Islam, Kristinusko, Demokratia, ahdas ihminen

Mielestäni profeetan piirretyt kuvat toimivat tässä viimepäivien kohussa ääri-islamilaisuutta kuvaavana symboliikkana, eikä ylipäätään islamia käsittelevänä yleistyksenä ja haluna loukata heitä kaikkia.

Edes islamilaiset tuskin voivat kiistää, etteikö ääri-islamistit olisi profeettansa ja jumalansa nimissä tehneet pommi-iskuja ja terroritekoja.

Sitä ovat olleet mm. New Yorkin 9/11, Lontoon metropommit, ja lukemattomat viattomia tappaneet itsemurhapommittajat, joille luvataan lauma neitsyitä palkaksi itsemurhapommituksesta, jossa pommit kääritään piiloon vaatteiden alle ja mennään sutena lampaan vaatteissa toteuttamaan tämä "pyhä teko".

Siinä mielessä ei pommipäänä kuvattu pyhä profeetta ole kaukana tapahtuneista tosiasioista, kun hänen nimissään näitä tapahtumia ääri-islamistit tekevät.

Ulkolaisia siepataan ja murhataan huutaen Allahin nimeä, ja näytellään sitten videoita maailmalle ylpeinä.

Itse ääri-islamistit ovat maineensa luoneet väkivaltaisina uskonsa nimissä tuhoa kylvävinä pyhän sodan sotureina.

Kuinka he voivat olla niin sokeita itselleen? On suurta ristiriitaa heiltä todeta "loukkaantuneena" että nämä pilapiirrokset tekevät muslimeista väkivaltaisen uskonnon edustajia.

Mitä muuta se sitten on, että nyt uhataan pohjoismaalaisia, poltellaan lippuja ja pääministerin kuvia ja luetellaan fatwaa Tanskalle.

Hollannissa muslimi tappoi elokuvaohjaajan, jonka kerronta ei miellyttänyt islamisteja.

Kuinka kellään muslimilla on pokkaa tällaisten väkivaltaisten raakuuksien jälkeen väittää, että on "loukkaus" yhdistää muslimeihin väkivaltaisia mielikuvia?

Vaikuttaa siltä, että islamisteilla ei ole enää kuin joko OFF tai ON -tila, mistä valita. Joko ei reagoida, tai sitten reagoidaan adrenaliinihuumassa koko kansa nyrkkejä puiden ja fanaattisissa mielialoissa kuolemaa huutaen ja kauhua kylvien. Voisivat he itse miettiä, olisiko tällä vaikutusta heidän imagoonsa? Onko se rauhanmukaista toimintaa? Antaako se rakastavan kuvan heistä ja uskonnostaan?

En sano sitä, etteikö kristinuskon nimissä olisi tehty maailmassa paljon pahaa. Olemme mekin tehneet ristiretkiämme ja levittäneet tuhoa ja kuolemaa Kristuksen nimissä, ja polttaneet ihmisiä roviolla ja kiduttaneet. Tänä päivänäkin tehdään kristikunnassa uskon nimissä paljon hallaa - mutta myös hyvää.

Tiedän, että kaikki islamistit eivät ole väkivallan kannalla. Heidän joukossaankin on rauhaa rakastavia ja rakkaudellisesti asioitaan hoitavia. Mutta miksei heidän äänensä kuulu? Miksei kukaan heistä uskalla nostaa ääntään ja vaatia tilanteeseen rauhoitusta, jotta asiasta päästäisiin rauhassa keskustelemaan? Pelkäävätkö he itsekin toinen toisiaan?

Ymmärrän, että liiat yleistykset kaikessa ovat hankalia. Jos kaikki muslimit joutuvat kärsimään pienen ryhmän agressioista, ei sekään ole oikein. Mutta ei ole oikein myöskään se, että nämä islamilaiset ääriainekset pyrkivät yli rajojen hallitsemaan demokraattisen Euroopan omaa kulttuurista elämää ja tapaa käsitellä asioitaan sananvapautensa ja uskonvapautensa suomin mahdollisuuksin.

Toki meidänkään ei ole järkeä lietsoa ja provosoida ketään tai mitään tarkoitushakuisesti.

Uskallan kuitenkin väittää, että Euroopan demokraattisesta sanan ja uskonvapaudesta nauttii enemmän islamilaisia, kuin mitä on kristittyjen tapaan elämään kykeneviä muslimimaissa. He eivät juuri jousta siellä omastaan, mutta vaativat meiltä joustoa omissa ympyröissämmekin.

Tässä on nyt tilanne, jossa on haettu mielestäni ilmaisunvapauden turvin vertauskuvia tietyn ääriryhmän valitettavalle käytökselle.

On surullista, että myös täsä tilanteessa niin monet syyttömät saavat kärsiä puolin ja toisin.

Tämä nostaa esiin myös kysymyksen siitä, kuinka pitkälle maailman globalisoituminen voi ylipäätään edetä?

Raha, tavarat ja ihmiset voivat liikkua yli rajojen, mutta sisäiset rajamme eivät ole kaikkialla yhtä joustavia. Kulttuuriset erot tulevat jatkossakin törmäämään, ja uskon sen vain lisääntyvän tulevaisuudessa.

Vaihtoehtoina on joko oppia kaikinpuolin kunnioittamaan toinen toistaan, suvaitsemaan, tai sitten nostamaan rajoja pystyyn ja eristäytymään kukin omiin kulttuurisiin piireihinsä... tai sitten aloittamaan kenties lopulta kolmas maailmansota, jonka eräs tekijä saattaa olla islamilaisen ja kristillisen/juutalaisen maailman ristiveto.

Siihenkin on jo hyvät sopan ainekset muhimassa mm. Iranin uhatessa Israelin tuhoamista. Se, jos mikä, johtaa kolmanteen suur-erään, jossa paukut on sitten nopeasti kovimmasta päästä.

Eli ei tästä maailmasta ainakaan ongelmat lopu. Ja oisko olemassa mitään muuta maailman hauraudesta paremmin kertovaa kuin se, että sota voi syntyä jopa muutamasta kuvasta ja siitä, että niistä ei osata rauhassa ja hyvässä hengessä keskustella.

Meilläkin on oikeus elää omassa maassamme ja maanosassamme meille tyypillisen kulttuurin tavoin. Kypsä asennoituminen kiihkoilun sijaan olisi parempi vaihtoehto kaikille. Kuka haluaa edes keskustella asiasta räyhähenkisessä tilanteessa? Miten voi ylipäätään olla mahdollista, että muutamat kouralliset ihmisiä ja tapahtumia voi sekoittaa puolen planeetan elämät... mediastako sekin johtuu? Edes osittain?

Vai miten tää pallo on näin sekaisin... Onkohan meillä todella enää mitään toivoa?

Noh, vihaa tänne, rakkautta sinne...

-huokaus-