LEPOPÄIVÄ
JEESUKSEN HAUDASTA NOUSEMISEN PÄIVÄ(Miksiköhän tuo on niin vaarallinen monille lahkoille)
LYHYT KATSAUS kirkkohistoriasta eka vuosisadalta alkaen.
(”Lainausmerkillä” merkityt lihavoidut lauseet suoraan historiankirjasta)
Meillä on käytössä Raamattu johon viimeiset osat; Johanneksen evankeliumi ja Johanneksen kirjeet ja Joh ilmestys kirjoitettiin hieman ennen vuotta 100 jolloin Johannes kuoli.
Valitettavasti toisen sukupolven ajalta ei ole Raamatussa kirjeitä. Tosin alussa toisella vuosisadalla Uuden testamentin kirjoituksiin liittivät mukaan Barnabaskirjeen,- heti vuoden 100 jälkeen kirjoitetun oppikirjeen. Tästä maininta myöhemmin.
On kuitenkin käytössä kirjoituksia jotka on kirjoitettu heti tuo vuoden 100 jälkeen
( ja eräs ilmeisesti ennen sitäkin kirjoitettu, katso myöhemmin)
Nuo kirjoittajat ovat eläneet jotkut jo ennen vuotta 100, ja olleet esim apostolien, mm Johanneksen oppilaana..
Joka tauksessa noiden kirjoittajien vanhemmat ovat eläneet apostolisena aikana, jotenka nuo kirjoitukset on kirjoittaneet henkilöt joilla on ollut tarkka ensikädentieto apostolien aikaisista menettelytavoista.
Käytössä on siis vuoteen 100 mennessä kirjoitettu Raamattu ja jotkut opastuskirjeet ja historiankirjoitukset heti sen jälkeen.
HISTORIA KERTOO, ETTÄ TUOLLOIN:
”Toisen vuosisadan alussa (siis heti apt Johanneksen kuoleman jälkeen) oli tapana kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi” .
Tuo kokouspäivä historian mukaan oli SUNNUNTAI.
Edelleen:
”Ja kun kristityt pakanoille suunnatuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät sunnuntaista nimitystä ”auringon (Helioksen) päivä” niin kristityt koettivat kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. ” ”( ja kun kristittyjen kokouspäivä oli sama kuin pakanoilla auringonjumalan päivä, eli sunnuntai,)
Tertullianus (syntyi v. 160) sanoo, että:
”kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä kuin kuin auringonpalvelijat .
”Justinus marttuuri ( kuoli n. 165 ) selitti tämän päivän (siis sunnuntain) nimen –” Herran päivän”- viittaavan maailman alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta.”
”Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät laskusanoilla; toinen, kolmas, jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä he karttoivat”.
Miksi eivät siis esim adventistit karta käyttämästä noita planeettajumalan nimiä viikonpäiviä lausuessaan? Lausuttaessa viikonpäivän nimi, niin lausutaan planeettajumalan nimi, eli ”kunnioitetaan” planeettajumalaa,- vai.
Kuten olen kirjoittanut niin keskiviikkoa lukuun ottamatta viikonpäivillä on planeettojen nimet. Noita nimiä ei kuitenkaan ole suomennettu. On tosi hurskastelua väitää että kristityt pyhittävät aurinkojumalan päivän pitäessään vapaapäivän sunnuntaina. Onko tosiaankin autuaampaa pyhittää kuujumalan päivä, kun pitää vapaapäivän lauantaina. Ja tuplasti pyhittää kun pitää kaksi vapaapäivää viikossa,- vai.
Käskihän Jumalakin pyhittämään täydenkuunpäivän. Ja Jeesus antoi opetuslapselleen ukkosenjylinän nimen, -siis epäjumalan nimen, - Vai? Tai Pietarille ”kalliojumalan” nimen?
Tuolloin eka vuosisadalla oli ihmisillä siis vanhempiensa kautta tieto siitä miten apostolit sunnuntaipäivää viettivät. Ja menettelivät siksi itse samoin.
SUNNUNTAI oli päivä jota vietettiin ja nimitettiin nimellä: ”Herran päivänä”. Tuo Herran päivä oli sunnuntai jolloin hengelliset kokoukset pidettiin.(hyvä nimi kokouspäivälle)
Tuolloin pidettiin SUNNUNTAINA kaksi jumalanpalvelusta, toinen aamulla, toinen illalla. Tuo sunnuntai oli pakanoilla auringon päivä, jonka he ”pyhittivät”, eli se oli heidän vapaapäivänsä jo apostolisena aikana. Et löydä asiasta nuhdetta Raamatusta.
Ylä –Egyptistä eräästä haudasta löydetyssä n.s ”Pietarin evankeliumissa” kirjoittaja kutsuu sunnuntaita nimellä ”Herran päivä”.
JUSTINOS marttyyri (kuoli n.165) kertoo että; ”kristityt sunnuntaina kokoontuivat yhteen kaupungista ja maalta”.
”Pääsiäsijuhla Länsimailla ja Egyptissä oli pääsiäisen aikaan sattuva sunnuntai suurine voitonmuistoineen, jotka olivat aina pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”.
(juutalaiset sitä vastoin pitivät pääsiäisen nisankuun 14 pv).
”Apostolien jälkeisenä aikana pidettiin kuten apostolien aikanakin, kauan aikaa kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai, toinen aamulla, toinen illalla.”
Miksi pakana-alueilla eka vuosisadan kristityt valitsivat sunnuntain jumalanpalvelus,- ja kokouspäiväksi?
Ajatellaanpa asiaa. Kristinusko levisi pakana-alueille, myös Roomaan. Siellä oli epäjumalan kuvia, ja sunnuntaina he palvoivat aurinkoa, ja pitivät vapaapäivän tuolloin. Olisiko kristittyjen täytynyt pitää kokoukset jonain muuna päivänä kun paikkakunnan vapaapäivänä; silloin kun pakanat olivat töissä?
Tai olisiko pitänyt karttaa kokouksien pitämistä pakanoiden vapaapäivänä, koska tuo päivä oli pakanoilla auringonjumalan päivä?
Mitä Jumala käski tehdä epäjumalille ja epäjumalan alttareille? – Ne käskettiin hävittämään. Miten tuo auringonjumalan päivä saataisiin hävitettyä? Eihän tuota päivää voinut sinänsä ”hävittää”- eikä pakanoiden vapaapäivääkään muuttaa toiseksi.
Joskus,- jonakin päivänä kristittyjenkin täytyi pitää kokouksia. Pakana-alueella, myös Roomassa oli samaan aikaan juutalaista. He pitivät ja pyhittivät sapatin lauantaina, joka oli eri päivä kuin pakanoiden pitämä auringonjumalan päivä sunnuntai.
Sapattina eivät kristityt kokouksiaan voineet pitää, koska silloin ei mitään askaretta juutalaiset saaneet suorittaa. Ei saanut kulkea kuin sapatinmatkan , joka oli 2,5 km – 15 vakomittaa.
Jotta juutalaiset (ja pakanatkin) pääsisivät tulemaan kokoukseen tuli kokouspäivä olla päivänä jolloin juutalaiset saattaisivat tulla kauempaakin, ja päivä olisi pakanoille vapaapäivä. (tosin keskiviikkonakin kristityillä oli kokouksia).
Ja miten saada pakanat luopumaan auringon pyhittämisestä? - tuomalle tilalle kristittyjen kokoukset,- kristittyjen juhla.
Tosi hieno juttu nimittää tuo sunnuntai Herran päiväksi. Näin saatiin epäjumala hävitettyä,- niin kuin kävikin. Koko Rooman valtakunta voitiin julistaa 300-luvulla kristityksi valtakunnaksi jossa ei aurinkoa palvottu.
Kun siis Vanhan Liiton aikana oli kukkulalla epäjumalan alttari, niin ei Jumalan miehet menneet seuraavalle kukkulalle ja pystyttäneet sinne omaansa,- Ei- vaan epäjumalan alttari hävitettiin ja pystytettiin Jumalan alttari tilalle- juuri näin apostolit tekivät auringonjumalanpäivän suhteen,- pystyttivät oman tilalle,- ja se todellakin hävitti auringonjumalanpäivän ja sen viettämisen. Niin että koko maa oli kohta kristitty maa kuten Rooman suhteen kävi.
Jos pakanat olisi jätetty pitämään sunnuntaina auringonjumalan päiväänsä, ja kristityt olisivat alkaneet pitämään kokouksiaan vaikka perjantaina, niin mikä olisi saanut hävitettyä tuon auringonjumalan päivän?
Eihän Uutta Liittoakaan tehty vanhan rinnalle, vaan vanha siirtyi iälliseksi tulleena pois ja Uusi tuli tilalle. Näinhän ympärileikkauksenkin kohdalla kävi ja tehtiin, - ympärileikkaus vanhentuneena Liiton merkkinä jätettiin pois ja kaste tuli tilalle Liiton merkiksi. Jeesuksen tullessa ylimmäiseksi papiksi tapahtui pappeuden ja myöskin lain muutos.
Jos siis kristityt olisivat kokouspäiväkseen ottaneet vaikka perjantain, niin olisi ollut kolme vapaapäivää,- kullekin ryhmälle omansa, ja ne olisivat jääneet olemaan ja elämään.
Mutta kun annettu tehtävä ja tarkoitus oli voittaa pakanat kristinuskolle, niin ”sieppaamalla” pakanoiden pyhittämän päivän kristityille, oli oivallinen asia.
Kaikkiaankin sunnuntaita vietettiin heti alussa ylösnousemisen päivänä, (vaikkakin tuon päivän ajankohdasta ja vikonpäivästä riideltiin jo tuolloin vuoden 110 tienoilla) ja sellainen päivä soveltui erinomaiseksi kristittyjen kokouspäiväksi. Tuolloin saattoivat kokoukseen tulla ja päästä niin pakanat kuin juutalaisetkin kristittyjen lisäksi.
Sapattilauantai ei siis soveltunut jumalanpalveluksen pitopäiväksi sapattirajoitusten vuoksi, koska se oli käsketty Raamatussa viettämään hiljaisuudessa.
