Lipitor

"Jos lopetat sen niin siinä vaiheessa riski kuolla sydän ja verisuonisairauksiin kolminkertaistuu." Onko tästä missä saatavilla tietoa? - Luotettavaa sellaista.

lääkkeistä... kirjoitti:

"Jos lopetat sen niin siinä vaiheessa riski kuolla sydän ja verisuonisairauksiin kolminkertaistuu." Onko tästä missä saatavilla tietoa? - Luotettavaa sellaista.

kyllä löytyy. Olikohan Duodecimin tai lääkärilehden artikkeli... oli juttua sellaisesta tutkimuksesta (muistaakseni kuopiossa tehty), jossa oli seurattu statiinien käyttäjiä. Olivat sydänsairaita ihmisiä, joista osa käytti lääkkeitä lopunikää ja osa lopetti, näillä lopettaneilla riski kuolla sydänsairauteen oli kolminkertainen lääkkeitä jatkuvasti syöviin verrattuna ja puolitoista kertainen niihin, jotka eivät syöneet lääkkeitä ollenkaan. Jos enemmälti kiinnostaa niin voin sen artikkelin kaivella esille...

-Ria- kirjoitti:

kyllä löytyy. Olikohan Duodecimin tai lääkärilehden artikkeli... oli juttua sellaisesta tutkimuksesta (muistaakseni kuopiossa tehty), jossa oli seurattu statiinien käyttäjiä. Olivat sydänsairaita ihmisiä, joista osa käytti lääkkeitä lopunikää ja osa lopetti, näillä lopettaneilla riski kuolla sydänsairauteen oli kolminkertainen lääkkeitä jatkuvasti syöviin verrattuna ja puolitoista kertainen niihin, jotka eivät syöneet lääkkeitä ollenkaan. Jos enemmälti kiinnostaa niin voin sen artikkelin kaivella esille...

Lue lisää

Jos muistat tai saat kaivettua esille artikkelin julkaisutiedot, niin lukisin sen mielelläni. Aiheena statiinit mielenkiintoinen.

fze kirjoitti:

Jos muistat tai saat kaivettua esille artikkelin julkaisutiedot, niin lukisin sen mielelläni. Aiheena statiinit mielenkiintoinen.

Hirveesti tietoa ei taida olla kaikkien saatavilla, mutta itse pääsen lukemaan terveysportin sisältöä netissä ja sieltä löytyy paljon kaikkea=) Tuo tutkimus josta puhuin oli PRISM-tutkimus, jonka jälkianalyyseissa tuli esille yllättvä tieto... "Tutkimukseen osallistui 1616 äkillisen sepelvaltimotapahtuman takia sairaalaan joutunutta potilast, joista 1249 potilaalla ei ollut käytössä lainkaan statiinia ja 86 potilaan statiinihoito lopetettiin sairaalahoidon aikana. Eri potilasryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja muissa vaaratekijöissä. Statiinihoitoa jatkaneiden potilaiden sydäntapahtuman vaara (kuolema ja sydäninfarkti) oli kuukauden seruannan aikana odotetusti noin puolet pienempi kuin ilman statiinia hoidetuilla potilailla. Yllättävämpää oli se, että jos statiinihoito lopetettiin sairaalassa kuolleisuus oli lähes kolme kertaa suurempi kuin statiinihoitoa jatkaneiden potilaiden. Riski oli lähes merkitsevästi suurempi ( 1,69 -kertainen) kuin niiden potilaiden, jotka eivät olleet koskaan saaneet statiinihoitoa. Vaaran lisä keskittyi ensimmäiseen viikkoon hoidon keskeyttämisen jälkeen, eikä se ollut riippuvainen kolesterolitasosta" tuo on Olavi Airaksisen aritkkelista Lääkärilehdestä 2002 "Statiinihoidon keskeyttäminen vie ojasta allikkoon?"

Paljon muutakin asiaa löytyy statiinihoidon suhteen ja erityisesti siitä, ettei statiineja pitäisi liian helposti määrätä. mm. väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymisen mahdollisuus (sydänkuolleisuus vähentynyt tutkimusten mukaan, mutta kokonaiskuolleisuus lisääntynyt mm. väkivaltakuolemien osalta) ja iäkkäiden ihmisten kolesterolin luonnollinen nousu iän myötä.

fze kirjoitti:

Jos muistat tai saat kaivettua esille artikkelin julkaisutiedot, niin lukisin sen mielelläni. Aiheena statiinit mielenkiintoinen.

niitähän sie siis kyselit. No tässä pari. Lääkärilehti, Matti Nikkilä 1992 arkkelintunnus ykt00600(024.056)

Lääkärilehti, Juhani Airaksinen 2002 artikkelin tunnus sll4658(A2182041)

-Ria- kirjoitti:

Hirveesti tietoa ei taida olla kaikkien saatavilla, mutta itse pääsen lukemaan terveysportin sisältöä netissä ja sieltä löytyy paljon kaikkea=) Tuo tutkimus josta puhuin oli PRISM-tutkimus, jonka jälkianalyyseissa tuli esille yllättvä tieto... "Tutkimukseen osallistui 1616 äkillisen sepelvaltimotapahtuman takia sairaalaan joutunutta potilast, joista 1249 potilaalla ei ollut käytössä lainkaan statiinia ja 86 potilaan statiinihoito lopetettiin sairaalahoidon aikana. Eri potilasryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja muissa vaaratekijöissä. Statiinihoitoa jatkaneiden potilaiden sydäntapahtuman vaara (kuolema ja sydäninfarkti) oli kuukauden seruannan aikana odotetusti noin puolet pienempi kuin ilman statiinia hoidetuilla potilailla. Yllättävämpää oli se, että jos statiinihoito lopetettiin sairaalassa kuolleisuus oli lähes kolme kertaa suurempi kuin statiinihoitoa jatkaneiden potilaiden. Riski oli lähes merkitsevästi suurempi ( 1,69 -kertainen) kuin niiden potilaiden, jotka eivät olleet koskaan saaneet statiinihoitoa. Vaaran lisä keskittyi ensimmäiseen viikkoon hoidon keskeyttämisen jälkeen, eikä se ollut riippuvainen kolesterolitasosta" tuo on Olavi Airaksisen aritkkelista Lääkärilehdestä 2002 "Statiinihoidon keskeyttäminen vie ojasta allikkoon?"

Paljon muutakin asiaa löytyy statiinihoidon suhteen ja erityisesti siitä, ettei statiineja pitäisi liian helposti määrätä. mm. väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymisen mahdollisuus (sydänkuolleisuus vähentynyt tutkimusten mukaan, mutta kokonaiskuolleisuus lisääntynyt mm. väkivaltakuolemien osalta) ja iäkkäiden ihmisten kolesterolin luonnollinen nousu iän myötä.

Lue lisää

tuo artikkelin kirjoittaja oli siis Juhani Airaksinen eikä Olavi

-Ria- kirjoitti:

niitähän sie siis kyselit. No tässä pari. Lääkärilehti, Matti Nikkilä 1992 arkkelintunnus ykt00600(024.056)

Lääkärilehti, Juhani Airaksinen 2002 artikkelin tunnus sll4658(A2182041)

Lue lisää

Moi, Ria.

Luin mainitsemasi SLL:n Juhani Airaksisen kirjoituksen PRISM-tutkumuksesta lehden 18–19/2002 -numerosta.

Tutkumisreferaatissa siis tuodaan todella esiin mahdolliset statiinien lopettamiseen liittyvät rebound-vaikutukset. Todetaan kuitenkin, että lisää jälkianalyysejä tästä asiasta tarvitaan.

Kohtuuden nimissä on kuitenkin tuotava esille, kuinka kiistattomia - myös Airaksisen mielestä - statiinien lääketieteelliset hyödyt valtimotautien ehkäisyssä ovat. Lääketieteellisissä julkaisuissa statiinit puhuttavat aika lailla, ja on hyvä, että myös hoidon rajoitteet ja lääkekritiikki tuodaan esille. Helposti tässä kuitenkin menee puurot ja vellit sekaisin, niin kuin muussakin julkisessa lääkekeskustelussa. Olisi kai varottava liiallista ja asiatonta pelottelua, mutta toisaalta tarjottava tarpeellinen tieto, jotta asiakas tai potilas itse ymmärtäisi lääkehoitonsa tarpeellisessa määrin.

SLL:n eri julkaisuissa tuodaan myös esille, kuinka tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei statiiniryhmän lääke ole ainut ja aina oikea lääke kaikkiin dyslipidemiamuotoihin, vaan muutkin vaihtoehdot tulisi pitää mielessä. Sanotaan myös, kuinka hyperkolesterolemian keskeinen hoito on yhä ruokavaliomuutos: siirtyminen kovasta pehmeään rasvaan. Mainitaan lisäksi, kuinka suomalainen sepelvaltimotautiepidemia voitettiin ilman lipidilääkkeitä. Silti: yksittäisen potilaan kohdalla ruokavaliomuutos ei aina riitä, vaan tueksi tarvitaan lääkehoitoa. (Statiinia kaikille – suuri harha vai terapeuttinen vallankumous, Petri T Kovanen, SLL 10/2004)
Sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskin arvioinnin tärkeydestä siitäkin usein puhutaan.

