Jumalaan luottaminen
Harrastan kiipeilyä ja se on yksi lajeista, missä tulee luottaa välineisiin. Monessa tapauksessa henkesi riippuu siitä onko köytesi kestävä, tai karabiinisi kunnossa. Myös solmun voi tehdä väärin kohtalokkain seurauksin. Jos et luota, että välineesi kestävät tai solmu on tehty oikein, et mielelläsi lähde myöskään kiipeämään.
Samoin uskovan ihmisen tulee luottaa Jumalaan. Tie ei aina ole helppokulkuinen ja monesti ratkaisut ja valinnat tuntuvat niin vaikeilta, että luottamus Jumalan huolenpitoon saattaa horjua. Tällöin vältämme laittamasta kaikkea peliin ja esimerkiksi ihmispelko voi estää meitä toteuttamasta Jumalan tahtoa. Jos emme ota riskiä, että heittäytyisimme täysin Jumalan käsille, emme myöskään elä niin kuin Jumala on tarkoittanut. Evankeliumeissa kehotetaan kadottamaan elämänsä Jeesuksen tähden ja sen luvataan löytyvän. Uskotko ja luotatko tähän lupaukseen?
Jumala ei toki jätä meitä oman onnemme nojaan, vaan on antanut meille koko joukon huippuvarusteita matkallemme kohti huippua. Ensiksi, hän on sitonut katkeamattoman köyden välillemme, Jeesuksen Kristuksen. Solmut ovat Jumalan tekemiä tuplakaseja, eli täysin pomminvarmoja. Valjaina meillä on raamattu, Jumalan Sana, ja varmistajana itse Jumala. Päässämme on pelastuksen kypärä ja jaloissamme kiipeilykengät julistaa rauhan evankeliumia. Varusteet saatuamme lähdemme liikkeelle. Aluksi olemme peloissamme ja turvaamme vain omiin voimiimme. Kiipeämme pari metriä, väsymme ja huudamme Jumalalle, että tulemme köyteen. Olisi pitänyt kuunnella Jumalan neuvoja oikeasta tekniikasta, mietimme väsyneinä. Levättyämme lähdemme taas liikkeelle, mielessämme Jumalan antama neuvo: 2. Kor. 12:9 ” Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” Eli kun omat voimanne loppuvat tai tulee joku vaikea paikka, missä otteet ovat kaukana toisistaan, voimme turvallisin mielin luottaa siihen että juuri silloin Jumala, Isä, on meidän voimamme. Nyt kun olemme jo kerran levänneet köyden varassa ja huomanneet että se todellakin kestää, emme enää purista niin paljon omilla käsillämme. Uskallamme myös ottaa pieniä riskejä ja tavoitella pienempiä otteita ja vaikeampia liikkeitä. Kulutamme vähemmän omaa voimaamme ja annamme näin Jumalan voimalle sijaa.
Matkalla kohti huippua on monia vaikeita ja vaarallisiltakin tuntuvia paikkoja. Voimme kuitenkin turvallisin mielin jatkaa kiipeämistä, sillä varusteemme ovat kunnossa. Myös varmistajamme, Jumalan, uskollisuus on jotain niin suurta, että sitä on meidän ihmisten jopa vaikea käsittää. Tuon rakkauden ja uskollisuuden osoitukseksi Jumala on antanut ainoan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, syntiemme sovitukseksi.
1.2.2006
Janne Kaitainen
Harrastan kiipeilyä ja se on yksi lajeista, missä tulee luottaa välineisiin. Monessa tapauksessa henkesi riippuu siitä onko köytesi kestävä, tai karabiinisi kunnossa. Myös solmun voi tehdä väärin kohtalokkain seurauksin. Jos et luota, että välineesi kestävät tai solmu on tehty oikein, et mielelläsi lähde myöskään kiipeämään.
