MIKSI VAIKEASTI SAIRAAT

eivät puhu enää

Jumalasta. Oon ihmetellyt erästä iäkästä vanhusta, joka terveenä oli iloinen uskossaan ja puhui siitä
kaikille, jotka kuuntelivat.
Nyt kun hän on vuodepotilaana (puhekyky on tallella mutta ymmärrys heittää)on unohtanut täysin Jeesuksen, Jumalan ja uskon. Kun hänen kanssaan keskustelee, että kohta hän pääsee taivaan kotiin. Niin hän kysyy missä se on. Hän muistelee vain nyt maallisia asioita, joita on lapsena tehnyt.Mihin se usko ja Jeesus on kadonnut?

15

618

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ihmettelee

      miksi se hyvä jumala, kaikkia rakastava ja kaikille hyvää haluava, hänet tällaiseen tilaan järjesti!

    • Tutkija ...

      Ehkä he alkavat pikkuhiljaa tajuamaan että heitä on kusetettu rankasti jumalan suhteen ja näin pilasivat koko elämänsa palvomalla tätä olematonta.

    • ?????

      Voi olla, ettei tosi uskoa ole kokaan
      ollutkaan? Voi olla, että se on hyvin
      yleistä?
      Voi olla, että suurin osa vain puhuu?

    • niiden tuhansien ja taas

      tuhansien joukkoon, jotka kävivät kokouksissa teeskentelemässä kunnon uskovaista hokemalla Jeesus, Jeesus,kiitos , kiitos jne.
      Kun tauti iski unohtui teeskenteleminenkin ja ainoaksi ajatukseksi jäi vatsan toiminta.
      Enää ei tullut Jeesusta mieleen eikä kiitosta kieleen.

      • muka

        niin voi olla?


    • mamabeard

      Kyse on ehkä siitäkin onko ilomme ollut sielullista laatua vai onko
      hengessä kasvettu Kristuksen täyttämään elämään.
      Vaikea paikka.
      Ja on terveellistä että näitä pohdimme.
      Monta kertaa mennään sairautta karkuun kun itse ollaan terveitä,
      ei tahdota dementoituneita tai muuten sairaita, ehkä psyykkisesti
      sairaita uskovia kohdata. Heidän kohtaaminen kun pakottaisi meitä
      ajattelemaan asioita ehkä uudelta kantilta tai muuten tekisi olomme
      vaivaantuneeksi.
      Mutta ei Herra tahdo että menemme asioita karkuun ja kieltäydymme
      ajattelemasta sellaista minkä katsomme paremmaksi sivuuttaa ja
      työntää näköpiiristä pois.
      Kiitos aloituksesta.
      Vastaan tässä nopeasti jotakin pientä, en yritä mitään kertakaikkisia
      totuuksia sanoa, muttä tällaista ajattelemisen aihetta...

      Siis onko ilomme vain sielullista laatua, mielenkiintoa ja tunteellisuutta,
      joka iän tullen haihtuu?

      Kyllä jokainen varmasti liikuttuu sielussaan jos eläytyy kun puhutaan
      että Jeesus kuoli sinun puolesta ja sitten kuvataan Hänen ruoskimista
      ja kärsimistä, varmasti liikuttuu tuollaisesta puheesta ainakin ne
      jotka Jeesukseen uskoo, vaikka olisi uudestisyntymätönkin ja
      usko pelkästään uskonnollista laatua.

      Muistan erään uskovan joka aina kun puhuttiin jostain erityisen
      draamaattisesta mitä Jumala jonkun kohdalla oli tehnyt, sanoi kohta:
      "wau,nyt meni Pyhä Henki väreinä selkää pitkin".
      Että sielullinen ja hengellinen voidaan siis sekoittaa keskenään ja
      kuvitella että inhimillinen liikutus tai tunteellinen eläytyminen ja siinä
      koettavat fyysiset tuntemukset on Jumalan Henkeä.

