Sillä usko on vain älyn palvelukseensa kahlinneen egoistisia personallisia tarkoitusperiä hyödyttävien intressien toteutumista mielikuvituksessa ruokkiva tahdon asia, joka on yhtäpaljon aivoilmiötä siinä missä jotkin fiktiiviset kuvalliset tuotteet miellettämme kiihottavina pseudo-ja kvasitaiteellisina objekteina kuvitellusta todellisuudesta (elleikyse ole abstraktista kuvallisesta ilmaisusta) ja tapahtumista ulkomaailmassa,kun taasen nerollinen luominen edellyttää aina älyn leijumista vapaasti tahdosta riippumatta objektinsa yläpuolella, jolloin syntyy tarkoituksetta puhdas ja objektiivinen kuva ulkomaailmasta, joka on tahdon tarkoitusperille hyödytön ja korkeammissa asteissa niille jopa vahiongoksi koituva. Nerouden tuotteiden reseptio yhtälailla.
Uskonnon olemusta etsimässä
Tahtonsa antiorja
3136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen ei tahdollaan saa omakseen elävää uskoa, vaan ainoastaan Jumalan armosta. Usko on luja luottamus niihin, joita toivotaan, eikä se näkymättömistä epäile. Uskoakin voi tietenkin joko ajallisiin näkyviin kohteisiin tai sitten uskoa ijankaikkisiin ja näkymättömiin. Se jolla on turva Jumalassa, uskoo ijankaikkisiin, eikä ole vielä se ilmestynyt, miksi hän tulee vaan tulevaisia hän odottaa. Jumalaan uskova ei usko eikä kuvittele mitään visuaalista, vaan hän tuntee sielullansa Jumalan, kuuluu Jumalansa yhteyteen ja saa siitä rauhan sielulleen. Usko ei ole kuvallinen ilmiö vaan olemukseltaan äänellinen, usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Joka sielunsa korvilla kuulee Jumalan kutsun älköön paaduttako sydäntään vaan olkoon ahkera ja tehköön parannuksen, joka on täydellinen mielen muutos.
"Usko on luja luottamus niihin, joita toivotaan"
Siinä on todellakin uskon ydin lyhyesti kuvattuna. Ihminen joutuu elämässään väistämättä pulmatilanteisiin, ei tahdo selvitä jostakin tai vain haluaa selityksen jollekin asialle. Toki hän yrittää useimmiten sinnikkäästi ratkaista asiaa, mutta samalla mielessä liikkuu ajatus globaalista ratkaisusta, jostakin joka ratkaisee kaikki ongelmat ja selittää kaiken. Joillakin ajatus alkaa siinä määrin elää omaa elämäänsä, että ihminen alkaa tosissaan uskoa sen olemassaoloon, luottaa lujasti siihen mitä toivoo vaikka mikään tosiseikka ei asiaa puoltaisikaan.
"Joka sielunsa korvilla kuulee Jumalan kutsun älköön paaduttako sydäntään vaan olkoon ahkera ja tehköön parannuksen, joka on täydellinen mielen muutos."
Kutsua ei kuitenkaan kuulu ennenkuin on tekohengittänyt haaveensa tarpeeksi todellisiksi.
On olemassa uskoa toivoa ja rakkautta, ja ne kolme ovat ihmiselle erittäin tärkeitä asioita.
Kristinuskovaiseksi ei voi omin voimin tulle, koska sen on lähdettävä Jumalan tahdosta lahjoittaa henkilökohtainen usko, ja jollei sellaista ole ei näitä asioita voi ymmärtää, ainakaaan ateisti ei voi, koska hänelle täytyy "kokoajan tuoda" todisteita. Usko on uskoa eikä mikään esine jolla voi ylpeillä ja näytellä sitä ja tuoda kun joku riiteleväinen vaatii todistamaan. Kristinusko todistuu kyllä mikäli Jumala niin tahtoo eikä ihminen.