Luterilainen kirkko on pistämässä naispappeutta vastustavia ahtaalle:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/EE4C7B848E7B55EBC225710E003433ED?OpenDocument&lang=FI
Toivon kovasti, että naispappeutta ihan oikein vastustavat luterilaiset VIIMEINKIN tajuaisivat, ettei heillä ole mitään tulevaisuutta ev.-lut. kirkkokunnassa. Heille ainoa vaihtoehto on palata äitikirkon helmaan ja liittyä katoliseen kirkkoon. Itse tein jo muutama vuosi sitten saman päätöksen - enkä ole katunut.
Sydämellisesti tervetuloa! Olen varma siitä, että kirkkomme jäsenten määrä Suomessa ainakin kaksinkertaistuisi lyhyessä ajassa. Piispa Józef ottaisi uudet tulokkaat riemuiten vastaan ja niin tekisin minäkin.
Rukoilen naispappeuden vastustajille rohkeutta ja Pyhän Hengen johdatusta.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/EE4C7B848E7B55EBC225710E003433ED?OpenDocument&lang=FI
Toivon kovasti, että naispappeutta ihan oikein vastustavat luterilaiset VIIMEINKIN tajuaisivat, ettei heillä ole mitään tulevaisuutta ev.-lut. kirkkokunnassa. Heille ainoa vaihtoehto on palata äitikirkon helmaan ja liittyä katoliseen kirkkoon. Itse tein jo muutama vuosi sitten saman päätöksen - enkä ole katunut.
Sydämellisesti tervetuloa! Olen varma siitä, että kirkkomme jäsenten määrä Suomessa ainakin kaksinkertaistuisi lyhyessä ajassa. Piispa Józef ottaisi uudet tulokkaat riemuiten vastaan ja niin tekisin minäkin.
Rukoilen naispappeuden vastustajille rohkeutta ja Pyhän Hengen johdatusta.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kyllä katseet kääntyy tuonne Suomen ortodoksisen kirkon puoleen, kun ortodoksi kirkolla on suomalaiset papit, kuten kirkon johtokin.
Kunnioitan syvästi ortodoksikirkkoa, mutta idän spiritualiteetti on kovin kaukana meistä lännen kasvateista.
"Kunnioitan syvästi ortodoksikirkkoa, mutta idän spiritualiteetti on kovin kaukana meistä lännen kasvateista."
Roomalaiskatolisen kirkon piispa, kuten monet papitkin ovat täällä Suomessa entisen itäblokinmaan eli Puolan kasvatteja, jos en ole väärässä.
"....mutta idän spiritualiteetti on kovin kaukana meistä lännen kasvateista."
Hetkinen. Meistä suomalaisistako?
Suomiko länttä? Maantieteellisesti ei kyllä missään nimessä, ja kulttuurillisestikin korkeintaan idän ja lännen rajapintaa. Mutta kieltämättä kyllä luterilaiselle on Rooman kirkon liturgiseen perinteeseen paljon lyhempi hyppäys kuin ortodoksiseen.
"Mutta kieltämättä kyllä luterilaiselle on Rooman kirkon liturgiseen perinteeseen paljon lyhempi hyppäys kuin ortodoksiseen."
Voi olla näinkin. Uskoisin kuitenkin, että se paljolti riippuu siitä missä päin Suomea asuu.
Asuinpaikalla kuvittelisin olevan merkitystä ainoastaan siinä mielessä, että joillain alueilla ortodoksisuus on tunnetumpaa kuin toisilla. Jos ortodoksinen jumalanpalveluselämä on tuttua, niin se ilman muuta helpottaa siirtymistä. Jos kuitenkin kyseessä on luterilainen, jolle jostain syystä ortodoksinen perinne ei ole tuttu, niin silloin siirtyminen katolilaiseen jumalanpalvelusperinteeseen voi olla ortodoksista helpompi, koska luterilaisella ja katolilaisella jumalanpalveluksella ei ole yhtä paljon eroa kuin luterilaisella ja ortodoksisella.