      Kyllä ne tuntemukset voi jossain määrin olla Jumalan Hengen kosketuksen
      seurausta, juu, onhan ihminen kokonaisuus, ja jos Henki toimii meissä
      sisällisesti niin kyllä ne vaikutukset sieltä sisimmästä sitten tulee
      myös sielun tasolle ja joskus jopa fyysisinäkin kokemuksina, mutta ne
      ei ole sielullisia silloin kun niiden alkuperä on hengessä ja siinä mitä
      Pyhä Henki meidän sisällisessä ihmisessä tekee, syvempänä kuin
      sielumaailma ja tunteen taso.

      Tämä tässä vaan tuli mieleen.
      Kun ulkonaista ihmistämme riisutaan niin siinä sitten tulee näkyviin
      todellinen hengellinen tilamme?
      Jos uskomme on ollut lähinnä ajatusmaailman kiinnostusta tai tunteellisia
      kokemuksia ilman että on todella ristin kautta juurruttu Herraan, niin
      kyllä sellainen sairauden tai muun kulumisen kautta yleensä menee
      menojaan...

      Sanoisin sinulle kuitenkin että mene ja siunaa sitä vanhusta. Jos hän
      ei sanoistasi mitään ymmärrä niin ehkä hänen sisäinen henkensä kuitenkin
      ottaa vastaan, ja siellä sitten tapahtuu sitä vahvistumista, joka voi
      kaiken dementian keskelläkin tulla näkyviin ihan tietoisen ymmärryksen
      tasolla.

      Missään tapauksessa en tuon vanhuksen uskoa rupea tyhjäksi tekemään
      enkä sanomaan että hänen kohdalla usko on nyt sitten ollut vaan
      tunteellisuutta ja uskonnollista laatua, joka on iän ja raihnaisuuden
      myötä mennyt menojaan kun todellinen hengellisyys puuttui.
      Ei suinkaan.

      Jumala sydämemme tuntee.

      Kiistaton tosiasia on sekin että vanhuudessa ja dementiassa lähimuisti
      ja viimeisten vuosikymmenien tapahtumat häipyy ulottuvilta. Mieleen
      muistuu vaan ne mitä lapsena tapahtui. Ei se silti tarkoita että Pyhä
      Henki ihmisen sisältä, sieltä hänen hengestään pois lähtisi. Usko on
      vähän syvemmällä kuin ajatusmaailman muistissa tai
      muistamattomuudessa.

      Esimerkiksi kyllä uskovankin ihmisen psyyke voi mennä rikki. Joskus on
      tällaisella vahingoittuneella ja kolhuja saaneella rakkaalla veljellä tai
      siskolla sellaista psyykkistä epätasapainoisuutta että se ilmenee
      kummallisena hörhöilynä, kun terveeseen uskoon sekoittuu sellaistakin
      mikä on sairaalloista ja epätervettä, tällaisia olen tavannut
      mielisairaaloissa kun oon käynyt siellä olevia uskovia katsomassa. Mutta
      kun heidän kanssa on rukoillut niin on kokenut että kaiken keskellä on
      aito usko siellä sisimmässä. Se uskon todellisuus voi pohjimmiltaan
      olla terve ja vilpitön hengen maailmassa ja tämä ihminen voi uskossaan
      olla jopa vilpittömämpi kuin joku fiksu ja filmaattinen joka aina osaa
      sanoa oikeat fraasit oikeassa paikassa. Voi siis olla hengessään
      todellisesti kiinni Jeesuksessa ja häntä rakastaa, vaikka oma
      rikkinäinen sielu siihen tuo omat mausteensa ja sairaalloiset piirteet.

