Hei kaikki!
Nyt rohkaisin mieleni ja ryhdyin kirjottamaan tänne, vaikka olenkin melko tuore katolilainen. Ajattelin että olisi mukava, jos löytäisimme jonkin yhteisen kiinnostuksen ja keskustelun aiheen, ettemme vain olisi eri mieltä, vaan voisimme löytää yhteyden ja sovinnon hengen. Ehdotan, että jospa kertoisimme toisillemme, mitä rukous meille merkitsee ja minkälaiset rukoukset teitä arjessa ja juhlassa parhaiten kantavat?
rukouksen myötä, kirjoittelemisiin
Nyt rohkaisin mieleni ja ryhdyin kirjottamaan tänne, vaikka olenkin melko tuore katolilainen. Ajattelin että olisi mukava, jos löytäisimme jonkin yhteisen kiinnostuksen ja keskustelun aiheen, ettemme vain olisi eri mieltä, vaan voisimme löytää yhteyden ja sovinnon hengen. Ehdotan, että jospa kertoisimme toisillemme, mitä rukous meille merkitsee ja minkälaiset rukoukset teitä arjessa ja juhlassa parhaiten kantavat?
rukouksen myötä, kirjoittelemisiin
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Ehdotan, että jospa kertoisimme toisillemme, mitä rukous meille merkitsee ja minkälaiset rukoukset teitä arjessa ja juhlassa parhaiten kantavat?"
Hyvä ehdotus muuten, mutta rukous ym. ovat minun ja Jumalan välinen asia eivätkä ne kuulu kenellekään ulkopuoliselle.
Erityisesti Terve Maria rukous antaa minulle rauhaa ja rakkautta sydämeeni. Neitsyt Marian vaikutus on todella voimallinen.
Iltarukous lasten kanssa on paras hetki rukoilla. Mulle rukous ei ole itsekseenkään rukoillessa niin kovin henkilökohtainen juttu. Ruusukkoa rukoillessa yhdyn kaikkien muiden katolistan kanssa yhteiseen rukoukseen: 'rukoile meidän syntisten puolesta...' Ajattelen, että varmasti joku nyt tällä hetkellä rukoilee tätä samaa ja rukoilen hänen ja heidän kanssaa yhdessä. Ja niiden kaikkien kanssa myös, jotka rukoilevat jonain toisena päivän hetkenä, ja ovat hengessä mukana.
kun rukoilen Isä meidän -rukousta. Sitäkään en rukoile yksin vaan rukoilen yhdessä teidän kaikkien kanssa niin tuoreet kuin kypsän raikkaat sisko- ja velikullat.
töykeää ja epäkohtelaista sävyäsi. Miksi asiasta ei saisi keskustella siinä määrin kun kukin sen kokee itselleen sopivaksi ja rakentavaksi? Eikö tuollainen tuntemusten, kokemusten ja kasvun paikkojen jakaminen voisi tuoda meitä kaikkia lähemmäksi Jumalaa, mutta myös lähemmäksi toisiamme? Eikö se ole kaivattu päämäärä? Siksikö vastaus oli ynseä ja kylmä, kun kysyjä oli kertonut olevansa tuore katolilainen?
Minusta aloite oli hyvä ja vastaan kyllä.
tärkein on hiljainen, sanaton rukous, hiljentyminen Alttarin Sakramentin ääressä. Myös ruusukko ja tietenkin ristinmerkki. Noihin on kaikkein läheisin emotionaalinen side.