Mielenkiintoista seurata statiinien kulkua tulevaisuudessa. Tätä lääkeryhmää tutkitaankin käsittääkseni aika ahkeraan. Mielenkiintoisia ovat myös statiinien kolesteroliarvosta riippumattomat hyödylliset oheisvaikutukset, joita statiineilla kuvataan olevan. Pilke silmäkulmassa jossakin kirjoitettiinkin siihen tapaan, että kaikki sairaudethan ovatkin vain statiinien puutetta!

fze kirjoitti:

Moi, Ria.

Luin mainitsemasi SLL:n Juhani Airaksisen kirjoituksen PRISM-tutkumuksesta lehden 18–19/2002 -numerosta.

Tutkumisreferaatissa siis tuodaan todella esiin mahdolliset statiinien lopettamiseen liittyvät rebound-vaikutukset. Todetaan kuitenkin, että lisää jälkianalyysejä tästä asiasta tarvitaan.

Kohtuuden nimissä on kuitenkin tuotava esille, kuinka kiistattomia - myös Airaksisen mielestä - statiinien lääketieteelliset hyödyt valtimotautien ehkäisyssä ovat. Lääketieteellisissä julkaisuissa statiinit puhuttavat aika lailla, ja on hyvä, että myös hoidon rajoitteet ja lääkekritiikki tuodaan esille. Helposti tässä kuitenkin menee puurot ja vellit sekaisin, niin kuin muussakin julkisessa lääkekeskustelussa. Olisi kai varottava liiallista ja asiatonta pelottelua, mutta toisaalta tarjottava tarpeellinen tieto, jotta asiakas tai potilas itse ymmärtäisi lääkehoitonsa tarpeellisessa määrin.

SLL:n eri julkaisuissa tuodaan myös esille, kuinka tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei statiiniryhmän lääke ole ainut ja aina oikea lääke kaikkiin dyslipidemiamuotoihin, vaan muutkin vaihtoehdot tulisi pitää mielessä. Sanotaan myös, kuinka hyperkolesterolemian keskeinen hoito on yhä ruokavaliomuutos: siirtyminen kovasta pehmeään rasvaan. Mainitaan lisäksi, kuinka suomalainen sepelvaltimotautiepidemia voitettiin ilman lipidilääkkeitä. Silti: yksittäisen potilaan kohdalla ruokavaliomuutos ei aina riitä, vaan tueksi tarvitaan lääkehoitoa. (Statiinia kaikille – suuri harha vai terapeuttinen vallankumous, Petri T Kovanen, SLL 10/2004)
Sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskin arvioinnin tärkeydestä siitäkin usein puhutaan.

Mielenkiintoista seurata statiinien kulkua tulevaisuudessa. Tätä lääkeryhmää tutkitaankin käsittääkseni aika ahkeraan. Mielenkiintoisia ovat myös statiinien kolesteroliarvosta riippumattomat hyödylliset oheisvaikutukset, joita statiineilla kuvataan olevan. Pilke silmäkulmassa jossakin kirjoitettiinkin siihen tapaan, että kaikki sairaudethan ovatkin vain statiinien puutetta!

Lue lisää

tosiaankin aika mielenkiintoista seurata tätä keskustelua statiineista. Itse en niihin ole kovin hyvin perehtynyt, mutta jos aikaa ja jaksamista riittäisi niin mielelläni niihin perehtyisin. Kieltämättä oma kantani on hieman negatiivinen statiinien suhteen tai oikeastaan "liiallisen" lääkkeiden käytön suhteen. Toki ymmärrän sen, että lääkkeistä on hyötyäkin käyttäjälleen ja aina ei elintapa muutokset onnistu. Välillä vaan hirvittää se järkyttävä määrä lääkkeitä mitä mm. vanhat ihmiset syö ja mielestäni (käytännön kokemuksen myötä tulleen mielikuvan pohjalta) lääkärit ja hoitohenkilökunta ei tiedä riittävästi lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja mahdollisista sivuvaikutuksista.

-Ria- kirjoitti:

tosiaankin aika mielenkiintoista seurata tätä keskustelua statiineista. Itse en niihin ole kovin hyvin perehtynyt, mutta jos aikaa ja jaksamista riittäisi niin mielelläni niihin perehtyisin. Kieltämättä oma kantani on hieman negatiivinen statiinien suhteen tai oikeastaan "liiallisen" lääkkeiden käytön suhteen. Toki ymmärrän sen, että lääkkeistä on hyötyäkin käyttäjälleen ja aina ei elintapa muutokset onnistu. Välillä vaan hirvittää se järkyttävä määrä lääkkeitä mitä mm. vanhat ihmiset syö ja mielestäni (käytännön kokemuksen myötä tulleen mielikuvan pohjalta) lääkärit ja hoitohenkilökunta ei tiedä riittävästi lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja mahdollisista sivuvaikutuksista.