(miksi ihmeessä oppikunta ei kiinnitä huomiota siihen miten sapattia käskettiin viettämään,- vaan kiinnitetään huomio siihen milloin se vietetään; tyydytään siis ulkokultaiseen osa-suoritukseen- noudatetaan lakia soveltuvin osin.)
”Yksittäiset kristityt juutalaiset pyhittivät sapatin joko yksistään taikka sunnuntain lisäksi.”
Jo silloin oli siis kaksi vapaapäivää kuten kytkin.
Huomaa,(lue historiasta) että vasta KEISARINKIRKON aikana (siis paljon myöhemmin) tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa.
Historiaa:
”Vanhimmat kristilliset kirjailijat tekivät kaikkensa tehdäkseen selväksi eron sunnuntain ja sapatin välillä.”
INGNATIOS – Antiokian seurakunnan johtaja ( kuoli marttyyrikuoleman n. 110,- hän oli siis apostoli Johanneksen käskyllä virkaan asetettu seurakunnan johtaja).
Hän sanoo, että: ”ne jotka ovat tulleet uudesta toivosta osalliset, eivät enää pyhitä sapattia, (eli lauantaita) vaan elävät Herran päivää noudattaen; sillä sinä päivänä elämä koitti Kristuksen ja hänen kuolemansa kautta”.
Kyse on siis apostolisen ajan seurakunnan johtajan lausumasta opetuksesta.
Samoihin aikoihin eläneet INGNATIOS, että HERMAS (ja Hermaan paimenkirje ja Barnabaskirje, Barnabaskirje oli aleksandelilasten kristittyjen Uuden testamentin pysyvä osa) ”kehottivat kristittyjä etsimään Herran päivänä ( siis sunnuntaina) rakennusta yhdessä seurakunnan kanssa.”
Sunnuntaisapatti ei siis ole Rooman kirkon ja paavin käskemä ”petos.
Sunnuntaita nimitettiin siis nimellä ”Herran päivä” jo apostolisena aikana, ja tuona
päivänä pidettiin jumalanpalvelus- eli seurakunnan kokous. Lauantaisapatista ei koskaan käytetty nimitystä ”Herran päivä”
Tuon sunnuntaisen seurakukunnan kokouksen laiminlyömisestä paimenet varoittivat. Myöhemmin jopa erotettiin seurakunnasta niitä jotka eivät kolmena sunnuntaina perättäin ottaneet osaa jumalanpalvelukseen.
Historiaa edelleen:
”Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita ”kauniiksi kaksivaljakoksi”.
”KONSTANTINUKSEN jälkeisenä aikana ( 300-luvun lopulla) oli SUNNUNTAIN ohella LAUANTAI suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen.”
(huomaa siis miten päin asiat olivat alussa).
KONSTANTINUS v 321 sääti lain jonka mukaan ”auringon kunnianarvoisen päivä” nimettiin lepopäiväksi. (tuohon asti etenkin juutalaiset kristityt olivat pitäneet kahta päivää, lauantaisapattia ja sunnuntaita . )
”Myöhemmin keisari kutsui sunnuntaita kristillisellä nimellä ”Herran päivä”. ”
Olisiko ollut autuaampaan nimetä ”kuun kunnianarvoinen päivä” lepopäiväksi?
Tai ”jupiterin kunnianarvoinen päivä, taikka jokin muu planeetan nimellä nimetty viikonpäivä?
Historiaa:
”Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät (sunnuntaista) yleisesti nimitystä ”auringon päivä”.
(mutta ei nimitystä ”auringonjumalan päivä” jollaiseksi eräät nykyään sunnuntaipäivän nimen vääntävät, mutta jättävät kertomatta että samoin lauantai on kuujumalan päivä).
”Toiset päivät he tavillisesti merkitsivät laskusanoilla; pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin”.
(
(olihan Jumalan nimennyt uudenkuunpäivänkin juhlapäiväksi, (ei siis kuujumalan päiväksi)- kts toisaalta tarkemmin, - ei siis auringonpäivä sen kummempi ollut)
Rooman paavinkirkosta ei vielä tuolloin ollut tietoakaan.
Eli lepopäivä säädettiin auringonjumalan päiväksi, mutta keisarikin nimesi sen kristittyjen tapaan ”Herran päiväksi” ,- eikä sitä siis vietetty kristittyjen piirissä, eikä kristityssä valtiossa auringonjumalan päivänä. Pakanalliset menot ja juhlat lakkautettiin keisari THEODOSIUS:en käskyllä v 394.
(huomaa tässä, että Jumala sääti ”kunnianarvoisen” täydenkuun päivän pyhitetyksi juhlaksi. Kts myöhemmin mitä täydenkuun päivästä oli säädetty)
Se ,että Herran päivä ja auringonjumalan päivä oli samana päivänä , oli todellakin kristinuskolle eduksi ja tuo epäjumalle omistettu päivä saatiin hävitettyä ja tilalle tuotiin kristillinen Herran päivä. Uroteko siis kristinuskon voitoksi, ja epäjumalanpäivän häviöksi. Auringonjumalalle annettiin siis kuolinisku kristittyjen toimesta.
ATHANASIOS (arvostettu kristillinen opettaja, jonka elämäkerta on säilynyt- kuoli 373) sanoi, että ”Herran päivää (sunnuntaita) vietettiin uuden luomisen alkamisen muistoksi, kun taasen sapatti oli pyhitettävä vanhan luomisen muistoksi”.
Huomaa muuten, että paavin vallan alkeet alkoivat näkyä vasta 300-luvun lopussa, kun Rooman seurakunnan etuoikeutta (Pietarin istuimena) alettiin vaalia riitojen ratkaisijana. Vasta piispa DAMASUS´ta (v 366-384) ja hänen seuraajiaan, voidaan alkaa kutsua näin jälkeenpäin nimellä paavi, (tuo nimitys ei vielä tuolloin ollut käytössä) koska he alkoivat ilmoittaa tahtonsa kirkko-oikeudellisten kysymysten suhteen mm Espanjan, Gallian ja Afrikan seurakunnille.
Mutta vasta v. 858 voidaan Rooman paavin vallan alkaneen.(siis vasta tuolloin Paavi sai todellista valtaa)
Niin sapatti kuin kastekysymyksienkin ”väärentämisestä” taikka ”Rooman salaliitosta” sapatin ja kasteen suhteen, ei siis voi syyttää paavia. Niin lapsikaste kuin sunnuntainen Herran päivä ovat apostolisen ajan käytäntöjä. Apostolit ovat siis ”syyllisiä”, kun noudattivat tuolloin käytäntöä joka ei sovi 1800 luvun puolessavälissä syntyneille lahkoille.
TERTULLIANUS ( syntyi noin v.160 – hänen isällään oli siis ensikäden tieto apostolien toimista). Hänen kirjoituksistaan käy esille maininta, että: ”kristityt sunnuntaina lykkäävät tuonnemmaksi toimensa, jotteivät antaisi sijaa perkeleelle”.
Tuo sunnuntai, eli Herran päivä oli siis omistettava hartaudelle, joka oli jumalanpalveluksen edellytyksenä.
Mainitaan, että sunnuntain lisäksi myös joitakin muitakin päiviä (keskiviikko) omistettiin hartauskokouksille, mutta ei lauantaisapattina.
Jo toisen vuosisadan kuluessa tuli tavaksi kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi”.
Kirkkohistorian sivulla mainitaan, että BARNAMAAN kirjeessä kristitty kirjoittaja arvostelee :
”sapattia jumalallisen lain , JEESUKSEN KRISTUKSEN UUDEN LAIN väärinkäsityksenä. ”
Eli ilmituodaan, että Uusi laki oli ”JEESUKSEN KRISTUKSEN LAKI” jota tuli noudattaa, eikä enää vanhaa, joka oli ilmoitettu väistyväksi pois.
Lauantaisapatti on siis väärinkäsitys,- Jeesuksen Kristuksen lain väärinkäsitys.
Tosiaanki, kuten Hb 7:12 sanoo: ”pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myöskin lain muutos”
ja jae 18.19 sanoo : ”täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön- sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.” (mainio oppikirja tuo Hebrealaiskirje antamaan ymmärrystä vanhan kumoutumisesta ja uuden tilalle tulemisesta)
Historiaa:
”Vielä neljännen vuosisadalla eli monin paikoin Palestiinassa ja Syyriassa juutalaiskristittyjä, jotka erosivat juutalaisista siinä, että he uskoivat Kristukseen ja muista kristityistä siinä, että he käyttivät ympärileikkausta ja pyhittivät sekä sapatin, että sunnuntain.”.
Niin historia, kuin Raamattu ei kerro, että lauantaisapattia olisi koskaan kutsuttu nimellä ”Herran päivä”. Kokouspäivää, joka oli sunnuntai, kylläkin.
Eli vielä lopuksi: Herran päivä Raamatussa tarkoittaa sitä hirmuista (uskosta osattomille) päivää jona Jeesus tulee takaisen ja/ pelättävää tuomion päivää. Päivää jolloin aurinko pimenee ym.
Apostolisen ajan seuraava sukupolvi nimitti kokouspäivää.- eli sunnuntaita Herran päiväksi. Toki mm adventistit voivat nimittää ja nimetä lauantaita Herran päiväksi, muuta Raamattu ei niin tee, eikä alkuseurakuntakaan niin tehnyt.
Niin Raamattu, kuin alkuseurakuntakaan, eikä välittömästi sitä seuraava aikakaan kutsunut lauantaita sapattia Herran päiväksi. Lauantain kutsuminen Herran päiväksi on siis paljon myöhäissyntyisempi asia. Ja vankimmat juurensa siitä johtavat viime vuosisadan puoleenväliin – eri lahkojen oppiäiteihin ja oppi-isiin.
Miksi siis poiketaan Raamatun ilmoituksesta ja apostolisen ajan käytännöstä?
Miksi on siis ryhdytty ”uskonpuhdistamaan” Raamattua ja apostolista aikaa, ja jopa Jeesusta? Vaikka tarvetta monilla toki moiseen on niin oikeutta ei kuitenkaan ole moiseen annettu.