Olin tässä eräänä päivänä katolisessa messussa, ja nykyisenä ortodoksina ja entisenä luterilaisena, joka ei ole aikoihin käynyt luterilaisessa messussa, huomio kiinnittyi katolisen messun yhteisiin piirteisiin luterilaisen messun kanssa. Silmiinpistävimmät erot luterilaiseen messuun verrattuna ovat minun mielestäni hartauden ja hengellisyyden syvyyden lisäksi lähinnä polvistuminen ja suitsutus. Muuten ei kauheasti eroa ole, ainakaan näin ortodoksin näkökulmasta katsoen.
Puolalaiset ovat kyllä slaaveja, mutta kuuluvat kulttuuriperintönsä puolesta Länsi-Eurooppaan. Siitä suuri kiitos kuuluu Puolan kulttuuriin vaikuttaneelle juutalaisvähemmistölle.
latinalaisen riituksen ortodokseja. Eli heillä on ortodoksinen usko (uskontunnustus ilman filioqueta, oppi kaikkien piispojen hengellisestä itsenäisyydestä, vanhan kirkon kristologia ja mariologia jne), mutta latinalaisen perinteen mukaiset jumalanpalvelusmenot.
Ehkä niistä luterilaisista, jotka haluavat liittyä kirkkoomme voisi muodostaa tällaisia seurakuntia. Siis siinä tapauksessa, että suurempia joukkoja olisi tulossa. Mutta tämä kaikki on tietysti puhdasta spekulaatiota.
Katolisille huomauttaisin, että katolinen kirkko on mieledstäni vain skismaattinen patriarkaatti. Ortodoksinen kirkko on se oikea alkukirkko. Ei pidä antaa nykyisten väkimäärien hämätä itseään.
Mistä repäiset meille suomalaiset katoliset papit :D Tällä hetkellä heitä on ööh yksi? Entä mistä repäset suomalaisen piispan tähän hätään? (Ei, isä Jan ei ole suomalainen)
Britanniassa katoliseen kirkkoon liittyneet anglikaanipapit on vihitty katolisiksi papeiksi ja he ovat edelleenkin saaneet olla naimisissa. Lähde: THE TABLET.
Jos tällainen "liike" tulisi Suomeen, voisimme kertaheitolla saada melkoisen määrän naimisissa olevia suomalaisia katolisia pappeja.
Mielenkiintoista, eikö vain?
Amerikassa on kokonaisia seurakuntia liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, lähinnä kai entisiä anglikaaneja mutta myös muita protestantteja. Ja jossain vaiheessa ortodoksiseen kirkkoon tuli Amerikassa koko joukko kreikkalais-katolilaisia seurakuntia, mutta siitä on jo aikaa.
Epäilen kuitenkin, että Suomessa löytyisi sopivia kokonaisuuksia joukkokääntymiseen. Lähinnä kysymykseen voisi tulla Luther-säätiö, mutta Lutherin perintö taitaa olla siellä vähän liian voimakas, jotta se voisi onnistua. Ainakin nimenvaihto tulisi eteen... ;)
mutta on mahdollista, että joukossa on myös vanhakatolisia. En mitenkään mainosta tällaista vaihtoehtoa luterilaisille naispappeuden vastustajille, mutta kerroin vain, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.
Kun edellisen kerran evankelinen liike asettui poikkiteloin luterilaisen valtiokirkon kanssa, syntyi Suomen vapaa luterilainen kirkko, joka myöhemmin muutti nimensä Tunnustukselliseksi luterilaiseksi kirkoksi. Tämä yhteisö taitaa olla pieni, mutta ottanee uusia jäseniä vastaan sekin. Mitään erityistä tunkua katoliseen kirkkoon en usko olevan tulossa, koska ainahan voi perustaa uusia kirkollisia yhteisöjä.
Luterilaiset papit vaatisivat lisäkoulutusta, jota Suomessa ei ole tarjolla. Ei perheelliset papit lähde ulkomaille opiskelemaan etenkin kun olisi tiedossa todella suuri palkan alennus.
Olisi sinänsä kiehtovaa, että ylivoimaisesti suurin osa kotimaisista papeistamme olisi naimisissa! Tuskin lienee mahdollista J. Wróbelin hiippakunnassa... mutta ken tietää: joskus vielä!
Siihen aikaan eurooppalainen tiedonvälitys tuskin oli nykyisen tasoista.
Voi olla hyvinkin, että katolisesta kirkosta tulisi varteenotettava vaihtoehto ajatellen tämän maan katolista historiaa. En ole tosin ihan varma haluaisinkin lisää kiihkoilijoita tähän sakkiin, jossa vastakääntyneet ovat viime vuosina olleet hyvinkin samansuuntaisia.