Lue lisää

Olen monilta osin samaa mieltä. On kuitenkin paljon ymmärtämättömyyttä myös kansassa lääkehoidon kritisoijillakin. Paljon puhutaan mediassa nykyisin polyfarmasiasta, joka monelta osin on ihan oikeastikin ongelma. Tässä kohtaa vain pitäisi sitten osata erottaa, kenen kohdalla se on ongelma ja kenen kohdalla ei, ja miten lääkitys yksilön tilanteessa saataisiin hallittua. Vaikka monilääkitys ei yleensä ole lähtökohta, on se usein myös osa toimivaa ja hyvää hoitoa, eikä aina monilääkitystä voida välttää.

Oman kokemukseni mukaan ongelmallisia ovat esimerkiksi osa pitkäaikaishoidon potilaista, joilla kukaan ei oikein kunnolla vastaa lääkehoidon toteutuksesta, seurannasta ja ajanmukaisuudesta. Lääkelistan tarkistus tulisi lähtökohtaisesti tehdä ainakin kerran vuodessa, ja vähänkin epävakaammassa tilanteessa puolen vuoden välein tai tilanteen mukaan. Paikoin käy kuitenkin niin, että kerran aloitettu - sinänsä aikanaan hyvä lääke - vain unohtuu käyttöön, eikä kenellekään tule mieleen kokeilla varovasti, tulisiko ilmankin toimeen, mitä esimerkiksi kipulääkkeisiin tulee. Tässä on oma keskeinen roolinsa niin hoitajilla kuin lääkäreilläkin. Täydennyskoulutus rationaalisen - ei tunneperäisen - lääkehodon totettuamiseksi ei ehkä olisi pahasta.

Olisi hieno lähtökohta, jos lääkehoidon "kritisoijalla", tai sanoisinko rationalisoijalla, olisi sen verran lääke- ja potilastuntemusta, että osaa arvioida kokonaistilannetta. Aina ei edes kannata tuijottaa tablettimäärää sinänsä, vaan sitä, mitä lääkkeitä ja millä annoksilla potilas niitä syö. Vaikka tokikaan suuri tablettimäärä ei ole lähtökohta sekään, mutta esimerkiksi sairaalassa voidaan joskus joutua koostamaan potilaan kotilääkitys aika palasista.

Mielenkiintoinen ja tosi tärkeä aihe, ja vaatisi ainakin minulta paljon lisäymmärrystä ja -osaamista. Pitäisi vain itse kunkin opiskella asiaa kovasti, ja yrittää pysyä housuissaan. Medikalisaatio on oma lukunsa, mutta en itse toisaalta toivoisi paluuta vuosikymmenien taa eloon ilman näin tehokkaita hoitomuotoja, lääkehoito mukaan luettuna. Resurssien puute voi toki sekin olla yksi syy lääkehoidon korostuneeseen asemaan, mitä esimerkiksi mielenterveysongelmien hoitoon tulee. Ihanne kai olisi, että lääkehoito yhdistettäisiin terapeuttiseen työskentelyyn tai psykoterapiaan, mutta kohtaamishoidon resurssit eivät liene täysin optimaaliset. Taisi mennä nyt ohi statiinien...

fze kirjoitti:

Olen monilta osin samaa mieltä. On kuitenkin paljon ymmärtämättömyyttä myös kansassa lääkehoidon kritisoijillakin. Paljon puhutaan mediassa nykyisin polyfarmasiasta, joka monelta osin on ihan oikeastikin ongelma. Tässä kohtaa vain pitäisi sitten osata erottaa, kenen kohdalla se on ongelma ja kenen kohdalla ei, ja miten lääkitys yksilön tilanteessa saataisiin hallittua. Vaikka monilääkitys ei yleensä ole lähtökohta, on se usein myös osa toimivaa ja hyvää hoitoa, eikä aina monilääkitystä voida välttää.

Oman kokemukseni mukaan ongelmallisia ovat esimerkiksi osa pitkäaikaishoidon potilaista, joilla kukaan ei oikein kunnolla vastaa lääkehoidon toteutuksesta, seurannasta ja ajanmukaisuudesta. Lääkelistan tarkistus tulisi lähtökohtaisesti tehdä ainakin kerran vuodessa, ja vähänkin epävakaammassa tilanteessa puolen vuoden välein tai tilanteen mukaan. Paikoin käy kuitenkin niin, että kerran aloitettu - sinänsä aikanaan hyvä lääke - vain unohtuu käyttöön, eikä kenellekään tule mieleen kokeilla varovasti, tulisiko ilmankin toimeen, mitä esimerkiksi kipulääkkeisiin tulee. Tässä on oma keskeinen roolinsa niin hoitajilla kuin lääkäreilläkin. Täydennyskoulutus rationaalisen - ei tunneperäisen - lääkehodon totettuamiseksi ei ehkä olisi pahasta.