Kun ryhdytään opeilla osoittamaan Jeesus harhaoppiseksi, niin silloin tulee tietä poistetuksi se joka pidättää laittomuuden valtaanpääsyä temppelissä.
. SAPATIN ENSIMMÄISESTÄ VIETTÄMISESTÄ VARHAISINA VANHAN LIITON AIKOINA
Koko Jumalan antama laki unohtui Israelin keskuudesta. Ei edes papit tienneet sapattikäskystä ynnä muista mitään, kunnes pappi Hilkia löysi lain kirjan temppelistä noin v. 3330 luomisen jälkeen.
Kun lukee 2. Kn. 23 niin ymmärtää miten tyystin oli unohdettu Jumalan laki ja alettu kaikkine pappeineen palvomaan epäjumalia temppelissäkin tuomalla sinne temppeliportot ja epäjumalankuvia palvottaviksi ja nimeämällä temppeliin epäjumalien papit.
Pääsiäisen viettokin oli unohdettu eikä sitä oltu vietetty koko sinä aikana jona tuomarit ja kuninkaat hallitsivat Israelia, eli Samuelin ajoista asti noin vuodesta 2800 luomisen jälkeen, eli noin 500 vuotta oli pääsiäinenkin unohduksissa,( 2. Ak 35:18) eikä Jumala puuttunut asiaan. Vasta lainkirjojen löydyttyä Joosia käski viettämään pääsiäistä lainkirjan mukaan.
Olisiko sitten sapatin viettäminen tarkalleen tiettynä päivänä säilynyt tuona pakanuuden aikana? Kuka sapatin viettämisen muistoa olisi pitänyt yllä,- ei kukaan?
Pääsiäisenvietto ja muut erityisjuhlat oli helppo ottaa käyttöön uudelleen tiettynä päivänä, koska ne olivat sidottu kuukauden päivien järjestyslukuun, joka kuukausi alkoi uudestakuusta. Eli oli helppoa palauttaa niiden vietto oikealle paikalla laskien täydestä kuusta, joka oli kuukauden eka päivä.
Mutta sapatin päivä ? Sitä ei voitu laskea mistään kuunkierrosta tai muusta.
Kun laki annettiin Mooseksen kautta noin vuonna 2450 jälkeen luomisen, niin on täysin mahdotonta, että ”lauantaipäivä” ainoana oikeana sapatinpäivänä olisi säilynyt muistissa päivälleen luomisesta alkaen kaikki nuo noin 2500 vuotta. Oli vuosisatoja joiden aikana ei tiedetty Jumalasta mitään. Ei Jumala valjellut tuon lauantaipäivän pyhittämistä, ei muita juhlia, ei Jumala varjellut omaa temppeliäkään, vaan temppeliin oli tuotu epäjumalankuvia ym palvottavaksi.
Näin tyystin oli temppeli muuttunut epäjumalan temppeliksi, eikä Jumala ollut sitä estänyt:
4. Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.
5. Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
6. Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.
7. Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.
(lue lisää itse 2 Kn 23 luvusta).
Mitä luomisen jälkeiseen aikaan tulee, niin vasta Enos ryhtyi saarnaamaan Herran nimeen, eli noin 250 vuotta luomisen päättymisen jälkeen. Sapatin viettämisestä ei Jumala säätänyt Adamille mitään. Vasta noin vuonna 1400 Nooa ryhtyi saarnaamaan kääntymystä, mutta ei hänkään puhu sapatin viettämisestä mitään.
Vasta noin vuonna 2000 luomisen jälkeen, Aabrahamin ajoista voidaan katsoa juutalaisuuden syntyneen kun Jumala tekee liiton Aabrahamin kanssa.
. PÄÄSIÄISEN VIETOSTA TÄHÄN VÄLILLÄ.
Huomaa välissä tässä, että jo heti vuoden 100 jälkeen oli erimielisyyksiä siitä milloin pääsiäistä tuli viettää. Huomaa myöskin, että Jeesuksen haudastanouseminen tapahtui kuukauden päivien järjestysnumerolla ilmaistuna päivänä (tosin sitä ei ole ilmoitettu). . Jeesus nousi haudasta todennälkäisesti eka kuukauden 17 päivänä.
Kun Jeesuksen haudastanousemisen päivää alettiin viettämään tiettynä ja aina samana viikonpäivänä, niin tapahtumaa juhlittiin ”vääränä päivänä”.
Juutalaiset pitivät nisankuun 14 päivää kuten Raamatussa käskettiin. Mutta ei kaikkialla.
Historiaa:
”Länsimailla ja Egyptissä taasen pääsiäisjuhlaa vietettiin tuohon aikaan sattuvana sunnuntaina, koska he aina olivat pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”
”Se eroavaisuus, mikä pääsiäisjuhlan vieton aikaan nähden oli olemassa Vähä Aasian ja muiden seutujen kristittyjen välillä, tuli ensin puheeksi silloin kun Smyrnan piispa POLUKARPOS (kuoli marttyyrina v. 155) oli Roomassa. Myöhemmin se aiheutti riitoja sekä siellä että Vähä Aasiassa, ja Victor tahtoi pakottaa vähäaasialaiset luopumaan vanhasta pääsiäistavastaan. Asia ratkaistiin NIKEAN kokouksessa v 325. Joka sai itämailla asuvat veljet luopumaan juutalaisesta tavasta ja viettämään pääsiäistä samaan aikaan ,( eikä nisankuun 14 pv) kuin muut kristitytkin”.
Miten on adventistien kohdalla? Viettävätkö kiirastorstaita juutalaisena nisankuun 14 päivänä, vai vietettäkö sitä kuten kristityt torstaina? Tuo päivähän on ”väärä” päivä (kuten helluntaikin); oikea nisankuun 14 pvä on vuosittain eri viikonpäivän kohdalla.
Nähdään siis mihin rämeikköön joudutaan noiden ”oikeiden” päivien kanssa. Elämä käy mahdottomaksi yrittäessään noudattaa lain pykäliä ja niiden mukaan yrittää tulla vanhurskaaksi.
Mutta onneksi Jumala lähetti Poikansa, tapahtui pappeuden muutos kuin myöskin lain muutos: Vanha Liitto oli tullut iälliseksi ja oli siirtymässä pois,- UUSI oli sijaan tullut: Tuli tilalle parempi Liitto:
11. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
12. Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
13. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut.
14. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.
15. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,
16. joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
17. Sillä hänestä todistetaan: “Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”.
18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
19. - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
(miksi siis pitäytyä lain orjuuteen kun Jumala antoi paremman toivon)
20. Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista - nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa,
21. mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: “Herra on vannonut eikä ole katuva: ‘Sinä olet pappi iankaikkisesti’” -
22. niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.
(miksi monet eivät ota vastaan Jeesuksen takaamaa parempaa liittoa)
23. Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä;
24. mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
25. jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan
( ei siis sapatin kautta) Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
26. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
27. jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
28. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.
Mainio oppikirje tuo Heprealaiskirje. Eipä vain avaudu lainnoudattajille,- kiusallinen kirje monille lainkiihkoilijoille. Jos lain muutosta ja lain Muuttajaa ei ole opittu tuntemaan, niin Raamattu pysyy suljettuna käskyjen ja kieltojen kirjana.
Jumala sääti monia asioita pysyväksi iankaikkisesti, mutta kuitenkin tilalle tuli uusi ja nuo iankaiken voimaan käsketyt lakkasivat olemasta voimassa..
Kokonainen Vanha Liitto siirtyi iälliseksi tulleena pois ja tilalle tuli Uusi liitto ja Uuden Liiton Välimies. Vanhan liiton välimies oli Mooses, mutta uuden Liiton välimies on Jeesus.
Eli lyhyesti sanottuna: ETUMAINNE MAJA PURETTIIN POIS.
“Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.”
Purkamatta kököttää etumainen maja vielä monilla , taikka pikemminkin pystyttelevät sitä ( ja sen tilalle) uudelleen omana Baabelin torninaan. Silloin tie Jeesuksen avaamaan kaikkeinpyhimpään on löytymättä. Tuo nykyään pystytettävä ”etumainen maja” on nimeltään OPPI. Myöskin nimellä ”Baabelin torni” sitä voidaan nimittää. Myöskin siitä etummaisesta majasta on tullut se pedon kuva jota kumarretaan. Siitä kunkin itsensä pystyttämästä ”etummaisesta majasta” ja sen pitämisestä on saattanut tulla jopa pedon merkki. Lain orjallinen noudattaminen vie lain alle ja lain kurimukseen.
Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa 40 vuotta, niin sen aikana ei ketään ympärileikattu vaikka se oli käsketty ehdottomaksi asiaksi. Eikä jumala heitä siitä koskaan nuhdellut. Vasta kun kansa ylitti Jordanin, niin Joosua ympärileikkasi kansan Esinahkakukkulan luona.
JEESUKSEN HAUDASTA NOUSEMISEN PÄIVÄ(Miksiköhän tuo on niin vaarallinen monille lahkoille)
LYHYT KATSAUS kirkkohistoriasta eka vuosisadalta alkaen.
(”Lainausmerkillä” merkityt lihavoidut lauseet suoraan historiankirjasta)
Meillä on käytössä Raamattu johon viimeiset osat; Johanneksen evankeliumi ja Johanneksen kirjeet ja Joh ilmestys kirjoitettiin hieman ennen vuotta 100 jolloin Johannes kuoli.
Valitettavasti toisen sukupolven ajalta ei ole Raamatussa kirjeitä. Tosin alussa toisella vuosisadalla Uuden testamentin kirjoituksiin liittivät mukaan Barnabaskirjeen,- heti vuoden 100 jälkeen kirjoitetun oppikirjeen. Tästä maininta myöhemmin.
On kuitenkin käytössä kirjoituksia jotka on kirjoitettu heti tuo vuoden 100 jälkeen
( ja eräs ilmeisesti ennen sitäkin kirjoitettu, katso myöhemmin)
Nuo kirjoittajat ovat eläneet jotkut jo ennen vuotta 100, ja olleet esim apostolien, mm Johanneksen oppilaana..
