Uskonto on väkevä voima

Uskonto suojelee ja kohottaa itsetuntoa

Länsimaalainen ilmaisunvapaus sytytti muslimiyhteisöt kapinaan ja raivoon. Islamilaisuus on yli 1000 miljoonan ihmisen turva, tunne ja yhteenkuuluvaisuuden keskipiste. Lähes kaikki ihmiset hakevat tietämättömyyteensä ja epävarmuuteensä uskonnon varjelemaa suojaa. Profeetta Muhammed oli pyhä mies, kuten Jeesus meille kristityille. Emme ole kovinkaan usein kohdanneet pilakuvia Jeesuksesta.

Islamilaisuus on laajana uskontona laidasta laitaan toimintaa. Suurin osa muhamettilaisista on sopeutuvaa ja samaistunutta elinympäristöönsä. Kaikilla suurilla niin uskonnoilla kuin poliittisilla liikkeillä on äärilaitansa. Muhamettilaisuudessa kohtaa useasti myös kannattajiensa kansallistunnetta ja tämä yhdistelmä ilmenee vahvana ja sanarikkaana retoriikkana, kuin myös ääriaineisten väkivallan tekoina.

Uskonnot ovat ihmisten henkisiä vapauttajia luoden tunnetta turvasta, yhteenkuuluvuudesta ja elämänjatkuvuudesta. Uskonto ehdollistaa ja sääntelee omilla ohjeilla ja määräyksillä tavat ja mallit, joiden arviointi on monesti kielletty "vääräuskoisilta". Länsimaalaisuus on keskimäärin suvaitsevaisuutta. Meillä kuitenkin esiintyy myös ehdottomuutta ja rajapuolustusta arvioihin ja arvosteluun, mikä kohdistuu liian liki omaa henkilökohtaisuutta ja arvomaailmaa. Muhamettilaisuus puolustaa itseään vahvasti saaden ohjeensa koraanista, joka on yhtä lailla pyhä kuin kristittyjen raamattu.

Kaikki valtiot eivät poliittisena järjestelmänä arvosta kaltaistamme demokratiaa. Monissa mm. arabimaissa valtiot ovat vahvojen johtajien hallussa ja valtaa pitävän puolueen arvostelu on "harkitsematonta" yhteiskuntarauhan nimissä. Kun yksiarvoisuuteen yhdistetään säännöllistetty uskonto, on "suvaitsevaisuus" eri tasolla kuin meillä, jossa on totuttu arvostelemaan niin yksityisyyttä kuin yhteenkuuluvuuden kollektivismia individualismin nimissä.

Avoin yhteiskunta ei ole aina se soveltuvin yhteiskunta ja peruskansalainen hakee yhteenkuuluvuutta myös uskonnoista. Meillä vallitsee välinpitämättömyys arviointeihin, mutta Islamin maissa kunnia, loukkaus ja edustamaansa kollektivismiin kohdistuva "vihamielinen purkaus" (pilapiirros pyhästä miehestä) kohottaa miekan ja peitsen taisteluasentoon. Ihmiset on lietsottu ja provosoitu vähintäänkin henkiseen taistoon.

Voidaan sanoa, että muhamettilaisuus on huolehdintaa kollektiivisesti omien keskuudessa. Meidän systeemimme on maallistunut kulutusjuhlinnassaan niin voimakkaasti yksilön ominaisuuksiin, että meillä on välinpitämätön suvaitsevaisuus pyhittänyt kritiikin kuorruttaen sen huumoriin ja hymyilevään satiirisuuteen.

Todellinen suvaitsevaisuus antaa hyväksyntää kunkin pyhille arvoille ollen huomaavainen ja loukkaamaton arvostaen moniarvoisena ihmisenä muidenkin elämän ohjeita. Meidän kulutusohjautunut arvomaailmaflegmaattisuus ei aina "ymmärrä" toisten vakavaa arvokehitystä. Länsimaalaisuus käy vastakkainasetteluun mm. islamin maailmaa vastaan, varsinkin muhamettilaisten mielestä. Islamilaisuus vastaa ääriaineksillaan väkivallalla, koska heidän kulutusjuhla-aseensa eivät riitä meidän vastaaviin. Kuinka syvälle länsi nyt niiaa, jää uhkauksien varjoon pelästyttäen maalliseen yltäkylläisyyteen tottuneet pohjoismaalaiset ehkä liialliseenkin nöyrtymiseen. Rehellinen moniarvoisuus ja kunnioitus lähimmäistä kohtaan ei edes synnytä meneillään olevan kaltaista konfliktia.

Niin raamattua kuin koraania voidaan tulkita tiukasti, väljästi tai edustamansa ryhmän tarkoitusperiä noudattaen. Sanotaankin, että tuota tulkintaa ei pitäisi suorittaa, kuten presidentti Koivisto evästi lehdistön edustajia takavuosina puututtaessa presidentin puheiden sisältöön.

Ilkka Luoma