo, henki ja voima, jotka nujertavat vanhaa ihmistä, niin että uusi pääsee nousemaan esiin ja vahvistumaan.
SIKSI KASTE PYSYY AINA VOIMASSA.
Vaikka joku meistä luopuisikin siitä ja lankeaisi syntiin, MEILLÄ ON KUITENKIN AINA AVOIN TIE SIIHEN TAKAISIN, jotta vanha ihmisemme saataisiin jälleen nujerretuksi. MUTTA VEDELLÄ MEITÄ EI ENÄÄ TARVITSE VALELLA.
Kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti.
KATUMUS( parannus ja ns uskoontulo) EI SIIS OLE MITÄÄN MUUTA KUIN PALUUTA TAKAISIN KASTEESEEN, jotta siinä jo alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi.(tuhlaajapoika siis palasi takasin kasteeseen).
Kaste on äärettömän suurenmoinen asia. Se tempaa meidät perkeleen kidasta, OMISTAA MEIDÄT JUMALALLE, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen.
Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi.
JOS JOKU LANKEAA SIITÄ POIS, HÄNEN ON PALATTAVA SIIHEN TAKAISIN. (se on parannuksenteko, eikä uudestisyntyminen joka tapahtuu kasteessa).
Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni.
”EI SAKRAMENTTI vaan usko sakramenttiin vanhurskauttaa.»
Augustinus lisää tähän: »Sakramentti pesee meidät puhtaiksi, ei siksi, että se toimitetaan vaan siksi, että siihen uskotaan.»
1. Piet 3: 20-21..”Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena ..”
Pietari asettaa tässä VEDENPAISUMUKSEN KASTEEN ESIKUVAKSI.
Sillä kaste on hengellinen vedenpaisumus niinkuin tämä oli ulkonainen. Ja niinkuin Nooa itse kahdeksantena säilyi arkissa, niin tulemme me pelastetuiksi kasteessa.
Nyt hukkuu kasteessa paljon enemmän ihmisiä kuin vedenpaisumisessa; sillä edellinen ulottuu yli koko maailman ja jatkuu edelleen. Samaten kuin silloin hukkui kaikki ihmiset paitsi kahdeksan, jotka vedeltä säilyivät, samaten hukkuu myös kasteessa kaikki mikä on lihasta.
Sillä me kuolemme kasteessa maailmalle, lihalle ja verelle; kuten Paavali sanoo (Room. 6): ”Kaikki jotka ovat Kristukseen kastetut ovat hänen kuolemaansa kastetut; niin olemme me nyt hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan.”
Jos sitten kasteessa valellaan lasta vedellä on se yhtä kuin jos sanoisi: ”Minä surmaan ja tukahutan kaiken mikä on lihaa ja verta”; niin että kun lapsi nostetaan kasteen pesusta on se ilman kaikkea syntiä ja onnettomuutta niin että kasteessa hukkuu kaikki mikä on maailmallista ja lihallista että henki yksin eläisi.
Siis vertaa toisiinsa: vedenpaisumuksessa hukutettiin kaikki ihmiset, jotka ovat lihaa ja verta; kasteessa hukutetaan kaikki synti ja lihallisuus, jossa ihminen on. Niin on vedenpaisumus kasteen vertauskuva. Siihen viittaa myös 29 Psalmin sanat: Herra istuu vedenpaisumisen päällä, nimittäin tulevan vedenpaisumisen, joka ei lopu ennen maailman loppua.
Koskapa kaste nyt on jumalallinen teko, JONKA HERRA JUMALA ITSE TOIMITTAA, ja jossa Jumaluuden kolme korkeata persoonaa ovat läsnä, niin on meidän pitäminen kaste suuressa arvossa ja sanominen: kaste ei ole mikään ihmiskeksintö, vaan Jumalan määräämä, ei ole se paljas vesi, vaan sillä ja SIINÄ ON JUMALAN SANA, JOKA TEKEE TÄMÄN KASTEEN, sielun pesuksi ja opetuslapsen pesuksi.
Ja me tiedämme vähäisten lapsiemme uskovan; sillä Kristus on heistä selvään sanonut: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta."
JOHANNEKSEN ja KRISTUKSEN KASTEEN ERO.
Johannes ei kasteessaan anna teidän saada syntien anteeksi antamista, hän vain näyttää sen, joka sen antaa.
JOHANNEKSEN KASTEESSA SYNTIEN ANTEEKSI SAAMINEN LUVATAAN, KRISTUKSEN KASTEESSA SE ANNETAAN.
Siksipä ei Johanneksen kaste olekaan enää voimassa. Jos ken sanoisi: Minä kastan sinut Johanneksen kasteella syntien anteeksi saamiseksi, niin se ei olisi oikea kaste; sillä Johanneksen kaste oli vain VALMISTUS syntien anteeksi saamiseen; Johannes käy edellä, Kristus seuraa häntä.
Syntisi annetaan sinulle anteeksi Herran Kristuksen läsnäolon kautta.
”Minä kastan sinut Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimeen”; se on, minä otan sinulta kaikki syntisi ja pesen sinut puhtaaksi niistä tällä hetkellä; minä en Johanneksen tavalla lähetä sinua etemmä; Johanneksen täytyi sanoa: valmistukaa ottamaan Hänet vastaan, joka teille kasteessa antaa Pyhän Hengen, ja tuottaa syntien anteeksi saamisen.
Johanneksen kaste erosi kahdessa suhteessa Kristuksen kasteesta: ensinkin siinä, että hän 1) kehotti jokaista tekemään parannuksen,
2)valmistautumaan Kristuksen tulemiselle; ja vielä siinä, että heidän oli odottaminen syntien anteeksi antamusta, jonka juuri tämä tuleva oli tuova mukanaan.
Johanneksen kaste on siis lupaus tulevasta syntien anteeksi saamisesta Kristuksessa. (Kristuksen kaste on syntien anteesisaamiseksi,- ”ottakaa kaste syntien anteeksisaamiseksi”)
Niin nyt Herra Kristuskin käyttää tavallaan Johanneksen vesikastetta, mutta lisää siihen tulen, se on; antaa meille kasteessa Pyhän Hengen, joka lahjoillaan tekee meidät palaviksi.
Me olemme Kristukseen kastetut, ja Hän antaa meille synnit anteeksi, ja kastaa meitä Pyhällä Hengellä ja syntien anteeksisaamisella, niin että meillä sen Karitsan vuoksi, joka kantaa maailman synnit, on syntien anteeksisaaminen.
Mutta kumminkin kastetaan meidät parannukseen vanhan Adamin vuoksi; meidän on alati tekeminen parannusta, alinomaa kuolettaminen lihaamme. Alati paneminen toivominen siihen anteeksisaamiseen, jota meille kasteessa lahjoitettiin..
JOS ME OLEMME KASTETUT JA USKOMME KRISTUKSEEN, NIIN ON MEILLÄ KAIKKI.
Sillä ei meidän kasteemme ole Johanneksen kasteen kaltainen, joka osoitti syntein anteeksisaamisen tuojaan, vaan se on Kristuksen kaste, joka on jo tuottanut anteeksisaamisen.
Kristus tahtoo sanoa: ”Minä kastan ja kutsun teitä parannukseen, mutta samalla minä annan teille hengellisen tulenkin, se on Pyhän Hengen, että te eläisitte syntein anteeksisaamisessa, ja jokapäivä puhdistuisitte ja parantuisitte, ja katumuksessa sotisitte ilkeätä lihaanne vastaan, joka henkeä vastustaa.”
VOIKO LAPSI USKOA?
Järki sotii uskoa vastaan.
Lapsikasteen hylkääjät väittävät : ”Miten lapset voivat uskoa”
Jos se olisikin totta ettei lapsi voi uskoa, niin ei heitä pitäisi kastaa uudelleen, jotka jo lapsuudesta ovat kastetut, sillä KASTE ON JUMALAN TYÖ JA LAHJA
eikä riipu meidän uskostamme. IHMINEN EI VOI TEHDÄ JUMALAN TÖITÄ JA SANAA VÄÄRIKSI.
Jeesus sanoo lapsista:
"Totisesti sanon minä teille: Jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan NIIN KUIN LAPSI, ei pääse sinne sisälle;"
Järki, tai ymmärrettävä ikä, ei ole uskon edellytys.
Järki ei saa johtaa uskoa, vaan uskon tulee ottaa järki vangiksi Kristuksen kuuliaisuuden alle; muutoin selittää järki kumoon Kristuksen, evankeliumin, kasteen ja ehtoollisen.
Se on, ken ei kuoleta ja hautaa järkeänsä ja tule lapseksi, hän ei pääse taivaan valtakuntaan. Jos he antavat haudata järkensä, ja viedä ja johtaa itsensä Kristuksen luo, niin on taivaan valtakunta heidän. Jollei nyt Kristus tahdo tehdä ketään autuaaksi, joka ei ole tullut lapseksi, kuinka paljon mieluummin eikö Hän sitten pelastaisi sen, joka jo on lapsi.
Kasteenuusijat sanovat: `Mutta lapset eivät usko`.
Sen he valehtelet, sillä vaikka sinä et näe etkä tunne sitä, niin ei siitä kumminkaan seuraa, etteivät he usko. Siinä on kyllin, että Kristus näkee ja tietää heidän uskovan
Samoin kasteensuusijat väittävät : ” Kuinka taitavat lapset uskoa, joilla ei ole vielä järkeä?” Näin he YHDISTÄVÄT NIIN USKON JA JÄRJEN.
Siihen vastaa Kristus: juuri sen vuoksi voivat he sen sitä helpommin tehdä ja uskoa, kun he ovat järjettömiä, sillä JÄRKI ON USKON VASTAKOHTA.
Sen vuoksi on järki pantava pois, sen täytyy uskovasta tulla kuoletetuksi ja haudatuksi. Mutta uudestaankastajat tekevät JÄRJESTÄ USKON , että järki saisi, näet valostaa ja johtaa uskoa, mihin tahtoo.
Kristus tahtoo meidän tulemaan kokonaan lapsen kaltaisiksi, jos muutoin meidän mieli taivaan valtakuntaan päästä, se on, kuten lapsissa järki ja ymmärrys on pidettävä vielä kokonaan multaan peitettynä, niin on kaikissa uskovissakin järki kuoletettava; muutoin ei uskolla ole tilaa heissä sillä : JÄRKI SOTII USKOA VASTAAN.
USKO SELVÄ YKSINKERTAINEN SANA JA OTA SE VASTAAN.
Kaste pesee ruumiini ja sieluni, vaikkei uudestikastaja sano siinä näkevänsä muuta kuin vettä. Samoin on ehtoollisessakin Herran Kristuksen ruumis ja veri, vaikka sakramentin hylkääjä näkee siinä vain leivän ja viinan.
Ellet nyt tahdo muuta uskoa kuin sen minkä järkesi sinulle opettaa, niin täytyy sinun heittää nurin kaikki uskonkappaleet, sillä niistä ei ole yksikään niin halpa, ettei järkesi sitä sanoisi mahdottomaksi. Sen vuoksi, jos minä nukun eikä uudestikastaja näe minun uskoani, niin Kristus sen kumminkin näkee sydämessä. Samoin jollei tämä lapsi minusta näyttäisikään uskovan (sillä minä en voi sitä nähdä), niin näkee sen kumminkin Kristus, joka hänet kastoi.
Herra Kristus sanoo päinvastoin niitä oikeiksi kristityiksi, jotka eivät ojennu JÄRJEN MUKAAN ja meistäkin täytyy tulla sellaisia ihmisiä, että olemme suurimman osan elämäämme ymmärtämättömiä ja askaroimme asioissa, jotka eivät kuulu taivaan valtakuntaan. Jos ken on oikein jumalinen ja vaikkapa vielä olisimme kirkossa Jumalan sanaa kuulemassa, niin täytyy meidän kumminkin kääntää järkemme nurin ja kuulla vain Jumalan sanaa.
Jumala on totinen ja niin jää Jumalan sanakin todeksi, samoin kaste, ehtoollinen ja synninpäästö oikeiksi.
Etteivät nyt ihmiset ota niitä vastaan, SIIHEN EI OLE JUMALA EIKÄ HÄNEN LAHJANSA SYYNÄ, VAAN IHMISET.
Älä tuomitse Jumalaa siitä, ettei Häntä kuulla. ÄLÄ MYÖS TUOMITSE HÄNEN SANAANSA siitä, ettei sitä kuulla.
.
Järjellä on kyllä kaunis ulkomuoto puolellaan ja sanoo:
”Mitäpä kaste sitä hyödyttäisi, joka ei usko? ”.
Mutta USKO sanoo: ”Jollei se, joka sen saa, usko, niin vahingoitta hän kyllä itseään; mutta siitä ei seuraa ensinkään se, että kaste jäisi voimattomaksi.”
Vielä näemme me tästä pienillä lapsillakin olevan uskon ja kasteen sen vuoksi olevan oikean, sillä Kristus sanoo tässä: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on taivaan valtakunta.”(eivätkä ne olleet ”ymmärrettävässä iässä”)
Sen vuoksi ei ensimmäinen kastetta ole hylättävä. Ellei se nyt juuri uskoisi, niin voi hän päästä uskoon; ja pysyköön kukin ensimmäisessä kasteessaan, älköönkä sitä hyljätkö, sillä SE ON JUMALAN TYÖ, joka kasteen toimittaa ja kasteen tarjoaa, sen vuoksi on se myöskin oikea kaste.
SYNNIT PESTÄÄN KASTEESSA POIS.
Paavali sanoo 1. Kor. 12:12, että me kaikki olemme yksi ruumis, vaikka kullakin jäsenellä on erilainen tehtävänsä, jolla se palvelee muita. Määräävä merkitys on vain sillä, että meillä on yksi kaste, yksi evankeliumi, yksi usko, ja että olemme yhdenlaisia kristityitä; sillä kaste, evankeliumi ja usko, ne yksin tekevät hengelliseksi ja kristikansaksi.
Kaste ei tarkoita sitä, että synnin upottaminen ja poiskuoleminen saattaisi tässä elämässä olla täydellinen, ennenkuin ihminen kuolee ruumiillisen kuoleman.
Kasteen sakramentti eli tunnusmerkki tapahtuu nopeasti ja yhdellä kertaa, niin kuin silmillämmekin näemme. Mutta tämän merkitys, hengellinen kaste, synnin upottaminen jatkuu koko elämämme ajan ja täyttyy vasta kuollessamme. Silloin ihminen vasta oikein uppoaa kasteeseen, ja silloin toteutuu kasteen varsinainen tarkoitusperä. Sen tähden ei tämä elämä ole muuta kuin herkeämätöntä hengellistä kastetta hamaan kuolemaan asti. Jokainen, joka kastetaan, tuomitaan kuolemaan.
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 6:11.
Näin ollen ihminen on täysin puhdas ja viaton kasteen merkin alaisena. Tätä tämä tarkoittaa eikä mitään muuta, sillä hänellä on Jumalan tunnusmerkki, kaste, joka osoittaa, että kaikki hänen syntinsä ovat kuolleet, että hänkin kerran on armossa kuoleva ja viimeisenä päivänä ylösnouseva synnittömänä ja viattomana elääkseen iankaikkisesti. Kasteeseen nähden on siis totta, että hän on viaton ja synnitön. Mutta koska tämä ei vielä ole täyttynyt ja hän yhä elää synnin lihassa, ei hän ole synnitön eikä vielä kaikessa puhdas, vaan vasta alkanut puhdistua ja tulla viattomaksi.
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Mark. 16:16.
Jos joku on langennut syntiin, muistakoon kastettaan, miten JUMALA KASTEESSA ON TEHNYT LIITON HÄNEN KANSSAAN JA ANTANUT ANTEEKSI KAIKKI HÄNEN SYNTINSÄ, sikäli kuin hän itse kuolemaansa asti tahtoo syntiä vastaan taistella.
Tämä totuus ja tämä Jumalan liitto tulee meidän ilomielin ottaa vastaan; siten kaste jälleen astuu voimaan, se alkaa meissä vaikuttaa, sydän tulee jälleen iloiseksi ja luottaa ikuisesti Jumalan armahtavaisuuteen, JOKA KASTEESSA ON MEILLE ILMOITETTU( ja meille jaettu,) eikä omiin saavutuksiinsa ja omaan täyttämistyöhönsä. Ja tästä uskosta on pidettävä kiinni niin lujasti, että vaikka koko luomakunta ja kaikki synnit hyökkäisivät meidän kimppuumme, emme tästä irrottaisi otettamme, vaan muistaisimme, että se, joka sallii itsensä riistettävän irti tästä uskosta, saattaa Jumalan valhettelijaksi, koska Jumala juuri kasteessa on tämän liiton solminut.
KASTE EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN JUMALAN SANA VEDESSÄ,
Jumalan itse siihen asettama - eli kuten Paavali sanoo: (Ef. 5:26) "vedellä peseminen sanan kautta", ja kuten Augustinus sanoo: "Sana liittyy aineeseen ja niin syntyy sakramentti"
Sanan mukaan lapset on kastettava, sillä hekin kuuluvat luvatun ja Kristuksen kautta toteutuneen LUNASTUKSEN piiriin. Seurakunnan tulee tehdä heidät osallisiksi kasteesta ja lunastuksesta, eikä estää heitä pääsemästä lunastuksesta osalliseksi.
Vain hengellinen kansa, jonka Kristuksen kaste on luonut uudestaan, voi ymmärtää näitä asioita. Mutta niiden, jotka eivät ole vielä uudesti syntyneet eivätkä "uudestaan luodut" hengessä ja armossa, ei ole mahdollista tuntea Jumalaa ja hänen kunniaansa. Siksi he eivät osaakaan ylistää häntä, vaan päinvastoin itseään. Sillä ne ylistävät Jumalaa, jotka häpeävät itseänsä; he eivät anna Jumalalle mitään, vaan ainoastaan ottavat häneltä vastaan. Heillähän ei ole mitään, vaan heidän omaisuutensa on Jumalan tykönä. Sen tähden heidän ylistyksensäkin kohdistuu Jumalaan eikä heihin itseensä.
Sen takia pysyn minä lapsen-uskossani; silloin taidan minä puolustautua järkeä vastaan, kuin kasteenuusijat sanovat: "Kaste on vain vettä, mitä se vaikuttaa voisi? Hengen on se tehtävä."
Sinä pyhä järki, etkös kuule, mitä on kirjoitettu: "häntä kuulkaa," joka sanoo: "menkää ja kastakaa kaikkea kansaa; joka uskoo ja kastetaan"
Ei se ole pelkkää vettä, vaan se on kaste, joka tapahtuu pyhän kolminaisuuden nimessä. Varo siis vain, että pidät järjen ohjaksissa etkä seuraa sen kauniita ajatuksia, heitä likaa sen silmille, että se tulee inhoittavaksi. Etkö muista pyhän kolminaisuuden salaisuutta ja Jeesuksen Kristuksen verta, jolla sinä olet puhtaaksi pesty synneistäsi?
KASTEESSA UUDESTISYNNYTÄÄN
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”.
Ei vedellä ole tosin sitä voimaa luonnostaan. Vesihän on vettä, luotu aine, joka itsestään ei voi sydäntä liikuttaa ja muuttaa eikä puhdistaa synnistä.
Vaatteita ja ihon epäsiisteyttä voidaan vedellä puhdistaa, mutta sielua ei voi vesi koskettaa eikä tehdä puhtaaksi. Mutta se vesi, josta Herra tässä puhuu ja jota me sanomme kasteen vedeksi, ei olekaan paljasta, luonnollista vettä, vaan se on sellainen vesi, JOHON JUMALAN SANA, KÄSKY JA LUPAUS ON SULJETTU JA YHDISTETTY. (ja silloin siitä on syntynyt sakramentti).
Siinä YHTYVÄT sekä VESI että SANA ja liittyvät niin yhteen, ettei niitä voi toisistaan erottaa. Jos otat sanan pois vedestä, niin ei sinulla olekaan kastetta; jos taasen erotat veden sanasta, niin ei sinulla myöskään ole kastetta.
Mutta kun sana ja vesi saavat pysyä yhdessä, niin on sinulla sellainen vesi, jossa on Pyhä Henki, joka SEN KAUTTA UUDESTI SYNNYTTÄÄ sinut Jumalan valtakuntaan, se on, antaa SYNTISI ANTEEKSI ja tekee sinut autuaaksi.
Meidän tulee siis ottaa tästä Herran lauseesta tarkoin vaari, varsinkin vastustaaksemme noita sokeita kasteenuusijoita, jotka pitävät lapsikastetta kelvottomana ja turhana. Mutta kuinka voikaan tämä kaste olla kelvoton, kun Kristus säätää veden välineeksi ihmisen uudestisyntymiseen Pyhän Hengen myötävaikutuksen kautta.