Joka tauksessa noiden kirjoittajien vanhemmat ovat eläneet apostolisena aikana, jotenka nuo kirjoitukset on kirjoittaneet henkilöt joilla on ollut tarkka ensikädentieto apostolien aikaisista menettelytavoista.
Käytössä on siis vuoteen 100 mennessä kirjoitettu Raamattu ja jotkut opastuskirjeet ja historiankirjoitukset heti sen jälkeen.
HISTORIA KERTOO, ETTÄ TUOLLOIN:
”Toisen vuosisadan alussa (siis heti apt Johanneksen kuoleman jälkeen) oli tapana kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi” .
Tuo kokouspäivä historian mukaan oli SUNNUNTAI.
Edelleen:
”Ja kun kristityt pakanoille suunnatuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät sunnuntaista nimitystä ”auringon (Helioksen) päivä” niin kristityt koettivat kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. ” ”( ja kun kristittyjen kokouspäivä oli sama kuin pakanoilla auringonjumalan päivä, eli sunnuntai,)
Tertullianus (syntyi v. 160) sanoo, että:
”kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä kuin kuin auringonpalvelijat .
”Justinus marttuuri ( kuoli n. 165 ) selitti tämän päivän (siis sunnuntain) nimen –” Herran päivän”- viittaavan maailman alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta.”
”Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät laskusanoilla; toinen, kolmas, jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä he karttoivat”.
Miksi eivät siis esim adventistit karta käyttämästä noita planeettajumalan nimiä viikonpäiviä lausuessaan? Lausuttaessa viikonpäivän nimi, niin lausutaan planeettajumalan nimi, eli ”kunnioitetaan” planeettajumalaa,- vai.
Kuten olen kirjoittanut niin keskiviikkoa lukuun ottamatta viikonpäivillä on planeettojen nimet. Noita nimiä ei kuitenkaan ole suomennettu. On tosi hurskastelua väitää että kristityt pyhittävät aurinkojumalan päivän pitäessään vapaapäivän sunnuntaina. Onko tosiaankin autuaampaa pyhittää kuujumalan päivä, kun pitää vapaapäivän lauantaina. Ja tuplasti pyhittää kun pitää kaksi vapaapäivää viikossa,- vai.
Käskihän Jumalakin pyhittämään täydenkuunpäivän. Ja Jeesus antoi opetuslapselleen ukkosenjylinän nimen, -siis epäjumalan nimen, - Vai? Tai Pietarille ”kalliojumalan” nimen?
Tuolloin eka vuosisadalla oli ihmisillä siis vanhempiensa kautta tieto siitä miten apostolit sunnuntaipäivää viettivät. Ja menettelivät siksi itse samoin.
SUNNUNTAI oli päivä jota vietettiin ja nimitettiin nimellä: ”Herran päivänä”. Tuo Herran päivä oli sunnuntai jolloin hengelliset kokoukset pidettiin.(hyvä nimi kokouspäivälle)
Tuolloin pidettiin SUNNUNTAINA kaksi jumalanpalvelusta, toinen aamulla, toinen illalla. Tuo sunnuntai oli pakanoilla auringon päivä, jonka he ”pyhittivät”, eli se oli heidän vapaapäivänsä jo apostolisena aikana. Et löydä asiasta nuhdetta Raamatusta.
Ylä –Egyptistä eräästä haudasta löydetyssä n.s ”Pietarin evankeliumissa” kirjoittaja kutsuu sunnuntaita nimellä ”Herran päivä”.
JUSTINOS marttyyri (kuoli n.165) kertoo että; ”kristityt sunnuntaina kokoontuivat yhteen kaupungista ja maalta”.
”Pääsiäsijuhla Länsimailla ja Egyptissä oli pääsiäisen aikaan sattuva sunnuntai suurine voitonmuistoineen, jotka olivat aina pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”.
(juutalaiset sitä vastoin pitivät pääsiäisen nisankuun 14 pv).
”Apostolien jälkeisenä aikana pidettiin kuten apostolien aikanakin, kauan aikaa kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai, toinen aamulla, toinen illalla.”
Miksi pakana-alueilla eka vuosisadan kristityt valitsivat sunnuntain jumalanpalvelus,- ja kokouspäiväksi?
Ajatellaanpa asiaa. Kristinusko levisi pakana-alueille, myös Roomaan. Siellä oli epäjumalan kuvia, ja sunnuntaina he palvoivat aurinkoa, ja pitivät vapaapäivän tuolloin. Olisiko kristittyjen täytynyt pitää kokoukset jonain muuna päivänä kun paikkakunnan vapaapäivänä; silloin kun pakanat olivat töissä?
Tai olisiko pitänyt karttaa kokouksien pitämistä pakanoiden vapaapäivänä, koska tuo päivä oli pakanoilla auringonjumalan päivä?
Mitä Jumala käski tehdä epäjumalille ja epäjumalan alttareille? – Ne käskettiin hävittämään. Miten tuo auringonjumalan päivä saataisiin hävitettyä? Eihän tuota päivää voinut sinänsä ”hävittää”- eikä pakanoiden vapaapäivääkään muuttaa toiseksi.
Joskus,- jonakin päivänä kristittyjenkin täytyi pitää kokouksia. Pakana-alueella, myös Roomassa oli samaan aikaan juutalaista. He pitivät ja pyhittivät sapatin lauantaina, joka oli eri päivä kuin pakanoiden pitämä auringonjumalan päivä sunnuntai.
Sapattina eivät kristityt kokouksiaan voineet pitää, koska silloin ei mitään askaretta juutalaiset saaneet suorittaa. Ei saanut kulkea kuin sapatinmatkan , joka oli 2,5 km – 15 vakomittaa.
Jotta juutalaiset (ja pakanatkin) pääsisivät tulemaan kokoukseen tuli kokouspäivä olla päivänä jolloin juutalaiset saattaisivat tulla kauempaakin, ja päivä olisi pakanoille vapaapäivä. (tosin keskiviikkonakin kristityillä oli kokouksia).
Ja miten saada pakanat luopumaan auringon pyhittämisestä? - tuomalle tilalle kristittyjen kokoukset,- kristittyjen juhla.
Tosi hieno juttu nimittää tuo sunnuntai Herran päiväksi. Näin saatiin epäjumala hävitettyä,- niin kuin kävikin. Koko Rooman valtakunta voitiin julistaa 300-luvulla kristityksi valtakunnaksi jossa ei aurinkoa palvottu.
Kun siis Vanhan Liiton aikana oli kukkulalla epäjumalan alttari, niin ei Jumalan miehet menneet seuraavalle kukkulalle ja pystyttäneet sinne omaansa,- Ei- vaan epäjumalan alttari hävitettiin ja pystytettiin Jumalan alttari tilalle- juuri näin apostolit tekivät auringonjumalanpäivän suhteen,- pystyttivät oman tilalle,- ja se todellakin hävitti auringonjumalanpäivän ja sen viettämisen. Niin että koko maa oli kohta kristitty maa kuten Rooman suhteen kävi.
Jos pakanat olisi jätetty pitämään sunnuntaina auringonjumalan päiväänsä, ja kristityt olisivat alkaneet pitämään kokouksiaan vaikka perjantaina, niin mikä olisi saanut hävitettyä tuon auringonjumalan päivän?
Eihän Uutta Liittoakaan tehty vanhan rinnalle, vaan vanha siirtyi iälliseksi tulleena pois ja Uusi tuli tilalle. Näinhän ympärileikkauksenkin kohdalla kävi ja tehtiin, - ympärileikkaus vanhentuneena Liiton merkkinä jätettiin pois ja kaste tuli tilalle Liiton merkiksi. Jeesuksen tullessa ylimmäiseksi papiksi tapahtui pappeuden ja myöskin lain muutos.
Jos siis kristityt olisivat kokouspäiväkseen ottaneet vaikka perjantain, niin olisi ollut kolme vapaapäivää,- kullekin ryhmälle omansa, ja ne olisivat jääneet olemaan ja elämään.
Mutta kun annettu tehtävä ja tarkoitus oli voittaa pakanat kristinuskolle, niin ”sieppaamalla” pakanoiden pyhittämän päivän kristityille, oli oivallinen asia.
Kaikkiaankin sunnuntaita vietettiin heti alussa ylösnousemisen päivänä, (vaikkakin tuon päivän ajankohdasta ja vikonpäivästä riideltiin jo tuolloin vuoden 110 tienoilla) ja sellainen päivä soveltui erinomaiseksi kristittyjen kokouspäiväksi. Tuolloin saattoivat kokoukseen tulla ja päästä niin pakanat kuin juutalaisetkin kristittyjen lisäksi.
Sapattilauantai ei siis soveltunut jumalanpalveluksen pitopäiväksi sapattirajoitusten vuoksi, koska se oli käsketty Raamatussa viettämään hiljaisuudessa.
(miksi ihmeessä oppikunta ei kiinnitä huomiota siihen miten sapattia käskettiin viettämään,- vaan kiinnitetään huomio siihen milloin se vietetään; tyydytään siis ulkokultaiseen osa-suoritukseen- noudatetaan lakia soveltuvin osin.)
”Yksittäiset kristityt juutalaiset pyhittivät sapatin joko yksistään taikka sunnuntain lisäksi.”
Jo silloin oli siis kaksi vapaapäivää kuten kytkin.
Huomaa,(lue historiasta) että vasta KEISARINKIRKON aikana (siis paljon myöhemmin) tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa.
Historiaa:
”Vanhimmat kristilliset kirjailijat tekivät kaikkensa tehdäkseen selväksi eron sunnuntain ja sapatin välillä.”
INGNATIOS – Antiokian seurakunnan johtaja ( kuoli marttyyrikuoleman n. 110,- hän oli siis apostoli Johanneksen käskyllä virkaan asetettu seurakunnan johtaja).
Hän sanoo, että: ”ne jotka ovat tulleet uudesta toivosta osalliset, eivät enää pyhitä sapattia, (eli lauantaita) vaan elävät Herran päivää noudattaen; sillä sinä päivänä elämä koitti Kristuksen ja hänen kuolemansa kautta”.
