Sinetöity kansa

Ilmestykirajn 7.luku

Ennen kuin Jumala sallii viimeisen myrskyn puhjeta, hän haluaa varmistaa, että hänen palvelijansa ovat turvattuina. Siksi he saavat otsaansa sinetin. Vain ne, joissa on elävän Jumalan sinetti, voivat kestää Karitsan vihan päivänä.

Johanneksen näyllä Jumalan omien merkitsemisestä on taustana Hesekielin saama näky, jossa Jerusalemin asukkaista jätettiin henkiin vain ne, joiden otsiin pellavavaatteisiin puettu mies oli tehnyt merkin (Hes.9:4-6). Samassa Hesekielin kirjassa korostetaan sapattia erityisenä merkkinä Jumalan ja hänen kansansa välillä (Hes.20:12,20; vrt. 2.Moos.31:13,17).

Oikein ymmärrettynä lepopäivä on merkki ihmisen täydellisestä riippuvuudesta Jumalan luomis- ja lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa ja toimensa hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, uskon kautta, lahjana - ei ansiona. Siksi sapatti on sopiva merkki vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta. tämän totuuden oivaltaminen sisältyy siihen Pyhän Hengen ja sanan vaikutuksesta tapahtuvaan uudistustyöhön, jonka Jesaja ennusti edeltävän Jumalan kansan lopullista perinnönjakoa (Jes.58:12-14). Johanneksen näyssä tätä kuvattiin sinetin painamisena Jumalan palvelijain otsaan.

On luonnollista, ettei Jumalan sinetissä ole kysymys mistään ulkonaisesta merkistä, ei edes sapatin pitämisestä sinänsä. Kysymys on henkilökohtaisesta osallistumisesta siitä lunastuksesta, jonka Kristus omalla verellään on hankkinut ja jota Jumalan pyhittämä sapatti julistaa. Jumalan omissa näkyy Golgatan ristin merkki, jonka vain enkelit voivat tunnistaa heidän otsissaan.

Ilm.7:4. "Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:"

Raamattu puhuu kahdenlaisesta Israelista:Room.9:6. "Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel." Uuden testamentin mukaan pakanat, jotka ottavat vastaan Kristuksen, saavat Israelin kansalaisoikeuden(Ef.2:11-13,19). Kristuksen seurakunnan jäsenet ovat "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa"(1.Piet.2:9).

Tämän Uuden testamentin vallankumoukselliseen näkemykseen peustuu myös Johanneksen näky. Johannes on jo aikaisemmin viitannut kysymykseen oikeasta israelilaisesta(Ilm.2:9;3:9). Tässäkin vertauskuvallisessa esityksessä on kysymys nimenomaan "Jumalan Israelista". Nämä kaksitoista sukukuntaa edustavat todellista hengellistä Jumalan kansaa, Kristuksen seurakuntaa. Luku 12 on Jumalan valtakunnan luku.

Kuultuaan sinetillä merkittyjen vertauskuvallisen luvun Johannes saa nähdä valtaistuimen edessä olevan suuren joukon. Siihen kuuluvat olivat puettuina pitkiin valkeisiin vaatteisiin. Joukko on yllättävän suuri. Se on suuremmoisen hyvä uutinen.

Miten voin päästä tuohon joukkoon? Vain siten että pesemme vaatteemme ja valkaisemme ne Karitsan veressä. Tuossa joukossa ei ole ainoatakaan joka pitäisi pelastusta omana ansionaan.

Ilmestyskirjan 7 ensimmäistä lukua päättyvät Kristuksen voittoon. Nämä luvut ovat yleiskatsaus siihen mitä tulevaisuus sisältää Jeesuksen seuraajille: ahdistuksen kautta he lopulta pääsevät Jumalan valtakuntaan, jossa Jeesus johdattaa heidät elämän veden lähteille ja kaikki kyyneleet pyyhitään heidän silmistänsä. Mutta ilmestyskirja ei pääty tähän. Jeesus ilmoittaa vielä yksityiskohtaisemmin lopputapahtumat pelastushistoriasta. Salainen Jumalan suunnitelma paljastetaan lähemmin seuraavissa luvuissa.

lähde: Aikaa on vähän, Olavi Rouhe