Ehkä:
J. Wrobel on yksityishenkilö.
Piispa J. Wrobel on virkailija.
Sheriffin tulee ottaa kantaa siihen:
saako kirjoittaa J. Wrobel tai piispa J. Wrobel?
Ihan varmuuden vuoksi kysyn.
Helsingin katolinen hiippakunta ei ole J. Wrobelin hiippakunta eikä piispa J. Wrobelin hiippakunta.
Se on Helsingin hiippakunta tai Helsingin katolinen hiippakunta.
Helsingin katolinen hiippakunta kattaa koko Suomen.
Sehän on tehnyt omat lisäyksensä jakamattoman kirkon oppiin, filioque, paavin erehtymättömyys, uudet mariologiset dogmit jne. Varsinkin paavius on sellainen asia, jota muiden kristittyjen on vaikea hyväksyä ja yleensä koko katolisen kirkon hierarkkinen järjestelmä.
Venäläiset ja puolalaiset ovat slaaveja. Slaaviveljeys on kautta aikain ollut varsin merkittävä asia. Puolan juutalaisia voi kyllä kiitellä monesta asiasta, mutta heidän sivistyksensä ei näytä puolalaisiin uponneen. Juutalaisvastaisuus on Puolassa ollut aina syvällä, viimeisin uutinen kertoo änkyräkonservatiivisesta Radio Maryjasta ja sen perustaneeta puolalaispapista. He viljelevät järkyttävää juutalaisvastaisuutta ohjelmissaan ja viimeisimpään Puolan hallituksen tiedostustalaisuteen oli kutsuttuna ainoastaan puolalaispapin oma media. Tästäpä tietenkin muut tiedostusvälineet nostivat äläkän. Mutta näyttää siis siltä, että Kaczynskin johdolla Puola on palaamassa yhä takapajuisemmaksi valtioksi, jossa änkyrälinjan katolisuus jyrää ja juutalaisvastaisuus kukkii.
Kiitellään siis jatkossakin juutalaisia, mutta ei laiteta kovin suurta toivoa heidän sivistykselliseen vaikutukseen koskien puolalaisia.
Ei kai naispappeus voi olla kenellekään niin suuri kynnyskysymys, että se riittäisi syyksi liittyä katoliseen kirkkoon? Ei ainakaan kenellekään täyspäiselle! Kyllähän luterilaiselle naispappeuden vastustajalle olisi kauheasti nielemistä paaviudessa, ehkäisykielloissa ja muissa älyttömissä asioissa. Jos naisppapeuden takia jättää luterilaisen kirkon ja kääntyy katolilaiseksi, niin siinä kyllä toteutuu vanha sanonta: kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Pistähän välillä jäitä hattuun tai hyppää avantoon vilvoittelemaan, niin lujaa nyt tuntuu taas menevän jossain päin.
Katolisella kirkolla ei ole tapana kalastella ketään joukkoonsa eikä käännyttää katolilaiseksi, joten lopeta vouhottaminen.
Lisäksi nämä lut.kirkon naispappiasiat eivät kuulu katolilaisten palstalle.
Englannissa sadat papit ja tuhannet maallikkot ovat tehneet oikean päätöksen ja liittyneet katoliseen kirkkoon sen jälkeen, kun järjetön naispappeuspäätös repi hajalle anglikaanisen kirkon. Miksei sellaista voisi tapahtua täällä Suomessakin?
En ole käännyttämässä toisia katolilaisiksi, vaan pohtimassa sitä, voisiko luterilaisilla naispappeuden vastustajilla olla tulevaisuus katolisessa kirkossa. Minusta voisi olla. Itse liityin katoliseen kirkkoon juuri siksi, että vastustan naispappeutta.
Samalla kirkkomme suomalaistuisi melkoista vauhtia. Saisimme ehkä uusia kotimaisia pappejakin. Ei hullumpaa?
"Itse liityin katoliseen kirkkoon juuri siksi, että vastustan naispappeutta."
Siis halusit katolisen kirkon jäseneksi vain siksi, että vastustat naispappeutta? Eikö muuta syytä ollut?
