Itsemurhaa hautova

Ei tytär tai kukaan voi auttaa ihmistä joka ei ITSE hae apua!

Minä tiedän. Isäni oli alkoholisti ja yritti itsemurhaa kun olin hyvin nuori. Minä löysin hänet ja soitin ambulanssin viime hetkellä.
Juominen jatkui ja hän lähti kotoa parin vuoden päästä. (Se oli helpotus.)
Hän teki itsemurhan kun olin kolmissakymmenissä.
Surin ja vihasin häntä, mutta tiesin ja tiedän, etten olisi sitä voinut estää.

Yritimme aikanaan saada isää hoitoon, mutta hän kieltäytyi.
Sama veljieni kanssa, he hakeutuivat välillä hoitoon ja alkoivat taas ryyppäämään. Tätä jatkui vuosia ja vuosia. Silloin ei auttanut kauniit puheet, ei uhkailut, ei mikään.
Juoppo ei ota apua vastaan, ennen kuin on siihen itse valmis.

Nyt he ovat kaikki olleet vuosia raittiina, kovan työn jälkeen, kuka milläkin konstilla.

Alkuperäiselle sanoisin, että vaikka kuinka rakastat ja olet huolissasi, et voi auttaa äitiäsi jos hän ei apua halua. Pakkohoitoonkaan ei voi viedä kovin helposti.

Tiedän, että tämä kuulostaa kauhealta, enkä haluaisi kenellekään tällaisia puhua, mutta ottaa päähän nämä neuvojat jotka tavallaan syyllistävät lähiomaiset, jotka ovat täysin avuttomia tilanteessa.

Sinulla on oma elämä ja tilanteesi on vaikea. Kuitenkin sinun on autettava nyt itseäsi, että saat oman elämäsi kuntoon.
Sen olen 50-vuoden aikana oppinut, ettei kukaan pidä minusta huolta ellen itse.
Ja sen, että muita et voi muuttaa kuin itseäsi.

Älä siis syyllistä äitisi takia itseäsi, äidilläsi ei ole edes oikeutta puhua sinulle itsemurhasta. Sen päätöksen tekee yksin hän.
Sinä voit ainoastaan miettiä miten suhtaudut jos näin käy. Mutta älä mieti sitä nyt, vaan koita saada asiasi kuntoon.

Meidän suvussa on paljon itsemurhia ja käsitykseni siitä on muuttunut vuosien myötä.
Nyt tiedän ainakin sen, ettei KUKAAN toinen ole vastuussa toisen (aikuisen) elämästä tai kuolemasta, loppujen lopuksi.

JOS äitisi hakeutuu itse hoitoon, silloin voit olla hänen tukenaan ja läsnä, mutta tee hänelle selväksi, että vain hän voi itseään auttaa.
Toivon parasta.

noin mene! kirjoitti:

Ei tytär tai kukaan voi auttaa ihmistä joka ei ITSE hae apua!

Minä tiedän. Isäni oli alkoholisti ja yritti itsemurhaa kun olin hyvin nuori. Minä löysin hänet ja soitin ambulanssin viime hetkellä.
Juominen jatkui ja hän lähti kotoa parin vuoden päästä. (Se oli helpotus.)
Hän teki itsemurhan kun olin kolmissakymmenissä.
Surin ja vihasin häntä, mutta tiesin ja tiedän, etten olisi sitä voinut estää.

Yritimme aikanaan saada isää hoitoon, mutta hän kieltäytyi.
Sama veljieni kanssa, he hakeutuivat välillä hoitoon ja alkoivat taas ryyppäämään. Tätä jatkui vuosia ja vuosia. Silloin ei auttanut kauniit puheet, ei uhkailut, ei mikään.
Juoppo ei ota apua vastaan, ennen kuin on siihen itse valmis.

Nyt he ovat kaikki olleet vuosia raittiina, kovan työn jälkeen, kuka milläkin konstilla.

Alkuperäiselle sanoisin, että vaikka kuinka rakastat ja olet huolissasi, et voi auttaa äitiäsi jos hän ei apua halua. Pakkohoitoonkaan ei voi viedä kovin helposti.

Tiedän, että tämä kuulostaa kauhealta, enkä haluaisi kenellekään tällaisia puhua, mutta ottaa päähän nämä neuvojat jotka tavallaan syyllistävät lähiomaiset, jotka ovat täysin avuttomia tilanteessa.

Sinulla on oma elämä ja tilanteesi on vaikea. Kuitenkin sinun on autettava nyt itseäsi, että saat oman elämäsi kuntoon.
Sen olen 50-vuoden aikana oppinut, ettei kukaan pidä minusta huolta ellen itse.
Ja sen, että muita et voi muuttaa kuin itseäsi.

Älä siis syyllistä äitisi takia itseäsi, äidilläsi ei ole edes oikeutta puhua sinulle itsemurhasta. Sen päätöksen tekee yksin hän.
Sinä voit ainoastaan miettiä miten suhtaudut jos näin käy. Mutta älä mieti sitä nyt, vaan koita saada asiasi kuntoon.

Meidän suvussa on paljon itsemurhia ja käsitykseni siitä on muuttunut vuosien myötä.
Nyt tiedän ainakin sen, ettei KUKAAN toinen ole vastuussa toisen (aikuisen) elämästä tai kuolemasta, loppujen lopuksi.

JOS äitisi hakeutuu itse hoitoon, silloin voit olla hänen tukenaan ja läsnä, mutta tee hänelle selväksi, että vain hän voi itseään auttaa.
Toivon parasta.

