Onko kaikki tehtävä ITSE??=(

Jospa ajattelisit sitä, että Jeesus tietää kaiken sinusta, Hän tietää sinun kipuilusi, parannuksen teon halusi ja lankeemuksesi. Jeesus rakastaa sinua kuitenkin vaikka sinusta tuntuisi miltä.

Turvaudu tähän Jeesuksen rakkauteen. Jos olet Jeesuksen luo tullut, niin Hän ei heitä sinua ulos.

Joh.6:37 "Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni: ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos".

En tiedä sinun tilannettasi, enkä sitä mistä asioista yrität päästä eroon. En osaa selittää sitä, miksi jotkut pääsevät hyvin nopeasti eroon joistakin syntitottumuksista ja toiset voivat joutua pitkään näitä taisteluja käymään. Synnittömiähän meistä ihmisistä ei tulekaan.

Kuitenkin neuvon sinua turvaamaan kaikessa Jeesukseen, kerro kaikki asiasi hänelle. Myös jonkun luotettavan sielunhoitajan tai luotettavan uskovan ystävän kanssa keskusteluista voisi olla sinulle apua. Seurakuntayhteys olisi hyvä olla ja kannattaisi pyytää esirukousta näiden asioidesi puolesta.

Jos sinulla on jokin tietty asia joka tuottaa kiusauksia, niin älä leikittele tuolla asialla, jos mahdollista niin vältä joutumasta tilanteisiin joissa voisit kokea kiusausta lankeemukseen.

ja komennuksista välität? Se on tärkeintä että tulee toimeen itsensä kanssa. Valinnat ja mieltymykset on tehtävä sitä mukaan. Kuitenkin tietenkin niin, että ei loukkaa muita ihmisiä. Jos tämä ei sille jumalalle riitä, niin ei sellaisen jumalan kanssa kannata sitten olla missään tekemissä...

ja paljon. Olet huomannut uskonnon ahdistavuuden ja alkanut epäillä, onko lahkon opetuksissa sittenkin kyse vain ihmisten manipuloinnista ja hallinnasta pelon avulla. Siinä he ovatkin sikäli onnistuneet, että olet alkanut pelätä. Jeesuksesta ja hänen armostaan ja rakkaudestaan puhutaan joka käänteessä. Sitten kuitenkin ollaan kertomassa, kuinka Jeesus vihaa syntiä. Synniksi määritellään kaikki se, mikä saarnaajien mukaan syntiä on. Ahdasmielisten oppien mukaan synniksi luetaan paljon sellaista, missä ei ole kysymys minkäänlaisesta vääryydestä tai pahuudesta. Näin ollen ilmaistaan kiertoteitse, että Jeesus vihaakin ihmistä, koska hän vihaa tässä olevaa syntiä. Synnillä taas ei useinkaan ole mitään tekemistä pahuuden kanssa. Uskovaisten suhtautuminen toiseen ihmiseen on usein äärimmäisen kaksinaamaista.

Olennaista olisi saada näkökulmia omiin asioihin ja tuntemuksiin ei-uskovaisilta ihmisiltä. Apua voi olla tietysti tarpeen hakea myös terveydenhoidon puolelta. Olet kuitenkin alkanut huomata, että uskonnollinen elämä ahdistaa sinua. Siitä on hyvä jatkaa eteen päin.

Olin hetken hiljaa kirjoituksesi edessä; totta, ei se syntynyt pilanpäin. Olin vielä hiljaa saadakseni vakuuden tästä; olet tullut hyvään kohtaan elämässäsi.

Elät sellaista henkilökohtaista ongelmaa, että synnin hirmuvalta ja sisimmässäsi asuva turmelluksen suunnaton saastaisuus, ovat muuttumassa sanoista ja opeista arkisen elämän todellisuudeksi. Tässä eivät siis kenenkään sanat ja neuvot voi tuoda Sinulle varsinaista apua, joskin kääntää ehkä katsettasi Ainoan Olennon suuntaan, joka on auttanut Sinut pulasta kauan sitten ja tahtoo nyt luoda henkilökohtaisessa historiassasi todeksi sen, mitä Hänen omassa historiassaan on tapahtunut avuksesi.

Puhun siis Jumalan Pojan Rististä ja rukoilen, että saisit armon samaistua Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Mitkään omat ponnistelut, parannuksen tekemiset tai rukoilemiset eivät auta tässä hitustakaan. Syntiä ei ole kesytettävä, hillittävä tai voitettava; synnin on kuoltava. Siihen et ulotu varpaisillasikaan sen tehdäksesi, koska Hän on jo kuollut synnille ja Sinä Hänen kanssaan. Tämä on Jumalan evankeliumin päällimmäinen ja samalla syvin ilmoitus; me kuolimme Kristuksen kanssa ja nousimme uuteen elämään Hänen kanssaan. Kun puhumme uskosta niin tarkoitamme sillä sitä Jumalan armollista toimintaa, jonka kautta Hän lahjoittaa meille uskon omistaa lahjana uusi elämä Kristuksessa ja sen seurauksena elämme todeksi todellisen vapauden synnin vallasta. "Niin en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni".