Anna luterilaisten itse pohtia omiaan asioitaan, eiväthän ne sinulle kuulu, vai onko sinulla vielä toinen jalka luterilaisen kirkon puolella.
Edelleen korostan sitä, että tämä naispappeusasia ei kuulu katolilaisten palstalle vaan luterilaisten.
Kyllä tämä naispappeusasia kuuluu tänne palstalle, koska jos täällä halutaan puhua katolisesta kirkosta, niin täällä täytyy puhua ekumeniasta, ja jos täällä puhutaan ekumeniasta, niin täällä täytyy voida puhua sekä eronneiden veljien kesken vallitsevasta epäsovusta että siitä, kuinka suuren ongelman naispappeuskysymys on aiheuttanut ja aiheuttaa ekumeenisiin suhteisiin. Virkateologiset kehitykset vievät protestantteja koko ajan kauemmas perinteisestä kristinuskosta. Kyllä tämä teema on meidän kaikkien huolena.
"Kyllä tämä teema on meidän kaikkien huolena."
Hyvä Johanna
Elämässä on tärkeämpääkin pohdiskeltavaa kuin toisten kirkkokuntien pappisasiat. En minä kyllä naapurinikaan asioita pohdiskele, omissa asioissanikin on välillä yllin kyllin pohdiskeltavaa.
eli anglikaaninen kirkko on erittäin lähellä katolista kirkkoa, josta se erosi vasta Henrik VIII:n aikana - hän kun halusi niin usein uusiin naimisiin... Sen vuoksi - kenties - siirtyminen katolisen kirkon helmaan ei siellä tuota suurempia vaikeuksia.
On kuitenkin naivia luulla, että luterilaiset suurin joukoin ryntäisivät katolisen kirkon helmaan. Onhan heillä ikiomat fundamentalistinsa, muun muassa ne Luther-säätiön joukot.
Naispappeus ei mielestäni ole mikään syy tulla katolilaiseksi. Minä kyseenalaistan Sinun katolilaisuutesi, jos se todellakin on ollut ainoa syysi liittyä meihin. Meille muille on tärkeintä ehtoollisyhteys: Kristuksen ruumis ja veri konsekroituna. Ehtoollispöydässä olemme yksi ruumis ja yksi henki, eikö niin?
Naispappeus ei ollut tietenkään ainut eikä edes tärkein syy tulla katolilaiseksi. Se oli ns. "viimeinen sysäys", koska tajusin, etten voi luottaa enää ev.-lut. kirkon opetusvirkaan (jos sellaista edes on), joka ailahtelee, vaihtelee ja muuttuu ajan virtojen mukaisesti.
En ole välttämättä samaa mieltä Johannan kanssa, mutta kyllä tämä keskustelu kuuluu tänne. Eihän aineena ole naispappeus sinänsä (josta kyllä siitäkin pitää voida keskustella katolisessakin kirkossa), vaan se, liittyvätkö naispappeutta vastustavat luterilaiset kirkkoomme.
Jos Grecian saa kirjoitella vapaasti, miksei sitten Johanna? Siksikö ei, että hän on nainen?
Onko Johanna nainen? Vai olisiko tuo trolli kun ei kerran ajattele kuten Sveitsiläinen! Sellainenhan se huuto on taas täällä oolut viime päivät. Sanonpa että taitavat monet vain olla kateellisia Grecianille, koska hänellä on sana hallussaan ja hänestä huomaa, että hän uskoo Kirkkoonsa ja asiaansa! Minulle hän on ihanne ja samoin monelle muulle. Minusta tuo Johanna on kyllä kiihkoileva enkä ole ihan varma pitäisikö hänen juttujaan sittenkään ottaa vakavasti. Luultavasti "johanna" on myös mies. Minulla on sellainen vahva tuntuma. Mutta kiva kuitenkin kun keskustellaan, olen tyytyväinen että uskalsin liittyä mukaan keskustelemaan enkä enää tyytynyt ujona lurkkimaan.
"Sanonpa että taitavat monet vain olla kateellisia Grecianille, koska hänellä on sana hallussaan ja hänestä huomaa, että hän uskoo Kirkkoonsa ja asiaansa! Minulle hän on ihanne ja samoin monelle muulle."
Ei kaikki ole niin, miltä saattaa näyttää. Älä hyvä lapsi mene halpaan. Tällä palstallahan jokainen voi esittää ketä tahansa ja kirjoitella mitä mieleen juolahtaa.
