Olen seurannut tätä palstaa omaksi huvikseni jo pidemmän aikaa ja ajattelin nyt minäkin takoa päätäni seinään ;) Siis raamatusta:
1. Raamattu olisi taatusti maailman paksuin kirja jos siihen lisättäisiin jokaisen metaforan selitys jota on milloinkaan käytetty perusteltaessa epäloogista uskonta. Eri aikoina eri raamatunlauseet merkitsivät eri asioita ja kahden rivin välistä voi lukea mitä haluaa tai mihin uskoo. Hyvä vertaus olisi että "lukee kuin piru raamattua"
2. Sadan vuoden kuluttua (jos ei ihminen tuhoa itseään ennen sitä hullujen fundamentalistien aloittamassa sodassa) Nauretaan nyky uskovaisten typeryydelle koska tulkitsevat raamattua väärin. Ajat muuttuvat jotkut asiat eivät.
3. Edelleenkin sadan vuoden kuluttua käydään vastaavaa juupas eipäs keskustelua 3d keskustelufoorumissa ateistien ja uskovaisten välillä ellei sitten jompikumpi osapuoli todista aukottomasti olevansa oikeassa.
4. Hyväksyn uskovien käsityksen siitä että usko nimenomaan on uskon asia. Eli jos uskoo niin uskoo, mutta sitä mitä uskoo pitäisi pystyä käsittelemään kriittisesti. Jos uskon siihen kuuluisaan vaaleanpunaiseen yksisarviseen olen umpihullu KOSKA sitä ei ole olemassa. Jos NÄEN sen yksisarvisen olen harhainen ja mahdollisesti vaarallinen. Jos epäilen töksöttimen (yksisarvisen vihollinen) vainoavan pahaa aavistamattomia olen myös vainoharhainen. En ole tarkistanut asiaa mutta en usko että ristinusko ainakaan vielä olisi mielisairaus mutta miksi se ei olisi? mielestäni se täyttää monia mielisairauden tunnuksia.
5. Omasta mielestäni uskonto ja hallinto pitäisi ehdottomasti pitää erossa toisistaan. Logiikan puute ja "suljen silmäni todellisuudelta ja todistetuilta tosiasioilta koska ne sotivat elämänkatsomustani/uskontoani vastaan" eivät ole johtajilla tai päättäjillä kovinkaan arvostettuja ominaisuuksia. Uskon tosin että monet uskovaiset pystyvät tarkastelemaan asioita neutraalisti antamatta uskonsa vaikuttaa siellä missä sen ei pitäisikään. Valtio hoitakoon maalliset asiat kirkko sen henkisen puolen. Mielestäni valtion pitäisi olla neutraali.
Teksti ei perustu mihinkään tarkistettuihin faktoihin vaan on mielipide jota voin tarpeen vaatiessa yrittää perustella.
1. Raamattu olisi taatusti maailman paksuin kirja jos siihen lisättäisiin jokaisen metaforan selitys jota on milloinkaan käytetty perusteltaessa epäloogista uskonta. Eri aikoina eri raamatunlauseet merkitsivät eri asioita ja kahden rivin välistä voi lukea mitä haluaa tai mihin uskoo. Hyvä vertaus olisi että "lukee kuin piru raamattua"
2. Sadan vuoden kuluttua (jos ei ihminen tuhoa itseään ennen sitä hullujen fundamentalistien aloittamassa sodassa) Nauretaan nyky uskovaisten typeryydelle koska tulkitsevat raamattua väärin. Ajat muuttuvat jotkut asiat eivät.
3. Edelleenkin sadan vuoden kuluttua käydään vastaavaa juupas eipäs keskustelua 3d keskustelufoorumissa ateistien ja uskovaisten välillä ellei sitten jompikumpi osapuoli todista aukottomasti olevansa oikeassa.
4. Hyväksyn uskovien käsityksen siitä että usko nimenomaan on uskon asia. Eli jos uskoo niin uskoo, mutta sitä mitä uskoo pitäisi pystyä käsittelemään kriittisesti. Jos uskon siihen kuuluisaan vaaleanpunaiseen yksisarviseen olen umpihullu KOSKA sitä ei ole olemassa. Jos NÄEN sen yksisarvisen olen harhainen ja mahdollisesti vaarallinen. Jos epäilen töksöttimen (yksisarvisen vihollinen) vainoavan pahaa aavistamattomia olen myös vainoharhainen. En ole tarkistanut asiaa mutta en usko että ristinusko ainakaan vielä olisi mielisairaus mutta miksi se ei olisi? mielestäni se täyttää monia mielisairauden tunnuksia.
5. Omasta mielestäni uskonto ja hallinto pitäisi ehdottomasti pitää erossa toisistaan. Logiikan puute ja "suljen silmäni todellisuudelta ja todistetuilta tosiasioilta koska ne sotivat elämänkatsomustani/uskontoani vastaan" eivät ole johtajilla tai päättäjillä kovinkaan arvostettuja ominaisuuksia. Uskon tosin että monet uskovaiset pystyvät tarkastelemaan asioita neutraalisti antamatta uskonsa vaikuttaa siellä missä sen ei pitäisikään. Valtio hoitakoon maalliset asiat kirkko sen henkisen puolen. Mielestäni valtion pitäisi olla neutraali.
Teksti ei perustu mihinkään tarkistettuihin faktoihin vaan on mielipide jota voin tarpeen vaatiessa yrittää perustella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hän on puhunut! Ugh!