Olisi hieno lähtökohta, jos lääkehoidon "kritisoijalla", tai sanoisinko rationalisoijalla, olisi sen verran lääke- ja potilastuntemusta, että osaa arvioida kokonaistilannetta. Aina ei edes kannata tuijottaa tablettimäärää sinänsä, vaan sitä, mitä lääkkeitä ja millä annoksilla potilas niitä syö. Vaikka tokikaan suuri tablettimäärä ei ole lähtökohta sekään, mutta esimerkiksi sairaalassa voidaan joskus joutua koostamaan potilaan kotilääkitys aika palasista.

Mielenkiintoinen ja tosi tärkeä aihe, ja vaatisi ainakin minulta paljon lisäymmärrystä ja -osaamista. Pitäisi vain itse kunkin opiskella asiaa kovasti, ja yrittää pysyä housuissaan. Medikalisaatio on oma lukunsa, mutta en itse toisaalta toivoisi paluuta vuosikymmenien taa eloon ilman näin tehokkaita hoitomuotoja, lääkehoito mukaan luettuna. Resurssien puute voi toki sekin olla yksi syy lääkehoidon korostuneeseen asemaan, mitä esimerkiksi mielenterveysongelmien hoitoon tulee. Ihanne kai olisi, että lääkehoito yhdistettäisiin terapeuttiseen työskentelyyn tai psykoterapiaan, mutta kohtaamishoidon resurssit eivät liene täysin optimaaliset. Taisi mennä nyt ohi statiinien...

Lue lisää

"Oman kokemukseni mukaan ongelmallisia ovat esimerkiksi osa pitkäaikaishoidon potilaista, joilla kukaan ei oikein kunnolla vastaa lääkehoidon toteutuksesta, seurannasta ja ajanmukaisuudesta."

Tämä on valitettavan totta!

"Aina ei edes kannata tuijottaa tablettimäärää sinänsä, vaan sitä, mitä lääkkeitä ja millä annoksilla potilas niitä syö. Vaikka tokikaan suuri tablettimäärä ei ole lähtökohta sekään, mutta esimerkiksi sairaalassa voidaan joskus joutua koostamaan potilaan kotilääkitys aika palasista."

Tablettimäärähän ei sinäsä kerro mitään vaan se mitä tablettia potilas syö. Ongelmia tulee mm. silloin, kun potilasta hoitaa useampi (eri alan lääkäri) ja potilas on hyvin monisairas... tällaisessa tilanteessa kokonaiskäsitys potilaan lääkityksestä jää vähän huteralle pohjalle. Hoitaja (joka on eniten tekemisissä potillan kanssa ja kenellä on kokonaiskuva potilaasta) usein huomaa (jos on riittävä kokemus ja vahva ammattitaito) potilaan lääkkeiden päällekkäisyyden ja / tai yhteensopimattomuuden. Valitettava tosiseikka kuitenkin on, että hoitoalalla on jatkuva kiire ja mihinkään ei ehdi kunnolla paneutua. Koulutusta lääkehoidosta tulisi roimasti lisätä ja jostain repiä aikaa ja lisää henkilökuntaa.

"Resurssien puute voi toki sekin olla yksi syy lääkehoidon korostuneeseen asemaan"

aivan! Näyttää että nykyään ollaan liian "pilleriuskovaisia" ja joka vaivaan pitäisi saada helpotus pillereitä popsimalla, sekun on helpompaa kun elintapojen muutos... ja lääkärillekkin on helpompaa määrätä pillereitä kuin pitää pitkiä luentoja terveellisistä elintavoita. Monet sairaudet kun ovat seurausta epäterveellisistä elämäntavoista...

-Ria- (itsekkin rasvaisiin herkkuihin ja löhöilyyn sortuva, lääketieteen epäkohtiin turhautunut hoitaja;D

Olen terveeksi todettu ikämiehen alku. Kolesterolini on ollut yli 8, verenpaine ja elämäntavat OK. Lankesin juuri tähän lääkkeeseen. Rytmihäiriöt, paniikit ja heikkoudentunnot seurauksena pariksi vuodeksi.Punariisi ei sopinut sekään. Koetan edelleen pärjätä ruokakurin ja liikunnan keinoin.Lääkitys oli elämäni erehdyksiä.

Lumimies kirjoitti:

Olen terveeksi todettu ikämiehen alku. Kolesterolini on ollut yli 8, verenpaine ja elämäntavat OK. Lankesin juuri tähän lääkkeeseen. Rytmihäiriöt, paniikit ja heikkoudentunnot seurauksena pariksi vuodeksi.Punariisi ei sopinut sekään. Koetan edelleen pärjätä ruokakurin ja liikunnan keinoin.Lääkitys oli elämäni erehdyksiä.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. No höh, niitäkö pitäs sitte syödä lopun ikäänsä. Nyt meni resepti silppuriin.

kolesteroni kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. No höh, niitäkö pitäs sitte syödä lopun ikäänsä. Nyt meni resepti silppuriin.

Totuus on, että jos kokonaiskolesteroli on yli 5 ja paha LDL-kolesteroli yli 2.5-3 niin yhdessä sukurasitteen kanssa (nykytietämyksen mukaan) kuoleminen aivoinfarktiin tai sydänkohtaukseen on todennäköisempää, kuin jos kolesteroli olisi hoidettu. Vaikka elämäntavat olisivat kuinka terveelliset. Eli vaikka kyse on loppu elämän lääkityksestä ja vaikka joitakin haittavaikutuksia saattaa tulla, niin suhteuttakaa hyvät ihmiset ne hyötyihin! Moni sydäninfarktista toipuva ihmettelee, miksei kolesterolia ajoissa hoidettu, valitettavan usea ei kohtauksesta selviä hengissä asiaa ihmettelemään!! Eli kolesterolin hoitaminen ei ole mikään kosmeettinen juttu. Jos yksi lääke aiheuttaa hankalat sivuvaikutukset, niin sitten vaan lääkettä vaihtamaan, vaihtoehtoja löytyy kyllä jokaisen makuun ja kukkarolle :)

Hyvin kirjoitettu, lyhyesti ja ymmärrettävästi:) Yksi asia kuitenkin "pisti silmään"...

"Ruokavaliolla voi vaikuttaa alentavasti kokonaiskolesterolin määrään ja "huonon" LDL-kolesterolin määrään, mutta "hyvän" HDL-kolesterolin osuutta nostavat ainoastaan liikunta ja statiinit."

MInulla on hieman toisenlainen käsitys asiasta.... Ruokavalio, jossa maitorasvat korvataan sopivalla määrällä monityydyttymättömiä kasvirasvoja (esim. rypsiöljy) ja lisäksi ravinnosta saadaan riittävästi geeliytyvää kuitua (mm. kaura, ruis, palkokasvit), alentaa veren LDL-kolesterolia ("paha", triglyseridejä sekä nostaa jonkin verran HDL-kolesterolia ("hyvä"). Liikunnalla päästään samanlaisiin tuloksiin ja ruokavalio ja liikunta yhdessä toimiikin kaikkein parhaiten.

Statiinien vaikutusta en kiistä, mutta jos korkeisiin kolesteroliarvoihin määrätään vain lääke eikä siihen liitetä ollenkaan ruokavalio ja liikunta neuvontaa ei mielestäni olla oikeilla linjoilla. Tiedän, että näin toimitaan turhan usein ja lääkäreitä kehoitetaan aloittamaan statiinilääkitys heti, ennen kuin edes kokeillaan ruokavalio muutoksia ja liikunnan lisäämistä. Tällainen (joissakin tapauksissa) turha pillerien popsiminen ei ole järkevää, jos samoihin tuloksiin päästään terveellisillä elintavoilla.

Jos vielä mietitään sivuvaikutuksia, niin statiineilla on niitä huonojakin sivuvaikutuksia (vähäisessä määrin, mutta kuitenkin) ja liikunnan ja terveellisen ruokavalion sivuvaikutukset yleensä ovat parempia;) Tietysti järkevää olisi yhdistää nämä hoidot, mutta kun se pillerien popsiminen on helpompaa kuin ruokavaliomuutos niin helposti ihmiset unohtavat sen ruokavalion ja ajattelevat, että helpompi ottaa tuo pilleri, kun se ajaa saman asian.

Jos minä saisin päättää tuosta kolestrolin hoidosta , niin ensin kokeilisin vuoden ruokavaliolla ja liikunnalla hoitoa. Tähän tietysti tulisi panostaa niin, että alkuun olisi kerran kuussa ja sitten parin kuukauden välein ohjauskertoja esim. terveydenhoitajan luona jolloin motivaatio saataisiin pidettyä yllä. Järkevintä titysti olisi käydä ensimmäisen kerran ravitsemusterapeutin juttusilla. Sitten vuoden kuluttua lääkäri tarkastelisi kokonaiskuvan, onko kolesteroliarvot laskeneet ja jos ei niin sitten aloittaisi statiinilääkityksen. Tietysti tämä ei kaikkiin tapauksiin sovi, jos kolesteroli on paljon koholla, mutta pienempiin kolesteroliarvojen kohoamiseen kyllä. Tämä tietysti veisi paljon enemmän aikaa ja vaatisi terveydenhuoltohenkilökunnan resursseja... eikä lääkefirmat niin paljon rikastuisi;)

-Ria- kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu, lyhyesti ja ymmärrettävästi:) Yksi asia kuitenkin "pisti silmään"...

