Rukous-ongelma!!

mutta olen tosi pahoillani puolestasi.

Lapsi tarvitsee aina vanhempiensa hyväksynnän, muuten sisin kyllä haavoittuu.

Äitisi ei tajunnut, että Jumalahan on rakkaus, ja ainut käsky, mitä Jeesus meille antoi on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.

Toivon että tulet ehjäksi!
Ja uskon että tulet, sillä Jeesus on parantaja!
Joskus vaan aikaa saattaa mennä mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

En kylläkään ole Työmies mutta uskovana aikuisten lasten äitinä halusin tämän kirjoittaa.

työmieheltä tuollaisa kysellä,sehän on umi-ateisti !
Kysy vaikka "hansutuulialta",siellä on asiat kunnossa,ja sydäntäkin löytyy.
Mutta älä kysele pahan palvelijalta uskon asioita,varsinkaan rukouksesta,saatana kammoo kun rukoillaan Jeesuksen nimessä !

mut joudut elämään tuon asian kanssa koko loppuelämss. Jälkiä se jättää kenellä suurempia kenellä pienempiä. Ite en oo selvinnyt vieläkään vaikka oon jo keski-iässä. olen vaan joutunut miettimään, miettimään. terapiat on käyty. mutta ei ne niin hirveesti mulla auttanut. ainoa mikä on auttanut, kun on ottanut etäisyyttä katkaisematta kuitenkaan välejä. Nuorena painoi hirveä syyllisyys vanhempia kohtaan, tunsin olevani niin paha ihminen.

mä aloi sit vastarukoilla , että herra jeesus jos sää vähääkää välität musta niin pelasta äitini. ja äitini rukoili samoin lausein, et pelasta toi mun lapsi. hullunkurista, mutta se toimi.

riippuu ihmisen psyykestä kuinka sitä kestää ja pääsee "omilleen". nykyään ku äiti alkaa sen jeesus paapatuksen, ni mä alan vasta painoksi puhua säästä ja vaihtaa puheen aihetta. sadat keskustelut eivät äitini kanssa ole auttaneet, se kun alkaa sit itkee ja mä pahoitan siitä taas mieleni. joten vältä keskustelua koko aiheesta. lopetin kokouksissa käynnit jo 13-15 vuotiaana.

et toivotan onnea matkaan ja ota

vapauttaa sinut tuosta. Anna äidillesi anteeksi, sillä jos sinä uskot Jeesukseen sinä pystyt siihen. Älä kanna äitisi syntiä itsessäsi. Pyydä Jeesusta apuun.

Hellarin tytär kirjoitti:
"tämä on oikeesti mulle vaikea juttu.en ole toipunut äitini hirmuvallasta vieläkään vaikka olen työstänyt tätä terapiassakin vuosia.olen juuttunut kiinni.pääsenkö vapaaksi? vaiko onko toivoni menetetty??"

Minusta tämä ei ole oikeaa kristinuskoa, mutta tälläinen vaan hyväksytään monessa seurakunnassa.
Kukaan ei halua puuttua oikeasti äitisi käyttäytymiseen. Valitettavasti ihmiset ovat välinpitämättömiä.

Jeesus rakastaa sinua ja hän on nimeltä kutsunut sinut. Herra on tuki ja turva. Kenenkä luokse me oikeastaan menisimme nyt tässä elämässä ja iankaikkisuudessa. Luota siihen, että Herra kantaa.
Isä myös kuule huokauksesi kun et jaksa rukoilla.
Jeesus Kristus on sinut vapauteen kutsunut!

että olet menossa parempaa suuntaan. Sanoit, että poistut henkisesti paikalta, kun ympärilläsi rukoillaan. Olet vaan huomannut, että heidän rukouksensa ovat pelkkää sanahelinää, hokemista, silmän palvontaa. En pysty näkemään pahana sitä, että olet ymmärtänyt asian todellisen laidan ja alkanut suhtautua kriittisesti.

Pystyt myös näkemään tilanteesi jo vähän objektiivisemmin. Sinut on johdateltu uskomaan, että olet kelvoton ja paha. Ehkäpä epäilet sitäkin: olet saattanut huomata itsessäsi hyviä ominaisuuksia, joiden avulla voit mahdollisesti tukea samassa tilanteessa olevia. Heitä on varmaan paljon muitakin.

Uskonnollinen, tiivis yhteisö luo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä on täysin ymmärrettävää. Nuo tuntemukset valitettavasti ovat osittain keinotekoisesti aikaansaatuja. Huomaat, että elämää ja ihmisiä on seurakunnan ulkopuolellakin. Väitän, että todelliset ystäväsi kohtaatkin juuri siellä.

Päivä paistaa, vaikka on välillä kylmääkin. Jos taivaalla on pilviä, on aurinko niiden takana kuitenkin, vaikka emme sitä aina näkisikään.

*Aurinkoista Päivää!* toivottelee Työmies