Asiatonta, taas kerran. Ettekö te edes kerran voi lukea Suomi24:n SÄÄNTÖJÄ?
Muiden keskustelijoiden arvosteleminen ja nimimerkkien arvaileminen on KIELLETTTYÄ. Väännänkö sen rautalangasta?
"Tällä palstallahan jokainen voi esittää ketä tahansa ja kirjoitella mitä mieleen juolahtaa."
Niin, toisin kuin Suomen katolisessa kirkossa, Suomen tasavallassa kaikilla on mielipiteen, ajattelun ja ilmaisun vapaus. Niin on muuten Sveitsissäkin!
kyllä kääntymiseen tarvitaan muutakin kuin vain naispappeuden vastustaminen. Ei kukaan järkevä ihminen tuollaisen syyn takia katoliseen kirkkoon liity. En minä ainakaan liittynyt eikä kukaan muukaan tuntemani katolilainen. Tosin täytyy kyllä myöntää, että tuntemani katolilaiset ovat sivistyneitä ihmisiä, joita ei naispappeus suuntaan tai toiseen hetkauta. Kouhot ovat sitten asia erikseen, ja pakko myöntää, etten heitä enempää enää katoliseen kirkkoomme kaipaisi.
on osoittanut viime aikoina mielenkiintoa katolista kirkkoa kohtaan.
Laitapa linkki tai jotain.
Michael Jackson -fanina en ole moista kuullutkaan! Sen sijaan on jatkuvasti huhuttu, että Bahrainissa nykyisin liikusteleva Michael olisi liittymässä muslimeihin.
ai jaa, vai että katoliseen uskoon? Viimeksi kun Michael Jacksonista mitään kuului, hän käveli bahrainilaisessa kauppakeskuksessa naiseksi pukeutuneena...tämmösiäkö me halutaan kirkkoomme?
Muistakaa rakkaat lapset, että on aina Luther-ssätiö, jonka helmaan voi mennä!
Eivät kai älykkäät luterilaiset viitsi liittyä sellaisen hiippakunnan jäseniksi, jossa etenkin fanaatikkoporukat Opus Dei ja neokatekumenaalit ovat "kovaa huutoa".
Opus Dei on karkoittanut kirkosta paljon väkeä pois ja sen lisäksi estänyt vähintään yhtä montaa liittymästä. Ei ihmisiin vetoa Escrivan ehkäisyvälineet-ovat-pahasta -fundamentalismi. Vetoaisi kylläkin Jeesuksen laupias, armelias, avoin ja rakkauden täyttämä henki. Sellaisesta olemme valitettavasti viime vuodet saaneet vain unelmoida.
Opus Dei ulos Suomesta!
neuvona kääntymistä harkitsevalle, että jonkin asian vastustaminen omassa uskonyhteisössä on huono syy liittyä katoliseen kirkkoon ja neuvoi ko. henkilöä tutustumaan ensin oman yhteisönsä kaikkiin hyviin puoliin mahdollisimman perusteellisesti.
Samaa suosittelevat monet buddhalaiset hengelliset opettajat yli-innokkaille länsimaalaisille.
Viisaasti sanottu, juuri näin.
Maltti on valttia, ettei jälkeenpäin tarvitse heilua sinne sun tänne.
Muutama vuosi sitten Dalai Lama oli juhannuksena Finlandia-talossa. Siellä kyseltiin innolla mitä pitää tehdä tullakseen buddhalaiseksi, mistä pitää aloittaa jne. Viisas Dalai Lama sanoi, ettei pidä tehdä mitään - vaan pysyä omassa hengellisessä perinnössään kiinni, rakastaa, kunnoittaa ja arvostaa sitä.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Siinäpä esimerkillinen opettaja.
Tulee kuulemma tänä kesänäkin, heinäkuussa. Kuulemisen arvoinen.
tätä mieltä olen minäkin sillä erotuksella, että syy katoliseen kirkkoon liittymiselle pitäisi olla syvällisempi kuin jokin epäkohta muualla. Ei todellakaan riitä jonkin asian vastustaminen liittymisen perusteeksi. Kyse on kokonaisuudesta! Koko paletti pitää pystyä hyväksymään ja tällä tarkoitan hengellistä antia ja opetusta.