      Tiedän tapauksia vanhusten kohdalla että ihminen on unohtanut lähes
      kaiken, lopulta jo ne lapsuuden tapahtumatkin, mutta kun Jeesuksesta
      puhutaan niin katse kirkastuu ja tulee sanat: "Kyllä minä Jeesuksen
      tunnen". Ja vaikka ihminen ei muuten pysty muodostamaan enää
      selkeitä lauseita rukous sujuu aivan loogisesti. Se on suurta armoa.
      Sitten on niitäkin uskovia mummoja ja pappoja joiden kohdalla ei
      ole näin. Rukous ei enää muistu mieleen. Jeesus katoaa tietoisesta
      ajatusmaailmasta. Miksi on näin? En tiedä, meidän täytyy vaan olla
      realisteja ja hyväksyä että näin on. Elämä on monessa kohdin
      vajavaisuuksien alaista.

      Tässä tarvitaan armollisuutta. Muistutan että ei kaikki ole siinä
      mitä silmään näkyy.
      Emme saa ajatella että vanhus joka rukoilee ja puhuu taivaasta
      on enemmän oikea uskova ja paremmin pelastettu kuin se vanhus
      joka ei enää kykene rukoilemaan ja puhumaan taivaasta.
      Jos tuo ihminen on elämässään uskonratkaisun todellisesti tehnyt
      niin ei Pyhä Henki vanhuuden raihnaisuuden ja muistamattomuuden
      takia häntä hylkää eikä se usko mihinkään katoa, vaikka sitä ei
      osaisi enää samalla tavalla ilmaista kuin ennen.
      Mene ja siunaa häntä edelleenkin. Rakasta ja siunaa.
      Ja jos olet epävarma onko hän koskaan uskossa ollutkaan, rukoile
      että Herra hänessä todellisen uskon synnyttäisi!
      Mutta tämän tahdon sanoa:
      Älä vanhan ja väsyneen kohdalla mittaile uskon todellisuutta sen
      mukaan mikä silmään näkyy.

      Rukoillaan toistemme puolesta.
      Herra on hyvä!

      • eivät puhu

        Tämän vanhuksen kohdalla tapahtui aivoinfarkti. Hän on paria kuukautta vaille 90v. Koska hän isäni, niin tiedän että eli vahvassa uskossa Jeesukseen. Usko on käsittääkseni ihmisen sisäänrakenettu asia, tunnekokemus. Siksi se kestää vainot ja pilkan. Silloin kun hän oli parempi, niin kuulin kuinka hän öisin rukoili ja kiitti Jeesusta elämästään ja oli valmis lähtemään tästä maailmasta pois.Mutta nyt, kun hän on tosi heikkona ja ei tajua enää onko kotona vai vuodeosastolla eikä ymmärrä puhetta niin , että voisi järkevästi vastata. Mua niin ihmetyttää kun hän on nuoruudestaan asti ollut uskova, niin miksi hän ei sit höpötä enää siitä Jeesuksesta. Mutta jos se onkin niin, että hän ollut valmis lähtemään niin pitkään ettei enää tarvitse puhua Jeesuksesta, sillä kaikki on selvää hänelle. Toivon niin ja toivon, että hän pääsee sinne taivaaseen koska sinne hän on aina halunnut.


      • mamabeard
        eivät puhu kirjoitti:

        Tämän vanhuksen kohdalla tapahtui aivoinfarkti. Hän on paria kuukautta vaille 90v. Koska hän isäni, niin tiedän että eli vahvassa uskossa Jeesukseen. Usko on käsittääkseni ihmisen sisäänrakenettu asia, tunnekokemus. Siksi se kestää vainot ja pilkan. Silloin kun hän oli parempi, niin kuulin kuinka hän öisin rukoili ja kiitti Jeesusta elämästään ja oli valmis lähtemään tästä maailmasta pois.Mutta nyt, kun hän on tosi heikkona ja ei tajua enää onko kotona vai vuodeosastolla eikä ymmärrä puhetta niin , että voisi järkevästi vastata. Mua niin ihmetyttää kun hän on nuoruudestaan asti ollut uskova, niin miksi hän ei sit höpötä enää siitä Jeesuksesta. Mutta jos se onkin niin, että hän ollut valmis lähtemään niin pitkään ettei enää tarvitse puhua Jeesuksesta, sillä kaikki on selvää hänelle. Toivon niin ja toivon, että hän pääsee sinne taivaaseen koska sinne hän on aina halunnut.

