Pilalle mennyt voi turvata Jeesukseen

Mullakin se näytti aika sekavalta se linkin takaa löytynyt sisältö. Mulla on siis selaimena firefox.

Pilalle mennyt voi turvata Jeesukseen

Olavi Peltola 24.2.1981

------------------------------------------------

Jumalan suunnitelmissa kullakin meistä on oma poislähdön aikansa ja vuoronsa. ”Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse” (Job 14:5). Mutta meille on salassa, kenen vuoro on seuraavana.

Kun jollekin läheisellemme tulee yllättäen tuo vuoro, joudumme pysähtymään salatun Jumalan eteen. ”Kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?” (Room. 11:34). Ei pidä olla liian varma omista näkemyksistään Jumalan tuntemisessa. Jumala usein jää meille niin käsittämättömäksi sallimuksissaan. ”Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä” (Room. 11:33). Emme voi sanella hänelle miten hänen tulisi toimia - emme edes silloin, kun luulemme jonkin asian edistävän Jumalan valtakunnan menestymistä.

Saamme kyllä lujasti pitää kiinni Pojan opettamasta Isän tuntemisesta: ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut” (Luuk. 12:7). ”Mutta ei hiuskarvakaan teidän päästänne katoa” (Luuk. 21:18). ”Eikä kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta”. ”Älkää siis peljätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta” (Matt. 10:29,31).

Jumalan käsissä on elämämme ja kuolemamme. Mutta käytännössä siihen taipuminen ei olekaan niin helppoa. Kuinka vaikea onkaan viime viikkoina ollut ajatella lähettien kohtaloa Vuorimaan levottomassa tilanteessa. Missä on meidän toimintamme ja hiljaa Jumalan käsiin jäämisen välinen suhde? Sen tiedämme, että meidän kykymme arvostella Jumalan käsien toimia on aivan liian rajoitettua. Meitä kutsutaan luottamaan siihen, että aina ja joka tilanteessa Herran kädet ovat turvalliset kädet. Niiden hipiään on piirretty roomalaisten sotilaiden nauloilla ja pyhän kasteen kautta meidänkin nimemme. Ne ovat ojentautuneina ottamaan meidät vastaan - ”koko päivän minä olen ojentanut käsiäni” (Jes. 65:2). Kunhan vain me uskallamme heittäytyä niiden varaan luottavaisena. ”Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret”, ”sinun turvanasi on ikiaikojen Jumala” (5 Moos. 33:27).

Miksi on niin vaikea uskoa lapsenomaisen luottavaisesti? Ehkä sinä näet toisin, mutta omalla kohdallani ainakin lapsenomaisen luottamuksen sammuttajaksi tulee minun jokahetkinen pohjaton syntiturmelukseni ja syyllisyyteni. Ei vain elämäntyössä ole niin paljon keskeneräistä, jopa vääristynyttä, vaan myös minussa itsessäni. Entä jos sittenkin kestääkseni tuomiolla minussa pitäisi olla jotain? Entä jos elänkin petoksessa?

Mutta viime vuosien Sanan opiskelun tuloksena nousee mieleen näitä vastaväitteitä voimallisempana vakuutus: Vaikka olisit kurjin ihminen maan päällä, jonka koko elämä on harhautunutta, niin juuri sinua varten on tullut Vapahtaja ja Sovittaja. Hän tulee tilallesi sinun elämänosaasi, sinun jumalattomuuteesi ja jopa petokseesi. Hän kärsii syntisi, syyllisyytesi ja rangaistuksen puolestasi. Huuda kuolemassa ja tuomiolla avuksesi yksin hänen nimeänsä. Älä vain vetoa omiin tekoihisi tai olemukseesi, älä katso omiin tekemättä jättämiisi asioihin, vaan vetoa hänen olemukseensa ja hänen tekoihinsa puolestasi. Jeesus Kristus on ainoa nimi taivaan alla, johon pilalle mennyt ihminen voi turvata kuolemassa ja jossa nimessä voi tietää perivänsä elämän. Vain Jeesuksen Kristuksen kaikkia varten tapahtuneen sovitustyön turvissa uskallamme kohdata kuoleman ja seistä tuomiolla.

* * *

Tämä artikkeli on julkaistu Menkää siis -lehdessä nro 3/1981 (24.2.1981).

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000013969666