Liberaali luominen

Kirjoituksista on yleensä löydettävissä seikkoja, jotka antavat vinkin onko niiden sisältö otettava kirjaimellisesti vai sisältyykö siihen esimerkiksi vertauskuvia. Mielestäni ihmeelliset hedelmäpuut ja neljällä jalalla kulkeva puhuva käärme yhdessä lukuisten muiden seikkojen kanssa on juuri tälläinen vinkki, olettaen tietysti että kirjoittajalla on ollut jotain oikeaa sanottavaa alun alkaen.

Huom:
Kirjaimellinen Raamatun tulkinta sai alkunsa 1700-1800 luvulla Yhdysvalloissa. Keskiajallakin Raamatun tulkitseminen ja merkitysten etsiminen oli melko vapaata teologeille.

Aluksi ihan lyhyt johdanto liberaaliin tulkintaan ja sitten luomiskertomukseen

Yleisimmät kirjoitustyylit Raamatussa:
1. Runo (mm. psalmit)
2.Kertomus(mm. evankeliumit)
3.Runollinen kertomus (Esim. luomiskertomus)
4.Kirje

Asioista kerrotaan siten kun kirjoitusajankohtana on ollut tapana, oli kyse mistä tyylistä tahansa.

Yleistä runoudesta: Raamatun runouteen pätevät samat säännöt, jotka erottavat yleensä runouden muusta proosasta. Runous ei ole todellisuuden vastakohta, mutta runoilija käyttää kuvakieltä joka on mahdotonta virkamiestyylimäisessä tositapahtumien kerronnassa.

Sanat: Sanat ovat usein symboleja ja voivat merkitä monia asioita. Asiat joita pitää ottaa huomioon:

1. Asiayhteys (mistä kerrotaan)
2. Tyyliyhteys (onko kyse runosta? jne.)
3. Pelastuhistoriallinen yhteys. Eli miksi kirja on otettu mukaan Raamattuun.

Esim. sanastoa.

adam="ihminen/ihmissuku".Luultavasti ei tarkoita erisnimeä
adama="maa". "näin maasta/ihmisestä tuli elävä olento"
Hawwa=eeva="kaikkien elollisten äiti"
Taivas: tällä on myös kaksoismerkitys (ns. dual muoto). Tarkoittaa näkyvää taivasta ja maailmankaikkeutta, mutta myös Jumalan asuinsijaa.

Sitten itse kertomukseen. Tässä erittäin suppeasti joitakin kohtia joita olen poiminut tekstin sisällöstä. Luomiskertomuksesta on käsittätön määrä tulkintoja mm. teologian ja psykologian puolelta. Tämä kertoo minusta vain sisällön rikkaudesta.

-Luominen etenee tarkoituksenmukaisesti ja kauniisti. Tarkoituksettomia asioita ei luoda leijumaan tyhjään avaruuteen. Kaikilla asioilla on merkitys tuleville asioille.

-"Tuottakoot maa". Tämä tulee esille useista kohdista. Maasta syntyy elämää ja aine tuottaa elämää, tämä on juuri sitä luomista. Tähän palataan myös myöhemmin Raamatussa luomisesta puhuttaessa.

-Ihminen ollut tiiviisti osa luontoa, mutta eronnut siitä.

-Tämän seurauksena ihmisen osaksi tuli työteliäs "viljely", joka tarkoittaa ihmisen kulttuuria yleensä. Kulttuuri sana tulee sanasta viljely oikeastikin.

-Kaikki ihmiset sukua keskenään ja saman arvoisia.

-Ihminen tarkoitettu hallitsemaan maata. Myöhemmin Raamatussa selitetään millainen on hyvä hallitsija, hallitseminen ei tarkoita vallan väärin käyttöä.

-Adamin ja Eevan jälkeläiset kehittivät itse kulttuurin, viljelyn, vuohien paimentamisen jne. Jumala ei opettanut näitä taitoja suoraan, kuten
monissa tarustoissa. Jälkeläisillä myös yllättäen monimerkitykselliset nimet. Esim. Enos tarkoittaa myös ihmissukua, kuten Adamkin.

Usein vängätään, että jotkut sukupuut päättyvät Adamiin myöhemmin Raamatussa. Sukupuut ilmaistiin Raamatussa parhaan tiedon mukaan, ei täydellisen tiedon mukaan. Sukupuu kerrottiin aikaisempien merkintöjen perusteella ja lopetettiin: "Joka polveutui adamista". Eli kirjaimellisesti; "oli ihmissuvun jäkeläinen/oli jonkun ihmisen jälkeläinen."