hei päiväkirjani. tänään kävin lyhyen keskustelun hänen kanssaan ja minusta tuntuu, että olen sekoittanut asiat entistä pahemmin nyt. taidan tietämättänikin vielä yrittää saada hänen huomionsa kiinnittymään itseeni. olen taas viettänyt päivän kotona kuunnellen musiikkia, se herättää monenlaisia tuntemuksia. tuntuu kuin kaikki kuuntelemani musiikki muistuttaisi hänestä, kaikki näkemäni elokuvat, kaikki kuulemani lauseet.. kaikki muistuttaa vain hänestä, jota en voi koskaan saada omakseni. tahtoisin vielä kerran yrittää kertoa tunteistani suoraan, mutta pelkään.. en tiedä edes mitä siinä pelkään, mutta jostain syystä en vain pysty tekemään sitä. tai mitään muutakaan asian eteen. en edes tiedä mitä hän minusta ajattelee, en ehkä tahdokaan. se voi olla jotain liian murskaavaa.. tuntuu kuin huomista ei olisikaan.. se on kuitenkin liian lopullinen. loppu kaikelle. ehkä viimeinen kerta kun tapaan hänet ja se tuntuu viiltävän sisuksissani, tuntuu kuin jokin repisi minua sisältä, se on hyvin tuskallista. vaikka aina sanon, että kipu on hallittavissa ajatuksen voimalla, täytyy minun nyt myöntää ettei se ole niin helppoa. vaikka asiat lähtevätkin korvien välistä, niin niillä ei aina vaikuteta alemmas. huomenna aion jokatapauksessa, vielä jollain keinolla, tuoda esiin tunteeni. tuokoon se sitten mitä vaan eteeni. tämä päätös on vaikea, mutta minun on tehtävä se. en saa rauhaa jos en tee sitä, en koskaan. toivoisin vaan olevani varmempi, toivoisin että jokin vielä voisi rohkaista.. joku tai jokin. että olisi joku ystävä joka tietäisi ja ymmärtäisi, joka voisi tukea ja rohkaista. mutta olen tähänkin mennessä selvinnyt omin päin, joten sen aion tehdä nytkin. aion voittaa, vaikka tiedän että seuraavaksi kerron sinulle murtuneeni täysin. kerron etten tiedä miten jatkaa ja kerron kuinka unelmani on murrettu lopullisesti.. mutta kerron sen vasta sitten..
Päiväkirjani
CryingInTheShadows
2206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
… niin, jotenkin olen vaistonnut, että tunteesi minua kohtaan ovat kai aika vahvat. Varmaksi sitä ei voi sanoa, sillä niin pitkälle eivät keskustelumme vielä koskaan ole menneet. Mutta se ajatustesi virta jolla minulle puhut , varsinkin silloin, kun et pysty katsomaan minua silmiin, on niin voimakas, että jopa minä hämmennyn. Omat tunteeni sinua kohtaan ovat hieman sekavat, mutta sen tiedän, että sinun kuoresi alta voi löytyä maailma, jollaisesta en ole osannut edes uneksia. Kaiken kokemani jälkeen minulla omat syyni siihen, miksi en pysty antamaan sinun lukea minua niin kuin haluaisit. Missään nimessä en kuitenkaan halua kiusata sinua, päinvastoin, ehkä haluaisinkin tutustua sinuun paremmin, mutta meille ei ole vielä suotu oikeaa tilaisuutta siihen, lähellä se ehkä on ollut…Kuka sitten oletkin...?
En enää jaksa edes ajatella. Tiedän, että se et ole sinä, josta haaveilen, mutta kuitenkin helpottaa pistää paperille nämä asiat.
Olet niin lähellä, mutta samalla niin etäinen. Meillä on varmasti paljon yhteistä, mutta et halua tutustua minuun paremmin. Jos voisit joskus tulla juttelemaan, niin kaikki olisi paljon paremmin..
Odotan yhteistä tapaamistamme..