Kyse on siis apostolisen ajan seurakunnan johtajan lausumasta opetuksesta.
Samoihin aikoihin eläneet INGNATIOS, että HERMAS (ja Hermaan paimenkirje ja Barnabaskirje, Barnabaskirje oli aleksandelilasten kristittyjen Uuden testamentin pysyvä osa) ”kehottivat kristittyjä etsimään Herran päivänä ( siis sunnuntaina) rakennusta yhdessä seurakunnan kanssa.”
Sunnuntaisapatti ei siis ole Rooman kirkon ja paavin käskemä ”petos.
Sunnuntaita nimitettiin siis nimellä ”Herran päivä” jo apostolisena aikana, ja tuona
päivänä pidettiin jumalanpalvelus- eli seurakunnan kokous. Lauantaisapatista ei koskaan käytetty nimitystä ”Herran päivä”
Tuon sunnuntaisen seurakukunnan kokouksen laiminlyömisestä paimenet varoittivat. Myöhemmin jopa erotettiin seurakunnasta niitä jotka eivät kolmena sunnuntaina perättäin ottaneet osaa jumalanpalvelukseen.
Historiaa edelleen:
”Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita ”kauniiksi kaksivaljakoksi”.
”KONSTANTINUKSEN jälkeisenä aikana ( 300-luvun lopulla) oli SUNNUNTAIN ohella LAUANTAI suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen.”
(huomaa siis miten päin asiat olivat alussa).
KONSTANTINUS v 321 sääti lain jonka mukaan ”auringon kunnianarvoisen päivä” nimettiin lepopäiväksi. (tuohon asti etenkin juutalaiset kristityt olivat pitäneet kahta päivää, lauantaisapattia ja sunnuntaita . )
”Myöhemmin keisari kutsui sunnuntaita kristillisellä nimellä ”Herran päivä”. ”
Olisiko ollut autuaampaan nimetä ”kuun kunnianarvoinen päivä” lepopäiväksi?
Tai ”jupiterin kunnianarvoinen päivä, taikka jokin muu planeetan nimellä nimetty viikonpäivä?
Historiaa:
”Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät (sunnuntaista) yleisesti nimitystä ”auringon päivä”.
(mutta ei nimitystä ”auringonjumalan päivä” jollaiseksi eräät nykyään sunnuntaipäivän nimen vääntävät, mutta jättävät kertomatta että samoin lauantai on kuujumalan päivä).
”Toiset päivät he tavillisesti merkitsivät laskusanoilla; pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin”.
(
(olihan Jumalan nimennyt uudenkuunpäivänkin juhlapäiväksi, (ei siis kuujumalan päiväksi)- kts toisaalta tarkemmin, - ei siis auringonpäivä sen kummempi ollut)
Rooman paavinkirkosta ei vielä tuolloin ollut tietoakaan.
Eli lepopäivä säädettiin auringonjumalan päiväksi, mutta keisarikin nimesi sen kristittyjen tapaan ”Herran päiväksi” ,- eikä sitä siis vietetty kristittyjen piirissä, eikä kristityssä valtiossa auringonjumalan päivänä. Pakanalliset menot ja juhlat lakkautettiin keisari THEODOSIUS:en käskyllä v 394.
(huomaa tässä, että Jumala sääti ”kunnianarvoisen” täydenkuun päivän pyhitetyksi juhlaksi. Kts myöhemmin mitä täydenkuun päivästä oli säädetty)
Se ,että Herran päivä ja auringonjumalan päivä oli samana päivänä , oli todellakin kristinuskolle eduksi ja tuo epäjumalle omistettu päivä saatiin hävitettyä ja tilalle tuotiin kristillinen Herran päivä. Uroteko siis kristinuskon voitoksi, ja epäjumalanpäivän häviöksi. Auringonjumalalle annettiin siis kuolinisku kristittyjen toimesta.
ATHANASIOS (arvostettu kristillinen opettaja, jonka elämäkerta on säilynyt- kuoli 373) sanoi, että ”Herran päivää (sunnuntaita) vietettiin uuden luomisen alkamisen muistoksi, kun taasen sapatti oli pyhitettävä vanhan luomisen muistoksi”.
Huomaa muuten, että paavin vallan alkeet alkoivat näkyä vasta 300-luvun lopussa, kun Rooman seurakunnan etuoikeutta (Pietarin istuimena) alettiin vaalia riitojen ratkaisijana. Vasta piispa DAMASUS´ta (v 366-384) ja hänen seuraajiaan, voidaan alkaa kutsua näin jälkeenpäin nimellä paavi, (tuo nimitys ei vielä tuolloin ollut käytössä) koska he alkoivat ilmoittaa tahtonsa kirkko-oikeudellisten kysymysten suhteen mm Espanjan, Gallian ja Afrikan seurakunnille.
Mutta vasta v. 858 voidaan Rooman paavin vallan alkaneen.(siis vasta tuolloin Paavi sai todellista valtaa)
Niin sapatti kuin kastekysymyksienkin ”väärentämisestä” taikka ”Rooman salaliitosta” sapatin ja kasteen suhteen, ei siis voi syyttää paavia. Niin lapsikaste kuin sunnuntainen Herran päivä ovat apostolisen ajan käytäntöjä. Apostolit ovat siis ”syyllisiä”, kun noudattivat tuolloin käytäntöä joka ei sovi 1800 luvun puolessavälissä syntyneille lahkoille.
TERTULLIANUS ( syntyi noin v.160 – hänen isällään oli siis ensikäden tieto apostolien toimista). Hänen kirjoituksistaan käy esille maininta, että: ”kristityt sunnuntaina lykkäävät tuonnemmaksi toimensa, jotteivät antaisi sijaa perkeleelle”.
Tuo sunnuntai, eli Herran päivä oli siis omistettava hartaudelle, joka oli jumalanpalveluksen edellytyksenä.
Mainitaan, että sunnuntain lisäksi myös joitakin muitakin päiviä (keskiviikko) omistettiin hartauskokouksille, mutta ei lauantaisapattina.
Jo toisen vuosisadan kuluessa tuli tavaksi kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi”.
Kirkkohistorian sivulla mainitaan, että BARNAMAAN kirjeessä kristitty kirjoittaja arvostelee :
”sapattia jumalallisen lain , JEESUKSEN KRISTUKSEN UUDEN LAIN väärinkäsityksenä. ”
Eli ilmituodaan, että Uusi laki oli ”JEESUKSEN KRISTUKSEN LAKI” jota tuli noudattaa, eikä enää vanhaa, joka oli ilmoitettu väistyväksi pois.
Lauantaisapatti on siis väärinkäsitys,- Jeesuksen Kristuksen lain väärinkäsitys.
Tosiaanki, kuten Hb 7:12 sanoo: ”pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myöskin lain muutos”
ja jae 18.19 sanoo : ”täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön- sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.” (mainio oppikirja tuo Hebrealaiskirje antamaan ymmärrystä vanhan kumoutumisesta ja uuden tilalle tulemisesta)
Historiaa:
”Vielä neljännen vuosisadalla eli monin paikoin Palestiinassa ja Syyriassa juutalaiskristittyjä, jotka erosivat juutalaisista siinä, että he uskoivat Kristukseen ja muista kristityistä siinä, että he käyttivät ympärileikkausta ja pyhittivät sekä sapatin, että sunnuntain.”.
Niin historia, kuin Raamattu ei kerro, että lauantaisapattia olisi koskaan kutsuttu nimellä ”Herran päivä”. Kokouspäivää, joka oli sunnuntai, kylläkin.
Eli vielä lopuksi: Herran päivä Raamatussa tarkoittaa sitä hirmuista (uskosta osattomille) päivää jona Jeesus tulee takaisen ja/ pelättävää tuomion päivää. Päivää jolloin aurinko pimenee ym.
Apostolisen ajan seuraava sukupolvi nimitti kokouspäivää.- eli sunnuntaita Herran päiväksi. Toki mm adventistit voivat nimittää ja nimetä lauantaita Herran päiväksi, muuta Raamattu ei niin tee, eikä alkuseurakuntakaan niin tehnyt.
Niin Raamattu, kuin alkuseurakuntakaan, eikä välittömästi sitä seuraava aikakaan kutsunut lauantaita sapattia Herran päiväksi. Lauantain kutsuminen Herran päiväksi on siis paljon myöhäissyntyisempi asia. Ja vankimmat juurensa siitä johtavat viime vuosisadan puoleenväliin – eri lahkojen oppiäiteihin ja oppi-isiin.
Miksi siis poiketaan Raamatun ilmoituksesta ja apostolisen ajan käytännöstä?
Miksi on siis ryhdytty ”uskonpuhdistamaan” Raamattua ja apostolista aikaa, ja jopa Jeesusta? Vaikka tarvetta monilla toki moiseen on niin oikeutta ei kuitenkaan ole moiseen annettu.
Kun ryhdytään opeilla osoittamaan Jeesus harhaoppiseksi, niin silloin tulee tietä poistetuksi se joka pidättää laittomuuden valtaanpääsyä temppelissä.
. SAPATIN ENSIMMÄISESTÄ VIETTÄMISESTÄ VARHAISINA VANHAN LIITON AIKOINA
Koko Jumalan antama laki unohtui Israelin keskuudesta. Ei edes papit tienneet sapattikäskystä ynnä muista mitään, kunnes pappi Hilkia löysi lain kirjan temppelistä noin v. 3330 luomisen jälkeen.
Kun lukee 2. Kn. 23 niin ymmärtää miten tyystin oli unohdettu Jumalan laki ja alettu kaikkine pappeineen palvomaan epäjumalia temppelissäkin tuomalla sinne temppeliportot ja epäjumalankuvia palvottaviksi ja nimeämällä temppeliin epäjumalien papit.
