Jumalan asuinpaikka

Martin Buber, Tie jalkojeni alla, 1930, Suomennettu 2000 Gummerus.

”Kirjaan on koottu helmiä hasidijuutalaisten rikkaasta kertomusperinteestä. Arkielämä sattumukset, ihmisten kohtalot ja olemassaolon suuret kysymykset välittyvät näistä tarinoista, jotka avaavat ikkunaa juutalaisuuteen ja Itä-Euroopan kadotettuun eilispäivään.”
(kirjan esittely)

” Vanhan testamentin lainaukset on esitetty Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1933 hyväksytyn Raamatunkäännöksen asussa, koska useimmat lainaukset ovat eräänlaisia sanaleikkejä ja edellyttävät sen vuoksi sanallista käännöstä; uudemmassa 1992 Raamatunkäännöksessä lauseet on ”kirjoitettu auki” niin, että heprealainen sanonta ei välttämättä enää näy suomenkielisessä käännöksessä.”
(Suomentajat)

Eräs ote kirjasta.

Jumalan asuinpaikka

”Missä Jumala asuu?”
Tällä kysymyksellä Kozkilainen yllätti muutamat oppineet miehet, jotka olivat vierailemassa hänen luonaa.
He nauroivat hänelle. ”Mitä ihmettä Te puhutte! Maailmahan on täynnä hänen ihanuuttaan!”
Kozkilainen vastasi omaan kysymykseensä: ”Jumala asuu siellä, mihin hänet päästetään sisään.”

Kuinkahan moni meistä päästää Jumalan sisään? Aikaisemmin kirjoitin tuolla ”laput silmillä”, nyt kysyn: ”Kenen sydän on avoinna ja kenelle?”