”jos joku ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Kun LASTENKIN TARVITSEE UUDESTISYNTYÄ VOIDAKSEEN JUMALAN VALTAKUNTAA NÄHDÄ, niin minkä tähden kiellettäisiinkään heiltä kaste?
Kuinka voidaankaan ajatella, ettei kasteen vesi, joka on Jumalan sanaan suljettu ja Jumalan sanan kanssa yhdistetty, muka kelpaisi uudesti synnyttämään?
Eivätkö Kristuksen sanat todellakin vaadi meitä siihen vakuutukseen, että uuden syntymisen täytyy VEDEN KAUTTA jokaisessa ihmisessä tapahtua?
Vaikka ei tosin vesi ilman Pyhää Henkeä vaikuta mitään, niin ei Pyhä Henki myöskään tee ilman vettä meissä tätä työtänsä. (”joka ei synny VEDESTÄ ja HENGESTÄ..”)
KASTE JA ei mitätöidy uskon puuttuessa.
Jos olisikin totta, -jota emme kuitenkaan voi hyväksyä- , että pienten lasten kaste olisi hyödytön, kun heillä muka ei ole uskoa, ja minä otaksuisin, ettei pienet lapset ensinkään uskoisi, vaan olisivat ymmärtämättömiä ja Jumalan sanan käsittämiseen kykenemättömiä;
olisiko sentähden kaste väärä?
Jos uskoton on tullut kastetuksi, onko hänen kasteensa senvuoksi mitätön?
Kuinka voisi kastetta enemmän halveksia ja häväistä, kuin jos sanoisi, ettei se kaste ole todellinen ja kelpaavainen, jolla uskottomat kastetaan?
Olisiko mahdollista, että JUMALA PERUSTAISI OMAA TYÖTÄNSÄ MINUUN ja minun kelvottomuuteni tähden kaste, evankeliumi, Herran ehtoollinen ja syntien anteeksisaaminen olisi mitättömiä, ja vieläpä itse Jumalakin taivaassa mitätön?
Ei suinkaan! Jumalan sana ja työt eivät sen tähden ole mitättömiä, että se, joka niitä on saanut, ei niistä huoli, niitä halveksii, ei niitä ymmärrä, eikä niitä uskolla käsitä.
Meidän tulee sentähden opettaa näin: Kun Jumala opettaa, käskee, kastaa, niin se on täyttä totta, kohdatkoon se sitten vilpillistä tai vilpitöntä ihmistä.
Kaste ja evankeliumi ovat kuitenkin oikeat, eivät vähene eivätkä enene minun USKONI TAI USKOTTOMUUTENI vuoksi.
Sentähden pitäisi kaikissa suhteissa hyvin erottaa Jumalan teot persoonista. Persoona on meidän; olkoonpa se minkälainen tahansa, niin ei minun epäuskoni voi tyhjäksi tehdä Jumalan tekoja ja sanaa.
Näin paha perkele maailmassa haaveilee, mutta erota sinä Jumala ihmisistä. Jumala on totinen ja niin jää Jumalan sanakin todeksi, samoin kaste, ehtoollinen ja synninpäästö oikeiksi.
Etteivät nyt ihmiset ota niitä vastaan, SIIHEN EI OLE JUMALA EIKÄ HÄNEN LAHJANSA SYYNÄ, VAAN IHMISET.
Järjellä sanoo:
”Mitäpä kaste sitä hyödyttäisi, joka ei usko” Mutta usko sanoo: ”Jollei se, joka sen saa, usko, niin vahingoittaa hän kyllä itseään; mutta siitä ei seuraa ensinkään se, että kaste jäisi voimattomaksi.”
Näemme tästä pienillä lapsillakin olevan uskoa ja kasteen sen vuoksi olevan oikean, sillä Kristus sanoo tässä: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta”. Sen vuoksi ei ensimmäinen kaste ole hyljättävä, ellei ken juuri nyt uskoisi, niin voi hän päästä uskoon; ja pysyköön kukin ensimmäisessä kasteessaan, älköönkä sitä laittako, sillä se on Jumalan työ, joka kasteen toimittaa ja sakramentin tarjoaa, sen vuoksi on se myöskin oikea kaste.
SYNNIT ANNETAAN ANTEEKSI KASTEESSA.
Augustinus sanoo:
”KASTEESSA ANNETAAN KAIKKI SYNTI ANTEEKSI, EI NIIN ETTEIKÖ SITÄ ENÄÄ OLISI, VAAN NIIN ETTÄ SITÄ EI ENÄÄ LUETA SYYKSI.”
Syntiä on siis olemassa kasteen jälkeenkin, mutta sitä ei lueta.
Eikö sinua tyydytä tämä Jumalan sanomaton armahtavaisuus, että hän kokonaan vanhurskauttaa sinut kaikesta synnistä ja pitää sinua aivan kuin synnittömänä, mutta kuitenkin [vaatii], että jatkuvasti kuolettaisit sitä, mikä jo on tuomittu ja minkä hän jo on vienyt aivan kuoleman partaalle?
Raamattu opettaa minulle ja kaikille kristityille, että meidän, jos tahdomme syntejämme anteeksi, ei tarvitse istuutua nurkkaan ja sanoa: Jumalani, anna syntini anteeksi, ja sitten odottaa enkeliä tulevaksi ja sanovaksi: sinun syntisi ovat annetut anteeksi. Sillä Jumala lupaa tulla alas luokseni ja itse lausua minulle syntien anteeksi antamisen.
SE TAPAHTUU PYHÄSSÄ KASTEESSA, sillä hänen käskynsä on, että minut kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja yhdessä kasteen kanssa on lupaus: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”.
Mutta - sinä sanot - kaste on kuitenkin paljasta vettä. - Tosin kyllä; mutta se ei ole tavallista vettä, vaan JUMALAN SANA ON SEN KANSSA YHDISTETTYNÄ.
UUDESTISYNTYMISEN PESUN JA PYHÄN HENGEN UUDISTUKSEN KAUTTA.
” Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan UUDESTISYNTYMISEN PESON ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,” Tit 5:4-5
Kuinka täysiäänisesti Paavali ylistääkään kasteessa meille annettua Jumalan armoa! Hän nimittää kastetta pesuksi, jossa ei ainoastaan puhdisteta jalkoja ja käsiä, vaan koko ruumis. Kaste tekee koko ihmisen myös kerta kaikkiaan puhtaaksi ja autuaaksi, ja niin tähän autuuden perustavaan kohtaan ja perintöön ei tarvita mitään muuta kuin Jumalan armon uskominen, että autuaaksi tulemisemme olisi pelkkää armoa, ilman tekoja ja ansioita, että rakkaus Jumalan laupeuteen, sen ylistäminen, kiittäminen ja kunnioittaminen meissä iäti pysyisi puhtaana, ja että emme, kunniaa himoiten
Niinhän on meillä Uudessakin Liitossa kaste antautuaksemme sen veden alaisiksi ja uskoaksemme siinä tulevamme puhtaiksi synneistämme ja autuaiksi. Samoin me uskomme Kristuksen ruumiin olevan alttarin leivässä, ja samoin me kumarramme ristiinnaulittua ihmistä Herranamme ja Jumalanamme. Kaikki tämä on suunnattomasti meidän järkemme yläpuolella ja sen kanssa ristiriidassa. Näin kaikki Jumalan teot ja sanat ovat auttamattomassa ristiriidassa järjen kanssa, ja järki taas Jumalan kanssa: ne törmäävät vastakkain vastaansanomisen merkissä.
Olihan se perin tyhmä saarna ihmisten kuulla, kun Nooa arkkia rakentaessaan ilmoitti maailman hukkuvan tuhotulvaan; samoin Loot jäi houkaksi puhuessaan Sodoman ja Gomorran lähestyvästä tuhoutumisesta. Houkkia olivat Mooses ja Aaron faraon, edessä. Lyhyesti sanoen, Jumalan sanan ja sen saarnaajien täytyy olla houkkia, niinkuin Paavali 1. Kor. 1:18 sanoo. Tällä kaikella Jumala ei pyri mihinkään muuhun kuin nöyryyttämiseen: ihmisen pitää ottaman järkensä vangiksi ja oleman Jumalan totuudelle alamainen. Niinpä annettiin Aabrahamillekin ja hänen jälkeläisillensä tämä houkkamainen ympärileikkaus, että he sen alaisina ollessansa antaisivat Jumalalle kunnian, suostuen siihen, että hän yksin on viisas.
Juutalaiset tunnetaan ympärileikkauksesta; se oli heidän jumalallinen tunnuksensa. Meidän tunnuksinamme ovat KASTE JA KRISTUKSEN RUUMIS.
SIELLÄ NIMITTÄIN MISSÄ KASTE ON, ON VARMASTI KRISTITYITÄ, olkoot sitten maailmassa missä tahansa; on samantekevää.
Jumala ei milloinkaan ole käyttänyt sitä tapaa, että uudelleen olisi pannut voimaan sellaisen merkin, joka jo on päähänsä päässyt, vaan hän on aina asettanut toisen, uuden merkin. Niinpä hän lupauksensa täytyttyä ja Kristuksen tultua on antanut Aabrahamin siemenelle toisen, uuden merkin, nimittäin KASTEEN; ja se on ilmeisesti ennen viimeistä päivää asetettu viimeinen merkki, koskapa hän itse on sen itsensä kautta asettanut. Tästä huolimatta pysyy yhä vain sama usko Kristukseen, sama joka oli Aabrahamissa.
KASTE MERKITSEE NYT SAMAA KUIN YMPÄRILEIKKAUS;
Ympärileikattaessa oli tapana antaa lapselle nimi, niinkuin tässä toteamme tehdyn ja niinkuin Johannes Kastajallekin häntä ympärileikattaessa annettiin nimi.
Näin siinä käy: Aadamista tullut ensimmäinen kuolema on päättyvä, vaihtuen hengelliseksi kuolemaksi, jolla me kuolemme synnille, niin että sielu ei suostu mihinkään syntiin eikä ruumiskaan mitään syntiä tee; näin iankaikkinen elämä on alkanut teissä jo ennen sitä kuolemaa, jonka synti oli meille tuonut. Koska te siis olette vapaat tuosta kauhistavasta, kadottavasta kuolemasta, niin omaksukaa nyt tämä suloinen, pyhä ja autuaallinen kuolema, joka kuolee synnille, niin että varotte syntiä ettekä sitä palvele.
Kristuksen kuoleman on nimittäin vaikutettava teissä, jotka tähän kuolemaan olette kastetut, se, että juuri tämä kaste vuorostansa tuo muassaan kuoleman, koskapa Kristus itse on sen tähden kuollut ja sen tähden käskenyt kastaa teidät, että teissä oleva synti upotettaisiin !