Pääsiäisen viettokin oli unohdettu eikä sitä oltu vietetty koko sinä aikana jona tuomarit ja kuninkaat hallitsivat Israelia, eli Samuelin ajoista asti noin vuodesta 2800 luomisen jälkeen, eli noin 500 vuotta oli pääsiäinenkin unohduksissa,( 2. Ak 35:18) eikä Jumala puuttunut asiaan. Vasta lainkirjojen löydyttyä Joosia käski viettämään pääsiäistä lainkirjan mukaan.
Olisiko sitten sapatin viettäminen tarkalleen tiettynä päivänä säilynyt tuona pakanuuden aikana? Kuka sapatin viettämisen muistoa olisi pitänyt yllä,- ei kukaan?
Pääsiäisenvietto ja muut erityisjuhlat oli helppo ottaa käyttöön uudelleen tiettynä päivänä, koska ne olivat sidottu kuukauden päivien järjestyslukuun, joka kuukausi alkoi uudestakuusta. Eli oli helppoa palauttaa niiden vietto oikealle paikalla laskien täydestä kuusta, joka oli kuukauden eka päivä.
Mutta sapatin päivä ? Sitä ei voitu laskea mistään kuunkierrosta tai muusta.
Kun laki annettiin Mooseksen kautta noin vuonna 2450 jälkeen luomisen, niin on täysin mahdotonta, että ”lauantaipäivä” ainoana oikeana sapatinpäivänä olisi säilynyt muistissa päivälleen luomisesta alkaen kaikki nuo noin 2500 vuotta. Oli vuosisatoja joiden aikana ei tiedetty Jumalasta mitään. Ei Jumala valjellut tuon lauantaipäivän pyhittämistä, ei muita juhlia, ei Jumala varjellut omaa temppeliäkään, vaan temppeliin oli tuotu epäjumalankuvia ym palvottavaksi.
Näin tyystin oli temppeli muuttunut epäjumalan temppeliksi, eikä Jumala ollut sitä estänyt:
4. Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.
5. Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
6. Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.
7. Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.
(lue lisää itse 2 Kn 23 luvusta).
Mitä luomisen jälkeiseen aikaan tulee, niin vasta Enos ryhtyi saarnaamaan Herran nimeen, eli noin 250 vuotta luomisen päättymisen jälkeen. Sapatin viettämisestä ei Jumala säätänyt Adamille mitään. Vasta noin vuonna 1400 Nooa ryhtyi saarnaamaan kääntymystä, mutta ei hänkään puhu sapatin viettämisestä mitään.
Vasta noin vuonna 2000 luomisen jälkeen, Aabrahamin ajoista voidaan katsoa juutalaisuuden syntyneen kun Jumala tekee liiton Aabrahamin kanssa.
. PÄÄSIÄISEN VIETOSTA TÄHÄN VÄLILLÄ.
Huomaa välissä tässä, että jo heti vuoden 100 jälkeen oli erimielisyyksiä siitä milloin pääsiäistä tuli viettää. Huomaa myöskin, että Jeesuksen haudastanouseminen tapahtui kuukauden päivien järjestysnumerolla ilmaistuna päivänä (tosin sitä ei ole ilmoitettu). . Jeesus nousi haudasta todennälkäisesti eka kuukauden 17 päivänä.
Kun Jeesuksen haudastanousemisen päivää alettiin viettämään tiettynä ja aina samana viikonpäivänä, niin tapahtumaa juhlittiin ”vääränä päivänä”.
Juutalaiset pitivät nisankuun 14 päivää kuten Raamatussa käskettiin. Mutta ei kaikkialla.
Historiaa:
”Länsimailla ja Egyptissä taasen pääsiäisjuhlaa vietettiin tuohon aikaan sattuvana sunnuntaina, koska he aina olivat pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”
”Se eroavaisuus, mikä pääsiäisjuhlan vieton aikaan nähden oli olemassa Vähä Aasian ja muiden seutujen kristittyjen välillä, tuli ensin puheeksi silloin kun Smyrnan piispa POLUKARPOS (kuoli marttyyrina v. 155) oli Roomassa. Myöhemmin se aiheutti riitoja sekä siellä että Vähä Aasiassa, ja Victor tahtoi pakottaa vähäaasialaiset luopumaan vanhasta pääsiäistavastaan. Asia ratkaistiin NIKEAN kokouksessa v 325. Joka sai itämailla asuvat veljet luopumaan juutalaisesta tavasta ja viettämään pääsiäistä samaan aikaan ,( eikä nisankuun 14 pv) kuin muut kristitytkin”.
Miten on adventistien kohdalla? Viettävätkö kiirastorstaita juutalaisena nisankuun 14 päivänä, vai vietettäkö sitä kuten kristityt torstaina? Tuo päivähän on ”väärä” päivä (kuten helluntaikin); oikea nisankuun 14 pvä on vuosittain eri viikonpäivän kohdalla.
Nähdään siis mihin rämeikköön joudutaan noiden ”oikeiden” päivien kanssa. Elämä käy mahdottomaksi yrittäessään noudattaa lain pykäliä ja niiden mukaan yrittää tulla vanhurskaaksi.
Mutta onneksi Jumala lähetti Poikansa, tapahtui pappeuden muutos kuin myöskin lain muutos: Vanha Liitto oli tullut iälliseksi ja oli siirtymässä pois,- UUSI oli sijaan tullut: Tuli tilalle parempi Liitto:
11. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
12. Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
13. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut.
14. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.
15. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,
16. joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
17. Sillä hänestä todistetaan: “Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”.
18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
19. - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
(miksi siis pitäytyä lain orjuuteen kun Jumala antoi paremman toivon)
20. Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista - nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa,
21. mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: “Herra on vannonut eikä ole katuva: ‘Sinä olet pappi iankaikkisesti’” -
22. niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.
(miksi monet eivät ota vastaan Jeesuksen takaamaa parempaa liittoa)
23. Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä;
24. mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
25. jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan
( ei siis sapatin kautta) Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
26. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
27. jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
28. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.
Mainio oppikirje tuo Heprealaiskirje. Eipä vain avaudu lainnoudattajille,- kiusallinen kirje monille lainkiihkoilijoille. Jos lain muutosta ja lain Muuttajaa ei ole opittu tuntemaan, niin Raamattu pysyy suljettuna käskyjen ja kieltojen kirjana.
Jumala sääti monia asioita pysyväksi iankaikkisesti, mutta kuitenkin tilalle tuli uusi ja nuo iankaiken voimaan käsketyt lakkasivat olemasta voimassa..
Kokonainen Vanha Liitto siirtyi iälliseksi tulleena pois ja tilalle tuli Uusi liitto ja Uuden Liiton Välimies. Vanhan liiton välimies oli Mooses, mutta uuden Liiton välimies on Jeesus.
Eli lyhyesti sanottuna: ETUMAINNE MAJA PURETTIIN POIS.
“Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.”
Purkamatta kököttää etumainen maja vielä monilla , taikka pikemminkin pystyttelevät sitä ( ja sen tilalle) uudelleen omana Baabelin torninaan. Silloin tie Jeesuksen avaamaan kaikkeinpyhimpään on löytymättä. Tuo nykyään pystytettävä ”etumainen maja” on nimeltään OPPI. Myöskin nimellä ”Baabelin torni” sitä voidaan nimittää. Myöskin siitä etummaisesta majasta on tullut se pedon kuva jota kumarretaan. Siitä kunkin itsensä pystyttämästä ”etummaisesta majasta” ja sen pitämisestä on saattanut tulla jopa pedon merkki. Lain orjallinen noudattaminen vie lain alle ja lain kurimukseen.
Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa 40 vuotta, niin sen aikana ei ketään ympärileikattu vaikka se oli käsketty ehdottomaksi asiaksi. Eikä jumala heitä siitä koskaan nuhdellut. Vasta kun kansa ylitti Jordanin, niin Joosua ympärileikkasi kansan Esinahkakukkulan luona.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin, huomaan, että itse kiihkoilet enemmän! Oletko koskaan kuullut? Kuka on veljien syyttäjä?
Kysymys on hengestä ei niinkään vapauden laista. Kaikki me olemme syntiä tehneet ja vailla armoa! Laki osoittaa missä lankeamme ja armosta saamme lankeemuksemme anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden! Ei tuon sapattiasia pitäisi kiusata sinua tai ketään muutakaan. Sapatti on sapatti ja sunnuntai on sunnuntai, mutta mikä on Herran Päivä? Sunnuntai se ei ole vaikka historioitsijat kuinka yrittäisivät sen vääntää sunnuntaiksi. Voi olla, ettei se ole sapattikaan, mutta todennäköisesti se on sapatti...siitäkin on turha kiistellä. Ei se muuta lepopäivää sapatista sunnuntaiksi, sen teki Rooman keisari liki 1700 vuotta sitten!
HERRAN PÄIVÄ EI OLE SAPATI:
RAAMATTU ei käytä sapatista nimitystä ”Herran päivä”, - miksi siis väittää toista ja kääntää kieroon kirjoituksia.
Kopsaan seuraavaksi taasen ne jakeet lukemisen helpottamiseksi, joissa ”Herran päivä” Raamatussa mainitaan:
Suluissa oleva on minun laittamani ”sapattivaihtoehto” ilmaisulle ”Herran päivä”, jotta näkisi sopiiko se siihen.
KAIKKI MITÄ RAAMATTU PUHUU HERRAN PÄIVÄSTÄ.
20. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä (sapattiko?)tulee, se suuri ja julkinen.
(38 Apt.2:20)
Sanoppa tuo seuraavasta lauantaipäivästä muodossa: ”Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi ennen kuin seuraava lauantaipäivä tulee”.
5. Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. (lauantaisapattinako?)
(38 1Kor.5:5)
2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä ( VAI LAUANTAI)?)tulee niinkuin varas yöllä.
(38 1Tess.5:2)
(tuleeko lauantai niin kuin varas yöllä)
2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä (LAUANTAI)jo olisi käsissä.
(38 2Tess.2:2)
10. Mutta Herran päivä (LAUANTA?)on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
(38 2Piet.3:10)
10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
(38 Ilm.1:10)
TUOHON SANA ”SAPATTI” JOTENKIN SATTUISI. MUTTA OLIKO ILMESTUKSEN TAPAHTUMISSA SAPATISTA KYSE ,eli oliko ilmestys annettu sapatinpäivänä? Vai kerrottiinko ilmestyksessä asiat joita Herran päivänä tulisi tapahtumaan –eli oliko Johannes ”siirretty” tapahtumia käsittelevään aikaan,- ”Herran päivään”
6. Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
(38 Jes.13:6)
TULEEKO SIIS SAPATTILAUANTAI KUTEN HÄVITYS?
9. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
(38 Jes.13:9)
HÄVITTÄÄKÖ lauantaiSAPATTI MAAN?
5. Te ette ole nousseet muurin aukkoihin ettekä korjanneet muuria Israelin heimon ympärillä, että se kestäisi sodassa, Herran päivänä. (onko sapattina sota?)
(38 Hes.13:5)
1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä (lauantai?) tulee. Niin, se on lähellä:
(38 Joel.2:1)
11. Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
(38 Joel.2:11)
(ONKO lauantaiSAPATTI SIIS PELJÄTTÄVÄ?)
31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä (SAPATTI?)tulee, se suuri ja peljättävä.
(38 Joel.2:31)
(ÄLÄ AINAKAAN ENNEN SUEURAAVAA LAUANTAITA NOIN ENNUSTA)
14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.
(38 Joel.3:14)
18. Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus – (onko lauantasapatti siis turmioksi?)
(38 Aam.5:18)
20. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
(38 Aam.5:20)
(ONKO LAUANTAISAPATTI SIIS PIMEYS?)
15. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.
(38 Ob.1:15)
1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
(38 Sak.14:1)
5. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.
(38 Mal.4:5)
(Onko lauantaisapatti siis peljättävä?)
AIKA KIIRE ON ELIALLA TULLA ENNEN ENSI LAUANTAITA.
Tuntui muuten minusta rienaamiselta sisällyttää noiden jakeissa tarkoitettujen ”Herran päivä” ilmaisun paikalle sanaa ”sapatti”.
Tässä kaikki "Herran päivä"-kohdat Raamatusta.
Adventistien tapaa muuttaa merkityksiä kaikessa ihmettelen suuresti.
Jesaja:
13:6 Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
13:9 Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
Hesekiel:
13:5 Te ette ole nousseet muurin aukkoihin ettekä korjanneet muuria Israelin heimon ympärillä, että se kestäisi sodassa, Herran päivänä.
30:3 Sillä lähellä on päivä, lähellä Herran päivä; se on pilvinen päivä, pakanakansojen aika.
Jooel:
1:15 Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
2:1 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
2:11 Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
2:31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
3:14 Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.
Aamos:
5:18 Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus -
5:20 Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
Obadja:
1:15 Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.
Sefanja:
1:7 Vaiti Herran, Herran edessä! Sillä Herran päivä on lähellä; sillä Herra on laittanut teurasuhrin, on vihkinyt kutsuttunsa.
1:14 Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankarit haikeasti huutavat.
Sakarja:
14:1 Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
Malakia:
4:5 Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.
Apostolien teot:
2:20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
1.Korinttolaiskirje:
5:5 Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:2 sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
2.Tessalonikalaiskirje:
2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
2.Pietarin kirje:
3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
Ilmestyskirja:
1:10 Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
Vastoin adventistien väitettä, Herran päivä ei Raamatussa ole missään tarkoittanut Sapattia.
=====#¤ Itse kiihkoilet
... 9.2.2006 klo 13.20
Niin, huomaan, että itse kiihkoilet enemmän! Oletko koskaan kuullut? Kuka on veljien syyttäjä?
Kysymys on hengestä ei niinkään vapauden laista. Kaikki me olemme syntiä tehneet ja vailla armoa! Laki osoittaa missä lankeamme ja armosta saamme lankeemuksemme anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden! Ei tuon sapattiasia pitäisi kiusata sinua tai ketään muutakaan. Sapatti on sapatti ja sunnuntai on sunnuntai, mutta mikä on Herran Päivä? Sunnuntai se ei ole vaikka historioitsijat kuinka yrittäisivät sen vääntää sunnuntaiksi. Voi olla, ettei se ole sapattikaan, mutta todennäköisesti se on sapatti...siitäkin on turha kiistellä. Ei se muuta lepopäivää sapatista sunnuntaiksi, sen teki Rooman keisari liki 1700 vuotta sitten!¤#=======
Joten mikä on sinun perustelusi käyttämääsi sanamuotoon??
Kukaan muu täällä ei ota lepopäivää puheeksi elleivät adventistit suurieleisesti itse sitä tekisi.
nöyrä kirjoitti: "Kukaan muu täällä ei ota lepopäivää puheeksi elleivät adventistit suurieleisesti itse sitä tekisi."
Adventisteille suurin käsky on sapattikäsky ja he ovat ottaneet tällä käskyllä tuomiovallan Jumalalta oman Ellenoppinsa käyttöön tuomiten muut auringonjumalan palvelijoiksi ja sapatin rikkojiksi.
---Voi olla, ettei se ole sapattikaan, mutta todennäköisesti se on sapatti...siitäkin on turha kiistellä.---
Ajattelin ilmausta "Herran päivä" Ilmestyskirjan 1:10, johon tuo sunnuntai on sovitettu. Siihen jotkut ovat tulkinneet, että päivä on sapatti, koska Johannes, joka oli vankina Patmoksella ja Hengessä Herran päivänä, oli juutalainen kristitty. Silloin ei sunnuntai voinut missään nimessä olla "Herran päivä". Kristityt eivät tuolloin vielä olleet sunnuntaiharhassa.
Viha sapattia vastaan juontaa juurensa juutalaisvihasta. Tosiasia kuitenkin on, että Jumala itse kirjoitti "omalla sormellaan" lain kivitauluihin nuo 10 käskyä, siksi on "väärin" puhua juutalaisten sapatista.
En ole mikään hyvä selittäjä tai opettaja, enkä tahdo riidellä asioista, mutta jotakin meillä kristityillä on, josta meidän tulisi tehdä parannusta. SApattiasia on yksi, missä aika ja laki tulee muutetuksi ihmisen toimesta, ei Jumalan.
Jeesuskaan ei muuttanut sapattia. Ihminen sen on tehnyt!
Sapatti on jo luomisessa asetettu niinkuin avioliittokin! Kun tämä -sodoman synti leviää kirkkoihin ja aika kuluu, mitä sanoisit niille laulajille, jotka sitten tuomitsevat heitä vastaan, jotka tulevat ja puolustavat Raamatullista avioliittonäkemystä. Kehuvat, ehkä tulevaisuudessa jos Herran tulo viipyy, vaikkapa 2000 vuoden kuluttua, että seurakunta alkoi viettää silloin (2005) ja silloin tällaista elämää, ja sitä ei ole kielletty uudessaliitossa. Jne.
Eiköhän lepopäivä peruste ole Jumalan asettama ja piste. Kenen muun se olisi? Ketä vastaan siinä rikotaan? Eikös itsenäisyyspäiväkin ole määrättynä päivänä, entäpä jos liputtaisin silloin kun haluaisin? Olisiko sen merkitys sama?
Kertoisiko se saman syvän asian, mitä meidän itsenäisyytemme kertoo määrättynä päivänä ja vuonna tapahtuneen? Menisinkö itsenäisyyspäivä juhliin milloin vain, jos kutsu tulisi?
Minulla on Luoja Jumala, Rakkauden Jumala, Pelastava Jumala Kristuksessa, Armahtava Jumala.
Haluan kunnioittaa HÄnen tahtoaan, myös siinä, että Hän erotti ja pyhitti. Siinä se pointti on. Hänen teossaan. Siksi, siksi, ja siksi.
Kyllä Herran päivä oli tunnettu, jo ikvanhassa
Roomassa olihan Rooman valtakunnallakin oma valtio usko. Tämä uskonto oli pyhitetty Aurinhon
palvonnalle. Kuten nimikin kertoo. Joten Herran Aurinko Jumalan päivä oli Roomassa tunnettu jo
kauvan ennen kristin uskoa.
Kyllähän nää asiat ovat kaikkien tiedossa, jos vain joku haluaa tutustua niihin. Nykyinen kristinusko on Pakanuudella sekoitettua uskontoa.
Ehkä Saatana itse parhaiten tietäisi kertoa kuinka hän on sekoittanut Kristittyjen uskonnon.
Kuitenkin paljon tuli Messuja Lapsi kasteita ynnä muuta sivutuotetta, silloin kun tämä sekoitus tapahtui. Nykyuskonto on aina muodossa tai toisessa se suuri Babylon. Kuka pystyy kertomaan kenen kirjoittajan evankeliumi on vielä jonkinlainen puhtaudessa tämän pimeän keskiajan jälkeen. Uskon riidat tulevat jatkumaan aina loppuun asti. Kuitenkaan muuta varmuutta lähinnä täydellisenä on vain Hebrealaisilla kirjoittajilla. Siitä on todistus
Jesajan kirjan löytymisen perusteella olevasta
Manuscripistä. Jossa on ollu vähiten asiasta
poikkeavuutta.
Johanneksen Evankeliumi on Tietokone kokeen jälkeen Luotettavin Evankeliumi. Tosin viimeinen
luku on siihen jäljetäpäin kirjoitettu Versio,
ei siis Johanneksen käsialaa. Nämä kolme muuta
Evankeliumia ovat syntyneet Markuksen Evakeliumin aloituksen perustiedoista Useamman kuin yhden kirjoittajan työn tuloksena. Näin on tulos syntynyt Tietokone Analyysin pohjalta.
Joten ei kaikki ole tapahtunut kuten me olemme uskoneet. Vaan monta tosi asiaa lepää Hämäryyden usvan alla piilossa. Joten Riitaa tulee riittämään Loppuun asti. Näinhän se Jeesuskin ennusti
viettävät tosiuskovat ihmiset. Jeesus asetti luomisessa saptin ihmiselle lepopäiväksi. Langenneelle ihmissuvulle se ei kelpaa. Nykyään suurin osa kristikuntaa viettää auringon perinteikästä päivää pyhänään, päivää jonka ainut valtuutus on paavin sana ja paholaisen arvovalta. Sunnuntain pyhittäminen on Baalin (auringonjumalan) modernia palvontaa. Jumala sanookin että "turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja jotka ovat ihmiskäskyjä."