        usko on paljon syvempi asia kuin tunnekokemus.
        Kukaan ei pääse taivaaseen omalla haluamisellaan eikä edes
        uskomisellaan, mutta todellinen usko onkin Pyhän Hengen antama
        kiinnekohta Jeesukseen, on Hänen vaikuttamansa ja ylläpitämänsä
        hengellinen todellisuus. Se on Jumalan valtakunnan osallisuus
        uskovassa ihmisessä sisällisesti.
        Tämä henkilökohtainen suhde ja yhteys Jumalaan on hengen tasolla
        ja Pyhä Henki pitää sen yllä silloinkin kun uskovan ihmisen
        tietoinen mieli ja ajatusmaailman toiminta sekä tunne-elämäkin
        voi olla niin lukossa tai vaurioitunut että usko ei sieltä
        sisältä enää näy ulospäin tekoina ja sanoina.
        Mutta jos isäsi on Jeesukseen uskonut henkilökohtaisena
        Vapahtajanaan ja näin tullut Jeesuksen Kristuksen sovintoveren
        kautta iankaikkisen elämän osallisuuteen, ei tuo elämän
        osallisuus hänen sisimmästä olemuksestaan mihinkään katoa
        aivoinfarktin ja aivotoiminnan heikkenemisen myötä. Ei todellakaan.
        Voi, kunpa saisit sinä ja moni teidän suvussa päästä oikein syvästi
        ja läheisesti kokemaan Jeesuksen ihanuuden.
        Hienoa että isäsi on saanut olla uskossa, se usko kestää perille
        asti - liian moni siirtää ratkaisunsa vanhuuteen eikä sitten
        enää saa mahdollisuutta tulla uskoon, ei ymmärrä tai muuten
        kykene, ei isäsikään varmaan kykenisi sitä ratkaisua nyt tekemään
        enää. Kiitos Jumalalle että hän on saanut elää rikkaita päiviä
        Jeesuksen tuntemisessa ja on varmaan paljon rukoillut myös
        lastensa puolesta.

        Minä muistan isääsi vielä tänä yönä rukouksessa.


    • se usko

      Vaikeina aikoina uskoa koetellaan.
      Jos sitä on, se voi kasvaa.
      Jos ei ole, teeskentelykin loppuu.

    • Dementoitui

      Mummo sai johonkin sairauteen liian kovan
      lääkityksen ja sen johdosta
      käyttäytyi dementikon lailla.
      Unohti kaiken, teki hassuja juttuja.
      Mummo oli syvässä uskossa,
      ja tiedättekö mitä.
      Kun hän kaiken muun unohti,
      HÄN EI UNOHTANUT JEESUSTA JA RUKOUSTA.
      Äitini luki hänelle Raamattua,
      lauloi, ja rukoili hänen kanssaan.
      Suloinen mummoni, hänellä oli kaunis luonne.
      Jeesus asui hänen sydämessään,
      eikä muuttanut sirauden myötä pois.
      KIITOS HERRALLE!
      Hän pitää huolen loppuun saakka.

      • frihet

        Ehkä joillakin on ollut niin läheinen elämä Kristuksen kanssa, että ihminen ei "synnistä enää tiedä".
        Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen ja jos seurustelee vain Vapahtajansa kanssa, niin tuskin siihen vääriä henkiä pääsee.

        Enoni, joka nukkui pois juolun alla oli yksi sellainen esimerkki.
        Kun Suomessa joitakin matkoja tein hänen kanssaan siellä kotipaikkakunnallani, niin makaamaan mennessäkin kiitteli vain Jeesusta ja usein unessakin kiitoksen Jeesukselle kuiskasi ääneen.
        Oli jotenkin kannustavaa kuulla kun veli unessakin kiitoksen Herralle antaa.