Kaste on nimittäin sellainen pesu, jolla meidän syntimme pestään pois, niinkuin me Nikean uskontunnustuksessa lausumme:
»Minä tunnustan yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi»; samoin Paavali Room. 6:4 sanoo: »Me olemme kastetut Kristuksen kuolemaan», ja Gal. 3:27: »Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet».
Ellei kaste meillekin tuo samaa, nimittäin syntien anteeksiantamusta, siitä ei ole mitään hyötyä eikä se ole muuta pesua parempi.
KASTE ON JUMALAN ANTAMA MERKKI
Jos mikään kaste on varmaa, niin ENNEN KAIKKEA LASTEN KASTE juuri sen Kristuksen sanan tähden, jolla hän käskee tuoda lapset tykönsä.
Aikuisten tullessa omasta aloitteestaan; aikuisissa saattaa piillä petos kehittyneen ymmärryksen ansiosta, mutta lapsissa ei voi olla petosta vielä uinuvan ymmärryksen tähden, ja heissä Kristus toteuttaa siunauksensa niinkuin hän myös on käskenyt heidät tykönsä tuomaan. Tämä on suurenmoinen sana, eikä sitä sovi syrjäyttää: Kristus käskee tuoda lapset tykönsä, nuhdellen estäjiä.-
Kaste ei olekaan mitään muuta kuin evankeliumi, ja siihen heidät saatetaan.
He kuulevat sen tosin vain kerran, mutta he kuulevat sen sitä voimakkaampana, koska se Kristus, joka on käskenyt tuoda heidät tykönsä, ottaa heidät siinä omiksensa.
Hengellisesti katsoen ihminenkin, vaikkapa olisi kristitty, on tässä elämässä saastainen. Hän ei nimittäin vielä, siitä huolimatta, että hänellä on syntien anteeksiantamus ja että hän on Pyhän Hengen pyhittämä, ole vailla syntiä.
Pyhä Henki aivan tarkasti säilyttää koko maailman kristikunnan samanmielisenä siinä, että täällä kaikki synnit anteeksi annetaan.
Sen tunnusmerkkinä ja uskon vahvistuksena meillä on pyhä KASTE, Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti ja synninpäästö; näin siis, MIKÄLI USKOMME, kaikki synnit ovat anteeksiannetut, ja me olemme tämän mukaisesti uskon kautta Jumalan edessä vanhurskaat, terveet ja puhtaat.
Kaikesta huolimatta kaikilla kristityillä on itsessänsä vielä jäljellä paljon saastaisuutta ja epäpuhtautta, ja he tuntevat sitä; he esimerkiksi eivät kuule Jumalan sanaa niin haluisasti, eivät sitä vielä niin vahvasti usko ja tunnusta, eivät niin palavasti rukoile avuksensa Jumalaa eivätkä täytä hänen käskyjänsä kuin heidän pitäisi.
Kaiken kaikkiaan: ei ole ketään, jolla ei ole monenlaista raihnaisuutta ja heikkoutta; mutta juuri tämä on saastaisuutta, on syntiä, ja se olisi kadottavaakin, ellei sitä anteeksi annettaisi. Lisäksi me tunnemme tätä kaikkea paljon enemmän ja voimakkaammin kuin itsessämme olevaa hyvyyttä ja puhtautta. Jokapäiväinen vaikea valituksemme näin ollen on se, ettemme voi päästä eroon syntisestä ruumiista, vaan että meidän täytyy sitä kantaen retuutella aina hautaamme asti.
Samantapaisia merkkejä, yhä uusia ja erilaisia, Jumala on antanut eri aikoina aina siihen viimeiseen merkkiin asti, jonka Kristus henkilökohtaisesti antoi, nimittäin kaikkien pakanoiden keskuuteen levitettävän EVANKELIUMIN JA KASTEEN.
Nooalle hän esimerkiksi antoi sen sanan, että tämä oli hengissä pelastuva vedenpaisumuksesta, ja merkiksi laivan eli arkin, jonka tämä rakensi. Uskossansa tähän sanaan ja merkkiin Nooa ja hänen perheensä vanhurskautettiin ja säilyivät.
Sitten hän sai toisen sanan, ja sen merkiksi sateenkaaren. Niin ikään Jumala antoi
Aabrahamille SANAN, ja sen merkiksi ympärileikkauksen.
Hänen ympärileikkauksensa OLI SIIS HÄNEN KASTEENSA.
Nooan kasteena oli vedenpaisumus ja arkki.
Toisinpäin nyt KASTE on meidän YMPÄRILEIKKAUKSEMME,
meidän ARKKIMME ja meidän VEDENPAISUMUKSEMME, niinkuin asian Pietari selittääkin (1. Piet. 3:21). Aina vain on JUMALAN SANA JA MERKKI; NIIHIN ON USKOTTAVA, ja niin uskon kautta tultava autuaaksi, pois synnistä ja kuolemasta.
KASTE ON JUMALAN TEKO
KASTE EI OLE MINUN TEKOANI, VAAN JUMALAN.
Se näet, joka minut kastaa, on Jumalan sijaisena, eikä hän suorita mitään ihmistekoa, vaan kaikki on Jumalan käsialaa ja tekoa: Jumala siinä varsinaisesti toimii.
Sen tähden sopii ja pitääkin minun sanoa: Itse Jumala, minun Herrani, on kastanut minut ihmiskäden välityksellä; siitä minä voin kerskata ja siihen minä nojaudun ja sanon: Jumala on minulle antanut merkin, hän ei tahdo eikä saata valhetella, ja näin minä olen varma siitä, että hän on minulle armollinen ja että hän tahtoo tehdä minut autuaaksi: POIKANSA KAUTTA HÄN ON LAHJOITTANUT MINULLE KAIKEN( kasteessa) mikä hänellä on. Meidän puolellamme siis ei ole mitään muuta kuin usko yksin, ja hänen puolellansa sana ja merkki yksin.
KASTE JA OPETUS.
Riittää, kun tiedetään, että Kristus pitää erillään nämä molemmat — ja samoin tekevät apostolitkin —, nimittäin OPETTAMISEN eli saarnaamisen ja KASTETUKSI tulemisen. Kaste annetaan vain yhden ainoan kerran —, mutta opetus ja saarna on se, jonka alituisesti on oltava käynnissä.
Kristuksen käsky ei siis sisällä sitä, onko kaste toimitettava ennen vaiko jälkeen, vaan se sisältää sen, että saarnatointa on ennen kaikkea pidettävä vireillä ja sitä viljeltävä, huolimatta siitä, seuraako kaste.
Ilmeistähän on, että se, joka kerran on kastettu, ei enää kaipaa samaa merkkiä, mutta että me lakkaamatta tarvitsemme sanaa ja saarnaa, jolla usko herätetään, vahvistuu ja pysyy voimassa.
On kiinnitettävä huomio sanaan eli opetukseen eikä tarkattava ihmistä, sitä, uskooko hän varmasti; siinä, missä sana on, on kastekin annettava, niin nuorelle kuin vanhallekin.
Eihän sinun asiaksesi ole jätetty ihmisen sydämeen katsomista, sitä, uskooko ken vai eikö usko, eikä se ole mahdollistakaan, se olkoon yksin Kristuksen asiana.
Eihän meidän asiamme ole myöskään tarkata sitä, kuinka kukin uskoo, ja kuka omaksuu sanan ja kuka ei. Eikä käy päinsä, ettet ryhdy saarnaamaan, ennenkuin etu käteen tiedät, kuka ottaa vastaan ja uskoo, sillä siinä tapauksessa et voi koskaan mitään saarnata.
Samoin et myöskään kastetta toimittaessasi saa odottaa, kunnes varmistut siitä, kuka uskoo ja kuka ei, vaan tarkkaa sitä, viljelläänkö ja kuullaanko sanaa ja anotaanko kastetta; silloin on velvollisuutesi suorittaa kaste sekä nuorille että vanhoille.
Siinä näet, missä sana, pääasia, on oikeassa käytössä, kaikki muukin on oikeassa käytössä, mutta päinvastoin siinä, missä sana eli opetus ei ole oikea, kaikki muukin on turhaa: ei siinä ole uskoa eikä Kristusta.
Sana sen sijaan tuopi ja antaa meille kaiken, sakramentin vaikutuksineen, omantunnon lohdutuksen ja itse Kristuksen, sillä hänen väkensä ja valtansahan tässä on kysymyksessä, niinkuin 110. psalmi (Ps. 110:2. jae) puhuu hänen "valtansa" eli valtakuntansa valtikasta, ja Paavali, Room. 3:16. jakeessa, Jumalan "voimasta, itsekullekin uskovalle pelastukseksi».
Tämä on se varsinainen, pääasiallinen virka, jota Kristus ja kaikki apostolit itse ovat toimittaneet ja käskeneet toimittaa. Juuri siitä hän tässä on antanut nimenomaisen käskyn: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille». Toista, vähempää virkaa, kykenevät toisetkin, ne, joilla ei ole tuota suurta käskyä, toimittamaan.
Sekä Kristus että apostolit ovatkin lähettäneet useita panemaan kädet sairasten päälle. Hyvin luultavaa on, että kun apostolien helluntaipäivänä ja jälkeenkin päin pitämillä saarnoilla sanan omaksujien ja kastetta anovien luku nousi noin viiteentuhanteen — Ap. t. 2:41. ja Ap. t. 4:4. —, apostolit itse eivät kaikkia kastaneet, heidän kun täytyi hoitaa heille uskottua saarnavirkaa, vaan että sen toimittivat toiset, jotka olivat olleet apostolien kanssa. Niinpä Paavalinki, hänen tultuaan kutsutuksi apostolinvirkaan, kastoi muuan opetuslapsi, Ananias
Asia ei siis riipu henkilöstä, ei kastajasta enempää kuin kastettavastakaan, ei saarnaajasta eikä kuulijasta, oli hän pyhä vai syntinen, uskova vai epäuskoinen; tärkeätä on vain, että sana pysyy puhtaana ja sitä sellaisena opetetaan.
KASTEESSA UUDESTISYNNYTÄÄN.
Tässä on kumoon kaadettuna kasteenuusijoiden ja heidän kaltaisten väite, he kun opettavat etsimään HENKEÄ SANAN JA MERKKIEN ULKOPUOLELTA tai ilman näitä, erikoisen ilmestyksen ja VAIKUTUKSEN VOIMASTA, välittömästi taivaasta käsin tulevana, jopa halveksivat kastetta, aivan kuin se ei olisi mitään muuta kuin pelkkää, turhanaikaista vettä.
