Onkohan Vasemmistoliiton Jaakko Laakso yhä sitä mieltä mitä oli aikoinaan sanoessaan että Neuvostoliitolla on rauhanaseita ja kaikilla muilla pahoja sota-aseita? Pitäisi varmaan joskus kysyä. Ja että kuulemma Neuvostoliiton sotatoimetkin ovat 100% rauhaa edistäviä. Joskus joku kirjailija heitti kirjassaan että Vapaus on orjuutta. Laakson propagandamyllyssä varmaan sotakin on rauhaa. Aika kiva että oltiin valmiita siunaamaan miljoonan afgaanin kuolema kymmenen vuoden aikana, koska sehän tosiaan toi vain rauhaa maailmaan.
Jaakko Laakson maailmankuva
huvittunut
7262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viitaten vielä noihin Laakson juttuihin ja toimiin, ihmetyttää suuresti että heppu istuu eduskunnan puolustusvaliokunnassa.
Kenenhän etua siinä ajetaan....
Hah no on tosiaan mies "paikallaan"! Mies, jonka näkemykset ovat niiiin puolueettomia, järkeviä ja realistisia. Kuten huomasimme tuossa NL:n rauhanaseet-jutussa. Eikö tosiaankaan ketään parempaa muka löytyisi???
on se historiallinen harha, joka uusstalinistiemme ja heidän rauhanjärjestönsä, Rauhanpuolustajien, kantojen tulkintoihin nyt liittyy. Tästä kirjoitelmasi Jakke Laaksosta on hyvä havaintoesimerkki.
Rauhanpuolustajien retoriikka muotoutui 70-luvun alkupuolella ja siihen tuli vahvasti ns. "porvarillista pasifismia", so. silloin pinnalle noussutta sadankomitealaista rauhanliikettä ja sen harrastamaa aseistakieltäytymisagitaatiota vastustava sävy. Siksi uusstalinistit korostivat sitä etteivät sodat ole vain sotia, vaan niiden moraalista oikeutusta tulee arvioida siltä kannalta kuka sotii ja mitä vastaan. Niinpä "poliittisesti sitoutuneitten" rauhanpuolustajien puheisiin sitten liitettiin tuokin argumentti NL:n sotatoimien "rauhaaedistavyydestä", tms.
Ei pidä unohtaa, että 60-luvulla vaikutti vahva, epäpoliittinen, puhtaasti pasifistinen ja antimilitaristinen, anglosaksisesta maailmasta vaikutteensa saanut sadankomitealainen rauhanliike, jonka vaikutuksesta mm. aseistakieltäytyminen ja sivarius nousivat asepalveluksen vaihtoehdoiksi. Poliittisesti sitoutuneet Rauhanpuoustajat olivat lähinnä SKP:n peitejärjestö, joskin siihenkin kuului ajan hengen mukaisesti, korrektiussyistä, paljon ihmisiä eri tahoilta, aivan vastaavalla tavalla kuin Suomi-Neuvostoliitto -seuraankin.
Mielipiteiden muotoutumisen taustalla aika monen nuoren kapinallisen opiskelijastallarin kohdalla kuitenkin oli se, että kun itse oltiin rikkaasta ja porvarillisesta kodista lähtöisin, siellä ei olisi hyväksytty aseistakieltäytymistä. Kieltäytyminen olisi vaatinut siihen aikaan sen verran enemmän henkilökohtaista siviilirohkeutta (nykyäänhän tilanne tuossa suhteessa on jo aivan toinen) että sitä ei stallareilta löytynyt. Ja niinpä kehitettiin lavasteeksi ideologinen perustelu sille miksi "todellinen vallankumouksellinen" menee asepalvelukseen. Ja, niin ihmeelliseltä kuin se nykyään saattaakin tuntua, monissa hyvinvointiperheitten kodeissa opiskelijapojan poliittiset palopuheet eivät herättäneet läheskään sellaisia aggressioita kuin olisi herättänyt se, jos poika olisi ilmoittanut kieltäytyvänsä pasifistisista syistä aseista!
Retoriikkaan sitten kuului olennaisesti oppi sotien jakautumisesta "edistyksellisiin" ja "imperialistisiin".
Nykyään yleensäkin noiden varhaisten stallariaikojen tapahtumia ja heidän retoriikkaansa tulkitaan väärin, sillä tavoin, että se otetaan liian kirjaimellisesti.
Huom Neuvostoliittoa ei enää ole. Kysy vaikka joltain historijoitsijalta.
NL:n kuolemasta huolimatta Jaakko elää. Ja Jaakosta ja hänen asemastaan eduskunnassa ja ajatuksistaan "Rauhan- ja sodan"- aseista nyt puhuttiin.
Nykyisitä jutuistaan päätellen Jaakossa ei ole muuttunut mikään.
rauhan ja sodan aseisiin elää yhä - nyt taistolaisten manttelinperijöinä vain ovat nämä amerikanystävät. Amerikka kyllä kelpaa maailmanpoliisiksi, ja sen aseet ovat aina hyvällä asialla. Eikös tämä ole samaa naiiviutta kuin utopistitaistolaisillakin aikoinaan? Vahvat on silmälasit silmillä.
Kuinka maa, jossa ylimpänä ideologiana on oppi siitä että omaneduntavoittelu on korkein hyve, muka voisi maailmanpolitiikassaan toteuttaa tai edesauttaa jotain todellisia hyveitä - avoimuutta, vastavuoroisuutta, demokratiaa, vapautta, oikeutta?
"Kuinka maa, jossa ylimpänä ideologiana on oppi siitä että omaneduntavoittelu on korkein hyve.." Viitsisitkö ollenkaan perustella? ( Vaikka perusteluja ei taida olla.. )