Samoin uskovan ihmisen tulee luottaa Jumalaan. Tie ei aina ole helppokulkuinen ja monesti ratkaisut ja valinnat tuntuvat niin vaikeilta, että luottamus Jumalan huolenpitoon saattaa horjua. Tällöin vältämme laittamasta kaikkea peliin ja esimerkiksi ihmispelko voi estää meitä toteuttamasta Jumalan tahtoa. Jos emme ota riskiä, että heittäytyisimme täysin Jumalan käsille, emme myöskään elä niin kuin Jumala on tarkoittanut. Evankeliumeissa kehotetaan kadottamaan elämänsä Jeesuksen tähden ja sen luvataan löytyvän. Uskotko ja luotatko tähän lupaukseen?
Jumala ei toki jätä meitä oman onnemme nojaan, vaan on antanut meille koko joukon huippuvarusteita matkallemme kohti huippua. Ensiksi, hän on sitonut katkeamattoman köyden välillemme, Jeesuksen Kristuksen. Solmut ovat Jumalan tekemiä tuplakaseja, eli täysin pomminvarmoja. Valjaina meillä on raamattu, Jumalan Sana, ja varmistajana itse Jumala. Päässämme on pelastuksen kypärä ja jaloissamme kiipeilykengät julistaa rauhan evankeliumia. Varusteet saatuamme lähdemme liikkeelle. Aluksi olemme peloissamme ja turvaamme vain omiin voimiimme. Kiipeämme pari metriä, väsymme ja huudamme Jumalalle, että tulemme köyteen. Olisi pitänyt kuunnella Jumalan neuvoja oikeasta tekniikasta, mietimme väsyneinä. Levättyämme lähdemme taas liikkeelle, mielessämme Jumalan antama neuvo: 2. Kor. 12:9 ” Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” Eli kun omat voimanne loppuvat tai tulee joku vaikea paikka, missä otteet ovat kaukana toisistaan, voimme turvallisin mielin luottaa siihen että juuri silloin Jumala, Isä, on meidän voimamme. Nyt kun olemme jo kerran levänneet köyden varassa ja huomanneet että se todellakin kestää, emme enää purista niin paljon omilla käsillämme. Uskallamme myös ottaa pieniä riskejä ja tavoitella pienempiä otteita ja vaikeampia liikkeitä. Kulutamme vähemmän omaa voimaamme ja annamme näin Jumalan voimalle sijaa.
Matkalla kohti huippua on monia vaikeita ja vaarallisiltakin tuntuvia paikkoja. Voimme kuitenkin turvallisin mielin jatkaa kiipeämistä, sillä varusteemme ovat kunnossa. Myös varmistajamme, Jumalan, uskollisuus on jotain niin suurta, että sitä on meidän ihmisten jopa vaikea käsittää. Tuon rakkauden ja uskollisuuden osoitukseksi Jumala on antanut ainoan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, syntiemme sovitukseksi.
1.2.2006
Janne Kaitainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
siunausta sinulle veli! ja kaikille muillekin siskoille ja veljille tällä palstalla!
tälle palstalle olen kaivannutkin. uskossa rakentavia ja vahvistavia.
saavat tuollaista hienoa totuutta tekstin muodossa tuotua ihmisille.
Minäkin luotan. Olen useamman vuosikymmenen testannut Jeesusta ja Hän ei ole ainoatakaan kertaa pettänyt minua, ei ole ollut minulle kärsimätön, ei ole jättänyt minua yksin vaikeuksiin, VAAN AINA HÄN ON LÄSNÄ, RAKASTAEN JA OPASTAEN.
HÄN ON PALJON SUUREMPI ARMOSSAAN, KUIN KOSKAAN OSASIN KUVITELLA JA RAKKAUS HÄNESSÄ ON NIIN KANTAVAA JA SUURTA, ETTÄ TÄÄLTÄ MAANPÄÄLTÄ KATSOEN SE ON JOSKUS AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. JOS EN OLISI KOKENUT, EN OLISI USKONUT, EI HÄN JÄTTÄNYT MINUA USKOMAAN ILMAN APUAAN.