Lue lisää

Kiitos paljon sanoistasi. Näinhän se on. Kaikki on vastuussa omasta elämästään. Avun saantiin on monia mahdollisuuksia mutta se lähtee jokaisesta itsestään. Mm. minä olen ollut pitkään työttämänä, olen ollut onneton suhteessa mieheeni, hakenut apua mm. keskustelemalla psykologin kanssa ja saanut lääkityksen ahdistukseeni. Mutta tähän äitini tapaukseen.En kestä sitä enään. Tottakai olen kannustanut äitiäni hakemaan apua, mutta hän torjuu sen täysin. En voi pakolla häntä viedä minnekään.Kättäkään ei eteen voi laittaa...

Mutta sitä ennenkaikkea mietin mikä johtaa siihen että hän kiristää mm. laittamalla viestiä että nyt tiedän kuinka sen teen, jne. Keskustelusta ei tahdo tulla mitään kun syyttelyä millainen minä olen, kuinka huono vaimo/lapsien äiti jne. Olen aina luullut että oli tilanne mikä hyvänsä on aina äiti lastensa puolella, ei se niin menekkään... :( siitä olen hyvin surullinen..

alkuper.kirj. kirjoitti:

Kiitos paljon sanoistasi. Näinhän se on. Kaikki on vastuussa omasta elämästään. Avun saantiin on monia mahdollisuuksia mutta se lähtee jokaisesta itsestään. Mm. minä olen ollut pitkään työttämänä, olen ollut onneton suhteessa mieheeni, hakenut apua mm. keskustelemalla psykologin kanssa ja saanut lääkityksen ahdistukseeni. Mutta tähän äitini tapaukseen.En kestä sitä enään. Tottakai olen kannustanut äitiäni hakemaan apua, mutta hän torjuu sen täysin. En voi pakolla häntä viedä minnekään.Kättäkään ei eteen voi laittaa...

Mutta sitä ennenkaikkea mietin mikä johtaa siihen että hän kiristää mm. laittamalla viestiä että nyt tiedän kuinka sen teen, jne. Keskustelusta ei tahdo tulla mitään kun syyttelyä millainen minä olen, kuinka huono vaimo/lapsien äiti jne. Olen aina luullut että oli tilanne mikä hyvänsä on aina äiti lastensa puolella, ei se niin menekkään... :( siitä olen hyvin surullinen..

Lue lisää

Niin se vaan valitettavasti on, että kuningas alkoholia ei voi kukaan muu, kuin se asianomainen itse taltuttaa. Jokaisen on vaan itse löydettävä se oma pohjansa ja sitten tehtävä päätös jatkaako elämää vaiko eikö. Alkoholisti isäni löysi pohjan kautta uuden elämän -alkoholisti poikaystäväni sen sijaan ei. Välillä oli kyllä yritystä, mutta alkoholismi-masennus yhdistelmä vei vaan syvemmälle ja lopulta kokonaan. Tiedän miltä tuntuu katsoa vierestä kun toinen, rakas ihminen, vaan vajoaa syvemmälle, ja vaikka kuinka haluaisi auttaa ei mikään tehoa. Minäkin yritin vaikka mitä, rakastaa, olla läsnä, puhua ja kertoa eri mahdollisuuksista, mutta kun ei auttanut niin ei. Loppupelissä se on vaan itsestä kiinni, että haluaako sen avun ottaa vastaan ja itse yrittää. Surullista. Mua on auttanut se ajatus, että sairaus mikä sairaus, ei äitisikään varmasti tahallaan sinulle pahaa tahdo. Alkoholistin/sairaan kanssa vaan on ihan turha yrittää järjellä puhua, se on vähän kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi..
Voimia!

tunteita.. kirjoitti:

Niin se vaan valitettavasti on, että kuningas alkoholia ei voi kukaan muu, kuin se asianomainen itse taltuttaa. Jokaisen on vaan itse löydettävä se oma pohjansa ja sitten tehtävä päätös jatkaako elämää vaiko eikö. Alkoholisti isäni löysi pohjan kautta uuden elämän -alkoholisti poikaystäväni sen sijaan ei. Välillä oli kyllä yritystä, mutta alkoholismi-masennus yhdistelmä vei vaan syvemmälle ja lopulta kokonaan. Tiedän miltä tuntuu katsoa vierestä kun toinen, rakas ihminen, vaan vajoaa syvemmälle, ja vaikka kuinka haluaisi auttaa ei mikään tehoa. Minäkin yritin vaikka mitä, rakastaa, olla läsnä, puhua ja kertoa eri mahdollisuuksista, mutta kun ei auttanut niin ei. Loppupelissä se on vaan itsestä kiinni, että haluaako sen avun ottaa vastaan ja itse yrittää. Surullista. Mua on auttanut se ajatus, että sairaus mikä sairaus, ei äitisikään varmasti tahallaan sinulle pahaa tahdo. Alkoholistin/sairaan kanssa vaan on ihan turha yrittää järjellä puhua, se on vähän kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi..
Voimia!

Lue lisää

..ne merkitsivät minulle hyvin paljon juuri nyt.

Tulin juuri sairaalasta. Mieheni -alkoholisti- yritti juuri itsemurhaa.

Kumpa toisen tuskalle voisikin jotain..

Ymmärsin kyllä lääkärin puheesta että ainakin psykiatrin konsultaatio ja mahdollisesti siirtäminen pyk. osastolle voisi olla tiedossa.

Aika näyttää mitä tapahtuu..