"Ruokavaliolla voi vaikuttaa alentavasti kokonaiskolesterolin määrään ja "huonon" LDL-kolesterolin määrään, mutta "hyvän" HDL-kolesterolin osuutta nostavat ainoastaan liikunta ja statiinit."

MInulla on hieman toisenlainen käsitys asiasta.... Ruokavalio, jossa maitorasvat korvataan sopivalla määrällä monityydyttymättömiä kasvirasvoja (esim. rypsiöljy) ja lisäksi ravinnosta saadaan riittävästi geeliytyvää kuitua (mm. kaura, ruis, palkokasvit), alentaa veren LDL-kolesterolia ("paha", triglyseridejä sekä nostaa jonkin verran HDL-kolesterolia ("hyvä"). Liikunnalla päästään samanlaisiin tuloksiin ja ruokavalio ja liikunta yhdessä toimiikin kaikkein parhaiten.

Statiinien vaikutusta en kiistä, mutta jos korkeisiin kolesteroliarvoihin määrätään vain lääke eikä siihen liitetä ollenkaan ruokavalio ja liikunta neuvontaa ei mielestäni olla oikeilla linjoilla. Tiedän, että näin toimitaan turhan usein ja lääkäreitä kehoitetaan aloittamaan statiinilääkitys heti, ennen kuin edes kokeillaan ruokavalio muutoksia ja liikunnan lisäämistä. Tällainen (joissakin tapauksissa) turha pillerien popsiminen ei ole järkevää, jos samoihin tuloksiin päästään terveellisillä elintavoilla.

Jos vielä mietitään sivuvaikutuksia, niin statiineilla on niitä huonojakin sivuvaikutuksia (vähäisessä määrin, mutta kuitenkin) ja liikunnan ja terveellisen ruokavalion sivuvaikutukset yleensä ovat parempia;) Tietysti järkevää olisi yhdistää nämä hoidot, mutta kun se pillerien popsiminen on helpompaa kuin ruokavaliomuutos niin helposti ihmiset unohtavat sen ruokavalion ja ajattelevat, että helpompi ottaa tuo pilleri, kun se ajaa saman asian.

Jos minä saisin päättää tuosta kolestrolin hoidosta , niin ensin kokeilisin vuoden ruokavaliolla ja liikunnalla hoitoa. Tähän tietysti tulisi panostaa niin, että alkuun olisi kerran kuussa ja sitten parin kuukauden välein ohjauskertoja esim. terveydenhoitajan luona jolloin motivaatio saataisiin pidettyä yllä. Järkevintä titysti olisi käydä ensimmäisen kerran ravitsemusterapeutin juttusilla. Sitten vuoden kuluttua lääkäri tarkastelisi kokonaiskuvan, onko kolesteroliarvot laskeneet ja jos ei niin sitten aloittaisi statiinilääkityksen. Tietysti tämä ei kaikkiin tapauksiin sovi, jos kolesteroli on paljon koholla, mutta pienempiin kolesteroliarvojen kohoamiseen kyllä. Tämä tietysti veisi paljon enemmän aikaa ja vaatisi terveydenhuoltohenkilökunnan resursseja... eikä lääkefirmat niin paljon rikastuisi;)

Lue lisää

Onhan toki totta, että liikunnan lisääminen on ensisijainen keino HDL-kolesterolin nostamisessa - liikkuminen itsessään nostaa HDL-C:n määrää hyvin ja ilman sivuvaikutuksia. LDL laskee myös, mutta liikkua pitää paljon, joka taas vaatii huomattavia ponnisteluja ja motivaatiota potilaalta itseltään.

Kolesterolin suhteen painonpudotuksesta saatava hyöty on seuraavankaltainen: jokaista BMI-yksikköä (esim 31->30) kohti saavutettava primaarinen nousu HDL-C:ssä on noin 0.02mmol/l. LDL kyllä laskee, joka on hyvä. Potilaan täytyy vain olla motivoitunut muuttamaan ruokavaliotaan radikaalisti, vähentämään syömiskertojen määrää, poistamaan eläinrasvat, suklaa, sipsit, makeiset, pehmeät juustot, kahvipulla jne.