        Ulkomailla oli eräs lähes sata vuotias sisar, jonka sain armosta tuntea.
        Hän oli myös sokeuden ja kaiken muun keskellä menettänyt yhteyden suurelta osin tähän maalliseen ja lauloi hengellisiä lauluja loppuun saakka ja välillä kysäisi "jokohan Jeesus kohta hakee minut, ettei tarvitsisi palveltavana olla", joten on niitä Herran lapsia, jotka elävät Herran tuntemuksessa ja hengessä loppuun saakka.


    • erään sisaren kanssa katsomassa sisaren äitiä terveyskeskuksen vuodeosastolla - tästä on jo useita vuosia - . Sisaren äiti oli jo liki 90 vuotias eikä tuntenut enää omaa tytärtään, mutta kun hoitajat tukivat häntä vuoteessa istumaan ja hän siitä vähän horjahti, niin horjahtaessaan sanoi: "Kiitos Jeesus! Kiitos Jeesus!

    • perille

      näin se vaan on.

      olisi vaan parempi luottaa Jumalan armotekoon lapsikasteessa

      20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. [1. Moos. 6:5-8,17-22]
      21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

      • frihet

        Uskossa elävän Kristityn pelastaa JEESUS KRISTUS suuressa armossaan antaen myös synnit anteeksi, eikä kaste.

        Vaihda sinäkin uskosi KRISTUKSEEN, kasteesta.


    • Joidenkin usko kestää koetukset ja joidenkin ei.

      Minun kummatkin mummoni saivat kuolla uskossa Jeesukseen. Äidin puolen mummu (kuului kirkkoon) sairastui aivokasvaimeen, mikä vei hänet joksikin aikaa sairaalaan ennen kuolemaa. Tuona aikana hänen uskonsa syveni yllättävällä tavalla. Hän tiesi, mihin turvata silloin kun on vaikeinta. Nyt on hyvä tietää, että mummu sai rauhassa kuolla uskoen Jeesukseen.

      Toinen mummu (kuului helluntaiseurakuntaan) sairastui alzheimeriin. Hänenkin uskonsa oli perustettu oikealle pohjalle, Kristus-kalliolle. Hänen uskonsa pysyi vahvana loppuun asti. Myös hän sai kohdata kuoleman rauhallisesti ja sukulaisten ympäröimänä.

      Ei voi muuta kuin olla kiitollinen Jumalalle. Toivo ei ole koskaan menetetty.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?

      Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä
      Arvot ja etiikka
      13
      11325
    2. Veli Sofia teki urosmehiläisen työn

      Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa
      Maailman menoa
      37
      3853
    3. Unisex-vessat

      Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu
      Tunteet
      109
      3019
    4. Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman

      nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie
      Maailman menoa
      120
      2380
    5. Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?

      Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin
      Maailman menoa
      81
      2045
    6. Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista

      Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh
      196
      1761
    7. Sofia Virralle täydet 12 pistettä!

      Kun ei jäänyt mukaan vähemmistöjen sortamista epäsuorasti tukevaan joukkueeseen. Urheilijoiden pitäisi olla esikuvia.
      Maailman menoa
      299
      1006
    8. Miksi Hotelli Kainuuta dissataan?

      Ihmetyttää tämä jatkuva yhden yrityksen arvosteleminen. Ikäänkuin mikään ei olisi hyvin. Kuitenkin yritys työllistää, ta
      Kuhmo
      17
      780
    9. Toisten elämän moralisointi

      Eikö kukin voisi keskittyä lähinnä omaan elämäänsä? Jos jollakulla muulla on tunteita, ajatuksia, tai tekoja oman suhte
      Tunteet
      143
      725
    10. Missä milloin

      Missä milloin nähdään?
      Ikävä
      53
      699
    Aihe