Sodan oikeussäännöistä

Inter arma caritas - Aseiden keskellä laupeus

Tälläkin palstalla on ollut väärinkäsityksiä siitä, mitä kansainvälinen oikeus sanoo sodasta ja tappamisesta sodassa, alla faktaa:

Geneven sopimus:

"Perusperiaate on, että sotilaallinen välttämättömyys ei saa loukata inhimillisyyttä. On kiellettyä käyttää voimakkaampien aseita kuin on tarpeen. Sodankävijöillä ei ole oikeutta vahingoittaa vihollista millä keinolla tahansa. Mm. laseraseet kieltävät sopimukset ovat viimeaikaisia esimerkkejä epäinhimillisten aseiden käytön ja valmistuksen kielloista."

Siis ainoastaan ns. inhimillisillä aseilla saa sotia ja tappaa vihollissotilaita.

"Sopimusten lähtökohtana on myös, että sairaalle, haavoittuneelle tai haaksirikkoutuneelle sotilaalle, joka ei enää ota osaa sotatoimiin, on annettava asianmukaista hoitoa ja suojelua. Tämän huolenpidon on oltava puolueetonta ja tasapuolista, eikä siinä saa tehdä erottelua kansallisuuden tai alkuperän mukaan.

Sotavangiksi joutunut sotilas on pidättäjävallan suojeluksessa. Vangitsijan velvollisuutena on huolehtia sotavangin asumisesta, ravinnosta, terveydenhuollosta ja vaatetuksesta. Sotavankeja on myös suojeltava väkivallalta, alentavalta kohtelulta tai julkiselta uteliaisuudelta. Missään olosuhteissa heitä ei saa kiduttaa tai kohdella alentavasti. Sotavangeilla on myös oikeus olla kirjeenvaihdossa omaistensa kanssa. Myös sotakirjeenvaihtajilla ja asevoimia luvallisesti seuraavilla siviileillä on oikeus sotavangin asemaan.

Sopimukset takaavat erityissuojelun ja puolueettomuuden lääkintähenkilökunnalle, uskonnollisille työntekijöille, sairaaloille ja kulkuneuvoille. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun merkit ovat kansainvälisiä suojamerkkejä, joita kantavat lääkintä- ja avustushenkilökunta ja joilla varustetut rakennukset, kulkuneuvot ja alukset eivät saa olla aseellisen toiminnan kohteena. Punaisen Ristin Kansainvälisen komitean edustajilla on oikeus vierailla sotavankileireillä, tavata sotavankeja ja toimittaa heille ruoka-, vaate- tai lääkeapua."

Siis ainoastaan taistelemaan kykeneviä vihollissotilaita saa tappaa ja läkintähenkilöstölle ei saa tehdä mitään.

"Haavoittuneet, sotavangit ja siviilit erityissuojelussa
Humanitaarisen oikeuden yleisesti hyväksytty periaate on, että sota tai selkkaus ei ole valtioiden yksityinen riita, vaan se koskee koko kansainvälistä yhteisöä. Siksi menettelytapoja on voitava säädellä kaikkien valtioiden toimesta."

" Geneven sopimukset pohjautuvat humanitaariseen oikeuteen
Sodan oikeussääntöjen historia alkaa viime vuosisadan puolivälistä. Ensimmäinen kansainvälinen sopimus solmittiin Kansainvälisen Punaisen Ristin aloitteesta vuonna 1864. Tässä sopimuksessa valtiot sitoutuivat huolehtimaan haavoittuneista ja sairaista sotilaista erottelematta heitä kansallisuuden mukaan. Tuolloin myös punainen risti hyväksyttiin kansainväliseksi suojamerkiksi.

Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen sodan uhreja suojelevat sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi, joita yleensä kutsutaan nimellä Geneven 1949 sopimukset. Kukin niistä koskee tiettyjä ihmisryhmiä, jotka eivät ota tai eivät enää ota osaa vihollisuuksiin - kuten sotavangit, haavoittuneet ja siviilit.

Vuonna 1977 sopimuksiin hyväksyttiin kaksi lisäpöytäkirjaa, jotka laajensivat niiden suojan koskemaan vapautussotia ja valtioiden välisiä selkkauksia sekä painottivat erityisesti siviilien suojelua.

Vuonna 1999 Geneven sopimuksissa on 188, I lisäpöytäkirjassa 148 ja II lisäpöytäkirjassa 140 osapuolta. Käytännössä lähes kaikki maailman valtiot ovat sopimusten osapuolia.

Valtioiden tehtävänä on huolehtia siitä, että sen asevoimiin kuuluvat sotilaat, lääkintähenkilökunta ja siviilit tuntevat sodan oikeussäännöt jo rauhan aikana ja toteuttavat niitä omassa toiminnassaan selkkausten keskellä."

" Erityisesti on kiellettyä hyökätä siviiliväestön kimppuun tai terrorisoida heitä. Samoin on kiellettyä käyttää nälkään näännyttämistä sodankäyntimenetelmänä tai tuhota siviiliväestön selviytymisen kannalta elintärkeitä ruoka- tai viljavarastoja. Siviiliväestön vähimmäissuojelu edellyttää myös, että siviileillä täytyy tarvittaessa olla oikeus saada puolueetonta humanitaarista apua. Ruuan, lääkkeiden tai suojelun kieltäminen siviileiltä rangaistus- tai taistelukeinona rikkoo inhimillisyyden periaatetta. "

Lähde:

http://global.finland.fi/konflikti/uudistus2004/kriisinhallinta_kumpula.html