Vähärasvainen ruokavalio ja ruoan määrän rajoittaminen on siis tärkeä asia, ainoa todellinen keino aikaansaada oikea, palautumaton painonpudotus. Jos syömistä ei vähennetä ja liikuntaa lisätään, ei juuri mitään vaikutusta saada, koska usein liikunta tulee aloitettua liian rankasti ja energiavaje kompensoidaan - syömisellä. Tässä onkin sitten usein noidankehä: painoa pitäisi saada alas, mutta ruokavaliota ei olla halukkaita tai ei pystytä rajoittamaan. Polvet hajoavat ylipainon seurauksena, jolloin liikkuminen vaikeutuu ja sairasvuoteessa maatessa fyysinen aktiivisuus on niin vähäistä, ettei se paino sieltä ainakaan tipu. Ehdottamasikaltaisella ruokavaliolla pystyy vaikuttamaan kolesteroliin, laskemaan LDL:n ja Triglyt tavoitetasolle. HDL:n nosto on toki toissijaista, mutta tärkeää sekin - ja siihen ruokavalion vaikutukset ovat pieniä. Jos rasvan määrää rajoitetaan, pienenee myös HDL:n määrä. Ainoastaan rypsiöljy ja muut juoksevat öljyt ovat lipidiprofiililtaan (eli LDL/HDL/muut rasvat-suhteeltaan) sellaisia, että niiden käyttäminen eläinrasvojen sijaan nostaa HDL:ää.

Kannattaa lukea suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Käypä Hoito -suositus aiheesta, löytyy osoitteesta http://www.kaypahoito.fi . Sieltä Dyslipidemiat, ja se sisältääkin sitten sen, mitä parhaat suomalaiset spesialistit ovat mieltä kolesteroliongelmien hoidosta.

Samoin osoitteesta http://www.sma.org.sg/smj/4610/4610ra1.pdf löytyy katsausartikkeli, jossa pohditaan näitä asioita. Englanniksi, mutta ihan hyvin kirjoitettu.

Juu. Ihan mielenkiintoista keskustelua kyllä :)

Nimetön kirjoitti:

Onhan toki totta, että liikunnan lisääminen on ensisijainen keino HDL-kolesterolin nostamisessa - liikkuminen itsessään nostaa HDL-C:n määrää hyvin ja ilman sivuvaikutuksia. LDL laskee myös, mutta liikkua pitää paljon, joka taas vaatii huomattavia ponnisteluja ja motivaatiota potilaalta itseltään.

Kolesterolin suhteen painonpudotuksesta saatava hyöty on seuraavankaltainen: jokaista BMI-yksikköä (esim 31->30) kohti saavutettava primaarinen nousu HDL-C:ssä on noin 0.02mmol/l. LDL kyllä laskee, joka on hyvä. Potilaan täytyy vain olla motivoitunut muuttamaan ruokavaliotaan radikaalisti, vähentämään syömiskertojen määrää, poistamaan eläinrasvat, suklaa, sipsit, makeiset, pehmeät juustot, kahvipulla jne.

Vähärasvainen ruokavalio ja ruoan määrän rajoittaminen on siis tärkeä asia, ainoa todellinen keino aikaansaada oikea, palautumaton painonpudotus. Jos syömistä ei vähennetä ja liikuntaa lisätään, ei juuri mitään vaikutusta saada, koska usein liikunta tulee aloitettua liian rankasti ja energiavaje kompensoidaan - syömisellä. Tässä onkin sitten usein noidankehä: painoa pitäisi saada alas, mutta ruokavaliota ei olla halukkaita tai ei pystytä rajoittamaan. Polvet hajoavat ylipainon seurauksena, jolloin liikkuminen vaikeutuu ja sairasvuoteessa maatessa fyysinen aktiivisuus on niin vähäistä, ettei se paino sieltä ainakaan tipu. Ehdottamasikaltaisella ruokavaliolla pystyy vaikuttamaan kolesteroliin, laskemaan LDL:n ja Triglyt tavoitetasolle. HDL:n nosto on toki toissijaista, mutta tärkeää sekin - ja siihen ruokavalion vaikutukset ovat pieniä. Jos rasvan määrää rajoitetaan, pienenee myös HDL:n määrä. Ainoastaan rypsiöljy ja muut juoksevat öljyt ovat lipidiprofiililtaan (eli LDL/HDL/muut rasvat-suhteeltaan) sellaisia, että niiden käyttäminen eläinrasvojen sijaan nostaa HDL:ää.

Kannattaa lukea suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Käypä Hoito -suositus aiheesta, löytyy osoitteesta http://www.kaypahoito.fi . Sieltä Dyslipidemiat, ja se sisältääkin sitten sen, mitä parhaat suomalaiset spesialistit ovat mieltä kolesteroliongelmien hoidosta.

Samoin osoitteesta http://www.sma.org.sg/smj/4610/4610ra1.pdf löytyy katsausartikkeli, jossa pohditaan näitä asioita. Englanniksi, mutta ihan hyvin kirjoitettu.

Juu. Ihan mielenkiintoista keskustelua kyllä :)

Lue lisää

Tässä vielä yksi linkki, jonka takaa löytyy asiaa rasvoista ja yleensäkin suomalaisista ruokasuosituskista ja ravinnon vaikutuksesta terveyteen. On aika selkokielellä selitetty.

http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/ravitsemustiede/index.html