Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Rakas päiväkirjani

    tänään taas näin hänet, joka on jo yli vuoden kummitellut ajatuksissani. tänäänkään hän ei huomannut minua. taas tänään itkin kun ajattelin häntä. itkin ja mietin, voiko oikeasti olla niin mahdotonta unohtaa. mahdotonta on toteuttaa tätä unelmaa, mutta miksi on vielä mahdottomampaa unohtaa se. olen yrittänyt kaikkeni.. korvata hänet, vihata häntä, saada hänet vihaamaan itseäni, kertoa tunteistani, saada hänet kiinnostumaan itsestäni niin montaa kautta.. mikään ei ole auttanut.. olen hänelle edelleenkin kuin ilmaa. mitä voisinkaan tehdä päästäkseni tästä.. voisinko sanoa rakastavani häntä, vaikka en oikeasti usko tuon sanan merkitykseen? ihastuskin tuntuu hieman lievältä ilmaisulta.. mietin jatkuvasti, mitä olisin voinut tehdä toisin.. miten mun olisi pitänyt aloittaa kaikki, että asiat ois nyt toisin. toisin tavalla tai toisella.. joko etten tuntisi häntä millään tapaa, enkä edes huomaisi.. tai sitten, että hän voisi olla nytkin vierelläni, odottaen minua nukkumaan, kun tämän sijasta kirjoittaisin kuinka onnellinen olen.. tai miten mun vielä pitäis yrittää jatkaa.. yrittää vielä kerran ja jos vastaus/reaktio on edelleen sama.. niin yrittää jälleen unohtaa... toisaalta en haluaisi enään roikkua, hän kun on tehnyt selväksi, ettei tunne minua kohtaan mitään. mutta tuntuu kun olisi pakko vielä yrittää, muuten ajattelen jatkuvasti, että "entä jos olisin vielä yrittänyt".. olen umpikujassa, hyvä päiväkirjani.. en ole voinut puhua asiasta kenenkään kanssa, koska en ole valmis tuomaan asemaani esiin.. en tiedä mitä tehdä, niin monesti kun olen sinullekin siitä kirjoittanut.. niin se jatkuu vaan, eikä loppua ole näkyvissä.. tuntuu kun kaikki vaan pahenisi hetki hetkeltä.. miten saisin itseni ymmärtämään, että se on mahdotonta. kuitenkin sisälläni on vielä usko siihen, että se on mahdollista.. ollut ensi hetkestä tähän viimeiseen. pelkään vain, kuinka paljon satuttaa kun viimein ymmärrän, että se on mahdotonta.. olen kirjoittanut satoja runoja ja aina ajatellen häntä, nyt en saa edes sitä aikaiseksi, joten kirjoitan nyt suoraan. kuinka kauan tämän on mahdollista vielä jatkua..
    0134
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    CryingInTheShadows kirjoitti:

    tänään taas näin hänet, joka on jo yli vuoden kummitellut ajatuksissani. tänäänkään hän ei huomannut minua. taas tänään itkin kun ajattelin häntä. itkin ja mietin, voiko oikeasti olla niin mahdotonta unohtaa. mahdotonta on toteuttaa tätä unelmaa, mutta miksi on vielä mahdottomampaa unohtaa se. olen yrittänyt kaikkeni.. korvata hänet, vihata häntä, saada hänet vihaamaan itseäni, kertoa tunteistani, saada hänet kiinnostumaan itsestäni niin montaa kautta.. mikään ei ole auttanut.. olen hänelle edelleenkin kuin ilmaa. mitä voisinkaan tehdä päästäkseni tästä.. voisinko sanoa rakastavani häntä, vaikka en oikeasti usko tuon sanan merkitykseen? ihastuskin tuntuu hieman lievältä ilmaisulta.. mietin jatkuvasti, mitä olisin voinut tehdä toisin.. miten mun olisi pitänyt aloittaa kaikki, että asiat ois nyt toisin. toisin tavalla tai toisella.. joko etten tuntisi häntä millään tapaa, enkä edes huomaisi.. tai sitten, että hän voisi olla nytkin vierelläni, odottaen minua nukkumaan, kun tämän sijasta kirjoittaisin kuinka onnellinen olen.. tai miten mun vielä pitäis yrittää jatkaa.. yrittää vielä kerran ja jos vastaus/reaktio on edelleen sama.. niin yrittää jälleen unohtaa... toisaalta en haluaisi enään roikkua, hän kun on tehnyt selväksi, ettei tunne minua kohtaan mitään. mutta tuntuu kun olisi pakko vielä yrittää, muuten ajattelen jatkuvasti, että "entä jos olisin vielä yrittänyt".. olen umpikujassa, hyvä päiväkirjani.. en ole voinut puhua asiasta kenenkään kanssa, koska en ole valmis tuomaan asemaani esiin.. en tiedä mitä tehdä, niin monesti kun olen sinullekin siitä kirjoittanut.. niin se jatkuu vaan, eikä loppua ole näkyvissä.. tuntuu kun kaikki vaan pahenisi hetki hetkeltä.. miten saisin itseni ymmärtämään, että se on mahdotonta. kuitenkin sisälläni on vielä usko siihen, että se on mahdollista.. ollut ensi hetkestä tähän viimeiseen. pelkään vain, kuinka paljon satuttaa kun viimein ymmärrän, että se on mahdotonta.. olen kirjoittanut satoja runoja ja aina ajatellen häntä, nyt en saa edes sitä aikaiseksi, joten kirjoitan nyt suoraan. kuinka kauan tämän on mahdollista vielä jatkua..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu