Pelkääkö ateisti?

Se tunne ei ole jumalankaipuuta tms. Myönnettökään tosin, että se varmasti monella on sitäkin johtuen aivopesusta, mutta suurin osalta se o jotai muuta...

Uskovaiset ovat niitä, jotka pelkäävät. he pelkäävät epävarmuutta ja kuolemaa ja keksivät mielikuvituksessaan jumalia lievittämään näitä pelkoja. Sitten he pelkäävät helvettiin joutumista ja saatanaa, kun ovat keksineet ensin mielikuvitususkontonsa.

Atesitin ei tarvitse pelätä helvettiä, demoneja, saatanoita eikä jumalten rangaistuksia. Olematonta ei tarvitse pelätä.

Pelkäänkö tuntemattomia asioita? Joskus saatoin pelätä että sänkyni alla voi mahdollisesti olla mörkö. Nukuin valot päällä lapsena koska pelkäsin pimeää. Valo toi minulle tietoa ympäröivästä maailmasta.

Järjellä tutkitaan asioita jotka nähdään valot päällä. Dogmaatikot olettavat taivaan, Valhallan, jumalien/jumalan, helvetin, enkelien jne. olevan olemassa. Aina on mahdollista, että meistä riippumaton maailma on olemassa. On todennäköistä, että maailma on ihmeellisempi mitä järkemme voi selittää. Mutta siitä maailmasta ei voida saada tietoa nykymenetelmillä. Uskonnollinen kokemus, vaikka onkin hyvin konkreettinen ilmiö, eii riitä minulle todisteeksi Jumalan olemassaolosta. Myös ihmeparantumisia tapahtuu aivan yhtä paljon maissa, joissa ei ole kristinuskoa pääuskontona.

Uskovainen uskoo luultavasti samoihin asioihin kuin ateisti(jos nyt ei oteta huomioon vankkumattomia luomisteorian kannattajia) Eli asoihin, jotka näemme silmät auki. Mutta kristitty uskoo todeksi myös asioita jotka hän näkee silmät kiinni. En sano, että tässä olisi mitään pahaa, mutta mitä kristitty tekee jos hän tapaa ihmisen joka näkee silmät kiinni aivan erilaisen maailman kuin hän(vrt. muslimi)ja pitää sitä totuutenaan.

Pelottaa. Yhtä paljon kuin vaaleanpunainen pupu kevätpäivänä.

Aloituksessasi oli kysymysmerkki, mutta se ei silti ollut mitenkään kiinnostava keskustelunavaus.

Jos jokin tuntematon asia pelottaa, niin sitä voi aina tutkia ja ymmärryksen kautta päästä pelostaan eroon. Jos vaikka pelkää uskontoja, niin niihin voi perehtyä ja havaita ne harmittomiksi saduiksi. Jos taas jumala pelottaa, niin pienellä tutkimisella huomaa, että jumalasta ei ole saatavilla kuin pelkkää mutu-tietoa. Sellaisia asioita taas on turha pelätä, joista ei ole saatavilla mitään todisteita. Elikkäs ei ole mitään pelättävää kun vaan uskaltaa tutkia ja epäillä asioita. Toista se on uskovaisilla kun tarvitsee jatkuvasti pelätä ties mitä kauheuksia, kun ei uskalleta tai osata, tutkia ja epäillä niitä.

Puhutaan tuntemattoman pelosta mutta onko asia tosiasiassa niin? Voisiko asia olla niin että itse asiassa pelkäämme tunnetun (turvallisemmaksi koetun) menettämistä? Jotta tunnettua ei tarvitsisi menettää on luotu usko tuonpuoleiseen tai ikuisen elämään.

Tarjoamastasi linkistä avautui sivu, jossa on vain sitä samaa miljoonaan kertaan toistettua uskontosoopaa erilaisine selityksineen. Miten se liittyi viestiisi? Kevyellä silmäilyllä ei mitenkään.

Eiköhän uskonnon keksimisen tärkeimpiä syitä ole se,että (heikko)ihminen katsoo maailmaa eikä voi hyväksyä sitä.Pitää keksiä satuja tekemään siitä kiva ja ymmärrettävä.Älykäs ihminen katsoo totuutta silmiin ja hyväksyy maailmankaikkeuden sellaisena kuin se on.