Minulle jäi myönteinen käsitys Helsingin imaamista Khodr Chehabista. Hän oli kurssillani mukana. Kurssin päätyttyä hän vielä halusi muistaa opettajaansa lahjalla. Hän on syntyjään Libanonista, Lähi-Idästä. Lähettäkää hänelle ystävällisiä viestejä ja kertokaa, että muistatte häntä ja hänen johtamaansa islamilaista yhteisöä esirukouksissanne.
Khodr Chehab oli kurssillani
poika
10350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kristuksessa.
http://arkki.org/index.php?menu=arkki&page=uskoontulo
Ymmärrän hyvin, että Khodr on muslimi. Minä olen kristitty. Uskoisin, että hän ymmärsi sen, että olen kristitty. Hän oli omakielisten opettajien täydennyskoulutuksessa mukana. Minulle sattui yksi kurssi, jossa hän oli mukana. Uskontoa emme käsitelleet. Kiitoksena kurssista Khodr pyysi minua ojentamaan käteni ja hän puolestaan isosta kädestään pudotti käteeni setripuisen helminauhan. Annoin sen kotona vaimolleni. Se on meillä vieläkin lämpimänä muistona ystävälliseltä Khodrilta.
jonkinlainen rukousnauha, eikös he sellaisia käytä, jokin kiintiö/ pvä, tai muuta sellaista.
Mahdollisesti imaamin antamalla setripuisella korunauhalla on jokin uskonnollinen tehtävä. Sellaisena emme ole sitä käyttäneet. Kuten aiemmin kirjoittelin, se on kuitenkin ystävän lahja ja sellaisena arvostamme sitä.
Imaami Chehab on ristiriitainen mies. Hän on kohtelias ja kutsuu mielellään luokseen Ruusulankadulle keskustelemaan teen ääressä. Hän muistaa usein mainita, miten islam, juutalaisuus ja kristinusko kohtaavat 'profeetta Ibrahimissa' (Aabraham). Hän kertoo kannattavansa uskontojen rinnakkaiseloa. Sitten hänessä on toinenkin puoli. Hän on intohimoinen Muhammadin kannattaja. Hän hurmioituu puhuessaan eikä kuuntele puhetta rististä. Häntä voi parhaiten evankelioida puhumalla laista Hebrealaiskirjeen tapaan.
Kiitos neuvosta, jonka annoit. Jos minulle tarjoutuu vielä tilaisuus keskustella Helsingin imaamin, Khodrin kanssa, niin yritän muistaa neuvosi.
Imaami on julkisesti avoin, mutta kahden kesken hän alkaa käännyttää. Hän on todella palava muslimi, joka ei mielellään kuuntele puhetta Jeesuksesta - eihän hän imaamina muuta voi ollakaan. Lakivanhurskaus ja Jumalan rakkaus ovat hyviä aiheita lähestyä häntä. Hänen on kuitenkin vaikea tajuta, että Jumalan rakkaus saadaan ilman ehtoja. Kovaa maaperää. Nostan päähinettäni, jos saat hänet ymmärtämään.
Pelastus muissa maailmanuskonnoissa perustuu ihmisen omiin hyviin tekoihin eli lakivanhurskauteen. Kristinusko on erilainen. Kristinusko on armouskonto. Auttajamme ja Vapahtajamame tulee ulkopuoleltamme. Esimerkiksi hindulaisuudessa hallitsee karman laki. Sama pätee buddhalaisuuteen, vaikka pohjoinen suuntaus (hinayana) on armollisempi. Muille suurille maailmanuskonnoille ominaista on juuri tuo, että ihminen joutuu itse vastuuseen elämästään. Katumus, parannus ja hyvät teot korostuvat niissä.
Olen tiennyt tuon jo useamman vuosikymmenen ajan. Jos muslimia haluaa evankelioida, ei sitä tehdä niin, että laitetaan traktaatti käteen ja saarnataan heti Jeesusta. On aloitettava kauempaa, VT :stä ja laista, ja varattava aikaa. Muista, että muslimi ei islamin mukaan saa kääntyä kristityksi. Siinä menettää sosiaaliset suhteensa, sukunsa ja henkensä.
Se on totta, että jos kohdatessamme haluamme käännyttää heitä, niin silloin on kaukaa eli Vt:stä aloitettava. Syy on se, että islamilla, juutalaisuudella sekä kristinuskolla on yhtymäkohtia Vanhan testamaentin puitteissa. Nämä kolme ovat Lähi-Idän uskontoja ja lisäksi monoteistisia uskontoja.
Minulla oli enemmän mielessä heidän kanssaan onnistunut vuoropuhelu eli kohtaaminen eikä niinkään heidän käännyttämisensä kristinuskoon. Toiseen tutustuminen ja tunteminen on jo yksi positiivinen edistysaskel. Kun tämän voi tehdä rakentavassa mielessä ilman, että se herättää heissä ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä, niin se on jo sinänsä hyvä asia.