Heidän tapanaan on pilkata näin: Mitä kourallinen vettä voi sielua auttaa?, vaikka Kristus selvästi sanoo VEDEN MUKANA HENGEN OLEVAKSI ja vaikka hän sanoo, että on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä: ja sen hän tietysti sanoo tavallisesta, luonnollisesta vedestä, jolla Johannes kastoi, ja jolla hän myös opetuslastensa käski kastaa. Sen tähden Paavalikin nimittää KASTETTA VEDELLÄ PESEMISEKSI, jolla Kristuksen seurakunta puhdistetaan (Ef. 5:26), ja "uudestisyntymisen pesuksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi" (Tit. 3:5).
Vieläpä Kristus tässä panee sanat siihen järjestykseen, että asettaapi alkuun, ensimmäiseksi, VEDEN ja SEN JÄLKEEN HENGEN, siten osoittaaksensa, ettei Henkeä saa etsiä ilman ulkonaista merkkiä tai sen ulkopuolelta, vaan että on tiedettävä: Henki tahtoo vaikuttaa ulkonaisessa merkissä ja virassa, niiden kautta ja niiden yhteydessä. Molempien on pysyttävä yhteydessä toistensa kanssa, ja ihmisen on SYNNYTTÄVÄ UUDESTI VEDESTÄ PYHÄN HENGEN KAUTTA ELI HENGESTÄ, joka on veden kanssa ja sen yhteydessä.
Muussa tapauksessa varmasti vesi, mikäli se on erillisenä, ilman Henkeä, ei ole eikä vaikuta yhtään enempää kuin muukaan vesi tai pesu, eikä siitä tietenkään koidu mitään uutta syntymää. Ei siis olekaan kysymys vain vedestä syntymisestä, vaan myös veden ohella ja veden yhteydessä tapahtuvasta Hengestä syntymisestä.
MYÖS LASTEN TULEE UUDESTISYNTYÄ. ”joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".;
”jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Tästä huomaat edelleen: kaste ei ole mikään tarpeeton asia, miksi kasteenuusijoiden joukkio sitä häpäisee: sitä vailla voidaan muka olla , tai että pienten lasten kastaminen ei hyödytä, koska he — niin he raivoavat — eivät sitä voi käsittää, sillä tässä on suora sana, joka koskee yleisesti kaikkia ja joka on jumalallinen järjestys:
KAIKKIEN, jotka tahtovat päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, täytyy SYNTYÄ
UUDESTI VEDESTÄ JA HENGESTÄ.- kaikkien,- myös lasten.
Ei sovi siis kastetta hyljätä eikä lykätä toistaiseksi, sillä se on Jumalan järjestyksen jääräpäistä halveksimista ja syrjäyttämistä. Ei siinä varmastikaan Pyhä Henki voi olla.
KRISTUS EI SIIS TODELLAKAAN TAHDO, ETTÄ PIENET LAPSET TÄSTÄ SULJETAAN POIS, vaan että nekin käsitetään kuuluviksi tämän lausuman piiriin, MIKÄLI HEIDÄN ON PÄÄSTÄVÄ SISÄLLE JUMALAN VALTAKUNTAAN: heillekin annettakoon ja vietäköön KASTE; tahtoohan hän saada heidätkin UUDESTISYNTYNEIKSI ja heissä vaikuttaa.
Toisessa paikassa hän käskee heitä luoksensa tuotaviksi, sanoen, että sellaisten, jotka hänen tykönsä tuodaan, on taivasten valtakunta oleva. Jos siis heidän on tultava Kristuksen tykö, ei saa heiltä riistää niitä välineitä ja merkkejä, joilla Kristus heissä vaikuttaa.
Tämän minä sanon kuitenkin vain siitä yleisestä järjestyksestä ja säännöstä, johon on pitäydyttävä, missä ja milloin kaste on saatavissa; hätätilassa, milloin sille ei voida päästä, RIITTÄKÖÖN SE, ETTÄ KASTETTA HALUTAAN ja että ihminen sanalla viedään Kristuksen tykö ja hänelle uhrataan.
JUMALA HYVÄKSYY LAPSEN KASTEEN.
On selvä, että Jumala hyväksyy pienten lasten kasteen.
Uudestikastajat hylkäävät pienten lasten kasteen. Mutta että Jumala hyväksyy pienten lasten kasteen, on siitä nähtävänä, että Jumala antaa Pyhän Hengen pienenä kastetuille. Sillä, jos tämä kaste olisi turha, ei sitten Pyhää Henkeä kenellekään annettaisi, ei kukaan tulisi autuaaksi eikä mitään seurakuntaa olisi. Tämä syy voi yksinään tarpeeksi vahvistaa hurskaita ja jumalisia sydämiä. Sillä varsin tärkeä on, että pidetään kastetta oivallisena, jalona ja korkeana, jonka puolesta kaikkein enemmän sodimme ja taistelemme, koska maailma on nykyään täynnä lahkokuntia, jotka huutavat, että kaste on ainoastaan ulkonainen asia ja ettei ulkonainen asia ole mihinkään hyödyllinen. Mutta anna sen olla ulkonainen asia kuinka paljon tahansa: tässä on kuitenkin Jumalan sana ja käsky, joka asettaa, perustaa ja vahvistaa kasteen.
Mutta mitä Jumala asettaa ja käskee, se ei saa olla turha, vaan ihan arvollinen asia, vaikka se näöltään olisi vähäpätöisempi kuin oljenkorsi. Sillä tulla kastetuksi Jumalan nimeen ei ole tulla ihmisten, vaan Jumalan kastettavaksi. Sentähden, vaikka se ihmisen kädellä toimitetaan, on se totisesti Jumalan oma työ; siitä saattaa itsekukin kyllä päättää, että se on paljon korkeampi kuin joku työ, jonka ihminen tekee. Sillä mitä töitä saatetaan tehdä suurempia kuin Jumalan töitä.
VEDEN ydinkohta on Jumalan SANA ja KÄSKY ja JUMALAN NIMI, mikä aarre on taivasta ja maata suurempi ja jalompi.
Toiseksi, koska tiedämme, mikä kaste on ja miksi se on katsottava, tulee meidän oppia, mitä varten ja mihin tarkoitukseen se on asetettu, se on, mitä se hyödyttää, antaa ja vaikuttaa. Tätäkään ei saateta paremmin käsittää kuin Kristuksen edellä mainituista sanoista: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. Käsitä siis tämä kaikkein yksinkertaisemmin niin, että kasteen voima, työ, hyöty, hedelmä ja tarkoitus on tehdä autuaaksi. Mutta tulla autuaaksi, ei tarkoita muuta kuin lunastettuna synnistä, kuolemasta ja perkeleestä tulla Kristuksen valtakuntaan ja hänen kanssansa iankaikkisesti elää.
Uskolla pitää olla jotakin, jota se uskoo, se on, josta se pitää kiinni, johon se nojautuu ja perustuu. Siis pitää usko kiinni vedestä ja uskoo, että se on kaste, jossa on sula autuus ja elämä, ei veden takia, (kuten kylliksi on sanottu) vaan sen takia, että se on yhdistetty Jumalan sanaan ja järjestykseen ja hänen nimensä siihen on kiinnitetty. Ja uskoessasi tätä, mitä muuta uskon kuin Jumalaan, joka on antanut ja istuttanut nimensä kasteeseen ja asettaa meidän eteemme tämän ulkonaisen asian, jonka kautta saatamme sellaisen aarteen omaksemme saada. Joka uskoo ja kastetaan, hän tulee autuaaksi. Mitä tarkoittavat nämät sanat muuta kuin kastetta se on, Jumalan asetuksessa käsitettyä vettä. Siitä on seurauksena, että joka hylkää kasteen, hän hylkää Jumalan sanan, uskon ja Kristuksen, joka opastaa meitä siihen ja velvoittaa meitä kasteeseen.
Kasteenuusijat opettavat; kaste ei ole mitään, ellei henkilö ole uskovainen. Tästä peruslauseesta, kuten sitä sanotaan, seuraa välttämättä; mikään Jumalan teko ei ole mitään. ellei ihminen ole hyvä. Nytpä kaste on Jumalan teko, paha ihminen kuitenkin saa aikaan sen, ettei se olekaan Jumalan tekoa.
Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin. "Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut on kerran kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän." Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumiille on mahdollista.
Ei meidän siis pidä järjen kutkutuksia kuuleman, eikä tekemän niinkuin se tahtoo; vaan kuuleman mitä kaste, evankeliumi ja usko opettavat. Kaste opettaa, ettemme tämän elämän vuoksi kastettu ole; vaan että meidän pitäisi toista elämää odottaman. Evankeliumi sanoo Kristuksen kuolleen meidän synteimme tähden. "Jollei kuolleet nouse ylös, eipä Kristuskaan noussut ole. Mutta ellei Kristus ole noussut kuolleista, niin on teidän uskonne turha". 1. Kor. 15:16 - Tähän perustaa usko itsensä ja sanoo: no, hyvin! vaikka ihminen kuolee, niin en minä siitä huoli, enkä kuuntele ensinkään järjen jaarituksia. Minulla on valkeus, joka kaiken järjen yli käypi, nimittäin, kaste ja evankeliumi, se sanoo: Jumala on ajallansa tekevä tämän kuolleen eläväksi. Tässä en minä ensinkään epäile, vaikka nyt toista silmilläni näen. Sillä koska Jumala näin sanansa sanoo, niin on Hän sen myöskin tekevä. Niin muodoin pitää uskon vain sanassa riippuman, ja tällä tavalla järkeä vastaan taisteleman ja sotiman.
Mutta tätä tekemästä meitä estävät saatana ja oma paha lihamme; me pyrimme vain maallisten tavarain perään, juurikuin toista elämää tämän jälkeen ei olisikaan. Tälläinen käytös todistaa, ettemme ole oikeita kristittyjä, jotka toista elämää odotamme. Ei yksikään peltomies tee sitä siemenellä, kuin me teemme omalla ruumiillamme. Hän ei suinkaan siementänsä siinä tarkoituksessa kylvä, että se alati jäisi makaamaan. Mutta meillä on kaste ja Jumalan sana, joiden kautta me tulemme Jumalalta toiseen elämään kylvetyiksi, ja yhtä hyvin ajattelemme kasteen ja evankeliumin olevan meille sentähden annettu, että tässä maailmassa ijankaikkisiin aikoihin pysyisimme.