Näin lyhyesti. Jumala vie Sinut evankeliumin todellisuuteen ja se on autuas päivä; ei vain Sinulle ja niille, jotka kohtaavat Sinut, vaan myös Jeesukselle, jonka lunastustyö saa raivata tiensä rakastamansa ihmisen elämän ytimeen.

Tarkoituksella en käyttänyt viitteitä Raamattuun. Tutki itse mitä Jumala puhuu Lunastuksesta, lopeta omat yritykset (jotka ovat epäuskon ilmauksia) ja elä todeksi se, mikä on totta; Hän on lunastanut Sinut kuoleman kautta uuteen elämään.

Kaikki on jo tehty puolestasi.
Sinä et voi tehdä muuta kuin uskoa
sen, mitä Jeesus, Jumalan Poika teki
sinun edestäsi ristinpuulla
kun hän kuoli syntiesi tähden,
että sinä et hukkuisi vaan
sinulla olisi iankaikkinen elämä.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin evankeliumin sanoman,
Ristinkertomuksen, jossa Jeesuksen molemmilla
puolilla roikkui ryövärit, tajusin että jos se toinen
uskalsi sanoa Jeesukselle, että muistaisi häntä
kun Jeesus tulisi taivaaseen, ja kun Jeesus vastasi,
että mies on saisi olla hänen kanssaan; minäkin
uskaltaisin pyytää samaa, jos kerran ryöväri
uskalsi, eikä Jeesus tyrmännyt häntä.

Olen aina pelännyt ilkeäsilmäisiä
ihmisiä ja siinä evankeliumia kuunnellessani
ajattelin Jeesuksen silmiä. Mietin siinä,
että minkälainen katse Hänellä on? Mitenkä
Hän mahtoi katsoa sitä roistoa siinä vierellään,
joka käyttäytyi huonosti?

Oliko kova katse ja inhonsäälivä, niin kuin ihmisellä
olis olettanut olevan? Mutta tulin siihen tulokseen
mietteissäni, että ei Jeesus katsonut häntä halveksivalla
silmällä, vaikka se mies oli niin äkäinen.

Yhtä lohduttavasti kun Jeesus katsoi tätä joka pyysi apua,
Hän katsoi varmaan sitä toistakin; että tämä olisi jo siitä
ymmärtävästä katseesta uskaltanut myös pyytää apua?
Mutta tuo mies ei varmaan uskaltanut uskoa, että se
katse olisi totta!

Hän oli varmaan tottunut, ettei kukaan koskaan
ollut häntä ennenkään katsonut ymmärtäväisesti?
Varmaan hän tuumasi, että Jeesus
teeskenteli? Mutta Jeesus ei teeskentele.

Sitten minä ajattelin että mitenkä Jeesus katsoi minua?
Siinä minä istuin kirkonpenkissä hyvin aralla
tunnolla Jeesuksen edessä ja pelkäsin Hänen
katsettaan. Mutta siinä kuulin kun kuoro lauloi:
miksi kartat sä hellää katsettaan?

Niin, Jeesuksen katse ei ole kova eikä tyrmäävä.
HÄNEN KATSEENSA ON armahtava, silti
siinä on koko totuus, eikä mikään kieroilu auta
kenenkään kohdalla. Jeesuksen katse
on myös turvallinen, ja rehellinen, siinä saa
nähdä itsestään senkin, mitä ei haluaisi nähdä.

Tänäänkin hakeudun Jeesuksen kasvojen valkeuteen,
Hänen silmiensä Rehelliseen tutkimukseen, niin
että voin elää totuudessa.
Jumalan Sana on totuus, Jeesus on Jumalan Sana!

olen joutunut valtavien vaikeuksien alle elämäni aikana.on lukuisat muutot,menetykset,ym.sairaudet jne...ja tiedätkö mitä.yksikään uskovainen ei auttanut minua muutoissa ym.mutta kas kummaa heille kelpasi kyllä hyvin omaisuuteni jota jaoin kun en tiennyt enää selviänkö elämän puolelle!!

näin oli minulla.yksin tein kaiken.kaiken.edes lähellä asuvat sukulaiseni ei vaivautuneet auttamaan.lista olisi pitkä.tuhat sivuinen.mutta nyt vaan tämä pätkä tässä:(((