Meinaatko että seitsenjako on säilynyt muuttumattomana luomisesta alkaen?
Rauhaa
Jeesus nousi kuolleista viikon 1 päivänä eli sunnuntaina. (Matt 28:1-6, Mark 16:1-6, Luuk 24:1-7, Joh 20:1-6)
Ristiinnnaulitseminen tapahtui sapatin valmistuspäivänä perjantaina joka oli silloin myös sattunut pääsiäiseksi. (Joh 19:14,31,42)
Jeesus nousi kolmantena päivänä.
Haudassaoloaika oli ajoittunut kolmelle päivälle.
Juutalaisessa ajanlaskussa laskettiin päiviksi jos osa päivästä oli ollut kyseessä, vaikka ei olisi koko vuorokautta kulunut.
(Matt 16:211, 17:23, 20:19, Luuk 9:22, 18:33)
Lahkolaisuuden synnistä:
Paavalin mukaan se tarkoittaa seurakunnan jakaantumista.
Kukaan ei ole alkuseurakunnan seuraaja suoraan, joten tässä merkityksessä olemme kaikki lahkoja aina katolisuutta myöten.
Luterilaienn kirkko on maamme suurin "lahko", ja ainoa tietääkseni kirkko joka on syyllistynyt lahkolaisuuden syntiin, koska on jakaantunut useisiin kirkon protestiliikkeisiin, eli heräysliikeisiin.
Sinänsä toki kannatan aina aktiivisempaa uskonharkoitusta johon ne pyrkivät. En syytä.
Kerron vain että pilkkapuheisiin lahkolaisuudesta, jota Sinäkin esität, ei ole aihetta.
Jumalan siunausta
jari laurila
LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.
Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)
Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.
Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä?
Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)
Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)
Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan.
Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.
Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)
Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit. Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)
Ei Raamatussa ole ainoatakaan sanaa siihen suuntaan että lepopäivä olisi muutettu sapatista sunnuntaille.
Ei ylösnousemuspäivä asiassa vaikuta mitään.
Ei Jeesus sanallakaan kehottanut viettämään ylösnousemuspäivää.
Lain Jeesus vahvisti selvästi.
Siunausta
jari laurila
SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)
Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.
Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.
Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)
Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)
Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)
Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.
Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.
Toistat samoja viestejä monta kertaa viikossa.
Miksi?
Et ota osaa keskusteluihin vaikka sinun viesteillesi on annettu Raamattuun perustuvia vastauksia joissa kumotaan esittämäsi ajatukset.
On kummallista että sinä kehoitat muita osoittamaan Raamatulla perustelut ja kun sellaisia joku antaa et kommentoi mitenkään niihin.
Toimintasi ei anna sinusta hyvää kuvaa.
En suostuisi tullaisella asenteella toimivan ihmisen opeterttavaksi missään tapauksessa.
Tuossa ylläolevassa viestissäsi opetat paikkansapitäm'ättömiä asioita joita ei Raamatussa kerrota tuolla sinun esittämälläsi tavalla. Otan vain muutamia ettei viestini tulisi turhan pitkäksi.
###Ei Raamatussa ole ainoatakaan sanaa siihen suuntaan että lepopäivä olisi muutettu sapatista sunnuntaille. ####
Raamatussa ei ole ainoaakaan sanaa jonka perusteella Jumalan Israelin kanssa tekemä liitto tulisi Jeesuksen uskon mukaan pakanoillekin voimaan.
Jeesus tuli tekemään kokonaan Uuden liiton meidän kanssamme.
Se liitto on Jeesuksessa tehty armoliitto.
Siihen ei tullut mitään lakeja; ei myöskään lepopäivää koskevaa lakia.
Siten väitteesi , että lakia ei ole Raamatussa muutettu, koskee näinollen ettei se tule muutetuksi koskemaan pakanoita.Vain näin laki on ennallaan.Laki ei koskenut pakanoita ennen Jeesusta eikä sitä asetettu koskemaan pakanoita Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeenkään.
Ette te voi sille asialle mitään.
Me emme voi sitä muuttaa . Eikä sen muuttamiseen ole vähintäkään syytä.
Näin jäi lepopäivälaki pois kuten muutkin lait. Uudesta liitosta.
Uuden liiton ei ole tarkoituskaan tehdä meistä syyllisiä Jumalan edessä.
Uuden liiton tarkoitus on päinvastoin tehdä meidät kelvollisiksi Jumalalle uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Tämä ei tapahdu adventistien opettamalla tavalla.
Kaukana siitä.
Päinvastoin. Adventistien oppi on Jeesuksen tosiasiallista kieltämistä teidän omaksi hyväksenne jotta kirkkonne oppi voisi menestyä .
Te julistatte vain omaa kirkkokuntaanne ettekä Totuuden sanaa. Asia on valitettavasti näin.
Sinä julistat itsesi tulkintoja yli apostolienkin opetuksen, ja näin teet itsesi heitä viisaammaksi.
Selität Jeesusta yrittäen syöttää meille omaa tulkintaasi ohi sen minkä Henki kuuluu meille opettaa. Se ei ole sinun tehtäväsi.
Uusi testamentti opettaa pelastuksen asiat riittävästi selkeästi ettei sinun selitystäsi sen oikeasta tulkinnasta tarvita.
Ei sellainen ole oikea opettaja joka itse itseänsä suosittelee ja mainostaa sinun tekemälläsi tavalla.
Rauhaa
Olen tavannut vastata kaikkeen mihin san koneelleni ilmoituksen.
Joskus on pakko jättää väliin, jos kovin on pelkkää herjaa, ja sellainen tarkoitus.
Lepopäivä on yksi Jumalan lain käsky.
Ei sen kummempaa.
Katso ikkunasta ulos:
Jos maa ja taivas on paikoillaan, on lakikin voimassa. Luuk 16:17.
Syytä on jättää vastaamatta myös kun jos toinen jättää kaiken lukematta mitä olen kirjoittanut, eli ei lue vastauksiani, kuten olet tehnyt.
Laitoin tarpeeksi Raamattuopetuksia asiasta koskien lakia ja uutta liittoa.
Miksi jauhaa ja jauhaa, kun mikään ei mene perille,
Haukkua ja tuomiota tulee vaan.
Minulla on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin tällainen turha josta ei mitään hyötyä.
Vastaanottaja ei suostu käsittämään sanaakaan.
Siunausta
jari laurila
Mitä minä olen Lukenut tuosta Herran päivästä.
Tämä nimi esiintyi alkuperäisillä Sunnuntain pyhittäjillä. Ei koskaan pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että rooman valtakunnalla oli jo usko valmiina enne Kristin uskon saapumista Roomaan.
Tällä uskolla oli uskona Lord santiacus Dominus.
Siksi varhaisia vainoja peläten kristityt pitivät molempia päiviä etteivät he olisi tulleet vainotuiksi. Eihän se kristin uskon tulo
ollut mikään helppo tapahtuma.
Vainot loppuivat silloin, kun kaksi uskontoa teki
Avioliiton. Näin hiljalleen puhdas evankelinen
väri katosi näyttämöltä sekoittautuen täydellisesti vanhaan Rooman alkuperäis Aurinko
uskoon.
Nyt voisimme kysyä moneen kertaan mihinkä on hävinnyt todellinen alkuperäinen uskonto Jeesuksesta. Meidän pitää aina muistaa se mitä harhoja toi tämä Kristillis Roomalainen sekoitus. Tämä aikakausi oli todellinen väärentäjien kulta aika. Tänä aikana syntyi
valtava määrä Apogryfi kirjallisuutta joiden todenperäisyydestä on aniharvoilla hieman hajua
Nykyään sanomme näin: Totuuskin on jossain, mutta missä?
Maran ata
Selvityksestäsi ei sanoja puuttunut, eikä kieltämättä ihmis-viisauttakaan. Vaikka itse olenkin sapatin viettäjä,( enkä siitä tunne tarvetta kiihkoilla, enkä toisille sitä tuputtaa, enkä liioin pidä toisin ajattelevia harhaoppisina)niin luen aina mielenkiinnolla sitä vastaan esitetyt kirjoitukset. Tosin ne pikemminkin vahvistavat käsitystäni sapatin merkityksestä, kuin että sitä horjuttaisivat.
Niitä moninaisia selvityksiä siitä, ettei sapatin vietto enää kuulu uuteen-liittoon voin vielä jotenkin ymmättääkkin. Mutta se että sunnuntain vietto jotenkin raamatullisesti korvaisi sen on jo toinen juttu.
Vaikka väitetäänkin ettei se sapatti enää meille kuulu, niin tosiasia kuitenkin on, että se mainittin jo luomisen yhteydessä, ja myöhemmin Jumalan kymmenissä käskyissä. Sekä monissa, monissa eri yhteyksissä raamatussa. Mutta miten raamatulla voitaisiin perustella sunnuntain astuneen tilalle? Muuta kuin, että siellä mainitaan useaan otteeseen sanat"viikon ensimmäisenä päivänä"jne.(niinkuin esim. Junkkaala asian esittää). Se että sunnuntaille joudutaan hakemaan perusteita "alkuseurakunnan" käytännöstä, ja siitä milloin ja miten siihen on päädytty, aiheuttaa vaan tarvetta monisanaisiin ja pitkiin, ja viisaisiin selvityksiin.
Missä ssanoitaan, että lepopäivä pitää pitää tarkalleen tiettynä päivänä.
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni, että onko mielestänne seitsenjako säilynyt luomisesta alkaen muuttumattomana?
että uskon Juutalaisten pitäneen huolen siitä, että seitsenjako on säilynyt. Sekä, että jos seitsemännen päivän pyhittäminen on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina, niin Jumala on pitänyt siitä huolen. Jeesuksen aikaan asti sen ainakin luulisi säilyneen. Ja sen jälkeen "alkuseurakunta" on pitänyt siitä huolen alkamalla pyhittä viikon ensimmäistä päivää. Että mitä sitä epäilemään???