Kaste on Herran asettama ja määräämä, että me sen kautta tulisimme otetuiksi Hänen oikeain tunnustajiensa ja palvelijainsa joukkoon, ja saisimme osan Hänen valtakunnastaan ja Hänen hyvistä töistään: tämä on oikea hyöty, mikä meillä tulee olla kasteesta. Sentähden tulee jokaisen isän antaa kastaa lapsensa; sillä lapset eivät ole osattomiksi jätetyt lupauksista.
Muuten ei meidän tule vastaanottaa kastetta kenenkään ihmisen kädestä. Sillä kaste, jonka saamme ihmisen kädestä ei ole sen ihmisen kastetta, vaan Kristuksen ja Jumalan. Onhan myöskin suuri lohdutus ja erittäin voimakas apu uskon vahvistamiseksi tietää, ETTEI KASTE OLE IHMISEN VAAN ITSE KOLMIYHTEISEN JUMALAN TOIMITTAMA ihmisen kautta, joka hänen nimessään sen toimittaa; ja samalla lakkaa kaikki hyödytön väitteleminen ja kaikki huolestuneet kysymykset kasteen muodosta. Tapahtukoonpa kaste millä tavalla hyvänsä, jos se vaan on toimitettu Herran eikä kenenkään ihmisen nimeen, tulee uskova autuaaksi; sillä Kristus sanoo: "Se, joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi." Mark. 16:16.
KASTEEN HYÖTY
PIENOKAISIA KASTE PÄÄASIALLISESTI HYÖDYTTÄÄKIN.
Mutta kun saatanalla ei ollut voimaa hävittää lapsilta kasteen merkitystä, niin se on kuitenkin ollut kyllin mahtava hävittämään sen voiman kaikista aikaihmisistä, niin että nyt tuskin kukaan muistaa olevansa kastettu, vielä vähemmän katsoo sitä kunniakseen,
KUN ON KEKSITTY NIIN MONTA MUUTA KEINOA SYNTIEN ANTEEKSI antamiseksi ja taivaaseen pääsemiseksi.
Varo sen tähden komeilevia tekoja ja petollisia ihmisoppeja, ettet loukkaa totuutta ja vahingoita uskoasi. Jos tahdot tulla pelastetuksi, niin sinun täytyy aloittaa uskomalla kasteeseen ja ehtoolliseen ilman mitään tekoja. Teot SEURAAVAT kyllä sitten USKOA. Älä vain milloinkaan pidä vähän arvoisena USKOA, joka on tärkein ja vaikein teko. Sillä yksin siten voit tulla autuaaksi, vaikka sinun olisi pakko olla vailla kaikkea muuta.
Sillä se on Jumalan työ eikä ihmisten, kuten Paavali opettaa (Ef. 2:8). Muut teot hän vaikuttaa meidän kanssamme ja kauttamme, mutta tämän ainoan hän vaikuttaa meissä ja ILMAN MEITÄ.
Tästä voimme selvästi huomata, mikä erotus kasteessa on sakramenttia hoitavan ihmisen ja siinä vaikuttavan Jumalan välillä.
Sillä ihminen toimittaa kasteen, mutta ei kuitenkaan toimita sitä. Hän toimittaa sen sikäli, että hän valelee kastettavan. Mutta hän ei kasta siitä syystä, että hän ei tee sitä omin valtuuksin, vaan Jumalan puolesta.
Sen tähden meidän tulee ottaa vastaan ihmisen käden toimittama kaste aivan niin kuin sen olisi toimittanut Kristuksen, niin, suorastaan Jumalan käsi.
Sillä ihmisen toimittama kaste ei ole hänen, vaan Kristuksen ja Jumalan suorittama, aivan niin kuin mikä muu tahansa Jumalan luomus, jota me käytämme jonkun toisen käden kautta, kuitenkin on ainoastaan Jumalalle kuuluva olento.
Varo siis jakamasta kastetta sillä tavoin kahtia, että pitäisit ulkonaista toimitusta ihmisen, sisällistä Jumalan suorittamana.
Pidä molempia Jumalan suorittamina ja kasteen toimittajaa Jumalaa edustavana välikappaleena, jonka välityksellä taivaassa hallitseva Herra omin käsin kastaa sinut vedessä ja lupaa syntien anteeksi antamisen puhuessaan sinulle maan päällä ihmisäänellä palvelijansa suun kautta.
Tätä vakuuttavat sinulle myöskin palvelijan lausumat sanat: »Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen» Hän ei sano: »Minä kastan sinut omaan nimeeni.» Se tarkoittaa: »Sitä, minkä nyt teen, en tee omin valtuuksin, vaan Jumalan puolesta ja nimessä, jotta sinä pitäisit tätä Herran omana näkyväisenä suorituksena.
Kasteen asettaja ja sen toimittaja ovat kyllä eri henkilöitä, mutta kummankin työ on sama, tai pikemminkin on olemassa vain sen asettajan työ minun palvelukseni välityksellä.»
Sillä »nimeen» tarkoittaa asettajaa. Kasteessa emme siis ainoastaan turvaudu Herran nimeen ja rukoile sitä, vaan toimitamme tämän tehtävän vieraana tekona toisen nimessä ja puolesta.
Samaa puhetapaa käyttäen Kristus sanoo Matt. 24:5: »Monta tulee minun nimessäni» ja Room. 1:5 sanotaan: »Jonka kautta olemme saaneet armon ja apostolin viran, jotta syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa.»
Sillä onhan äärettömän lohdullista ja uskoa vahvistavaa tietää, että minua ei ole kastanut ihminen, vaan itse kolmiyhteinen Jumala ihmisen välityksellä, ihmisen, joka on suorittanut tämän tehtävän hänen nimessään. Tämän johdosta raukeaa joutava riita kasteen »muodosta», niin kuin kastesanoja nimitetään.
Kaste tekee varmasti autuaaksi aina, kun se suoritetaan Herran eikä kenenkään ihmisen nimessä, suoritettiinpa se minkä kaavan mukaan tahansa. Enkä epäile, että ihminen, joka on saanut kasteen Herran nimessä, todella on kastettu Herran nimeen, vaikka jumalaton pappi ei olisi tehnytkään sitä Herran nimessä.
Sillä kasteen voima ei riipu niinkään paljon sen SUORITTAJAN kuin sen VASTAANOTTAJAN uskosta ja siitä, miten hän sitä käyttää,.
.
Toiseksi kasteeseen kuuluu merkki eli sakramentti, (sakramentti on siis merkki) se on: juuri veteen kastaminen, mistä nimikin johtuu. Sillä kreikkalainen sana »baptizo» merkitsee »minä kastan» ja »baptisma» merkitsee »kastaminen». On nimittäin sanottu, että jumalallisten lupausten ohella meille on annettu merkkejä, jotka kuvaavat sanojen merkitystä, tai, niin kuin nykyisin sanotaan, ilmaisevat sakramentin (merkin)vaikutusta.
KASTEEN KAKSI PÄÄMERKITYSTÄ,
Kasteella on siis kaksi merkitystä, kuolema ja ylösnousemus, se on: täydellinen ja päättynyt vanhurskauttaminen. Sillä kun pappi kastaa lapsen veteen, merkitsee se kuolemaa, ja kun hän nostaa sen vedestä, merkitsee se elämää. Niin Paavali selittää tämän Room. 6:4: »Niin olemme siis hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin UUDESSA elämässä vaeltaman.» Tätä kuolemista ja ylösnousemista sanomme uudeksi luomukseksi, UUDESTI syntymiseksi ja(/eli) hengelliseksi syntymiseksi. (kaste tuo siis UUDEN elämän, eli uudestisynnyttää)
Tätä ei saa käsittää, niin kuin monet tekevät, vain kuvaannollisesti synnin kuolemaksi ja armon elämäksi, vaan TODELLISEKSI kuolemaksi ja ylösnousemukseksi(eli uudestisyntymiseksi).
Sillä kaste ei ole keksitty vertauskuva. Eikä synti kuole eikä armo nouse täydellisenä ylös ennen kuin synnin ruumis, jota tässä elämässä kannamme, tuhoutuu, niin kuin apostoli sanoo mainitussa paikassa. Sillä niin kauan kuin olemme lihassa, kiihottavat meitä ja kiihottuvat lihan himot. Sen tähden me myöskin alkaessamme uskoa alamme kuolla tästä maailmasta ja elää Jumalalle tulevassa elämässä, niin että usko todella kuolee ja nousee kuolleista. Se on hengellinen kaste, jossa meidät upotetaan ja jossa jälleen nousemme.
On siis aivan oikein sanoa, että kasteeseen sisältyy syntien pois peseminen, mutta tämä sanontatapa on liian laimea ja heikko ilmaisemaan kasteen merkitystä, sillä sehän on pikemminkin kuolemisen ja ylösnousemuksen vertauskuva..
Syntinen ei kaipaa niin suuresti pesemistä kuin kuolemista muuttuakseen kokonaan uudeksi luomukseksi ja jotta hänen kasteensa, yhteisen kuoleman ja ylösnousemuksen merkkinä vastaisi Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.
Sillä joskin voisimme sanoa, että Kristuksesta on pesty pois kuolevaisuus hänen kuollessaan ja ylösnoustessaan, niin se olisi kuitenkin paljon laimeampi sanonta kuin jos sanoisimme hänen kokonaan muuttuneen ja uudistuneen.
Samoin on sattuvampaa sanoa, että meidän kasteemme merkitsee täydellistä kuolemista ja ylösnousemusta iankaikkiseen elämään, kuin että se merkitsee (vain) syntien pois pesemistä.
Tästä huomaat taas, ettei kasteen sakramentin merkkikään ole hetkellinen vaan pysyväinen teko. Sillä vaikka sen suoritus tapahtuukin nopeasti, niin sen merkitys kuitenkin kestää aina kuolemaan saakka, vieläpä viimeisenä päivänä tapahtuvaan ylösnousemukseen saakka. Sillä koko elämämme ajan teemme sitä, mitä kaste merkitsee, nimittäin kuolemme ja nousemme kuolleista. Me emme kuole, sanon minä, ainoastaan käsitteellisesti ja hengellisesti, sikäli kuin luovumme synneistä ja elämän turhuudesta, vaan me alamme tosiasiallisesti erota tästä ruumiillisesta elämästä ja tavoitella tulevaista elämää, jotta siirtymisemme tästä maailmasta Isän luo olisi, niin kuin sanotaan, reaalinen ja myöskin ruumiillinen.