"Eri aikoina eri raamatunlauseet merkitsivät eri asioita"
Mutta myös samoja asioita. Voisi sanoe, että pohjimmiltaan samoja asioita.
"Sadan vuoden kuluttua...nauretaan nyky uskovaisten typeryydelle koska tulkitsevat raamattua väärin"
Miksi naurettaisiin. En ymmärrä myöskään miksi entisaikojen ihmisten käsityksille pitäisi nauraa. Eli perustelut ja se loogisuus puuttuu väitteestäsi.
"Edelleenkin sadan vuoden kuluttua käydään vastaavaa juupas eipäs keskustelua"
Eikös se ole hyvä että keskustelua käydään?
"Eli jos uskoo niin uskoo, mutta sitä mitä uskoo pitäisi pystyä käsittelemään kriittisesti."
Samaa mieltä.
"Mutta myös samoja asioita. Voisi sanoe, että pohjimmiltaan samoja asioita."
Kyllä. Mutta tarkoitankin nyt ihmisten omia tulkintoja raamatusta jotka saivat aikanaan suuren julkisen kannatuksen. Ihmiset jotka polttivat noitia, vääräuskoisia puhumattakaan viattomista eläimistä uskoivat olevansa oikeassa muiden ollessa väärässä koska ymmärsivät raamatun tekstit omien vajavaisten tietojensa kautta. Raamatunlauseet merkitsevät tulkitsijasta riippuen mitä milloinkin. Tulkitsijan tapa tulkita raamattua heijastaa tämän omaa ymmärrystä ja yhteiskunnan sen hetkistä tilaa.
"Miksi naurettaisiin. En ymmärrä myöskään miksi entisaikojen ihmisten käsityksille pitäisi nauraa. Eli perustelut ja se loogisuus puuttuu väitteestäsi."
Myönnetään, valitsin sanani huonosti. tietämättömyydessä ei ole ollut mitään hauskaa ala-aste iän jälkeen. Pointtini sen sijaan oli että ihmiset jotka paasasivat silloin olevansa oikeassa vaikka olivatkin väärässä tulkintansa vuoksi, olivat valmiit menemään äärimmäisyyksiin uskonsa puolesta. Mielestäni sama on mahdollista tänäkin päivänä ja ihmiset menevät yhä äärimmäisyyksiin uskonsa vuoksi vaikka on mielestäni hyvin todennäköistä että joku on jälleen väärässä. Kaikki eivät voi olla oikeassa väittäessään omaa jumalaansa ainoaksi oikeaksi jumalaksi. Jokainen joka väittää että vain yksi jumala on olemassa väittää samalla että muita jumalia ei ole olemassa.
"Eikös se ole hyvä että keskustelua käydään?"
Tietenkin. Niin kauan kun asioista voidaan puhua sivistyneesti ja tarkastella toisen sanomisia kriittisesti, tämän mielipiteitä kuitenkaan ilman järkevää syytä tyrmäämättä. Pitää koko ajan mielessä myös mahdollisuuden että itse on väärässä.
***Pointtini sen sijaan oli että ihmiset jotka paasasivat silloin olevansa oikeassa vaikka olivatkin väärässä tulkintansa vuoksi, olivat valmiit menemään äärimmäisyyksiin uskonsa puolesta.***
Mieleeni tulee Còrdoban marttyyrit Espanjassa vuonna 800. Muutaman vuoden aikana teloitettiin kristittyjä marttyyreita n. 48. Tämä marttyyriliike oli olemassa siksi, että he halusivat kuolla. Tuolloin suurinta osaa Espanjasta hallitsivat arabit.
Yksi ensimmäisistä marttyyreista oli Isaac. Hän meni vapaaehtoisesti islamilaisen tuomarin eteen ja solvasi Muhammedia sekä lopuksi käski näitä harhautuneita luopumaan sairaasta uskonnostaan ja kääntymään kristinuskoon. Pää putosi Isaacilta.
Sitten tuli seuraava marttyyri ja hän sekä islamilainen tuomari kävivät jälleen sivistyneen keskustelun, joka päätyi teloitukseen.
Sitten tuli seuraava marttyyri...
...pää putosi ja sitten seuraava marttyyri...
Mitä nämä marttyyrit saavuttivat. Hajaannusta kristittyjen joukossa. Kristittyjen kääntymistä islamiin ja sen sellaista.
En usko että noitavainot perustuivat suuren kannatuksen saaneeseen raamatuntulkintaan. Noitavainot loppuivat suurinpiirtein samoihin aikoihin kun Raamattu käänneettiin kansankielelle. Tämä vähensi Raamatun käyttöä vallankäyttövälineenä huomattavasti muillakin yhteiskunnan osa-alueilla. Nykyinenkin Raamatulla päteminen tehoaa parhaiten ihmisiin, jotka pitävät Raamattua tärkeänä, mutta eivät jaksa itse sitä lukea.
Mielestäni Raamatuntulkinta, joka heijastelee nykyistä asioiden tilaa on virheellinen. Pitäisi pikemmin ymmärtää että Raamattu heijastaa kirjoitus ajankohdan ymmärrystä ja yhteiskunnan tilaa. Normaalilla lukemisen ymmärtämisellä pääsee siis hyvin alkuun.
Uskon asioissa ei pitäisi keskittyä oikeassa olemasiseen kovinkaan paljon, siitä seuraa yleensä ongelmia. Jonkinlainen nöyryys olisi jopa suotavaa.