Meidän tulee siis varoa niitä, jotka ovat HEIKENTÄNEET JA VÄHENTÄNEET kasteen voimaa sanoen, että kasteesta kyllä vuotaa meihin armoa, mutta että se sitten taas synnin tähden vuotaa meistä pois, joten meidän siis kasteen menetettyä tehonsa tulee pyrkiä TAIVAASEEN TOISTA TIETÄ.
Älä ajattele näin, vaan tiedä kasteen merkitsevän sitä, että me sen kautta kuolemme ja elämme uudelleen!
PARANNUKSEN TIETÄ TAI MITÄ MUUTA TIETÄ TAHANSA ET VOI PALATA MUUHUN KUIN KASTEEN VOIMAAN miettien yhä uudelleen sitä, että olet kastettu, miettiäksesi, mitä kasteesi merkitsi.
KASTE EI MENETÄ MILLOINKAAN PÄTEVYYTTÄÄN, paitsi jos sinä epätoivoon joutuneena et enää tahdo palata pelastuksesi lähteelle.
Sinä voit kyllä joksikin aikaa joutua hiukan eroon merkistä, mutta silti ei merkki ole menettänyt pätevyyttään. Niinpä sinut on kerran kastettu sakramentin mukaisesti, mutta sinun täytyy alituisesti tulla kastetuksi uskon kautta, alituisesti kuolla ja nousta uuteen elämään.
KASTE ON VESI, JOHON JUMALAN POIKA ON UPOTTAUTUNUT,
jonka yli Pyhä Henki on vuodatettu ja Jumala saarnannut. Se on siis armorikasta vettä, pyhitettyä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kautta.
Kasteessa tulet sinä Kristukseen, niin että Hänen kasteensa tulee sinun kasteeksesi ja sinun kasteesi Hänelle. Tämä on oikea kaste.
Raamattu kutsuu kastetta pesuksi, jossa ei ainoastaan kädet ja jalat, vaan koko ruumiskin on pesty puhtaaksi. Niin tekeekin kaste ihmisen yhtä haavaa puhtaaksi ja autuaaksi, niin että tähän pääasiaan ja autuuden perintöön ei muuta tarvita, kuin tällainen usko tällaiseen Jumalan armoon, että se vain olisi sulaa armoa ilman työttä ja ansiotta, että me autuaiksi tulemme, ja että me näin muodoin muuttumatta totisesti rakastaisimme, ylistäisimme, kiittäisimme ja kunnioittaisimme Jumalaa iankaikkisesti hänen laupeudestansa, emmekä kerskaisi itsestämme tahi pitäisi mielisuosiota minkäänlaiseen omaan voimaamme eli avuumme, josta kylliksi ja usein puhuttu on.
Meidän tulee myös tarkata apostolin sanat tekstissä, jossa hän puhuu kasteesta ja hengellisestä ruuasta, niin kuin he olisivat kristityitä olleet, tehden esi-isät meidän kaltaisiksemme, juurikuin olisi heilläkin ollut kaste ja sakramentti. Tässä tulee meidän ensiksi tietää, niin kuin usein on sanottu, että Jumala alusta alkaen aina on johdattanut, pelastanut ja autuaiksi tehnyt pyhänsä kahden välikappaleen, ruumiillisen sanansa ja ulkonaisten merkkein kautta, niin kuin Aadamin tämän sanan kautta: "Vaimon siemenen pitää rikki polkeman kärmeen pää," se on, Kristus on tuleva ja voittava meidän hyväksemme kuoleman, synnin ja perkeleen; tähän sanaansa antoi hän sen merkin, että uhrit taivaan tuli poltti, niin kuin Abelille 1. Moos. 4:4 tapahtui ja useissa raamatun paikoissa nähdään. Tämä sana on ollut Aadamin evankeliumi Noaan ja Abrahamiin asti, ja siihen ovat kaikki pyhät Abrahamiin asti uskaltaneet ja samassa tulleet synnistä pelastetuiksi, niin kuin mekin tulemme evankeliumin sanan kautta pelastetuiksi, jos uskomme, ja on heillä tuli taivaasta ollut samallainen Jumalan sanan merkki, kuin meillä on kaste.
Niin oli siis Israelin lapsilla se Jumalan sana, että Heidän piti tuleman luvattuun maahan, tähän sanaan oli heillä monta merkkiä, ja erittäinkin, niin kuin Paavali tässä osottaa, meri ja pilvi, taivaan leipä ja vesi kalliosta, jotka, niin kuin hän sanoo, OVAT OLLEET HEIDÄN KASTEENSA, juurikuin kaste nyt olisi meidän meremme ja pilvemme. SILLÄ USKO JA HENKI on joka paikassa yhtäläinen, vaikka merkit ja sanat ovat toiset. Merkit ja sanat annetaan aika ajoin eri tavalla; mutta usko se pysyy kuitenkin yhtäläisenä samaan ainoaan Jumalaan, joka monenlaisilla merkeillä ja sanoilla eri aikoina antaa saman uskonsa Hengen, ja sen kautta myös vaikuttaa yhtäläisen syntien anteeksi antamisen, kuolemasta pelastuksen ja autuuden kaikissa pyhissä, eläköötpä maailman alku-, keski- tai loppuajoilla.
KRISTUKSEN KASTE EI MUUTA OLE, KUIN ETTÄ HÄN OTTI KAIKKI SYNTIMME PÄÄLLENSÄ JA TEKI TÄYDEKSI NIIDEN PUOLESTA JA SIINÄ VIELÄ, PYHÄN RUUMIINSA UPOTTAMISELLA, NIIN PUHDISTI KAIKKI VEDET, ETTÄ JOKA HÄNEN NIMEENSÄ KASTETAAN, SEN PITÄÄ OLEMAN SYNNISTÄ VAPAA JA TAIVAAN TÄYTYY SILLE AUETA.
Kristus niin muodoin ei ole kastettu itse tähtensä, koska hänellä ei ollut syntiä, vaan hän on ottanut meidän syntimme päällensä ja upottanut ne kaikki veteen, osottaen sillä, mitä meidänkin tulee tehdä. Hän tekee aivan niinkuin hyvä parantaja, joka katkerimmista lääkkeistä juo itse ensin, kehottaaksensa sairasta sitä rohkeammin juomaan niitä. Niin mekin juomme kasteessa katkeran juoman, joka on vanhan Aatamin kuolettaminen, joka tosiaan meille on sangen katkeraa. Sillä vedellä valaminen ei merkitse muuta, kuin pahan himon ja pahojen halujen kuolettamista ja tukahuttamista. Tämä nyt tapahtuu ristillä, jonka Jumala, pyhän tahtonsa mukaan, panee meidän kannettavaksemme, ja jota ei meidän pidä millään muotoa päältämme heittämän, vaan halulla ja mielellämme sitä kantaman. Mutta jotta tämä meille sitä huokeampi olisi, niin on Kristus itsekin sen tehnyt. Hän antoi itsensä kastaa, otti ristinsä päällensä ja kantoi sitä mielellään, ollen näin Isällensä kuuliainen kuolemaansa saakka, aina ristin kuolemaan asti, pelastaaksensa meitä synnistä ja taas lepyttääksensä taivaallisen Isänsä ja teki sen sulasta armosta, ilman kaikkea ansiotamme, ja siitä saimme kasteen vakuutusmerkiksi, niinkuin Paavali kirjottaa Titukselle 3:4-7.
Suosittelen jättämään kokonaan lukematta kaikki nämä tämän harhaopettajan harhaiset, eksyttävää sakramenttimagiikkaa sisältävät tyhjänpäiväiset sepustukset, sillä näillä ei totisesti ole mitään arvoa.
Neuvon sen sijaan siirtymään suoraan tässä alla esitettyyn totuudenmukaiseen artikkeliin,
"Löydetty kastetotuus."
Pääset näet opiskelemaan totuutta kasteasiasta, klikkaamalla alla olevaa tekstiä:
” http://members.surfeu.fi/raimpout/kaste1.htm ”
Tuosta linkistä löytyy Raimo Poutiaisen järjenpäätelmiin perustuvia sepustuksia joilal ei olem itään yhetyttä kristillisne uskon kanssa.
Jeesuksen ´seuraajat perustutuvat uskoon, MUTTA LINKISTÄ LÖYTYVÄ POUTIAINEN PERUSTAA järkeen. JA HÄNELLÄ USKO RAJOITTUU VAIN OMAN JÄRKENSÄ MITTOIHOIN.
ja kaiken lisäksi hän itsekin toteaa kirjoituksistaan, että ne eivät ole minkää tunnustuskunnan opin mukasia- ei siis myöskään kasteasiat.
MIKSI SIIS KENENKÄÄN PITÄSI ETSIÄ SELLAISTA OPPIA JOKA ON VAIN TUON YHDEN JA AINOAN henkilön järjenpäätelmien tuotetta?
Jotka järjenpäätelmät kaiken lisäksi muuttuvat tiuhaan tahtiin, kuten hän itsekin tunnustaa, että "päivitän kirjoituksiani sitä perää kun koen mietteitteni edistyvän."
Lapsikasteen tarkoitus
==================
Lapsi- hätälapsikaste ei ole raamatussa määrrätty.
Siksi luonnollisesti tulee mieleen kysymys että miksi se on ja miksi sen oleminen on tärkeää ja kenelle se on tärkeää.
Varmaa on, että raamatussa ei ole lapsia määrätty kastettavaksi. Siksi ilmeistä on, että kasteen "pakolliseksi" määräävät tahot pyrkivät sillä johonkin mitä Jumala ei ole tarkoittanut.
Onko lapsia kastaneiden tavoitteena:
-saada kirkolle mahdollisimman paljon veronmaksajia?
(tuskin kun saavat valtionkin tukea kirkollisveron lisäksi; eli kirkolle maksavat nekin jotka eivät ole edes sen jäseniä.)
-tai ehkä saada harhautettua lisää ihmisiä saatanan leiriin?
(mielestäni todennäköisin vaihtoehto. Tunnettua on historiaa tutkineille, että pirulla on helpointa saada Jumalan "lapsia" puolulleen esiintymällä Jumalan nimessä ja teettämällä heillä jumalattomuuksia.)
-tai joku muu väärin Jumalan tahdon ymmärtäminen kuten esimerkiksi lutherin muut opit?
(mahdollista mutta helposti paljastuvaa! Jo kauanhan on tunnettu harhaopit koska ne eivät ole raamatussa olevan Jumalan tahdon mukaisia.)
Varmaa mielestäni kumminkin on, että kun lapsekasteet suoritetaan Jumalan nimessä niin se ei ole oikein muuta kuin saatanan mieleistä koska Jumala ei ole lapsikastetta asettanut ja koska Jeesuskaan ei sitä määrännyt vaan osoitti sanoin ja esimerkein kuinka lapsia tulee kohdella niin asian pitäisi olla Jumalaa kunnioittaville hyvin selvä! Ja siksi onkin mielestäni selvää, että LASTEN kastajat toimii tietoisesti saatanan asialla ja periaatteessa pilkkaa Jumalaa toiminnallaan asettamalla itsensä Jumalan sanan ja tahdon yläpuolelle.
Raamatussa on todistettavasti esillä Jumalan ihmisille antama valinnanvapaus oikeus jota kirkon tulee kans kunnioittaa. Se saivat jo Aatami ja Eevakin.
Raamatussa on todistettavasti esillä Jumalan kastetta koskevia vapaaehtoisuuksia korostavia kohtia mutta ei yhtää käskyä tai määräystä mutta kehoitus on ja se on aikuisille mutta ei lapsia koskevana (korkeintaa aikuisia opetuslapsia koskevana):
"... joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi" (Ilm. 22.17).
"... Valitkaa tänä päivänä, ketä te tahdotte palvella" (Joosua 24:15).
"Kehoitamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se turhaksi" (2 Kor. 6:1-2).
"Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi" (Joh. 1:12).
Siis noissa raamatun teksteissä on ihan selvästi Jumalan tahto (vapaa-ehtoisuudesta) josta tulee esille valinnanvapauden oikeus; eli se oikeus joka lapsikasteessa riistetään / varastetaan / ryöstetään lapselta.
Ja Jeesus ei antanut käskyä kastaa lapsia vaan siunasi heidät esimerkkinä meille kaikille miten lapsia tulee kohdella.
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark.16:15, 16)
Tämä kohta raamatusta osoittaa ettei kaste edes välttämätön taivaaseen pääsemiselle. Vain he jotka eivät usko joutuvat kadotukseen.
Ja tätä kohtaa monet pitävät KÄSKYNÄ mutta se on vain ja ainoastaa KEHOITUS.
(Raamatussa ei ymmärtääkseni tule olla samasta asiasta käsky ja selvä valinnan oikeus joten kysymys ei voi olla kaskystä kun kerran monessa kohtaan on valinnanvapaus oikeus.)
Siinä ei ole sanaa "Minä käsken..." tai "Käsken" joten älkää lisätkö raamatun tekstiin sinne kuulumattomuuksia:
"Joh. 14:15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni. "
Tuo tarkoittaa sitäkin että tämäkin otetaan huomioon:
"Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu." Joh. Ilm. 22:18, 19."
Raamatussa ei ymmärtääkseni tule olla samasta asiasta käsky ja selvä valinnan oikeus joten kysymys ei voi olla kaskystä kun kerran monessa kohtaan on valinnanvapaus oikeus.
MIKSI LAPSIA EI SAISI KASTAA
=========================
Tähän tyyliin teistä moni on ihmetellyt ja monet ovat kysyneet mitä vahinkoa lapsikasteesta on lapselle!
Kun Jumala antoi ihmiselle valinnavapauden niin silläkin on oma tarkoituksensa. Ja jokaisella aikuisella on oikeus itse valita tiensä, ei Jumala pakota ketään taivaaseen. Ja koska raamatun mukaan on näin:
"Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!"
Niin näin en tehty ymmärrettäväksi AIKUISILLE raamatun sanoin että sen "yhden" kasteenkin valinnan oikeus on jokaisella aikuisella ITSELLEEN joka uskoon tulleena tuntee kutsumusta myöskin kasteelle. Kastamattomuus ei ole este taivaaseen pääsylle.
Tuon "yksi kaste" on niin tärkeä monella tavalla. Jos yrittäisen valaista hiukan taustaa...
Jos joku lapsena puolustuskyvyttömänä ja ymmärtämättömänä kastettu aikuistuttuaan huomaa ettei ole sellaisessa uskonsuuntauksessa / seurakunnassa mukana jossa tahtoisi olla ja haluaa vaihtaa; niin silloin väärinkäytetään yhden kasteen raamatun lausetta kertomalla esimerkiksi että "olet aina kiinni meidän joukossa menit minne menit." Tai että "on vain yksi kaste jolla pääset taivaaseen ja sitä ei voi vaihtaa koskaan toiseen kasteeseen." Jne jne...
Ja siksi onkin tärkeää, että kasteen merkityksen ymmärtänyt uskovainen aikuinen tekee päätöksensä OMASTA kasteestaan joka on HÄNEN OMA oikeus ja sitä oikeutta ei vanhemmat, papit jne saa ottaa pois koska se oikeus on JUMALAN antama. Jokainen joka rikkoo tuota Jumalan ihmisille antamaa yksilön oikeutta vastaan tietää tehneensä pirulle palveluksen ja on rikoksestaan vastuussa Jumalalle.
Usein kuulee lapsikasteen antamisen perusteluksi mainittavan sen, että lapsi syntyy syntisenä! Ja sillä tarkoitetaan ilmeisesti perisyntiä.
Mutta tuo väite ei voi olla totta koska Jeesus on ne synnit sovittanut:
Hesekiel 18:19. Ja vielä te kysytte: "Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?" Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. "
19. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.
20. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi,
siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
21. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.
Tiedän, että raamatussa on tämän tyylisiä ilmaisuja useita:
"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." (Ps. 51:7)
Mutta luotan enemmän Jeesuksen sanoihin kuin mahdollisesti raamattuun lisättyihin kirjoituksiin ja huomioikaa ettei tuossakaan puhuta perisynnistä mitään!
Jeesus opetti... "LASTEN KALTAINEN ON TAIVASTEN VALTAKUNTA"
Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Kysyn vaan: Voiko taivastenvaltakunta olla syntinen???
Eikö teidänkin vastaus ole EI!
Ja koska taivasten valtakunta ei ole syntinen niin kuinka se lastenkaltainen taivasten valtakunta vois olla syntinen?
Jos taivastenvaltakunta voi olla syntinen niin minusta se on SEN yhteisön "valtakunta" jossa lapsia kastetaan vastoin Jumalan tahtoa ja synti on kasteesta "lahja" jossa lapsi saa osan seurakuntansa synneistä kantaakseen.
Miettiköön itsekukin sitä, mitä "älkää estäkö" tarkoittaa. Esteenä voisi esimerkiksi olla lapsikasteen tuomat seuraukset koska lapsikastetta ei ole Jumala määrännyt; miettiä sopii sitäkin, että kun Jumala ei ole lapsikastetta määrännyt niin kuka sitten määräs sen ja miksi?!
Tiedän myös raamatusta tämänkin:
"Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan KAIKILLE IHMISILLE vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita." (Room. 5:18-19)
Usein on lapsikasteita puolusteltu perhekuntien kasteilla mutta sielläkään ei ole lapsikasteista sanaakaan ja ennenkaikkea ei määrätä lapsia kastettavaksi vaan se on vapaa valintaista ja lapset EIVÄT valitse vaan pakotetaan. Ja JOS olis lapsia silloin jo kastettu niin sekin olis Jumalan vastaista mikäli raamattuun on luottamista. Sillä eihän Jumala ihmisille antamaansa valinnanvapaus oikeutta ole ottanut pois. Eikä Jumala muutenkaan; raamatun mukaan; ole ketään pakottamassa taivaaseen vaan toivoo jokaisen pelastuvan.
Harhaoppi nimeltä perisynti:
======================
Jos lapsella voi olla syntiä niin sen lapsi saa lapsikasteessa jolloin hänet liitetään seurakuntaan niin tulee osalliseksi kirkon ja seurakunnan synnin taakasta. Aatamin ja Eevan synteihin ei lapsilla ole osuutta:
Hesekiel 18:19. Ja vielä te kysytte: "Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?" Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. "
19. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.
20. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
21. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.
Ja se taakka kaikkine kirkon teettämien syntien vuoksi ei ole kevyt. Kuten omien jäsenienkin; naisten, lapsien ja miehien murhauttamiset jotka eivät ole Jumalallisia vaan niin kaukana Jumalasta kuin saatanan teot voi Jumalasta olla.
Ottakaa huomioon, että raamatussa ei ole edes sanaa perisynti sanaa vaan se on instituution tai/ja saatanan keksimä ja on mielestäni Joh. Ilm. 22:18, 19 vastainen rikos.
Ei raamatullisuuksia
================
Kuinka paljon todellisia totuuksia pitää tulla esille ennenkuin ymmärrätte kaiken jumalattomuuden joita Jumalan nimessä piru teettää!!!
Tässä muutamia EI RAAMATULLISIA sanoja/ilmaisuja joita täällätä keskusteluistanne olen löytänyt:
Lapsikaste; Hätälapsikaste; Perisynti; Kolminaisuusoppi; Sakramentti...
En ole varma, jos:
"Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu." Joh. Ilm. 22:18, 19."
...tuolla tarkoitetaan myös uskonnon opetuksia. Jos tarkoitetaan niin silloinhan nuokin esille ottamat sanatkin ovat Joh. Ilm. 22:18, 19 vastaisia niinkuin lutherinopit jne jotka eivät ole raamatullisia ja Jumalan tahdon mukaisia.
===
Nämä kantani perustuvat käytössä olevaan raamattuun. Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni on suuren suuri mahdollisuus/vaara, että tämän päivän raamattu ei ole se Jumalan sana jonka Jumala on meille alunperin antanut. Tiedossa on lukemattomia; käännöksiä ja käännöksien käännöksiä; sotia voittaneiden värittämää tietoa raamatussa jne edelleen jotka kiistattomasti ovat osaltaa vääristäneet raamattua. Mutta todella Jumalaa kunnioittava ihminen jonka sielussa asuu asioiden ymmärtämisen lahjat löytää raamatusta Jumalan tahdon ja sen pohjalta myös pääsee tietoisuuteen siitä mikä on Jumalan mielestä hyvää.
Joh. 14:15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.
Joh. 15:17 Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.
Ap.t 6:7 Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.
===
Tämä tästä! Jos teillä on lisää todellista tietoa raamatun tekstistä millä toisin osoitatte niin otan mielelläni vastaan oikaisuja (raamatun tekstien viitteillä) virheitteni suhteen. VT:n suhteen olen varovainen koska on vaikeaa aina tietää koskeeko se "tätä aikaa" vain koskeeko se "vanhaa liittoa" ja että "koskeko se meitä vain ainoastaa Jumalan omaa kansaa."
Olis kivaa kuulla samoilla linjoilla näitä asioita ajattelevienkin ajatuksia!